Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että olen täysin epäonnistunut lapseni kasvatuksessa
12.01.2021 |
Pelkään jo nyt että lapsi on jotenkin ”pilalla”. Kyseessä ekaluokkalainen poika, kenen kanssa tapellessa meni taas koko ilta.
Ja mikä oli tappelun aihe? Se että hän ei suostu laittamaan toppahousuja huomenna kouluun!
En antanut periksi, joten hän huusi kurkku suorana varmaan tunnin, heitteli tavaroita, yritti hajoittaa paikkoja ja huitoi myös minua. Aina kun vähän alkoi rauhoittua, niin ei kuitenkaan.. taas alkoi rääkyä että ei todellakaan laita niitä tyhmiä housuja, koska ei tykkää niistä ja kysyi saman kysymyksen kymmenennen kerran että MIKSI hänen pitää laittaa? Tietty oli hänelle selittänyt että koska on tosi kylmä, enkä halua että hän palelee ja tulee kipeäksi.No, eihän hän mitään tietenkään kuunnellut.
Lopulta minulla meni tosi pahasti hermo, huusin itsekin ja syytin häntä siitä että kaikkien ilta oli mennyt ”hukkaan” ja pilalle tapellessa ihan typerästä asiasta, ja että en jaksa enää, nyt riittää! Ei hän tietenkään mitään lopettanut, piti puoliväkisin raahata hänet iltapesulle ja nukkumaan.
Oikeasti miten voi jonkun kanssa olla noin raskasta? Kaikesta ollaan aina eri mieltä, eikä ikinä anneta periksi? Sit jankutetaan ihan typeriä asioita, kuten tuo että pitäis jotkut tuulihousut saada laittaa -15 asteen pakkaseen! Ja jos ei saada tahtoa läpi niin karjutaan ja käyttäydytään muutenkin tosi arvaamattomasti. Pelkään itsekin välillä, että jos kohta tulee nyrkkiä naamaan.
Näen jo nyt tosi synkkänä poikani tulevaisuuden, vaikka on koulussa pärjännyt ihan hyvin. Hän on aivan erilainen kuin kaksi muuta lastani. Onko kellään mitään mielipidettä tai neuvoa asian suhteen?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa niin tutulta. Täällä myös hankala ekaluokkalainen. Ei suostu lähtemään mihinkään, raivostuu ennen-niin-kivasta harrastuksesta ja sinne lähtemisestä. Raivostuu aamutoimista ja kouluun menosta. Raivostuu koulun jälkeen. Raivostuu syömään pyydettäessä, ulos lähtiessä, iltatoimissa, nukkumaan menossa.. kiljuu ja raivoaa vaikka pienempi sisar jo nukkuu illalla. Tämä pienempi taitaa pelätäkin isompaa.. mieheni alkaa olla oikeesti aivan loppu. Tukiverkkoa ei ole.
Älä pyydä vaan käske. Kerran. Jos ei yhdestä käskystä tottele, niin rankaise tai pakota kunnes alkaa totella.
Käsken eli selkeästi ohjeistan pukeutumaan/peseytymään/ syömään /milloin mitäkin. Mikään ei auta. Juu rangaistuksia on sitten annettu. Tilanne on niin paha, että meillä on tällä hetkellä menossa mm.puhelinkieltoa loppukuuhun asti. Herkut on myös peruttu. Ensin on selkeästi kehoitettu/ käsketty, varoitettu tulevasta rangaistuksesta, laskettu viiteen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa niin tutulta. Täällä myös hankala ekaluokkalainen. Ei suostu lähtemään mihinkään, raivostuu ennen-niin-kivasta harrastuksesta ja sinne lähtemisestä. Raivostuu aamutoimista ja kouluun menosta. Raivostuu koulun jälkeen. Raivostuu syömään pyydettäessä, ulos lähtiessä, iltatoimissa, nukkumaan menossa.. kiljuu ja raivoaa vaikka pienempi sisar jo nukkuu illalla. Tämä pienempi taitaa pelätäkin isompaa.. mieheni alkaa olla oikeesti aivan loppu. Tukiverkkoa ei ole.
Älä pyydä vaan käske. Kerran. Jos ei yhdestä käskystä tottele, niin rankaise tai pakota kunnes alkaa totella.
Käsken eli selkeästi ohjeistan pukeutumaan/peseytymään/ syömään /milloin mitäkin. Mikään ei auta. Juu rangaistuksia on sitten annettu. Tilanne on niin paha, että meillä on tällä hetkellä menossa mm.puhelinkieltoa loppukuuhun asti. Herkut on myös peruttu. Ensin on selkeästi kehoitettu/ käsketty, varoitettu tulevasta rangaistuksesta, laskettu viiteen....
Lopeta se kieltäminen ja uhkailu! Ei selvästi toimi sun lapsen kohdalla. Joillekkin tuollainen käskeminen ja pakottaminen aiheuttaa vihaa ja katkeruutta, eikä vanhemman tarkoituksena ole väkisin murtaa lapsen tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa niin tutulta. Täällä myös hankala ekaluokkalainen. Ei suostu lähtemään mihinkään, raivostuu ennen-niin-kivasta harrastuksesta ja sinne lähtemisestä. Raivostuu aamutoimista ja kouluun menosta. Raivostuu koulun jälkeen. Raivostuu syömään pyydettäessä, ulos lähtiessä, iltatoimissa, nukkumaan menossa.. kiljuu ja raivoaa vaikka pienempi sisar jo nukkuu illalla. Tämä pienempi taitaa pelätäkin isompaa.. mieheni alkaa olla oikeesti aivan loppu. Tukiverkkoa ei ole.
Älä pyydä vaan käske. Kerran. Jos ei yhdestä käskystä tottele, niin rankaise tai pakota kunnes alkaa totella.
Käsken eli selkeästi ohjeistan pukeutumaan/peseytymään/ syömään /milloin mitäkin. Mikään ei auta. Juu rangaistuksia on sitten annettu. Tilanne on niin paha, että meillä on tällä hetkellä menossa mm.puhelinkieltoa loppukuuhun asti. Herkut on myös peruttu. Ensin on selkeästi kehoitettu/ käsketty, varoitettu tulevasta rangaistuksesta, laskettu viiteen....
Lopeta se kieltäminen ja uhkailu! Ei selvästi toimi sun lapsen kohdalla. Joillekkin tuollainen käskeminen ja pakottaminen aiheuttaa vihaa ja katkeruutta, eikä vanhemman tarkoituksena ole väkisin murtaa lapsen tahtoa.
Mä olenkin itse jo lopettanut rangaistukset tehottomina. Mies niitä vielä jakelee. Olispa hauska tietää mikä toimisi. Perhehän hajoaa tätä menoa vielä tämän vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa niin tutulta. Täällä myös hankala ekaluokkalainen. Ei suostu lähtemään mihinkään, raivostuu ennen-niin-kivasta harrastuksesta ja sinne lähtemisestä. Raivostuu aamutoimista ja kouluun menosta. Raivostuu koulun jälkeen. Raivostuu syömään pyydettäessä, ulos lähtiessä, iltatoimissa, nukkumaan menossa.. kiljuu ja raivoaa vaikka pienempi sisar jo nukkuu illalla. Tämä pienempi taitaa pelätäkin isompaa.. mieheni alkaa olla oikeesti aivan loppu. Tukiverkkoa ei ole.
Älä pyydä vaan käske. Kerran. Jos ei yhdestä käskystä tottele, niin rankaise tai pakota kunnes alkaa totella.
Käsken eli selkeästi ohjeistan pukeutumaan/peseytymään/ syömään /milloin mitäkin. Mikään ei auta. Juu rangaistuksia on sitten annettu. Tilanne on niin paha, että meillä on tällä hetkellä menossa mm.puhelinkieltoa loppukuuhun asti. Herkut on myös peruttu. Ensin on selkeästi kehoitettu/ käsketty, varoitettu tulevasta rangaistuksesta, laskettu viiteen....
Lopeta se kieltäminen ja uhkailu! Ei selvästi toimi sun lapsen kohdalla. Joillekkin tuollainen käskeminen ja pakottaminen aiheuttaa vihaa ja katkeruutta, eikä vanhemman tarkoituksena ole väkisin murtaa lapsen tahtoa.
Mä olenkin itse jo lopettanut rangaistukset tehottomina. Mies niitä vielä jakelee. Olispa hauska tietää mikä toimisi. Perhehän hajoaa tätä menoa vielä tämän vuoden aikana.
Pitäisi käyttää tehokkaita rangaistuksia. Mutta ongelmana on, että ruutu- ja kännykkäkielto on käytännössä ainoa rangaistus jonka voi antaa ilman, että on lasun vaara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä ensin tulee mieleen, onko toppahousuissa joku vika. Onko liian pienet tai liian isot, onko vaikeat pukea. Valuu, kiristää, jotain? Tähän lapsen pitäisi pystyä vastaamaan.
Jos koulu sujuu ilman raivareita, kyseessä voi olla ihan vaan negatiivinen tapa hakea huomiota.
Jotkut lapset on todella haastavia ja vänkäävät vanhemman kanssa mistä tahansa, selvittääkseen, kuka käskee.
Lapsessa ei välttämättä ole muuta "vikaa" kuin luonne. Olisikin tärkeää opettaa hänelle niitä palstalla varsin paljon parjattuja tunnetaitoja.
Niillä "tunnetaidoillako" se lapsen luonne korjaantuu?
Kyllä.
Meillä tuhansia vttumaisia aikuisia tässä maassa, koska kukaan ei ole heille kertonut, miksi tietyllä tavalla ei vaan voi käyttäytyä.
Tuo ei ole mikään "tunnetaito". Se on tervettä järkeä, että lapselle opetetaan, että mikä on oikein ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen koko syksyn ja talven jankuttanut ulkovaatteista viitosluokkalaiselle. Siis ihan viikottain, ja joskus päivittäin. Viimeksi eilen aamulla, ja saanut vastaukseksi hyvin ärsyyntynyttä "joojoojoojoojoojoojoo".
Ja sitten iltapäivällä sähköpostiin kilahtaa Wilma-viesti, jossa kerrotaan, että olen keskustellut lapsenne kanssa ulkohousujen käytöstä, ja siellä kotonakin voitaisiin kyllä tästä asian tärkeydestä jutella.
Pääsi melko ruma sana.
Että mua ärsyttää tuo opettajien tapa sanoa "voisitte myös kotona keskustella kuinka tärkeää on asia x...". Voi nyt v.. Eiköhän suurimman osan kotona keskustella, että kiroilla ei saa, toppavaatteet puetaan päälle, opettajalle ei sanota vastaan.. Tuollainen kommentti ei aiheuta mitään muuta kuin ärsytystä kotona.
Ja kyllä, opettaja saa ja pitää kertoa jos koulussa tapahtuu välikohtauksia, mutta tuo ohjaava ja kasvattava ote.. Tiedän kyllä, että on olemassa sellaisia vanhempia joita ei lastensa asiat kiinnosta, mutta väittäisin heidän olevan selvä vähemmistö, joten voisiko niitä vanhempia kohdella fiksuina vanhempina joiden kasvatustaitoja ei tarvise ohjata koulun toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koko syksyn ja talven jankuttanut ulkovaatteista viitosluokkalaiselle. Siis ihan viikottain, ja joskus päivittäin. Viimeksi eilen aamulla, ja saanut vastaukseksi hyvin ärsyyntynyttä "joojoojoojoojoojoojoo".
Ja sitten iltapäivällä sähköpostiin kilahtaa Wilma-viesti, jossa kerrotaan, että olen keskustellut lapsenne kanssa ulkohousujen käytöstä, ja siellä kotonakin voitaisiin kyllä tästä asian tärkeydestä jutella.
Pääsi melko ruma sana.
Että mua ärsyttää tuo opettajien tapa sanoa "voisitte myös kotona keskustella kuinka tärkeää on asia x...". Voi nyt v.. Eiköhän suurimman osan kotona keskustella, että kiroilla ei saa, toppavaatteet puetaan päälle, opettajalle ei sanota vastaan.. Tuollainen kommentti ei aiheuta mitään muuta kuin ärsytystä kotona.
Ja kyllä, opettaja saa ja pitää kertoa jos koulussa tapahtuu välikohtauksia, mutta tuo ohjaava ja kasvattava ote.. Tiedän kyllä, että on olemassa sellaisia vanhempia joita ei lastensa asiat kiinnosta, mutta väittäisin heidän olevan selvä vähemmistö, joten voisiko niitä vanhempia kohdella fiksuina vanhempina joiden kasvatustaitoja ei tarvise ohjata koulun toimesta.
Mitä muuta opettaja voisi sanoa kuin että "keskustelkaa"? Pitäisikö sen kehottaa kurittamaan lasta kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa niin tutulta. Täällä myös hankala ekaluokkalainen. Ei suostu lähtemään mihinkään, raivostuu ennen-niin-kivasta harrastuksesta ja sinne lähtemisestä. Raivostuu aamutoimista ja kouluun menosta. Raivostuu koulun jälkeen. Raivostuu syömään pyydettäessä, ulos lähtiessä, iltatoimissa, nukkumaan menossa.. kiljuu ja raivoaa vaikka pienempi sisar jo nukkuu illalla. Tämä pienempi taitaa pelätäkin isompaa.. mieheni alkaa olla oikeesti aivan loppu. Tukiverkkoa ei ole.
Älä pyydä vaan käske. Kerran. Jos ei yhdestä käskystä tottele, niin rankaise tai pakota kunnes alkaa totella.
Käsken eli selkeästi ohjeistan pukeutumaan/peseytymään/ syömään /milloin mitäkin. Mikään ei auta. Juu rangaistuksia on sitten annettu. Tilanne on niin paha, että meillä on tällä hetkellä menossa mm.puhelinkieltoa loppukuuhun asti. Herkut on myös peruttu. Ensin on selkeästi kehoitettu/ käsketty, varoitettu tulevasta rangaistuksesta, laskettu viiteen....
Lopeta se kieltäminen ja uhkailu! Ei selvästi toimi sun lapsen kohdalla. Joillekkin tuollainen käskeminen ja pakottaminen aiheuttaa vihaa ja katkeruutta, eikä vanhemman tarkoituksena ole väkisin murtaa lapsen tahtoa.
Mä olenkin itse jo lopettanut rangaistukset tehottomina. Mies niitä vielä jakelee. Olispa hauska tietää mikä toimisi. Perhehän hajoaa tätä menoa vielä tämän vuoden aikana.
Olette väsyneitä ja se on ihan normaalia tuossa tilanteessa. Kukaan ei synny vanhemmaksi, nii taitoja pitää meidän kaikkien harjoitella. Toisten enemmän ja toisten vähemmän riippuen lapsestakin.
Ja vielä kun on tämä korona, niin kotona vietetään enemmän aikaa ja ristiriitatilanteet lisääntyy. Ei ole helppoa, tiedän.
Lapsi aistii kodin ilmapiirin ja se varmasti lisää lapsen räjähdysherkkyttä. Tarvitsette aikalisän ja uudet säännöt perheeseen, joita koko perhe sitoutuu noudattamaan. Ja myös sitä porkkanaa ja kivaa yhdessä tekemistä, erityisesti miehen ja lapsen välille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koko syksyn ja talven jankuttanut ulkovaatteista viitosluokkalaiselle. Siis ihan viikottain, ja joskus päivittäin. Viimeksi eilen aamulla, ja saanut vastaukseksi hyvin ärsyyntynyttä "joojoojoojoojoojoojoo".
Ja sitten iltapäivällä sähköpostiin kilahtaa Wilma-viesti, jossa kerrotaan, että olen keskustellut lapsenne kanssa ulkohousujen käytöstä, ja siellä kotonakin voitaisiin kyllä tästä asian tärkeydestä jutella.
Pääsi melko ruma sana.
Että mua ärsyttää tuo opettajien tapa sanoa "voisitte myös kotona keskustella kuinka tärkeää on asia x...". Voi nyt v.. Eiköhän suurimman osan kotona keskustella, että kiroilla ei saa, toppavaatteet puetaan päälle, opettajalle ei sanota vastaan.. Tuollainen kommentti ei aiheuta mitään muuta kuin ärsytystä kotona.
Ja kyllä, opettaja saa ja pitää kertoa jos koulussa tapahtuu välikohtauksia, mutta tuo ohjaava ja kasvattava ote.. Tiedän kyllä, että on olemassa sellaisia vanhempia joita ei lastensa asiat kiinnosta, mutta väittäisin heidän olevan selvä vähemmistö, joten voisiko niitä vanhempia kohdella fiksuina vanhempina joiden kasvatustaitoja ei tarvise ohjata koulun toimesta.
Mitä muuta opettaja voisi sanoa kuin että "keskustelkaa"? Pitäisikö sen kehottaa kurittamaan lasta kotona?
Eikö se ole itsestäänselvää, että asiasta keskustellaan kotona kun siitä saadaan tieto? Tarvitaanko siihen erillistä kehotusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikesta tarvitse heti olla hakemassa mitään diagnoosia. Jotkut nyt vain ovat hankalia luonteeltaan. Hankala on oikeastaan vähän väärin sanottu, sillä hankalahan poika on vain ap:n näkökulmasta. Hänelle ap:n hankala kun pakotat pitämään typeriä pussittavia toppahousuja jalassa :)
Ensimmäinem oma neuvoni on, että älä lähde hänen kanssaan inttämään asiasta. Itse olen samantyyppiselle lapselleni sanonut, että nyt olet tosi vihainen ja tästä ei kannata puhua ennen kuin olet rauhoittunut. Jos riehuminen on jatkunut niin olen istunut tyynesti alas ja hijaa katsonut lastani. Jossakin vaiheessa se riekkuminen on loppunut ja lapsi siinä tilassa, että puhe menee perille. Silloin lastakin hämmentää ja harmittaa oma aikaisempi käytös.
Alkuperäiseen ongelmaan kannattaa yrittää lähestyä kun lapsi on hyvällä tuulella, ihan neutraalisti kysyen, että hei kuule, miksi ne toppahousut ovat niin vastenmieliset. Ja kysyä onko lapsella itsellään jotakin ajatusta, miten tilanne saataisiin ratkaistua ilman tappelua. Olen huomannut, että lapset tykkäävät kun saavat olla mukana ratkaisemassa ristiriitoja ja saavat oman äänensä kuuluviin turvallisella maaperällä.
Kannottaako koko ilta ja yö pilata?
Osta paksut kalsarit ja semmoiset löysät dickiesin housut mitkä muodissa?
Sit lämpimät kengät ja pyllyn peittävä takki.
Itse myyn muotia työkseni.
Ei lapsi ole mikään lemmikkieläin...sillä on oma tyyli.
Täsmäohje raivoavan lapsen kanssa asioiden hoitoon:
-älä neuvottele ja intä raivoavan lapsen kanssa.
-koita ohittaa raivo ja odottaa että lapsi rauhoittuu
-jos lapsi alkaa satuttaa sinua tai muita tai rikkoa tavaroita, estä se heti. Parhaiten toimii ihan fyysinen estäminen, otat lapsen tiukasti syliin ja estät häntä lyömästä yms. Tässä olette niin kauan, että lapsi raihoittuu. Älä edelleenkään koita puhua järkeä lapselle, kerro vain että hän pääsee pois syliotteesta kun on rauhoittunut. Voit auttaa häntä rauhoittumaan esim. kehottamalla hengittämään rauhallisesti. Tässä voi mennä kauan, ensimmäisillä kerroilla tuntejakin. Mutta kun lapsi oppii mistä on kyse, hän alkaa rauhoittua nopeasti kun tietää, että muuten ei pääse pois
- tärkein: keskustele rauhoittuneen lapsen kanssa. Pyydä häntä kertomaan rauhallisesti oma kantansa asiaan. Keskustelkaa rakentavasti siitä, mistä raivo alkoi ja myös siitä mitä tapahtui, mikä meni lapsen käytöksessä pieleen. Tarvittaessa anteeksipyynnöt.
-> lapsi oppii aikuisen avulla rauhoittumaan. Sylissä pitäminen ei ole rangaistus, vaan tapa osoittaa, miten asioih in pääsee vaikuttamaan. Lapselle opetetaan uusi, parempi keino päästä keskusteluyhteyteen toisten kanssa. Ja tärkein: kun tilannetta käsitellään kun lapsi on rauhoittunut, jää kaikille hyvä ja onnistunut mieli. Lapsi kokee tulleensa kuulluksi, eikä lytätyksi. Toisin kuin tuntien tappelusta joka päätyy nukkumaanmenoon, jolloin tilanne jää auki ja seuraava kiukku on entistä raivokkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirja Tulistuva lapsi, se antaa hyviä ohjeita haastavan temperamentin omaavan lapsen vanhemmille. Näille lapsille ei yleensä perinteiset rangaistuskeinot auta kasvatuksessa.
Itsellä kokemusta tällaisesta lapsesta ja elämä oli raskasta lapsen ikävuosilla 0-7. Hänellä on aistiyliherkkyyksiä, oman toiminnanohjaamusen vaikeutta, muttei kuitenkaan Nepsy diagnoosiin asti.
Kasvun ja negatiivisen kehän purkamisen myötä asiat alkoivat pikkuhiljaa helpottua. Nykyään hän on todella tunnollinen ja auttavainen nuorimies siitäkin huolimatta, että teini-ikä alkaa olla pahimillaan päällä.
Valoa on tunnelin päässä, mutta paljon työtä ja kärsivällisyyttä se vaatii meiltä vanhemmilta. Tsemppiä teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Raivoaminen on vihaa tai pahaa oloa, jotka purkautuvat väärällä tavalla ulos. Koska viha tai paha olo ovat tunteita, näen raivoamisen valtavan voimakkaana tunnekokemuksena, johon lapsi tarvitsee apua päästäkseen yli siitä. Raivoamiselle on asetettava rajat, mutta syyhyn siellä taustalla lapsi tarvitsee apua. Raivoamisen suhteen vallankäyttö tuskin on tietoista, se on pyrkimystä parantaa omaa oloa.
Itse asiassa jo hyvin pieni lapsi osaa teeskennellä näitä mitä kutsut tunnekokemuksiksi jos näkee hyötyvänsä siitä.
Mutta niidenkin teeskentelyiden takana on aina jotain muuta piilossa olevaa tarvetta/toivetta/huolta tms. joka pitää kaivaa esiin jotta tilanne selviää.
Kaikessa ei aina voi mennä asioiden juurille. Tai vaikka voisi niin ei välttämättä kannata, koska sieltä ei ole mitään hedelmällistä löydettävissä.
No ei kaikessa kannatakaan, koska joitain juttuja nyt vaan pitää tehdä, vaikks ne aiheuttavat epämukavuutta lapselle. Mutta jos lapsi reagoi useita kertoja päivässä asioihin raivoamalla, niin kyllä silloin varmasti kannattaa niitä juurisyitäkin pohtia.
T:eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Olen samaa mieltä että siinä akuutissa tilanteessa ei ole hyvä antaa periksi. Mutta mulle lapsena tuo käytös oli sitä, että koin todella, todella rajua epäoikeudenmukaisuudentunnetta ja alistamista tuollaisissa tilanteissa. Miksi? Se ei liittynyt itse tilanteeseen, vaan siihen että havaitsin joka päiväisessä elämässä, että muille sisaruksilleni puhuttiin kuin ihmisille. Ja minun kohdallani kommunikaatio oli todella alentavaa, tiuskimista jne. ja minulle, toisin kuin muille sisaruksille, ei puhuttu. Se varmasti juonsi juurensa siitä, että olin ollut hankala lapsi jo pitkään, ajoista joita en muista. Mutta minä en pienenä lapsena sitä voinut tietää tai ymmärtää, enkä ymmärtänyt omaa käytöstäni ennen kuin vanhempana. Mutta muistan sen, että jos olin vaikka siskoni ja äitini kanssa jossain, äiti ja sisko höpötteli jotain, ja kun itse tulin jonkun lapsekkaan (olin pienempi) kommentin kanssa keskusteluun mukaan niin äitini vastasi vaan jotain "ahaa, joo joo, joo" tyyppistä lasittuneella katseella. En saanut mitään vastaavaa kuin siskoni, kyllä lapsi sen ymmärtää, ja mitä sitten tein? No mitä pieni lapsi tekee. Jatkoin pommittamista. "Joo joo". Jatkoin; äitiÖ "älä häiritse koko ajan!!!". Jatkoin, suutuin, raivosin. Sain lisää ignorausta, negatiivisuutta ja komentelua.
Sitten kun tuli joku asia, missä minulla oli vahva tunne jo etukäteen, vaikka sitten epämiellyttävät toppahousut, niin pistin koko raivoni peliin koska se oli ainut ase mikä minulla oli. Ei kukaan ollut opettanut minulle mitään muuta kuin taistelua.
-Sama
Kiitos tästä kommentista. Antoi kyllä itselle vanhempana paljon ajattelemisen aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koko syksyn ja talven jankuttanut ulkovaatteista viitosluokkalaiselle. Siis ihan viikottain, ja joskus päivittäin. Viimeksi eilen aamulla, ja saanut vastaukseksi hyvin ärsyyntynyttä "joojoojoojoojoojoojoo".
Ja sitten iltapäivällä sähköpostiin kilahtaa Wilma-viesti, jossa kerrotaan, että olen keskustellut lapsenne kanssa ulkohousujen käytöstä, ja siellä kotonakin voitaisiin kyllä tästä asian tärkeydestä jutella.
Pääsi melko ruma sana.
Että mua ärsyttää tuo opettajien tapa sanoa "voisitte myös kotona keskustella kuinka tärkeää on asia x...". Voi nyt v.. Eiköhän suurimman osan kotona keskustella, että kiroilla ei saa, toppavaatteet puetaan päälle, opettajalle ei sanota vastaan.. Tuollainen kommentti ei aiheuta mitään muuta kuin ärsytystä kotona.
Ja kyllä, opettaja saa ja pitää kertoa jos koulussa tapahtuu välikohtauksia, mutta tuo ohjaava ja kasvattava ote.. Tiedän kyllä, että on olemassa sellaisia vanhempia joita ei lastensa asiat kiinnosta, mutta väittäisin heidän olevan selvä vähemmistö, joten voisiko niitä vanhempia kohdella fiksuina vanhempina joiden kasvatustaitoja ei tarvise ohjata koulun toimesta.
Mitä muuta opettaja voisi sanoa kuin että "keskustelkaa"? Pitäisikö sen kehottaa kurittamaan lasta kotona?
Eikö se ole itsestäänselvää, että asiasta keskustellaan kotona kun siitä saadaan tieto? Tarvitaanko siihen erillistä kehotusta?
Ei se ole mitenkään itsestäänselvää, että vanhemmat reagoivat wilmaviesteihin, eli keskustelevat ja/tai rankaisevat lasta sen johdosta miten tämä on koulussa käyttäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Olen samaa mieltä että siinä akuutissa tilanteessa ei ole hyvä antaa periksi. Mutta mulle lapsena tuo käytös oli sitä, että koin todella, todella rajua epäoikeudenmukaisuudentunnetta ja alistamista tuollaisissa tilanteissa. Miksi? Se ei liittynyt itse tilanteeseen, vaan siihen että havaitsin joka päiväisessä elämässä, että muille sisaruksilleni puhuttiin kuin ihmisille. Ja minun kohdallani kommunikaatio oli todella alentavaa, tiuskimista jne. ja minulle, toisin kuin muille sisaruksille, ei puhuttu. Se varmasti juonsi juurensa siitä, että olin ollut hankala lapsi jo pitkään, ajoista joita en muista. Mutta minä en pienenä lapsena sitä voinut tietää tai ymmärtää, enkä ymmärtänyt omaa käytöstäni ennen kuin vanhempana. Mutta muistan sen, että jos olin vaikka siskoni ja äitini kanssa jossain, äiti ja sisko höpötteli jotain, ja kun itse tulin jonkun lapsekkaan (olin pienempi) kommentin kanssa keskusteluun mukaan niin äitini vastasi vaan jotain "ahaa, joo joo, joo" tyyppistä lasittuneella katseella. En saanut mitään vastaavaa kuin siskoni, kyllä lapsi sen ymmärtää, ja mitä sitten tein? No mitä pieni lapsi tekee. Jatkoin pommittamista. "Joo joo". Jatkoin; äitiÖ "älä häiritse koko ajan!!!". Jatkoin, suutuin, raivosin. Sain lisää ignorausta, negatiivisuutta ja komentelua.
Sitten kun tuli joku asia, missä minulla oli vahva tunne jo etukäteen, vaikka sitten epämiellyttävät toppahousut, niin pistin koko raivoni peliin koska se oli ainut ase mikä minulla oli. Ei kukaan ollut opettanut minulle mitään muuta kuin taistelua.
-Sama
Kiitos tästä kommentista. Antoi kyllä itselle vanhempana paljon ajattelemisen aihetta.
Kiva jos auttoi! Haluan vielä lisätä että en itse syytä vanhempiani tästä, ymmärrän että useamman lapsen kanssa, vuosien saatossa tällaiseen kommunikaatioon voi ajautua jne. Mutta jonkin verran koen henkilökohtaista surua siitä, että uskon minussa olleen potentiaalin olla ollut todella mukava lapsi.
Omanlaisensa kierrepallo oli myös erityisesti vanhin sisarus, joka otettiin ikään kuin tasavertaisena vanhempien rinnalle tiuskimaan, nauramaan ja komentelemaan minulle. Koska hän käyttäyi vanhempien läsnäollessa hyvin, niin hänelle ei koskaan sanottu esimerkiksi, että "tämä ei kuulu sinulle nyt ollenkaan". Koska häneen ei sitten toisaalta osattu suunnata negatiivista kommunikaatiota, vaikka se olisi ollut kasvatusmielessä ihan oikein (mielestäni vanhemmalla sisaruksella ei ole mitään oikeutta komennella vanhempien rinnalla nuorempaansa, vaikka sanoisikin asiasta, kuin ehkä joissain hyvin harvalukuisissa tilanteissa). Tällainen epätasa-arvo oli vain omiaan lisäämään oman alistuneisuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja vihaa.
Oletko HULLU?!!??!?!?!? Miten voit olettaa että kaikilla on sellaiseen rahaa? Varsinkin tälläisenä aikana. Hanki apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrro sille pikku kapinalliselle, että kun tulee isoksi, saa kroonisen eturauhastulehduksen jo nuorena, vaikka se on vanhojen ukkojen tauti.
Tähän ei tarvi nyt tulla lääkäreiden ja hoitajien tulla selittämään mitään, koska näin kävi meillä ja kylmä oli vaikuttava tekijä oireiden ilmaantuessa. Tämän kanssa on nyt eletty kaikki nämä vuodet. Sitä on ikävä seurata myös sivusta, vaikkei itsellä eturauhasta olekaan.
Lapselle voi sanoa, että saa pissavian ja se sattuu.
Ei lapsi tai edes nuori ajattele niin pitkälle että joku "myöhemmin saat pissavian" argumenti vaikuttaisi tuon taivaallista. Tuossa iässä ajatellaan harvoin edes huomista.
Pissaamisvaivoja on jo ainakin pikkutytöillä, ehkä myös pojilla.
Kurja kyllä sellaisen saatuaan, se näyttää myös uusiutuvan helposti.
Lapselle on jollain tavoin aiheellista yrittää selittää ja perustella pukeutumisen välttämättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmilla ole mitään valtaa lapsiinsa enää? Oikeasti voi vaan kinata lapsen kanssa ja hakea erityislapsileimoja (nepsyt ja muut)?
Vielä 20 vuotta sitten olisi kuritettu niin maan perusteellisesti jos tuollaista käytöstä olisi lapsella ollut, ja tarvittaessa uudelleen jos olisi käynyt ilmi, että lapsi on väärissä housuissa kotona.
Kyllä lapsen kurittaminen on ollut jo pitempään kielletty kuin 20 vuotta!
Alue: Aihe vapaa
Voi hyvänen aika sentään! Tuommoisiahan suurin osa lapsista on, kitisevät ja nurisevat kaikesta. Vanhemmuus taas on sitä, että siitä huolimatta jaksaa kasvattaa joka päivä, jotta pilteistä tulee yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.