Lue keskustelun säännöt.
En saanutkaan ADHD-diagnoosia
10.01.2021 |
Itsetuntoni romahti. En ole koskaan pärjännyt elämässä ja jokainen päivä on taistelua. En kykene samoihin asioihin kuin muut. Kun minulle ehdotettiin tutkimuksia ja tutustuin aiheeseen niin tuntui kuin olisi ollut toivon kipinä. Oireet täsmäsivät. Samastuin ihmisten tarinoihin ja tapahtumiin. Kaikessa oli järkeä. Kun sain selityksen, niin oli helpompi käsitellä ja hyväksyä asioita. Kun saa hiukan ymmärrystä, niin saa rohkeutta yrittää enemmän.
Maailmani romahti viime viikolla kun sain soiton, jossa lääkäri totesi, ettei aseta diagnoosia. Hän oli haastatellut puhelimessa äitiäni, joka oli kumonnut kaikki kertomukseni. Hän oli kertonut, että lapsena olin iloinen, rauhallinen, suosittu ja minulla oli paljon ystäviä. Yksikään kohta ei pitänyt paikkaansa. Hän kertoi, että hoidan kotini hyvin, mutta se ei pidä paikkaansa. Minulla on tiskikoneessa tälläkin hetkellä astioita, jotka ovat olleet siellä viime vuodesta. En ole imuroinut puoleen vuoteen. En ole vuosiin pessyt ikkunoita. En muista, olenko uunia pessyt kertaakaan muutettuani tänne. Lapset olen hoitanut tunnollisesti, mutta siihen kaikki voimani menevätkin. Lasten isästä ei ole apua, koska asuu muualla eikä välimme ole parhaat.
Unohdin jo mitä tällä aloituksella hain. Oli pakko purkaa jonnekkin, kun olen koko viikonlopun itkenyt. Diagnoosi ei poista ongelmia tai muuta mitään, mutta silti tuntui kuin kaikki ongelmat ja epäonnistumiset olisi isketty kerralla naamaan. Anteeksi, että jouduit lukemaan.
Kommentit (252)
Niitä oireita nyt vaan pitää olla lapsuudesta koska kyseessä on kehityksellinen häiriö. Jos ei ole mitään näyttöä haittaa tuovista oireista lapsena, kyseessä ei ole ADHD. Sama Aspergerin kanssa, sekään ei noin vaan ala yhtäkkiä tai kehity hiljalleen vaan pitää näkyä lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä oireita nyt vaan pitää olla lapsuudesta koska kyseessä on kehityksellinen häiriö. Jos ei ole mitään näyttöä haittaa tuovista oireista lapsena, kyseessä ei ole ADHD. Sama Aspergerin kanssa, sekään ei noin vaan ala yhtäkkiä tai kehity hiljalleen vaan pitää näkyä lapsena.
Jep. Monilla on itseaiheutettu ADT mikä oireilee ihan samalla tavalla, kuin ADHD. Todella yleistä varsinkin näin älypuhelinten, netin ja läppäreiden aikana.
On hoidettavissa ihan vaan laittamalla netti ja telkkari pois kokonaan moneksi kuukaudeksi, jos ei vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä olisi? Ne adhd lääkkeet pistää vaan yrjöttämään paitsi amfetamiini. Sitä voit hommata ilman diagnoosiakin.
Suomessa ei saa tukea mihinkään ilman diagnoosia. Piriä saa, mutta auttaako se yksinään opiskelusssa? Tuskin. Pahimmillaan ihminen saa addiktion. Ja adhd tai add addiktion kanssa tuskin saa kovin tasapainoista elämää.
Adhd lääkkeisiin ei tule addiktiota. Olen ollut monia kertoja ilman lääkkeitä mm raskauden ja imetyksen aikana ja välillä muutenkin.
Välillä? Jos palaat lääkkeisiin uudellen ja uudelleen, olet niistä riippuvainen.
Ei niihin jää koukkuun. Ilman niitä voi elää, mutta lääkkeiden kanssa elämä on helpompaa.
Mä olin kerran puoli vuotta käyttämättä lääkkeitä. Ei koskaan tehnyt mieli niitä käyttää enkä varmasti olisikaan, mutta lääkkeiden kanssa on helpompi keskittyä.
On riippuvaisilla ihan tavallista, että arki ja elämä on helpompaa kun riippuvuuden kohde on läsnä. Helpompi esim. juuri keskittyä asioihin tai saada ne ylipäätään tehtyä. Niin ne alkoholistitkin sanoo että olen ollut ilman niin ja niin monta kuukautta, mutta keskittyminen on helpompaa alkoholin kanssa.
Koet tarvitsevasi riippuvuuden kohdettasi, koska koet että se tekee asioista helpompia. Riippuvuuksissa se sitä tekeekin, siksihän niistä on joidenkin niin vaikeaa luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä olisi? Ne adhd lääkkeet pistää vaan yrjöttämään paitsi amfetamiini. Sitä voit hommata ilman diagnoosiakin.
Suomessa ei saa tukea mihinkään ilman diagnoosia. Piriä saa, mutta auttaako se yksinään opiskelusssa? Tuskin. Pahimmillaan ihminen saa addiktion. Ja adhd tai add addiktion kanssa tuskin saa kovin tasapainoista elämää.
Adhd lääkkeisiin ei tule addiktiota. Olen ollut monia kertoja ilman lääkkeitä mm raskauden ja imetyksen aikana ja välillä muutenkin.
Välillä? Jos palaat lääkkeisiin uudellen ja uudelleen, olet niistä riippuvainen.
Ei niihin jää koukkuun. Ilman niitä voi elää, mutta lääkkeiden kanssa elämä on helpompaa.
Mä olin kerran puoli vuotta käyttämättä lääkkeitä. Ei koskaan tehnyt mieli niitä käyttää enkä varmasti olisikaan, mutta lääkkeiden kanssa on helpompi keskittyä.
On riippuvaisilla ihan tavallista, että arki ja elämä on helpompaa kun riippuvuuden kohde on läsnä. Helpompi esim. juuri keskittyä asioihin tai saada ne ylipäätään tehtyä. Niin ne alkoholistitkin sanoo että olen ollut ilman niin ja niin monta kuukautta, mutta keskittyminen on helpompaa alkoholin kanssa.
Koet tarvitsevasi riippuvuuden kohdettasi, koska koet että se tekee asioista helpompia. Riippuvuuksissa se sitä tekeekin, siksihän niistä on joidenkin niin vaikeaa luopua.
Eli ovatko sitten verenpaineen lääkkeitä käyttävät "koukussa" verenpainelääkkeisiin, koska käyttävät niitä helpottaakseen elämää ja pitääkseen itseään terveenä?
Kai ymmärrät ettei logiikassasi ole mitään järkeä.
Riippuvuus on silloin, kun sitä riippuvuutta tekee mieli ja sitä on PAKKO saada tai ei voi keskittyä mihinkään ja siitä riippuvuudsta on haittaa omassa elämässä.
Sinun mielestä siis kaikkien lääkkeiden käyttö on riippuvuutta ja addiktiota? Salli mun nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muutenkin aivan v i t u n syvältä, että jotain sukulaisia sotketaan mukaan ylipäätänsä mihinkään omiin mt-asioihin liittyviin tutkimuksiin.
Autisminkirjolla oleminen ei ole mt ongelma.
Tosin autismin kirjolla oleminen ilman diagnoosia ja tarvittavaa tukea voi johtaa hyvin vakaviinkin mt-ongelmiin.
Läheiset ovat myös kovilla, varsinkin diagnosoimatoman aikuisen autismin kirjolaisen kanssa.
Mutta diagnosoimaton aikuinen saa (oikean) diagnoosin vain äärimmäisen harvoin ja vaikka saisikin, mitään oikeaa tukea tai apua ei ole.
Ei autistille, saati sitten läheisille.
Suomi on todella pahasti jäljessä neuropsykiatriassa.
Tämä on aivan totta.
Mieheni on diagnosoimaton AS, ihan oppikirjaesimerkki assista.
Rakastan miestäni ja yhdessä olemme olleet lähes 20 vuotta.
Sen sanottuani kerron kuitenkin, että olen aika uupunut.
Mieheni tarkoittaa hyvää, mutta hyvät aikeet kaatuvat, kun empatiakyky on puutteellinen, arjen hallinta ontuu toisinaan pahastikin, mielen sokeus estää huomaamasta, että itselle tärkeä asia ei ole sitä muille ja toisinaan muiden tarpeet täytetään ensin, esim lasten.
Joskus hämmästyn yhä, että korkeakoulutettu ja vastuullisessa työssä menestyvä mies voikin emotionaalisesti käyttäytyä kuin empatiakyvytön teini.
Diagnoosia ei saa, ei edes lähetettä tutkimuksiin. TK- lääkäri oli sitä mieltä, että nämä diagnoosit saa lapsena, eikä aikuisia tutkita. No joo, lähes 50-vuotias varmaan olisi Asperger-dg:n saanutkin lapsuudessaan...
Jonka jälkeen mieheni oli täysin vakuuttunut, ettei hänellä voi mitään aspergeriä olla, eikä hän diagnoosia mihinkään tarvitse.
Ehkä ei sinällään tarvitse, koska tiedän kyllä, että mitään lääkitystä tähän ei ole, mitään apua tai tukea ei saa, ei mies itse, enkä minä loppuun ajettuna puolisona.
Diagnoosi ehkä olisi voinut avata miehelle hieman toisenlaista näkökulmaa omaan käytökseensä, olemiseensa, näkemään omat läheisensä muutenkin kuin omien tarpeidensa kautta.
Tämä on kuitenkin se todellisuus, jossa kovin monet AS-ihmiset perheineen elävät. Usein AS- henkilö näkee itsensä aivan esimerkillisenä ihmisenä, logiikan huippuna ja ilman mitään tarvetta korjata toimintatapojaan, ne muut ovat avun tarpeessa.
Usein ovatkin, tunnistan itsessäni masennusta, uupumusta ja epätoivoa.
Asiaa ei auta nykyinen ajatusmalli, jossa Asperger on vain kiva ominaisuus, takaa älykkyyttä ihan roppakaupalla, ja läheisten pitäisi hehkuttaa kuinka AS-henkilöt ovat elämänsä valoja, rakastettavia, hymiseviä, myhäileviä professori-tyyppejä. Ja silti samaan hengen vetoon vaaditaan erikoiskohtelua, loputonta ymmärrystä ja vastuun kantamista ihan kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä olisi? Ne adhd lääkkeet pistää vaan yrjöttämään paitsi amfetamiini. Sitä voit hommata ilman diagnoosiakin.
Suomessa ei saa tukea mihinkään ilman diagnoosia. Piriä saa, mutta auttaako se yksinään opiskelusssa? Tuskin. Pahimmillaan ihminen saa addiktion. Ja adhd tai add addiktion kanssa tuskin saa kovin tasapainoista elämää.
Adhd lääkkeisiin ei tule addiktiota. Olen ollut monia kertoja ilman lääkkeitä mm raskauden ja imetyksen aikana ja välillä muutenkin.
Välillä? Jos palaat lääkkeisiin uudellen ja uudelleen, olet niistä riippuvainen.
Ei niihin jää koukkuun. Ilman niitä voi elää, mutta lääkkeiden kanssa elämä on helpompaa.
Mä olin kerran puoli vuotta käyttämättä lääkkeitä. Ei koskaan tehnyt mieli niitä käyttää enkä varmasti olisikaan, mutta lääkkeiden kanssa on helpompi keskittyä.
On riippuvaisilla ihan tavallista, että arki ja elämä on helpompaa kun riippuvuuden kohde on läsnä. Helpompi esim. juuri keskittyä asioihin tai saada ne ylipäätään tehtyä. Niin ne alkoholistitkin sanoo että olen ollut ilman niin ja niin monta kuukautta, mutta keskittyminen on helpompaa alkoholin kanssa.
Koet tarvitsevasi riippuvuuden kohdettasi, koska koet että se tekee asioista helpompia. Riippuvuuksissa se sitä tekeekin, siksihän niistä on joidenkin niin vaikeaa luopua.Eli ovatko sitten verenpaineen lääkkeitä käyttävät "koukussa" verenpainelääkkeisiin, koska käyttävät niitä helpottaakseen elämää ja pitääkseen itseään terveenä?
Kai ymmärrät ettei logiikassasi ole mitään järkeä.
Riippuvuus on silloin, kun sitä riippuvuutta tekee mieli ja sitä on PAKKO saada tai ei voi keskittyä mihinkään ja siitä riippuvuudsta on haittaa omassa elämässä.
Sinun mielestä siis kaikkien lääkkeiden käyttö on riippuvuutta ja addiktiota? Salli mun nauraa.
Ei riippuvuudesta lähtökohtaisesti ole haittaa ihmisen elämälle. Olennaista on nimenomaan se, miltä arki näyttää ilman sitä ja sen kanssa. Toimiiko se vai onko hankaluuksia? Onko kohdettava saatava jotta jokin asia tapahtuu kuten sen haluaa tapahtuvan?
Nauru pidentää ikää vai miten se meni? Ei mulla ole mitään sun tunteita vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä olisi? Ne adhd lääkkeet pistää vaan yrjöttämään paitsi amfetamiini. Sitä voit hommata ilman diagnoosiakin.
Suomessa ei saa tukea mihinkään ilman diagnoosia. Piriä saa, mutta auttaako se yksinään opiskelusssa? Tuskin. Pahimmillaan ihminen saa addiktion. Ja adhd tai add addiktion kanssa tuskin saa kovin tasapainoista elämää.
Adhd lääkkeisiin ei tule addiktiota. Olen ollut monia kertoja ilman lääkkeitä mm raskauden ja imetyksen aikana ja välillä muutenkin.
Välillä? Jos palaat lääkkeisiin uudellen ja uudelleen, olet niistä riippuvainen.
Ei niihin jää koukkuun. Ilman niitä voi elää, mutta lääkkeiden kanssa elämä on helpompaa.
Mä olin kerran puoli vuotta käyttämättä lääkkeitä. Ei koskaan tehnyt mieli niitä käyttää enkä varmasti olisikaan, mutta lääkkeiden kanssa on helpompi keskittyä.
On riippuvaisilla ihan tavallista, että arki ja elämä on helpompaa kun riippuvuuden kohde on läsnä. Helpompi esim. juuri keskittyä asioihin tai saada ne ylipäätään tehtyä. Niin ne alkoholistitkin sanoo että olen ollut ilman niin ja niin monta kuukautta, mutta keskittyminen on helpompaa alkoholin kanssa.
Koet tarvitsevasi riippuvuuden kohdettasi, koska koet että se tekee asioista helpompia. Riippuvuuksissa se sitä tekeekin, siksihän niistä on joidenkin niin vaikeaa luopua.Eli ovatko sitten verenpaineen lääkkeitä käyttävät "koukussa" verenpainelääkkeisiin, koska käyttävät niitä helpottaakseen elämää ja pitääkseen itseään terveenä?
Kai ymmärrät ettei logiikassasi ole mitään järkeä.
Riippuvuus on silloin, kun sitä riippuvuutta tekee mieli ja sitä on PAKKO saada tai ei voi keskittyä mihinkään ja siitä riippuvuudsta on haittaa omassa elämässä.
Sinun mielestä siis kaikkien lääkkeiden käyttö on riippuvuutta ja addiktiota? Salli mun nauraa.
Ei riippuvuudesta lähtökohtaisesti ole haittaa ihmisen elämälle. Olennaista on nimenomaan se, miltä arki näyttää ilman sitä ja sen kanssa. Toimiiko se vai onko hankaluuksia? Onko kohdettava saatava jotta jokin asia tapahtuu kuten sen haluaa tapahtuvan?
Nauru pidentää ikää vai miten se meni? Ei mulla ole mitään sun tunteita vastaan.
Hei ihan oikeasti. Et tiedä mitään riippuvuuksista.
Aina puhutaan riippuvuudesta kun se on jollain tavalla haitaksi henkilölle, ei se muuten ole riippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä olisi? Ne adhd lääkkeet pistää vaan yrjöttämään paitsi amfetamiini. Sitä voit hommata ilman diagnoosiakin.
Suomessa ei saa tukea mihinkään ilman diagnoosia. Piriä saa, mutta auttaako se yksinään opiskelusssa? Tuskin. Pahimmillaan ihminen saa addiktion. Ja adhd tai add addiktion kanssa tuskin saa kovin tasapainoista elämää.
Adhd lääkkeisiin ei tule addiktiota. Olen ollut monia kertoja ilman lääkkeitä mm raskauden ja imetyksen aikana ja välillä muutenkin.
Välillä? Jos palaat lääkkeisiin uudellen ja uudelleen, olet niistä riippuvainen.
Ei niihin jää koukkuun. Ilman niitä voi elää, mutta lääkkeiden kanssa elämä on helpompaa.
Mä olin kerran puoli vuotta käyttämättä lääkkeitä. Ei koskaan tehnyt mieli niitä käyttää enkä varmasti olisikaan, mutta lääkkeiden kanssa on helpompi keskittyä.
On riippuvaisilla ihan tavallista, että arki ja elämä on helpompaa kun riippuvuuden kohde on läsnä. Helpompi esim. juuri keskittyä asioihin tai saada ne ylipäätään tehtyä. Niin ne alkoholistitkin sanoo että olen ollut ilman niin ja niin monta kuukautta, mutta keskittyminen on helpompaa alkoholin kanssa.
Koet tarvitsevasi riippuvuuden kohdettasi, koska koet että se tekee asioista helpompia. Riippuvuuksissa se sitä tekeekin, siksihän niistä on joidenkin niin vaikeaa luopua.Eli ovatko sitten verenpaineen lääkkeitä käyttävät "koukussa" verenpainelääkkeisiin, koska käyttävät niitä helpottaakseen elämää ja pitääkseen itseään terveenä?
Kai ymmärrät ettei logiikassasi ole mitään järkeä.
Riippuvuus on silloin, kun sitä riippuvuutta tekee mieli ja sitä on PAKKO saada tai ei voi keskittyä mihinkään ja siitä riippuvuudsta on haittaa omassa elämässä.
Sinun mielestä siis kaikkien lääkkeiden käyttö on riippuvuutta ja addiktiota? Salli mun nauraa.
Ei riippuvuudesta lähtökohtaisesti ole haittaa ihmisen elämälle. Olennaista on nimenomaan se, miltä arki näyttää ilman sitä ja sen kanssa. Toimiiko se vai onko hankaluuksia? Onko kohdettava saatava jotta jokin asia tapahtuu kuten sen haluaa tapahtuvan?
Nauru pidentää ikää vai miten se meni? Ei mulla ole mitään sun tunteita vastaan.
Hei ihan oikeasti. Et tiedä mitään riippuvuuksista.
Aina puhutaan riippuvuudesta kun se on jollain tavalla haitaksi henkilölle, ei se muuten ole riippuvuus.
Pari lähdettä? Pelkkä vaikeus ei ole riippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Nyt joudut ottamaan vastuun omasta epäkypsästä käytöksestäsi. Aloita vaikka siivoamalla kämppäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä olisi? Ne adhd lääkkeet pistää vaan yrjöttämään paitsi amfetamiini. Sitä voit hommata ilman diagnoosiakin.
Suomessa ei saa tukea mihinkään ilman diagnoosia. Piriä saa, mutta auttaako se yksinään opiskelusssa? Tuskin. Pahimmillaan ihminen saa addiktion. Ja adhd tai add addiktion kanssa tuskin saa kovin tasapainoista elämää.
Adhd lääkkeisiin ei tule addiktiota. Olen ollut monia kertoja ilman lääkkeitä mm raskauden ja imetyksen aikana ja välillä muutenkin.
Välillä? Jos palaat lääkkeisiin uudellen ja uudelleen, olet niistä riippuvainen.
Ei niihin jää koukkuun. Ilman niitä voi elää, mutta lääkkeiden kanssa elämä on helpompaa.
Mä olin kerran puoli vuotta käyttämättä lääkkeitä. Ei koskaan tehnyt mieli niitä käyttää enkä varmasti olisikaan, mutta lääkkeiden kanssa on helpompi keskittyä.
On riippuvaisilla ihan tavallista, että arki ja elämä on helpompaa kun riippuvuuden kohde on läsnä. Helpompi esim. juuri keskittyä asioihin tai saada ne ylipäätään tehtyä. Niin ne alkoholistitkin sanoo että olen ollut ilman niin ja niin monta kuukautta, mutta keskittyminen on helpompaa alkoholin kanssa.
Koet tarvitsevasi riippuvuuden kohdettasi, koska koet että se tekee asioista helpompia. Riippuvuuksissa se sitä tekeekin, siksihän niistä on joidenkin niin vaikeaa luopua.Eli ovatko sitten verenpaineen lääkkeitä käyttävät "koukussa" verenpainelääkkeisiin, koska käyttävät niitä helpottaakseen elämää ja pitääkseen itseään terveenä?
Kai ymmärrät ettei logiikassasi ole mitään järkeä.
Riippuvuus on silloin, kun sitä riippuvuutta tekee mieli ja sitä on PAKKO saada tai ei voi keskittyä mihinkään ja siitä riippuvuudsta on haittaa omassa elämässä.
Sinun mielestä siis kaikkien lääkkeiden käyttö on riippuvuutta ja addiktiota? Salli mun nauraa.
Ei riippuvuudesta lähtökohtaisesti ole haittaa ihmisen elämälle. Olennaista on nimenomaan se, miltä arki näyttää ilman sitä ja sen kanssa. Toimiiko se vai onko hankaluuksia? Onko kohdettava saatava jotta jokin asia tapahtuu kuten sen haluaa tapahtuvan?
Nauru pidentää ikää vai miten se meni? Ei mulla ole mitään sun tunteita vastaan.
Hei ihan oikeasti. Et tiedä mitään riippuvuuksista.
Aina puhutaan riippuvuudesta kun se on jollain tavalla haitaksi henkilölle, ei se muuten ole riippuvuus.
Riippuvuus on sitä, että henkilö kokee tarvitsevansa jotakin saavuttaakseen jotakin. Hän ei ole valmis valitsemaan muita vaihtoehtoja jos käsien ulittuvilla on pelkkä nielaisua vaativa tabletti. Sillä ei ole väliä vaikka asian voisi saavuttaa jollakin muulla tavalla. Henkilö ei ole valmis saavuttamaan tavoitteitaan henkisillä ponnisteluilla jos hänellä on kädessään pilleri, joka mahdollistaa hänen tavoitteensa vähemmillä ponnisteluilla. Riippuvainen ei koe että hänen lääkkeestään on hänelle haittaa tai jos kokee, se ei hänen mielestään voita hyötyä. Haitat eivät ole välttämättömiä vaan henkilön subjektiivisesti kokema tarve kohdistuu esimerkiksi johonkin lääkkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä olisi? Ne adhd lääkkeet pistää vaan yrjöttämään paitsi amfetamiini. Sitä voit hommata ilman diagnoosiakin.
Suomessa ei saa tukea mihinkään ilman diagnoosia. Piriä saa, mutta auttaako se yksinään opiskelusssa? Tuskin. Pahimmillaan ihminen saa addiktion. Ja adhd tai add addiktion kanssa tuskin saa kovin tasapainoista elämää.
Adhd lääkkeisiin ei tule addiktiota. Olen ollut monia kertoja ilman lääkkeitä mm raskauden ja imetyksen aikana ja välillä muutenkin.
Välillä? Jos palaat lääkkeisiin uudellen ja uudelleen, olet niistä riippuvainen.
Ei niihin jää koukkuun. Ilman niitä voi elää, mutta lääkkeiden kanssa elämä on helpompaa.
Mä olin kerran puoli vuotta käyttämättä lääkkeitä. Ei koskaan tehnyt mieli niitä käyttää enkä varmasti olisikaan, mutta lääkkeiden kanssa on helpompi keskittyä.
On riippuvaisilla ihan tavallista, että arki ja elämä on helpompaa kun riippuvuuden kohde on läsnä. Helpompi esim. juuri keskittyä asioihin tai saada ne ylipäätään tehtyä. Niin ne alkoholistitkin sanoo että olen ollut ilman niin ja niin monta kuukautta, mutta keskittyminen on helpompaa alkoholin kanssa.
Koet tarvitsevasi riippuvuuden kohdettasi, koska koet että se tekee asioista helpompia. Riippuvuuksissa se sitä tekeekin, siksihän niistä on joidenkin niin vaikeaa luopua.Eli ovatko sitten verenpaineen lääkkeitä käyttävät "koukussa" verenpainelääkkeisiin, koska käyttävät niitä helpottaakseen elämää ja pitääkseen itseään terveenä?
Kai ymmärrät ettei logiikassasi ole mitään järkeä.
Riippuvuus on silloin, kun sitä riippuvuutta tekee mieli ja sitä on PAKKO saada tai ei voi keskittyä mihinkään ja siitä riippuvuudsta on haittaa omassa elämässä.
Sinun mielestä siis kaikkien lääkkeiden käyttö on riippuvuutta ja addiktiota? Salli mun nauraa.
Ei riippuvuudesta lähtökohtaisesti ole haittaa ihmisen elämälle. Olennaista on nimenomaan se, miltä arki näyttää ilman sitä ja sen kanssa. Toimiiko se vai onko hankaluuksia? Onko kohdettava saatava jotta jokin asia tapahtuu kuten sen haluaa tapahtuvan?
Nauru pidentää ikää vai miten se meni? Ei mulla ole mitään sun tunteita vastaan.
Hei ihan oikeasti. Et tiedä mitään riippuvuuksista.
Aina puhutaan riippuvuudesta kun se on jollain tavalla haitaksi henkilölle, ei se muuten ole riippuvuus.
Riippuvuus on voimakasta tarvetta toimia tietyllä tavalla. Siihen kuuluu tavanomaisesti osana oman tavan positiivisten puolien korostaminen ja kielteisten puolien vähättely. Henkilö kieltäytyy joko näkemästä vaihtoehtoja toiminnalleen tai sitten hän kokee, ettei niitä ole. Haitta voi syntyä ajan myötä, mutta henkilö saattaa kieltää sen olemassaolon. Tai haittoja ei ole ylipäätään. Tarvetta toimia tietyllä tavalla ei kuitenkaan määritellä haittojen tai niiden puutteen mukaan.
Miksi kukaan lääkäri soittaisi kenenkään aikuisen ihmisen äidille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä olisi? Ne adhd lääkkeet pistää vaan yrjöttämään paitsi amfetamiini. Sitä voit hommata ilman diagnoosiakin.
Suomessa ei saa tukea mihinkään ilman diagnoosia. Piriä saa, mutta auttaako se yksinään opiskelusssa? Tuskin. Pahimmillaan ihminen saa addiktion. Ja adhd tai add addiktion kanssa tuskin saa kovin tasapainoista elämää.
Adhd lääkkeisiin ei tule addiktiota. Olen ollut monia kertoja ilman lääkkeitä mm raskauden ja imetyksen aikana ja välillä muutenkin.
Välillä? Jos palaat lääkkeisiin uudellen ja uudelleen, olet niistä riippuvainen.
Ei niihin jää koukkuun. Ilman niitä voi elää, mutta lääkkeiden kanssa elämä on helpompaa.
Mä olin kerran puoli vuotta käyttämättä lääkkeitä. Ei koskaan tehnyt mieli niitä käyttää enkä varmasti olisikaan, mutta lääkkeiden kanssa on helpompi keskittyä.
On riippuvaisilla ihan tavallista, että arki ja elämä on helpompaa kun riippuvuuden kohde on läsnä. Helpompi esim. juuri keskittyä asioihin tai saada ne ylipäätään tehtyä. Niin ne alkoholistitkin sanoo että olen ollut ilman niin ja niin monta kuukautta, mutta keskittyminen on helpompaa alkoholin kanssa.
Koet tarvitsevasi riippuvuuden kohdettasi, koska koet että se tekee asioista helpompia. Riippuvuuksissa se sitä tekeekin, siksihän niistä on joidenkin niin vaikeaa luopua.Eli ovatko sitten verenpaineen lääkkeitä käyttävät "koukussa" verenpainelääkkeisiin, koska käyttävät niitä helpottaakseen elämää ja pitääkseen itseään terveenä?
Kai ymmärrät ettei logiikassasi ole mitään järkeä.
Riippuvuus on silloin, kun sitä riippuvuutta tekee mieli ja sitä on PAKKO saada tai ei voi keskittyä mihinkään ja siitä riippuvuudsta on haittaa omassa elämässä.
Sinun mielestä siis kaikkien lääkkeiden käyttö on riippuvuutta ja addiktiota? Salli mun nauraa.
Ei riippuvuudesta lähtökohtaisesti ole haittaa ihmisen elämälle. Olennaista on nimenomaan se, miltä arki näyttää ilman sitä ja sen kanssa. Toimiiko se vai onko hankaluuksia? Onko kohdettava saatava jotta jokin asia tapahtuu kuten sen haluaa tapahtuvan?
Nauru pidentää ikää vai miten se meni? Ei mulla ole mitään sun tunteita vastaan.
Hei ihan oikeasti. Et tiedä mitään riippuvuuksista.
Aina puhutaan riippuvuudesta kun se on jollain tavalla haitaksi henkilölle, ei se muuten ole riippuvuus.
Riippuvuus on voimakasta tarvetta toimia tietyllä tavalla. Siihen kuuluu tavanomaisesti osana oman tavan positiivisten puolien korostaminen ja kielteisten puolien vähättely. Henkilö kieltäytyy joko näkemästä vaihtoehtoja toiminnalleen tai sitten hän kokee, ettei niitä ole. Haitta voi syntyä ajan myötä, mutta henkilö saattaa kieltää sen olemassaolon. Tai haittoja ei ole ylipäätään. Tarvetta toimia tietyllä tavalla ei kuitenkaan määritellä haittojen tai niiden puutteen mukaan.
Tarkoitus oli tietenkin sanoa, että henkilö joko kieltäytyy toimimasta muulla tavalla tai sitten kieltää näiden tapojen olemassaolon. Riippuvuuden asteesta tai vaiheesta riippuen toiminta muilla tavoilla voi myös onnistua, mutta riippuvainen palaa ennemmin tai myöhemmmin toimimaan vanhalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muutenkin aivan v i t u n syvältä, että jotain sukulaisia sotketaan mukaan ylipäätänsä mihinkään omiin mt-asioihin liittyviin tutkimuksiin.
Autisminkirjolla oleminen ei ole mt ongelma.
Tosin autismin kirjolla oleminen ilman diagnoosia ja tarvittavaa tukea voi johtaa hyvin vakaviinkin mt-ongelmiin.
Läheiset ovat myös kovilla, varsinkin diagnosoimatoman aikuisen autismin kirjolaisen kanssa.
Mutta diagnosoimaton aikuinen saa (oikean) diagnoosin vain äärimmäisen harvoin ja vaikka saisikin, mitään oikeaa tukea tai apua ei ole.
Ei autistille, saati sitten läheisille.
Suomi on todella pahasti jäljessä neuropsykiatriassa.Tämä on aivan totta.
Mieheni on diagnosoimaton AS, ihan oppikirjaesimerkki assista.
Rakastan miestäni ja yhdessä olemme olleet lähes 20 vuotta.
Sen sanottuani kerron kuitenkin, että olen aika uupunut.
Mieheni tarkoittaa hyvää, mutta hyvät aikeet kaatuvat, kun empatiakyky on puutteellinen, arjen hallinta ontuu toisinaan pahastikin, mielen sokeus estää huomaamasta, että itselle tärkeä asia ei ole sitä muille ja toisinaan muiden tarpeet täytetään ensin, esim lasten.
Joskus hämmästyn yhä, että korkeakoulutettu ja vastuullisessa työssä menestyvä mies voikin emotionaalisesti käyttäytyä kuin empatiakyvytön teini.
Diagnoosia ei saa, ei edes lähetettä tutkimuksiin. TK- lääkäri oli sitä mieltä, että nämä diagnoosit saa lapsena, eikä aikuisia tutkita. No joo, lähes 50-vuotias varmaan olisi Asperger-dg:n saanutkin lapsuudessaan...
Jonka jälkeen mieheni oli täysin vakuuttunut, ettei hänellä voi mitään aspergeriä olla, eikä hän diagnoosia mihinkään tarvitse.
Ehkä ei sinällään tarvitse, koska tiedän kyllä, että mitään lääkitystä tähän ei ole, mitään apua tai tukea ei saa, ei mies itse, enkä minä loppuun ajettuna puolisona.
Diagnoosi ehkä olisi voinut avata miehelle hieman toisenlaista näkökulmaa omaan käytökseensä, olemiseensa, näkemään omat läheisensä muutenkin kuin omien tarpeidensa kautta.
Tämä on kuitenkin se todellisuus, jossa kovin monet AS-ihmiset perheineen elävät. Usein AS- henkilö näkee itsensä aivan esimerkillisenä ihmisenä, logiikan huippuna ja ilman mitään tarvetta korjata toimintatapojaan, ne muut ovat avun tarpeessa.
Usein ovatkin, tunnistan itsessäni masennusta, uupumusta ja epätoivoa.
Asiaa ei auta nykyinen ajatusmalli, jossa Asperger on vain kiva ominaisuus, takaa älykkyyttä ihan roppakaupalla, ja läheisten pitäisi hehkuttaa kuinka AS-henkilöt ovat elämänsä valoja, rakastettavia, hymiseviä, myhäileviä professori-tyyppejä. Ja silti samaan hengen vetoon vaaditaan erikoiskohtelua, loputonta ymmärrystä ja vastuun kantamista ihan kaikessa.
Väärä lääkäri ollut vastassa.
Kyllä kaikki tutkitaan jos aihetta. Iästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Niitä oireita nyt vaan pitää olla lapsuudesta koska kyseessä on kehityksellinen häiriö. Jos ei ole mitään näyttöä haittaa tuovista oireista lapsena, kyseessä ei ole ADHD. Sama Aspergerin kanssa, sekään ei noin vaan ala yhtäkkiä tai kehity hiljalleen vaan pitää näkyä lapsena.
Kaikki häiriöt pohjautuvat perittyyn ja tai lapsuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä oireita nyt vaan pitää olla lapsuudesta koska kyseessä on kehityksellinen häiriö. Jos ei ole mitään näyttöä haittaa tuovista oireista lapsena, kyseessä ei ole ADHD. Sama Aspergerin kanssa, sekään ei noin vaan ala yhtäkkiä tai kehity hiljalleen vaan pitää näkyä lapsena.
Kaikki häiriöt pohjautuvat perittyyn ja tai lapsuuteen.
Ei ole olemassa mainittuja ilmiöitä ilman, että ne ovat alkaneet jo lapsuudessa - oli se taantuvasti todistettavissa tai ei.
Pointti on, että kovin diagnoosi-kriteerein (esim. jo lapsuudessa alkamisen todistettavuus) saadaan käsitellä ainoastaan "jäävuoren huippu"... ymmärrättekö, mitä tarkoitan?
Vierailija kirjoitti:
Pointti on, että kovin diagnoosi-kriteerein (esim. jo lapsuudessa alkamisen todistettavuus) saadaan käsitellä ainoastaan "jäävuoren huippu"... ymmärrättekö, mitä tarkoitan?
...ja osa siis karsiutuu, vaikka olisi "huipulla"!!
Ei niihin jää koukkuun. Ilman niitä voi elää, mutta lääkkeiden kanssa elämä on helpompaa.
Mä olin kerran puoli vuotta käyttämättä lääkkeitä. Ei koskaan tehnyt mieli niitä käyttää enkä varmasti olisikaan, mutta lääkkeiden kanssa on helpompi keskittyä.