Oletko asioinut sosiaalitoimistossa? Miksi ja saitko apua?

Jos jonkun alkoholistiäiti on heittänyt ulos ja sossu käskee odottamaan pari kuukautta, niin ei voi olettaa että tuosta taustasta tuleva pystyy itse ottamaan itseään niskasta kiinni ja hoitamaan hätämajoituksen. Karseaa kommentointia. Osa ei selkeästi ole käyttänyt palveluita ja sokeasti luottaa, että asiat hoituvat.

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä tarkoitetaan lastensuojelua, niin en saanut apua, mutta lapsi vietiin.

Jos kukaan kysyy lasusta niin kieltäisin jatkossa kaukaa. Täysin kieroa touhua, eikä kukaan valvo.

Lastensuojelua kyllä valvotaan, mutta valitettavasti huonoja vanhempia ei valvo kukaan. Ei lastensuojelu turhaan lapsia ota huostaan, sillä se toimenpide on aina yhteiskunalle äärimmäisen kallis. Lapset "viedään" vain siksi, että vanhemmilleen jättäminen olisi lasten kannalta kaikkein huonoin vaihtoehto.

Laita asiasi kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin juuri tuon, että miksi joitain ongelmaisia ja erityisryhmiä sitten autetaan kovinkin helposti ja kyselemättä. Ihan tarjotaan ja esitellään erilaisia apuja ja vaihtoehtoja mitä on tarjolla.

Mutta jos ns. kunnon ihminen joka on yrittänyt hoitaa asiansa tarvitsee joskus väliaikaisesti apua niin hänet syynätään tarkkaan, kuulustellaan ja epäillään kuin rikollista.

He olivat hetken hiljaa ja katsoivat toisiinsa. Sanoivat sitten, että onhan se kyllä totta.

Sain sitten asiani niin hoidettua, että yksi pakollinen lasku heidän kautta maksettiin, oli noin satasen luokkaa.

Mitäköhän nuo erityisryhmät ovat? Työssäni ei ainakaan muutama vuosi sitten erityisryhmiä eroteltu jos puhuttiin rahallisesta tuesta, vaan tarkoitus oli väliaikaisesti auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia että pääsee jaloilleen. Jos tuki ei auttanutkaan kun asiakas laiminlöi oman osuutensa, niin ei sitä helpolla uudestaan saa ilman todella selkeää ja vedenpitävää näyttöä ja suunnitelmaa. Ihmisellä on vastuu omasta toiminnastaan ja rahankäytöstään.  

Jos tukea ei sossusta saa, niin silloin pitää vetää johtopäätös, ettei silloin kuulu siihen joukkoon joka on heikoimmassa asemassa. Usein tuli mieleen, että ihmisillä on mielikuva että hänen kuuluu saada sossusta rahaa kun ei ole koskaan aiemmin pyytänyt. Tottakai se myönnetään jos siihen löytyy perusteet, mutta perusteet ei aina vain riitä. Ei oikein riitä perusteeksi, että on tullut käytettyä vähän liikaa rahaa ja nyt ei riitäkään elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin juuri tuon, että miksi joitain ongelmaisia ja erityisryhmiä sitten autetaan kovinkin helposti ja kyselemättä. Ihan tarjotaan ja esitellään erilaisia apuja ja vaihtoehtoja mitä on tarjolla.

Mutta jos ns. kunnon ihminen joka on yrittänyt hoitaa asiansa tarvitsee joskus väliaikaisesti apua niin hänet syynätään tarkkaan, kuulustellaan ja epäillään kuin rikollista.

He olivat hetken hiljaa ja katsoivat toisiinsa. Sanoivat sitten, että onhan se kyllä totta.

Sain sitten asiani niin hoidettua, että yksi pakollinen lasku heidän kautta maksettiin, oli noin satasen luokkaa.

Mitäköhän nuo erityisryhmät ovat? Työssäni ei ainakaan muutama vuosi sitten erityisryhmiä eroteltu jos puhuttiin rahallisesta tuesta, vaan tarkoitus oli väliaikaisesti auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia että pääsee jaloilleen. Jos tuki ei auttanutkaan kun asiakas laiminlöi oman osuutensa, niin ei sitä helpolla uudestaan saa ilman todella selkeää ja vedenpitävää näyttöä ja suunnitelmaa. Ihmisellä on vastuu omasta toiminnastaan ja rahankäytöstään.  

Jos tukea ei sossusta saa, niin silloin pitää vetää johtopäätös, ettei silloin kuulu siihen joukkoon joka on heikoimmassa asemassa. Usein tuli mieleen, että ihmisillä on mielikuva että hänen kuuluu saada sossusta rahaa kun ei ole koskaan aiemmin pyytänyt. Tottakai se myönnetään jos siihen löytyy perusteet, mutta perusteet ei aina vain riitä. Ei oikein riitä perusteeksi, että on tullut käytettyä vähän liikaa rahaa ja nyt ei riitäkään elämiseen.

Todella kylmä viesti.

Hyvin monet eivät suinkaan ole pulassa väliaikaisesti, vaan ongelmat ovat kasaantuneet. Ajatusmaailma, jossa sallitaan yksi virhe, jonka jälkeen asioiden pitäisi hoitua, on epärealistinen ja psyykkisesti vahingollinen toimenpiteiden kohteelle.

Näitä kokemuksia me sitten mt-työssä yritetään paikkailla, mutta se on aika vaikeaa, kun asiakkaan olo on niin turvaton. Erittäin kallista myös yhteiskunnalle, että toisella kädellä lyödään ja toisella yritetään silittää.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aiemmin sosiaaliohjaajana olessani kuullut näitä samoja, että kyllä narkkarit ja turvapaikanhalijat saa sossusta rahaa jättikokoisiin taulutelkkareihin ja lippulaiva älypuhelimiin ja kulkevat merkkivaatteissa. Ihan kuulemma on varmaa tietoa ja omin silmin nähtyä ja kuultua ihan omalla kylällä.

En tiedä mikä lappunen oli kyseessä pari vuotta sitten vaateista päätellen tuskin rahapulasta kärsivällä huonoa englantia puhuvalla asiakkaalla Gigantissa Applen n. 750€ puhelinta ostaessa. Olin itse jonossa seuraavana 5€ USB-muistitikkua ostamassa, että sain verottajan tarvitsemat tiedot toimitettua. (Kun ei uusiin musteisiin ollut sinä kuukautena köyhänä yrittäjänä varaa ja piti PDF tiedot siirtää kaverin tulostimen luo tulostettavaksi.) Pitkään ja hartaasti siinä paperia myyjä ja tuo asiakas katselivat ja sivusta keskustelun kuulleena oli päivänselvää, että jonkinlainen maksusitoumus oli kyseessä (ilmeisesti ei kuitenkaan puhelimen ostoon tarkoitettu, mutta myyjä kuitenkin hyväksyi sen). Raha ei ainakaan vaihtanut omistajaa vaan lappu jäi liikkeeseen ja asiakas puhelimen ja kuitin kanssa poistui. Hieman ihmetytti, mutta luulin tuon olevan normikäytäntö - tosin puhelimen kalleus ihmetytti.

Ainoa oma kokemus sossusta on se kun olen yrittänyt opiskeluaikaan saada asumiseen tukea n. 25 vuotta sitten. En onnistunut saamaan normaalia vuokra-asuntoa tai opiskelijasolukämppää ennen lukukauden alkua. Sain kuitenkin onnekkaasti asumisen järjestettyä yksityisestä solukämppä tyylisestä taloudesta. Siihen ei saanut normaalia opintotuen asumislisää ja sossu oli ainoa ratkaisu. Käytin kaikki säästöni parin ensimmäisen kuun vuokraan ja sitten rahojen loputtua sossuun. En saanut minkäänlaista tukea ja jouduin tekemään vuokranantajani kanssa diilin, että maksan sen verran kuin opintorahasta jää syömisen jälkeen heti ja loput vuokrarästit sitten tulevista kesäduunirahoista muutaman kuukauden päästä. Oli kyllä nälkätalvi ja jäi joitakin opiskelun kannalta tärkeitä hankintojakin tekemättä rahapulan vuoksi. Seuraavina vuosina sitten jo asuntolisää sain kun oli sellainen asunto johon sitä voitiin myöntää ja voi kuinka iloinen olin siitä kun ei tarvinnut elää aivan kynsiä pureskellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aiemmin sosiaaliohjaajana olessani kuullut näitä samoja, että kyllä narkkarit ja turvapaikanhalijat saa sossusta rahaa jättikokoisiin taulutelkkareihin ja lippulaiva älypuhelimiin ja kulkevat merkkivaatteissa. Ihan kuulemma on varmaa tietoa ja omin silmin nähtyä ja kuultua ihan omalla kylällä.

En tiedä mikä lappunen oli kyseessä pari vuotta sitten vaateista päätellen tuskin rahapulasta kärsivällä huonoa englantia puhuvalla asiakkaalla Gigantissa Applen n. 750€ puhelinta ostaessa. Olin itse jonossa seuraavana 5€ USB-muistitikkua ostamassa, että sain verottajan tarvitsemat tiedot toimitettua. (Kun ei uusiin musteisiin ollut sinä kuukautena köyhänä yrittäjänä varaa ja piti PDF tiedot siirtää kaverin tulostimen luo tulostettavaksi.) Pitkään ja hartaasti siinä paperia myyjä ja tuo asiakas katselivat ja sivusta keskustelun kuulleena oli päivänselvää, että jonkinlainen maksusitoumus oli kyseessä (ilmeisesti ei kuitenkaan puhelimen ostoon tarkoitettu, mutta myyjä kuitenkin hyväksyi sen). Raha ei ainakaan vaihtanut omistajaa vaan lappu jäi liikkeeseen ja asiakas puhelimen ja kuitin kanssa poistui. Hieman ihmetytti, mutta luulin tuon olevan normikäytäntö - tosin puhelimen kalleus ihmetytti.

Ainoa oma kokemus sossusta on se kun olen yrittänyt opiskeluaikaan saada asumiseen tukea n. 25 vuotta sitten. En onnistunut saamaan normaalia vuokra-asuntoa tai opiskelijasolukämppää ennen lukukauden alkua. Sain kuitenkin onnekkaasti asumisen järjestettyä yksityisestä solukämppä tyylisestä taloudesta. Siihen ei saanut normaalia opintotuen asumislisää ja sossu oli ainoa ratkaisu. Käytin kaikki säästöni parin ensimmäisen kuun vuokraan ja sitten rahojen loputtua sossuun. En saanut minkäänlaista tukea ja jouduin tekemään vuokranantajani kanssa diilin, että maksan sen verran kuin opintorahasta jää syömisen jälkeen heti ja loput vuokrarästit sitten tulevista kesäduunirahoista muutaman kuukauden päästä. Oli kyllä nälkätalvi ja jäi joitakin opiskelun kannalta tärkeitä hankintojakin tekemättä rahapulan vuoksi. Seuraavina vuosina sitten jo asuntolisää sain kun oli sellainen asunto johon sitä voitiin myöntää ja voi kuinka iloinen olin siitä kun ei tarvinnut elää aivan kynsiä pureskellen.

Kyseessä on voinut olla myös jälkihuollon nuori, joka käytti omia varojaan uuteen puhelimeen. Itsenäistymisvarat maksaa sijoitetun nuoren vanhempi ja nuori saa ne vähitellen käyttöönsä 18v täytettyään. Moni osta elektroniikkaa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä lappunen oli kyseessä pari vuotta sitten vaateista päätellen tuskin rahapulasta kärsivällä huonoa englantia puhuvalla asiakkaalla Gigantissa Applen n. 750€ puhelinta ostaessa. Olin itse jonossa seuraavana 5€ USB-muistitikkua ostamassa, että sain verottajan tarvitsemat tiedot toimitettua. (Kun ei uusiin musteisiin ollut sinä kuukautena köyhänä yrittäjänä varaa ja piti PDF tiedot siirtää kaverin tulostimen luo tulostettavaksi.) Pitkään ja hartaasti siinä paperia myyjä ja tuo asiakas katselivat ja sivusta keskustelun kuulleena oli päivänselvää, että jonkinlainen maksusitoumus oli kyseessä (ilmeisesti ei kuitenkaan puhelimen ostoon tarkoitettu, mutta myyjä kuitenkin hyväksyi sen). Raha ei ainakaan vaihtanut omistajaa vaan lappu jäi liikkeeseen ja asiakas puhelimen ja kuitin kanssa poistui. Hieman ihmetytti, mutta luulin tuon olevan normikäytäntö - tosin puhelimen kalleus ihmetytti.

Mistä sitä tietää vaikka asiakas olisi ollut joku ison yrityksen yhteistyökumppani ja tullut ostamaan puhelinta firman piikkiin? Etenkin jos ei näyttänyt edes vähävaraiselta ja ostaa kalliin puhelimen, niin miten voi ajatella ensimmäisenä että kuluttaa sossun rahoja.  Mutta ajatusmalli on hyvin yleinen. Jos ulkomaalainen ostaa sisäfilettä kaupassa niin monelle ensimmäinen ajatus on että siinä se tuhlaa meidän verorahoja. Voin kertoa, ettei perustoimeentulotuella juuri sisäfilettä ostella ja jos ostellaan, niin asiakas on sitten itse sen rahan säästänyt pienistä tuloistaan. Suomessa on paljon avioliiton tai työn takia tänne muuttaneitä ja he voivat olla hyvinkin varakkaita.

Niin,  ja jos on sossun kirjoittama maksusitoumus, niin sillä ei saa kuin juuri sen mitä lapussa lukee. Jos yritys myisi muuta maksusitoumuksella, niin lasku tulisi bumerangina takaisin kauppiaalle sillä sossu ei sitä maksaisi ja jäisi kauppiaan maksettavaksi. Ja se on kauppiaille aivan selvää.

Oma kaverini sai paikkakunnan sossusta rahaa useamman kerran kuussa kun vain kävi ruikuttamassa ja oli saanut niin sanotusti jalan oven väliin. Kerran kun saat, niin jatkossa saat helposti.

Itse olin muuttamassa ja anoin rahaa takuuvuokraan. He totesivat suoraan, että uskovat kyllä, ettei minulla ole rahaa, mutta heilläkin on määrärahat vähissä. Käskivät yrittää lainata takuuvuokrarahat jostain. Samasta sossusta taas tämä kaverini siis sai rahaa aina kun vain kävi ulisemassa ja joskus itsekin naureskeli asian helppoudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin juuri tuon, että miksi joitain ongelmaisia ja erityisryhmiä sitten autetaan kovinkin helposti ja kyselemättä. Ihan tarjotaan ja esitellään erilaisia apuja ja vaihtoehtoja mitä on tarjolla.

Mutta jos ns. kunnon ihminen joka on yrittänyt hoitaa asiansa tarvitsee joskus väliaikaisesti apua niin hänet syynätään tarkkaan, kuulustellaan ja epäillään kuin rikollista.

He olivat hetken hiljaa ja katsoivat toisiinsa. Sanoivat sitten, että onhan se kyllä totta.

Sain sitten asiani niin hoidettua, että yksi pakollinen lasku heidän kautta maksettiin, oli noin satasen luokkaa.

Mitäköhän nuo erityisryhmät ovat? Työssäni ei ainakaan muutama vuosi sitten erityisryhmiä eroteltu jos puhuttiin rahallisesta tuesta, vaan tarkoitus oli väliaikaisesti auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia että pääsee jaloilleen. Jos tuki ei auttanutkaan kun asiakas laiminlöi oman osuutensa, niin ei sitä helpolla uudestaan saa ilman todella selkeää ja vedenpitävää näyttöä ja suunnitelmaa. Ihmisellä on vastuu omasta toiminnastaan ja rahankäytöstään.  

Jos tukea ei sossusta saa, niin silloin pitää vetää johtopäätös, ettei silloin kuulu siihen joukkoon joka on heikoimmassa asemassa. Usein tuli mieleen, että ihmisillä on mielikuva että hänen kuuluu saada sossusta rahaa kun ei ole koskaan aiemmin pyytänyt. Tottakai se myönnetään jos siihen löytyy perusteet, mutta perusteet ei aina vain riitä. Ei oikein riitä perusteeksi, että on tullut käytettyä vähän liikaa rahaa ja nyt ei riitäkään elämiseen.

Todella kylmä viesti.

Hyvin monet eivät suinkaan ole pulassa väliaikaisesti, vaan ongelmat ovat kasaantuneet. Ajatusmaailma, jossa sallitaan yksi virhe, jonka jälkeen asioiden pitäisi hoitua, on epärealistinen ja psyykkisesti vahingollinen toimenpiteiden kohteelle.

Näitä kokemuksia me sitten mt-työssä yritetään paikkailla, mutta se on aika vaikeaa, kun asiakkaan olo on niin turvaton. Erittäin kallista myös yhteiskunnalle, että toisella kädellä lyödään ja toisella yritetään silittää.

Olisiko oikein, että kaikki mt-ongelmaiset jotka saaneet kerran rahaa kasautuneisiin ongelmiin sossusta ja hetken päästä on taas samassa tilanteessa, niin heitä autettaisiin uudelleen? Ihan perusasioitahan on että sossun pitäisi toimia tasavertaisesti, sillä samoilla perusteilla pitäisi saada samanlainen apu. Mistä rahat sellaiseen, sillä on hyvin helppo soittaa sossuun että hei, rahat meni taas johonkin muuhun kun on noita mt-ongelmia? Tietääkseni usein ei saa apua edes siihen ekaan kertaan jollei näköpiirissä ole jotain, joka takaisi asioiden parantumisen jatkossa.

Laitoin netin kautta hakemuksen ja pyysin rahaa. Halusivat tiliotteet ja kun näkivät ettei rahaa ollut pistivät 1700 euroa tulemaan! Sama tulee joka kuukausi mutta pitää vaan toimittaa tiliotteet aina. Viimesijainen tuki. Eli periaatteessa voin ostaa joka kuukausi kalliin Applen puhelimen!

Vierailija kirjoitti:

Laitoin netin kautta hakemuksen ja pyysin rahaa. Halusivat tiliotteet ja kun näkivät ettei rahaa ollut pistivät 1700 euroa tulemaan! Sama tulee joka kuukausi mutta pitää vaan toimittaa tiliotteet aina. Viimesijainen tuki. Eli periaatteessa voin ostaa joka kuukausi kalliin Applen puhelimen!

Saako sossun kautta iphoneja jotenkin edullisemmin?

Suomen etnisin paikka , etnistä värinää

Muutkin tahot tarjoaa paperilappusia, joilla voi ostaa Gigantista vaikka 1500€ edestä paperiin sovittuja tuotteita. Suositteln lämpimästi vähävaraisille mt-henkilöille tutstumista Tukilinjaan.

Käyn kerjäämässä sieltä täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea.

Hain kerran ollessani yksinhuoltaja ja opiskelija, kävin myös töissä aina kun ehdin. En saanut apua, sanottiin että tuloni ovat 50 e liian suuret joten en voi saada sitä, tuloni muotoutuvat keikkatöistä joita ei aina ollut. Lainasin siis iäkkäiltä vanhemmiltani. Naapurissa asui ulkomaalaistaustainen henkilö joka oli samassa tilanteessa ja hänelle määrättiin oma sosiaalityöntekijä joka maksoi puhelinlaskut, sähkölaskut ym. En pyydä sieltä enää mitään koska en hyväksy tällaista eriarvoisuutta.

Selittäkää mitä selittätte, kyllähän se on tiedossa, että käytäntö on epätasa-arvoista.

Tuo on totta, että kun saa jalan oven väliin niin on helpompaa saada jatkossakin.

Kun hakee ensimmäistä kertaa niin todella vaikeaa.

Jos olet normi suomen kansalainen.

Et käytä päihteitä tai ole alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin juuri tuon, että miksi joitain ongelmaisia ja erityisryhmiä sitten autetaan kovinkin helposti ja kyselemättä. Ihan tarjotaan ja esitellään erilaisia apuja ja vaihtoehtoja mitä on tarjolla.

Mutta jos ns. kunnon ihminen joka on yrittänyt hoitaa asiansa tarvitsee joskus väliaikaisesti apua niin hänet syynätään tarkkaan, kuulustellaan ja epäillään kuin rikollista.

He olivat hetken hiljaa ja katsoivat toisiinsa. Sanoivat sitten, että onhan se kyllä totta.

Sain sitten asiani niin hoidettua, että yksi pakollinen lasku heidän kautta maksettiin, oli noin satasen luokkaa.

Mitäköhän nuo erityisryhmät ovat? Työssäni ei ainakaan muutama vuosi sitten erityisryhmiä eroteltu jos puhuttiin rahallisesta tuesta, vaan tarkoitus oli väliaikaisesti auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia että pääsee jaloilleen. Jos tuki ei auttanutkaan kun asiakas laiminlöi oman osuutensa, niin ei sitä helpolla uudestaan saa ilman todella selkeää ja vedenpitävää näyttöä ja suunnitelmaa. Ihmisellä on vastuu omasta toiminnastaan ja rahankäytöstään.  

Jos tukea ei sossusta saa, niin silloin pitää vetää johtopäätös, ettei silloin kuulu siihen joukkoon joka on heikoimmassa asemassa. Usein tuli mieleen, että ihmisillä on mielikuva että hänen kuuluu saada sossusta rahaa kun ei ole koskaan aiemmin pyytänyt. Tottakai se myönnetään jos siihen löytyy perusteet, mutta perusteet ei aina vain riitä. Ei oikein riitä perusteeksi, että on tullut käytettyä vähän liikaa rahaa ja nyt ei riitäkään elämiseen.

Ai, että mitäköhän nämä erityisryhmät ovat? Mitäs luulisit, oletko ihan tosissasi. Älä viitsi naurattaa. DDD

Oletko muutenkin jotenkin yksinkertainen: pointtini ei ollut, että jaahas, haenpas nyt sossusta apua kun en ole koskaan ennen hakenut. Kas kun en ole ennen tätä tajunnut. Vaan ihan oma ahdinko ja sellainen elämäntilanne, että luulin ja olin käsittänyt, että sosiaalitoimisto auttaa ihmisiä hädässä.

En minä nyt niin tyhmä ole, että luulin saavani sosiaalitoimistosta apua vain sen perusteella kun en ole ennen hakenut. Vaan kerroin sen tosiasian, että on erittäin vaikeaa saada sieltä apua kun hakee ensimmäisen kerran. Vaikka on ihan oikea tarve siihen.

Olet kylmä, suoraviivainen, kapeakatseinen ja epaempaattinen ihminen muutenkin. Tekstistä päätellen.

Toivottavasti et ole sosiaalialalla.

Sehän on päivänselvää, että jos perustoimeentulotukea ei saa, se tarkoittaa sitä että silloin on enemmän rahaa käytössä kuin niillä, jotka ei saa perustoimeentulotukea. Siitä pitäisi olla iloinen.  Täydentävää toimeentulotukea saa taas käsittääkseni lähinnä ne, jotka ovat jo pitkään olleet perustoimeentulotuen asiakkaita ja siten syvemmässä ahdingossa. He ovat niitä jotka tarvitsevat rahallista apua kipeimmin.  Kaikki saa varmasti neuvoja pyydettäessä sossusta, mutta sinne soitetaan usein kun tarvitaan velkaneuvontaa. Velkaneuvonta on ihan eri palvelu.

Minut rosvottiin kadulla, meni ihan kaikki kortit, rahat ja puhelin. Poliisi ohjasi sossuun, josta sain rahat bussilippuun kotiin. Sain siis apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin juuri tuon, että miksi joitain ongelmaisia ja erityisryhmiä sitten autetaan kovinkin helposti ja kyselemättä. Ihan tarjotaan ja esitellään erilaisia apuja ja vaihtoehtoja mitä on tarjolla.

Mutta jos ns. kunnon ihminen joka on yrittänyt hoitaa asiansa tarvitsee joskus väliaikaisesti apua niin hänet syynätään tarkkaan, kuulustellaan ja epäillään kuin rikollista.

He olivat hetken hiljaa ja katsoivat toisiinsa. Sanoivat sitten, että onhan se kyllä totta.

Sain sitten asiani niin hoidettua, että yksi pakollinen lasku heidän kautta maksettiin, oli noin satasen luokkaa.

Mitäköhän nuo erityisryhmät ovat? Työssäni ei ainakaan muutama vuosi sitten erityisryhmiä eroteltu jos puhuttiin rahallisesta tuesta, vaan tarkoitus oli väliaikaisesti auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia että pääsee jaloilleen. Jos tuki ei auttanutkaan kun asiakas laiminlöi oman osuutensa, niin ei sitä helpolla uudestaan saa ilman todella selkeää ja vedenpitävää näyttöä ja suunnitelmaa. Ihmisellä on vastuu omasta toiminnastaan ja rahankäytöstään.  

Jos tukea ei sossusta saa, niin silloin pitää vetää johtopäätös, ettei silloin kuulu siihen joukkoon joka on heikoimmassa asemassa. Usein tuli mieleen, että ihmisillä on mielikuva että hänen kuuluu saada sossusta rahaa kun ei ole koskaan aiemmin pyytänyt. Tottakai se myönnetään jos siihen löytyy perusteet, mutta perusteet ei aina vain riitä. Ei oikein riitä perusteeksi, että on tullut käytettyä vähän liikaa rahaa ja nyt ei riitäkään elämiseen.

Todella kylmä viesti.

Hyvin monet eivät suinkaan ole pulassa väliaikaisesti, vaan ongelmat ovat kasaantuneet. Ajatusmaailma, jossa sallitaan yksi virhe, jonka jälkeen asioiden pitäisi hoitua, on epärealistinen ja psyykkisesti vahingollinen toimenpiteiden kohteelle.

Näitä kokemuksia me sitten mt-työssä yritetään paikkailla, mutta se on aika vaikeaa, kun asiakkaan olo on niin turvaton. Erittäin kallista myös yhteiskunnalle, että toisella kädellä lyödään ja toisella yritetään silittää.

Olisiko oikein, että kaikki mt-ongelmaiset jotka saaneet kerran rahaa kasautuneisiin ongelmiin sossusta ja hetken päästä on taas samassa tilanteessa, niin heitä autettaisiin uudelleen? Ihan perusasioitahan on että sossun pitäisi toimia tasavertaisesti, sillä samoilla perusteilla pitäisi saada samanlainen apu. Mistä rahat sellaiseen, sillä on hyvin helppo soittaa sossuun että hei, rahat meni taas johonkin muuhun kun on noita mt-ongelmia? Tietääkseni usein ei saa apua edes siihen ekaan kertaan jollei näköpiirissä ole jotain, joka takaisi asioiden parantumisen jatkossa.

Halvemmaksi se tulisi yhteiskunnalle kuin tämä, että ihmisiä väkisin painetaan alas. Se aiheuttaa pitkittynyttä työkyvyttömyyttä, ehkä pysyvääkin, pitkittynyttä tai pysyvää tukien tarvetta, työllistää terveydenhuoltoa, työllistää te-toimistoa ja teitä siellä sosiaalitoimessa, minun työni terapeuttina maksaa yhteiskunnalle myös reilusti ja aiheuttaa heikkoon asemaan joutuneelle ihmiselle mittaamatonta kärsimystä.

Terapiahoidon vaikuttavuus on heikko, kun asiakkaan olosuhteet ovat turvattomat.