Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen elämänasenne on paras?
Jos mietitään vaikka onnellisuutta ja pärjäämistä, millaista asennetta se vaatii? Millainen asenne sinulla on? Missä tilanteissa asenteesi on pelastanut sinut tai kannatellut silloin kun on vaikeaa?
Kommentit (388)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todennut kaikista parhaimmiksi seuraavat: 1. Älä tulkitse tai luulottele (etenkään toisen sanoja) 2. On turha murehtia asioita, joille ei voi tehdä mitään. 3. Keskity mieluummin itseäsi hiertävien asioiden positiiviseen puoleen 3. Mieti tarkkan mihin haluat käyttää aikaasi
Kun voisikin vain päättää noin. En pysty lopettamaan aivoissa luuppaavaa ylitulkintaa, murehtimista tai negatiivisia puolia. Olisi mahtavaa jos tunne tottelisi joskus järkeä.
Sitä voi harjoitella.Monet ovat kokeneet hyväksi kiitollisuuspäiväkirjamenetelmän, itse koin hyväksi konkreettiset harjoitukset. jos joskus tuli omasta mielestä liian iso ongelma eteen, siirsin sen ensin mielessäni käsiteltäväksi klo 21, kirjoitin sen paperille ja sitten klo 21 luin onglemani paperilapusta ja päätin miettiä siitä edes yhden hyvän puolen. jos ei onnistunut, huomenna uusi yritys, klo 21. tuo kellonaikametodi toimi minulle, siinä siis opetellaan käsittelemään omat ongelmat aina samaan aikaan päivästä, alussa voi olla vaikeaa, mutta lopulta mieli antaa periksi ja oppii uuden tavan.
Kaiken voi menettää - perheen, lapsen, parisuhteen, työn, elintason, terveyden nje. Jos oman onnen paukut on laitettu edellä mainittuihin romahtaa kun ne menettää.
Tästä on lukuisia esimerkkejä ja aiheesta tehty myös elokuvia (mm. Million dollar baby) Oma isänikin alkoholisoitui kun menetti työnsä, serkku otti henkensä kun tyttöystävä jätti, tuttu sairastui pitkäaikaiseen masennukseen kun kihlattu jätti.
Tämän kun tajuaa oppii näkemään jokaisen tavallisen päivän arvokkaana ja merkityksellisenä. Onni ja tyytyväisyys löytyy itsestä - ei mistään muusta.
Stoalaisuus auttoi minut pahimman yli. Ei se alkuun helppoa ole, mutta ajan kanssa sen teho tulee esiin.
Jokainen on oman onnensa seppä, kukaan ei ole sinulle mitään velkaa.
T. Kokoomussika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Optimismi on ainakin itselläni ollut virhe. Tästä on tutkimuksiakin. Olettamalla pahinta olisin tehnyt paremmat päätökset.
Liiallinen pessimismi myös estää ihmisistä näkemästä niitä hyviä asioita ja näin ollen on sokea hyville tilaisuuksille menestyä. Lisäksi se aiheuttaa masennusta.
Väärin. Positiivisuus aiheuttaa masennusta.
Ensin uskoo hyvää asioista, ja sitten vetäistään matto jalkojen alta (tahalleen) matrixissa.
Sincc
SE aiheuttaa masennusta .. ei se, ettei uskonut alunperinkään, että asia toimii. Silloinhan pettymykseen on jo varautunut.
Kumpikaan ei ole oikea. Omaa tahtoa ei ole olemassakaan. Ei voi vaikuttaa mihinkään.
Elämme madon elämää. Elimistö on kuin putki, elämä on kuin putki.
Menemme putkeen ja ulos tullessa on kuolema.
Elämässä ei voi vaikuttaa mihinkään ja sitä ei pidä ottaa optimistisesti tai pessimistisesti.
Nuo molemmat ovat vain oman tahdon uskovaisuutta.
Elämä on valmiiksi kirjoitettu ja kaikki mitä tapahtuu ei johdu meistä. Olemme vain valmiilla matkalla, meille valmiiksi kirjoitetussa tarinassa.
Jos omaa tahtoa olisi, niin suurin osa amerikkalaisistakin olisi normaalipainoisia, ei olisi kodittomia ja köyhyyttä.
Jos omaa tahtoa olisi, niin sotilaat eivät olisi marssineet maailmansodissa rintamalle, vaan kääntyneet takaisin koteihinsa.
Omaa tahtoa ei ole, on vain usko siitä.
Vierailija kirjoitti:
Realistis-optimistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elät vain kerran, tee elämästäsi niin hyvä kuin voit.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Sitkeys ja usko siihen, että huomenna voi asiat olla paremmin. Taito ottaa asiat kerrallaan sitä mukaa kun ne tulevat, ettei murehdi liikoja. Taito ymmärtää syy-seuraussuhteita eli ”jos minä teen näin, se tulee johtamaan siihen, että sitä ja tätä tapahtuu”.
Minä olen sitkeä, tavattoman periksiantamaton, aina ylös ja eteenpäin yrittävä. Ymmärrän syy-ja seuraussuhteita hyvin. Ja olen älykäs.
MUTTA murehdin liikoja, en osaa ottaa asioita sitten kun tulevat. Vaikea lapsuus on anatanut minulle sellaisen perusasenteen, etten kelpaa ja asiat tulevat kuitenkin menemään pieleen ja koko ajan pitää taistella sitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on vanhemmiten tullut vähän arka, pelkään ja suren asioita ennenkuin ne edes realisoituu. Jos koskaan. Aiemmin mulla oli 100 unelmaa per päivä ja olin onnellinen kun sain edes yhden vietyä huomiseen, nyt haaveilen vähemmin.
Mun mies taas elää päivän kerrallaan ja on onnellinen kun on töitä, terveyttä, ruokaa ja katto pään päällä. Kaikki muu on silkkaa plussaa. Näin ainakin ulospäin, kyllä hänkin välillä huolehtii ja valvoo öitä.
Tämä toimii meillä hyvin, minä hoidan raha-asiat ja säästän meille yhteiseen kivaan ja mies taas pitää mielialaa korkealla kun alan upota huolien suohon.
Mun motto on kuitenkin: kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus.
Kovalla työllä olemme saaneet kauniin talon (3. itselle rakennettu), terveet lapset ja lastenlapset, hyvät työpaikat ja mielenkiintoiset urat. Olemme saaneet nähdä maailmaa ja nauttia monista upeista asioista. Nautimme perheen ja ystävien yhdessäolosta, laitetaan ruokaa porukalla ja nautiskellaan tuntikausia. Nauru ja yhdessäolo on parasta lääkettä melkein kaikkeen:)
Vierailija kirjoitti:
Vahvin voittaa!
Siellä puuvillapellollako? Ei, vaan se voidaan aina vaihtaa toiseen! Sitähän ei voi eikä saa syödä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up
Cort i sone?
Vierailija kirjoitti:
Jos elämäsi vaatii sinulta jonkinlaista "asennetta" niin elämäsi on aika perseeestä.
Vierailija kirjoitti:
Realistis-optimistinen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on ystävä.
Älä syö hypromellooseja, se voi olla puuvillasellua!
Jeesus on tärkein