Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että olen täysin epäonnistunut lapseni kasvatuksessa
12.01.2021 |
Pelkään jo nyt että lapsi on jotenkin ”pilalla”. Kyseessä ekaluokkalainen poika, kenen kanssa tapellessa meni taas koko ilta.
Ja mikä oli tappelun aihe? Se että hän ei suostu laittamaan toppahousuja huomenna kouluun!
En antanut periksi, joten hän huusi kurkku suorana varmaan tunnin, heitteli tavaroita, yritti hajoittaa paikkoja ja huitoi myös minua. Aina kun vähän alkoi rauhoittua, niin ei kuitenkaan.. taas alkoi rääkyä että ei todellakaan laita niitä tyhmiä housuja, koska ei tykkää niistä ja kysyi saman kysymyksen kymmenennen kerran että MIKSI hänen pitää laittaa? Tietty oli hänelle selittänyt että koska on tosi kylmä, enkä halua että hän palelee ja tulee kipeäksi.No, eihän hän mitään tietenkään kuunnellut.
Lopulta minulla meni tosi pahasti hermo, huusin itsekin ja syytin häntä siitä että kaikkien ilta oli mennyt ”hukkaan” ja pilalle tapellessa ihan typerästä asiasta, ja että en jaksa enää, nyt riittää! Ei hän tietenkään mitään lopettanut, piti puoliväkisin raahata hänet iltapesulle ja nukkumaan.
Oikeasti miten voi jonkun kanssa olla noin raskasta? Kaikesta ollaan aina eri mieltä, eikä ikinä anneta periksi? Sit jankutetaan ihan typeriä asioita, kuten tuo että pitäis jotkut tuulihousut saada laittaa -15 asteen pakkaseen! Ja jos ei saada tahtoa läpi niin karjutaan ja käyttäydytään muutenkin tosi arvaamattomasti. Pelkään itsekin välillä, että jos kohta tulee nyrkkiä naamaan.
Näen jo nyt tosi synkkänä poikani tulevaisuuden, vaikka on koulussa pärjännyt ihan hyvin. Hän on aivan erilainen kuin kaksi muuta lastani. Onko kellään mitään mielipidettä tai neuvoa asian suhteen?
Kommentit (113)
Herranen aika sentään!!
Keskustellaanko täällä siitä, mitä ekaluokkalainen laittaisi toppahousujen tilalle!?!
Mihin on kadonnut vanhemmuus ja maalaisjärki?
Ap, hyvä ettet antanut periksi, toppahousut on aivan välttämättömät näillä keleillä. Toivon ja rukoilen, ettei kukaan päästänyt lastaan ilman ulkoiluvaatteita kouluun tänä aamuna.
Meillä -19, tuntuu kuin -28. Kuudesluokkalaisen kanssa taisteltiin toppahousuista. Kevyttoppahousuista! Jalkaan ne meni. Vaatetta ei ollut tarpeeksi päällä, mutta kutakuinkin kaikki paikat suojassa. Toivoisin niin, että järki kasvaisi lapselle päähän tämän talven aikana, ja jäisi ainoaksi talveksi, kun vaatteista tarvii riidellä😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettei nuo housut ole jotenkin epämukavat/tukalat? Kuulostaa aistiyliherkän hermostumiselta. Harvemmin vielä ekaluokkalaiset nolostuu mistään toppavaatteista. Joku lämmin vaatekerta on keksittävä, jonka kelpuuttaa. Vaikka sitten kerrospukeutuminen villaan, jos toppahousut ahdistaa. Itsellä oli lapsena lievää aistiyliherkkyyttä ja se ahdistuksen tunne epämukavissa vaatteissa voi olla tosi voimakas.
Saattaa olla hieman sitäkin, mut ei siis todellakaan ole mitenkään pahasti aistiyliherkkä. Enemmän ongelmana tuntuu olevan se miltä housut näyttävät. Ovat kuulemma liian ”pussit”. Tiukkoja toppahousuja tuskin löytyy, etenkin kun kyseessä tosi hoikka poika. T. Ap
Kyllä kapeitakin toppahousuja on, katso vaikka Reiman sivut, heillä ainakin muistaakseni on.
Antaisin pukea ne ohuet housut. Jotkut lapset ovat niin itsepäisiä, että heidän pitää saada todeta asia itse todeksi ennen kuin uskovat.
Yksin ei lasta pysty kasvattamaan. Missä pojan isä. Laita poika isälleen asumaan.
Sama tilanne 5v tytön kanssa, ihan kaikesta väännetään. No, toppavaatteet kyllä pukee. Mutta muuten. Mikään sisävaate ei kelpaisi päälle. Etenkin pikkuhousuista aina tappelu. Hampaiden pesu on puolen tunnin väsytystaistelu. Ei joisi maitoa. Jne. Tuntuu, että koko ajan väännetään jostakin päivänselvästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikesta tarvitse heti olla hakemassa mitään diagnoosia. Jotkut nyt vain ovat hankalia luonteeltaan. Hankala on oikeastaan vähän väärin sanottu, sillä hankalahan poika on vain ap:n näkökulmasta. Hänelle ap:n hankala kun pakotat pitämään typeriä pussittavia toppahousuja jalassa :)
Ensimmäinem oma neuvoni on, että älä lähde hänen kanssaan inttämään asiasta. Itse olen samantyyppiselle lapselleni sanonut, että nyt olet tosi vihainen ja tästä ei kannata puhua ennen kuin olet rauhoittunut. Jos riehuminen on jatkunut niin olen istunut tyynesti alas ja hijaa katsonut lastani. Jossakin vaiheessa se riekkuminen on loppunut ja lapsi siinä tilassa, että puhe menee perille. Silloin lastakin hämmentää ja harmittaa oma aikaisempi käytös.
Alkuperäiseen ongelmaan kannattaa yrittää lähestyä kun lapsi on hyvällä tuulella, ihan neutraalisti kysyen, että hei kuule, miksi ne toppahousut ovat niin vastenmieliset. Ja kysyä onko lapsella itsellään jotakin ajatusta, miten tilanne saataisiin ratkaistua ilman tappelua. Olen huomannut, että lapset tykkäävät kun saavat olla mukana ratkaisemassa ristiriitoja ja saavat oman äänensä kuuluviin turvallisella maaperällä.
Ei tuo nyt niin pahalta kuulosta, koska kyseessä kuitenkin vasta pieni lapsi. Minulla on myös yksi dramaattisuuteen taipuvainen, hyvin herkästi suuttuva lapsi. Kun hän suuttuu, on todella, todella vihainen. Ekaluokkalaisena sain vielä välillä pitkää kiinni, ettei päässyt puremaan ja lyömään. Muuten on aina ollut mukava ja ystävällinen lapsi ja hyvä sekä pidetty ystävä, mutta viha (kuten ilokin) on hänellä voimakasta ja tulee sekunnissa. Nyt on muutaman vuoden vanhempi, ja vaikka edelleen suuttuu, osaa hillitä itseään paremmin. Tarvitsee siihen kuitenkin paljon aikuisen tukea. Kaksi muuta on paljon rauhallisempaa, mutta tällä lapsella tunteet ovat hyvin herkässä. Pitää myös halailusta enemmän, on empaattisempi ja nauraa helpommin kuin muut lapseni.
En neuvottelisi toppahousuista ekaluokkalaisen kanssa. Tuon ikäiselle aikuinen määrää vielä ulkovaatteista. Jos käytös menee todella huonoksi, annan yleensä seuraavalle päivälle yhden varoituksen jälkeen pelikieltoa. Usein annan suuttumuksen alkuvaiheessa mahdollisuuden joko tulla syliin tai mennä omaan huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan. Jos ei pysty kumpaankaan, kannan lapsen omaan huoneeseensa tai nostan syliini rauhoittumaan. Tärkeintä on vihan jälkeen puhua jossain vaiheessa. Että on ihan ok olla vihainen, siinä ei ole mitään pahaa, mutta että asiallinen käytös on muistettava silloinkin. Tarvittaessa saatan pyytää itsekin anteeksi, jos sorruin huutamaan.
Mutta joo, tsemppiä, suurilla tunteilla varustetun lapsen vanhemmuus on välillä vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä kevyttoppahousut, olisko ne paremmat?
Täälläkin välillä haastetta 10 vuotiaan kanssa samassa asiassa. Leudommalla säällä (max muutama aste) oon hyväksynyt pojan käyttävän kunnollisia/vahvoja välikausihousuja.
Voi teitä naiset. Pojalle päälle: lyhyet kalsarit, pitkät kalsarit, verkka/collegehousut, ja koulumatkan/välkän ajaksi tuulihousut.
Jos tämä setti ei kelpaa niin sitten menee millä menee. Pääasia että suojaisi sukukalleudet, ei se poika siihen kuole jos on vähän kylmä. Lopettakaa hössötys. Sitten kun on ulkona yhtäsoittoa tuntia pidempään pitää suojata/tarkkailla esim. poskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö vanhemmilla ole mitään valtaa lapsiinsa enää? Oikeasti voi vaan kinata lapsen kanssa ja hakea erityislapsileimoja (nepsyt ja muut)?
Vielä 20 vuotta sitten olisi kuritettu niin maan perusteellisesti jos tuollaista käytöstä olisi lapsella ollut, ja tarvittaessa uudelleen jos olisi käynyt ilmi, että lapsi on väärissä housuissa kotona.
Ap, kuulostaa niin tutulta. Täällä myös hankala ekaluokkalainen. Ei suostu lähtemään mihinkään, raivostuu ennen-niin-kivasta harrastuksesta ja sinne lähtemisestä. Raivostuu aamutoimista ja kouluun menosta. Raivostuu koulun jälkeen. Raivostuu syömään pyydettäessä, ulos lähtiessä, iltatoimissa, nukkumaan menossa.. kiljuu ja raivoaa vaikka pienempi sisar jo nukkuu illalla. Tämä pienempi taitaa pelätäkin isompaa.. mieheni alkaa olla oikeesti aivan loppu. Tukiverkkoa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi opettajat päästää pihalle sisähousuissa!!!
Olen koko syksyn ja talven jankuttanut ulkovaatteista viitosluokkalaiselle. Siis ihan viikottain, ja joskus päivittäin. Viimeksi eilen aamulla, ja saanut vastaukseksi hyvin ärsyyntynyttä "joojoojoojoojoojoojoo".
Ja sitten iltapäivällä sähköpostiin kilahtaa Wilma-viesti, jossa kerrotaan, että olen keskustellut lapsenne kanssa ulkohousujen käytöstä, ja siellä kotonakin voitaisiin kyllä tästä asian tärkeydestä jutella.
Pääsi melko ruma sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa niin tutulta. Täällä myös hankala ekaluokkalainen. Ei suostu lähtemään mihinkään, raivostuu ennen-niin-kivasta harrastuksesta ja sinne lähtemisestä. Raivostuu aamutoimista ja kouluun menosta. Raivostuu koulun jälkeen. Raivostuu syömään pyydettäessä, ulos lähtiessä, iltatoimissa, nukkumaan menossa.. kiljuu ja raivoaa vaikka pienempi sisar jo nukkuu illalla. Tämä pienempi taitaa pelätäkin isompaa.. mieheni alkaa olla oikeesti aivan loppu. Tukiverkkoa ei ole.
Älä pyydä vaan käske. Kerran. Jos ei yhdestä käskystä tottele, niin rankaise tai pakota kunnes alkaa totella.
Ton takia en lapsia yritä tehdä.
Ei ton ikäisen saisi antaa määrätä.
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Jos lapsi nähdään negatiivisena niin on voinut huomaamatta käydä niin, että lapsen kanssa ei enää keskustella kuten ihmisen. Joko häntä komennetaan, tiuskitaan tai ollaan hiljaa, tai puhutaan niin että negatiivinen sävy on helposti aistittavissa. Tällöin lapsi itsekin tietää että kaikki on vaan taistelua. Asiaa voi pahentaa, jos lapsi kokee (tai aistii) että muiden perheen lapsien kanssa kommunikaatio on erilaista. Ei pienellä pojalla syty lamppu päässä, että ahaa kannattaapa olla rauhallisempi, vaan ahdistus ja reaktiot vaan menee negatiivisempaan suuntaan.
Kannustaisin vanhempia siihen että yrittävät katsoa lastaan uusin silmin ja hyväksyvästi. Puhelette hänelle asioita, vaikka läpi sitten sen pahan mielen alkuun. Lapselle on tervettä kuulla, esim. että aamulla äitiä meinasi suututtaa kun auto oli ihan lumessa ja oli jo myöhässä, mutta eihän sellaisessa suuttuminen auta vaan käydä toimeen. Ja kun se auto pitää puhdistaa joka tapauksessa niin mukavampaahan se on tehdä kun ei ole vielä suuttunut siihen päälle eikös vaan? jne jne. En ole mikään tunteiden sanoittamisen ylin airut mutta mielestäni lapsille on tervettä kuulla että ei vanhemmilla ole koko ajan maltti päällä ja hekin tekee töitä sen eteen että pysyy hyvä mieli päällä. Lisäksi lapsi saa mallin keskustelulle eikä koe, että kaikki kommunikaatio häntä kohtaan tulee ylhäältä alas - upseeri komentaa -tyyppistä. Vaan että lapsi on ihminen jonka kanssa vuorovaikutetaan tasavertaisesti silloin kun voidaan. Päivän tapahtumista kertominen on hyvä tapa aloittaa. Lapsi saa rohkaisua sille että ympäristö on turvallinen ja että mukava keskustelu on mukavampaa kuin kiukuttelu. Pikavoittoja ei ole luvassa joten hyvä aika aloittaa on nyt.
-entinen vihainen lapsi itsekin
Meillä raja on kulkenut siinä, että kouluun ei ole tarvinnut laittaa toppahousuja, jos lapsi ei ole halunnut. Ne ovat vauvamaisia. He joutuvat itse huolehtimaan etteivät pyöri lumessa farkut jalassa. Hyvin on mennyt. Älkää suostako lapsen kanssa riitelemään vaan kuunnelkaa mitä lapsi tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Ei ton ikäisen saisi antaa määrätä.
Pakko on antaa, koska muuten tulee lasu ja traumat ja lapsen tunnetaidot menevät pilalle.
Alue: Aihe vapaa
Minä olisin sanonut heti pojalle, että saa mennä farkuissa, mutta lumessa et sitten pyöri. Työnnä asia pojan vastuulle. Sano pojalle, että jos tulee kotiin housut lumesta kastuneina, seuraavana päivänä on toppahousut.