Lue keskustelun säännöt.
Jos autossa on mies ja nainen, mies ajaa – 3 syytä selittävät ilmiön
12.01.2021 |
Mulla on varmaan lukihäiriö, kun en osaanut poimia noita 3:a selitystä.
Yksi oma tuli mieleen. Mies ajaa omaa autoaan ja kuskaa sillä myös perhettään. Naisen ei tarvitse ostaa autoa ja voi vaikka sijoittaa sillä säästämänsä rahat.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/fe9f26eb-5086-40b4-9cfd-100bac56818a
Kommentit (77)
Annan vaimon ajaa koska meillä on toyota. Toivon että kaikki pitävät sitä vaimon autona. Itsellä on kesällä sitten oma harrasteautoni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autollisena sinkkunaisena olen joutunut tuohon miehen asemaan usein. Tekisin mielelläni enemmänkin automatkoja ystävieni kanssa, mutta haluaisin, että toinenkin voisi olla tarvittaessa kuskina. Siksi en ole lähtenyt ulkomaanautomatkoille naisystävien kanssa, koska ajovastuu on 100 % minulla, kuten perheellisillä on usein heidän miehillään.
Sama. Tosin se on kyllä näissä tapauksissa vain hyvä juttu etteivät enää haluakaan ajaa, koska se ei ole sujunut koskaan. Ollaan siis tunnettu pari-kolme vuosikymmentä ja silloin nuorenakin vain hirvitti jos näiden kyytiin joutui.
En ihmettele yhtään että näiden miehet on päättäneet pitää rouvansa apparin paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen eronneen nelikymppisen vuodatus. Ennen mies teki kaikki tyhmät jutut ja nyt minä ne opettelin, ihailkaa minua.
Tuonkin äiti lienee noin 70v (?) ja sen ikäpolven naiset ajoivat autoa, ei ojennelleet mitään voileipiä takapenkiltä. Paitsi tuon kirjoittajan perheessä.
Tuon ikäpolven naiset ajoivat autoa, jos olivat tarkkailukarjakoita, keinosiementäjiä, terveyssisaria ... siis sellaisia, jotka työnsä vuoksi liikkuivat autolla yksin. Harvemmin täällä maalla 1940-luvulla syntyneillä naisilla oli ajokortti. Vasta 1970-luvulla alkoi auton ja ajokortin hankkiminen olla tavallista, niin miehillä kuin naisilla. Ennen sitä miehilläkin oli ajokortti aika harvinainen, jos sitä ei työn vuoksi tarvinnut.
Miehet ajavat usein mielellään. Sopii kysyä syytä, miksi moni mies ajaa mieluummin itse kuin istuu naisen kyydissä selvin päin.
Tiedä tuota sitten. Kaupungissa sekä maalla asuvat sukulaisnaiset, 30- ja 40-luvuilla syntyneet, on järjestäen ajaneet joskus aikoinaan ajokortin. Ja oman autonkin tai ajaneet perheen autoa. Nekin jotka syystä a tai b eivät ajaneet korttia nuorena, ajoivat sen yleensä ennen eläkeikää. On se vaan niin paljon helpompaa kun ei tartte odotella ketään kuskiksi jos tarttee jonnekin päästä. Onneksi olen syntynyt sukuun, jossa naiset ei pelkää tarttua toimeen sen sijaan että apsiivisesti oottelisivat jonkun toisen toimivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitää nyt muistaa että liikenteessä voi sattua pahoja asioita ja niiden ehkäisemiseksi saatetaan tarvita ripeitä ja määrätietoisia otteita. Ei se paljon auta jos kuski huutaa IIIIIIIIIIIIIIIIIK! ja siirtyy matkustajaksi kun pitäisi tehdä kova jarrutus, päättäväinen ohajusliike tai vastaohjaus tms. auton saamiseksi hallintaan.
On se kuitenkin parempi että mies ajaa
Kaikki naiskuskit eivät ole "blondipimboja".
Anteeksi kaikki nuoret vaaleahiuksiset naiset! Sellainen olen ollut itsekin ja meillä on ihan ajattelevat aivot, vaikka miehet muuta väittävät!
Naiset ovat liikenteessä harkitsevaisempia, tuntevat omat rajansa ja osaavat suhteuttaa ajotapansa vallitsevan kelin mukaan.
Olisi kiva saada tilasto esim. ensimmäisten liukkaiden peräänajoista. Veikkaan, että valtaosa mieskuskeja, ehkä vielä kesärenkailla. Naiset vaihdattavat/vaihtavat talvitassuihin ajoissa.
Melko vanhanaikaista ja turhaa yleistämistä. Näitä umpisurkeita kuskeja vailla pienintäkään ennakointikykyä on ihan kummassakin sukupuolessa. Lisäksi ihan liian moni keskittyy nykyään ihan kaikkeen muuhun kuin liikenteeseen.
Jostain syystä suurin osa näistä omasta mielestään huippukuskeista on kuitenkin todellisuudessa ihan tavallisia ja osa jopa tavallistakin heikompia ja tuolla omakehulla yritetään lähinnä vakuuttaa itseäkin omista taidoista. Ihan kuin se olisi jokin hemmetin häpeä ettei ole ajamisen kanssa sujut ja mieluummin istuu kyydissä?
Perheenä liikutaan aina miehen autolla ja hän haluaa ajaa omaa autoaan itse. Ihan ymmärrettävää. Mä ajan jos ajetaan Lappiin ja pitää välillä vaihtaa kuskia tai jos palataan illanistujaisista kotiin ja mies on juonut pari lasia viiniä ja mä en yhtään.
Jos harvinaisesti ollaan mun autolla niin mä ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autossa kuului kauheaa narinaa ja natinaa.
Vaimo otti eron ja lähti pois.Ihme kyllä auton narina ja natina loppui siihen.
Kaveri ei osannut ajaa omalle työpaikalleen, koska mies ajoi hänet sinne.
Sitten kun ero tuli, niin meni aluksi töihin taksilla, kun ei omaa autoa uskaltanut ajaa.
Ei osaa omalla kotopaikkakunnallaan paikkoja, kun turvautuu navigaattoriin. Ei esim 5km päähän rannalle, vaan lähtee vastakkaiseen suuntaan, kun navi neuvoo niin. Ja on asunut 20v paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En omista autoa, mutta ajoin työkseni autoa n vuoden verran.
Lievästi sanottuna jännittävää oli ajaa Espanjassa eri kaupunkien välillä, kun haluavat siellä ajaa suuremmilla nopeuksilla ja takana oleva tööttäilee häiritsevästi, kun vaikkapa etsit parkkipaikkaa tai yrität löytää oikean liittymän.
Plus parkkihallit on niin pieniä, ettei farkulla mahdu niihin ollenkaan.
Minulla on ajokortti ja auto, miehellä ei. Kummasti se ihmisiä oudoksuttaa, mutta toisin päin se olisi ihan tavallinen asetelma. Onhan täälläkin ketjuja autottomuudesta tai ajokortittomuudesta turn-offina miehellä. Naisen autoilu sen sijaan on samantekevää. Ja tiedän useammankin naisen, jotka välttelevät ajamista isänsä tai miehensä kommenttien takia. Omakin äitini on hyvä kuski, mutta isä piti aina itseään parempana, vaikka aina kaupunkiajossa rattiin joutui äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoin kortin, mutta sittemmin ajaminen jäi kun ei omaa autoakaan ollut. Ajokammo kasvoi ajan myötä ja mies kuskasi silloin kun en päässyt julkisilla.
Sitten kävi niin että sain vakkarityön 70 km päästä ja matka julkisilla olisi ollut hyvin hankala ajallisesti. Ostin oman auton auton ja aloin määrätietoisesti harjoittelemaan ennen kuin työ alkoi. Alkuun oli kauheaa, ajoin paniikki päällä tientukkona (mies turvana apukuskin paikalla) kehä 3:lla 70 km/h ja ajattelin jo ettei tule mitään.
Sitten kumminkin kun oli vaan pakko ajaa, homma alkoi sujumaan. Nykyään pidän itseäni kohtuu hyvänä kuskina. Töissäkin joutuu ajamaan paljon.
Välillä 1970-luku -> 2000 -luvun alku, naiset nimenomaan ajoivat. Asia liittyy KAUPUNGISTUMISEEN. Kuinkahan monta kertaa olen kuskannut cityvihrean nuoren naisen muuttokuorman viimerippeitä autollani tms.
Vielä: F1 -sarja hakemalla haki pätevää naiskuskia. Ei löytänyt. Yksin löytyi testikuskiksi, mutta hänkin ajoi peräkärryn aisaan silmänsä puhki.
Ns. refleksiajaminen on naisilla huomattavasti heikompaa. En väitä etteikö jotkut naiset sitä osaisi. He ovatkin seksikkäitä. Tulee tunne, että ovat varmoja päämäärästään myös muissa asioissa, tiedättehän ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autollisena sinkkunaisena olen joutunut tuohon miehen asemaan usein. Tekisin mielelläni enemmänkin automatkoja ystävieni kanssa, mutta haluaisin, että toinenkin voisi olla tarvittaessa kuskina. Siksi en ole lähtenyt ulkomaanautomatkoille naisystävien kanssa, koska ajovastuu on 100 % minulla, kuten perheellisillä on usein heidän miehillään.
Jos miehet selviävät 100 %:sta ajovastuusta automatkoilla, niin miksi sinä et selviäisi?
Miksi pitäisi leikkiä miestä? En minä jaksa ajaa tuhatta kilometriä päivässä tai silmät ristissä tai jalat turvoksissa istumisesta. Ei minusta miehenkään pitäisi, mutta joko jaksavat paremmin tai eivät vaan välitä. Ja olen kyllä yksikin ajanut päivässä maksimissaan 700 km päivämatkoja.
Olen nainen, eikä tuhannen kilometrin ajaminen ole mikään ihmeellinen suoritus kunhan autossa on mukava penkki. Kaikki miehet eivät aja mielellään satojen kilometrien matkaa, joten ei voi yleistää miesten jaksavan paremmin. Tuttuja pariskuntia seuraamalla näyttää olevan, että se ajaa, jonka autolla ollaan liikkeellä.
Eihän se mitenkään ihmeellinen ole, mutta harva meistä sellaisia matkoja lystikseen ajaa. Minulle riittää 300 km kerralla aivan hyvin. Yhdellä pitemmällä ajomatkalla saatu veritulppa opetti lyhentämään ajomatkoja.
Penkin säätö on aina tärkeää. Kun samassa autossa on monta eri kuskia ja jokaisen pitään muuttaa siitä kaikki mahdolliset säädöt, myös peilit itselleen sopiviksi, kaipaa automaattista säätöä. Mutta miten se toimisi pitkällä matkalla, kun pienikin ajoasennon muutos parantaa aina vähäksi aikaa ajomukavuutta?
Mulle ajaminen on vain yksi homma muiden joukossa, en nauti siitä tai pelkää sitä. Ajan päivittäin työmatkaa, mies ei, joten jätän mielelläni ajamisen hänelle kun ollaan kaksin liikkeellä, saan vain olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ajaa ihan itsekkäistä syistä, koska HALUAA. Ei anna minulle ajovuoroa vaikka ajamme pitkiä päivämatkoja. Minä tylsistyn vieressä. Ajan kyllä paljon yksin, se on mukavampaa. Olen kokenut kuski enkä pelkää liikenteessä vaan ajan mielelläni. Jos mies istuu vieressä, hän puuttuu koko ajan minun ajamiseeni.
Meillä sama. En jaksa miehen häiriköintiä ja valitusta, joten saa mun puolesta ajaa.
🇺🇦🇮🇱
Nainen ei halua miehelle huonoja viboja, siksi mies ajaa.
Mies ei ole olevansa mies jos ei aja. Nainen tajuaa sen ja antaa sen ajaa.
Mä ajan arkisin autolla työmatkat, mies liikkuu julkisilla. Viikonloppuisin mies mielellään ajaa, jos ollaan johonkin menossa, pitkillä matkoilla tietenkin vaihdellaan. Siksi meilläkin pätee tuo, että yleensä mies on ratissa.
Aiemman seurustelukumppanin kanssa ajoimme milloin kumpikin. Kummallakin oli oma auto ja yleensäauton omistaja ajoi, muttei pakosti. Tämä kuten moni muukin asia parisuhteessa on sopimuskysymys.