Oletko asioinut sosiaalitoimistossa? Miksi ja saitko apua?

Joo. En.

Ne ei auta tavissuomalaisia ennen kuin olet iha sillan alla. Ei mitään ennalta ehkäisevää huolenpitoa ollenkaan.

Rahallista apua ei juuri saa, ellei ole oikeutta perustoimeentulotukeen Kelasta. Ja perustoimeentulotukea saa, mikäli rahaa jää alle 500e asumismenojen ja terveysmenojen jälkeen (eli tammikuun perustoimeentulotukeen lasketaan asumis ja terveysmenot joiden eräpäivä on tammikuussa, muistutuslaskuja ei hyväksytä, kuin ehkä takautuvasti sille kuukaudelle jolloin se alunperin oli). Jos tulot ovat aika rajoilla, niin on mahdollista saada harkinnanvaraista tukea, mutta sitäkin huonosti. 

Niin ja asumismenoiksi ei lasketa lainanlyhennystä, mutta  lainan korot ja yhtiövastikkeet lasketaan.

Olen. Mt-ongelmien takia opinnot viivätyivät ja hain tt-tukea opiskelujen loppuajalle. Auttoivat laskujen, lääkkeiden ja terapian maksussa. Nykyään voin paremmin ja olen työelämässä. Yksi sosiaalityön tarkoitus on kuntoutuksen tukeminen ja ihmisten palauttaminen veronmaksajiksi.

Lasten harrastuksiin saa kunnasta riippuen n.300e vuodessa, mikäli pitkäaikainen yli 6kk perustoimeentulotuki asiakkuus.

Vierailija kirjoitti:

Joo. En.

Ne ei auta tavissuomalaisia ennen kuin olet iha sillan alla. Ei mitään ennalta ehkäisevää huolenpitoa ollenkaan.

Minua auttoivat hyvin vaikken ollut sillan alla, vaan vasta syrjäytymisvaarassa. Harmi ettet saanut apua, mutta ei se ulkomaalaisten vika ole.

Joskus menin juoppoäidin ulospotkimana kyselemään apuja, ohjasivat juoppomajaan, antoivat asuntoneuvojalle ajan, joka sitten antoi lapun yksityisistä vuokra-asuntofirmoista kouraan, tutki tietojani koneella ja kehottivat hakemaan realian asuntoja, oliko OikotieltäSanoi, että ota yhteyttä parin kuukauden päästä, jos ei onnistu. No en ottanut, kun ei sieltä mitään apuja näyttänyt saavan, enkä saanut yhtäkään asuntoa vuokrattua, lukuisista näytöistä huolimatta. Siinä sitä otti sitten pullon käteen ja pari vuotta humpsahti lääkekännitokkurassa, kaverien luona lojuen. Lopuksi kaverin kämppikseksi, jonka jälkeen mennyt ihan ok, sossurottana vieläkin, motivaatiota normaalielämään nolla.

Vierailija kirjoitti:

Joskus menin juoppoäidin ulospotkimana kyselemään apuja, ohjasivat juoppomajaan, antoivat asuntoneuvojalle ajan, joka sitten antoi lapun yksityisistä vuokra-asuntofirmoista kouraan, tutki tietojani koneella ja kehottivat hakemaan realian asuntoja, oliko OikotieltäSanoi, että ota yhteyttä parin kuukauden päästä, jos ei onnistu. No en ottanut, kun ei sieltä mitään apuja näyttänyt saavan, enkä saanut yhtäkään asuntoa vuokrattua, lukuisista näytöistä huolimatta. Siinä sitä otti sitten pullon käteen ja pari vuotta humpsahti lääkekännitokkurassa, kaverien luona lojuen. Lopuksi kaverin kämppikseksi, jonka jälkeen mennyt ihan ok, sossurottana vieläkin, motivaatiota normaalielämään nolla.

Jos olisit ottanut yhteyttä niin olisit varmaan saanut sitä apua

Kela pitää huolen, että perusosa, tuo 500e yksinasuvalta jää käteen kuussa. Se mihin sen käyttää on sitten ihmisen oma valinta, mutta sillä pitää maksaa puhelinlaskut, ruuat, vaatteet jne. Jos on lainaa tai osamaksuja, nekin pitää maksaa tuosta summasta. Jos ei pysty, niin sossusta ohjataan että antaa mennä ulosottoon, kunhan asuminen ja terveys tulee turvattua. Kova paikka monelle. Jos lapsia, niin tuon perusosan määrä kasvaa, olikohan jotain 300e/lapsi?

Lastenvalvoja oli sosiaalityöntekiä sosiaalitoimistossa. Hänen luona tehtiin elatus- ja tapaamissopimukset. 

Olin kehitysvammaisen sukulaisen asianhoitaja, hänen kanssa kävin usein vammaispalveluissa asioimassa. 

En ole saanut apua, vaikka olen useita kertoja yrittänyt. Olen siis pitkäaikaistyötön, kärsin mielenterveysongelmista, lähinnä ahdistus ja traumat, ilmeisesti myös asperger ja joudun asumaan vanhan ja sairaan sukulaiseni luona. Minusta on kovaa vauhtia tulossa tämän sukulaisen hoitaja, vaikka en sitä halua, enkä siihen pysty. Minä ja sukulaiseni voimme molemmat koko ajan huonommin ja huonommin. Paljon ikävää on vuosien kuluessa tapahtunut ja ongelmat kasvaneet.

Jos juoppoäiti on potkinut pois kotoolta, on varmasti järjestetty hätämajoitus, joka ei valitettavasti ole kovin juhlava. Perustoimeentulotukea jokaisen täysi-ikäisen kyllä pitäisi saada ja jos luottotiedot kunnossa, niin varmasti menee kaupungin/kunnan asuntojonon kärkeen. Jotain outoa tuossa on. Olitko menettänyt luottotiedot tai jättänyt aiemmin vuokrat maksamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus menin juoppoäidin ulospotkimana kyselemään apuja, ohjasivat juoppomajaan, antoivat asuntoneuvojalle ajan, joka sitten antoi lapun yksityisistä vuokra-asuntofirmoista kouraan, tutki tietojani koneella ja kehottivat hakemaan realian asuntoja, oliko OikotieltäSanoi, että ota yhteyttä parin kuukauden päästä, jos ei onnistu. No en ottanut, kun ei sieltä mitään apuja näyttänyt saavan, enkä saanut yhtäkään asuntoa vuokrattua, lukuisista näytöistä huolimatta. Siinä sitä otti sitten pullon käteen ja pari vuotta humpsahti lääkekännitokkurassa, kaverien luona lojuen. Lopuksi kaverin kämppikseksi, jonka jälkeen mennyt ihan ok, sossurottana vieläkin, motivaatiota normaalielämään nolla.

Jos olisit ottanut yhteyttä niin olisit varmaan saanut sitä apua

Sössössön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus menin juoppoäidin ulospotkimana kyselemään apuja, ohjasivat juoppomajaan, antoivat asuntoneuvojalle ajan, joka sitten antoi lapun yksityisistä vuokra-asuntofirmoista kouraan, tutki tietojani koneella ja kehottivat hakemaan realian asuntoja, oliko OikotieltäSanoi, että ota yhteyttä parin kuukauden päästä, jos ei onnistu. No en ottanut, kun ei sieltä mitään apuja näyttänyt saavan, enkä saanut yhtäkään asuntoa vuokrattua, lukuisista näytöistä huolimatta. Siinä sitä otti sitten pullon käteen ja pari vuotta humpsahti lääkekännitokkurassa, kaverien luona lojuen. Lopuksi kaverin kämppikseksi, jonka jälkeen mennyt ihan ok, sossurottana vieläkin, motivaatiota normaalielämään nolla.

Jos olisit ottanut yhteyttä niin olisit varmaan saanut sitä apua

Sössössön

No on kyllä aikamoista vastuun siirtämistä, jos ei itse edes yritä

Kerran kävin, työ loppui yllättäen. Hiljaista oli, yksi spurgu ja pari naista. Sain tt-tuen kuukaudeksi.

Elävänä en mene. Omilla pärjääminen on kunniallista.   Järkeä siinä kylläkään ei ole, mutta itserriittoiselle luonteelle ei mahda mitään.   Minulla on heikot tulot. Työn saanti ei ole omissa käsissä.  Se, että näyttelee työtä saadakseen, ei iske. 

Vierailija kirjoitti:

Jos juoppoäiti on potkinut pois kotoolta, on varmasti järjestetty hätämajoitus, joka ei valitettavasti ole kovin juhlava. Perustoimeentulotukea jokaisen täysi-ikäisen kyllä pitäisi saada ja jos luottotiedot kunnossa, niin varmasti menee kaupungin/kunnan asuntojonon kärkeen. Jotain outoa tuossa on. Olitko menettänyt luottotiedot tai jättänyt aiemmin vuokrat maksamatta?

Sun mutut ei paljoa paina, kaikkea sitä kuulee, vai että vielä hätämajoitus :D

Kauan sitten, kun tuli äkillinen iso menoerä ja olin opiskelija. En saanut mitään ja jälkikäteen olin varsin hölmö kun odotin, olisin voinut itsekin laskea ettei mitään ole tulossa. Mietin oikein pukeutumisenkin, että en "näytä liian varakkaalta" kun pidin kovasti muodista. Jouduin lainaamaan läheiseltä rahaa ja maksoin sitten hänelle takaisin. Korostan, että kyse ei ollut mistään "pikavipistä" tai holtittomasta elämästä.

Se mikä järkytti ehkä eniten oli et sossun ovella oli jonkinlainen portsari, joka kyseli millä asialla on ja päästi tietyn määrän ihmisiä sisälle ja seisoi ovensuussa koko ajan. Tuli todella nöyryytetty olo. Yritin ajatella, että ehkä siellä on niin väkivaltaista mutta samalla tuntui kamalan loukkaavalta.

Jos sossusta on kerran saanut apua ja sössinyt asiat uudelleen, niin eivät enää auta. Ihminen on kuitenkin itse vastuussa rahankäytöstään.

Mutta jos oikeasti vaikea tilanne esim asunnonsaannin kanssa, niin sossu pystyy yleensä puoltamaan että pääsee asuntojonojen kärkeen. Kannattaa rohkeasti soittaa ja kysyä. Se että luottotiedot on menneet ei haittaa, jos kuitenkin on yrittänyt hoitaa asioitaan. Ja yleensä tehdään suunnitelma miten hommat jatkossa onnistuu.

Kävin yhden kerran paikan päällä sossulla, loput asioinnin hoitui netin kautta. Kaksi toisilleen entuudestaan tuttua tyyppiä tapasi siellä, toinen kysyi toiselta että mitä sä täällä teet ja sitten nauroivat yhdessä kysymyksen asiattomuudelle. Eivät vaikuttaneet vakioasiakkailta.

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut apua, vaikka olen useita kertoja yrittänyt. Olen siis pitkäaikaistyötön, kärsin mielenterveysongelmista, lähinnä ahdistus ja traumat, ilmeisesti myös asperger ja joudun asumaan vanhan ja sairaan sukulaiseni luona. Minusta on kovaa vauhtia tulossa tämän sukulaisen hoitaja, vaikka en sitä halua, enkä siihen pysty. Minä ja sukulaiseni voimme molemmat koko ajan huonommin ja huonommin. Paljon ikävää on vuosien kuluessa tapahtunut ja ongelmat kasvaneet.

Harkitsen tässä uuden kovasanaisen viestin lähettämistä johtavalle sosiaalityöntekijälle. Tosin täytyy tosiaan harkita tarkkaan, mitä tuohon kirjoittaa ja tunnekuohuista ei tuota saa lähettää. Kummallista, että apua tarvitseva ei sitä saa.