Lue keskustelun säännöt.
AMK-opinnot alkoivat perinteisellä häpeäkierroksella. Onko
11.01.2021 |
yliopistossa samanlaista? Haluaisin keskittyä opiskeluun ja unohtaa sosioekonomisen aseman, rahan ja ulkonäön siksi aikaa.
Kommentit (65)
Meilläkin oli tämä häpeäkierros, onneksi etänä tosin. Painoin vain "leave" ja palasin kun agendalla oli oikeaakin asiaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni AMK-opintoja nyt kaksi vuotta takana ja kyllä, meilläkin opintojen alussa oli ”mukavia ja hauskoja” ryhmäytymisleikkejä ja kaikenlaisia kerro itsestäsi -kierroksia. Olin kuvitellut, että nämä hommat olisi jäänyt max. yläasteelle, väärässä olin.
No AMK on kaikin puolin kuin paluu yläasteelle
Vierailija kirjoitti:
Pupu leikkii ja Poni leikkiii! Jeee!
Kanikanikani! Kanikanikani!
Ei noita tilaisuuksia kukaan ilkeyttään järjestä. Antakaa palautetta, jos ne eivät ole teistä hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Häpeäkierros tarkoittaa sitä kun kaikki kertojat nimensä ja ja jotain pientä itsestään.
Joillekin oman nimen sanominen tuntuu olevan tosi vaikea paikka, en tajua.
Jotain pientä itsestään kertominen ei tarkoita sitä, että selostetaan suvut, synnyt, sairaudet ja sosioekononominen asema. Nimi riittää, mutta sitäkin on sattunut, että joku on jännittänyt esittäytymistä niin pahasti, että unohti oman nimensä. Tämän hän kertoi itse toisen kurssin esittäytymiskierroksella.
Olen ollut niin monella kurssilla, että ei yhtäkään häpeäkierrosta ole käyty. Joku suomenkielen jakso oli sellainen, jossa esiteltiin itseään vähän pitemmän kaavan mukaan. Opettaja kiinnitti huomioita siihen, että puhuin murretta. Minulle se oma murre on niin olennainen osa identiteettiä, että tietenkin sellaisessa tilanteessa käytin sitä.
Mihinkään ryhmäytymisleikkiin en muista joutuneeni kuin 4H-neuvojien koulutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko kannattanut mennä yliopistoon?
Sitä tässä vielä mietin. Ei ole myöhäistä vaihtaa.
ap
Vaihdoin tuollaisessa tilanteessa. Yliopisto siitä hyvä että siellä kun opiskelet tutkinnon niin voit nousta ns ryysyistä rikkauksiin myös älyllisstatusellisesti. Siis ei tarvitse kumarrella mitään kun olet itsekkin hamuamassa oppia etkä tutkintoa. Tarkoitan vaan sitä että yliopistossa melkein kaikki tekee tosissaan ja siinä jää ikäänkuin toisarvoiset seikat vähemmälle ja vaan se tiede ratkaisee ja määrittää. Kun alkaa onnistua ja päästä tieteeseen käsiksi niin sellaiset auktoriteetin raja-aidat kaikkiin suuntiin kaatuu luonnollisesti. Se saatat hyvinkin olla sinä joka kiskaiset taikurihatustasi Nobel-patsaan, sinä tai proffasi tai molemmat.
Hiki liimaa yhteen kun proffatkin yrittää selittää mitä ovat tutkimalla saaneet selville ja yrität ymmärtää ja kasvat samanlaiseksi tutkijaksi.
Kannattaa miettiä rajoja ja ympäristöjä ja niiden murtamista jos ne tuntuvat ahdistavilta tai teennäisiltä.
Onnea matkaan!
Olen opettajana eräässä oppilaitoksessa ja yllättävän paljon on sosiaalisten tilanteiden haasteita ihmisillä. Valitettavasti työelämässä täytyy uskaltautua pois mukavuusalueelta ja välillä heittäytyäkin. Ihmispelkoisia, sosiaalisesti ylivarautuneita alkaa olla tosi paljon varsinkin nuorissa. Hyvä, että ryhmäytetään, koska muuten jotku eivät sano sanaakaan koko opiskeluaikana.
Aina ei voi pakoilla kännykän takana, se on vain niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana eräässä oppilaitoksessa ja yllättävän paljon on sosiaalisten tilanteiden haasteita ihmisillä. Valitettavasti työelämässä täytyy uskaltautua pois mukavuusalueelta ja välillä heittäytyäkin. Ihmispelkoisia, sosiaalisesti ylivarautuneita alkaa olla tosi paljon varsinkin nuorissa. Hyvä, että ryhmäytetään, koska muuten jotku eivät sano sanaakaan koko opiskeluaikana.
Aina ei voi pakoilla kännykän takana, se on vain niin.
No tuo pakottaminen vain pahentaa sos. pelkoja. Kokemusta on. Eikä kukaan nyt TAHALLAAN jännitä ja pelkää. Ei se ole oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana eräässä oppilaitoksessa ja yllättävän paljon on sosiaalisten tilanteiden haasteita ihmisillä. Valitettavasti työelämässä täytyy uskaltautua pois mukavuusalueelta ja välillä heittäytyäkin. Ihmispelkoisia, sosiaalisesti ylivarautuneita alkaa olla tosi paljon varsinkin nuorissa. Hyvä, että ryhmäytetään, koska muuten jotku eivät sano sanaakaan koko opiskeluaikana.
Aina ei voi pakoilla kännykän takana, se on vain niin.No tuo pakottaminen vain pahentaa sos. pelkoja. Kokemusta on. Eikä kukaan nyt TAHALLAAN jännitä ja pelkää. Ei se ole oma valinta.
Mutta miksi sitten edes opiskelet? Et kuitenkaan pysty tekemään valmistumisen jälkeen töitä. Todella harva työpaikka on enää missään kellarin pimennossa yksin tehtävää. Toki etätyöt varmaan jatkuu jossain mittakaavassa koronan jälkeenkin, mutta kyllä sun täytyy kuitenkin saada suusi auki etäpalavereissa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana eräässä oppilaitoksessa ja yllättävän paljon on sosiaalisten tilanteiden haasteita ihmisillä. Valitettavasti työelämässä täytyy uskaltautua pois mukavuusalueelta ja välillä heittäytyäkin. Ihmispelkoisia, sosiaalisesti ylivarautuneita alkaa olla tosi paljon varsinkin nuorissa. Hyvä, että ryhmäytetään, koska muuten jotku eivät sano sanaakaan koko opiskeluaikana.
Aina ei voi pakoilla kännykän takana, se on vain niin.No tuo pakottaminen vain pahentaa sos. pelkoja. Kokemusta on. Eikä kukaan nyt TAHALLAAN jännitä ja pelkää. Ei se ole oma valinta.
No sosiaalisia tilanteita täytyy harjoitella. Nykyään joka toisella on joku sosiaalisen tilanteen pelko. Ei maailma voi pyöriä niiden pillin mukaan. Jokainen joutuu joskus pois mukavuusalueelta. Ja harjoittelemalla leikkimielisissä tilanteissa ja rooleissa se on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana eräässä oppilaitoksessa ja yllättävän paljon on sosiaalisten tilanteiden haasteita ihmisillä. Valitettavasti työelämässä täytyy uskaltautua pois mukavuusalueelta ja välillä heittäytyäkin. Ihmispelkoisia, sosiaalisesti ylivarautuneita alkaa olla tosi paljon varsinkin nuorissa. Hyvä, että ryhmäytetään, koska muuten jotku eivät sano sanaakaan koko opiskeluaikana.
Aina ei voi pakoilla kännykän takana, se on vain niin.No tuo pakottaminen vain pahentaa sos. pelkoja. Kokemusta on. Eikä kukaan nyt TAHALLAAN jännitä ja pelkää. Ei se ole oma valinta.
Työelämässä pitää olla joka päivä sen verran sosiaalinen että kommunikaatio ja tiimipalaverit onnistuu.
Siedätys ja lääkkeet alkuun jos on ihan mahdoton olo. Pakoilua ei voi työelämässä harrastaa joten pakko on vastassa joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana eräässä oppilaitoksessa ja yllättävän paljon on sosiaalisten tilanteiden haasteita ihmisillä. Valitettavasti työelämässä täytyy uskaltautua pois mukavuusalueelta ja välillä heittäytyäkin. Ihmispelkoisia, sosiaalisesti ylivarautuneita alkaa olla tosi paljon varsinkin nuorissa. Hyvä, että ryhmäytetään, koska muuten jotku eivät sano sanaakaan koko opiskeluaikana.
Aina ei voi pakoilla kännykän takana, se on vain niin.No tuo pakottaminen vain pahentaa sos. pelkoja. Kokemusta on. Eikä kukaan nyt TAHALLAAN jännitä ja pelkää. Ei se ole oma valinta.
Mutta miksi sitten edes opiskelet? Et kuitenkaan pysty tekemään valmistumisen jälkeen töitä. Todella harva työpaikka on enää missään kellarin pimennossa yksin tehtävää. Toki etätyöt varmaan jatkuu jossain mittakaavassa koronan jälkeenkin, mutta kyllä sun täytyy kuitenkin saada suusi auki etäpalavereissa yms.
Ei minulla koskaan ole työelämä tuottanut ongelmia. Siellähän ollaan roolissa. Koulussa taas esiinnytään ihan omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko kannattanut mennä yliopistoon?
Sitä tässä vielä mietin. Ei ole myöhäistä vaihtaa.
ap
Vaihdoin tuollaisessa tilanteessa. Yliopisto siitä hyvä että siellä kun opiskelet tutkinnon niin voit nousta ns ryysyistä rikkauksiin myös älyllisstatusellisesti. Siis ei tarvitse kumarrella mitään kun olet itsekkin hamuamassa oppia etkä tutkintoa. Tarkoitan vaan sitä että yliopistossa melkein kaikki tekee tosissaan ja siinä jää ikäänkuin toisarvoiset seikat vähemmälle ja vaan se tiede ratkaisee ja määrittää. Kun alkaa onnistua ja päästä tieteeseen käsiksi niin sellaiset auktoriteetin raja-aidat kaikkiin suuntiin kaatuu luonnollisesti. Se saatat hyvinkin olla sinä joka kiskaiset taikurihatustasi Nobel-patsaan, sinä tai proffasi tai molemmat.
Hiki liimaa yhteen kun proffatkin yrittää selittää mitä ovat tutkimalla saaneet selville ja yrität ymmärtää ja kasvat samanlaiseksi tutkijaksi.
Kannattaa miettiä rajoja ja ympäristöjä ja niiden murtamista jos ne tuntuvat ahdistavilta tai teennäisiltä.
Onnea matkaan!
Tiefän monta yliopistosta valmistunutta tuppisuuta. Jopa lääkäreitä joilla ei ole vuorovaikutustaitoja. Ja se on se taidoista tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeäkierros tarkoittaa sitä kun kaikki kertojat nimensä ja ja jotain pientä itsestään.
Joillekin oman nimen sanominen tuntuu olevan tosi vaikea paikka, en tajua.
Jotain pientä itsestään kertominen ei tarkoita sitä, että selostetaan suvut, synnyt, sairaudet ja sosioekononominen asema. Nimi riittää, mutta sitäkin on sattunut, että joku on jännittänyt esittäytymistä niin pahasti, että unohti oman nimensä. Tämän hän kertoi itse toisen kurssin esittäytymiskierroksella.
Olen ollut niin monella kurssilla, että ei yhtäkään häpeäkierrosta ole käyty. Joku suomenkielen jakso oli sellainen, jossa esiteltiin itseään vähän pitemmän kaavan mukaan. Opettaja kiinnitti huomioita siihen, että puhuin murretta. Minulle se oma murre on niin olennainen osa identiteettiä, että tietenkin sellaisessa tilanteessa käytin sitä.
Mihinkään ryhmäytymisleikkiin en muista joutuneeni kuin 4H-neuvojien koulutuksessa.
Mulle kävi lapsena jollain urheiluleirillä noin, että jännitin sitä esittelyä niin paljon että unohdin nimeni ja katsoin sen rinnassa olevasta lapusta. Voitte uskoa että kuulin tapauksesta koko leirin, eikä siitä paljon odotetusta leiristä jäänyt mitään hyviä muistoja tai edes uusia tuttavuuksia joita olisin halunnut muistella leirin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Häpeäkierros tarkoittaa sitä kun kaikki kertojat nimensä ja ja jotain pientä itsestään.
Joillekin oman nimen sanominen tuntuu olevan tosi vaikea paikka, en tajua.
Trust No One
Sincc
Et tiedä mistään mitään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana eräässä oppilaitoksessa ja yllättävän paljon on sosiaalisten tilanteiden haasteita ihmisillä. Valitettavasti työelämässä täytyy uskaltautua pois mukavuusalueelta ja välillä heittäytyäkin. Ihmispelkoisia, sosiaalisesti ylivarautuneita alkaa olla tosi paljon varsinkin nuorissa. Hyvä, että ryhmäytetään, koska muuten jotku eivät sano sanaakaan koko opiskeluaikana.
Aina ei voi pakoilla kännykän takana, se on vain niin.No tuo pakottaminen vain pahentaa sos. pelkoja. Kokemusta on. Eikä kukaan nyt TAHALLAAN jännitä ja pelkää. Ei se ole oma valinta.
Mutta miksi sitten edes opiskelet? Et kuitenkaan pysty tekemään valmistumisen jälkeen töitä. Todella harva työpaikka on enää missään kellarin pimennossa yksin tehtävää. Toki etätyöt varmaan jatkuu jossain mittakaavassa koronan jälkeenkin, mutta kyllä sun täytyy kuitenkin saada suusi auki etäpalavereissa yms.
Ei minulla koskaan ole työelämä tuottanut ongelmia. Siellähän ollaan roolissa. Koulussa taas esiinnytään ihan omana itsenään.
Olen minä pari kertaa kouluun kännissä mennyt. Mutta ei onnistu aivan avoimesti olla oma itsensä ..
Sincc
No ne leikit saisi jäädä historiaan, mutta itsensä esittely on ihan normaalia toimintaa. Siitä ei pääse eroon edes työelämässä. Fiksuimmat toki verkostoituu siellä opintojen aikana ja nappaa sitten parhaat työt suhteilla. Ihan sama mikä koulutustaso tai ala.
Olisi ihan kiva jos nämä esittäytymiset pidettäisiin lyhyenä. Mitä ei koskaan tapahtu. Olen joutunut näille kierroksille työpaikoilla ja koulutuksissa, eikä mikään ole niin rasittavaa kuin joku asemaansa ja varallisuuttaan kovasti esille tuova omaa ääntään rakastava leuhake.
Jos näitä esittäytymisiä kovasti jännittää, kannattaa etukäteen miettiä mitä sanoisi jos tilanne tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana eräässä oppilaitoksessa ja yllättävän paljon on sosiaalisten tilanteiden haasteita ihmisillä. Valitettavasti työelämässä täytyy uskaltautua pois mukavuusalueelta ja välillä heittäytyäkin. Ihmispelkoisia, sosiaalisesti ylivarautuneita alkaa olla tosi paljon varsinkin nuorissa. Hyvä, että ryhmäytetään, koska muuten jotku eivät sano sanaakaan koko opiskeluaikana.
Aina ei voi pakoilla kännykän takana, se on vain niin.No tuo pakottaminen vain pahentaa sos. pelkoja. Kokemusta on. Eikä kukaan nyt TAHALLAAN jännitä ja pelkää. Ei se ole oma valinta.
No sosiaalisia tilanteita täytyy harjoitella. Nykyään joka toisella on joku sosiaalisen tilanteen pelko. Ei maailma voi pyöriä niiden pillin mukaan. Jokainen joutuu joskus pois mukavuusalueelta. Ja harjoittelemalla leikkimielisissä tilanteissa ja rooleissa se on helpompaa.
Ei ole ihme, kun on koko lapsuus ollut kiinni erilaisissa kännyköissä, jne.
En mä ainakaan enää muista kenenkään nimiä saati mitä ne kerto itestää 😂😂😂