Netflixin hehkutettu Bridgerton, yritin katsoa, mutta lienenkö liian wanha...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole katsonut sarjaa, mutta nähtyäni kuvauksen "nainen haluaa rakkausavioliiton, mies ei aio mennä naimisiin", ihmettelin jo. Kun samaan aikaan näkee, että sarja on sijoittuvinaan ajalle, jolloin nimenomaan rakkausavioliitot eivät olleet ensisijainen juttu, vaan avioliitoilla oli vielä suuri merkitys siinä, että omaisuus siirtyi järkevästi eteenpäin. Toki on ollut plussaa, jos noissa liitoissa on ollut rakkautta, mutta minulla on käsitys, että monet noista liitoista oli järkiliittoja ja piti olla vanhempien tai suvun hyväksyntä.

Tuohon aikaan ihanteena alkoi olla rakkausavioliitto, mutta rakkauden kohteen tuli olla tarpeeksi varakas ja oikeasta säädystä. Mutta en nyt lähtisi Bridgertonia tuosta asiasta alleviivaamaan. Kyllä tämä rakkaus voittaa kaiken teema on yleinen suurimmassa osassa historiallisista draamoista esim. Austen, Bronte, Gaskell yms. filmatisoinnit sekä Downton Abbey.

Toivottavasti en nyt muista väärin, mutta säätyläisnaisten (ja tietysti muidenkin naisten) tilanne oli se, että he eivät voineet periä omaisuutta. (Tai sitten jos perheessä oli poika, omaisuus meni tälle.) Ainakin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjassa näin. Avioliitto oli ainoa mahdollisuus säilyttää elintaso. Ja se oli syy olla menemättä naimisiin ensisijaisesti rakkaudesta.

Kyllä - ja sama toimi myös miehen kannalta niin, että varakkaan naisen naidessaan tämän omaisuus siirtyi ko. miehen haltuun ennen naista. Jos varakkaalla perheellä oli esimerkiksi poika ja tytär, oli poika kaiken varallisuuden perijä. Jos poika taas sai vain tyttären, ei tämä tytär perinytkään omaisuutta, vaan isänsä kuoltua kaikki omaisuus siirtyi tämän tädin (eli varakkaan perheen tyttären) aviomiehen haltuun. Jos perheen pojalle olisi tyttären sijaan siunaantunut poika, niin tämä poika olisi ollut perimäjärjestyksessä seuraava.

Eikös tämä ole ns, sääntöperintö eli koski vain sen alaista omaisuutta. Järjestelyn saattoi purkaa perintöjärjestyksessä seuraavien suostumuksella.  Gaskellin romaanissa North and Soth sankaritar perii kummisedältään rahaa ja puuvillatehtaan, joiden hallinnan kiirehtii antamaan tulevalle miehelleen.

Totta, ja asianomaiset taisivat pystyä myös etukäteen muokkaamaan sitä niin halutessaan. Mutta joka tapauksessa ajan naiset olivat usein taloudellisesti vaikeassa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taannoin esitetyssä Sanditonissa ei tummaihoinen perijätär haitannut, koska siinä hänet esitettiin kohahduttavana. Tuli siis juhliin ja ihmiset olivat tyrmistyneitä, kuten siis olisivatkin olleet 1800-luvulla.

Yhdysvaltojen tuleva presidenttihän on sitä mieltä, että kouluissa pitäisi opettaa että hehkulampun keksijä saattoi olla ihan hyvin mustakin. Miksi ihmeessä pitäisi valehdella? Tuleeko lapsille hyvä fiilis? Vai käykö kuten Beethoovenille, mitä yritetään kanssa saada mustaihoiseksi..

Toisaalta Austen itse kirjoitti Sandintonista vain ensimmäisen luvun alun.

Niin? Silti se tummaihoinen nainen siinä sarjassa kohahdutti niitä juhlijoita.

'

Totta. Mutta olisiko Austen itse kehitellyt mukaan värillisen perijättären. Toki edellämainitun Fanny Pricen eno meni selvittelemään liikeasioitaan Haitiin että sinänsä se ehkä olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin tämän niinkuin aikuisten överinä kermakakkufantasiana. Sijoitettu ikäänkuin 1800-luvulle maustettuna nykyajan jutuilla ja upeilla lavasteilla ja puvustuksella. Sarjassahan esim tanssimusiikkina kuullaan Billie Eilishia ja muuta nykymusiikkia klassiseksi sovitettuna.

Olen 51 v ja katsoin hyvänä viihteenä välipäivinä ja tykkäsin kovasti, seuraavaa kautta odotellessa.

Mielestäni sarjan "raiskaus" on aika liioiteltu juttu, kun n 45 kg nainen siirtyy kesken molemmanpuoleisen seksin päälle ja ikäänkuin "pakottaa" orgasmihetkellä miehen laukeamaan sisäänsä. Kyllä iso mies olisi sieltä alta päässyt pois milloin vaan :D

Just tuommoinen "ei miestä voi raiskata" asenne on kammottava ja sen takia olisinkin halunnut että tilannetta olisi jotenkin käsitelty sarjassa tapahtuman jälkeen.

No kerro mulle miten pieni nainen raiskaa itseään kaksi kertaa isomman miehen ilman apuvälineitä kuten tässä kohtauksessa? Mieshän olisi voinut keskeyttää vapaaehtoisesti aloitetun yhdinnän milloin vaan.

Tämän perusteella kutsuisin pakottamiseksi seksuaaliseen tekoon.

En oo katsonut sarjaa, mutta se vähä mitä oon muualta lukenut, on nimenomaan ollut sitä, että tässä luotiin uudenlaista "period dramaa", eli koko homma on tarkoitettukin nykymaailman ja vanhan sekoitukseksi. Eikö siihen nähden ole ihan luonnollista nähdä erilaisia ihmisiä eri rooleissa? Kun kyse ei oe historiallisesta tapahtumasta tms. Vai onko se vaan niin, että joitain ihonväri lopulta häiritsee niin paljon, ettei vain pysty hyväksymään? Olen aika varma, että moni muukin ei-historiallinen ohjelma tekee asioita jotka eivät ole olleet mahdollisia, mutta näihin ei kiinnitetä huomiota, koska niissä on valkoihoisia.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka tartutte tähän ihonväriasiaan, vaaditteko ehdotonta autenttisuutta esimerkiksi sisustuksessa, kaikissa detaljeissa mitä maisemassa näkyy, puvuissa, puhetyylissä?

Taitaa minkä tahansa historiallisen ohjelman katsominen olla teille sitten hankalaa, jos näin on. Aina niissä on virheitä, koska lopulta ne aina perustuvat niihin käsityksiin, mitä meillä on ko ajasta.

Eikö sinua häiritsisi yhtään, jos vaikka muinaiseen Kiinaan sijoittuva draama vilisisi sinisilmäisiä ja vaaleahiuksisia skandinaaveja? Minua häiritsisi kyllä.

Tämä on fiktiivinen viihdesarja. Jos jotakuta häiritsee, että mukana on värillisiä näyttelijöitä, koska se on historiallisesti "väärin" niin kyllä se kertoo ihmisestä jotain. Häiritseekö teitä oikeasti kaikki fiktioissa olevat outoudet, vaikkapa että piru elää maan päällä, eläimet puhuvat tai supersankarit osaavat lentää tai yksi ihminen pelastaa jollain superaseilla maailman?

Minusta tässä sarjassa on paljon tyylittelyä, joka alleviivaa sen epärealistisuutta, joten yhteen seikkaan takertuminen on taas kyllä vain omia ennakkoluulojanne.

Käyttäjä37393 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka tartutte tähän ihonväriasiaan, vaaditteko ehdotonta autenttisuutta esimerkiksi sisustuksessa, kaikissa detaljeissa mitä maisemassa näkyy, puvuissa, puhetyylissä?

Taitaa minkä tahansa historiallisen ohjelman katsominen olla teille sitten hankalaa, jos näin on. Aina niissä on virheitä, koska lopulta ne aina perustuvat niihin käsityksiin, mitä meillä on ko ajasta.

Eikö sinua häiritsisi yhtään, jos vaikka muinaiseen Kiinaan sijoittuva draama vilisisi sinisilmäisiä ja vaaleahiuksisia skandinaaveja? Minua häiritsisi kyllä.

No näinhän monissa Hollywood-tuotannoissa onkin. Täysin valkoiset näyttelijät näyttelevät jotain etnistä ryhmää. Ja kaikki puhuvat iana englantia.

Vasta ehkä noin 10 vuotta on pyritty systemaattisesti siihen, että pääosin näyttelijät edustaisivat sitä taustaa mitä näytellään. Englantia puhutaan pääosin edelleen.

En oo tätä katsonut, mutta arvelen, että tää menee samaan kategoriaan kuin Emily in Paris? Ärsytti koko ajan, mutta tietenkin katsoin sen kokonaan. 😄 Sanokaa jos oon väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan karmeaa katselukelvotonta paskaa, ja kyseessä on käsittääkseni yksi Netflixin suosituimmista sarjoista. Kuvastaa hyvin millaiselle kohderyhmälle Netflix on suunnattu.

Millaiselle?

Mitä sinä katsot?

Lyijykynätehtaan tyttö yle Areena

Lyijykynätehtaan tyttö

Osin tositarinaan perustuva minisarja alkaa vuodesta 1893, kun Ottilia von Fabersin isä yllättäen kuolee ja ja isoisä, kynätehtailija Lothar von Faber valitsee 16-vuotiaan pojantyttärensä Ottilien seuraajakseen. Millaista oli olla nainen johtavassa asemassa aikana, jolloin naisen paikka oli kotona lasten kanssa? (Ottilie von Faber-Castell - Eine mutige Frau. Saksa, 2019.) Varmaan tässäkin kirjoittaja on käyttänyt taiteilijan vapautta, mutta ihan mielenkiintoinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on fiktiivinen viihdesarja. Jos jotakuta häiritsee, että mukana on värillisiä näyttelijöitä, koska se on historiallisesti "väärin" niin kyllä se kertoo ihmisestä jotain. Häiritseekö teitä oikeasti kaikki fiktioissa olevat outoudet, vaikkapa että piru elää maan päällä, eläimet puhuvat tai supersankarit osaavat lentää tai yksi ihminen pelastaa jollain superaseilla maailman?

Minusta tässä sarjassa on paljon tyylittelyä, joka alleviivaa sen epärealistisuutta, joten yhteen seikkaan takertuminen on taas kyllä vain omia ennakkoluulojanne.

Sinä se tässä taidat olla omien ennakkoluulojesi vanki, koska leimaat esim. minut, joka kaipaan historiallisilta sarjoilta autenttista tunnelmaa. 

Käyttäjä37393 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka tartutte tähän ihonväriasiaan, vaaditteko ehdotonta autenttisuutta esimerkiksi sisustuksessa, kaikissa detaljeissa mitä maisemassa näkyy, puvuissa, puhetyylissä?

Taitaa minkä tahansa historiallisen ohjelman katsominen olla teille sitten hankalaa, jos näin on. Aina niissä on virheitä, koska lopulta ne aina perustuvat niihin käsityksiin, mitä meillä on ko ajasta.

Eikö sinua häiritsisi yhtään, jos vaikka muinaiseen Kiinaan sijoittuva draama vilisisi sinisilmäisiä ja vaaleahiuksisia skandinaaveja? Minua häiritsisi kyllä.

Niinpä . Ajatellaan nyt vaikkapa sitä Disneyn  uutta Mulan elokuvaa.

Minkähän takia esim. Kaari Utrion romaaneista ei ole tehty elokuvia ja sarjoja?

Vierailija kirjoitti:

Kun tälle tielle on kerran lähdetty, niin miksei sitten tehdä sarjoja, joissa keskiajan ritarit karauttavat seikkailuihin Porschen kyydissä tai kuvata Hitleriä ja Eva Braunia viettämässä hanukkaa?

Jep, ja toisaalta kun kuvataan menneen ajan hirveyksiä, niin myös esim. orjakauppiaat, ristiretkeläiset ja nat*it voisivat vaihteeksi olla tasavertaisuuden vuoksi tummaihoisia. Haluavathan etniset vähemmistöt nähdä ”itsensä näköisiä” näyttelijöitä.

Käyttäjä37393 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka tartutte tähän ihonväriasiaan, vaaditteko ehdotonta autenttisuutta esimerkiksi sisustuksessa, kaikissa detaljeissa mitä maisemassa näkyy, puvuissa, puhetyylissä?

Taitaa minkä tahansa historiallisen ohjelman katsominen olla teille sitten hankalaa, jos näin on. Aina niissä on virheitä, koska lopulta ne aina perustuvat niihin käsityksiin, mitä meillä on ko ajasta.

Eikö sinua häiritsisi yhtään, jos vaikka muinaiseen Kiinaan sijoittuva draama vilisisi sinisilmäisiä ja vaaleahiuksisia skandinaaveja? Minua häiritsisi kyllä.

Tämä juuri. Minua häiritsisi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tälle tielle on kerran lähdetty, niin miksei sitten tehdä sarjoja, joissa keskiajan ritarit karauttavat seikkailuihin Porschen kyydissä tai kuvata Hitleriä ja Eva Braunia viettämässä hanukkaa?

Jep, ja toisaalta kun kuvataan menneen ajan hirveyksiä, niin myös esim. orjakauppiaat, ristiretkeläiset ja nat*it voisivat vaihteeksi olla tasavertaisuuden vuoksi tummaihoisia. Haluavathan etniset vähemmistöt nähdä ”itsensä näköisiä” näyttelijöitä.

Hyvä idea. Millainen olisi vaikkapa 12 years a slave, jossa pääosan esittäjä olisi vaalea ja orjakauppiaat tummaihoisia? Jos kerran historiallisilla faktoilla ei ole mitään väliä, viihdettä se vain on.

Yli 90% Netflixin sisällöstä on suunnattu teinixxx:eille ja erittäin infantiilin maun omaaville naiskatsojille (jotka ovat toki vain osa kaikista naiskatsojista). Kun sain ne muutamat järkeville aikuisille suunnatut sarjat katsottua, meni oma tilaukseni pitkälle, kenties lopulliselle, tauolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä otettiin ihonväriasiaan kantaa: yksi tummaihoisista näyttelijöistä toteaa jotain tyyliin, että ”kuningas rakastui yhteen meistä”, ja tämän myötä tummaihoiset olisivat saaneet tasa-arvoisen aseman ja myös niitä aatelistitteleitä. Ja eikö jossain vaiheessa vihjattu, että Amerikassa tilanne olisi vielä toisin, vai kuvittelinko omiani? Kyseessä on siis vaihtoehtoinen maailma, jossa historia on mennyt vähän eri lailla kuin meidän maailmassamme.

Tuo perustuu huuhaa-teoriaan, jonka mukaan kuningatar Charlotte (alunperin saksalainen prinsessa Charlotte von Mecklenburg-Strelitz) olisi ollut "musta". Jotkut siis haluavat uskoa että tämä olisi meidänkin maailmassa näin, ja saksalainen prinsessa pitäisi oletetun kaukaisen afrikkalaisen sukuhaaran ja amerikkalaisen one drop-säännön mukaan katsoa osaksi "mustaa yhteisöä".

Googlettelin vähän tätä asiaa. On siis ihan mahdollista että tämän kuningattaren esi-isissä on ollut henkilö, jonka äiti on ollut Portugalin kuninkaan afrikkalainen rakastajatar. Mutta tämä olisi tapahtunut yli 400 vuotta aiemmin, ja lisäksi lukemassani artikkelissa rakastajattaren etnisyydeksi mainittiin "Moor" joka käsittääkseni viittaa johonkin Marokon suunnille - ei siis mikään varsinainen musta afrikkalainen. Ei tuollainen määrä tummempaa sukujuurta kyllä näy kasvonpiirteissä tai ihonvärissä mitenkään, tai tosi epätodennäköistä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin tämän niinkuin aikuisten överinä kermakakkufantasiana. Sijoitettu ikäänkuin 1800-luvulle maustettuna nykyajan jutuilla ja upeilla lavasteilla ja puvustuksella. Sarjassahan esim tanssimusiikkina kuullaan Billie Eilishia ja muuta nykymusiikkia klassiseksi sovitettuna.

Olen 51 v ja katsoin hyvänä viihteenä välipäivinä ja tykkäsin kovasti, seuraavaa kautta odotellessa.

Mielestäni sarjan "raiskaus" on aika liioiteltu juttu, kun n 45 kg nainen siirtyy kesken molemmanpuoleisen seksin päälle ja ikäänkuin "pakottaa" orgasmihetkellä miehen laukeamaan sisäänsä. Kyllä iso mies olisi sieltä alta päässyt pois milloin vaan :D

Just tuommoinen "ei miestä voi raiskata" asenne on kammottava ja sen takia olisinkin halunnut että tilannetta olisi jotenkin käsitelty sarjassa tapahtuman jälkeen.

No kerro mulle miten pieni nainen raiskaa itseään kaksi kertaa isomman miehen ilman apuvälineitä kuten tässä kohtauksessa? Mieshän olisi voinut keskeyttää vapaaehtoisesti aloitetun yhdinnän milloin vaan.

Häh? Ehkä hän yksinkertaisesti lamaantui yllättävästä tilanteesta, joka tapahtui ilman hänen suostumustaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia esim. Kaari Utrion romaaneista ei ole tehty elokuvia ja sarjoja?

Idea pitäisi saada myytyä ulkomaille. Suomessa niitä ei valitettavasti tehdä, koska historiallisen draaman tekeminen on niin kallista. Itse haluaisin kyllä nähdä Utrion teoksista tehtyjä filmatisointeja.

Olen 60v ja tykkäsin.

Tosin ihmiset ollaan erilaisia.

Mikä sopii yhdelle ei sitten toiselle, näinhän se menee.