Lue keskustelun säännöt.
En saanutkaan ADHD-diagnoosia
10.01.2021 |
Itsetuntoni romahti. En ole koskaan pärjännyt elämässä ja jokainen päivä on taistelua. En kykene samoihin asioihin kuin muut. Kun minulle ehdotettiin tutkimuksia ja tutustuin aiheeseen niin tuntui kuin olisi ollut toivon kipinä. Oireet täsmäsivät. Samastuin ihmisten tarinoihin ja tapahtumiin. Kaikessa oli järkeä. Kun sain selityksen, niin oli helpompi käsitellä ja hyväksyä asioita. Kun saa hiukan ymmärrystä, niin saa rohkeutta yrittää enemmän.
Maailmani romahti viime viikolla kun sain soiton, jossa lääkäri totesi, ettei aseta diagnoosia. Hän oli haastatellut puhelimessa äitiäni, joka oli kumonnut kaikki kertomukseni. Hän oli kertonut, että lapsena olin iloinen, rauhallinen, suosittu ja minulla oli paljon ystäviä. Yksikään kohta ei pitänyt paikkaansa. Hän kertoi, että hoidan kotini hyvin, mutta se ei pidä paikkaansa. Minulla on tiskikoneessa tälläkin hetkellä astioita, jotka ovat olleet siellä viime vuodesta. En ole imuroinut puoleen vuoteen. En ole vuosiin pessyt ikkunoita. En muista, olenko uunia pessyt kertaakaan muutettuani tänne. Lapset olen hoitanut tunnollisesti, mutta siihen kaikki voimani menevätkin. Lasten isästä ei ole apua, koska asuu muualla eikä välimme ole parhaat.
Unohdin jo mitä tällä aloituksella hain. Oli pakko purkaa jonnekkin, kun olen koko viikonlopun itkenyt. Diagnoosi ei poista ongelmia tai muuta mitään, mutta silti tuntui kuin kaikki ongelmat ja epäonnistumiset olisi isketty kerralla naamaan. Anteeksi, että jouduit lukemaan.
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan paljon näitä kympin oppilaita, jotka epäilevät itsellään ADHD:ta - fakta kuitenkin on, että suurin osa ADHD-ihmisistä omaa kesken jääneitä tutkintoja, huonon päättötodistuksen, päihdeongelmaa, rikollisuutta ja/tai käytöshäiriöitä mm. aggressiivisuutta ja väkivaltaa. Jos on kiltti kympin tyttö (tai poika), niin on täysin ymmärrettävää, että uskottavuus ei ole kovin suuri. ADHD:takin on eriasteista - kympin tytöillä ei voi olla kovin vaikea ADHD, jos kykenee koulusta suoriutumaan lähes virheettömästi. Kuitenkin nämä kympin tytöt tykkäävät liiotella älyään eli suomennettuna haukkuvat näitä ADHD-naisia tyhmiksi, jotka eivät ole pärjänneet edes peruskoulussa, vaikka nimenomaan se ADHD eikä tyhmyys aiheuttaa ne opiskeluongelmat.
Sen sijaan teillä voi olla muita ongelmia, etenkin, jos oireet ovat vasta erityisesti aikuisiällä korostuneet. Mm. mielenterveysongelmat vaikuttaa keskittymiskykyyn.
Jäkäjäkäjäkä. ADHD on olemassa myös huippuälykkäillä ihmisillä ja sitä et sinä millään öyhötyksellä muuta. Mutta jatka vaan raivoamista ja haistattelua jos sulle tulee parempi mieli. Jännä miten joku voi aikuisenakin olla noin kateellinen lahjakkaiden koulumenestyksestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 9v syö koulupäivinä medikinetiä joka sopii kun nenä päähän. Vaikutus kestää juuri sopivasti kotiintulon ja läksyt. Koulu menee hienosti ja kykenee opiskelemaan tuhoamatta omaa ja muiden tunteja. Persoonallisuus ei muutu tms, lääke vain auttaa lasta toimimaan ja suoriutumaan. Se järkyttävä pyörremyrsky istuu ja tekee hommia - https://euhealth24.com/fi/drug/strattera-generic
Miten linkki liittyy Medikinetiin?
Täällä samaa. Puolison vanhemmat eivät voi myöntää, että heidän lastensa perimässä kulkisi jonkinlainen nepsyhäiriö, vaikka molemmilla lapsillaan vaikeuksia arjessa ja ihmissuhteissa, ahdistuneisuutta ja masennusta. Suvussa myös muuta mt-pulmaa. Näistä ei sovi puhua. Tällainen typerä ylpeys hankaloittaa avun saamista ja asian hyväksymistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä samaa. Puolison vanhemmat eivät voi myöntää, että heidän lastensa perimässä kulkisi jonkinlainen nepsyhäiriö, vaikka molemmilla lapsillaan vaikeuksia arjessa ja ihmissuhteissa, ahdistuneisuutta ja masennusta. Suvussa myös muuta mt-pulmaa. Näistä ei sovi puhua. Tällainen typerä ylpeys hankaloittaa avun saamista ja asian hyväksymistä!
Mun exän perhe on samanlainen. Aikuisten poikien perheet on hajonneet, kun ongelmia ei enää voinut peitellä. Heidän äitinsä tärkein asia on selittää, ettei se häneltä periydy. Ei, se periytyy molemmilta vanhemmilta, mutta HEIDÄN vanhempansa ovat osanneet tukea heitä.
Tämä nykypäivän diagnoosien hakeminen joka vxtun asiaan on jo sairasta touhua...
Sen jälkeen haetaan tukirahoja!!
Onneksi ei enään kauaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykypäivän diagnoosien hakeminen joka vxtun asiaan on jo sairasta touhua...
Sen jälkeen haetaan tukirahoja!!
Onneksi ei enään kauaa..
Olen työssä käyvä aikuinen, jolla on ADHD. Mitä tukia kuvittelet minun saavan lääkekorvauksen lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Outoa että diagnosointi tyssäsi noin pieneen. Olisin tuossa tapauksessa todella, todella vihainen äidilleni ja vaatisin että tutkimuksia jatketaan.
Muistelisin lukeneeni jostain että joskus vanhempien sokeus lapsen oireilulle johtuu siitä että näillä on sama sairaus. Neuropuolen poikkeavuudet ovat usein periytyviä. Tällöin diagnosoimaton, kaaokseen tottunut vanhempi ei näe että tämän normaali onkin epänormaalia.
Juuri näin. Lapsellani on todettu ADHD nuorena aikuisena ja kun mieheni kanssa osaltamme vastattiin kyselyyn, en voinut kuin todeta, että taitaa olla minullakin. Tutkimuksissa en ole käynyt olisin kyllä päässyt, mutta elämäntilanne muutoin oli sellainen ettei ollut resursseja silloin.
Uskon, että minunkin äitini olisi puhunut samoin kuin AP:n äiti. Hänelle se, että mulla ois tuo dg olisi kauhistus ja mitä muutkin ihmiset sanoo. Sinänsä huvittaa koska olen ihan sata varma että hänellä on ADHD myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu varmasti kamalalta, mutta älä vielä luovuta. Vaikka diagnoosin kriteerit ovat kaikkialla samat, todennus tehdään lääkäristä riippuen eri tavalla. Diagnoosia varten tarvitaan jotain näyttöä siitä että oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa. Onko sinulla muita sukulaisia, lastenhoitajia, ala-asteen opettajia tms ihmisiä jotka voisivat todentaa muistikuvasi lapsuuden haasteista? Kaikillahan ei ole vanhemmat edes elossa tai muusta syystä tavoitettavissa, jolloin diagnoosin tueksi tarvitaan muita asioita. Tiedän ihmisiä joilla on kelvannut todisteeksi myös ensimmäisten luokkien koulutodistukset ja reppuvihkot joissa opettajan kommenttia häiriköinnistä tunnilla.
Itse olin monien muiden ahdh-naisten tapaan lapsena kiltti, hiljainen, ujo haaveilija, jolla kuitenkin myllersi sisällä. Eli se mikä monilla purkautuu häiriköintinä ja levottomuutena kääntyi itselläni sisäänpäin. Koulussakin menestyin hyvin, peruskoulu kun on mitoitettu keskimääräi
Näin on, mutta on myös niitä joilla ei oikeasti kriteerit täyty, vaikka ketä haastateltaisiin. Minulla sukulainen joka kyseli muistanko häneltä ongelmia lapsuudesta, olin lapsenvahtina usein hänelle. No en muista. Oli suorastaan ns helppo lapsi. Kyllä hän keskittyi tekemiseen ja tehtäviin, myös epämieluisat työt hoiti. Tiedän ja tunnen lapsia joilla on adhd, ja tämän sukulaiseni lapsuusajan käytös ei ole samanlaista.
Henkilö itse voi olla tosi pettynyt kun lääkäri ei aseta diagnoosia, kun henkilö on jo itselleen diagnosoinut adhd:n. Mutta jos ei oireet ole näkyneet lapsena, ei diag kriteerit täyty, nykytietämyksen mukaan näin.
Jos adhd-oireet on vasta aikuisena, ehkä kyse on pahanlaatuisesta stressista, masennuksesta, traumasta?
"oikea" synnynnäinen adhd päinvastoin lievittyy kun aikuiseksi kasvaa, kun oppii hillitsemään impulssejaan jne. Se on lapsuudessa pahempi ja näkyvämpi kuin aikuisena. Ne jotka löytävät itseltään adhd oireet vasta aikuisena, ehkä syynä on jotain muuta selvittämisen arvoista. On muitakin nepsy tai mt-juttuja kuin adhd.
Näin ADHD-diagnoosin saaneena: Se lääke auttaa about 20%. Se loppu 80% tulee siitä, että on todella tarkat rutiinit joita noudatetaan.
Netti on yksi pahimmista paikoista ADHD ja ADD henkilölle. Samaten tietokoneplit ja muut pelit. Laita näiden käyttö ihan minimiin, mukaanlukien sosiaalinen media.
Voit omilla tekemisilläsi vaikuttaa paljonkin siihen miten paljon ADHD sinuun vaikuttaa. Jos oikeasti uskot sinulla olevan ADHD, niin silloin lähde muuttamaan elämäntapaasi. Jos sinulla se on, niin et voi enää koskaan pyrkiä elämään niin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"oikea" synnynnäinen adhd päinvastoin lievittyy kun aikuiseksi kasvaa, kun oppii hillitsemään impulssejaan jne. Se on lapsuudessa pahempi ja näkyvämpi kuin aikuisena. Ne jotka löytävät itseltään adhd oireet vasta aikuisena, ehkä syynä on jotain muuta selvittämisen arvoista. On muitakin nepsy tai mt-juttuja kuin adhd.
Mistä tieteellisestä tutkimukseta tämä väittämä tulee? Kuulosta todella vahvasti sun omalta mielipiteeltä, mikä tekee minusta todella törkeän siitä, että väität oman mielipiteesi olevan "oikea adhd"
Diagnoosia jaellaan suomessa ihan pärstäkertoimen mukaan ja mielivaltaisesti, siis loppupeleissä. Enkä vain sano tätä. Ol4en tuota vierestä katsellut ja ihmetellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap:lle vielä (vaikka ketju onkin vanha), meillä jokaisella on nepsypiirteitä, joillain ne ei haittaa elämää yhtään, joillain se on jatkuvasti haittavaa, jopa vammauttavaa. Kirjotin muualle, kopioin tähän:
"Niitä piirteitä on kaikilla, mutta osalla enemmän, osalla vähemmän.
Kuvittele jana, jonka toisessa päässä on neurotyypillinen tavis, ja toisessa päässä neuroepätyypillinen. Me kaikki asetumme siihen janalle. Neurotyypilliselläkin voi olla joku lievä nepsyoire, vaikkapa että on hajamielinen JOSKUS. Etsii avaimiaan kotona (ja myös löytää ne) ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin.
Kun taas janan toisessa päässä hajamielisyyttä esiintyy koko ajan, jatkuvasti, JOKAISESSA ARKIPÄIVÄN ASKAREESSA. Hukkaa kaiken, avaimet, puhelimen, lompakkonsa, käsilaukkunsa, kenkänsä, päivittäin tai jopa useita kertoja päivässä etsii näitä. Silloin se jo haittaa arkea.
Ja tämä hajamielisyys on vain yksi esimerkki, mutta melkeinpä kaikista nepsypiirteistä, voidaan laittaa tähän janalle "normaali esiintyvyys" ja "arkea haittaava esiintyvyys". Eli kyllä, jokaisella meistä on nepsypiirteitä, mutta suurimmalla osalla meistä ne eivät haittaa arkea lainkaan. "
Ap, voit ihan hyvin ajatella itseäsi adhd-oireisena, vaikka oireiden määrä jäikin yhden lääkärin mielestä janalla vielä diagnoosirajan alle. Aina voit hakea toisenkin lääkärin mielipiteen ja haastatella jotakuta toista ihmistä lapsuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykypäivän diagnoosien hakeminen joka vxtun asiaan on jo sairasta touhua...
Sen jälkeen haetaan tukirahoja!!
Onneksi ei enään kauaa..
Olen työssä käyvä aikuinen, jolla on ADHD. Mitä tukia kuvittelet minun saavan lääkekorvauksen lisäksi?
En tiedä mitä aikuisille on, mutta lapsille paljonkin. Kelan kuntoutuksia monenlaisia, kelan valmennuskursseja, terapiaa. (toiminta - ja psykoterapiaa). Iso osa ihan huuhaata. Lastenpsykiatrin lääkeseuranta ainoa tärkeä joka on selvästi auttanut. Toki sekin verovaroin, mutta sentään hyödyksi ja mahdollistaa koulunkäynnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"oikea" synnynnäinen adhd päinvastoin lievittyy kun aikuiseksi kasvaa, kun oppii hillitsemään impulssejaan jne. Se on lapsuudessa pahempi ja näkyvämpi kuin aikuisena. Ne jotka löytävät itseltään adhd oireet vasta aikuisena, ehkä syynä on jotain muuta selvittämisen arvoista. On muitakin nepsy tai mt-juttuja kuin adhd.
Mistä tieteellisestä tutkimukseta tämä väittämä tulee? Kuulosta todella vahvasti sun omalta mielipiteeltä, mikä tekee minusta todella törkeän siitä, että väität oman mielipiteesi olevan "oikea adhd"
Onko tuo sinulle uutta tietoa, että oireisto on lapsena näkyvämpi kuin aikuisena? Oireet lievenevät, kun keskushermosto kehittyy? Selaa itse tutkimuksia läpi, niin törmäät siihen että lapsena diagnosoitu voi aikuisena pärjätä jo ilman lääkkeitäkin. Ihan perushuttua. Ihminen oppii käytöstään muokkaamaan. Toki ei adhd kokonaan häviä mutta oireet eivät ole enää niin näkyviä, sen kanssa voi oppia elämään.
Mun mielipide perustuu 20 v työhön adhd-ihmisten rinnalla, ja lukuisiin koulutuksiin ja tutkimustietoon.
***
Nämähän ovat niitä "adhd on supervoimani" tyyppejä. Osalla oireisto on, vaikka vähän lievenisi, silti edelleen hyvin haastava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"oikea" synnynnäinen adhd päinvastoin lievittyy kun aikuiseksi kasvaa, kun oppii hillitsemään impulssejaan jne. Se on lapsuudessa pahempi ja näkyvämpi kuin aikuisena. Ne jotka löytävät itseltään adhd oireet vasta aikuisena, ehkä syynä on jotain muuta selvittämisen arvoista. On muitakin nepsy tai mt-juttuja kuin adhd.
Mistä tieteellisestä tutkimukseta tämä väittämä tulee? Kuulosta todella vahvasti sun omalta mielipiteeltä, mikä tekee minusta todella törkeän siitä, että väität oman mielipiteesi olevan "oikea adhd"
Olen eri, mutta englanninkielisestä lääketieteellisestä julkaisusta poimin sellaisen luvun, että adhd on väestötasolla Yhdysvalloissa noin yhdeksällä prosentilla lapsista ja neljällä prosentilla aikuisista. Eikä kyse ole aikuisten alidiagnosoinnista vaan siitä, että noin puolet adhd-lapsista kypsyy iän myötä ja ongelmat lievenevät niin ettei diagnoosille ole enää tarvetta.
En sano etteikö olisi mahdollista, että adhd jää lapsena huomaamatta ja rampauttaa arjen vasta aikuisiällä. Mutta sen sanon, että en oikein usko että adhd-lapsi pystyisi maskaamaan kaikki oireet pois vanhemmiltaan ja menestymään vielä koulussakin erinomaisesti, kyseessähän on nimenomaan hermostollinen kypsymättömyys.
Tämänkin ketjun perusteella näyttää olevan muotia ajatella, että älykkyydellä pystyy kompensoimaan adhd-oireet. Jossakin määrin varmasti näin onkin. Mutta kannattaa miettiä, tekeekö itselleen karhunpalveluksen ripustaessaan identiteettinsä toisaalta älykkyyteen ja toisaalta tarkkaavuushäiriöön. Se, mitä moni kutsuu älykkyydeksi, on usein trivian ahmimista kirjoista ja verkosta, silloin kun oikeasti viisas söisi puuroa ja nukkuisi pitkät yöunet että jaksaa käyttää älyään töissä.
Ja kyllä, itsekin luin viime yönä kirjaa liian pitkään ja nyt proktrastinoin täällä. Se ei ole merkki älykkyydestäni vaan itsehillinnän puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"oikea" synnynnäinen adhd päinvastoin lievittyy kun aikuiseksi kasvaa, kun oppii hillitsemään impulssejaan jne. Se on lapsuudessa pahempi ja näkyvämpi kuin aikuisena. Ne jotka löytävät itseltään adhd oireet vasta aikuisena, ehkä syynä on jotain muuta selvittämisen arvoista. On muitakin nepsy tai mt-juttuja kuin adhd.
Mistä tieteellisestä tutkimukseta tämä väittämä tulee? Kuulosta todella vahvasti sun omalta mielipiteeltä, mikä tekee minusta todella törkeän siitä, että väität oman mielipiteesi olevan "oikea adhd"
Olen eri, mutta englanninkielisestä lääketieteellisestä julkaisusta poimin sellaisen luvun, että adhd on väestötasolla Yhdysvalloissa noin yhdeksällä prosentilla lapsista ja neljällä prosentilla aikuisista. Eikä kyse ole aikuisten alidiagnosoinnista vaan
Hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on, mutta on myös niitä joilla ei oikeasti kriteerit täyty, vaikka ketä haastateltaisiin. Minulla sukulainen joka kyseli muistanko häneltä ongelmia lapsuudesta, olin lapsenvahtina usein hänelle. No en muista. Oli suorastaan ns helppo lapsi. Kyllä hän keskittyi tekemiseen ja tehtäviin, myös epämieluisat työt hoiti. Tiedän ja tunnen lapsia joilla on adhd, ja tämän sukulaiseni lapsuusajan käytös ei ole samanlaista.
Henkilö itse voi olla tosi pettynyt kun lääkäri ei aseta diagnoosia, kun henkilö on jo itselleen diagnosoinut adhd:n. Mutta jos ei oireet ole näkyneet lapsena, ei diag kriteerit täyty, nykytietämyksen mukaan näin.
Jos adhd-oireet on vasta aikuisena, ehkä kyse on pahanlaatuisesta stressista, masennuksesta, traumasta?
"oikea" synnynnäinen adhd päinvastoin lievittyy kun aikuiseksi kasvaa, kun oppii hillitsemään impulssejaan jne. Se on lapsuudessa pahempi ja näkyvämpi kuin aikuisena. Ne jotka löytävät itseltään adhd oireet vasta aikuisena, ehkä syynä on jotain muuta selvittämisen arvoista. On muitakin nepsy tai mt-juttuja kuin adhd.
Tämä on tavallaan totta. Lapsuudessa voi kuitenkin olla tekijöitä joiden vuoksi oireet jää huomaamatta. Mikäli tutkimuksen tekijällä ei ole riittävän syvällinen osaaminen niin hän ei välttämättä osaa kaivaa niitä esiin. Pelkkä DIVAn rastittaminen ilman johdattevaa keskustelua ei riitä. Aikuisena löytyvät oireet voivat olla niiden tiedostaminen aikuisena.
Oma tyttäreni puhuu, että hänellä on adhd ja aikoo tutkimuksiin. Jos joku minulta äitinä kysyy missä se on näkynyt niin en tiedä..ei ole ollut mutäön erityistä, päiväkodista tai koulusta ei ole koskaan oltu mistään huolissaan. On käynyt lukion ja yliopistotutkinto on..itse vaan sanoo, että on ollut aina vaikea keskittyä🤷