Minkälainen elämänasenne on paras?
Jos mietitään vaikka onnellisuutta ja pärjäämistä, millaista asennetta se vaatii? Millainen asenne sinulla on? Missä tilanteissa asenteesi on pelastanut sinut tai kannatellut silloin kun on vaikeaa?
Kommentit (388)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras asenne on se, kun annat muiden mielipiteiden tekemisistäsi/valinnoistasi valua kuin vesi hanhen selästä.
Ei se ihan näinkään yksinkertaista ole. Jos tekee aina mielensä mukaan, tulee äkkiä ryhmän syrjimäksi ja jää yksin. Tätä ihminen luonnostaan välttää, koska sosiaalinen syrjintä on pahin uhka omalle selviämiselle (kun ajatellaan lauma-aikoihin asti, ja samat vaistot pätee vieläkin). Tämän takia ihminen reagoi herkästi ryhmäpaineeseen, sen takia myös seurataan pukeutumis- ja muita trendejä. hyväksytyksi tuleminen on välttämättömyys. Eli siitäkään ei kannata itseään halveksua, jos on joskus porukan mukana mennyt, vaikka olisi halunnut jotain muuta. Mukautuminen ja kyky kompromisseihin on ihan kelpo ominaisuuksia.
Vääränlaisten ihmisten seura myrkyttää. Kyllä sinäkin vielä löydät hyviä ihmisiä jotka ottaa sinut vastaan juuri sellaisena kuin olet. Lampaana olokaan ei kannata, sillä sudet ei syö sutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras asenne on se, kun annat muiden mielipiteiden tekemisistäsi/valinnoistasi valua kuin vesi hanhen selästä.
Ei se ihan näinkään yksinkertaista ole. Jos tekee aina mielensä mukaan, tulee äkkiä ryhmän syrjimäksi ja jää yksin. Tätä ihminen luonnostaan välttää, koska sosiaalinen syrjintä on pahin uhka omalle selviämiselle (kun ajatellaan lauma-aikoihin asti, ja samat vaistot pätee vieläkin). Tämän takia ihminen reagoi herkästi ryhmäpaineeseen, sen takia myös seurataan pukeutumis- ja muita trendejä. hyväksytyksi tuleminen on välttämättömyys. Eli siitäkään ei kannata itseään halveksua, jos on joskus porukan mukana mennyt, vaikka olisi halunnut jotain muuta. Mukautuminen ja kyky kompromisseihin on ihan kelpo ominaisuuksia.
Jep. Tämmöisiä ohjeita ei voi ihan kaikille yksilöille jaella hyvällä omallatunnolla. Kaikenlaiset persoonallisuushäiriöiset ongelmatapaukset voi ottaa koppia.
Law of Attraction meininkejä toteuttava asenne.
Itsevarmuus, röyhkeys, dominoivuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras asenne on se, kun annat muiden mielipiteiden tekemisistäsi/valinnoistasi valua kuin vesi hanhen selästä.
Ei se ihan näinkään yksinkertaista ole. Jos tekee aina mielensä mukaan, tulee äkkiä ryhmän syrjimäksi ja jää yksin. Tätä ihminen luonnostaan välttää, koska sosiaalinen syrjintä on pahin uhka omalle selviämiselle (kun ajatellaan lauma-aikoihin asti, ja samat vaistot pätee vieläkin). Tämän takia ihminen reagoi herkästi ryhmäpaineeseen, sen takia myös seurataan pukeutumis- ja muita trendejä. hyväksytyksi tuleminen on välttämättömyys. Eli siitäkään ei kannata itseään halveksua, jos on joskus porukan mukana mennyt, vaikka olisi halunnut jotain muuta. Mukautuminen ja kyky kompromisseihin on ihan kelpo ominaisuuksia.
Vääränlaisten ihmisten seura myrkyttää. Kyllä sinäkin vielä löydät hyviä ihmisiä jotka ottaa sinut vastaan juuri sellaisena kuin olet. Lampaana olokaan ei kannata, sillä sudet ei syö sutta.
Tämmöiset neuvot sopii ehkä joillekin vähän erikoisille ja ujoille mutta harmittomille tyypeille, joiden on vaikea olla oma itsensä ns. massaihmisten seurassa. Mutta jotkut henkilöt saavat huonoa palautetta käytöksestään ihan hyvästä syystä, jos toimii jotenkin haitallisesti. Silloin on vahingollista uskoa, että muut on vain tyhmiä massan mukana meneviä lampaita jotka ei vaan tajua.
Vierailija kirjoitti:
Optimismi on ainakin itselläni ollut virhe. Tästä on tutkimuksiakin. Olettamalla pahinta olisin tehnyt paremmat päätökset.
Niinhän se on , ettei pessimisti pety, vaan onkin sitten iloinen asia, kun kaikki ei menekään päin prsttä
Toisiin ihmisiin ei myöskään pidä suhtautua liian positiivisesti, näin ei tule pettymyksiä sieltäkään.
KILTTIYS kirjoitti:
Law of Attraction meininkejä toteuttava asenne.
Itsevarmuus, röyhkeys, dominoivuus.
Näillä pääsee jo pitkälle ja vielä takaisinkin.
Nykytutkimus korostaa itse asiassa sitä, että egoismin sijaan onnellisuus löytyy toisten ihmisten auttamisesta. Auttaa voi tavoilla, jotka tuovat myös itselle älyllistä tai muunlaista tyydytystä. Sen vuoksi myös äitiys tekee onnelliseksi :)
Vierailija kirjoitti:
Asiallisen hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellunkanat.
100%:sesti samaa mieltä. Toinen asia on ,ettei päivän selvistä ja kerran keskustelluista asioista jahnata uudelleen. Kolmantena on hyvä, ettei voivotella ja taivastella kaiken maailman negatiivisia asioita , joita suoltaa uutiset pullollaan. Suorastaan kuvottaa tuo varsinkin ikäihmisten tapa.
On aivan turhaa vaivata mieltään asioilla ,joille ei voi mitään. Olen itsekin 74v.
Vierailija kirjoitti:
Vääränlaisten ihmisten seura myrkyttää..
Tuo on ehdottomasti totta. Kukaan ei ole mitään velkaa paskiaisille. Jos elämässä on toksisia ihmisiä, heistä pitää hankkiutua heti eroon.
Jaan kanssanne kerrankin jotain fiksua eikä niitä ainasia draama topikkeja.
Hyväksy asioista aina molemmat puolet
Stoalainen evvk-asenne. Kerran yllytin silloisen naisystäväni toisen miehen kanssa olohuoneen sohvalta. Kysyin että meneekö kauan, haluaisin pelata pleikkarilla.
!) Elää sopusoinnussa itsensä, ympäristönsä ja maailmankaikkeutensa kanssa.
2) Hyväksyä se, mitä on, mennyt ei muutu. Jos katselee liikaa taakseen, katkeroituu, eivät toki kaikki.
3) Muistaa edes silloin tällöin olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Paras asenne on se, kun annat muiden mielipiteiden tekemisistäsi/valinnoistasi valua kuin vesi hanhen selästä.
Tai kuin siemenneste sinun pepulta kun poistun tähtääjän paikalta.
Aivan, jos mikä on vaarallista, niin toksinen positiivisuus, jonka yksi oppi-isä oli Norman Vincent Peale.
Elää rohkeasti omannäköistä elämää omien valintojen pohjalta, eikä anna muiden määritellä, vaikuttaa tai ohjata.
Antaa myös toisten elää tuomitsematta ja pyrkiä löytämään kiitollisuuden aiheita sekä olemaan epäitsekäs ja tarvittaessa auttamaan muita.
Onnellisempi olisin, jos osaisin ilkeiden ihmisten ja masentavien asioiden mennä menojaan, sen sijaan että jäisin päiväkausiksi niitä märehtimään. Siis irti päästämisen taito, se olisi taito nro 1. Ajatelkaa, miten vapauttavaa olisi, kun ottaisi vain kaiken vastaan mitä tuulettimesta kulloinkin tulee, sitten käväisisi suihkussa ja jatkaisi rallatellen elämäänsä kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Menestymisestä minulla ei ole mitään kokemusta. Olen totaalinen luuseri, mitä työhön ja ammattiin tulee. Kunnianhimoton, ehkä vähän boheemi (taiteilijaluonne). Olisiko pitänyt kehitellä itselleen jonkinlaiset kyynärpäät tai jokin muu elin, jolla olisi rynninyt pärjäämisen portailla yhä ylemmäs ja ylemmäs...?
Onnellisuutta tulee pienistä asioista päivän mittaan. Itsenäisyydestä, terveydestä, kulinaristisista nautinnoista, liikunnasta, lemmikkikissoista--- ei tässä ihan tyhjän päällä olla :)
...ja tuossa ylempänä mainittu toisten auttaminen, se on varmasti asia joka lisää elämänlaatua - auttajalle ja autettavalle.
Alapeukuttaja ei selvästikään sitä osaa ..
Sincc