Lapselle ei taas kelpaa mikään syötävä

Älä kanna mitään. Se syö ku on nälkä.

Se vaan juoksuttaa sua. Jos olisi nälkä, se kyllä söisi.

Ja ruokapöydässä. Ei jaksa keksittyä syömiseen. Syö muutaman haarukallisen, sitten lähtee leikkimään.

Puolen tunnin päästä taas kamala parku, kun on nälkä.

Syö vain, jos minä syötän. Esikouluikäistä.

Miten tästä pääsee siihen, että lapsi syö itse?

Vierailija kirjoitti:

Älä kanna mitään. Se syö ku on nälkä.

Mutta sitten parkuu suoraa huutoa sen ruokalautasen äärellä. Huutaa ja karjuu vaikka kaksi tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä pääsee siihen, että lapsi syö itse?

Helposti.

1. Tarjoat yhtä ruokaa. Jos ei syö niin se on voivoi. Et tietenkään tarjoa kuitenkaan sellaista josta tiedät että lapsi ei sitä ollenkaan siedä mutta tuollaiset yyyyyh en syö unohdat heti.

2. Et anna ruokaa ruoka-aikojen välillä. Jos ei syö aterialla se on taas voivoi. Ruokaa saa seuraavaksi seuraavalla aterialla.

Päiväkodissa saa kehuja reippaudesta ja omatoimisuudesta. Kotona ei suostu itse edes pukemaan. Mistä tämä johtuu?

Oletko kurista kuullu? Pöydässä syödään, ei leikitä, jos kesken lähtee pois niin sitten syö vasta seuraavalla aterialla. Ei se nälkään kuole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kanna mitään. Se syö ku on nälkä.

Mutta sitten parkuu suoraa huutoa sen ruokalautasen äärellä. Huutaa ja karjuu vaikka kaksi tuntia.

Anna huutaa ja parkua.

Mikä on pahinta joka voi tapahtua jos lapsi huutaa 2 tuntia putkeen?

Kuoleeko lapsi? Ei.

Kuoletko sinä? Et.

Kuoleeko joku muu? Ei.

Eli ainoa syy miksi käyttäisit tätä tekosyynä on se että oma mukavuutesi kärsisi hetkellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ja ruokapöydässä. Ei jaksa keksittyä syömiseen. Syö muutaman haarukallisen, sitten lähtee leikkimään.

Puolen tunnin päästä taas kamala parku, kun on nälkä.

Syö vain, jos minä syötän. Esikouluikäistä.

Miten tästä pääsee siihen, että lapsi syö itse?

LOPETAT SEN SYÖTTÄMISEN. Herrajumala, esikouluikäinen ja pitää syöttää.

Ei jeesus mitä touhua. Ryhdistäydy! Lapsiko teillä määrää kaiken ja sinä olet piika?

Meillä on samanlainen nirso lapsi talossa. Normaali kotiruoka ei kelpaa. Viikonloppuna naama kuin Naantalin aurinko, kun on herkkupäivä ja kaikki syö pizzaa, burgeria, ranskiksia tms.

Kyllästyttää lapsen nenän nyrpistely keskellä viikkoa, kun kaikkia ruokia närppii ja sanoo, ettei tykkää.

Juustotkin leivän päällä pitää olla tiettyä( ei saa olla reikiä juustossa, koska ne ällöttää), levite pitää olla tiettyä merkkiä jne.

Itse en lähde tähän pelleilyyn mukaan, mutta lapsen isä kokkaa lopulta aina lapselle ruoan erikseen.

Päiväkodissa oli kerran tällainen lapsi. Vanhempia pompotti kuusnolla ja se alkoi heti, kun tulivat hakemaan. Lapsi 5v oli kuin 2-vuotias. Kotona häntä syötettiin ja joi nokkamukista. Päiväkodissa söi veitsellä ja haarukalla ja joi tavallisesta lasista. Puki kaikki itse ym. Äiti myönsi, ettei jaksa työpäivän jälkeen vääntää vaan antaa periksi lapselle.

Nykyajan lapsilla on jotenkin sellainen käsitys että heti on PAHAA jos ei ole tarjolla vain omia herkkuruokia. Ei kaikki ruoat ole minunkaan herkkuruokia mutta kyllä niitä silti voi syödä. Ja vanhempien pitäisi myös vaatia, että syödään sitä mitä on tarjolla tai sitten ollaan syömättä ja nälissään. Mutta kun ap:n kaltaiset vanhemmat kantaa lapselle aina vaan uuden vaihtoehdon nenän eteen kun lapsi epäkohteliaasti, ilman käytöstapoja ilmoittaa että edellinen äidin palvelema ruoka ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä pääsee siihen, että lapsi syö itse?

Helposti.

1. Tarjoat yhtä ruokaa. Jos ei syö niin se on voivoi. Et tietenkään tarjoa kuitenkaan sellaista josta tiedät että lapsi ei sitä ollenkaan siedä mutta tuollaiset yyyyyh en syö unohdat heti.

2. Et anna ruokaa ruoka-aikojen välillä. Jos ei syö aterialla se on taas voivoi. Ruokaa saa seuraavaksi seuraavalla aterialla.

Ei kannata alkaa kiristämään syömisestä suorittamista. Siitä nuo ongelmat taitaa alkaakin.

Ruokaa voi antaa myös ruoka-"aikojen" välillä.

Ei ne ruoka-ajat oo tärkeintä vaan se, että vireystila pysyy toivottuna syömisten suhteen.

Mutta kyllä, vain yhtä ruokaa kerralla, että oppii syömään sitä mitä on. Uudet ruokalajit ja maut pitää tosin ujuttaa pikkuhiljaa ruokailuihin, makupaloja aluksi antamalla, että lapsen suu tottuu niihin uusiin makuihin.

Jos itse syö samaa ruokaa siinä vieressä, niin esimerkki toimii kyllä oman lapsen oppiessa vanhemmiltaan.

Aina kannattaa lautaselle laittaa salaatinlehti. Siis yksi lehti. Maisteltavaksi.

Ja kannattaa kysyä otatko lisää salaatinlehteä. Kun itse pitää sitä maukkaana niin se näkyy.

Kysy tahtooko omenan vai voileivän, todennäköisesti lapsi syö sen valitsemansa, kun on itse valinnut. Toimii meillä lisäksi kerran viikossa lapsi saa päättää ruuan ja muuten minä/mieheni. Syömään sun täytyy kyllä lapses opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysy tahtooko omenan vai voileivän, todennäköisesti lapsi syö sen valitsemansa, kun on itse valinnut. Toimii meillä lisäksi kerran viikossa lapsi saa päättää ruuan ja muuten minä/mieheni. Syömään sun täytyy kyllä lapses opettaa.

Niin. Pyytää omenan. Saa sen, se olikin pahaa. Pyytää leipää, onkin pahaa leikkelettä. Sama leikkele kelpasi eilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy tahtooko omenan vai voileivän, todennäköisesti lapsi syö sen valitsemansa, kun on itse valinnut. Toimii meillä lisäksi kerran viikossa lapsi saa päättää ruuan ja muuten minä/mieheni. Syömään sun täytyy kyllä lapses opettaa.

Niin. Pyytää omenan. Saa sen, se olikin pahaa. Pyytää leipää, onkin pahaa leikkelettä. Sama leikkele kelpasi eilen.

Ala antamaan pyytäessä pieni pala.

Leikkaa siitä omenasta/leikkeleestä/mistävaan herneen kokoinen pala ja sano "Sinä et aina tykkää kaikesta niin en annan vain pienen pienen palan, niin saat lisää omenaa/leikkelettä/mitävaan jos tykkäät."

Jos "ei tykkää", niin anna pienen pieni pala toista vaihtoehtoa.

Jatka antamalla AINA vain pienen pieni pala ja pienennä sitä vaikka joka kerta vieläkin lisää, puolikkaan herneen kokoinen pala.

Ehkä alkaa tykkäämään, kun edessä ei ole maistamisen jälkeen mitään mitä sinulle antaa noukittavaksi ja heittettäväksi pois.

T: 14