Jos olisit tiennyt etukäteen mitä kaikkea on luvassa, olisitko tehnyt lapsia?

Olisin tehnyt. Tytär nyt 26 ja hän ei todellakaan halua lapsia tähän maailmaan. 

Tottakai olisin hankkinut. Etukäteen en olisi uskonut että lapsista saa olla huolissaan vaikka ovat täysikäisiä.

Mä oon nyt 25 v, mulla on kaksi isoveljeä ja pikkusisko. Mun äiti jaksaa säännöllisesti muistutella, että jos tällä järjellä miettii niin jos hän olis ollu fiksu, niin ois jättänyt lapset tekemättä. Jotenkin inhottavaa kuulla tämmöstä oman äidin suusta, varsinki ku on ite ollu lapsi tai teini näin kuullessaan ja miettii vaan, että mitä väärää on tehnyt. Ei myöskään kannata meitä hankkimaan itse lapsia ja kertoo pyytämättä kauhean litanian miten perseestä pienet lapset on.

Mun vanhin isoveli sai jälkikasvua nyt hiljattain, no tuntuu ettei äitiä vois kyllä vähempää kiinnostaa. :D 

onneks täällä kirjoittelevat on varmasti sen verran paljon fiksumpia, ettei tämmösiä asioita sano ääneen lapsilleen. 🏻

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nyt 25 v, mulla on kaksi isoveljeä ja pikkusisko. Mun äiti jaksaa säännöllisesti muistutella, että jos tällä järjellä miettii niin jos hän olis ollu fiksu, niin ois jättänyt lapset tekemättä. Jotenkin inhottavaa kuulla tämmöstä oman äidin suusta, varsinki ku on ite ollu lapsi tai teini näin kuullessaan ja miettii vaan, että mitä väärää on tehnyt. Ei myöskään kannata meitä hankkimaan itse lapsia ja kertoo pyytämättä kauhean litanian miten perseestä pienet lapset on.

Mun vanhin isoveli sai jälkikasvua nyt hiljattain, no tuntuu ettei äitiä vois kyllä vähempää kiinnostaa. :D 

onneks täällä kirjoittelevat on varmasti sen verran paljon fiksumpia, ettei tämmösiä asioita sano ääneen lapsilleen. 🏻

Itse olen kuullut saman äidiltäni moneen kertaan. Eikä häntäkään kiinnosta lapsenlapset yhtään. 

 

Luin läpi melkein kaikki vastaukset, ja silmiini pisti tämä: "Olisin tehnyt enemmänkin, jos olisin tiennyt miten paljon heistä on iloa! "

Tämäntyyppisiä vastauksia on paljon. 

Jotenkin karmaisee että lapsia on hankittu koska heistä on MINULLE iloa.  Onko ajateltu lainkaan sitä, että se lapsi josta sinulle on niin valtavan paljon iloa jää tänne vielä ehkä sinun jälkeesikin, elää täällä koska sinä niin valitsit?

Eikö se ole valtava vastuu? Päättää että sinä synnyt koska MINÄ haluan! Itselläni on kaksi lasta, jo aikuisia,  mutta jos olisin vielä siinä iässä että lasten hankinta olisi ajankohtaista, yhtäkään en hankkisi.

Kasvatin nämä kaksi täysin yksin. Meillä oli mukavaa, oltiin ja ollaan edelleen läheisiä, myös heidän kumppaniensa kanssa. Heillä on elämä hyvässä järjestyksessä, luojan kiitos. En todellakaan kadu että heidät hankin, mutta aika oli silloin toinen, ei ollut maailma tässä mallissa kun nyt.

Olen ollut onnekas ja kiitos hyvän toimeentuloni olemme eläneet taloudellisesti turvattua elämää. Lapset ovat saaneet hyvän alun elämälleen ja onnistuneet saamaan kunnollisen jalansijan siinä. 

Nyt, tässä ajassa tuntuisi itsekkäältä hankkia lapsia tällaiseen maailmaan koska  minä saan siitä iloa.  Lapsihan on valtava vastuu. Ei pelkkä pikkulapsi aika vaan koko elämä. Lapselta ei syntyessään kysytä haluatko tulla tänne, kaiken tämän kauhun ja sodan ja vihan keskelle.  Monikohan ajattelee niin pitkälle?

Vouhkataan syntyvyyden laskusta.  Kun nyt ensin olisi kunnolliset edellytykset niitä lapsia hankkia. Hirvittävä ajatus että pitäisi syntyä tänne täyttämään jotain kiintiötä, oli olosuhteet mitkä tahansa.  Jokaisella pitäisi olla oikeus turvalliseen ja hyvään kasvuun arvokkaana omana itsenään. Ei kaunistamaan syntyvyyslukuja.

Yksi lapsi on tällä hetkellä ja olisin hankkinut näillä tiedoilla. Olen itse ollut hyvin temperamenttinen lapsena ja sellainen on myös lapsi. 

Mikään ei varsinaisesti yllättänyt. Vauva aika oli raskas, mutta nyt jo alle kouluikäisten vahvatahtoisen lapsen kanssa arki sujuu mukavasti.

Olen tehnyt tietoisen valinnan hoitaa ensin tämän lapsen sinne kouluikään ennen toista lasta. Toinen lapsi saa sitten tulla jos on tullakseen.

Jos olisi ollut vauva kiukuttelevan taaperon kanssa, olisi varmasti mennyt yli oman jaksamisen.

Vierailija kirjoitti:

Aina maailmassa on turbulenssia, en jättäisi lapsia tekemättä sen vuoksi, että pelkäisin tulevaisuutta. Ei siitä saa milloinkaan varmuutta.

Omassa elämässänikin on ollut useita ylämäkiä, mutta aina on selvitty. En kasvata lapsistani vässyköitä, jotka eivät osaa nousta ylös, ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa.

Kumppanin valintaan kannattaa käyttää harkintaa, sieltä niitä geenejä myös tulee ja myös se apu ja tuki lasten kasvatukseen tai sitten ei.

Pelkääminen on turhaa energian hukkaa, kannattaa mieluummin nauttia elämästä. Presidentti Koiviston sanoin: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

Näin minäkin elämän näen, eletään ja nautitaan. Aina on ollut ja tulee olemaan mullistuksia, turha niitä on pelätä. Lapsen lapsi tulossa ja hyvä niin, kyllä me pärjätään.

Olisin tietysti. Lapset 2, 7 ja 9. Ikää on sen verran vähän, että saatan hankkia vielä 1 tai 2. Lapset on parhainta ikinä ja etenkin kunnon lapsilauma. Pysyy virkeänä kun on paljon elämää ympärillä.

Olen siis myös se äiti, jota ei lainkaan haittaa että lapsen kavereita on täällä käymässä ja tykkään järjestää koko porukalle esim halloweenjuhlia yms.

Mulla yks ja haluaisin ehkä vielä toisen, mutta vaimon kanssa erottu. Katsotaan, miten käy.  Nuoruuden menot tuli koettua ihan huolella, niin mielelläni vietän skidin kanssa vapaa-ajat ja käydään harrastamassa. Ei tunnu pätkääkään siltä että jäisi jostain paitsi.