Lue keskustelun säännöt.
AMK-opinnot alkoivat perinteisellä häpeäkierroksella. Onko
11.01.2021 |
yliopistossa samanlaista? Haluaisin keskittyä opiskeluun ja unohtaa sosioekonomisen aseman, rahan ja ulkonäön siksi aikaa.
Kommentit (65)
Mite kuvittelet aikanasi valmistuttuasi saavasi töitä, jos et tunne ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä multa normaali vuorovaikutus onnistuu työelämässä ja opiskelussa, mutta nuo kaikenlaiset leikit on ihan typeriä. Päiväkodeissakin on asiallisemmat leikit ja niissä on jopa joku tarkoituskin sen suhteen että opetellaan sosiaalisia taitoja. Koko AMK oli yhtä helvetin sirkusta, joten kesken jäi.
Sellaiset kokemukset sulla. Nykyään on kuitenkin mahdollista monellakin alalla tehdä AMK-opinnot täysin verkko-opintoina. Eipä ole ollut ainoatakaan leikkiä meillä.
T. Verkko-opiskelija
En ole koskaan ryhmäytynyt noiden typerien ryhmäleikkien avulla. Ryhmäytyminen on tapahtunut ruokailussa ja ensimmäisillä opiskelutunneilla. Nuo kyykytykset on täysin turhia. Sen voisi vaihtaa vapaaseen oleiluun ryhmässä jotain yhteistä hauskaa tekien ilman esiintymisiä ja typeriä leikkejä.
Kyllä työelämässäkin vielä järjestetään näitä tutustumisrinkejä, joten paras vain pysytä rykäisemään ulos lyhyt esittely itsestään. Kansainvälisissä yrityksissä varsinkin, jos on erilaisia kokouksia, työryhmiä tai projekteja yli rajojen, niin pidetään kohteliaana, että aina aluksi esittäydytään ja uuden jäsenen tullessa toistetaan harjoitus. Olisi järjetöntä, jos ei minkäänlaista esittelyä järjestettäisi, on helpompi työskennellä yhdessä, jos edes jonkun käsityksen saa ihmisestä. Pelkkien nimien ja titteleiden kanssa kommunikointi ja työskentely jää helposti pinnalliseksi.
Liika häpeä on haitallista ja se voi sairastuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mite kuvittelet aikanasi valmistuttuasi saavasi töitä, jos et tunne ketään?
Miksi ne työkaverit pitäisi tuntea? Omilla avuilla niitä töitä haetaan eikä suhteilla.
Olen itse ollut työelämässä yli 30 vuotta eikä minua kiinnosta kenenkään työkaverin siviilielämä. Työ ja muut asiat kannattaa aina pitää erillään.
Ihmettelen jopa tätä nimiasiaakin, koska on olemassa tietosuojalaki - miksi esim. oppilaitoksissa täytyy se oma sukunimi kertoa - ellei tahdo?
Nuo ryhmäytymisleikit on kyllä hanurista, mutta lyhyt ”nimeni on xxx” suotavaa. Meillä ainakin AMKissa pidettiin niin paljon jonkin joutavia esitelmiä, että suusupussa siitä koulusta ei olisi tullut mitään. Verkko- ja monimuoto-opinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnemme olevamme riittämättömiä, epäonnistuneita, huonompia kuin muut, epäkelpoja tai vääränlaisia. Häpeä estää meitä heittäytymästä asioihin täysillä ja supistaa mahdollisuuksiamme käyttää luovuutemme. Häpeämme, kun tunnemme, ettemme täytä itsellemme asettamiamme vaatimuksia tai toisten meille asettamia vaatimuksia.
Se saa alkunsa lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Vanhempien vähättely, nöyryyttäminen, nujertaminen, syyllistäminen, mitätöinti, hylätyksi tulemisen pelko vaikuttavat lapsen minäkuvan muodostumiseen. Tunne siitä, ettemme ole vanhemmille tärkeitä tai emme pysy täyttämään heidän odotuksiaan synnyttää meissä häpeää. Se on yhteisöllinen tunne, perheen, suvun, yhteisön normit vaikuttavat siihen, mikä on hävettävää.
Olenkin pohtinut oman ujon lapseni opintoja. Lukion eka jaksolla oli teennäistä ryhmäyttämistä, josta ei ollut ujolle mitään hyötyä. Sitten kun oli vähän tottunut paikkaan, ei enää aktiivisemmin autettu. Ryhmätöitä tehdään jo lukiossa, kun työelämä vaatii. Mutta sitäkään ei varsinaisesti opeteta.
Nyt olen kuullut, että amk:ssa tehdään vielä enemmän ryhmätöitä. Tämä häpeällinen esittelykierrostapa oli minulle uutta tietoa. Eikö olisi parempi, että olisi erillinen kurssi, jossa opetettaisiin esiintymistaitoja?
Minusta on karseaa, että kasvavia nuoria kiusataan tällä tavoin. Olisi parempi antaa teiniaivojen kehittyä ensin rauhassa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin kouliintua työelämään., kun sen aika on. Sitäpaitsi uskon, että työelämässäkin ollaan nyt siirtymässä pois siitä hyvän tyypin ihanteesta. Aletaan ymmärtää, että ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre eikä tee kenestäkään huonoa työntekijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tiedä mistään mitään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana eräässä oppilaitoksessa ja yllättävän paljon on sosiaalisten tilanteiden haasteita ihmisillä. Valitettavasti työelämässä täytyy uskaltautua pois mukavuusalueelta ja välillä heittäytyäkin. Ihmispelkoisia, sosiaalisesti ylivarautuneita alkaa olla tosi paljon varsinkin nuorissa. Hyvä, että ryhmäytetään, koska muuten jotku eivät sano sanaakaan koko opiskeluaikana.
Aina ei voi pakoilla kännykän takana, se on vain niin.No tuo pakottaminen vain pahentaa sos. pelkoja. Kokemusta on. Eikä kukaan nyt TAHALLAAN jännitä ja pelkää. Ei se ole oma valinta.
Mutta miksi sitten edes opiskelet? Et kuitenkaan pysty tekemään valmistumisen jälkeen töitä. Todella harva työpaikka on enää missään kellarin pimennossa yksin tehtävää. Toki etätyöt varmaan jatkuu jossain mittakaavassa koronan jälkeenkin, mutta kyllä sun täytyy kuitenkin saada suusi auki etäpalavereissa yms.
Ei minulla koskaan ole työelämä tuottanut ongelmia. Siellähän ollaan roolissa. Koulussa taas esiinnytään ihan omana itsenään.
Mistä kukaan tietää esiinytkö omana itsenään vai esitätkö jotain roolia esim. Opiskelijaa/ toveria?
Häpeän ei tarvitse olla pysyvä olotila. Kahlitsevan häpeän kuopasta pääsee ylös esimerkiksi huumorin, puhumisen ja luovuuden avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenkin pohtinut oman ujon lapseni opintoja. Lukion eka jaksolla oli teennäistä ryhmäyttämistä, josta ei ollut ujolle mitään hyötyä. Sitten kun oli vähän tottunut paikkaan, ei enää aktiivisemmin autettu. Ryhmätöitä tehdään jo lukiossa, kun työelämä vaatii. Mutta sitäkään ei varsinaisesti opeteta.
Nyt olen kuullut, että amk:ssa tehdään vielä enemmän ryhmätöitä. Tämä häpeällinen esittelykierrostapa oli minulle uutta tietoa. Eikö olisi parempi, että olisi erillinen kurssi, jossa opetettaisiin esiintymistaitoja?
Minusta on karseaa, että kasvavia nuoria kiusataan tällä tavoin. Olisi parempi antaa teiniaivojen kehittyä ensin rauhassa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin kouliintua työelämään., kun sen aika on. Sitäpaitsi uskon, että työelämässäkin ollaan nyt siirtymässä pois siitä hyvän tyypin ihanteesta. Aletaan ymmärtää, että ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre eikä tee kenestäkään huonoa työntekijää.
Ujonkin pitää osata sanoa nimensä ja jotain ylimalkaista vaikkapa harrastuksistaan tai kiinnostuksen kohteista. Muuten tulee elämä olemaan todella vaikeaa. Kannattaa rohkaista sitä lasta menemään sinne omalle epämukavuusalueelle ja opettelemaan sosiaalisia taitoja.
https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/vuorovaikutustaido…
Aloitin yliopistossa 2019 ja kyllä, meidän piti leikkiä mm ponileikkiä. Lintsasinkin sitten koko loppuorientaatioviikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko kannattanut mennä yliopistoon?
Sitä tässä vielä mietin. Ei ole myöhäistä vaihtaa.
ap
Vaihdoin tuollaisessa tilanteessa. Yliopisto siitä hyvä että siellä kun opiskelet tutkinnon niin voit nousta ns ryysyistä rikkauksiin myös älyllisstatusellisesti. Siis ei tarvitse kumarrella mitään kun olet itsekkin hamuamassa oppia etkä tutkintoa. Tarkoitan vaan sitä että yliopistossa melkein kaikki tekee tosissaan ja siinä jää ikäänkuin toisarvoiset seikat vähemmälle ja vaan se tiede ratkaisee ja määrittää. Kun alkaa onnistua ja päästä tieteeseen käsiksi niin sellaiset auktoriteetin raja-aidat kaikkiin suuntiin kaatuu luonnollisesti. Se saatat hyvinkin olla sinä joka kiskaiset taikurihatustasi Nobel-patsaan, sinä tai proffasi tai molemmat.
Hiki liimaa yhteen kun proffatkin yrittää selittää mitä ovat tutkimalla saaneet selville ja yrität ymmärtää ja kasvat samanlaiseksi tutkijaksi.
Kannattaa miettiä rajoja ja ympäristöjä ja niiden murtamista jos ne tuntuvat ahdistavilta tai teennäisiltä.
Onnea matkaan!
Tottahan tämäkin : yliopisto on niistä pyrkyryysopistoista pätevämpiä. Saat sitten kävellä nokka pystyssä toisista (=alemmista) välittämättä lopun ikääsi, siinä se ponnistelujen tulos. Häpeä sitten sitäkin kovempi kun sukulaiset ja (entiset) tuttavat "maalta" ottavat joskus vuosien jälkeen yhteyttä, ja saat esitellä heille kampusta kollegojen nokan edessä. Voi sitä kuiskutusta tulevina vuosina : "hei näittekö, se on oikeesti kotoisin sellaisista oloista" ... Opiskelu siis kannattaa, jos halua lisää töitä ja enemmän häpeää, ehkä vähän liksaakin, mutta tuskin kuitenkaan sentään ...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä multa normaali vuorovaikutus onnistuu työelämässä ja opiskelussa, mutta nuo kaikenlaiset leikit on ihan typeriä. Päiväkodeissakin on asiallisemmat leikit ja niissä on jopa joku tarkoituskin sen suhteen että opetellaan sosiaalisia taitoja. Koko AMK oli yhtä helvetin sirkusta, joten kesken jäi.
Se normaali vuorovaikutus onnistuu yleensä hyvin ennen noita opintoja. Mutta koko kierrätyksen ja hyörinän tarkoituss on lopulta saada valmistuneen toimimaan normaalin "kyräilevän hierarkisuuden" suomalaisleireissä, eli siinäpä ne selitykset. Miten ne jälkeenpäin ottaakaan ... Tai eihän niitä enää sitten voikaan, koska on kasvanut sisälle sinne hierarkiaan, ja tekee vaan mitä käsketään ja "yläpuolelta" sanotaan ...
>ammattikorkeakoulu
Tossahan se syy ois
Vierailija kirjoitti:
Kyllä työelämässäkin vielä järjestetään näitä tutustumisrinkejä, joten paras vain pysytä rykäisemään ulos lyhyt esittely itsestään. Kansainvälisissä yrityksissä varsinkin, jos on erilaisia kokouksia, työryhmiä tai projekteja yli rajojen, niin pidetään kohteliaana, että aina aluksi esittäydytään ja uuden jäsenen tullessa toistetaan harjoitus. Olisi järjetöntä, jos ei minkäänlaista esittelyä järjestettäisi, on helpompi työskennellä yhdessä, jos edes jonkun käsityksen saa ihmisestä. Pelkkien nimien ja titteleiden kanssa kommunikointi ja työskentely jää helposti pinnalliseksi.
Ihmiset kyllä kansainvälisestikin useimmin aika helposti tutustuu toisiinsa, jos valmiuksia ja tarvetta on. Ei parin lauseen esittely jää edes mieleen, paitsi jos se jostain syystä on todella erikoinen.
En kylläkään toisaalta vastustakaan, koska mitä haittaa on jos jotain nyt itsestään rykäiseen kaikkien eteen. Jostain pitää tosiaan aloittaa, mutta ei se nyt mitään tutustumista vielä ole missään nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeäkierros tarkoittaa sitä kun kaikki kertojat nimensä ja ja jotain pientä itsestään.
Joillekin oman nimen sanominen tuntuu olevan tosi vaikea paikka, en tajua.
Meillä ei ainakaan tuohon jäänyt, vaan oli näitä kaikenlaisia ”leikkejä”, oltiin ringissä ja jokaisen piti vuorollaan näyttää joku tanssimuuvi ja seuraavalla kierroksella esittää jotain eläintä. Että sellasta.
Ei helvetti! Sehän on nöyryyttämistä, en suostuisi, ja uskaltaisin sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin pohtinut oman ujon lapseni opintoja. Lukion eka jaksolla oli teennäistä ryhmäyttämistä, josta ei ollut ujolle mitään hyötyä. Sitten kun oli vähän tottunut paikkaan, ei enää aktiivisemmin autettu. Ryhmätöitä tehdään jo lukiossa, kun työelämä vaatii. Mutta sitäkään ei varsinaisesti opeteta.
Nyt olen kuullut, että amk:ssa tehdään vielä enemmän ryhmätöitä. Tämä häpeällinen esittelykierrostapa oli minulle uutta tietoa. Eikö olisi parempi, että olisi erillinen kurssi, jossa opetettaisiin esiintymistaitoja?
Minusta on karseaa, että kasvavia nuoria kiusataan tällä tavoin. Olisi parempi antaa teiniaivojen kehittyä ensin rauhassa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin kouliintua työelämään., kun sen aika on. Sitäpaitsi uskon, että työelämässäkin ollaan nyt siirtymässä pois siitä hyvän tyypin ihanteesta. Aletaan ymmärtää, että ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre eikä tee kenestäkään huonoa työntekijää.
Ujonkin pitää osata sanoa nimensä ja jotain ylimalkaista vaikkapa harrastuksistaan tai kiinnostuksen kohteista. Muuten tulee elämä olemaan todella vaikeaa. Kannattaa rohkaista sitä lasta menemään sinne omalle epämukavuusalueelle ja opettelemaan sosiaalisia taitoja.
https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/vuorovaikutustaido…
Nimen ja jonkun harrastuksen sanominen, on eri asia kuin jotkut ponileikit ja tanssimoovit. Kuka helkkarissa niitä keksii ja mistä syystä?
Kyllä multa normaali vuorovaikutus onnistuu työelämässä ja opiskelussa, mutta nuo kaikenlaiset leikit on ihan typeriä. Päiväkodeissakin on asiallisemmat leikit ja niissä on jopa joku tarkoituskin sen suhteen että opetellaan sosiaalisia taitoja. Koko AMK oli yhtä helvetin sirkusta, joten kesken jäi.