Lue keskustelun säännöt.
Millä helvetillä erosta pääsee yli? Olen aivan loppu ja kyllästynyt
12.01.2021 |
Miten pääsee eteenpäin? Onko täällä ketään jolle erosta yli pääseminen on ollut todella vaikeaa, mutta lopulta jotenkin keksinyt keinot päästä yli?
Haluan vain luoda uskoa itseeni, että jonain päivänä tuska loppuu ja edes osa päivästä tuntuu elämisen arvoiselta.
Olen käynyt terapiassa ja en ole kokenut sen auttaneen. Lukuisia masennuslääkkeitä kokeiltu ja lisäksi aikaisemmin käytössä rauhoittavat ja vahvat unilääkkeet. Nykyisestä lääkkeestä hieman apua siihen, että jaksa suorittaa asiat paremmin ja touhuta paremmin lasten kanssa, mutta elämänhalu on poissa enkä vanhana unelmoijana uskalla enää unelmoida tulevasta. Elän vain päivä kerrallaan, nukun, syön, teen ruuan, teen jotain lasten kanssa, työt ja kaikki perusasiat.
Mitä ihmettä te teitte ja kauanko siinä meni, että oli helpompaa olla. Saan vieläkin paniikkikohtauksia välillä, koen voimakasta vihaa, katkeruutta, syvää surua ja elämänhalun kanssa sinnittelen. Lasten vuoksi elän, muuten en missään nimessä haluaisi, enkä koe sitä edes surullisena asiana vaan valintana jonka tekisin mielelläni jos en siirtäisi valtavaa tuskaa rakkaimmilleni ja traumatisoisi heitä.
Kommentit (143)
En osaa auttaa, koska itsellänikin on kova ahdistus päällä. Halusin kuitenkin tulla sanomaan, että sinä ap olet tärkeä ja hyvä ihminen. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Tuo päivä kerrallaan eläminen on itse asiassa hyvä taktiikka. Ehkä ajan kanssa olo helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas hyvä varoittava esimerkki siitä kuinka parisuhde on ollut koko elämän tarkoitus ja ihminen ei ole mitään omana itsenään. Ihmisen pitää osata olla onnellinen yksin, hyvä suhde on siihen päälle vaan bonus. Suosittelen opettelemaan.
Eli neuvosi minulle on ”suosittelen opettelemaan”. Kiitos tästä, kaipasin kuitenkin oikeasti neuvoja niiltä joilla ollut vastaava kamppailu. Esim katselee sitä na toista naista ex-miehensä kanssa ja haluaa vain hyväksyä tilanteen jotenkin, mutta toisille se on vaikeampaa. Minulle oli erittäin tärkeää epämuodikkaasti yksi elämänkestoinen parisuhde ja lapsille ehjä perhe, sitä en ala koskaan häpeämään.
Ap
Kauan erosta on aikaa?
Ei siinä ikävä kyllä ole oikotietä onneen. Aika auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kauan erosta on aikaa?
Ei siinä ikävä kyllä ole oikotietä onneen. Aika auttaa.
kolme vuotta. Liitto kesti 13 vuotta jos sillä on merkitystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna ajan kulua. Aika parantaa. Anna itsesi tuntea kaikkia tunteita. Yritä keksiä jotain uutta mielekästä tekemistä.
Mene Tinderiin. Harjoittele treffeillä käymistä vaikket olisikaan vielä valmis mihinkään vakavaan. Voit löytää sieltä kohtalotovereita..kaikki eronneet,petetyt ja jätetyt on siellä...
Lopuksi; hemmottele itseäsi ja ota omaa aikaa lapsista. Tsemppiä !
Muuta ajateltavaa ja uudet kuviot. Itse muutin vuodeksi ulkomaille. Ei siin tullut ajateltua eroa ja kun palasin niin koko homma tuntui toooosi kaukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi kemikaalit ei kyllä tee hyvää erosta toipumiselle. Itkeminen ja sureminen auttaa paremmin. Vajaan vuoden kun jaksaa armollisesti analysoida suhteen vaiheita ja osapuolia, niin saa itselleen selvyyden, mitä tuli opittua vastaisen varalle. Enkä alkais märehtiä toisten kanssa kaikkea ikävää, jottei katkeroidu. Eikä kannata ajatella, että elämä ois mennyt hukkaan väärän puolison kanssa.
Pääsin yli ns. repäisemällä ja laitoin hetimiten hakemuksen armeijaan
Se muutti elämäni suunnan parempaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas hyvä varoittava esimerkki siitä kuinka parisuhde on ollut koko elämän tarkoitus ja ihminen ei ole mitään omana itsenään. Ihmisen pitää osata olla onnellinen yksin, hyvä suhde on siihen päälle vaan bonus. Suosittelen opettelemaan.
Eli neuvosi minulle on ”suosittelen opettelemaan”. Kiitos tästä, kaipasin kuitenkin oikeasti neuvoja niiltä joilla ollut vastaava kamppailu. Esim katselee sitä na toista naista ex-miehensä kanssa ja haluaa vain hyväksyä tilanteen jotenkin, mutta toisille se on vaikeampaa. Minulle oli erittäin tärkeää epämuodikkaasti yksi elämänkestoinen parisuhde ja lapsille ehjä perhe, sitä en ala koskaan häpeämään.
Ap
Saman kokeena sanon että vain aika auttaa. Ja päätös ettei katkeroidu. Vuosia olin itsekin surullinen, vihainen ja pettynyt mutta ajan kanssa ne tunteet laimenee. Yritä keskittyä siihen mikä elämässäsi on hyvää eikä siihen mikä on huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Pääsin yli ns. repäisemällä ja laitoin hetimiten hakemuksen armeijaan
Se muutti elämäni suunnan parempaan
ootko siellä nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, koska itsellänikin on kova ahdistus päällä. Halusin kuitenkin tulla sanomaan, että sinä ap olet tärkeä ja hyvä ihminen. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Tuo päivä kerrallaan eläminen on itse asiassa hyvä taktiikka. Ehkä ajan kanssa olo helpottaa.
Näin olen selvinnyt hengissä tämän kolme vuotta ja uskoin ensin, että vuosi tai kaksi niin olisi jo oma itsensä, tai edes vähän paremmassa kunnossa. Kyllä olen sen verran edennyt, etten tarvitse akuutisti rauhoittavia estämään itsemurhaa, en vain aio sitä tehdä enkä tarvitse siihen mitään ”katkaisijaa”. Mitään muuta en oikein keksi. Lapsivapailla makaan sängyssä pimeässä. Ei itketä edes, olen vain tavallaan kuin kuollut elävä. Jospa vaan jatkan sitten näin ja luotan siihen, että jokin päivä mieliala alkaa taas nousta pysyvämmin kuin pieniksi hetkiksi. Kiitos kauniista sanoistani, ne kyllä piristivät ja samaa sinulle sekä paljon jaksamista ahdistukseen. Osaisinpa auttaa, mutta olen varmasti maailman huonoin tällä hetkellä siinä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muuta ajateltavaa ja uudet kuviot. Itse muutin vuodeksi ulkomaille. Ei siin tullut ajateltua eroa ja kun palasin niin koko homma tuntui toooosi kaukaiselta.
Voi olisipa tuo mahdollista. Pahinta tässä on se, etten voi jättää ex-miestä taakseni täysin. Auttais varmasti älyttömästi ja muuttaisin myös ulkomaille hetkeksi. Nyt joudun lasten takia tietenkin olemaan jatkuvasti yhteyksissä hänen ja tämän naisen joka olemassaolollaan vain muistuttaa kipeistä asioista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin erosta yli dokaamalla 30pv putkeen. Tosin olin täysin sinkku eikä ollut lapsia. Rahaa meni joku kaks tonnii olueen,viiniin ja viskiin. Kuukauden jälkeen sitten havahduin että nyt ois korkea aika lopettaa dokaaminen, ettei vaa akloholisoidu. Tuon jälkeen ero ei tuntunu enää missään ja aloin arvostaa omaa aikaa ja harrastuksia/kavereita ja sitä, että sain tehdä juuri mitä halusin milloin halusin. Vapauttavaa! Keskity AP siihen että lapsillasi olis asiat niin hyvin kun voi olla! Ei onnellisuus ole siitä kiinni, että onko miestä/naista, vai ei...
-mies40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas hyvä varoittava esimerkki siitä kuinka parisuhde on ollut koko elämän tarkoitus ja ihminen ei ole mitään omana itsenään. Ihmisen pitää osata olla onnellinen yksin, hyvä suhde on siihen päälle vaan bonus. Suosittelen opettelemaan.
Eli neuvosi minulle on ”suosittelen opettelemaan”. Kiitos tästä, kaipasin kuitenkin oikeasti neuvoja niiltä joilla ollut vastaava kamppailu. Esim katselee sitä na toista naista ex-miehensä kanssa ja haluaa vain hyväksyä tilanteen jotenkin, mutta toisille se on vaikeampaa. Minulle oli erittäin tärkeää epämuodikkaasti yksi elämänkestoinen parisuhde ja lapsille ehjä perhe, sitä en ala koskaan häpeämään.
Ap
Saman kokeena sanon että vain aika auttaa. Ja päätös ettei katkeroidu. Vuosia olin itsekin surullinen, vihainen ja pettynyt mutta ajan kanssa ne tunteet laimenee. Yritä keskittyä siihen mikä elämässäsi on hyvää eikä siihen mikä on huonosti.
Kuulostaa ”hyvältä” että siinä on jollain mennyt vuosia ja silti päässyt eteenpäin. Tarkoitan sitä, että kolmen vuoden jälkeen miettii pitääkö luovuttaa, että onko mennyt jo niin kauan ettei siitä voi päästä, eikä kenelläkään muulla ole kestänyt yhtä kauaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, koska itsellänikin on kova ahdistus päällä. Halusin kuitenkin tulla sanomaan, että sinä ap olet tärkeä ja hyvä ihminen. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Tuo päivä kerrallaan eläminen on itse asiassa hyvä taktiikka. Ehkä ajan kanssa olo helpottaa.
Näin olen selvinnyt hengissä tämän kolme vuotta ja uskoin ensin, että vuosi tai kaksi niin olisi jo oma itsensä, tai edes vähän paremmassa kunnossa. Kyllä olen sen verran edennyt, etten tarvitse akuutisti rauhoittavia estämään itsemurhaa, en vain aio sitä tehdä enkä tarvitse siihen mitään ”katkaisijaa”. Mitään muuta en oikein keksi. Lapsivapailla makaan sängyssä pimeässä. Ei itketä edes, olen vain tavallaan kuin kuollut elävä. Jospa vaan jatkan sitten näin ja luotan siihen, että jokin päivä mieliala alkaa taas nousta pysyvämmin kuin pieniksi hetkiksi. Kiitos kauniista sanoistani, ne kyllä piristivät ja samaa sinulle sekä paljon jaksamista ahdistukseen. Osaisinpa auttaa, mutta olen varmasti maailman huonoin tällä hetkellä siinä...
Ap
Ole hyvä! Kiitos itsellesi. Kenen tahansa ystävälliset sanat auttavat minua juuri nyt.
- tuo jolle vastasit
Mikä ei korvaa ydinperhettä. Mutta rikkinäisenä on otettavaa vastuu lasten kasvattamisesta. Mitään uutta miestä eikä uusioperhekuvioita ei kannata lähee järjestää- koska lapset oireilee silloin. Jotenkuten tulet eheydymään ajan kanssa. Mutta olet oikeassa, että kun ydinperhe hajoaa-siihen ei tinderit eikä uudet miehet lohdutusta tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas hyvä varoittava esimerkki siitä kuinka parisuhde on ollut koko elämän tarkoitus ja ihminen ei ole mitään omana itsenään. Ihmisen pitää osata olla onnellinen yksin, hyvä suhde on siihen päälle vaan bonus. Suosittelen opettelemaan.
Eli neuvosi minulle on ”suosittelen opettelemaan”. Kiitos tästä, kaipasin kuitenkin oikeasti neuvoja niiltä joilla ollut vastaava kamppailu. Esim katselee sitä na toista naista ex-miehensä kanssa ja haluaa vain hyväksyä tilanteen jotenkin, mutta toisille se on vaikeampaa. Minulle oli erittäin tärkeää epämuodikkaasti yksi elämänkestoinen parisuhde ja lapsille ehjä perhe, sitä en ala koskaan häpeämään.
Ap
Ero voi olla kova paikka. Tiedän normaalisti vahvoja, itsenäisiä, ns. koviakin naisia, jotka ovat ottaneet eron ja lasten perheen hajoamisen todella rankasti ja heillä on kestänyt parikin vuotta prosessoida asia. Eli ei kannata ainakaan hävetä sitä, miltä tuntuu. Taustalla voi olla myös aikaisempia traumaattisia kokemuksia ja pelkoja, jotka tämä ero on nyt saanut pintaan. Voi olla, että et käsittele pelkkää eroa, vaan jotain muutakin syvempää tuskaa, tai tiedostamatonta asiaa, jonka ero on nostanut pintaan. Näitä on meillä kaikilla.
Aikaa toipuminen vaatii ja ehkä jonkinlainen ympäristönmuutos, tai irtiotto voisi olla myös hyvä idea?
Mikä sua siinä erossa ”hiertää”? Oletteko puhuneet asiat halki exän kanssa?
Tässä taas hyvä varoittava esimerkki siitä kuinka parisuhde on ollut koko elämän tarkoitus ja ihminen ei ole mitään omana itsenään. Ihmisen pitää osata olla onnellinen yksin, hyvä suhde on siihen päälle vaan bonus. Suosittelen opettelemaan.