Lue keskustelun säännöt.
En saanutkaan ADHD-diagnoosia
10.01.2021 |
Itsetuntoni romahti. En ole koskaan pärjännyt elämässä ja jokainen päivä on taistelua. En kykene samoihin asioihin kuin muut. Kun minulle ehdotettiin tutkimuksia ja tutustuin aiheeseen niin tuntui kuin olisi ollut toivon kipinä. Oireet täsmäsivät. Samastuin ihmisten tarinoihin ja tapahtumiin. Kaikessa oli järkeä. Kun sain selityksen, niin oli helpompi käsitellä ja hyväksyä asioita. Kun saa hiukan ymmärrystä, niin saa rohkeutta yrittää enemmän.
Maailmani romahti viime viikolla kun sain soiton, jossa lääkäri totesi, ettei aseta diagnoosia. Hän oli haastatellut puhelimessa äitiäni, joka oli kumonnut kaikki kertomukseni. Hän oli kertonut, että lapsena olin iloinen, rauhallinen, suosittu ja minulla oli paljon ystäviä. Yksikään kohta ei pitänyt paikkaansa. Hän kertoi, että hoidan kotini hyvin, mutta se ei pidä paikkaansa. Minulla on tiskikoneessa tälläkin hetkellä astioita, jotka ovat olleet siellä viime vuodesta. En ole imuroinut puoleen vuoteen. En ole vuosiin pessyt ikkunoita. En muista, olenko uunia pessyt kertaakaan muutettuani tänne. Lapset olen hoitanut tunnollisesti, mutta siihen kaikki voimani menevätkin. Lasten isästä ei ole apua, koska asuu muualla eikä välimme ole parhaat.
Unohdin jo mitä tällä aloituksella hain. Oli pakko purkaa jonnekkin, kun olen koko viikonlopun itkenyt. Diagnoosi ei poista ongelmia tai muuta mitään, mutta silti tuntui kuin kaikki ongelmat ja epäonnistumiset olisi isketty kerralla naamaan. Anteeksi, että jouduit lukemaan.
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joku vinkki pitäisi olla, että on jatkunut lapsuudesta sti. Ei sen tarvitse olla vanhemman lausunto. Itselläni oli vaikka mitä: onnettomuuksia, merkintöjä tunnilla haaveilusta, todistettavasti kömpelö liikunnassa, huonoakin huonompi käsiala lapsena.. Myöhemmässä elämässä pahoipitely, raha-asioiden sössiminen, -> ei siis mitään "no kun musta tuntuu siltä" shaibaa".
Ärsyttää kun noissa netin vertaistukiryhmoissä on paljon NAISIA, joilla ei ole dg:a mutta käyvät siellä kysymässä vinkkejä, kuinka sellaisen saisi. Toivon että joukossa on ihmisiä, jotka ottavat screenshotteja ja välittävät psykiatriliittoon tms.
Näppituntuma: vähä-älyiset ja normalialyiset ADHD:t saavat dg:n lapsena, älykkäät ADHD:t aikuisena, jos käyvät sen hakemassa.
En tajunnut. Naiset on alidiagnosoitu ja diagnosoinnille on edelleen esteitä niin mikä siinä on ärsyttävää että diagnosoimattomat naiset hakevat vertaistukea tilanteessaan?
Mikä taho väitää että tulisi olla jokin sukupuolikiintiö diagnooseissa? Suomi on kokonaisuudessaan alidiagnosoitu ADHD:ssa. Neuropsykiatrin testipaketissa ei huomioida sukupuolta millaan tavalla. Ne ovat kasvottoia testejä.
Vertaistukiryhmissä huomaan naisten komppavan toisiaan liian kritiikittömästi. Kun hieman kaivelee valittajan taustaa, löytyy sieltä usein päihteitä tai "akateemisen" perheen tyttö, joka ei suoriudukaan opinnoistaan niin helposti, kuin mitä odotuksensa olivat (eli on motivaatiostimujen haussa).
On sullakin melkoisia ennakkokäsityksiä naisista. Ne akateemiset naiset on nimenomaan monesti niin hyvin opetettu vetämään sitä kiltin tytön roolia ja heidän vanhempansa eivät ole hyväksynyneet että heidän täydellisellä ”kympin tytöllään” saisi olla mitään poikkeavuutta niin ei ihme että he ovat jääneet vaille apua ja oikeaa ymmärrystä itsestään. On aika vähättelevää ja törkeää esittää että valtaosa olisi vain huvikseen joidenkin huumeiden perässä hakemassa diagnoosia kun kyseessä on monesti oikea hätä.
Tarkoitan lähinnä sitä, että jos ihminen ei menesty opinnoisaan, lienee yleensä kyse siitä, että ala jota opiskelee, ei olekaan hänelle sopiva. Onkin siis ehkä enempi käytännön ihminen. Ei kukaan oikea ADHD pysty peittämään olojaan lapsena ja nuorena, ja sitten yliopistossa tajuta, että gradun teko onkin vaikeaa. Kympin tytön oireet eivät ole vakavia, jos hänestä on voinut tulla kympin tyttö (siis muissakin aineissa, kuin itseä kiinnostavissa).
Kaikki hyötyisivät ADHD lääkkeistä. Niiden motivoiva vaikutus ei kuitenkaan kestä loputtomiin. Muualla maailmassa voi Modafiniilia tilata Intiasta. Siinä on lääke josta olisi oikeasti apua opiskelussa, mutta sääntösuomi estää.
Jos on lahjakas muuten niin pystyy kyllä kompensoimaan hyvin pitkälle. Lukion ainakin pääsee todella pienellä vaivalla, täysin lukematta läpi jopa hyvin paperein jos rahkeet ovat riittävät. Pitkän matematiikankin. Ikkunasta ulos tuijotellessa ja vihkoon piirrellessä päähän jäi M papereiden verran asiaa muistiin kun silloin tällöin sai itsensä skarpattua kuuntelemaan hetken.
Ongelmat tulevat vastaan siinä vaiheessa kun pitäisi oma-alotteisesti edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi vielä paskemmin: sain epäluuloisen ja estyneen persoonallisuushäiriön diagnoosit vaikka oireeni passaavat aspergeriin + adhd:hen. Xestian asperger-testistä sain 155. Noitahan mulla aluksi epäiltiin, mutta viimeisellä vastaanottokäynnillä lääkäri kumosi tuon ja sanoi etten voi olla nepsy, koska osaan ilmaista itseäni.... Mitä vttua oikeasti...?! Kun mukana ollut psykiatrinen sairaanhoitaja näki epäuskoisen ilmeeni, näytti että hän purskahtaa nauramaan. Jos olisin mies niin oikeat diagnoosit, kuntoutukset ja henkilökohtaiset avustajat olisi tuotu tarjottimella nenän eteen.
Kyllä nepsy-naisen kohtalo on kamalin mahdollinen. Tuntuu että meidät jätetään tahallaan diagnosoimatta. Mä tarvitsisin vaativaa kuntoutusta ja toimintaterapiaa, enkä kognitiivista psykoterapiaa joka on vain pahentanut oloani.
Kävi vähän samalla tavalla. Nyt sitten ollaan loppuikä väärän diagnoosin kanssa, josta on vain haittaa eikä mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Sain adhd diagnoosin mut lääkkeistä tulee tosi kamala olo ja oksettaa. et en pysty ottamaan niitä ettei tiiä auttaisko.
Eikö sinulla ole testattu eri vaihtoehtoja?
Hän oli kertonut, että lapsena olin iloinen, rauhallinen, suosittu ja minulla oli paljon ystäviä. Yksikään kohta ei pitänyt paikkaansa. Hän kertoi, että hoidan kotini hyvin, mutta se ei pidä paikkaansa.
Joo. Noi on asioita mitä ei oteta huomioon diagnoosia tehdessä. Monella ADHD-lapsella on ystäviä paljon ja ovat suosittuja. Tytöt muutenkin ovat usein rauhallisia (ADD).
Vierailija kirjoitti:
Niitä oireita nyt vaan pitää olla lapsuudesta koska kyseessä on kehityksellinen häiriö. Jos ei ole mitään näyttöä haittaa tuovista oireista lapsena, kyseessä ei ole ADHD. Sama Aspergerin kanssa, sekään ei noin vaan ala yhtäkkiä tai kehity hiljalleen vaan pitää näkyä lapsena.
ADD oireet voivat jäädä lapsuudessa helposti huomaamatta. Hiljainen unelmoija ei häiritse ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä oireita nyt vaan pitää olla lapsuudesta koska kyseessä on kehityksellinen häiriö. Jos ei ole mitään näyttöä haittaa tuovista oireista lapsena, kyseessä ei ole ADHD. Sama Aspergerin kanssa, sekään ei noin vaan ala yhtäkkiä tai kehity hiljalleen vaan pitää näkyä lapsena.
Yleensä vanhemmat eivät hoksaa lapsissaan mitään erikoista, koska saattavat olla itse nepsyjä tai kotona on lapsen helpompi olla. Mutta kodin ulkopuolella ikätoverit ja koulun/päiväkodin henkilökunta hoksaavat että lapsi on outo. Toisaalta koulussa ADHD-tytöt saattavat purkaa energiansa juurikin pänttäämiseen, mutta yliopistomaailmassa ne ongelmat yleensä alkavat. Akateemisen vapauden myötä rajat on asetettava itse itselleen.
Lapsellani on Aspergerin syndrooma. Sai diagnoosin 11-vuotiaana ja lastenneurologi sanoi silloin, ettei hän nyt virallista diagnoosia kirjoita, kun ei sitä tarvita. Että palataan asiaan, jos sen tarvitsee. Vuoden päästä terveydenhoitajalla selvisi, että oli sen kuitenkin kirjoittanut ja oli siitä se hyöty, että ei olisi kyennyt armeijaa käymään ja sai sitten vapautuksen. Mutta siis tämä neurologi sanoi silloin aikanaan, että koska kumminkin on selvä AS, kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen jne., sieltä voisi saada käytännön apua. Mietin nyt ap sitä, että voisitko kuitenkin tutustua ADHD-kirjallisuuteen tai asiallisiin nettisivuihin ja jos sieltä löytyy apua käytännön elämän järjestämiseen, niin saahan niitä kokeilla ilman diagnoosiakin :) Ymmärrän harmisi ja surusi, enkä siis tarkoita mitenkään vähätellä, mutta voisithan saada ihan hyviä konkreettisia neuvoja noinkin? Ei Asperger-lapselleni itse asiassa ikinä löytynyt ns. asiantuntijataholta mitään järkeviä neuvoja, hyvää kuntoutusta tms. Ainoan tukitoimen kouluun, lyhennetyt koulupäivät, keksin minä, ihan maallikko, ja se auttoikin kuormitukseen hyvin. Mutta aikuinen nyt ei ole missään koulun, armeijan tms. tapaisessa tiukassa systeemissä mihin pitäisi taistella tukitoimia. Toki voit yrittää saada diagnoosia vielä toista kautta, jos se on mahdollista, mutta minusta voisit ihan hyvillä mielin etsiä apua ja neuvoja ilman diagnoosiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tuli diagnoosi pitkien ja raskaiden tutkimusten jälkeen. Päättötodistuksen keskiarvo alle 6. Erityisluokalle jouduin 8lk ja monta koulua jäänyt kesken. Kyllä harmittaa, että diagnoosissa meni näin kauan. Lääkärin mukaan olen selkeä tapaus.
N23
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti se vaan menee niin, että jos lapsuuden oireita ei pystytä todentamaan ei diagnoosia voi asettaa koska olennainen kriteeri on oireiden näkyminen jo lapsuudessa. Jos haluaa kuitenkin vielä tutkia uudestaan niin yksityiselle luultavasti mentävä. Muistettava myös, että niitä oireitahan voi olla myös ilman että riittävät diagnoosiin asti. Aiheuttajana voi myös olla joku ihan muu kuin ADHD. Ei se diagnoosi autuaaksi ketään tee.
Väärin. ADHD oireet tulevat poikkeuksellisen älykkäillä vasta aikuisena. Tiedän koska itsekin olen ADHD vasta aikuisena. :) Kannattaa vaihtaa lääkäriä ja tehdä nykyisestä lääkäristä valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli diagnoosi pitkien ja raskaiden tutkimusten jälkeen. Päättötodistuksen keskiarvo alle 6. Erityisluokalle jouduin 8lk ja monta koulua jäänyt kesken. Kyllä harmittaa, että diagnoosissa meni näin kauan. Lääkärin mukaan olen selkeä tapaus.
N23
Olisin kirjoittanu tismalleen samanlailla. Minulla nyt ADHD-epäily ja tutkimukset menossa. N27
Täällä tuntuu olevan paljon näitä kympin oppilaita, jotka epäilevät itsellään ADHD:ta - fakta kuitenkin on, että suurin osa ADHD-ihmisistä omaa kesken jääneitä tutkintoja, huonon päättötodistuksen, päihdeongelmaa, rikollisuutta ja/tai käytöshäiriöitä mm. aggressiivisuutta ja väkivaltaa. Jos on kiltti kympin tyttö (tai poika), niin on täysin ymmärrettävää, että uskottavuus ei ole kovin suuri. ADHD:takin on eriasteista - kympin tytöillä ei voi olla kovin vaikea ADHD, jos kykenee koulusta suoriutumaan lähes virheettömästi. Kuitenkin nämä kympin tytöt tykkäävät liiotella älyään eli suomennettuna haukkuvat näitä ADHD-naisia tyhmiksi, jotka eivät ole pärjänneet edes peruskoulussa, vaikka nimenomaan se ADHD eikä tyhmyys aiheuttaa ne opiskeluongelmat.
Sen sijaan teillä voi olla muita ongelmia, etenkin, jos oireet ovat vasta erityisesti aikuisiällä korostuneet. Mm. mielenterveysongelmat vaikuttaa keskittymiskykyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se siivoamisen puute ole mikään adhd diagnoosin olennainen piirre, vaan laskuuden.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että ADT on todella yleinen nykyään ja oireilee ihan samalla kuin ADHD. Jos sulla on ADT ja masennus, niin voit helposti kuvitella olevasi ADHD.
Kokeile olla ilman nettiä, puhelinta (paitsi pakolliset soitot), tietokonetta ja telkkaria pari kuukautta tai jopa vuosi. Usein helpottaa tuota ADT:tä ja ADHD:n kaltaisia oireita.
Kylläpä joku viitsii olla kateellinen että toisilla on ADHD. Hassu juttu mistä kaikesta jotkut voikin saada raivarit mutta kiva kun sulla on edes tänään muuta "tekemistä" kuin sohvalla homehtuminen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan paljon näitä kympin oppilaita, jotka epäilevät itsellään ADHD:ta - fakta kuitenkin on, että suurin osa ADHD-ihmisistä omaa kesken jääneitä tutkintoja, huonon päättötodistuksen, päihdeongelmaa, rikollisuutta ja/tai käytöshäiriöitä mm. aggressiivisuutta ja väkivaltaa. Jos on kiltti kympin tyttö (tai poika), niin on täysin ymmärrettävää, että uskottavuus ei ole kovin suuri. ADHD:takin on eriasteista - kympin tytöillä ei voi olla kovin vaikea ADHD, jos kykenee koulusta suoriutumaan lähes virheettömästi. Kuitenkin nämä kympin tytöt tykkäävät liiotella älyään eli suomennettuna haukkuvat näitä ADHD-naisia tyhmiksi, jotka eivät ole pärjänneet edes peruskoulussa, vaikka nimenomaan se ADHD eikä tyhmyys aiheuttaa ne opiskeluongelmat.
Sen sijaan teillä voi olla muita ongelmia, etenkin, jos oireet ovat vasta erityisesti aikuisiällä korostuneet. Mm. mielenterveysongelmat vaikuttaa keskittymiskykyyn.
Täh? Liioitella älyään? Mitä ihmettä itse teet?
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan paljon näitä kympin oppilaita, jotka epäilevät itsellään ADHD:ta - fakta kuitenkin on, että suurin osa ADHD-ihmisistä omaa kesken jääneitä tutkintoja, huonon päättötodistuksen, päihdeongelmaa, rikollisuutta ja/tai käytöshäiriöitä mm. aggressiivisuutta ja väkivaltaa. Jos on kiltti kympin tyttö (tai poika), niin on täysin ymmärrettävää, että uskottavuus ei ole kovin suuri. ADHD:takin on eriasteista - kympin tytöillä ei voi olla kovin vaikea ADHD, jos kykenee koulusta suoriutumaan lähes virheettömästi. Kuitenkin nämä kympin tytöt tykkäävät liiotella älyään eli suomennettuna haukkuvat näitä ADHD-naisia tyhmiksi, jotka eivät ole pärjänneet edes peruskoulussa, vaikka nimenomaan se ADHD eikä tyhmyys aiheuttaa ne opiskeluongelmat.
Sen sijaan teillä voi olla muita ongelmia, etenkin, jos oireet ovat vasta erityisesti aikuisiällä korostuneet. Mm. mielenterveysongelmat vaikuttaa keskittymiskykyyn.
Kuinkahan monen toimimattoman masennuslääkityksen takaa paljastuukin diagnosoimaton ADHD.
Älykäs ADHD/ADD voi selvitä peruskoulusta vielä helposti, kun opiskelemäärät ovat kovin rajattuja. Vaikeudet alkavat lukiossa tai yliopistossa.
Meidän äiti on auktoriteetteja myötäilevä miellyttäjä persoonallisuustyypiltään. En voisi antaa lääkärille äitini puhelinnumeroa vastaavassa tilanteessa. Hän ei uskaltaisi "valittaa" tohtorille.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan paljon näitä kympin oppilaita, jotka epäilevät itsellään ADHD:ta - fakta kuitenkin on, että suurin osa ADHD-ihmisistä omaa kesken jääneitä tutkintoja, huonon päättötodistuksen, päihdeongelmaa, rikollisuutta ja/tai käytöshäiriöitä mm. aggressiivisuutta ja väkivaltaa. Jos on kiltti kympin tyttö (tai poika), niin on täysin ymmärrettävää, että uskottavuus ei ole kovin suuri. ADHD:takin on eriasteista - kympin tytöillä ei voi olla kovin vaikea ADHD, jos kykenee koulusta suoriutumaan lähes virheettömästi. Kuitenkin nämä kympin tytöt tykkäävät liiotella älyään eli suomennettuna haukkuvat näitä ADHD-naisia tyhmiksi, jotka eivät ole pärjänneet edes peruskoulussa, vaikka nimenomaan se ADHD eikä tyhmyys aiheuttaa ne opiskeluongelmat.
Sen sijaan teillä voi olla muita ongelmia, etenkin, jos oireet ovat vasta erityisesti aikuisiällä korostuneet. Mm. mielenterveysongelmat vaikuttaa keskittymiskykyyn.
Eikös täällä nimenomaan ole sanottu että eri ihmisillä se seinä tulee vastaan eri vaiheissa. Moni mainitsi että lukio/yliopisto on ollut se. Itselläni on jäänyt kesken neljä eri opintoalaa. Lukio oli meni helposti koska silloin vielä joku oli pitämässä huolen että siellä kursseilla istuin.
Rikollisuus, väkivalta ja muu epäsosiaalinen käytös on yleistä ADHD-miehillä. Naisten ADHD-oireet ovat keskimäärin hyvin erilaiset, ja nimenomaan usein heitä on pidetty niinä kiltteinä tyttöinä koska eivät aiheuta häiriöitä.
ADD nykyään luetaan ADHD:n yhdeksi ilmenemismuodoista. ADD ihmiset eivät ole väkivaltaisia vaan enemmänkin omiin ajatuksiinsa katoavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että ADT on todella yleinen nykyään ja oireilee ihan samalla kuin ADHD. Jos sulla on ADT ja masennus, niin voit helposti kuvitella olevasi ADHD.
Kokeile olla ilman nettiä, puhelinta (paitsi pakolliset soitot), tietokonetta ja telkkaria pari kuukautta tai jopa vuosi. Usein helpottaa tuota ADT:tä ja ADHD:n kaltaisia oireita.
Kylläpä joku viitsii olla kateellinen että toisilla on ADHD. Hassu juttu mistä kaikesta jotkut voikin saada raivarit mutta kiva kun sulla on edes tänään muuta "tekemistä" kuin sohvalla homehtuminen :)
Tuo ei ole kateutta, se on tietämättömyyttä ja jonkinlaista vajavaista empatia- tai asioiden ymmärtämiskykyä.
Ehkä jopa ihan puhdasta tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan paljon näitä kympin oppilaita, jotka epäilevät itsellään ADHD:ta - fakta kuitenkin on, että suurin osa ADHD-ihmisistä omaa kesken jääneitä tutkintoja, huonon päättötodistuksen, päihdeongelmaa, rikollisuutta ja/tai käytöshäiriöitä mm. aggressiivisuutta ja väkivaltaa. Jos on kiltti kympin tyttö (tai poika), niin on täysin ymmärrettävää, että uskottavuus ei ole kovin suuri. ADHD:takin on eriasteista - kympin tytöillä ei voi olla kovin vaikea ADHD, jos kykenee koulusta suoriutumaan lähes virheettömästi. Kuitenkin nämä kympin tytöt tykkäävät liiotella älyään eli suomennettuna haukkuvat näitä ADHD-naisia tyhmiksi, jotka eivät ole pärjänneet edes peruskoulussa, vaikka nimenomaan se ADHD eikä tyhmyys aiheuttaa ne opiskeluongelmat.
Sen sijaan teillä voi olla muita ongelmia, etenkin, jos oireet ovat vasta erityisesti aikuisiällä korostuneet. Mm. mielenterveysongelmat vaikuttaa keskittymiskykyyn.
ADHD:lla ei ole tekemistä älykkyyden kanssa. Tunnen diagnosoituja ADHD-ihmisiä joilla on matemaatiikan, teoreettisen fysiikan, kielten ja psykiatrian aloilta tutkimuksia. Yksi näistä tohtoriksi väitellyt.
Kyseessä on mm. julkisen hoidon minimiperiaate / poliittiset intressit, tieteelliset periaatteet, tulosten hajaannuttaminen ja hallittavuus, yms.