Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos olisit tiennyt etukäteen mitä kaikkea on luvassa, olisitko tehnyt lapsia?
17.01.2021 |
Ja minkä ikäisiä lapsesi ovat nyt?
Itse vastaan tällä hetkellä että tuskin ainakaan kahta olisin tehnyt jos olisin saanut pikakelata tulevan elämän tähän päivään asti ennen lasten saamista. Lapset nyt 13 ja 16.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen saaminen oli parasta! Ihan varmasti olisin tehnyt. Kyllä kaikki se kannatti, sen jälkeen olen ollut hyvin onnellinen.
Sinulla on yksi lapsi? Selittäisi hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kyllä vakavasti harkinnut. Kaksi älyttömän villiä poikaa oli meillä ja niille joutui pitämään armeijakuria, että pärjättiin. Kaikki sukulaiset ja kaveritkin ihmetteli poikiemme vauhdikkuutta. Avioerostakin keskusteltiin kun oltiin niin poikki välillä. Hassua oli se, että lasten vuoksi emme halunneet erota ja lasten vuoksi ero oli harkinnassa. Helpotti siinä vaiheessa kun esikoinen oli 15 ja kuopus 13. Murrosikä oli ihan helppoa kun säännöt oli luotu jo pienenä. Nyt lapset 20 ja 18. Ja oikein tolkkuja ja kuuliaisia ja hyväntuulisia kansalaisia heistä tuli. Elämä on ihanan helppoa ja parisuhde hyvä . Olen oikein onnellinen pojistamme.
Lapsi on 16 ja hän on elämämme valo. Tekisin uudestaan.
Lapset ovat 2,4,ja 6. En vaihtaisi päivääkään pois, enkä kadu. Paras päätökseni oli hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kyllä vakavasti harkinnut. Kaksi älyttömän villiä poikaa oli meillä ja niille joutui pitämään armeijakuria, että pärjättiin. Kaikki sukulaiset ja kaveritkin ihmetteli poikiemme vauhdikkuutta. Avioerostakin keskusteltiin kun oltiin niin poikki välillä. Hassua oli se, että lasten vuoksi emme halunneet erota ja lasten vuoksi ero oli harkinnassa. Helpotti siinä vaiheessa kun esikoinen oli 15 ja kuopus 13. Murrosikä oli ihan helppoa kun säännöt oli luotu jo pienenä. Nyt lapset 20 ja 18. Ja oikein tolkkuja ja kuuliaisia ja hyväntuulisia kansalaisia heistä tuli. Elämä on ihanan helppoa ja parisuhde hyvä . Olen oikein onnellinen pojistamme.
Minulla on myös kaksi vilkasta pientä poikaa. Olen tänään harkinnut eroa, koska olen niin uupunut kaikkeen ja väsynyt ainaiseen meteliin. Helpottaisi, kun talossa olisi edes yksi ihminen vähemmän. Mutta juurikin lapset ovat ironisesti se liima, minkä takia pysyy yhdessä ja venyy. En tiedä. Raskasta on. Helpottaako tämä koskaan? Mielelläni toteuttaisin unelmiani ihan yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi vasta 2,5v ja en jaksa enää elää. Eli sisaruksia ei todellakaan ole tulossa.
Olisin tehnyt lapset aiemmin, jos olisin tiennyt, että hedelmällisyyteni on aika alhainen tässä iässäja saatan jäädä lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oisin tehnyt ainakin tämän yhden. Nyt tuntuu kauhistuttavalta se ajatus, miten autuaan tietämätön olisin näistä rakkaudentunteista lapsettomana. Onneksi tein. En kadu esikoistani. En tiedä jaksaisinko tehdä toista. Esikoisen kanssa saa nukkua päivisin, mutta jos mulla ois uus vauva kun esikoinen on taapero niin en saisi levätä ja keskittyä vauvanhoitoon niin hyvin kuin nyt.
Esikoinen on 7kk.
Pienen vauvan kanssa on vielä helppoa, odotapa kun hän oppii kävelemään ja uhmaikä iskee...
En todellakaan olisi. Nepsy-lapsi 5v, jatkuvasti joku huonosti ja vauva-aika yhtä helv.ttiä, tunnen suurempaa rakkautta kummityttöäni kohtaan ja se repii sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 ja 10. En olisi tehnyt.
- Isävalinta meni aivan vit uilleen. Jatkuvaa riitaa exän kanssa kaikesta, kuten rahasta ja lasten asioiden hoitamisesta. Miehen mielestä törsään liikaa ja lasten ADHD-oireilu johtuu erosta. Tämä oireilu on ollut havaittavissa jo taapeoiässä.
- Vanhemmuus on todella vaativaa nykyään!
- Lapsiperhe-elämä yhdistettynä työelämään on aivan paskaa!
- Keskituloisessa työssä oleva yh saa venyttää penniä.
. Maailman tilasta en edes aloita...
En. 13 ja 14 v, joista toinen vakavasti sairas. Tämä tuska on kauhea. En silti kadu ja olen ihmisenä kasvanut / muuttunut paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kyllä vakavasti harkinnut. Kaksi älyttömän villiä poikaa oli meillä ja niille joutui pitämään armeijakuria, että pärjättiin. Kaikki sukulaiset ja kaveritkin ihmetteli poikiemme vauhdikkuutta. Avioerostakin keskusteltiin kun oltiin niin poikki välillä. Hassua oli se, että lasten vuoksi emme halunneet erota ja lasten vuoksi ero oli harkinnassa. Helpotti siinä vaiheessa kun esikoinen oli 15 ja kuopus 13. Murrosikä oli ihan helppoa kun säännöt oli luotu jo pienenä. Nyt lapset 20 ja 18. Ja oikein tolkkuja ja kuuliaisia ja hyväntuulisia kansalaisia heistä tuli. Elämä on ihanan helppoa ja parisuhde hyvä . Olen oikein onnellinen pojistamme.
Minulla on myös kaksi vilkasta pientä poikaa. Olen tänään harkinnut eroa, koska olen niin uupunut kaikkeen ja väsynyt ainaiseen meteliin. Helpottaisi, kun talossa olisi edes yksi ihminen vähemmän. Mutta juurikin lapset ovat ironisesti se liima, minkä takia pysyy yhdessä ja venyy. En tiedä. Raskasta on. Helpottaako tämä koskaan? Mielelläni toteuttaisin unelmiani ihan yksinkin.
Täällä myös yksi äiti joka vakavissaan harkitsee avioeroa vain jotta saisi joskus nukkua yöt ilman yöheräämisiä, nukkua joskus pitkään aamulla ja saisi edes joskus olla päivän hiljaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oisin tehnyt ainakin tämän yhden. Nyt tuntuu kauhistuttavalta se ajatus, miten autuaan tietämätön olisin näistä rakkaudentunteista lapsettomana. Onneksi tein. En kadu esikoistani. En tiedä jaksaisinko tehdä toista. Esikoisen kanssa saa nukkua päivisin, mutta jos mulla ois uus vauva kun esikoinen on taapero niin en saisi levätä ja keskittyä vauvanhoitoon niin hyvin kuin nyt.
Esikoinen on 7kk.
Pienen vauvan kanssa on vielä helppoa, odotapa kun hän oppii kävelemään ja uhmaikä iskee...
Joo toi vauvavuosi oli oikeastaan helpoin. Ainoa haaste oli käytännössä ilman unta eläminen. Mutta sehän jatkui pitkälle uhmaikään... Ikävuosi 2 aivan hirveätä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oisin tehnyt ainakin tämän yhden. Nyt tuntuu kauhistuttavalta se ajatus, miten autuaan tietämätön olisin näistä rakkaudentunteista lapsettomana. Onneksi tein. En kadu esikoistani. En tiedä jaksaisinko tehdä toista. Esikoisen kanssa saa nukkua päivisin, mutta jos mulla ois uus vauva kun esikoinen on taapero niin en saisi levätä ja keskittyä vauvanhoitoon niin hyvin kuin nyt.
Esikoinen on 7kk.
Pienen vauvan kanssa on vielä helppoa, odotapa kun hän oppii kävelemään ja uhmaikä iskee...
Siinä vaiheessa tulee eteen se vaikea valinta, että pitääkkö lapselle kuria (joka saattaa johtaa lasuun ja/tai traumoihin) vai sanoittaako vain ja kärsii, kun lapsi terrorisoi ympäristöään ja karkailee yms.
Mikä tyhmä kysymys. Olisin enemmänkin! Nyt kolme, 32, 27, 21 vuotiaita. Lapsenlapsia neljä ja he vasta niitä maailman parhaita ovatkin, oikeita kulta kimpaleita.
En kadu. Lapsi 22v. Joskus aiemmin olin väsynyt ja tuntui joskus, että kaikki kaatuu päälle eikä olisi kannattanut tehdä lasta. Nyt tässä kun seurailen miten hän elämäänsä elää ja suunnittelee, olen hänestä ikionnellinen. Myös siksi että meillä on hyvät välit ja pystymme tekemään erilaisia asioita yhdessä, esim reissaamaan silloin kun se nyt oli mahdollista.
En olisi. Minulla oli todella naiivi käsitys lapsista. Luulin, että ne haluavat oppia ja kykenevät oppimaan, jos ei ole mitään vammaa tms. Kävi ilmi, että asia on täysin päinvastoin: eivät todellakaan halua oppia tai tehdä mitään itse.
Toinen karmea asia lapsissa on se, että ne tekevät jokaisesta päivästä täsmälleen samanlaisen kuin edellisestä. Ja aika kuluu mielettömän hitaasti... Yritän täyttää päivää kaikenlaisella touhuamisella, mutta se on hankalaa, koska eivät jaksa keskittyä mihinkään kauaa, joten vaikka olemme tehneet monia asioita, aikaa ei ole kulunut juurikaan. Vaikka saman päivän aikana leipoisimme, kävisimme kirjastossa kävellen ja maalaisimme sormiväreillä ja noiden välissä vielä nukkuisimme päikkärit, silti kello ei olisi vielä edes 14. No, mitäs sitten iltapäivällä.. Vaikka mentäisiin pariksi tunniksi ulos, minkä jälkeen syötäisiin ruokaa, olisi kello vasta n. 16.30, ja vieläkin tuntikausia päivää jäljellä.
Turhauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oisin tehnyt ainakin tämän yhden. Nyt tuntuu kauhistuttavalta se ajatus, miten autuaan tietämätön olisin näistä rakkaudentunteista lapsettomana. Onneksi tein. En kadu esikoistani. En tiedä jaksaisinko tehdä toista. Esikoisen kanssa saa nukkua päivisin, mutta jos mulla ois uus vauva kun esikoinen on taapero niin en saisi levätä ja keskittyä vauvanhoitoon niin hyvin kuin nyt.
Esikoinen on 7kk.
Pienen vauvan kanssa on vielä helppoa, odotapa kun hän oppii kävelemään ja uhmaikä iskee...
Joo toi vauvavuosi oli oikeastaan helpoin. Ainoa haaste oli käytännössä ilman unta eläminen. Mutta sehän jatkui pitkälle uhmaikään... Ikävuosi 2 aivan hirveätä aikaa.
Mulla meni kaikki hyvin, myös ikävuosi 2, oli ihanaa aikaa.
Uhmaa kun ei voi kitkeä pois.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä oisin tehnyt ainakin tämän yhden. Nyt tuntuu kauhistuttavalta se ajatus, miten autuaan tietämätön olisin näistä rakkaudentunteista lapsettomana. Onneksi tein. En kadu esikoistani. En tiedä jaksaisinko tehdä toista. Esikoisen kanssa saa nukkua päivisin, mutta jos mulla ois uus vauva kun esikoinen on taapero niin en saisi levätä ja keskittyä vauvanhoitoon niin hyvin kuin nyt.
Esikoinen on 7kk.