Lue keskustelun säännöt.
Harrastelen sukututkimusta ja huvittaa
09.01.2021 |
kun jotkut muut harrastajat kokevat tarvetta häpeillä ja salailla jopa useiden sukupolvien ja vuosisatojen takaisia asioita, joita esivanhemmista tai muista sukulaisista paljastuu. Yhtä naurettavaa on tehdä numero ja tuntea ylpeyttä joistakin "merkittävistä" esivanhemmista. Ja ne aateliset, tuntuu että joidenkin mielestä he ovat jokin oma, ylivertainen ihmisrotunsa, joista polveutumista kannattaa korostaa :'D
Kommentit (123)
Suvussamme on kiehtovaa kuinka paljon meitä on! Käsittääkseni yli 10 000!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kysymys tähän liittyen. 1900-luvulla on varmasti rekisteröity jokainen kuolema? Isoisoäitini on ollut Venäjän ortodekseja, mennyt naimisiin suomalaisen miehen kanssa Suomessa ja kuollut todennäköisesti 20- tai 30- luvulla Karjalassa, mutta YHTÄÄN MISTÄÄN ei löydy tietoa kuolemasta. Kai tämä jossain täytyy olla rekisteröitynä?
Kirkonkirjoja on voinut kadota tulipaloissa yms. onnettomuuksissa. Minne Karjalasta kuljetettiin kirkonkirjat kun alue menetettiin? Minulla ei ole tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kysymys tähän liittyen. 1900-luvulla on varmasti rekisteröity jokainen kuolema? Isoisoäitini on ollut Venäjän ortodekseja, mennyt naimisiin suomalaisen miehen kanssa Suomessa ja kuollut todennäköisesti 20- tai 30- luvulla Karjalassa, mutta YHTÄÄN MISTÄÄN ei löydy tietoa kuolemasta. Kai tämä jossain täytyy olla rekisteröitynä?
Kirkonkirjoja on voinut kadota tulipaloissa yms. onnettomuuksissa. Minne Karjalasta kuljetettiin kirkonkirjat kun alue menetettiin? Minulla ei ole tietoa.
Suurin osa valitettavasti paloi. Minulla ei ole oikeastaan mitään tietoa isoäitini suvusta tämän takia.
Jokaisella palstalaisella on 1700-luvun alussa keskimäärin noin 2000 esi-isää ja esiäitiä, mikäli ei ole yhtään sukulaisliittoa. 1400-luvulla niitä esivanhempia olisi jo laskennallisesti kaksi miljoonaa. Tosin Suomessa ei asunut niin monta ihmistä ja hädin tuskin koko Pohjolassakaan, joten tyhmäkin tajuaa, että samat naamat toistuu väistämättä sukupuussa useaan kertaan.
Yksittäinen esi-isä kaukaisuudesta ei merkitse oikeasti mitään. Lisäksi ne vanhimmat esi-isät on melkein aina aatelisia ihan siksi, ettei muista ole säilynyt kirjoitettua tietoa. Tämän takia kaikki sukututkijat on mielestään niin ylhäistä sukua. Niistä tuhansista ja tuhansista esi-isistä löytyy kuitenkin niin kerjäläisiä kuin siniverisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella palstalaisella on 1700-luvun alussa keskimäärin noin 2000 esi-isää ja esiäitiä, mikäli ei ole yhtään sukulaisliittoa. 1400-luvulla niitä esivanhempia olisi jo laskennallisesti kaksi miljoonaa. Tosin Suomessa ei asunut niin monta ihmistä ja hädin tuskin koko Pohjolassakaan, joten tyhmäkin tajuaa, että samat naamat toistuu väistämättä sukupuussa useaan kertaan.
Yksittäinen esi-isä kaukaisuudesta ei merkitse oikeasti mitään. Lisäksi ne vanhimmat esi-isät on melkein aina aatelisia ihan siksi, ettei muista ole säilynyt kirjoitettua tietoa. Tämän takia kaikki sukututkijat on mielestään niin ylhäistä sukua. Niistä tuhansista ja tuhansista esi-isistä löytyy kuitenkin niin kerjäläisiä kuin siniverisiäkin.
Tämä syynä ja sitten sekin, että nykyisen Suomen alueella on ollut vähän porukkaa. Etuoikeutetummat eli ne "paremmista piireistä" olevat ovat selvinneet nälkävuosista, epidemioista, sodista ym. useammin hengissä jatkamaan sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kysymys tähän liittyen. 1900-luvulla on varmasti rekisteröity jokainen kuolema? Isoisoäitini on ollut Venäjän ortodekseja, mennyt naimisiin suomalaisen miehen kanssa Suomessa ja kuollut todennäköisesti 20- tai 30- luvulla Karjalassa, mutta YHTÄÄN MISTÄÄN ei löydy tietoa kuolemasta. Kai tämä jossain täytyy olla rekisteröitynä?
Kirkonkirjoja on voinut kadota tulipaloissa yms. onnettomuuksissa. Minne Karjalasta kuljetettiin kirkonkirjat kun alue menetettiin? Minulla ei ole tietoa.
Muistaakseni, ainakin joitakin Karjalan srk:ien tietoja pelastettiin Mikkeliin. Ehkä Mikkelin maakunta-arkisto?
Kyselyikä kirjoitti:
Olen huomannut kansalaisopistoissa olevan usein tarjolla sukututkimuskursseja, mutta ne on suunnattu vanhuksille ja ovat yllättävän kalliita. Miksi ne kurssit on ainakin nimensä perusteella suunnattu senioreille? Onko niissä joku erityinen lähestymistapa omaan historiaan vai onko kursseille annettu seniorileima vain kuvittelua, että sukututkimus ei kiinnosta nuorempia? Vai aloitetaanko sukututkimuksen ohjaaminen siitä, miten tietokone laitetaan päälle? Vai kannattaako tuollaiselle kurssille osallistua iästä huolimatta?
Käsittääkseni suomen sukututkimusseura järjestää myös kaikenlaisia kursseja. Olisiko siellä jotain sinulle sopivaa? Tai asutko sellaisella paikkakunnalla, että sinun on mahdollista osallistua?
Kirjastosta löytyy myös opaskirjoja aiheesta ja itse uskon, että helpointa on vaan itse opiskella netistä. Kannattaa tosin käydä keskustelua myiden kokeneempien harrastajien kanssa, siitä oppii paljon asioita joita ei oppaissa mainita. Itseopiskelussa kun on aina vähän altis tekemään kokemattomuudesta johtuvia virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskeskelin juuri, että esim. 14. polvessa jokaisella on lähes 9000 esivanhempaa. Paitsi jos jossain polvessa on isä tuntematon. Kyllä tuohon joukkoon mahtuu ihmisiä "herrasta narriin", joten on naivia hehkuttaa jotain aatelista monen sukupolven takaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kysymys tähän liittyen. 1900-luvulla on varmasti rekisteröity jokainen kuolema? Isoisoäitini on ollut Venäjän ortodekseja, mennyt naimisiin suomalaisen miehen kanssa Suomessa ja kuollut todennäköisesti 20- tai 30- luvulla Karjalassa, mutta YHTÄÄN MISTÄÄN ei löydy tietoa kuolemasta. Kai tämä jossain täytyy olla rekisteröitynä?
Kirkonkirjoja on voinut kadota tulipaloissa yms. onnettomuuksissa. Minne Karjalasta kuljetettiin kirkonkirjat kun alue menetettiin? Minulla ei ole tietoa.
Muistaakseni, ainakin joitakin Karjalan srk:ien tietoja pelastettiin Mikkeliin. Ehkä Mikkelin maakunta-arkisto?
Jotain muistaakseni pelastettiin myös Lahteen (vai oliko pelkästään museoesineistöä?). Kannattaa tarkistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi kun ei omasta suvusta löydy mitään.
Köyhiä maalaisia kaikki.
Omassa suvussani ei ole juurikaan aatelisia, mutta rälssiä on sitäkin enemmän. Sitä ei tiedä kukaan olivatko sukua kuninkaille. Tottakai olen ylpeä sukujuuristani. Olen saanut hyvät geenit ja sitä kautta korkean älykkyyden. Viisautta vielä metsästän lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää profiili geni.com ja yhdistäkää isovanhempanne. Sitten pääsette profiilistanne katsomaan sukupuutanne.
On sukututkimuksia ja "sukututkimuksia". Sukututkimus on mielenkiintoista, kunhan pysytään totuudessa ja asiallisena. Valitettavasti näin ei aina ole.
Joskus maallikoiden tekemissä "sukututkimuksissa" suvulle kerrotaan tosiasioiden lisäksi olettamuksia, kuulopuheita, mielipiteitä ja juoruja. Keksittyjä totuuksia ja suoranaisia valheitakin. Valheilla on vuosisatojen ajan peitelty suvun ikäviä asioita mutta myös mustamaalattu muita. Valhe voi siirtyä sukupolvelta toiselle.
Omasta suvustani on teetetty ammattilaisen tekemä sukututkimus. Se oli mielenkiintoista luettavaa. Mitään liian henkilökohtaista ei paljastettu. Yksityisyyden rajoja ei rikottu. Niin toimii ammattilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi sukututkija kertoi ylpeänä, että heidän suvun historia ylettyy 1500-luvulle asti. Nauratti, koska ihan jokaisen suvun historia ulottuu sinne asti :D
Tiedän henkilöitä jotka on pelastettu ojasta 1860-luvun katovuosien aikana, tuota Vienasta kaukopartion mukana tai ovat kotoisin paikkakunnalta joissa ei ole säilynyt mitään lähteitä.
Minun yksi esi-isä oli joku Paavi 1700-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta suvusta löytyy kyllä avioton lapsi tai jotain muuta ”skandaalinkäryistä” kun tarpeeksi tongitaan.
Minusta olisi vähintäänkin epäilyttävää jos joku yrittäisi väittää että hänen sukunsa on elänyt kunnollista sataprosenttisen lainkuuliaista ja moraalista elämää viimeiset kolmesataa vuotta. Tulisi mieleen että mitäköhän luurankoja löytyy kaapista.
Kyllä niistä ”vaakunasuvuistakin” löytyy niitä vaiettuja salaisuuksia, ehkä jopa enemmän kuin tavallisista kun täytyy pitää kulisseja yllä mikä tuottaa paineita...Minä ottaisin sukuhistoriaani mielummin jonkun kirkonpolttajan tai muun mielenkiintoisen tarinan kuin aatelisia.
Mutta olenkin ottolapsi, niin ainakin biologiset juuret jäävät selvittämättä. En halua herättää kenenkään sukuintoilijan mielenkiintoa.
DNA-testillä sinäkin todennäköisesti pääset biologisiin sukuihisi käsiksi.
Tein DNA-testin ja samalla myös "sukututkimuksen". Tulos oli tylsä: olen 100 prosenttinen suomalainen ja suku on täynnä tavismuurahaisia 1700-luvulta saakka, ei yhden yhtä sosiaalisen nousun tehnyttä tai mitenkään merkittävää ihmistä. Tämän kyllä arvasinkin. Ja samanlainen olen minäkin, että eipä siinä mitään.
Nyt WC.
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun ei omasta suvusta löydy mitään.
Köyhiä maalaisia kaikki.
Sama juttu. Ja niin on suurimmalla osalla.
Meidän sukututkimus koki ensimmäiset vaikeutensa jo siinä vaiheessa, kun isoäidin veljen kantakortista löytyi merkintä että ollut Sotasairaalassa hoidossa sota-aikaan. Ei siinä mitään, mutta kun se oli psykiatrinen sairaala, että hulluksihan se oli siellä tullut. Homma parani kun isoisän kantakortista puolestaan löytyi merkintä varkaudesta, josta oli langetettu muistaakseni 6 kk vankeus, jota ei tosin joutunut istumaan kun suurhyökkäys ehti alkaa. Rauhan tultua hänet vissiin armahdettiin. Ei näistä ikinä puhuttu.
Ei hullu ja varas heti isovanhempien ikäluokassa. Oli siinä äidillä nielemistä.
Homma paranee kun päästään pidemmälle historiaan, eli 1800-luvulle. Kaikki on olleet jotakin ljuusereita, eli pelkkiä "lois"-merkintöjä täynnä. Kenelläkään ei ole ollut mitään omaisuutta koulutuksesta tai muusta nyt puhumattakaan. Lisäksi kirkonkirjoissa on erään kohdalla omituinen merkintä, että viety alta 40-vuotiaana kunnalliskotiin, eli niissähän pidettiin vammaisia ja mielisairaita. Eli hullujahan sitä sielläkin on ollut.
Tässä vaiheessa äiti lopetti sukututkimuksen ja katsoi harsoisella katseella ikkunasta vesisadetta. Minä kyllä arvasin, koska hulluus ja masennus nakertaa meitä molempia siellä alitajunnassa. Se geeni on se perintö, minkä olemme saaneet. Ei ollut merkittäviä ihmisiä, ei aatelisia, ei kiinnostavia tarinoita. Vain harmaata massaa, yhteiskunnan pohjimmaista kerrosta, kenties sukurutsan aiheuttamaa tuo hulluuskin (kaikki puolisot hommattu lähitaloista/kyliltä).
Se on jännä toi "meidän suku"-ilmaus. Useimmiten sillä meinataan isälinjaa ja saman sukunimen kantajia kai. Mutta jokainen ihminen voisi seurata montaa muutakin sukulinjaa eivätkä ne ole yhtään vähempää se "hänen sukunsa".