Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että olen täysin epäonnistunut lapseni kasvatuksessa
12.01.2021 |
Pelkään jo nyt että lapsi on jotenkin ”pilalla”. Kyseessä ekaluokkalainen poika, kenen kanssa tapellessa meni taas koko ilta.
Ja mikä oli tappelun aihe? Se että hän ei suostu laittamaan toppahousuja huomenna kouluun!
En antanut periksi, joten hän huusi kurkku suorana varmaan tunnin, heitteli tavaroita, yritti hajoittaa paikkoja ja huitoi myös minua. Aina kun vähän alkoi rauhoittua, niin ei kuitenkaan.. taas alkoi rääkyä että ei todellakaan laita niitä tyhmiä housuja, koska ei tykkää niistä ja kysyi saman kysymyksen kymmenennen kerran että MIKSI hänen pitää laittaa? Tietty oli hänelle selittänyt että koska on tosi kylmä, enkä halua että hän palelee ja tulee kipeäksi.No, eihän hän mitään tietenkään kuunnellut.
Lopulta minulla meni tosi pahasti hermo, huusin itsekin ja syytin häntä siitä että kaikkien ilta oli mennyt ”hukkaan” ja pilalle tapellessa ihan typerästä asiasta, ja että en jaksa enää, nyt riittää! Ei hän tietenkään mitään lopettanut, piti puoliväkisin raahata hänet iltapesulle ja nukkumaan.
Oikeasti miten voi jonkun kanssa olla noin raskasta? Kaikesta ollaan aina eri mieltä, eikä ikinä anneta periksi? Sit jankutetaan ihan typeriä asioita, kuten tuo että pitäis jotkut tuulihousut saada laittaa -15 asteen pakkaseen! Ja jos ei saada tahtoa läpi niin karjutaan ja käyttäydytään muutenkin tosi arvaamattomasti. Pelkään itsekin välillä, että jos kohta tulee nyrkkiä naamaan.
Näen jo nyt tosi synkkänä poikani tulevaisuuden, vaikka on koulussa pärjännyt ihan hyvin. Hän on aivan erilainen kuin kaksi muuta lastani. Onko kellään mitään mielipidettä tai neuvoa asian suhteen?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Olen samaa mieltä että siinä akuutissa tilanteessa ei ole hyvä antaa periksi. Mutta mulle lapsena tuo käytös oli sitä, että koin todella, todella rajua epäoikeudenmukaisuudentunnetta ja alistamista tuollaisissa tilanteissa. Miksi? Se ei liittynyt itse tilanteeseen, vaan siihen että havaitsin joka päiväisessä elämässä, että muille sisaruksilleni puhuttiin kuin ihmisille. Ja minun kohdallani kommunikaatio oli todella alentavaa, tiuskimista jne. ja minulle, toisin kuin muille sisaruksille, ei puhuttu. Se varmasti juonsi juurensa siitä, että olin ollut hankala lapsi jo pitkään, ajoista joita en muista. Mutta minä en pienenä lapsena sitä voinut tietää tai ymmärtää, enkä ymmärtänyt omaa käytöstäni ennen kuin vanhempana. Mutta muistan sen, että jos olin vaikka siskoni ja äitini kanssa jossain, äiti ja sisko höpötteli jotain, ja kun itse tulin jonkun lapsekkaan (olin pienempi) kommentin kanssa keskusteluun mukaan niin äitini vastasi vaan jotain "ahaa, joo joo, joo" tyyppistä lasittuneella katseella. En saanut mitään vastaavaa kuin siskoni, kyllä lapsi sen ymmärtää, ja mitä sitten tein? No mitä pieni lapsi tekee. Jatkoin pommittamista. "Joo joo". Jatkoin; äitiÖ "älä häiritse koko ajan!!!". Jatkoin, suutuin, raivosin. Sain lisää ignorausta, negatiivisuutta ja komentelua.
Sitten kun tuli joku asia, missä minulla oli vahva tunne jo etukäteen, vaikka sitten epämiellyttävät toppahousut, niin pistin koko raivoni peliin koska se oli ainut ase mikä minulla oli. Ei kukaan ollut opettanut minulle mitään muuta kuin taistelua.
-Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Raivoaminen on vihaa tai pahaa oloa, jotka purkautuvat väärällä tavalla ulos. Koska viha tai paha olo ovat tunteita, näen raivoamisen valtavan voimakkaana tunnekokemuksena, johon lapsi tarvitsee apua päästäkseen yli siitä. Raivoamiselle on asetettava rajat, mutta syyhyn siellä taustalla lapsi tarvitsee apua. Raivoamisen suhteen vallankäyttö tuskin on tietoista, se on pyrkimystä parantaa omaa oloa.
Kerrro sille pikku kapinalliselle, että kun tulee isoksi, saa kroonisen eturauhastulehduksen jo nuorena, vaikka se on vanhojen ukkojen tauti.
Tähän ei tarvi nyt tulla lääkäreiden ja hoitajien tulla selittämään mitään, koska näin kävi meillä ja kylmä oli vaikuttava tekijä oireiden ilmaantuessa. Tämän kanssa on nyt eletty kaikki nämä vuodet. Sitä on ikävä seurata myös sivusta, vaikkei itsellä eturauhasta olekaan.
Lapselle voi sanoa, että saa pissavian ja se sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Raivoaminen on vihaa tai pahaa oloa, jotka purkautuvat väärällä tavalla ulos. Koska viha tai paha olo ovat tunteita, näen raivoamisen valtavan voimakkaana tunnekokemuksena, johon lapsi tarvitsee apua päästäkseen yli siitä. Raivoamiselle on asetettava rajat, mutta syyhyn siellä taustalla lapsi tarvitsee apua. Raivoamisen suhteen vallankäyttö tuskin on tietoista, se on pyrkimystä parantaa omaa oloa.
Itse asiassa jo hyvin pieni lapsi osaa teeskennellä näitä mitä kutsut tunnekokemuksiksi jos näkee hyötyvänsä siitä.
Mä olin lapsena samanlainen, aamulla ihan hirveä tappelu asiasta. Mulla on aistiyliherkkyyttä ollut aina mutta lapsena se oli ihan kauheaa, toppahousut - ja haalarit tuntuivat niin ahdistavilta että teki mieli vaan kiljua ja ei voinut liikkua.
Nykypäivänäkään en niitä mielelläni pue- kerrospukeutuminen on se mun juttu, onko teidän mahdollista kokeilla? Prismasta haen niitä pehmeitä lämpimiä thermolegginsejä, laitan kahdet leggingsit päällekkäin (toiset ovat koon suuremmat). Ne pitävät lämmön sisällä oikein kunnolla ja ovat todella mukavat päällä, edes yksi pari farkkujen/ housujen alle lämmittää hyvin ja on parempi ku ei mitään
Muista, ettei lapsi ilkeää ilkeyttään kohtausta järjestä, se huuto on hänellekin ihan perseestä. Ei kukaan siitä nauti. Toista ahdistaa syystä tai toisesta. Iän myötä asiat kuitenkin helpottuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrro sille pikku kapinalliselle, että kun tulee isoksi, saa kroonisen eturauhastulehduksen jo nuorena, vaikka se on vanhojen ukkojen tauti.
Tähän ei tarvi nyt tulla lääkäreiden ja hoitajien tulla selittämään mitään, koska näin kävi meillä ja kylmä oli vaikuttava tekijä oireiden ilmaantuessa. Tämän kanssa on nyt eletty kaikki nämä vuodet. Sitä on ikävä seurata myös sivusta, vaikkei itsellä eturauhasta olekaan.
Lapselle voi sanoa, että saa pissavian ja se sattuu.
Ei lapsi tai edes nuori ajattele niin pitkälle että joku "myöhemmin saat pissavian" argumenti vaikuttaisi tuon taivaallista. Tuossa iässä ajatellaan harvoin edes huomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Raivoaminen on vihaa tai pahaa oloa, jotka purkautuvat väärällä tavalla ulos. Koska viha tai paha olo ovat tunteita, näen raivoamisen valtavan voimakkaana tunnekokemuksena, johon lapsi tarvitsee apua päästäkseen yli siitä. Raivoamiselle on asetettava rajat, mutta syyhyn siellä taustalla lapsi tarvitsee apua. Raivoamisen suhteen vallankäyttö tuskin on tietoista, se on pyrkimystä parantaa omaa oloa.
Itse asiassa jo hyvin pieni lapsi osaa teeskennellä näitä mitä kutsut tunnekokemuksiksi jos näkee hyötyvänsä siitä.
Mutta niidenkin teeskentelyiden takana on aina jotain muuta piilossa olevaa tarvetta/toivetta/huolta tms. joka pitää kaivaa esiin jotta tilanne selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Raivoaminen on vihaa tai pahaa oloa, jotka purkautuvat väärällä tavalla ulos. Koska viha tai paha olo ovat tunteita, näen raivoamisen valtavan voimakkaana tunnekokemuksena, johon lapsi tarvitsee apua päästäkseen yli siitä. Raivoamiselle on asetettava rajat, mutta syyhyn siellä taustalla lapsi tarvitsee apua. Raivoamisen suhteen vallankäyttö tuskin on tietoista, se on pyrkimystä parantaa omaa oloa.
Itse asiassa jo hyvin pieni lapsi osaa teeskennellä näitä mitä kutsut tunnekokemuksiksi jos näkee hyötyvänsä siitä.
Mutta niidenkin teeskentelyiden takana on aina jotain muuta piilossa olevaa tarvetta/toivetta/huolta tms. joka pitää kaivaa esiin jotta tilanne selviää.
Kaikessa ei aina voi mennä asioiden juurille. Tai vaikka voisi niin ei välttämättä kannata, koska sieltä ei ole mitään hedelmällistä löydettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrro sille pikku kapinalliselle, että kun tulee isoksi, saa kroonisen eturauhastulehduksen jo nuorena, vaikka se on vanhojen ukkojen tauti.
Tähän ei tarvi nyt tulla lääkäreiden ja hoitajien tulla selittämään mitään, koska näin kävi meillä ja kylmä oli vaikuttava tekijä oireiden ilmaantuessa. Tämän kanssa on nyt eletty kaikki nämä vuodet. Sitä on ikävä seurata myös sivusta, vaikkei itsellä eturauhasta olekaan.
Lapselle voi sanoa, että saa pissavian ja se sattuu.
Tämä tepsi meidän pikkukoululaiselle. Puhuttiin kyllä ihan oikealla nimellä, ei pissavialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Raivoaminen on vihaa tai pahaa oloa, jotka purkautuvat väärällä tavalla ulos. Koska viha tai paha olo ovat tunteita, näen raivoamisen valtavan voimakkaana tunnekokemuksena, johon lapsi tarvitsee apua päästäkseen yli siitä. Raivoamiselle on asetettava rajat, mutta syyhyn siellä taustalla lapsi tarvitsee apua. Raivoamisen suhteen vallankäyttö tuskin on tietoista, se on pyrkimystä parantaa omaa oloa.
Itse asiassa jo hyvin pieni lapsi osaa teeskennellä näitä mitä kutsut tunnekokemuksiksi jos näkee hyötyvänsä siitä.
Mutta niidenkin teeskentelyiden takana on aina jotain muuta piilossa olevaa tarvetta/toivetta/huolta tms. joka pitää kaivaa esiin jotta tilanne selviää.
Kaikessa ei aina voi mennä asioiden juurille. Tai vaikka voisi niin ei välttämättä kannata, koska sieltä ei ole mitään hedelmällistä löydettävissä.
Juuri tuolla ajatuksella lapsista yritettiin ennen piiskalla ajaa se paha pois. Ei onnistunut.
Kyllä lapsen ymmärtäminen on kaiken onnistuneen kasvatuksen ydin.
Jos aikuiset suhtautuvat vaikkapa parisuhteen vaikeuksiin vain asenteella että se toinen nyt vain on tahallaan vaikea ilman yritystäkään toisen ymmärrykseen niin ei siitä mitään tule. Joten miksi se toimisi lapsillakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrro sille pikku kapinalliselle, että kun tulee isoksi, saa kroonisen eturauhastulehduksen jo nuorena, vaikka se on vanhojen ukkojen tauti.
Tähän ei tarvi nyt tulla lääkäreiden ja hoitajien tulla selittämään mitään, koska näin kävi meillä ja kylmä oli vaikuttava tekijä oireiden ilmaantuessa. Tämän kanssa on nyt eletty kaikki nämä vuodet. Sitä on ikävä seurata myös sivusta, vaikkei itsellä eturauhasta olekaan.
Lapselle voi sanoa, että saa pissavian ja se sattuu.
Tämä tepsi meidän pikkukoululaiselle. Puhuttiin kyllä ihan oikealla nimellä, ei pissavialla.
Onnea jos teillä on onnistunut. Mutta valtaosalla ei toimi. Varsinkaan jos lapsella ei ole käytännön kokemusta siitä miten ikäviä nämä vaivat voivat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä ensin tulee mieleen, onko toppahousuissa joku vika. Onko liian pienet tai liian isot, onko vaikeat pukea. Valuu, kiristää, jotain? Tähän lapsen pitäisi pystyä vastaamaan.
Jos koulu sujuu ilman raivareita, kyseessä voi olla ihan vaan negatiivinen tapa hakea huomiota.
Jotkut lapset on todella haastavia ja vänkäävät vanhemman kanssa mistä tahansa, selvittääkseen, kuka käskee.
Lapsessa ei välttämättä ole muuta "vikaa" kuin luonne. Olisikin tärkeää opettaa hänelle niitä palstalla varsin paljon parjattuja tunnetaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa niin tutulta. Täällä myös hankala ekaluokkalainen. Ei suostu lähtemään mihinkään, raivostuu ennen-niin-kivasta harrastuksesta ja sinne lähtemisestä. Raivostuu aamutoimista ja kouluun menosta. Raivostuu koulun jälkeen. Raivostuu syömään pyydettäessä, ulos lähtiessä, iltatoimissa, nukkumaan menossa.. kiljuu ja raivoaa vaikka pienempi sisar jo nukkuu illalla. Tämä pienempi taitaa pelätäkin isompaa.. mieheni alkaa olla oikeesti aivan loppu. Tukiverkkoa ei ole.
Mistä alapeukku? Aika voimattomia ja keinottomia ollaan välillä tilanteissa. Lapsi ei saa tietenkään tahtoaan läpi. Harrastukseen ei olla pakotettu lähtemään, mutta kyllä perusasiat pitää hoitua. Mitään ruutuja ja pelejä ei meillä myöskään tuijotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että ap:n muut lapset on aika helppoja, ei että tämä poika olisi vaikea. Jostain syystä vaatteen aiheuttama ahdistus on ihan kamala. Onko se suhteellista tai hyväksyttävää tai ok? No ei varmaan ole. Vaan suhteetonta ja ongelmallista. Kaveri ei osaa käsitellä ko. ahdistusta yhtään, ei yhtään.
Raivoaminen on monelle lapselle vallankäyttökeino. Lapsi on siis yksinkertaisesti huomannut, että pystyy saamaan oman tahtonsa läpi raivoamalla. Mitä enemmän vanhemmat antavat periksi, niin sitä useammin lapsi raivoaa.
Raivoaminen on vihaa tai pahaa oloa, jotka purkautuvat väärällä tavalla ulos. Koska viha tai paha olo ovat tunteita, näen raivoamisen valtavan voimakkaana tunnekokemuksena, johon lapsi tarvitsee apua päästäkseen yli siitä. Raivoamiselle on asetettava rajat, mutta syyhyn siellä taustalla lapsi tarvitsee apua. Raivoamisen suhteen vallankäyttö tuskin on tietoista, se on pyrkimystä parantaa omaa oloa.
Itse asiassa jo hyvin pieni lapsi osaa teeskennellä näitä mitä kutsut tunnekokemuksiksi jos näkee hyötyvänsä siitä.
Mutta niidenkin teeskentelyiden takana on aina jotain muuta piilossa olevaa tarvetta/toivetta/huolta tms. joka pitää kaivaa esiin jotta tilanne selviää.
Kaikessa ei aina voi mennä asioiden juurille. Tai vaikka voisi niin ei välttämättä kannata, koska sieltä ei ole mitään hedelmällistä löydettävissä.
Juuri tuolla ajatuksella lapsista yritettiin ennen piiskalla ajaa se paha pois. Ei onnistunut.
Kyllä lapsen ymmärtäminen on kaiken onnistuneen kasvatuksen ydin.
Jos aikuiset suhtautuvat vaikkapa parisuhteen vaikeuksiin vain asenteella että se toinen nyt vain on tahallaan vaikea ilman yritystäkään toisen ymmärrykseen niin ei siitä mitään tule. Joten miksi se toimisi lapsillakaan?
Kyllä väittäisin, että ennen esimerkiksi tämän ketjun aiheena olevat vaikeudet olivat paljon harvinaisempia.
Mutta mitä lapsen ymmärtämiseen tulee, niin se on usein aivan väärä tie, että yritettäisiin ymmärtää ne käytöksen taustasyyt ja sitten korjata kyseiset syyt. Siis usein on väärä tie, ei aina. Tämä johtuu siitä, että usein niitä taustasyitä ei ensinnäkään pysty löytämään, tai sitten ne voivat olla sen tyyppisiä (kuten erilaista lapsen itsekkyyttä tai puutteellista ymmärryskykyä) ettei niitä voi ratkaista ainakaan rakentavasti. Tai sitten ei ole aikaa etsiä ja yrittää ratkaista taustasyitä, koska haitallinen käytös pitää saada loppumaan ennen kuin se ehtii aiheuttaa entistä pahempia vaurioita.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä ensin tulee mieleen, onko toppahousuissa joku vika. Onko liian pienet tai liian isot, onko vaikeat pukea. Valuu, kiristää, jotain? Tähän lapsen pitäisi pystyä vastaamaan.
Jos koulu sujuu ilman raivareita, kyseessä voi olla ihan vaan negatiivinen tapa hakea huomiota.
Jotkut lapset on todella haastavia ja vänkäävät vanhemman kanssa mistä tahansa, selvittääkseen, kuka käskee.
Lapsessa ei välttämättä ole muuta "vikaa" kuin luonne. Olisikin tärkeää opettaa hänelle niitä palstalla varsin paljon parjattuja tunnetaitoja.
Niillä "tunnetaidoillako" se lapsen luonne korjaantuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä ensin tulee mieleen, onko toppahousuissa joku vika. Onko liian pienet tai liian isot, onko vaikeat pukea. Valuu, kiristää, jotain? Tähän lapsen pitäisi pystyä vastaamaan.
Jos koulu sujuu ilman raivareita, kyseessä voi olla ihan vaan negatiivinen tapa hakea huomiota.
Jotkut lapset on todella haastavia ja vänkäävät vanhemman kanssa mistä tahansa, selvittääkseen, kuka käskee.
Lapsessa ei välttämättä ole muuta "vikaa" kuin luonne. Olisikin tärkeää opettaa hänelle niitä palstalla varsin paljon parjattuja tunnetaitoja.
Niillä "tunnetaidoillako" se lapsen luonne korjaantuu?
Kyllä.
Meillä tuhansia vttumaisia aikuisia tässä maassa, koska kukaan ei ole heille kertonut, miksi tietyllä tavalla ei vaan voi käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä ensin tulee mieleen, onko toppahousuissa joku vika. Onko liian pienet tai liian isot, onko vaikeat pukea. Valuu, kiristää, jotain? Tähän lapsen pitäisi pystyä vastaamaan.
Jos koulu sujuu ilman raivareita, kyseessä voi olla ihan vaan negatiivinen tapa hakea huomiota.
Jotkut lapset on todella haastavia ja vänkäävät vanhemman kanssa mistä tahansa, selvittääkseen, kuka käskee.
Lapsessa ei välttämättä ole muuta "vikaa" kuin luonne. Olisikin tärkeää opettaa hänelle niitä palstalla varsin paljon parjattuja tunnetaitoja.
Niillä "tunnetaidoillako" se lapsen luonne korjaantuu?
Tunnetaitojen perusideahan on, että lapsi oppii hallitsemaan omia tunteitaan, eikä tunteet hallitse lasta.
-Eri
Alue: Aihe vapaa
Mikset opeta pojalle kerrospukeutumista. Lämpökerrastolla tai vaikka kahdet päällekkäin pärjää hyvin tuulihousujen kanssa kovassakin pakkasessa.