Lue keskustelun säännöt.
Jos autossa on mies ja nainen, mies ajaa – 3 syytä selittävät ilmiön
12.01.2021 |
Mulla on varmaan lukihäiriö, kun en osaanut poimia noita 3:a selitystä.
Yksi oma tuli mieleen. Mies ajaa omaa autoaan ja kuskaa sillä myös perhettään. Naisen ei tarvitse ostaa autoa ja voi vaikka sijoittaa sillä säästämänsä rahat.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/fe9f26eb-5086-40b4-9cfd-100bac56818a
Kommentit (77)
En ymmärrä, miksi se on kenellekään ongelma, että myös meillä mies ajaa lähes aina, kun yhdessä johonkin autolla mennään. Se ei tee parisuhteestamme mielestäni mitenkään epätasa-arvoista. Mies tykkää ajaa, kun taas itse tykkään istua kyydissä ja katsella maisemia. Osaan kyllä ajaa ja ajan - ennen koronaa ajoin lähes päivittäin töihin (mies käytti julkisia). Nyt korona-aikaan ajamiseni on vähentynyt tosi paljon, koska en kovin paljon mihinkään yksikseni mene. Jonkin verran kuitenkin edelleen ja kunhan tästä elämä taas asettuu "normaaliksi", niin ajan taas vähintäänkin viikoittain. Siinä ei ole mitään ongelmaa ja joskus ajaminen on ihan kivaakin. Olen myös (nais)kaveriporukasta se, joka lähes aina ajaa, vaikka kaikilla on kortit - osalla tosin ei ole autoa, mutta osalla kyllä olisi.
Lapsuudessa olen tottunut näkemään sekä isän että äidin ratissa ihan yhtä paljon, eli mieltymykseni tuskin on mikään tiedostamaton rooli-kysymys. On monia muitakin asioita, jotka meillä tehdään tosi paljon niin, että toinen tekee tietyt hommat ja toinen jotkut toiset. Ne kieltämättä on hyvin sukupuolittuneita tehtäväjakoja, mutta kyllä mä aidosti koen nauttivani enemmän pyykkien viikkaamisesta kuin lumitöiden tekemisestä. Onko se sitten tiedostamatta opetettua, en tiedä. (Tosin lapsuudessa olen tehnyt ja nähnyt äitini tekevän sekä lumitöitä että vaatteiden viikkausta, isää vähemmän viikkaamassa.) Tämä ei tarkoita, ettenkö myös lumitöitä tekisi ja mies viikkaisi vaatteita. Mutta jos nämä on molemmat tarjolla samaan aikaan, ei sitä tarvitse edes kysellä kummankaan että kumpaa mielummin toinen tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen juttu ja mietin omalta osaltani, miksi mies aina ajaa.
Noh, siinä vaiheessa kun itse hankin ajokortin, oli miehellä ollut kortti jo 10 vuotta. Mies on vaan tottunut siihen ja mikä tärkeintä, hän tykkää ajaa.
Mies kulkee autolla töissä, minä teen pääasiassa etänä kotoa. Näissä tilanteissa mies yleensä hakee minut mukaan, ja kun hän on jo ratin takana ja auto käynnissä, ei tunnu järkevältä vaihtaa kuskia.
Sähkösäätöistä penkkiä on ikävä renklata eestaas jokaisen ajon takia, meillä on nimittäin ihan vastakkaiset ajoasennot ja pituuseroakin roimasti.
Itse olen kuitenkin hyvä kuski eikä kyse ole siitä, ettenkö uskaltaisi ajaa tai etteikö jompi kumpi luottaisi minun ajotaitoihini. Aina kun haluan itse johonkin, ajan riippumatta säästä tai sijainnista.
Tuon hankalan paikan pelon kyllä tunnistan, mutta sen välttely liittynee enemmän miesten ja naisten perustavanlaatuisin eroavaisuuksiin. Naiset varmaan (itsekin) ajattelevat, etteivät halua aiheuttaa jonoa tai muuta häslinkiä, jos vaikka ajavat väärään paikkaan tai yrittävät taskuparkkia. Mies helpommin ns. ottaa tilan ja ajan välittämättä takana odottelevista.
Ja kyllähän siinä on vähän sitäkin, ettei halua tulla leimatuksi 'perinteiseksi naiskuskiksi' jos ei saa vaikka taskuparkkiin näppärästi. Tämähän on vaan itseään toteuttava stereotypia, kun välttelee noita tilanteita niin jää sitten kokemuksen puutteessa aidosti miestä huonommaksi.
Meillä taas sähkösäätöiset penkki helpottaa kuskin vaihtoa. Minä olen 165 cm ja mies 190 cm. Kummankin säädöt on penkin muistissa. Kun auton ovet avaa miehen avaimella penkki ja peili sääty hänen adrtuksiinsa ja kun itse avaan oven omilla avaimillani penkki ja peilit menee myös mun asetuksiini automaattisesti. Ainakin oarikymmentä vuotta tämä teknologia on volvoissa ollut.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi se on kenellekään ongelma, että myös meillä mies ajaa lähes aina, kun yhdessä johonkin autolla mennään. Se ei tee parisuhteestamme mielestäni mitenkään epätasa-arvoista. Mies tykkää ajaa, kun taas itse tykkään istua kyydissä ja katsella maisemia. Osaan kyllä ajaa ja ajan - ennen koronaa ajoin lähes päivittäin töihin (mies käytti julkisia). Nyt korona-aikaan ajamiseni on vähentynyt tosi paljon, koska en kovin paljon mihinkään yksikseni mene. Jonkin verran kuitenkin edelleen ja kunhan tästä elämä taas asettuu "normaaliksi", niin ajan taas vähintäänkin viikoittain. Siinä ei ole mitään ongelmaa ja joskus ajaminen on ihan kivaakin. Olen myös (nais)kaveriporukasta se, joka lähes aina ajaa, vaikka kaikilla on kortit - osalla tosin ei ole autoa, mutta osalla kyllä olisi.
Lapsuudessa olen tottunut näkemään sekä isän että äidin ratissa ihan yhtä paljon, eli mieltymykseni tuskin on mikään tiedostamaton rooli-kysymys. On monia muitakin asioita, jotka meillä tehdään tosi paljon niin, että toinen tekee tietyt hommat ja toinen jotkut toiset. Ne kieltämättä on hyvin sukupuolittuneita tehtäväjakoja, mutta kyllä mä aidosti koen nauttivani enemmän pyykkien viikkaamisesta kuin lumitöiden tekemisestä. Onko se sitten tiedostamatta opetettua, en tiedä. (Tosin lapsuudessa olen tehnyt ja nähnyt äitini tekevän sekä lumitöitä että vaatteiden viikkausta, isää vähemmän viikkaamassa.) Tämä ei tarkoita, ettenkö myös lumitöitä tekisi ja mies viikkaisi vaatteita. Mutta jos nämä on molemmat tarjolla samaan aikaan, ei sitä tarvitse edes kysellä kummankaan että kumpaa mielummin toinen tekisi.
Liikkumisen vapaus on aika tärkeä asia ja sitä on minusta syytä molempien sukupuolien ylläpitää. Ajatus siitä, että autoilu on miesten etuoikeus ja heille "luonnollisempaa" on joissain maissa naisille suuri liikkumisen este. Suomessakin on paljon naisia, joilla on ajokortti ja auto käytössä, mutta eron jälkeen tai puolison sairastuttua/kuoltua oma ajotaito ja -varmuus on täysin kadoksissa. En pidä hyvänä asiana. Pyykkiä osaa viikata tarvittaessa kuka vaan, eikä viikkaamattomuuskaan ole kuolemanvakava asia. Liikenteessä selviytyminen on.
Autollisena sinkkunaisena olen joutunut tuohon miehen asemaan usein. Tekisin mielelläni enemmänkin automatkoja ystävieni kanssa, mutta haluaisin, että toinenkin voisi olla tarvittaessa kuskina. Siksi en ole lähtenyt ulkomaanautomatkoille naisystävien kanssa, koska ajovastuu on 100 % minulla, kuten perheellisillä on usein heidän miehillään.
Vierailija kirjoitti:
Autollisena sinkkunaisena olen joutunut tuohon miehen asemaan usein. Tekisin mielelläni enemmänkin automatkoja ystävieni kanssa, mutta haluaisin, että toinenkin voisi olla tarvittaessa kuskina. Siksi en ole lähtenyt ulkomaanautomatkoille naisystävien kanssa, koska ajovastuu on 100 % minulla, kuten perheellisillä on usein heidän miehillään.
Jos miehet selviävät 100 %:sta ajovastuusta automatkoilla, niin miksi sinä et selviäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autollisena sinkkunaisena olen joutunut tuohon miehen asemaan usein. Tekisin mielelläni enemmänkin automatkoja ystävieni kanssa, mutta haluaisin, että toinenkin voisi olla tarvittaessa kuskina. Siksi en ole lähtenyt ulkomaanautomatkoille naisystävien kanssa, koska ajovastuu on 100 % minulla, kuten perheellisillä on usein heidän miehillään.
Jos miehet selviävät 100 %:sta ajovastuusta automatkoilla, niin miksi sinä et selviäisi?
Koska en halua. Jos vaikka saan migreenin tai muuten vaan haluan lepuuttaa. Ihan samalla tavalla ajetaan miesystävänkin kanssa, ettei toisen tarvitse kantaa vastuuta auton liikuttamisesta 100 %, vaikka sattuisi katkaisemaan jalkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autollisena sinkkunaisena olen joutunut tuohon miehen asemaan usein. Tekisin mielelläni enemmänkin automatkoja ystävieni kanssa, mutta haluaisin, että toinenkin voisi olla tarvittaessa kuskina. Siksi en ole lähtenyt ulkomaanautomatkoille naisystävien kanssa, koska ajovastuu on 100 % minulla, kuten perheellisillä on usein heidän miehillään.
Jos miehet selviävät 100 %:sta ajovastuusta automatkoilla, niin miksi sinä et selviäisi?
Miksi pitäisi leikkiä miestä? En minä jaksa ajaa tuhatta kilometriä päivässä tai silmät ristissä tai jalat turvoksissa istumisesta. Ei minusta miehenkään pitäisi, mutta joko jaksavat paremmin tai eivät vaan välitä. Ja olen kyllä yksikin ajanut päivässä maksimissaan 700 km päivämatkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autollisena sinkkunaisena olen joutunut tuohon miehen asemaan usein. Tekisin mielelläni enemmänkin automatkoja ystävieni kanssa, mutta haluaisin, että toinenkin voisi olla tarvittaessa kuskina. Siksi en ole lähtenyt ulkomaanautomatkoille naisystävien kanssa, koska ajovastuu on 100 % minulla, kuten perheellisillä on usein heidän miehillään.
Jos miehet selviävät 100 %:sta ajovastuusta automatkoilla, niin miksi sinä et selviäisi?
Miksi pitäisi leikkiä miestä? En minä jaksa ajaa tuhatta kilometriä päivässä tai silmät ristissä tai jalat turvoksissa istumisesta. Ei minusta miehenkään pitäisi, mutta joko jaksavat paremmin tai eivät vaan välitä. Ja olen kyllä yksikin ajanut päivässä maksimissaan 700 km päivämatkoja.
No ei kai auton ajaminen mitään miehen leikkimistä ole. Mutta jos se ei hotsita, niin sitten voi toki tehdä sen valinnan, ettei lähde tyttökavereiden kanssa reissuun. Ei siinä mitään, kukin tavallaan.
Kai mies omaa autoaan ajaa? Nainen sen sijaan omaansa.
Kun mies omistaa perheen 2 autoa niin silloin mies ajaa molemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on perheen pää, siksi rattipaikka kuuluu miehelle.
Pohjimmiltaan sekin, että mies ajaa autoa eikä nainen, on miesten ja toksisen maskuliinisuuden syy? Mikäli artikkelin oikein ymmärsin. Kun nuorena äidin tehtävä oli ojennella iskälle voileipiä ja plaaplaa. Sen takia olen tunnevammainen vuosikymmeniä jälkeenpäinkin autolla ajon suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua vähän naurattaa nämä jotkut kommentit. Kuinkahan moni mies miettii, että en mä voi ajaa autoa pidempiä matkoja, koska jalat turpoaa ja väsyttää ja migreeni voi tulla ja selkä kipeytyä ja jalka katketa ja jadajadajada. Ei todellakaan ihme, että naiset ovat ratissa harvemmin kuin miehet....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autollisena sinkkunaisena olen joutunut tuohon miehen asemaan usein. Tekisin mielelläni enemmänkin automatkoja ystävieni kanssa, mutta haluaisin, että toinenkin voisi olla tarvittaessa kuskina. Siksi en ole lähtenyt ulkomaanautomatkoille naisystävien kanssa, koska ajovastuu on 100 % minulla, kuten perheellisillä on usein heidän miehillään.
Jos miehet selviävät 100 %:sta ajovastuusta automatkoilla, niin miksi sinä et selviäisi?
Miksi pitäisi leikkiä miestä? En minä jaksa ajaa tuhatta kilometriä päivässä tai silmät ristissä tai jalat turvoksissa istumisesta. Ei minusta miehenkään pitäisi, mutta joko jaksavat paremmin tai eivät vaan välitä. Ja olen kyllä yksikin ajanut päivässä maksimissaan 700 km päivämatkoja.
No ei kai auton ajaminen mitään miehen leikkimistä ole. Mutta jos se ei hotsita, niin sitten voi toki tehdä sen valinnan, ettei lähde tyttökavereiden kanssa reissuun. Ei siinä mitään, kukin tavallaan.
Joo, ei hotsita, jos pidetään selvänä, että ajan joka päivä ihan kaikkialla. Ihan samoin en oleta, että miehen pitäisi myöskään ajaa. Moni mies ajaa silloinkin, kun ei pitäisi, turvaalisuusnäkökulmalta katsottuna.
Ajamattomien tyttöjen kanssa käydään retkillä vain kahdensadan kilsan säteellä tai voin ottaa jonkun kyytiin esim. Oulu-Hki, mutta se ei ole mikään yhteinen retki vaan saan bensarahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ollut korttia kun yhteen mentiin, vaimolla oli, joten vaimo ajoi. Pari vuotta myöhemmin ajoin kortin ja sen jälkeen vaimon ajot vähenivät ja loppuivat lopulta lähes kokonaan. Nyt pelkää ajamista vaikka oli aiemmin sujuva kuski.
Ja ei tosiaan ole kyse siitä että minä olisin jotenkin ominut ajamisen, vaan nimenomaan niin päin että hän sen pikkuhiljaa minulle ulkoisti kokonaan. Tyhmä olin kun en tajunnut tuota ajoissa, kätevämpää oli kun oli kaksi kuskia - siksihän minäkin sen kortin alunperin ajoin.
Autolla ajamisessa ei ole mitään miehistä myyttisyyttä. Se on siirtymistä paikasta A paikkaan B. Olisi jo aika päästä eroon näistä naisten ajamiseen liittyvistä ennakkoluuloista, joita monet naisetkin tuntuvat jostain syystä ylläpitävän.
Vaimo ei tykkää ajaa, se stressaa häntä. On aina ollut samanlainen. Siksi ei ole ajokokemusta kertynyt joten on "huonompi" kuski. Ylipäätään nykyään ajetaan vähän autolla, mutta silloin kun lähdetään vaikka sukulaisiin juhlapyhinä, niin mediassakin toitotetaan, että "paras ja kokenein kuski rattiin ruuhkassa ja hankalalla kelillä", niin se on sitten minä joka ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei tykkää ajaa, se stressaa häntä. On aina ollut samanlainen. Siksi ei ole ajokokemusta kertynyt joten on "huonompi" kuski. Ylipäätään nykyään ajetaan vähän autolla, mutta silloin kun lähdetään vaikka sukulaisiin juhlapyhinä, niin mediassakin toitotetaan, että "paras ja kokenein kuski rattiin ruuhkassa ja hankalalla kelillä", niin se on sitten minä joka ajan.
Teidän pitäisi lähteä ajelemaan ihan huvikseen ja vaimo aina rattiin.
Ajan yleensä, joska vaimoani on tolkuton kaahari. Itse ajan vaan lievää ylinopeutta, mutta vaimo vetää reilusti. Jos meillä on kiire niin vaimo rattiin.
En tiedä, miten eksä työnsä hoitaa, mutta hänellä oli aika paljon ennakkoluuloja naisten ajamista kohtaan ja on ammatiltaan nykyään autokoulunopettaja. Toivottavasti on päivittänyt asenteitaan eikä siirrä niitä oppilailleen.
Olen niin kiitollinen omalle teinipoikaystävälleni 30 vuotta sitten, kun hänellä ei ollut mitään ennakkoluuloja naisten ajamisen suhteen. Ensin hän opetti minut ajamaan moottoripyörää ja hommasi minulle edullisen sellaisen, jotta sain oman. Samaten hän opetti minut ajamaan autoa ja sen lisäksi, että sain ensin muutaman kuukauden ajaa hänen autoillaan, hän etsi sellaisen auton, johon minulla riitti rahat ja jota hän piti kunnossa. Siitä asti minulla on ollut oma auto.