Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että olen täysin epäonnistunut lapseni kasvatuksessa
12.01.2021 |
Pelkään jo nyt että lapsi on jotenkin ”pilalla”. Kyseessä ekaluokkalainen poika, kenen kanssa tapellessa meni taas koko ilta.
Ja mikä oli tappelun aihe? Se että hän ei suostu laittamaan toppahousuja huomenna kouluun!
En antanut periksi, joten hän huusi kurkku suorana varmaan tunnin, heitteli tavaroita, yritti hajoittaa paikkoja ja huitoi myös minua. Aina kun vähän alkoi rauhoittua, niin ei kuitenkaan.. taas alkoi rääkyä että ei todellakaan laita niitä tyhmiä housuja, koska ei tykkää niistä ja kysyi saman kysymyksen kymmenennen kerran että MIKSI hänen pitää laittaa? Tietty oli hänelle selittänyt että koska on tosi kylmä, enkä halua että hän palelee ja tulee kipeäksi.No, eihän hän mitään tietenkään kuunnellut.
Lopulta minulla meni tosi pahasti hermo, huusin itsekin ja syytin häntä siitä että kaikkien ilta oli mennyt ”hukkaan” ja pilalle tapellessa ihan typerästä asiasta, ja että en jaksa enää, nyt riittää! Ei hän tietenkään mitään lopettanut, piti puoliväkisin raahata hänet iltapesulle ja nukkumaan.
Oikeasti miten voi jonkun kanssa olla noin raskasta? Kaikesta ollaan aina eri mieltä, eikä ikinä anneta periksi? Sit jankutetaan ihan typeriä asioita, kuten tuo että pitäis jotkut tuulihousut saada laittaa -15 asteen pakkaseen! Ja jos ei saada tahtoa läpi niin karjutaan ja käyttäydytään muutenkin tosi arvaamattomasti. Pelkään itsekin välillä, että jos kohta tulee nyrkkiä naamaan.
Näen jo nyt tosi synkkänä poikani tulevaisuuden, vaikka on koulussa pärjännyt ihan hyvin. Hän on aivan erilainen kuin kaksi muuta lastani. Onko kellään mitään mielipidettä tai neuvoa asian suhteen?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettei nuo housut ole jotenkin epämukavat/tukalat? Kuulostaa aistiyliherkän hermostumiselta. Harvemmin vielä ekaluokkalaiset nolostuu mistään toppavaatteista. Joku lämmin vaatekerta on keksittävä, jonka kelpuuttaa. Vaikka sitten kerrospukeutuminen villaan, jos toppahousut ahdistaa. Itsellä oli lapsena lievää aistiyliherkkyyttä ja se ahdistuksen tunne epämukavissa vaatteissa voi olla tosi voimakas.
Saattaa olla hieman sitäkin, mut ei siis todellakaan ole mitenkään pahasti aistiyliherkkä. Enemmän ongelmana tuntuu olevan se miltä housut näyttävät. Ovat kuulemma liian ”pussit”. Tiukkoja toppahousuja tuskin löytyy, etenkin kun kyseessä tosi hoikka poika. T. Ap
Jos kävisi kaupasta ostamassa sellaiset housut jotka kummatkin kelpuuttavat? Jotenkin tulee mieleen että poika ei toppahousuista pidä, tai hän on aistiyliherkkä tai vastaavaa. Jos yrittäisi keskustella pojan kanssa miksi ei pidä toppahousuista tai onko niissä jotain vikaa? Voihan olla että poika ei pidä siitä että ylemmältä määrätään kuinka tehdä, eli ei pidä siitä että sinä määräät toppahousut. Jos hänet yrittäisi saada jotenkin itse ymmärtämään että lämpöiset housut tulee olla. Voisiko ne housut olla jotkut muut kuin toppahousut? Kuten joku tuolla aikaisemmin ehdotteli, villahousut+farkut+tuulihousut. Luulisi tämän olevan parempi vaihtoehto kuin se että poika kulkee ilman ulkohousuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisuuden kehä. Siihen auttaa että valitsee taistelunsa (toppahousut on tärkeä), ignooraa vähemmän tärkeitä keljuuksia, kiinnittää runsaasti huomiota hyvään ja järjestää usein jotain mukavaa arkista yhdessäoloa. Siis tyyliin kirjan lukemista sylissä, tai mistä lapsi tykkää.
Sitten kun akuutit tärkeät asiat ja muut isot ongelmat on hoidettu, voi ottaa käsittelyyn pienempiä känkkäränkkäilyitä. Johdonmukainen, mahdollisimman rauhallinen ja aidosti rakastava pitää olla.
Hyvin ehditte kääntää lapsen mielenmaiseman valoisammaksi. Varo, ettette leimaa häntä "tuhmaksi". Houkutelkaa mielummin tarjoamalla kiltin sankarin identiteettiä.
Entä saako lapsesi tarpeeksi liikuntaa? Omani menee ainakin sekaisin niinä päivinä, jolloin liikuntakiintiö ei täyty.
Kiitos kommentista. Ikävä asia on se, että myös ajattelen lapsestani tosi negatiivisesti. Miten osaisin ajatella toisin? Hän on mielestäni tosi raskas, nyt on hieman helpottanut kun viettää aikaa kavereilla tai heidän kanssaan ulkona, mutta siis muutenkin on tosi vaativa luonteeltaan, enkä ihan tosi meinaisi jaksaa häntä ja hänen iänikuisia kiukutteluja jatkuvasti. Oletin että tässä vaiheessa jo helpottaisi, mutta ei.
Kyllä lapsi liikkuu aika paljon. Tosin tänään ei enää illalla ollut ulkona. Teki kyllä temppuradan sisälle jne. Voi olla että oli nukkunut vähän huonosti, kun pienempi sisarus piti yöllä ehkä hereillä kun heräsi itkemään, en tiedä. Mutta ihan tavanomaista käytöstä toisaalta oli tuo tämäniltainen häneltä. T. Ap
"Miten osaisin ajatella toisin" tuota ehdottomasti pitää työstää. En valitettavasti voi sanoa mikä juuri teillä toimii, mutta hatusta vetäisten ehdottaisin sinulle enemmän omaa aikaa, tai omasta ajasta enemmän nauttimista jollakin tavalla.
Sitten vauvakuvien katselua ja hyvien hetkien muistelemista, sekä kaikin keinoin sen negatiivisuuden kehän katkaisemista. Ja kun tulee uusia hyviä hetkiä, niin hehkuta silloin lapsellesi miten kiva hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun olisi pitänyt viheltää peli poikki. Riehuminen seis ja aamulla sitten toppahousut jalkaan.
Kerro minulle käytännössä miten? T. Ap
"Täsyä ei enää keskustella. Mene hammaspesulle ja sänkyyn!" Sit meet omiin puuhiisi. Jos muksu yrittää vänkyttää, ignoorat sen ja alat puhua muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun olisi pitänyt viheltää peli poikki. Riehuminen seis ja aamulla sitten toppahousut jalkaan.
Kerro minulle käytännössä miten? T. Ap
"Täsyä ei enää keskustella. Mene hammaspesulle ja sänkyyn!" Sit meet omiin puuhiisi. Jos muksu yrittää vänkyttää, ignoorat sen ja alat puhua muusta.
Jos lapsi menisikin sohvalle hyppimään, niin mitä sitten?
Tullut isäänsä? Ja aivan ilmeisesti myös sinuun.
Älä sitten tappele hänen kanssaan. Ilmoitat, että laittaa toppahousut ja keskustelu päättyy siihen sinun osaltasi. Mitä vaihtoehtoa lapsi itse esittää toppahousuille? Kävisikö villavälihousut? Niitä ei ole yhtä helppo riisua pois vaikka jo koulumatkalla niin kuin toppahousuja.
Vaadi kuitenkin perusteellinen lääkärintutkimus siltä varalta, että tuollaiseen käytökseen on joku lääketieteellinen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin vielä sen verran, että aistisäätelyn häiriöistä kärsivillä voi olla sekä aistiyliherkkyyttä, että aistihakuisuutta, joskus molempia samalla ihmisellä. Logiikka, millä joku vaate tuntuu hyvältä tai huonolta, ei aina aukea muille kun lapsella on vaikeaa sanoittaa tunteita.
Joillekin aistisäätelyn häiriöistä kärsivillä tiukat vaatteet helpottavat oloa, joillekin taas ovat sietämättömiä. Resori voi kiristää, mutta osa lapsista saattaa pyrkiä kiristämään vaikka naruilla kiristettävien housujen vyötäröä liiaksikin. Materiaali saattaa tuntua pahalta. Tunne on niin epämääräisen paha, ettei lapsi välttämättä vielä ekaluokkalaisena osaa sitä selittää.
Nepsy- ja aistihäiriöiset lapset saattavat kuormittua arjessaan niin paljon, että kuormitus purkautuu kiukkuna. Toki en sano, että teillä välttämättä näistä haasteista on kyse, mutta ne kannattaa selvittää, jotta lapsi ( ja perhe!) saa tarvitsemansa tuen.
Vierailija kirjoitti:
Tullut isäänsä? Ja aivan ilmeisesti myös sinuun.
Älä sitten tappele hänen kanssaan. Ilmoitat, että laittaa toppahousut ja keskustelu päättyy siihen sinun osaltasi. Mitä vaihtoehtoa lapsi itse esittää toppahousuille? Kävisikö villavälihousut? Niitä ei ole yhtä helppo riisua pois vaikka jo koulumatkalla niin kuin toppahousuja.
Vaadi kuitenkin perusteellinen lääkärintutkimus siltä varalta, että tuollaiseen käytökseen on joku lääketieteellinen syy.
Jos ilmoitan näin, niin ei se lopeta lapsen huutamista. Hän huutaa huutamistaan, kysyy miksi, vaikka on jo selitetty, jos en vastaa, repii minua vaatteista jne.. Ei siis anna periksi. Saatan jonkin aikaa ollakin ihan hiljaa vaan, kunnes sitten hermostun ja huudan takaisin että nyt riittää, kukaan ei jaksa kuunnella. Kuten ei jaksakaan! Meillä myös kaksi muuta lasta, jotka kärsivät tämän yhden lapsen raivonpuuskista ja arvaamattomasta käytöksestä. Eilenkin juuri heitti niillä ulkohousuillaan suutuspäissään pienempää sisarustaan naamaan. Ei siis ollut tarkoittanut että osuu häneen, mutta kun on vihainen niin ei pysty hallitsemaan itseään. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa että nykyään tiedostetaan aistiyliherkkyys paremmin kuin ennen! Minä olen aistiyliherkkä edelleen ja epämukavuus purkautuu ärtymyksenä. Sitä tunnetta, kun joku vaate tuntuu pahalta, on varmasti vaikea ymmärtää sellaisen, joka ei tästä kärsi. Palellutin lapsena mielummin jalkani kun laitoin toppahousuja tai sukkahousuja. Niin hirveältä ne tuntuivat päällä. Myös se, miltä joku vaate näyttää, voi tuntua ahdistuksena kehossa. Hän ei tosiaan välttämättä osaa sanoittaa asiaa. Keskustele hänen kanssaan empaattisesti. Jos epäilet, että tästä voi olla kyse, hanki apua. Sitä on saatavilla ja lapsena asialle voi tehdä enemmän kuin aikuisena.
Kun lapsi on vihainen eikä pysty hillitsemään itseään, niin siinä aikuinen auttaa! Eihän lapsella vielä olekaan tunnesäätelytaitoja, meidän vanhempien tehtävä on opettaa niitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole mitään diagnooseja, vahvatahtoinen lapsi vain :D mikset voi ehdottaa pitkiä kalsareita? Kyllä tuon ikäinen tasan tietää, mikä on noloa ja mikä ei. Itse muistan jo päiväkodissani pitäneeni kurahaalareitani noloina, kun kaverilla oli kurahousut.
Meillä oli yhden lapsen kanssa aina kaikki hankalaa ja joka asiasta sai vääntää. Lapsella ei kuitenkaan ikinä epäilty mitään nepsyjuttuja kodin ulkopuolella, koska hän oli hyvin taitava ja fiksu sekä pärjäsi hyvin ns. kognitiviisissa taidoissa. Lapsi pystyi käyttäytymään normaalisti koulupäivän ajan, mutta kuormittui tällöin niin, että illat olivat hankalia. Joskus puhuin asiasta koulussa, koulupsykologille jne, mutta lapsella oli kaikki heidän mielestään kunnossa, ei ongelmia.
Kun lapsi tuli teini-ikään, tilanne räjähti käsiin. Hän kärsi voimakkaasta ahdistuksesta ja masennuksesta ja syytti kotioloja tilanteestaan. Tehtiin lasu, oli lyhytaikaisesti sijoitettunakin ja kotiin tuli perhetyötä. Ja kuinka ollakaan, nepsyjuttuhan sieltä paljastui taustalta (AS). Ap:n tilanteessa kannustaisin selvittämään näitä ja jälkikäteen harmittaa, että emme tiukemmin ja voimakkaammin tuoneet omia havaintojamme lapsesta ilmi silloin vuosia sitten - luotettiin ammattikasvattajien mielipiteisiin ja hukattiin vuosia taistellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eti netistä valmiiksi muutamat erityyppiset talvivaatteet. Voi olla ajohaalarityyppiset, laskettelumalliset, kapeammat housut, kuitenkin erimallisia kuin nykyiset. Sitten katsotte niitä yhdessä. Kuin olisitte ostoksilla. Että tällasia on ja katso näitä. Sillai oot niinku huuli pyöreenä itekkin, että no onpa monenlaista talvirelettä. Siitä ohjailet sitten ikään kuin poika löytäisi itse jotkut lähinnä mieleiset ja sitten tiedät, millaiset on ne, jotka ovat ne ei-pussit. Ja ostat sellaiset.
Lapsen logiikalla hän valitsi ne itse.
Ja ilman draamaa laitat ne sitten esille ja koska mitään vääntöä ei ole tarjolla, hän vetää ne jalkaansa kyllä.
Kannattaa kokeilla. Terv. neljän jästipään äiti
6 vuoden uhma. Meil oli ekal tyttö tollanen ja nyt tokal kuin ihmismieli. Oon nyt ihmetellyt joka aamu miten se laittaaki toppahousut ihan oma-aloitteisesti aamuisin, kun viime vuonna se oli yhtä jokapäiväistä rääkymistä mm. niistä...Muutenkin kaikki sujuu ja koulu sujuu ja tapahtuu kuin itsestään. Tai sit mulla on vahingossa lapsi vaihtunut kesälomareissulla. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se sua lyö ni jäähylle rauhoittumaan. Sä et voi antaa sen pahoinpidellä itseäs. Ja ne repliikit mitä siin sanot kannattaa miettiä niin, että jos poikas on aikuinen ja joku sitä parisuhteessa pieksee, ni mitä haluat sen sanovan? "Kukaan ei lyö mua, ei ikinä." Ja se on ihan nollatoleranssi tollaseen tukasta repimiseen ym.
Miksi edes puhua toppahousuista edellisenä iltana??? Toppahousut esille kun on lähdön aika aamulla. Ei se sen vaikeampaa ole. Mitä järkeä edes mainita sitä ennen?
Jos lapsi riehuu, paiskoo tavaroita ja käy päälle, vaikka on toistuvasti käsketty lopettamaan, niin silloin on holding-otteen paikka. Lapsi otetaan napakasti ja rauhallisesti syliin, siten ettei hän pysty enää satuttamaan ketään tai riehumaan, ja hänelle ilmoitetaan rauhallisesti että pois pääsee kun on rauhoittunut. Voi olla että tappelu on ensimmäisillä kerroilla kovakin, ja vanhemmalle on iso työ saada pidettyä kiinni, mutta se helpottuu kun löytää tekniikan.
Tuollainen loputon raivoaminen kertoo siitä ettei lapsi pysty itse rauhoittumaan, ja häntä täytyy siinä auttaa. On tärkeää ymmärtää ettei kyse ole rangaistuksesta tai väkivallasta, vaan lasta autetaan rauhoittumaan sillon kun hän ei itse sitä osaa tehdä. On myös ehdottoman tärkeää että lapsi saa kokemuksen siitä, että vanhemmat ovat häntä vahvempia, se luo turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun olisi pitänyt viheltää peli poikki. Riehuminen seis ja aamulla sitten toppahousut jalkaan.
Kerro minulle käytännössä miten? T. Ap
"Täsyä ei enää keskustella. Mene hammaspesulle ja sänkyyn!" Sit meet omiin puuhiisi. Jos muksu yrittää vänkyttää, ignoorat sen ja alat puhua muusta.
Jos lapsi menisikin sohvalle hyppimään, niin mitä sitten?
Sitten se hyppisi
Tsemppiä ap. Niillä on nyt koulussa menossa, joku juttu, ettei toppahousuja eli ulkohousuja pidetä millään. Ovat kuulemma vain nynnyjen juttu. En saa omaa 12v poikaani millään niitä pukemaan, vaikka kuinka yritän ja hän valittaa kylmyyttä. Olen sitten käskenyt laittaa lyhyet alkkarit, teknisen kerraston ja farkut. Farkutkin on parempi kuin ohuet adidas verkkarit. Toppatakki, hanskat, talvikengät ja pipo onneksi sentään kelpaa. Otetaan vinkkejä, jos joku saa tämänikäisen laittamaan ulkohousut jalkaan. T. Ammattivalittaja
Alue: Aihe vapaa
Ei ole saanut diagnoosia. Mutta kuulostaako siltä, että voisi olla? Hänen kanssaan on jatkuvasti ollut kaikenlaisia haasteita, olen niistä neuvolassa, päiväkodissa ja nyt koulussakin maininnut, lisäksi olemme olleet perheneuvolassa kahteen kertaan lapsen kanssa, mutta kukaan ei ole koskaan mitään sellaista epäillyt.
Itse olen kyllä miettinyt, että voiko tämä olla normaalia? Miten tämän yhden lapsen kanssa kaikki on niin vaikeaa AINA. Lapsi on kuitenkin tosi fiksu ja lahjakas monessa asiassa. Siksi ei varmaan kukaan ole osannut epäillä mitään? T. Ap