Lue keskustelun säännöt.
AMK-opinnot alkoivat perinteisellä häpeäkierroksella. Onko
11.01.2021 |
yliopistossa samanlaista? Haluaisin keskittyä opiskeluun ja unohtaa sosioekonomisen aseman, rahan ja ulkonäön siksi aikaa.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin pohtinut oman ujon lapseni opintoja. Lukion eka jaksolla oli teennäistä ryhmäyttämistä, josta ei ollut ujolle mitään hyötyä. Sitten kun oli vähän tottunut paikkaan, ei enää aktiivisemmin autettu. Ryhmätöitä tehdään jo lukiossa, kun työelämä vaatii. Mutta sitäkään ei varsinaisesti opeteta.
Nyt olen kuullut, että amk:ssa tehdään vielä enemmän ryhmätöitä. Tämä häpeällinen esittelykierrostapa oli minulle uutta tietoa. Eikö olisi parempi, että olisi erillinen kurssi, jossa opetettaisiin esiintymistaitoja?
Minusta on karseaa, että kasvavia nuoria kiusataan tällä tavoin. Olisi parempi antaa teiniaivojen kehittyä ensin rauhassa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin kouliintua työelämään., kun sen aika on. Sitäpaitsi uskon, että työelämässäkin ollaan nyt siirtymässä pois siitä hyvän tyypin ihanteesta. Aletaan ymmärtää, että ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre eikä tee kenestäkään huonoa työntekijää.
Ujonkin pitää osata sanoa nimensä ja jotain ylimalkaista vaikkapa harrastuksistaan tai kiinnostuksen kohteista. Muuten tulee elämä olemaan todella vaikeaa. Kannattaa rohkaista sitä lasta menemään sinne omalle epämukavuusalueelle ja opettelemaan sosiaalisia taitoja.
https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/vuorovaikutustaido…Nimen ja jonkun harrastuksen sanominen, on eri asia kuin jotkut ponileikit ja tanssimoovit. Kuka helkkarissa niitä keksii ja mistä syystä?
Tuutorit jotka sitten nauravat vieressä. Kyllä oli nöyryyttävää varsinkin kun itse olin reilusti muita vanhempi yliopistossa aloittaessani ja parikymppiset Barbie-pissikset kuolevat nauruun katsoessaan mitä kaikkea saavatkaan fuksit tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä meillä oli Helsingin yliopistossa ihan sama häpeäkierros, oli kamalaa mutta siitäkin selvittiin :)
Ei siinä nyt mitään häpeää voi olla jos sanoo nimensä, ja kertoo ehkä jotain siihen päälle. Ihan normaali tapa, jostain kaikki pitää vaan aloittaa. Vai onko todella sellainen robottimaisuus parempi, että luennot ja tunnit vedettäisiin kaavamaisesti läpi ilman mitään vuorovaikutuksia?!
Jos joku alkaa herneitä vetämään nokkaan, se on aina sen oma asia. Ja ihan sama sen häpeän kanssa, se on suurimmaksi osaksi ja pääasiassa oman pään sisässä. Ei ihmisissä ja arkipäivän jutustelussa ole mitään häpeämistä lainkaan, jokin kulttuurin sisäinen stigma on nykyihmisella muodostunut, kun yksinkertaisetkin asiat on alkaneet näyttäytymään vaikeina. Jos tosiaan on niin, niin suosittaisin psykiatrisen avun hakemista, kuten henkisissä ongelmissa on tapana, se voi jopa auttaa, sillä kysehän on etupäässä sosiaalisista ongelmista, jos ei pysty itsestään mitään puhumaan ...
Vierailija kirjoitti:
Itselläni AMK-opintoja nyt kaksi vuotta takana ja kyllä, meilläkin opintojen alussa oli ”mukavia ja hauskoja” ryhmäytymisleikkejä ja kaikenlaisia kerro itsestäsi -kierroksia. Olin kuvitellut, että nämä hommat olisi jäänyt max. yläasteelle, väärässä olin.
Tervetuloa vaan työelämään ja HR:n järjestämiin uusien työntekijöiden perehdytystilaisuuksiin tai oman ryhmän vastaaviin kun aloitat tai joku muu aloittaa ryhmässä. Huoh.
Vaikka olen jo yliopiston käynyt, ollut vuosia asiakaspalvelutyössä, niin silti tuollainen esittelyrinki jännittää. Luulen, että se jännittää lähes kaikkia. Siinä keskittyy niin kovasti omaan osuutensa, että ei edes pysty keskittymään muiden nimiin ja esittelyihin. Sitten kun oma vuoro on, on niin puulla päähän lyöty olo, että hyvä kun saa sen oman nimensä kerrottua. Onneksi mitään leikkejä ei tarvitse enää tehdä. Välttelen kaikkia koulutuksia, kun ei oikein innosta nuo leikit ja jos joutuu yhtäkkiä esiintymään. Parempi osallistua vaan verkkokoulutuksiin.