Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Netflixin hehkutettu Bridgerton, yritin katsoa, mutta lienenkö liian wanha...
10.01.2021 |
Niin teennäistä, lapsellista ja ennalta-arvattavaa. Katsoin ekan jakson suurin odotuksin, rakastan menneisyyteen sijoittuvia pukudraamoja... mutta äh mikä pettymys. Olisin ehkä tykännyt 16-vuotiaana, näin 4-kymppisenä en taida kuulua kohderyhmään..
Vai vieläkö se siitä muuttuu, kannattaako edes yrittää katsoa pidemmälle?
Kommentit (238)
Itse ajattelin tämän niinkuin aikuisten överinä kermakakkufantasiana. Sijoitettu ikäänkuin 1800-luvulle maustettuna nykyajan jutuilla ja upeilla lavasteilla ja puvustuksella. Sarjassahan esim tanssimusiikkina kuullaan Billie Eilishia ja muuta nykymusiikkia klassiseksi sovitettuna.
Olen 51 v ja katsoin hyvänä viihteenä välipäivinä ja tykkäsin kovasti, seuraavaa kautta odotellessa.
Mielestäni sarjan "raiskaus" on aika liioiteltu juttu, kun n 45 kg nainen siirtyy kesken molemmanpuoleisen seksin päälle ja ikäänkuin "pakottaa" orgasmihetkellä miehen laukeamaan sisäänsä. Kyllä iso mies olisi sieltä alta päässyt pois milloin vaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan karmeaa katselukelvotonta paskaa, ja kyseessä on käsittääkseni yksi Netflixin suosituimmista sarjoista. Kuvastaa hyvin millaiselle kohderyhmälle Netflix on suunnattu.
Millaiselle?
Mitä sinä katsot?
En ole tuo kommentoija mutta vastaan.
Otin Netflixin kokeeksi nyt joulukuussa, kun tiesin, että tulen olemaan kotona ja tarvitsen jotain viihdettä. Noh, viihdettä siellä tosiaan onkin. Netflixissä on paljon kaupallisia menestyksiä ja leffat ja sarjat ovat "pikaruokaa". Siis mukavaa katsoa eikä tarvi jälkeenpäin juuri miettiä.
Minä taas katson monia sarjoja tai leffoja niin, että hyvistä tulee kuin ikoneita seinille, mietin ja analysoin niitä, kun en katso niitä, nautin kerroksellisuudesta ja eri yksityiskohdista.
Netflix on mielestäni suunnattu sellaisille, joita miellyttävät sarjat kuten Syke tai leffat kuten Forrest Gump (eli perus av-mamma).
Netlixissä on minulle jotain katsottavaa, mutta se tuntuu olevan enemmälti sattuma kuin se, että joku ajatteleva ihminen olisi valinnut sinne mielenkiintoisia juttuja. Näinpä arvelen, että kohdallani Netflixin maksut jäävät tuohon yhteen kuukauteen, jonka maksoin.
Vierailija kirjoitti:
Sarja on lapsellinen ja ennalta-arvattava, ei siitä mihinkään pääse. Tässä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, onhan saippuasarjoillakin katsojansa. Minä sinnittelin ensimmäisen tuotantokauden ihan visuaalisen ilmeen vuoksi, mutta vaikeaa oli, kun käsikirjoitus ja dialogi olivat niin kömpelöt.
No et taatusti arvannut että Ridge ja Shauna olivatkin menneet Vegasissa naimisiin!!!
Katsoisin kyllä mielelläni esim.Etiopian keisarinna Zauditu eli Zewditusta tehdyn sarjan.
Minua kiinnostaisi Madagaskarin kuningatar Ranavalona I:n realistinen tarina. Harjoitti intohimoisesti orjuutta ja orjakauppaa. Kuinkas sitten suut pantaisiin?
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c1/Ranavalona_I.jpg
Tässä taannoin esitetyssä Sanditonissa ei tummaihoinen perijätär haitannut, koska siinä hänet esitettiin kohahduttavana. Tuli siis juhliin ja ihmiset olivat tyrmistyneitä, kuten siis olisivatkin olleet 1800-luvulla.
Yhdysvaltojen tuleva presidenttihän on sitä mieltä, että kouluissa pitäisi opettaa että hehkulampun keksijä saattoi olla ihan hyvin mustakin. Miksi ihmeessä pitäisi valehdella? Tuleeko lapsille hyvä fiilis? Vai käykö kuten Beethoovenille, mitä yritetään kanssa saada mustaihoiseksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin puolet ekasta jaksosta. Odotin ehkä jotain kivaa, modernisoitua Austenia, mutta se olikin kehnosti kirjoitettua höttöä.
(Roolihenkilöiden etnisyys ei sinänsä häiritse minua.)
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin tämän niinkuin aikuisten överinä kermakakkufantasiana. Sijoitettu ikäänkuin 1800-luvulle maustettuna nykyajan jutuilla ja upeilla lavasteilla ja puvustuksella. Sarjassahan esim tanssimusiikkina kuullaan Billie Eilishia ja muuta nykymusiikkia klassiseksi sovitettuna.
Olen 51 v ja katsoin hyvänä viihteenä välipäivinä ja tykkäsin kovasti, seuraavaa kautta odotellessa.
Mielestäni sarjan "raiskaus" on aika liioiteltu juttu, kun n 45 kg nainen siirtyy kesken molemmanpuoleisen seksin päälle ja ikäänkuin "pakottaa" orgasmihetkellä miehen laukeamaan sisäänsä. Kyllä iso mies olisi sieltä alta päässyt pois milloin vaan :D
Just tuommoinen "ei miestä voi raiskata" asenne on kammottava ja sen takia olisinkin halunnut että tilannetta olisi jotenkin käsitelty sarjassa tapahtuman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katsonut sarjaa, mutta nähtyäni kuvauksen "nainen haluaa rakkausavioliiton, mies ei aio mennä naimisiin", ihmettelin jo. Kun samaan aikaan näkee, että sarja on sijoittuvinaan ajalle, jolloin nimenomaan rakkausavioliitot eivät olleet ensisijainen juttu, vaan avioliitoilla oli vielä suuri merkitys siinä, että omaisuus siirtyi järkevästi eteenpäin. Toki on ollut plussaa, jos noissa liitoissa on ollut rakkautta, mutta minulla on käsitys, että monet noista liitoista oli järkiliittoja ja piti olla vanhempien tai suvun hyväksyntä.
Tuohon aikaan ihanteena alkoi olla rakkausavioliitto, mutta rakkauden kohteen tuli olla tarpeeksi varakas ja oikeasta säädystä. Mutta en nyt lähtisi Bridgertonia tuosta asiasta alleviivaamaan. Kyllä tämä rakkaus voittaa kaiken teema on yleinen suurimmassa osassa historiallisista draamoista esim. Austen, Bronte, Gaskell yms. filmatisoinnit sekä Downton Abbey.
Toivottavasti en nyt muista väärin, mutta säätyläisnaisten (ja tietysti muidenkin naisten) tilanne oli se, että he eivät voineet periä omaisuutta. (Tai sitten jos perheessä oli poika, omaisuus meni tälle.) Ainakin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjassa näin. Avioliitto oli ainoa mahdollisuus säilyttää elintaso. Ja se oli syy olla menemättä naimisiin ensisijaisesti rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan karmeaa katselukelvotonta paskaa, ja kyseessä on käsittääkseni yksi Netflixin suosituimmista sarjoista. Kuvastaa hyvin millaiselle kohderyhmälle Netflix on suunnattu.
Millaiselle?
Mitä sinä katsot?
En ole tuo kommentoija mutta vastaan.
Otin Netflixin kokeeksi nyt joulukuussa, kun tiesin, että tulen olemaan kotona ja tarvitsen jotain viihdettä. Noh, viihdettä siellä tosiaan onkin. Netflixissä on paljon kaupallisia menestyksiä ja leffat ja sarjat ovat "pikaruokaa". Siis mukavaa katsoa eikä tarvi jälkeenpäin juuri miettiä.
Minä taas katson monia sarjoja tai leffoja niin, että hyvistä tulee kuin ikoneita seinille, mietin ja analysoin niitä, kun en katso niitä, nautin kerroksellisuudesta ja eri yksityiskohdista.
Netflix on mielestäni suunnattu sellaisille, joita miellyttävät sarjat kuten Syke tai leffat kuten Forrest Gump (eli perus av-mamma).
Netlixissä on minulle jotain katsottavaa, mutta se tuntuu olevan enemmälti sattuma kuin se, että joku ajatteleva ihminen olisi valinnut sinne mielenkiintoisia juttuja. Näinpä arvelen, että kohdallani Netflixin maksut jäävät tuohon yhteen kuukauteen, jonka maksoin.
Kiitos tiedosta.
Musta kuningatar -sarja oli mielestäni kiinnostava.
Sykettä en ole koskaan katsonut enkä pitänyt Forrest Gumpista, jonka näin ikuisuus sitten.
Pidän av-mamma -kommentteja surkuhupaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katsonut sarjaa, mutta nähtyäni kuvauksen "nainen haluaa rakkausavioliiton, mies ei aio mennä naimisiin", ihmettelin jo. Kun samaan aikaan näkee, että sarja on sijoittuvinaan ajalle, jolloin nimenomaan rakkausavioliitot eivät olleet ensisijainen juttu, vaan avioliitoilla oli vielä suuri merkitys siinä, että omaisuus siirtyi järkevästi eteenpäin. Toki on ollut plussaa, jos noissa liitoissa on ollut rakkautta, mutta minulla on käsitys, että monet noista liitoista oli järkiliittoja ja piti olla vanhempien tai suvun hyväksyntä.
No aikalaisten kirjallisuudessa rakkausavioliitto oli itsestäänselvyys ja järkiliittoa vastustettiin viimeiseen asti. Toki silloinkin kirjoitettiin herkullista fantasiaa kaiken sen jäykistelyn vastapainoksi :)
Esim. Austenin teoksissa on täysin selvää, että nainen varmistaa pääsemällä naimisiin elantonsa. Hyvin harvoilla varakkaidenkaan perheiden tyttärillä oli mitään vaihtoehtoa tälle. Joku Florence Nightingale on harvinainen poikkeus. Austenin teoksissa köyhän kanssa naimisiinmenevä joutuu kärsimään ( Kasvattitytön tarina ja Fanny Pricen äiti). Toisaalta Fannyn serkku, joka nai pelkästä rahasta joutuu turmioon syrjähyppynsä seurauksena. Ihanteena oli siis rakkausavioliitto, mutta sopivan kumppanin kanssa. Romanttisessa kirjallisuudessa vaatimaton sankaritar saa MR Darcyn, joka on sekä rikas että komea ja vieläpä rakastuu päähenkilöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa palstamammojen pysyä Salkkareissa, siinä on teille laatuviihdettä kerrakseen
Bridgerton on suunnilleen yhtä laadukas sarja kuin salkkarit. Ei tästä voi puhua samana päivänä kuin Downtonista tai Tudorssista, kun joku sitä kyseli. Neljä jaksoa pystyin katsomaan ja siinä oli neljä liikaa.
Vaikea sanoa, koska en seuraa Salattuja eläimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taannoin esitetyssä Sanditonissa ei tummaihoinen perijätär haitannut, koska siinä hänet esitettiin kohahduttavana. Tuli siis juhliin ja ihmiset olivat tyrmistyneitä, kuten siis olisivatkin olleet 1800-luvulla.
Yhdysvaltojen tuleva presidenttihän on sitä mieltä, että kouluissa pitäisi opettaa että hehkulampun keksijä saattoi olla ihan hyvin mustakin. Miksi ihmeessä pitäisi valehdella? Tuleeko lapsille hyvä fiilis? Vai käykö kuten Beethoovenille, mitä yritetään kanssa saada mustaihoiseksi..
Toisaalta Austen itse kirjoitti Sandintonista vain ensimmäisen luvun alun.
Kun tälle tielle on kerran lähdetty, niin miksei sitten tehdä sarjoja, joissa keskiajan ritarit karauttavat seikkailuihin Porschen kyydissä tai kuvata Hitleriä ja Eva Braunia viettämässä hanukkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin tämän niinkuin aikuisten överinä kermakakkufantasiana. Sijoitettu ikäänkuin 1800-luvulle maustettuna nykyajan jutuilla ja upeilla lavasteilla ja puvustuksella. Sarjassahan esim tanssimusiikkina kuullaan Billie Eilishia ja muuta nykymusiikkia klassiseksi sovitettuna.
Olen 51 v ja katsoin hyvänä viihteenä välipäivinä ja tykkäsin kovasti, seuraavaa kautta odotellessa.
Mielestäni sarjan "raiskaus" on aika liioiteltu juttu, kun n 45 kg nainen siirtyy kesken molemmanpuoleisen seksin päälle ja ikäänkuin "pakottaa" orgasmihetkellä miehen laukeamaan sisäänsä. Kyllä iso mies olisi sieltä alta päässyt pois milloin vaan :D
Just tuommoinen "ei miestä voi raiskata" asenne on kammottava ja sen takia olisinkin halunnut että tilannetta olisi jotenkin käsitelty sarjassa tapahtuman jälkeen.
No kerro mulle miten pieni nainen raiskaa itseään kaksi kertaa isomman miehen ilman apuvälineitä kuten tässä kohtauksessa? Mieshän olisi voinut keskeyttää vapaaehtoisesti aloitetun yhdinnän milloin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katsonut sarjaa, mutta nähtyäni kuvauksen "nainen haluaa rakkausavioliiton, mies ei aio mennä naimisiin", ihmettelin jo. Kun samaan aikaan näkee, että sarja on sijoittuvinaan ajalle, jolloin nimenomaan rakkausavioliitot eivät olleet ensisijainen juttu, vaan avioliitoilla oli vielä suuri merkitys siinä, että omaisuus siirtyi järkevästi eteenpäin. Toki on ollut plussaa, jos noissa liitoissa on ollut rakkautta, mutta minulla on käsitys, että monet noista liitoista oli järkiliittoja ja piti olla vanhempien tai suvun hyväksyntä.
Tuohon aikaan ihanteena alkoi olla rakkausavioliitto, mutta rakkauden kohteen tuli olla tarpeeksi varakas ja oikeasta säädystä. Mutta en nyt lähtisi Bridgertonia tuosta asiasta alleviivaamaan. Kyllä tämä rakkaus voittaa kaiken teema on yleinen suurimmassa osassa historiallisista draamoista esim. Austen, Bronte, Gaskell yms. filmatisoinnit sekä Downton Abbey.
Toivottavasti en nyt muista väärin, mutta säätyläisnaisten (ja tietysti muidenkin naisten) tilanne oli se, että he eivät voineet periä omaisuutta. (Tai sitten jos perheessä oli poika, omaisuus meni tälle.) Ainakin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjassa näin. Avioliitto oli ainoa mahdollisuus säilyttää elintaso. Ja se oli syy olla menemättä naimisiin ensisijaisesti rakkaudesta.
Kyllä - ja sama toimi myös miehen kannalta niin, että varakkaan naisen naidessaan tämän omaisuus siirtyi ko. miehen haltuun ennen naista. Jos varakkaalla perheellä oli esimerkiksi poika ja tytär, oli poika kaiken varallisuuden perijä. Jos poika taas sai vain tyttären, ei tämä tytär perinytkään omaisuutta, vaan isänsä kuoltua kaikki omaisuus siirtyi tämän tädin (eli varakkaan perheen tyttären) aviomiehen haltuun. Jos perheen pojalle olisi tyttären sijaan siunaantunut poika, niin tämä poika olisi ollut perimäjärjestyksessä seuraava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katsonut sarjaa, mutta nähtyäni kuvauksen "nainen haluaa rakkausavioliiton, mies ei aio mennä naimisiin", ihmettelin jo. Kun samaan aikaan näkee, että sarja on sijoittuvinaan ajalle, jolloin nimenomaan rakkausavioliitot eivät olleet ensisijainen juttu, vaan avioliitoilla oli vielä suuri merkitys siinä, että omaisuus siirtyi järkevästi eteenpäin. Toki on ollut plussaa, jos noissa liitoissa on ollut rakkautta, mutta minulla on käsitys, että monet noista liitoista oli järkiliittoja ja piti olla vanhempien tai suvun hyväksyntä.
Tuohon aikaan ihanteena alkoi olla rakkausavioliitto, mutta rakkauden kohteen tuli olla tarpeeksi varakas ja oikeasta säädystä. Mutta en nyt lähtisi Bridgertonia tuosta asiasta alleviivaamaan. Kyllä tämä rakkaus voittaa kaiken teema on yleinen suurimmassa osassa historiallisista draamoista esim. Austen, Bronte, Gaskell yms. filmatisoinnit sekä Downton Abbey.
Toivottavasti en nyt muista väärin, mutta säätyläisnaisten (ja tietysti muidenkin naisten) tilanne oli se, että he eivät voineet periä omaisuutta. (Tai sitten jos perheessä oli poika, omaisuus meni tälle.) Ainakin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjassa näin. Avioliitto oli ainoa mahdollisuus säilyttää elintaso. Ja se oli syy olla menemättä naimisiin ensisijaisesti rakkaudesta.
Naisten perintö oli myötäjäiset, joiden hallinta siirtyi avioliiton myötä miespuolisilta sukulaisilta aviomiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taannoin esitetyssä Sanditonissa ei tummaihoinen perijätär haitannut, koska siinä hänet esitettiin kohahduttavana. Tuli siis juhliin ja ihmiset olivat tyrmistyneitä, kuten siis olisivatkin olleet 1800-luvulla.
Yhdysvaltojen tuleva presidenttihän on sitä mieltä, että kouluissa pitäisi opettaa että hehkulampun keksijä saattoi olla ihan hyvin mustakin. Miksi ihmeessä pitäisi valehdella? Tuleeko lapsille hyvä fiilis? Vai käykö kuten Beethoovenille, mitä yritetään kanssa saada mustaihoiseksi..Toisaalta Austen itse kirjoitti Sandintonista vain ensimmäisen luvun alun.
Niin? Silti se tummaihoinen nainen siinä sarjassa kohahdutti niitä juhlijoita.
Katsoin jouluna uudelleen suosikkisarja Downton Abbeytä ja sen jälkeen ei kyllä pystynyt tätä katsomaan yhtä jaksoa pidemmälle. Laatuero on 11-0.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katsonut sarjaa, mutta nähtyäni kuvauksen "nainen haluaa rakkausavioliiton, mies ei aio mennä naimisiin", ihmettelin jo. Kun samaan aikaan näkee, että sarja on sijoittuvinaan ajalle, jolloin nimenomaan rakkausavioliitot eivät olleet ensisijainen juttu, vaan avioliitoilla oli vielä suuri merkitys siinä, että omaisuus siirtyi järkevästi eteenpäin. Toki on ollut plussaa, jos noissa liitoissa on ollut rakkautta, mutta minulla on käsitys, että monet noista liitoista oli järkiliittoja ja piti olla vanhempien tai suvun hyväksyntä.
Tuohon aikaan ihanteena alkoi olla rakkausavioliitto, mutta rakkauden kohteen tuli olla tarpeeksi varakas ja oikeasta säädystä. Mutta en nyt lähtisi Bridgertonia tuosta asiasta alleviivaamaan. Kyllä tämä rakkaus voittaa kaiken teema on yleinen suurimmassa osassa historiallisista draamoista esim. Austen, Bronte, Gaskell yms. filmatisoinnit sekä Downton Abbey.
Toivottavasti en nyt muista väärin, mutta säätyläisnaisten (ja tietysti muidenkin naisten) tilanne oli se, että he eivät voineet periä omaisuutta. (Tai sitten jos perheessä oli poika, omaisuus meni tälle.) Ainakin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjassa näin. Avioliitto oli ainoa mahdollisuus säilyttää elintaso. Ja se oli syy olla menemättä naimisiin ensisijaisesti rakkaudesta.
Kyllä - ja sama toimi myös miehen kannalta niin, että varakkaan naisen naidessaan tämän omaisuus siirtyi ko. miehen haltuun ennen naista. Jos varakkaalla perheellä oli esimerkiksi poika ja tytär, oli poika kaiken varallisuuden perijä. Jos poika taas sai vain tyttären, ei tämä tytär perinytkään omaisuutta, vaan isänsä kuoltua kaikki omaisuus siirtyi tämän tädin (eli varakkaan perheen tyttären) aviomiehen haltuun. Jos perheen pojalle olisi tyttären sijaan siunaantunut poika, niin tämä poika olisi ollut perimäjärjestyksessä seuraava.
Eikös tämä ole ns, sääntöperintö eli koski vain sen alaista omaisuutta. Järjestelyn saattoi purkaa perintöjärjestyksessä seuraavien suostumuksella. Gaskellin romaanissa North and Soth sankaritar perii kummisedältään rahaa ja puuvillatehtaan, joiden hallinnan kiirehtii antamaan tulevalle miehelleen.
Alue: Aihe vapaa
Sheban kuningatar voisi myös olla loistava aihe :) Tai maailman suurinta merirosvolaivuetta johtanut kiinalainen nainen, Ching Shih. Hänen komennossaan oli 1800 alusta ja n. 60 000 - 80 000 merirosvoa.