Netflixin hehkutettu Bridgerton, yritin katsoa, mutta lienenkö liian wanha...
Niin teennäistä, lapsellista ja ennalta-arvattavaa. Katsoin ekan jakson suurin odotuksin, rakastan menneisyyteen sijoittuvia pukudraamoja... mutta äh mikä pettymys. Olisin ehkä tykännyt 16-vuotiaana, näin 4-kymppisenä en taida kuulua kohderyhmään..
Vai vieläkö se siitä muuttuu, kannattaako edes yrittää katsoa pidemmälle?
Kommentit (238)
Jos ei tykkää romanttisesta hömpästä, ei tykkää romanttisesta hömpästä. Minä en ole edes katsonut.
Ylipäätään ei kannata uskoa medioiden mainospuheisiin "tämä on nyt suosituinta shittiä kanavalla x", koska ne jutut nyt ovat vain mainospuhetta. Tottakai siellä voi olla ykkösenä jokin elokuva tai sarja, mutta jos se on genreä mistä et itse tykkää niin 99% et siitä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää Downtonista ja Tudorsista niin tykkääkö tästä? Mulla ei ole Netflixiä tällä hetkellä, kun en oikein keksi sieltä mitään muuta katsottavaa, ja mietin että kannattaako sitä pelkän Bridgertonin takia ottaa?
Mielestäni ei kannata.
Minä suorastaan rakastin Tudorsia, tykkäsin todella paljon Downton Abbeysta ja tykkäsin paljon myös tästä Bridgertonista, se oli viihdyttävä ja hauska. Kaikki ovat erityyppisiä sarjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siinä otettiin ihonväriasiaan kantaa: yksi tummaihoisista näyttelijöistä toteaa jotain tyyliin, että ”kuningas rakastui yhteen meistä”, ja tämän myötä tummaihoiset olisivat saaneet tasa-arvoisen aseman ja myös niitä aatelistitteleitä. Ja eikö jossain vaiheessa vihjattu, että Amerikassa tilanne olisi vielä toisin, vai kuvittelinko omiani? Kyseessä on siis vaihtoehtoinen maailma, jossa historia on mennyt vähän eri lailla kuin meidän maailmassamme.
Tuo perustuu huuhaa-teoriaan, jonka mukaan kuningatar Charlotte (alunperin saksalainen prinsessa Charlotte von Mecklenburg-Strelitz) olisi ollut "musta". Jotkut siis haluavat uskoa että tämä olisi meidänkin maailmassa näin, ja saksalainen prinsessa pitäisi oletetun kaukaisen afrikkalaisen sukuhaaran ja amerikkalaisen one drop-säännön mukaan katsoa osaksi "mustaa yhteisöä".
Tämä on kyllä ihan käsittämätön kuvio :D Jos itse olisin tummaihoinen, niin kokisin kyllä aika loukkaavana sen, että kahden täysin valkoisen vanhemman prinsessatytär muka edustaisi jotenkin minua, kuuluisi ”yhteisööni” ja toimisi perustana sille väitteelle, että Euroopan kuningashuoneissa ja aatelistossa on muka ollut paljonkin monikulttuurisuutta. Charlotten yksi (1) muotokuva ilmentää hieman afrikkalaistyylisiä kasvonpiirteitä, mutta kaikissa muissa muotokuvissa hän on aivan tavallisen eurooppalaisen näköinen.
Tässä siis tuo kohuttu muotokuva:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/79/Charlotte_Sophia_of…Ja tässä muita maalauksia samasta kuningattaresta:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/98/Charlotte_Mecklenbu…https://cdn.shopify.com/s/files/1/1395/5787/files/blog_wfewfws.png?1541…
https://i.pinimg.com/originals/12/14/ff/1214ff4d5cdd75190505414f4206bdb…
Sehän näyttää tuossa ekassa muotokuvassa ihan pallinaamaiselta suomalaiselta.
Vierailija kirjoitti:
En ole katsonut sarjaa, mutta nähtyäni kuvauksen "nainen haluaa rakkausavioliiton, mies ei aio mennä naimisiin", ihmettelin jo. Kun samaan aikaan näkee, että sarja on sijoittuvinaan ajalle, jolloin nimenomaan rakkausavioliitot eivät olleet ensisijainen juttu, vaan avioliitoilla oli vielä suuri merkitys siinä, että omaisuus siirtyi järkevästi eteenpäin. Toki on ollut plussaa, jos noissa liitoissa on ollut rakkautta, mutta minulla on käsitys, että monet noista liitoista oli järkiliittoja ja piti olla vanhempien tai suvun hyväksyntä.
Tuohon aikaan ihanteena alkoi olla rakkausavioliitto, mutta rakkauden kohteen tuli olla tarpeeksi varakas ja oikeasta säädystä. Mutta en nyt lähtisi Bridgertonia tuosta asiasta alleviivaamaan. Kyllä tämä rakkaus voittaa kaiken teema on yleinen suurimmassa osassa historiallisista draamoista esim. Austen, Bronte, Gaskell yms. filmatisoinnit sekä Downton Abbey.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan karmeaa katselukelvotonta paskaa, ja kyseessä on käsittääkseni yksi Netflixin suosituimmista sarjoista. Kuvastaa hyvin millaiselle kohderyhmälle Netflix on suunnattu.
Millaiselle?
Mitä sinä katsot?
No esimerkiksi Juuret on asiallinen historiaa käsittelevä sarja.
Jos tykkää pukudraamoista ilman Austinin terävää satiiria, eli pelkistä puvuista, linnoista ja puutarhoista, niin kannattaa katsoa. Hesarissa oli tästä jo hyvä arvostelu. Itse katsoin lomalla ja viihdyin mainiosti. En tosin alunperinkään ottanut kovin vakavasti tai odottanut liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin katsoa myös, mutta ensimmäiseen viiteen minuuttiin jäi. Itse en pidä nykyisestä tavasta kuvata historiallista aikaa.
Tuossa on niin paljon virheitä historian kuvauksen suhteen, että itseäni ei kiinnostanut jatkaa kuin vartin verran. Tuohon aikaan ei ole ollut tummaihoisia yläluokkaisissa ollenkaan.
Lähes kaikissa keskusteluissa tuodaan esille näyttelijävalinnat. Eihän sarja edes pyri autenttisuuteen! Kannattaa suhtautua sarjaan niin, että se sijoittuu kuvitteelliseen maailmaan, joka muistuttaa 1800-luvun alun Englantia samalla tavalla kuin vaikka Taru Sormusten Herrasta -kirjojen Keskimaa muistuttaa keskiajan Eurooppaa.
Tämä toimisi, jos ihonväriin ei sarjassakaan kiinnitettäisi mitään huomiota. Sen sijaan siihen viitataan useampaan otteeseen, mikä vie pohjan tuolta ”fantasiamaailmalta”.
Olen myös lukenut paljon kritiikkiä tummaihoisilta siitä, että heitä tungetaan väkisin rooleihin ja konteksteihin, joissa heitä ei ole koskaan ollutkaan, vaikka esimerkiksi monella Afrikan maalla on ollut paljon mielenkiintoisia kuninkaallisia historian saatossa. Jostain syystä Netflix ei kuitenkaan halua kertoa heidän tarinaansa, vaan menee siitä missä aita on matalin ja pakottaa tummaihoiset osaksi ”valkoista kulttuuria”.
Katsoisin kyllä mielelläni esim.Etiopian keisarinna Zauditu eli Zewditusta tehdyn sarjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siinä otettiin ihonväriasiaan kantaa: yksi tummaihoisista näyttelijöistä toteaa jotain tyyliin, että ”kuningas rakastui yhteen meistä”, ja tämän myötä tummaihoiset olisivat saaneet tasa-arvoisen aseman ja myös niitä aatelistitteleitä. Ja eikö jossain vaiheessa vihjattu, että Amerikassa tilanne olisi vielä toisin, vai kuvittelinko omiani? Kyseessä on siis vaihtoehtoinen maailma, jossa historia on mennyt vähän eri lailla kuin meidän maailmassamme.
Tuo perustuu huuhaa-teoriaan, jonka mukaan kuningatar Charlotte (alunperin saksalainen prinsessa Charlotte von Mecklenburg-Strelitz) olisi ollut "musta". Jotkut siis haluavat uskoa että tämä olisi meidänkin maailmassa näin, ja saksalainen prinsessa pitäisi oletetun kaukaisen afrikkalaisen sukuhaaran ja amerikkalaisen one drop-säännön mukaan katsoa osaksi "mustaa yhteisöä".
Tämä on kyllä ihan käsittämätön kuvio :D Jos itse olisin tummaihoinen, niin kokisin kyllä aika loukkaavana sen, että kahden täysin valkoisen vanhemman prinsessatytär muka edustaisi jotenkin minua, kuuluisi ”yhteisööni” ja toimisi perustana sille väitteelle, että Euroopan kuningashuoneissa ja aatelistossa on muka ollut paljonkin monikulttuurisuutta. Charlotten yksi (1) muotokuva ilmentää hieman afrikkalaistyylisiä kasvonpiirteitä, mutta kaikissa muissa muotokuvissa hän on aivan tavallisen eurooppalaisen näköinen.
Tässä siis tuo kohuttu muotokuva:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/79/Charlotte_Sophia_of…Ja tässä muita maalauksia samasta kuningattaresta:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/98/Charlotte_Mecklenbu…https://cdn.shopify.com/s/files/1/1395/5787/files/blog_wfewfws.png?1541…
https://i.pinimg.com/originals/12/14/ff/1214ff4d5cdd75190505414f4206bdb…
Itse asiassa yksi noista linkkaamistasi maalauksista kuvastaa täysin tummaihoisten oikeaa asemaa tuohon aikaan:
https://www.rct.uk/sites/default/files/collection-online/9/2/255411-148…
Tosin tämänkin teoksen katseleminen saati levittäminen taitaa nykypäivänä olla r*sistista.
Joko tuohon aikaan poltettiin savukkeita? Ymmärrän että miehet polttivat piippua, tai sikareita, mutta että ihan tavallisia savukkeita, ja naiset vieläpä?
ei pysty katsomaan edes traileria loppuun.. että saati katsoos kokonaisen osan alusta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Joko tuohon aikaan poltettiin savukkeita? Ymmärrän että miehet polttivat piippua, tai sikareita, mutta että ihan tavallisia savukkeita, ja naiset vieläpä?
Savukkeet yleistyivät Ranskassa 1830-luvulla. Ne levisivät muualle Eurooppaan ja sisällissodan jälkeen (1861–1865) myös Yhdysvaltoihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin alkuunsa kun otti niin päähän se asetelma taas. Tytöt kaitsetaan kuin hiehot karjakon tarkistettaviksi ja tottakai epäviehättävät tytöt esitetään lihavina ja kömpelöinä ja naurettavina ja tämä meidän päähenkilö palkitaan virheettömästä kauneudestaan. En voi uskoa että vuosikymmenestä toiseen sama tunkkainen kaava ja tämä on sitten Netflixin suosituinta katsottavaa. Miten olis jos kerrankin ruma tyttö saisi ansaitsemansa ihmisarvon? Esitettäisiin kunnioittavassa valossa?
Mmm, se lienee ollut ajan henki, kaunis, hoikka, hyvästä suvusta ole tyttö on halutumpi kuin hieman vaatimattomampi.
Minusta on kuitenkin kiinnostavaa, että näille "vaatimattomammille" tytöille ainakin ensimmäisissä jaksoissa annettiin ihna merkittävä rooli älykkäinä ja empaattisina.
Itse asiassa hoikkuutta ei pidetty 1800-luvulla (eikä vielä 1900-luvun alkupuolellakaan) viehättävänä, sillä pieni pyöreys kertoi, että nainen ei tee raskasta työtä vaan on varakas ja saa paljon lepoa ja syödäkseen. Samaan kategoriaan kuului hyvin vaalean ihon ihannointi: rusketusta oli vain niillä, jotka joutuivat työskentelemään ulkona.
Tämä tulee hyvin esiin esim. L. M. Montgomeryn kirjoissa, joissa hoikka ja helposti pisamia saava Anna kadehtii iholtaan hyvin vaaleaa ja kasvoiltaan pyöreää Dianaa.
Aivot narikkaan viihdettä, eikä edes hyvää sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kohuttu "raiskaus"-kohtaus, siinähän vaimo otti mieheltään mitä vaimolle kuului ajan hengen mukaan. Jos kyseessä olisi ollut aviomies päällä, ei kukaan mainitsisi asiaa puolella sanallakaan.
Monessa katsomassani historiallisessa sarjassa käy juuri noin ja aina tekee yhtä pahaa tekee katsoa aktia jossa toinen osapuoli ei halua, oli sukupuoli tekijöillä mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
En ole katsonut sarjaa, mutta nähtyäni kuvauksen "nainen haluaa rakkausavioliiton, mies ei aio mennä naimisiin", ihmettelin jo. Kun samaan aikaan näkee, että sarja on sijoittuvinaan ajalle, jolloin nimenomaan rakkausavioliitot eivät olleet ensisijainen juttu, vaan avioliitoilla oli vielä suuri merkitys siinä, että omaisuus siirtyi järkevästi eteenpäin. Toki on ollut plussaa, jos noissa liitoissa on ollut rakkautta, mutta minulla on käsitys, että monet noista liitoista oli järkiliittoja ja piti olla vanhempien tai suvun hyväksyntä.
No aikalaisten kirjallisuudessa rakkausavioliitto oli itsestäänselvyys ja järkiliittoa vastustettiin viimeiseen asti. Toki silloinkin kirjoitettiin herkullista fantasiaa kaiken sen jäykistelyn vastapainoksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin alkuunsa kun otti niin päähän se asetelma taas. Tytöt kaitsetaan kuin hiehot karjakon tarkistettaviksi ja tottakai epäviehättävät tytöt esitetään lihavina ja kömpelöinä ja naurettavina ja tämä meidän päähenkilö palkitaan virheettömästä kauneudestaan. En voi uskoa että vuosikymmenestä toiseen sama tunkkainen kaava ja tämä on sitten Netflixin suosituinta katsottavaa. Miten olis jos kerrankin ruma tyttö saisi ansaitsemansa ihmisarvon? Esitettäisiin kunnioittavassa valossa?
Mmm, se lienee ollut ajan henki, kaunis, hoikka, hyvästä suvusta ole tyttö on halutumpi kuin hieman vaatimattomampi.
Minusta on kuitenkin kiinnostavaa, että näille "vaatimattomammille" tytöille ainakin ensimmäisissä jaksoissa annettiin ihna merkittävä rooli älykkäinä ja empaattisina.
Itse asiassa hoikkuutta ei pidetty 1800-luvulla (eikä vielä 1900-luvun alkupuolellakaan) viehättävänä, sillä pieni pyöreys kertoi, että nainen ei tee raskasta työtä vaan on varakas ja saa paljon lepoa ja syödäkseen. Samaan kategoriaan kuului hyvin vaalean ihon ihannointi: rusketusta oli vain niillä, jotka joutuivat työskentelemään ulkona.
Tämä tulee hyvin esiin esim. L. M. Montgomeryn kirjoissa, joissa hoikka ja helposti pisamia saava Anna kadehtii iholtaan hyvin vaaleaa ja kasvoiltaan pyöreää Dianaa.
Juuri näin. Toki muodin mukaan vyötärön tuli olla hoikka, mutta yläluokkainen ja viehättäväksi koettu nainen oli terveen näköinen, vaalean kuulas, sileäkätinen (ei tehnyt ruumiillista työtä) ja piti hiuksensa kauniisti kiharrettuina. Esimerkiksi lommoposket olivat suorastaan kauhistus ja merkitsivät hedelmätöntä ja terveydeltään heiveröistä naista. Yleisesti ottaen laihtumista pidettiin paljon huolestuttavampana kuin lihomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan karmeaa katselukelvotonta paskaa, ja kyseessä on käsittääkseni yksi Netflixin suosituimmista sarjoista. Kuvastaa hyvin millaiselle kohderyhmälle Netflix on suunnattu.
Millaiselle?
Mitä sinä katsot?
No esimerkiksi Juuret on asiallinen historiaa käsittelevä sarja.
Haa, mulle tuli mieleen mahtava merirosvoaikojen sarja Black Sails, jossa oli mukana ihan faktaa, monenlaista ja näköistä ihmistä sekä kuumia juonenkäänteitä. Se on itse asiassa täydellinen kaikilta osin. Siitä ei voi olla pitämättä kukaan. Lopussa tulee isoja käänteitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kohuttu "raiskaus"-kohtaus, siinähän vaimo otti mieheltään mitä vaimolle kuului ajan hengen mukaan. Jos kyseessä olisi ollut aviomies päällä, ei kukaan mainitsisi asiaa puolella sanallakaan.
Tuon ajan hengessä vaimolle ei kuulunut yhtään mitään. Ainoastaan tulla raiskatuksi, mikäli aviomiestä sattui huvittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin alkuunsa kun otti niin päähän se asetelma taas. Tytöt kaitsetaan kuin hiehot karjakon tarkistettaviksi ja tottakai epäviehättävät tytöt esitetään lihavina ja kömpelöinä ja naurettavina ja tämä meidän päähenkilö palkitaan virheettömästä kauneudestaan. En voi uskoa että vuosikymmenestä toiseen sama tunkkainen kaava ja tämä on sitten Netflixin suosituinta katsottavaa. Miten olis jos kerrankin ruma tyttö saisi ansaitsemansa ihmisarvon? Esitettäisiin kunnioittavassa valossa?
Mmm, se lienee ollut ajan henki, kaunis, hoikka, hyvästä suvusta ole tyttö on halutumpi kuin hieman vaatimattomampi.
Minusta on kuitenkin kiinnostavaa, että näille "vaatimattomammille" tytöille ainakin ensimmäisissä jaksoissa annettiin ihna merkittävä rooli älykkäinä ja empaattisina.
Itse asiassa hoikkuutta ei pidetty 1800-luvulla (eikä vielä 1900-luvun alkupuolellakaan) viehättävänä, sillä pieni pyöreys kertoi, että nainen ei tee raskasta työtä vaan on varakas ja saa paljon lepoa ja syödäkseen. Samaan kategoriaan kuului hyvin vaalean ihon ihannointi: rusketusta oli vain niillä, jotka joutuivat työskentelemään ulkona.
Tämä tulee hyvin esiin esim. L. M. Montgomeryn kirjoissa, joissa hoikka ja helposti pisamia saava Anna kadehtii iholtaan hyvin vaaleaa ja kasvoiltaan pyöreää Dianaa.
Juuri näin. Toki muodin mukaan vyötärön tuli olla hoikka, mutta yläluokkainen ja viehättäväksi koettu nainen oli terveen näköinen, vaalean kuulas, sileäkätinen (ei tehnyt ruumiillista työtä) ja piti hiuksensa kauniisti kiharrettuina. Esimerkiksi lommoposket olivat suorastaan kauhistus ja merkitsivät hedelmätöntä ja terveydeltään heiveröistä naista. Yleisesti ottaen laihtumista pidettiin paljon huolestuttavampana kuin lihomista.
Niin koska laihtuminen oli monesti merkki sairauksista ,joita ei pystytty hoitamaan.Esim. syöpä,diabetes jne
Bridgerton on suunnilleen yhtä laadukas sarja kuin salkkarit. Ei tästä voi puhua samana päivänä kuin Downtonista tai Tudorssista, kun joku sitä kyseli. Neljä jaksoa pystyin katsomaan ja siinä oli neljä liikaa.