Oletko asioinut sosiaalitoimistossa? Miksi ja saitko apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa asuntoja on. Monissa kunnissa talot puoliksi tyhjillään. Jos on jo valmiiksi työtön ja asunnon, niin mitä siinä häviää jos lähtee vähän kauemmaksi? Ehkä kouluttautuu uudella paikkakunnalla ja saakin työtä. Tai sitten jatkaa työttömänä, mutta ainakin on se katto pään päällä. Kovin kannattava kuntalainen siitä tosin silloin tulee, mutta jos otankin tässä kantaa vain siihen että sanotaan ettei mistään saa asuntoa. Juu, tuleehan siinä ongelma, että voi olla ettei Kela maksa vuokravakuutta toiselle aikkakunnalle muutettaessa, mutta kyllä sitä nyt vaikka vuodessa saa sen 400€ säästöön jolla saa pienen yksiön.

Suomessa on on vajaa 5000 asunnotonta. Heissäkin varmasti paljon sellaisia, jotka oikeasti asuvat puolison kanssa, mutta ovat laittaneet kirjat posti restanteen, että puoliso ja itse saa paremmat tuet. Moni asuu ehkä omasta tahdostaan vanhempien luona, mutta siirtänyt kirjat pois, sillä yli 18v tulot lasketaan talouden tuloiksi jolloin vanhemmat saavat vähemmän tai ei ollenkaan asumistukea. Myös jos laittaa itsensä poste restanteen ja sillä tavoin virallisesti asunnottomaksi, saa myös helpommin asunnon omasta kaupungista, joten sitäkin varmasti harrastetaan. 

Kaverit ja sukulaiset on menetettävänä, sitäpaitsi, en ymmärrä tätä, että pitäisi lähteä kotipaikkakunnalta väkisin pois, kun sinne on tunkeutunut niin paljon porukkaa, juuri näistä kunnista joissa niitä asuntoja on vapaana. Minunko sinne sitten pitäisi mennä vaihtokauppana, niiden pois muuttaneiden tilalle, pois omilta nurkiltani?

Ei tarvitse lähteä, mutta sitten turha valittaa että sossu ei tee kaikkea puolesta.

Taannoin Lopen sossusta pyydettiin perheelle apuja kriisitilanteessa ja meidät naurettiin sieltä ulos. Riihimäen seurakunnasta saatiin onneksi diakoniasta apuja, Lopen seurakunnasta ei edes kysytty. Muutettiin Riihimäkeen tämän episodin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän alemmuutenne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus menin juoppoäidin ulospotkimana kyselemään apuja, ohjasivat juoppomajaan, antoivat asuntoneuvojalle ajan, joka sitten antoi lapun yksityisistä vuokra-asuntofirmoista kouraan, tutki tietojani koneella ja kehottivat hakemaan realian asuntoja, oliko OikotieltäSanoi, että ota yhteyttä parin kuukauden päästä, jos ei onnistu. No en ottanut, kun ei sieltä mitään apuja näyttänyt saavan, enkä saanut yhtäkään asuntoa vuokrattua, lukuisista näytöistä huolimatta. Siinä sitä otti sitten pullon käteen ja pari vuotta humpsahti lääkekännitokkurassa, kaverien luona lojuen. Lopuksi kaverin kämppikseksi, jonka jälkeen mennyt ihan ok, sossurottana vieläkin, motivaatiota normaalielämään nolla.

Ja tämä oli siis sossun vika kun et vain heti saanut kämppää? Tiesitkö, ettö sossuilla ei ole kämppiä antaa. Isoissa kaupungeissa edes kaupungin asunnot ei ota enää mitään sossun puoltoja vastaan, jollei ne ole lastensuojelusta. Kerron kohta mistä tiedän, eka oma tarinani.

Menin sossuun, kun oli ero ja vaikea elämäntilanne. Kelan päätöksessä sanottiin, että kela ei kohta maksa koko vuokraa kun asunto oli "liian kallis", siis mulle 2 kahdelle lapselle. Olin pienemmän kanssa silloin kotona. Isompi koulussa. Asunto oli tonnin neliö, kaupungin asunto, olin kyllä vaihtojonossa. Halusin asua samalla alueella koska vanhempi lapsi on erityislapsi ja kaikki tukitoimet ja koulukyydit oli alueella.

Sossu kirjoitti lausunnon Kelaan että hyvöksyvät, että haen vain omalta alueelta asuntoa, ja vuokra maksetaan siihen asti kokonaan että löydän halvemman. Virkailija oli mukava ja kävin läpi eroa, ymmärrän kyllä ettei sossu ole terapeutti, mutta tsemppasi lastenvalvojan ajanvarauksissa ja muissa. Sanoi että kyllä elämä vielä helpottaa ja nyt vaan huolehdit lapsista. Lisäksi tuki vanhemman lapsen harrastuksessa, kunnes menin taas töihin.

Ja siitö tiedän, että vqihdoin työpaikkaa ja olen nykyään sossussa etuuskäsittelijänä, eli käsittelen joitain täydentävän tuen hakemuksia, joskus sossun ohjeilla, joskus ei. Sossut tekee sitten sitä ehkäisevää tukea. Ohjaan hakemuksia sossuille ja lajittelen niitä, joten tiedän kyllä paljon käytännöistä. Olen siis koulutukseltani merkonomi.

Itse sinä tuon syytöksen kyhäsit tikuistasi. Tässä kysyttiin kokemuksia ja sinä päätit hyökätä, kertoo kai enemmän sinusta kuin minusta. Olin nuori silloin, se nyt sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen, kun ei noita asuntoja minulle haluttu vuokrata, ennen ulosheittoakaan. Minkä minä sille mahdan, jos ei vuokrata, niin ei vuokrata. En minä voi ketään pakottaa vuokraamaan minulle asuntoa, olin pätkittäin töissäkin, ei sekään riittänyt. Tämä on minun syyni, ymmärrän kyllä sen.

Mielestäni on jo käynyt selväksi, sossulla ole asuntoja. Miten olisivat siis voineet auttaa? Eiköhän ajatus ole, että jos ei ole alaikäisiä lapsia, ensin haet itse kämppää, ja jos ei onnistu millään, katsotaan ensin hakemuksesi läpi, että ovat oikeanlaisia. Jos ei vieläkään onnistu, jotain hätämajoitusta solukämppään. Jos kaikille hommaisiin heti joku hätäasunto, eihän vuokraa kannattaisi maksaa ollenkaan! Varsinkin peli ja päihdeongelmaiset hassaisivat vuokrarahat saman tien, ja taas olisi kunta maksumiehenä. Pakostihan siinä on joku odotusaika ja jonoakin on.

Se sossun työ perustuu siihen palvelun tarpeen arvioon. Jos olet nornaali järkevä ihminen, yrität eka itse, jos ei onnistu niin olet tuen tarpeessa ja otetaan asiakkuuteen. Ei suurimmalla osalla ihmisiä ole mitään tarvetta sossun asiakkuudelle, eikä sossun pitäisi olla eka keneen otetaan vaikeuksissa yhteyttä, vaan sossu auttaa niitä kellä on sellaisia ongelmia, ettei osaa itse asioitan hoitaa (pl. lasu). Siksi haluttiin että yrität eka itse.

Sinun mielestäsi nyt tällä hetkellä asia on niin, mutta ymmärrätkö sinä, että 10 vuotta menneisyydessä parikymppiselle nuorukaiselle, se ei ollut ollenkaan selvä asia? Et taida käsittää, ilman, että se sinulle rautalangasta väännetään

Ja ei en odottanut, että sieltä tarjotaan asuntoa, mutta oletin, että he pystyvät järjestelemään kaupungin kautta asuntoasiaa eteenpäin, mutta kuten todettu on, näin ei ole. Myönnettäköön nuoruuden typeryys moiseen oletukseen.

Omassa kaupungissa edes lastensuojelulla ei ole valtaa järjestellä niitä asuntoja. Niitä ei ole, turhaan te siitä sossuja syytätte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kun pelkän itsenäistymisen vuoksi ei Kelakaan myönnä vuokravakuutta tai muuttoapua. Se itsenäistyminen kun nimenomaan sitä, että lähdetään pärjäämään omillaan. 

Olen 37-vuotias. Todellakaan ei ole normaalia, että näin vanha joutuu asumaan lapsuudenkodissaan isänsä kanssa varsinkin kun välit ovat huonot. Sossun, Kelan, TE-toimiston ja ties kenenkä muun muun tahon mielestä tässä ei kuitenkaan ole mitään outoa.

Olen tehnyt töitä sosiaaliohjaajanakin ja neuvoisin sinua tulojasi ja tilannettasi tarkemmin tietämättä että laitat hakemuksen kunnan/kaupungin vuokra-asuntoon. Perustele tilanteesi ja kerro että on kohtuutonta että olet vasten tahtoasi jumissa kotitalossa isäsi kanssa ja tarvitset oman asunnon ja itsenäisen elämän. Mitä vähemmän laitat ehtoja asunnolle, sen paremmat mahdollisuudet että sellainen löytyy. Siinä kysytään myös minkä hintainen asunto saisi olla, niin googlaa KELA hyväksyttävät asumismenot ja sieltä löydät listan minkä verran asuinpaikkakunnallasi saa yhden hengen vuokra maksaa ja laitat sen hakemukseen.  Jos sinulle tarjotaan kalliimpaa asuntoa, et voi ottaa sitä, sillä Kela ei juuri harkitsekaan vuokravakuuden myöntämistä jos se on enemmän kuin muutamia euroja yli rajojen. Vesimaksu ei sisälly Kelan vuokrahintoihin vaan se tulee erikseen vuokran päälle, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Sitten soitat sosiaalitoimistoon, kerrot tilanteen ja kysyt voisivatko he puoltaa asuntohakemustasi kunnan/kaupungin vuokra-asuntoihin. Tämä toimii todella hyvin toisissa paikoissa, mutta toisissa asuinpaikoissa taas huonosti. Puollot ei toimi yleensä kuin oman paikkakunnan omiin vuokra-asuntoihin.  Jos olet joskus asunnut niissä vuokralla ja sinne jäänyt rästiä, tuskin saat asuntoa ennen kuin rästit maksettu. Siinä tapauksessa etsi asuntoja muilta tarjoajilta samoilla ohjeilla.

Jos sinulle tarjotaan vuokra-asuntoa, älä missään nimessä allekirjoita vuokrasopimusta heti, sillä samalla todennäköisesti sitoudut maksamaan kahden kuukauden vuokran vaikket pääsisi edes siihen asumaan. Sanot, että allekirjoitat sen kunhan Kelan vuokravakuudesta on tullut päätös.  Laita perustoimeentulotukihakemus Kelaan ja tarvittaessa soita perään ja kiirehdi sen käsittelyä.  Mikäli sinulla on perustoimeentulotuki oikeus, todennäköisesti saat vuokravakuuden, mutta ei haittaa vaikka tulot olisikin vähän liian isot, kunhan ei liikaa. Jos et aa vakuutta, niin soita taas sosiaalitoimistoon ja kysy onko heillä mahdollista laittaa puoltolausunto kelaan ja pyytää päätöksen tarkistusta. Usein sosiaalitoimiston lausunto merkkaa Kelassa paljon. 

Kun asuntoasia on kunnossa, hae kelasta asumistukea. Sen jälkeen huolehdi että haet perustoimeentulotukea joka kuukaudelle, lue tarkasti Kelan päätökset, joka sana ja toimi ohjeiden mukaisesti.

Lisäksi toivon, että otat yhteyttä tehveyskeskukseen ja kerrot tarvitsevasi apua mielenterveyden ongelmiin.

Nii-i. Meinaatko, että se mielenterveys ja toimintakyky riittää tällaiseen prosessiin?

Jos se mielenterveys ja toimintakyky ei riitä asunnon hakemiseen, niin miten mahtaa onnistua itsenäinen asuminen? Aivan oikein, ei mitenkään.

No nyt tuli päästettyä aika iso höpsäys. Mietihän uudestaan. Vai asuuko kaikki Suomen masentuneet laitoksessa, hm?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän alemmuutenne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus menin juoppoäidin ulospotkimana kyselemään apuja, ohjasivat juoppomajaan, antoivat asuntoneuvojalle ajan, joka sitten antoi lapun yksityisistä vuokra-asuntofirmoista kouraan, tutki tietojani koneella ja kehottivat hakemaan realian asuntoja, oliko OikotieltäSanoi, että ota yhteyttä parin kuukauden päästä, jos ei onnistu. No en ottanut, kun ei sieltä mitään apuja näyttänyt saavan, enkä saanut yhtäkään asuntoa vuokrattua, lukuisista näytöistä huolimatta. Siinä sitä otti sitten pullon käteen ja pari vuotta humpsahti lääkekännitokkurassa, kaverien luona lojuen. Lopuksi kaverin kämppikseksi, jonka jälkeen mennyt ihan ok, sossurottana vieläkin, motivaatiota normaalielämään nolla.

Ja tämä oli siis sossun vika kun et vain heti saanut kämppää? Tiesitkö, ettö sossuilla ei ole kämppiä antaa. Isoissa kaupungeissa edes kaupungin asunnot ei ota enää mitään sossun puoltoja vastaan, jollei ne ole lastensuojelusta. Kerron kohta mistä tiedän, eka oma tarinani.

Menin sossuun, kun oli ero ja vaikea elämäntilanne. Kelan päätöksessä sanottiin, että kela ei kohta maksa koko vuokraa kun asunto oli "liian kallis", siis mulle 2 kahdelle lapselle. Olin pienemmän kanssa silloin kotona. Isompi koulussa. Asunto oli tonnin neliö, kaupungin asunto, olin kyllä vaihtojonossa. Halusin asua samalla alueella koska vanhempi lapsi on erityislapsi ja kaikki tukitoimet ja koulukyydit oli alueella.

Sossu kirjoitti lausunnon Kelaan että hyvöksyvät, että haen vain omalta alueelta asuntoa, ja vuokra maksetaan siihen asti kokonaan että löydän halvemman. Virkailija oli mukava ja kävin läpi eroa, ymmärrän kyllä ettei sossu ole terapeutti, mutta tsemppasi lastenvalvojan ajanvarauksissa ja muissa. Sanoi että kyllä elämä vielä helpottaa ja nyt vaan huolehdit lapsista. Lisäksi tuki vanhemman lapsen harrastuksessa, kunnes menin taas töihin.

Ja siitö tiedän, että vqihdoin työpaikkaa ja olen nykyään sossussa etuuskäsittelijänä, eli käsittelen joitain täydentävän tuen hakemuksia, joskus sossun ohjeilla, joskus ei. Sossut tekee sitten sitä ehkäisevää tukea. Ohjaan hakemuksia sossuille ja lajittelen niitä, joten tiedän kyllä paljon käytännöistä. Olen siis koulutukseltani merkonomi.

Itse sinä tuon syytöksen kyhäsit tikuistasi. Tässä kysyttiin kokemuksia ja sinä päätit hyökätä, kertoo kai enemmän sinusta kuin minusta. Olin nuori silloin, se nyt sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen, kun ei noita asuntoja minulle haluttu vuokrata, ennen ulosheittoakaan. Minkä minä sille mahdan, jos ei vuokrata, niin ei vuokrata. En minä voi ketään pakottaa vuokraamaan minulle asuntoa, olin pätkittäin töissäkin, ei sekään riittänyt. Tämä on minun syyni, ymmärrän kyllä sen.

Mielestäni on jo käynyt selväksi, sossulla ole asuntoja. Miten olisivat siis voineet auttaa? Eiköhän ajatus ole, että jos ei ole alaikäisiä lapsia, ensin haet itse kämppää, ja jos ei onnistu millään, katsotaan ensin hakemuksesi läpi, että ovat oikeanlaisia. Jos ei vieläkään onnistu, jotain hätämajoitusta solukämppään. Jos kaikille hommaisiin heti joku hätäasunto, eihän vuokraa kannattaisi maksaa ollenkaan! Varsinkin peli ja päihdeongelmaiset hassaisivat vuokrarahat saman tien, ja taas olisi kunta maksumiehenä. Pakostihan siinä on joku odotusaika ja jonoakin on.

Se sossun työ perustuu siihen palvelun tarpeen arvioon. Jos olet nornaali järkevä ihminen, yrität eka itse, jos ei onnistu niin olet tuen tarpeessa ja otetaan asiakkuuteen. Ei suurimmalla osalla ihmisiä ole mitään tarvetta sossun asiakkuudelle, eikä sossun pitäisi olla eka keneen otetaan vaikeuksissa yhteyttä, vaan sossu auttaa niitä kellä on sellaisia ongelmia, ettei osaa itse asioitan hoitaa (pl. lasu). Siksi haluttiin että yrität eka itse.

Sinun mielestäsi nyt tällä hetkellä asia on niin, mutta ymmärrätkö sinä, että 10 vuotta menneisyydessä parikymppiselle nuorukaiselle, se ei ollut ollenkaan selvä asia? Et taida käsittää, ilman, että se sinulle rautalangasta väännetään

Ja ei en odottanut, että sieltä tarjotaan asuntoa, mutta oletin, että he pystyvät järjestelemään kaupungin kautta asuntoasiaa eteenpäin, mutta kuten todettu on, näin ei ole. Myönnettäköön nuoruuden typeryys moiseen oletukseen.

Omassa kaupungissa edes lastensuojelulla ei ole valtaa järjestellä niitä asuntoja. Niitä ei ole, turhaan te siitä sossuja syytätte.

Onko joku syyttänyt sossuja, missä kohtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa asuntoja on. Monissa kunnissa talot puoliksi tyhjillään. Jos on jo valmiiksi työtön ja asunnon, niin mitä siinä häviää jos lähtee vähän kauemmaksi? Ehkä kouluttautuu uudella paikkakunnalla ja saakin työtä. Tai sitten jatkaa työttömänä, mutta ainakin on se katto pään päällä. Kovin kannattava kuntalainen siitä tosin silloin tulee, mutta jos otankin tässä kantaa vain siihen että sanotaan ettei mistään saa asuntoa. Juu, tuleehan siinä ongelma, että voi olla ettei Kela maksa vuokravakuutta toiselle aikkakunnalle muutettaessa, mutta kyllä sitä nyt vaikka vuodessa saa sen 400€ säästöön jolla saa pienen yksiön.

Suomessa on on vajaa 5000 asunnotonta. Heissäkin varmasti paljon sellaisia, jotka oikeasti asuvat puolison kanssa, mutta ovat laittaneet kirjat posti restanteen, että puoliso ja itse saa paremmat tuet. Moni asuu ehkä omasta tahdostaan vanhempien luona, mutta siirtänyt kirjat pois, sillä yli 18v tulot lasketaan talouden tuloiksi jolloin vanhemmat saavat vähemmän tai ei ollenkaan asumistukea. Myös jos laittaa itsensä poste restanteen ja sillä tavoin virallisesti asunnottomaksi, saa myös helpommin asunnon omasta kaupungista, joten sitäkin varmasti harrastetaan. 

Kaverit ja sukulaiset on menetettävänä, sitäpaitsi, en ymmärrä tätä, että pitäisi lähteä kotipaikkakunnalta väkisin pois, kun sinne on tunkeutunut niin paljon porukkaa, juuri näistä kunnista joissa niitä asuntoja on vapaana. Minunko sinne sitten pitäisi mennä vaihtokauppana, niiden pois muuttaneiden tilalle, pois omilta nurkiltani?

Ei tarvitse lähteä, mutta sitten turha valittaa että sossu ei tee kaikkea puolesta.

Eli jos sinulle ei kukaan vuokraa asuntoa, niin painu muualle täältä, ehkä sieltä joku säälistä ja rahantarpeesta sinulle suostuu vuokraamaan. Pthui, matkoihisi saasta! Miksei suoraan myönnetä vaikka eutanasiaa, jos ei töitä saa eikä asuntoakaan saa, kiusallaan minä enää täällä elän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän alemmuutenne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus menin juoppoäidin ulospotkimana kyselemään apuja, ohjasivat juoppomajaan, antoivat asuntoneuvojalle ajan, joka sitten antoi lapun yksityisistä vuokra-asuntofirmoista kouraan, tutki tietojani koneella ja kehottivat hakemaan realian asuntoja, oliko OikotieltäSanoi, että ota yhteyttä parin kuukauden päästä, jos ei onnistu. No en ottanut, kun ei sieltä mitään apuja näyttänyt saavan, enkä saanut yhtäkään asuntoa vuokrattua, lukuisista näytöistä huolimatta. Siinä sitä otti sitten pullon käteen ja pari vuotta humpsahti lääkekännitokkurassa, kaverien luona lojuen. Lopuksi kaverin kämppikseksi, jonka jälkeen mennyt ihan ok, sossurottana vieläkin, motivaatiota normaalielämään nolla.

Ja tämä oli siis sossun vika kun et vain heti saanut kämppää? Tiesitkö, ettö sossuilla ei ole kämppiä antaa. Isoissa kaupungeissa edes kaupungin asunnot ei ota enää mitään sossun puoltoja vastaan, jollei ne ole lastensuojelusta. Kerron kohta mistä tiedän, eka oma tarinani.

Menin sossuun, kun oli ero ja vaikea elämäntilanne. Kelan päätöksessä sanottiin, että kela ei kohta maksa koko vuokraa kun asunto oli "liian kallis", siis mulle 2 kahdelle lapselle. Olin pienemmän kanssa silloin kotona. Isompi koulussa. Asunto oli tonnin neliö, kaupungin asunto, olin kyllä vaihtojonossa. Halusin asua samalla alueella koska vanhempi lapsi on erityislapsi ja kaikki tukitoimet ja koulukyydit oli alueella.

Sossu kirjoitti lausunnon Kelaan että hyvöksyvät, että haen vain omalta alueelta asuntoa, ja vuokra maksetaan siihen asti kokonaan että löydän halvemman. Virkailija oli mukava ja kävin läpi eroa, ymmärrän kyllä ettei sossu ole terapeutti, mutta tsemppasi lastenvalvojan ajanvarauksissa ja muissa. Sanoi että kyllä elämä vielä helpottaa ja nyt vaan huolehdit lapsista. Lisäksi tuki vanhemman lapsen harrastuksessa, kunnes menin taas töihin.

Ja siitö tiedän, että vqihdoin työpaikkaa ja olen nykyään sossussa etuuskäsittelijänä, eli käsittelen joitain täydentävän tuen hakemuksia, joskus sossun ohjeilla, joskus ei. Sossut tekee sitten sitä ehkäisevää tukea. Ohjaan hakemuksia sossuille ja lajittelen niitä, joten tiedän kyllä paljon käytännöistä. Olen siis koulutukseltani merkonomi.

Itse sinä tuon syytöksen kyhäsit tikuistasi. Tässä kysyttiin kokemuksia ja sinä päätit hyökätä, kertoo kai enemmän sinusta kuin minusta. Olin nuori silloin, se nyt sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen, kun ei noita asuntoja minulle haluttu vuokrata, ennen ulosheittoakaan. Minkä minä sille mahdan, jos ei vuokrata, niin ei vuokrata. En minä voi ketään pakottaa vuokraamaan minulle asuntoa, olin pätkittäin töissäkin, ei sekään riittänyt. Tämä on minun syyni, ymmärrän kyllä sen.

Mielestäni on jo käynyt selväksi, sossulla ole asuntoja. Miten olisivat siis voineet auttaa? Eiköhän ajatus ole, että jos ei ole alaikäisiä lapsia, ensin haet itse kämppää, ja jos ei onnistu millään, katsotaan ensin hakemuksesi läpi, että ovat oikeanlaisia. Jos ei vieläkään onnistu, jotain hätämajoitusta solukämppään. Jos kaikille hommaisiin heti joku hätäasunto, eihän vuokraa kannattaisi maksaa ollenkaan! Varsinkin peli ja päihdeongelmaiset hassaisivat vuokrarahat saman tien, ja taas olisi kunta maksumiehenä. Pakostihan siinä on joku odotusaika ja jonoakin on.

Se sossun työ perustuu siihen palvelun tarpeen arvioon. Jos olet nornaali järkevä ihminen, yrität eka itse, jos ei onnistu niin olet tuen tarpeessa ja otetaan asiakkuuteen. Ei suurimmalla osalla ihmisiä ole mitään tarvetta sossun asiakkuudelle, eikä sossun pitäisi olla eka keneen otetaan vaikeuksissa yhteyttä, vaan sossu auttaa niitä kellä on sellaisia ongelmia, ettei osaa itse asioitan hoitaa (pl. lasu). Siksi haluttiin että yrität eka itse.

Sinun mielestäsi nyt tällä hetkellä asia on niin, mutta ymmärrätkö sinä, että 10 vuotta menneisyydessä parikymppiselle nuorukaiselle, se ei ollut ollenkaan selvä asia? Et taida käsittää, ilman, että se sinulle rautalangasta väännetään

Ja ei en odottanut, että sieltä tarjotaan asuntoa, mutta oletin, että he pystyvät järjestelemään kaupungin kautta asuntoasiaa eteenpäin, mutta kuten todettu on, näin ei ole. Myönnettäköön nuoruuden typeryys moiseen oletukseen.

Luulen että ihmisillä ei ollut ongelma nuoruuden oletustesi kanssa, vaan koska sanoit että tästä syystä kokemuksesi oli huono ja tämän takia olet vieläkin tuilla ja lääkkeitäkin vedit. Miksi et saanut itse asuntoa ja ole jo työelämässä ja ostanut omaa kämppää?

Esimerkkinä: jos menet kirjastoon pyytämään sydänleikkausta, ja sinulle annetaan sieltä tiedot paikoista joista voit kyseistä hoitoa saada, ja pyydetään vielä tulemaan parin kuukauden jälkeen uudelleen, ihan vain on koska haluavat tietää eteneekö asiasi, onko silloin kirjaston palvelu huonoa, etkä mene leikkaukseen ollenkaan, vai tekivätkö enemmän kuin olisi edes tarvinnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aiemmin sosiaaliohjaajana olessani kuullut näitä samoja, että kyllä narkkarit ja turvapaikanhalijat saa sossusta rahaa jättikokoisiin taulutelkkareihin ja lippulaiva älypuhelimiin ja kulkevat merkkivaatteissa. Ihan kuulemma on varmaa tietoa ja omin silmin nähtyä ja kuultua ihan omalla kylällä.  En tiedä mistä he rahansa saavat mikäli sitä reilusti on, mutta ei sossusta. Sossun pitää tutkia asiakkaiden varallisuus tositteiden perusteella, ei mitään voida myöntää siksi että asiakkaalla on hyvät puhelahjat tai osaa vaatia. Päätökset pitää perustella ja perustua pitkälti ennalta määrättyihin linjauksiin.  Harkinnanvaraa on todellisuudessa todella vähän. Monella turvapaikanhakijalla voi olla kotimaassa varakkaat vanhemmat, jotka ylläpitävät lapsensa elämäntyyliä Suomessa, eivätkä he saisi sossusta sen takia mitään vaikka hakisivatkin. Päihdeongelmaisillakin on läheisiä, jotka auttavat ja valitettavasti myös varastettua tavaraa liikkuu edullisesti. Merkkivaatteet voi usein olla muutaman euron kopioita. Maksusitoumuksia sossusta ei myönnetä taulutelkkareihin, eikä edes kahvinkeittimiin, sillä pannukahvit voi keittää kattilassakin.  Lapsiperhe saattaa sen liikkeen halvimman pesukoneen saada, mutta siihenkin pitää olla perusteet. Ja maksusitoumuksessa lukee pyykinpesukone, eikä sillä voi ostaa muuta kuin pyykinpesukoneen. Kunnissa ja kaupungeissa on varmasti pieniä eroja täydentävän toimeentulotuen myöntämisohjeissa, mutta tuskimpa suuria.

Ulkomailta tulleille on paikoin myönnetty erilaisia harkinnanvaraisia mm. ajokortteihin ja jopa autoon. Vaikka auto olisi halpakin, kuinka monelle kantikselle sellainen kustannetaan, että kotoutuisi työelämään?

En ole kuullut tällaisesta, ja olen ehdottomasti sitä mieltä että näitä ei kuulu myöntää.

Sen tiedän että joissain työkkärin erikoiskoulutuksissa voi saada kuorma-autokortin, mutta nämä on avoimia kaikille, ei vain muualta tulleille.

Sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän alemmuutenne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus menin juoppoäidin ulospotkimana kyselemään apuja, ohjasivat juoppomajaan, antoivat asuntoneuvojalle ajan, joka sitten antoi lapun yksityisistä vuokra-asuntofirmoista kouraan, tutki tietojani koneella ja kehottivat hakemaan realian asuntoja, oliko OikotieltäSanoi, että ota yhteyttä parin kuukauden päästä, jos ei onnistu. No en ottanut, kun ei sieltä mitään apuja näyttänyt saavan, enkä saanut yhtäkään asuntoa vuokrattua, lukuisista näytöistä huolimatta. Siinä sitä otti sitten pullon käteen ja pari vuotta humpsahti lääkekännitokkurassa, kaverien luona lojuen. Lopuksi kaverin kämppikseksi, jonka jälkeen mennyt ihan ok, sossurottana vieläkin, motivaatiota normaalielämään nolla.

Ja tämä oli siis sossun vika kun et vain heti saanut kämppää? Tiesitkö, ettö sossuilla ei ole kämppiä antaa. Isoissa kaupungeissa edes kaupungin asunnot ei ota enää mitään sossun puoltoja vastaan, jollei ne ole lastensuojelusta. Kerron kohta mistä tiedän, eka oma tarinani.

Menin sossuun, kun oli ero ja vaikea elämäntilanne. Kelan päätöksessä sanottiin, että kela ei kohta maksa koko vuokraa kun asunto oli "liian kallis", siis mulle 2 kahdelle lapselle. Olin pienemmän kanssa silloin kotona. Isompi koulussa. Asunto oli tonnin neliö, kaupungin asunto, olin kyllä vaihtojonossa. Halusin asua samalla alueella koska vanhempi lapsi on erityislapsi ja kaikki tukitoimet ja koulukyydit oli alueella.

Sossu kirjoitti lausunnon Kelaan että hyvöksyvät, että haen vain omalta alueelta asuntoa, ja vuokra maksetaan siihen asti kokonaan että löydän halvemman. Virkailija oli mukava ja kävin läpi eroa, ymmärrän kyllä ettei sossu ole terapeutti, mutta tsemppasi lastenvalvojan ajanvarauksissa ja muissa. Sanoi että kyllä elämä vielä helpottaa ja nyt vaan huolehdit lapsista. Lisäksi tuki vanhemman lapsen harrastuksessa, kunnes menin taas töihin.

Ja siitö tiedän, että vqihdoin työpaikkaa ja olen nykyään sossussa etuuskäsittelijänä, eli käsittelen joitain täydentävän tuen hakemuksia, joskus sossun ohjeilla, joskus ei. Sossut tekee sitten sitä ehkäisevää tukea. Ohjaan hakemuksia sossuille ja lajittelen niitä, joten tiedän kyllä paljon käytännöistä. Olen siis koulutukseltani merkonomi.

Itse sinä tuon syytöksen kyhäsit tikuistasi. Tässä kysyttiin kokemuksia ja sinä päätit hyökätä, kertoo kai enemmän sinusta kuin minusta. Olin nuori silloin, se nyt sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen, kun ei noita asuntoja minulle haluttu vuokrata, ennen ulosheittoakaan. Minkä minä sille mahdan, jos ei vuokrata, niin ei vuokrata. En minä voi ketään pakottaa vuokraamaan minulle asuntoa, olin pätkittäin töissäkin, ei sekään riittänyt. Tämä on minun syyni, ymmärrän kyllä sen.

Mielestäni on jo käynyt selväksi, sossulla ole asuntoja. Miten olisivat siis voineet auttaa? Eiköhän ajatus ole, että jos ei ole alaikäisiä lapsia, ensin haet itse kämppää, ja jos ei onnistu millään, katsotaan ensin hakemuksesi läpi, että ovat oikeanlaisia. Jos ei vieläkään onnistu, jotain hätämajoitusta solukämppään. Jos kaikille hommaisiin heti joku hätäasunto, eihän vuokraa kannattaisi maksaa ollenkaan! Varsinkin peli ja päihdeongelmaiset hassaisivat vuokrarahat saman tien, ja taas olisi kunta maksumiehenä. Pakostihan siinä on joku odotusaika ja jonoakin on.

Se sossun työ perustuu siihen palvelun tarpeen arvioon. Jos olet nornaali järkevä ihminen, yrität eka itse, jos ei onnistu niin olet tuen tarpeessa ja otetaan asiakkuuteen. Ei suurimmalla osalla ihmisiä ole mitään tarvetta sossun asiakkuudelle, eikä sossun pitäisi olla eka keneen otetaan vaikeuksissa yhteyttä, vaan sossu auttaa niitä kellä on sellaisia ongelmia, ettei osaa itse asioitan hoitaa (pl. lasu). Siksi haluttiin että yrität eka itse.

Sinun mielestäsi nyt tällä hetkellä asia on niin, mutta ymmärrätkö sinä, että 10 vuotta menneisyydessä parikymppiselle nuorukaiselle, se ei ollut ollenkaan selvä asia? Et taida käsittää, ilman, että se sinulle rautalangasta väännetään

Ja ei en odottanut, että sieltä tarjotaan asuntoa, mutta oletin, että he pystyvät järjestelemään kaupungin kautta asuntoasiaa eteenpäin, mutta kuten todettu on, näin ei ole. Myönnettäköön nuoruuden typeryys moiseen oletukseen.

Luulen että ihmisillä ei ollut ongelma nuoruuden oletustesi kanssa, vaan koska sanoit että tästä syystä kokemuksesi oli huono ja tämän takia olet vieläkin tuilla ja lääkkeitäkin vedit. Miksi et saanut itse asuntoa ja ole jo työelämässä ja ostanut omaa kämppää?

Esimerkkinä: jos menet kirjastoon pyytämään sydänleikkausta, ja sinulle annetaan sieltä tiedot paikoista joista voit kyseistä hoitoa saada, ja pyydetään vielä tulemaan parin kuukauden jälkeen uudelleen, ihan vain on koska haluavat tietää eteneekö asiasi, onko silloin kirjaston palvelu huonoa, etkä mene leikkaukseen ollenkaan, vai tekivätkö enemmän kuin olisi edes tarvinnut?

En minä tiedä miksei asuntoa haluttu vuokrata, pätkähommilla ei säästetä. Jos ei kelpaa, niin antaa olla, löytyyhän näitä meidän elättäjiä, vedän vaikka narun jatkoksi jos ikuinen vappu loppuu. Halvemmallahan tuossa pääsisitte.

Nevah ;)

Joo, olen ollut. Olin parikymppinen kun äitini kuoli, ja jouduin jäämään opinnoista sairauslomalle muutamaksi kuukaudeksi. Tarvitsin sosiaalivirkailijan apua hakemuksien tekemisessä, koska vaikka olen yleensä hyvä miettimään monimutkaisia lomakkeita sun muuta hallinnollisesti vaikeata, en tuolloin kyennyt keskittymään siihen.

Sain suhteellisen hyvin apua. Ajan kanssa käytännönasiat alkoivat sujua itselläni taas normaaliin malliin, enkä tiedä miten olisivat katsoneet jos olisin roikkunut asiakkaana pitempään. Asioin muutamaan otteeseen saman virkailijan kanssa, hän ei ollut erityisen kiinnostunut minusta, muttei millään lailla tylykään. Hoiti ehdottomasti työnsä asiallisesti. Ihan ok muistot jäi, ei ole jäänyt valitetavaa.

Joo sain 97e toimeentulotukea

Jos tässä tarkoitetaan lastensuojelua, niin en saanut apua, mutta lapsi vietiin.

Jos kukaan kysyy lasusta niin kieltäisin jatkossa kaukaa. Täysin kieroa touhua, eikä kukaan valvo.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aiemmin sosiaaliohjaajana olessani kuullut näitä samoja, että kyllä narkkarit ja turvapaikanhalijat saa sossusta rahaa jättikokoisiin taulutelkkareihin ja lippulaiva älypuhelimiin ja kulkevat merkkivaatteissa. Ihan kuulemma on varmaa tietoa ja omin silmin nähtyä ja kuultua ihan omalla kylällä.  En tiedä mistä he rahansa saavat mikäli sitä reilusti on, mutta ei sossusta. Sossun pitää tutkia asiakkaiden varallisuus tositteiden perusteella, ei mitään voida myöntää siksi että asiakkaalla on hyvät puhelahjat tai osaa vaatia. Päätökset pitää perustella ja perustua pitkälti ennalta määrättyihin linjauksiin.  Harkinnanvaraa on todellisuudessa todella vähän. Monella turvapaikanhakijalla voi olla kotimaassa varakkaat vanhemmat, jotka ylläpitävät lapsensa elämäntyyliä Suomessa, eivätkä he saisi sossusta sen takia mitään vaikka hakisivatkin. Päihdeongelmaisillakin on läheisiä, jotka auttavat ja valitettavasti myös varastettua tavaraa liikkuu edullisesti. Merkkivaatteet voi usein olla muutaman euron kopioita. Maksusitoumuksia sossusta ei myönnetä taulutelkkareihin, eikä edes kahvinkeittimiin, sillä pannukahvit voi keittää kattilassakin.  Lapsiperhe saattaa sen liikkeen halvimman pesukoneen saada, mutta siihenkin pitää olla perusteet. Ja maksusitoumuksessa lukee pyykinpesukone, eikä sillä voi ostaa muuta kuin pyykinpesukoneen. Kunnissa ja kaupungeissa on varmasti pieniä eroja täydentävän toimeentulotuen myöntämisohjeissa, mutta tuskimpa suuria.

Olin kerran paikkakuntani sosiaalitoimistossa pyytämässä apua väliaikaiseen ahdinkoon, en ollut siis vakiasiakas. Tämä oli siis ennen näitä Kelan tt-tukia.

Ensin juttelin yhden sossuvirkailijan kanssa, hän ei oikein osannut sanoa mitään, toisteli vain, että ensi nyt oikein...Sitten menimme yhdessä toiseen huoneeseen juttelemaan kolmistaan.

Asiani ei edennyt, kun ei ollut oikein mitään keinoa millä minua auttaa, aloin itkemään.

Sanoin juuri tuon, että miksi joitain ongelmaisia ja erityisryhmiä sitten autetaan kovinkin helposti ja kyselemättä. Ihan tarjotaan ja esitellään erilaisia apuja ja vaihtoehtoja mitä on tarjolla.

Mutta jos ns. kunnon ihminen joka on yrittänyt hoitaa asiansa tarvitsee joskus väliaikaisesti apua niin hänet syynätään tarkkaan, kuulustellaan ja epäillään kuin rikollista.

He olivat hetken hiljaa ja katsoivat toisiinsa. Sanoivat sitten, että onhan se kyllä totta.

Sain sitten asiani niin hoidettua, että yksi pakollinen lasku heidän kautta maksettiin, oli noin satasen luokkaa.

On kokemusta ystäväni kautta. Hän masentui ja myös alkoholisoitui ja päätti sairauseläkkeelle vähän yli nelikymppisenä. Jostain syystä ei saanut kuntoutusta tai ei halunnut ottaa sitä vastaan.

Nyt, 10 vuotta myöhemmin, elää täysin näiden erilaisten tukien varassa. Ja ehdottomasti suurin ongelma on yksinäisyys ja tekemisen puute. Ei ole ketään läheistä eikä mitään yhteisöä tai tekemistä koskaan.

Mitä järkeä tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kun pelkän itsenäistymisen vuoksi ei Kelakaan myönnä vuokravakuutta tai muuttoapua. Se itsenäistyminen kun nimenomaan sitä, että lähdetään pärjäämään omillaan. 

Olen 37-vuotias. Todellakaan ei ole normaalia, että näin vanha joutuu asumaan lapsuudenkodissaan isänsä kanssa varsinkin kun välit ovat huonot. Sossun, Kelan, TE-toimiston ja ties kenenkä muun muun tahon mielestä tässä ei kuitenkaan ole mitään outoa.

Olen tehnyt töitä sosiaaliohjaajanakin ja neuvoisin sinua tulojasi ja tilannettasi tarkemmin tietämättä että laitat hakemuksen kunnan/kaupungin vuokra-asuntoon. Perustele tilanteesi ja kerro että on kohtuutonta että olet vasten tahtoasi jumissa kotitalossa isäsi kanssa ja tarvitset oman asunnon ja itsenäisen elämän. Mitä vähemmän laitat ehtoja asunnolle, sen paremmat mahdollisuudet että sellainen löytyy. Siinä kysytään myös minkä hintainen asunto saisi olla, niin googlaa KELA hyväksyttävät asumismenot ja sieltä löydät listan minkä verran asuinpaikkakunnallasi saa yhden hengen vuokra maksaa ja laitat sen hakemukseen.  Jos sinulle tarjotaan kalliimpaa asuntoa, et voi ottaa sitä, sillä Kela ei juuri harkitsekaan vuokravakuuden myöntämistä jos se on enemmän kuin muutamia euroja yli rajojen. Vesimaksu ei sisälly Kelan vuokrahintoihin vaan se tulee erikseen vuokran päälle, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Sitten soitat sosiaalitoimistoon, kerrot tilanteen ja kysyt voisivatko he puoltaa asuntohakemustasi kunnan/kaupungin vuokra-asuntoihin. Tämä toimii todella hyvin toisissa paikoissa, mutta toisissa asuinpaikoissa taas huonosti. Puollot ei toimi yleensä kuin oman paikkakunnan omiin vuokra-asuntoihin.  Jos olet joskus asunnut niissä vuokralla ja sinne jäänyt rästiä, tuskin saat asuntoa ennen kuin rästit maksettu. Siinä tapauksessa etsi asuntoja muilta tarjoajilta samoilla ohjeilla.

Jos sinulle tarjotaan vuokra-asuntoa, älä missään nimessä allekirjoita vuokrasopimusta heti, sillä samalla todennäköisesti sitoudut maksamaan kahden kuukauden vuokran vaikket pääsisi edes siihen asumaan. Sanot, että allekirjoitat sen kunhan Kelan vuokravakuudesta on tullut päätös.  Laita perustoimeentulotukihakemus Kelaan ja tarvittaessa soita perään ja kiirehdi sen käsittelyä.  Mikäli sinulla on perustoimeentulotuki oikeus, todennäköisesti saat vuokravakuuden, mutta ei haittaa vaikka tulot olisikin vähän liian isot, kunhan ei liikaa. Jos et aa vakuutta, niin soita taas sosiaalitoimistoon ja kysy onko heillä mahdollista laittaa puoltolausunto kelaan ja pyytää päätöksen tarkistusta. Usein sosiaalitoimiston lausunto merkkaa Kelassa paljon. 

Kun asuntoasia on kunnossa, hae kelasta asumistukea. Sen jälkeen huolehdi että haet perustoimeentulotukea joka kuukaudelle, lue tarkasti Kelan päätökset, joka sana ja toimi ohjeiden mukaisesti.

Lisäksi toivon, että otat yhteyttä tehveyskeskukseen ja kerrot tarvitsevasi apua mielenterveyden ongelmiin.

Nii-i. Meinaatko, että se mielenterveys ja toimintakyky riittää tällaiseen prosessiin?

Jos se mielenterveys ja toimintakyky ei riitä asunnon hakemiseen, niin miten mahtaa onnistua itsenäinen asuminen? Aivan oikein, ei mitenkään.

No nyt tuli päästettyä aika iso höpsäys. Mietihän uudestaan. Vai asuuko kaikki Suomen masentuneet laitoksessa, hm?

Mietipä itse uudelleen, jos toimintakyky ja mielenterveys on sellainen ettei saa asuntoa mistään vuokrattua, niin miten se toimintakyky riittää itsenäiseen asumiseen? Nyt on edes se sukulainen katsomassa perään, ja soittamassa apus paikalle jos ihan mahdottomaksi menee.

Ellei toimintakykyä ole, oikea paikka on sairaala, sosiaalisairaala tai muu tuettu asuminen. Jos ei pysty ottamaan yhteyttä vuokranantajiin edes sähköpostitse, niin miten sitten kun pitäisi laskut maksaa, siivota ja tehdä ruokaa? Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta ystäväni kautta. Hän masentui ja myös alkoholisoitui ja päätti sairauseläkkeelle vähän yli nelikymppisenä. Jostain syystä ei saanut kuntoutusta tai ei halunnut ottaa sitä vastaan.

Nyt, 10 vuotta myöhemmin, elää täysin näiden erilaisten tukien varassa. Ja ehdottomasti suurin ongelma on yksinäisyys ja tekemisen puute. Ei ole ketään läheistä eikä mitään yhteisöä tai tekemistä koskaan.

Mitä järkeä tässä on?

No on tuossa nyt "pikkuisen" isompiakin ongelmia kuin se, ettei ole kivaa harrastusporukkaa ja harrastusta. Kun ei se mene niin, että osa voisi iloisena vaan harrastaa, ja muiden pitäisi tämä harrastelu työnteolla rahoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä tarkoitetaan lastensuojelua, niin en saanut apua, mutta lapsi vietiin.

Jos kukaan kysyy lasusta niin kieltäisin jatkossa kaukaa. Täysin kieroa touhua, eikä kukaan valvo.

Lapsi sai apua, ja se on lastensuojelun takoituskin.

Asioin joka päivä pienen palkkapussini kanssa ja luovutan siitä luusereille osan, joka kuuluisi mulle.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailta tulleille on paikoin myönnetty erilaisia harkinnanvaraisia mm. ajokortteihin ja jopa autoon. Vaikka auto olisi halpakin, kuinka monelle kantikselle sellainen kustannetaan, että kotoutuisi työelämään?

Sossussa työskennelleenä edelleenkään en kyllä ihan äkkiä tällaista usko. Toisaalta vaikea kommentoida ellei näe itse päätöstä ja sen perusteita. Itse olen työskennellyt parin kaupungin sossussa, ja välillä tuli hakemuksia myös ajokortteihin, mutta sellaisiin perusteisiin en ole törmännyt että olisi ollut perusteita myöntää. Ei vaikka asuisi kaupungin perinmäisessä nurkassa 10km päässä lähimmästä bussipysäkistä ja pitäisi päästä töihin tai kouluun. Silloin ensisijaisesti pitäisi etsiä asunto parempien yhteyksien päästä.