Lue keskustelun säännöt.
Harrastelen sukututkimusta ja huvittaa
09.01.2021 |
kun jotkut muut harrastajat kokevat tarvetta häpeillä ja salailla jopa useiden sukupolvien ja vuosisatojen takaisia asioita, joita esivanhemmista tai muista sukulaisista paljastuu. Yhtä naurettavaa on tehdä numero ja tuntea ylpeyttä joistakin "merkittävistä" esivanhemmista. Ja ne aateliset, tuntuu että joidenkin mielestä he ovat jokin oma, ylivertainen ihmisrotunsa, joista polveutumista kannattaa korostaa :'D
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Suku täynnä persaukisia viljelijöitä satojen vuosien päähän. Ei kiinnosta, narautanpa uuden kaljan tässä ollessani.
En ole ap. Mutta mistä tiedät, että ovat olleet viljelijöitä? Ja miten monta sukupolvea olet selvittänyt? Itse olen saanut selville noin 12-15 sukupolvea taaksepäin. Pääasiassa talonpoikia, mutta seassa myös joitain historian kuuluja henkilöitäkin. Mutta eniten kyllä kiinnostaa, että kuinka pitkälle taaksepäin voi päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä on merkitystä tänäkin päivänä, jos polveutuu paremmista piireistä. Näkyyhän se jälkeläisissä ja perimässä, jos on ollut vuosisatojen ajan mahdollisuus parempaan elintasoon, mahdollisuus valita parhaimmat kumppanit niin ulkonäön kuin terveyden kannalta jne. Kyllä aateliset ovat keskimääräistä paremman näköistä ja fiksua sakkia edelleen. Terkuin erään vanhan suvun vesa
Ei se ihan noin mene! Ison talon perintö meni yleensä vanhimmalle pojalle. No, mitä tekivät ne muut noin kymmenkunta perillistä? Rahaa ja maata ei vaan riittänyt kaikille jaettavaksi. Ei se riitä, että 6 sukupolvea sitten joku on ollut ison kartanon isäntä. Osa perillisistä väkisinkin putosi alemmalle tasolle ja osa jopa köyhtyi. On runsaasti kertomuksia köyhtyneistä sukuhaaroista. Ja se kartanon perinyt nuori-isäntä ei useinkaan ollut kovin sisarus rakas. Muita sisaruksia ei aina autettu, vaikka olisi kerjäläisenä tullut anomaan apua entisestä kotitalostaan. Nuori-isäntä saattoi potkaista kerjäävän sisaruksen ulos hankeen. Kirjaimellisesti.
Minunkin sukuani on tutkittu, mutta eipä ole löytynyt yhtään aatelista eikä kuuluisuutta. Tavallista maaseudun väkeä vain. Liekö miten tavallista tämä sitten. Syntymä, puoliso, lapset, kuolema, siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai että liitytään johonkin sukuyhdistykseen, koska satutaan polveutumaan (ehkä, mahdollisesti) jostakusta 1500-luvulla eläneestä mahtavasta jampasta tuhansien muiden lailla.
Jep. Jokaisella on 4 isovanhempaa, 8 isoisovanhempaa, 16 isoisovanhempaa... ja kun mennään 20 sukupolvea taaksepäin, niin aika isolla todennäköisyydellä joku niistä tuhansista esi-isistä tai -äideistä on joku mahtava jamppa.
Tuhansista? Heitä on 20. sukupolvessa toista miljoonaa!
2^20 = 1 048 576
Ja jos lasketaan kaikki esivanhemmat vanhemmista sinne saakka eli 2 + 4 + 8 + ... + 1 048 576, saadaan geometrisen lukujonon summakaavalla laskettuna 2*(1-2^20)/(1-2) = 2 097 150.
Toki käytännössä jotkut henkilöt voivat tulla sukupuuhun useampaan kertaan eri kautta, mutta helposti heitä voi silloinkin olla kymmeniä- tai jopa satojatuhansia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai että liitytään johonkin sukuyhdistykseen, koska satutaan polveutumaan (ehkä, mahdollisesti) jostakusta 1500-luvulla eläneestä mahtavasta jampasta tuhansien muiden lailla.
Jep. Jokaisella on 4 isovanhempaa, 8 isoisovanhempaa, 16 isoisovanhempaa... ja kun mennään 20 sukupolvea taaksepäin, niin aika isolla todennäköisyydellä joku niistä tuhansista esi-isistä tai -äideistä on joku mahtava jamppa.
Tuhansista? Heitä on 20. sukupolvessa toista miljoonaa!
2^20 = 1 048 576Ja jos lasketaan kaikki esivanhemmat vanhemmista sinne saakka eli 2 + 4 + 8 + ... + 1 048 576, saadaan geometrisen lukujonon summakaavalla laskettuna 2*(1-2^20)/(1-2) = 2 097 150.
Toki käytännössä jotkut henkilöt voivat tulla sukupuuhun useampaan kertaan eri kautta, mutta helposti heitä voi silloinkin olla kymmeniä- tai jopa satojatuhansia.
Haha! :DDD Mäkin oon varmasti kuninkaallista sukua sitten, ku vaan tarpeeksi kauas mennään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua suuresti ilahdutti kun sain tietää olevani eräiden aikanaan merkittävien aatelisten jälkeläinen. Vaikka se ei suoraan elämääni tietenkään mitenkään vaikuta, niin on ollut hienoa käydä esimerkiksi Turun linnassa tietäen, että esi-isäni on siellä joskus ollut käskynhaltija ja linnanherra. Samoin Turun tuomiokirkossa käynti muuttui jotenkin henkilökohtaiseksi kun sain tietää, että esivanhempiani on sinne haudattu. Samoin moni muu historian muistomerkki sai uutta, henkilökohtaista merkitystä.
Ja kyllä, aloin tuntea itseni hieman erityisemmäksi kuin aiemmin.
Onhan se toki mielenkiintoista ja saada selville tuollaista juuristaan. Omissakin väitetyissä esivanhemmissani on piispoja, valtaneuvoksia, linnanherroja jne. ja Turun Tuomiokirkossa heitäkin
lepää. Mutta että tuntisin oloni jotenkin "erityiseksi" sen takia tai kokisin nuo paikat henkilökohtaisesti merkityksellisiksi? Vieras ajatus.
Oma sukunimeni kuuluu suomen ”aatelisten listaan”, mutta mitkään tittelit eivät ole pitkään aikaan periytyneet lähisukuuni. Lähinnä saan kuittailua hienosta sukunimestäni, koska itse olen ihan tavallinen pitkätukka-parta duunari, joka pukeutuu arkisen tavallisesti ja usein college-housuihin. Suvustani löytyy ihan kaikkea; haureuden harjoittamisesta kiinni jääneitä, aviottomia lapsia ym. Minusta näitä asioita on mielenkiintoista tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DNA tutkimus vasta mielenkiintoista on ja sitä kautta saa selville paljon enemmän. Itse olen sukua jäämies Ötzille.
Kuulostat ap itse hieman ylimieliseltä ;) Tekisitköhän sä ihan omassa päässäsi tuon tulkinnan "merkittävistä esivanhemmista ylpeilemisestä"? Yleensä ihmiset ovat innostuneita omasta harrastuksestaan, ja jos se sattuu olemaan sukututkimus, niin sitten siitä voi joskus intoutua vähän vaahtoamaan, ihan niin kuin mistä tahansa koira-agilitystä tai postimerkkeilystä. Ei se sitä tarkoita, että pitää itseään tai sukuaan ylivertaisena :) Tietty aina muutama itsekorostaja joka joukossa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupalliset Dna-testit ovat ihan humpuukia. Meidän suvussa on aina tiedetty, että sukujuuret johtavat naapuripitäjän kartanoon ja aatelissukuun siellä. Kuitenkaan nämä pilipali testit eivät näytä mitään yhteyttä tuon suvun nykyisten edustajien kanssa.
Minun synkin salaisuuteni sukulaisuussuhteisiin liittyen on se, että olemme Dannyn kanssa 13. serkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1/4 lapsista on eri isukki kuin virallinen. Sukututkimus on vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Minun synkin salaisuuteni sukulaisuussuhteisiin liittyen on se, että olemme Dannyn kanssa 13. serkkuja.
Miten iso sun Dee on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DNA tutkimus vasta mielenkiintoista on ja sitä kautta saa selville paljon enemmän. Itse olen sukua jäämies Ötzille.
Joo, joo. Tieteen näkökulmasta nuo "etnisyys"-testit ym. ovat ihan horoskooppeihin verrattavaa höpsöilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta suvusta löytyy kyllä avioton lapsi tai jotain muuta ”skandaalinkäryistä” kun tarpeeksi tongitaan.
Minusta olisi vähintäänkin epäilyttävää jos joku yrittäisi väittää että hänen sukunsa on elänyt kunnollista sataprosenttisen lainkuuliaista ja moraalista elämää viimeiset kolmesataa vuotta. Tulisi mieleen että mitäköhän luurankoja löytyy kaapista.
Kyllä niistä ”vaakunasuvuistakin” löytyy niitä vaiettuja salaisuuksia, ehkä jopa enemmän kuin tavallisista kun täytyy pitää kulisseja yllä mikä tuottaa paineita...Minä ottaisin sukuhistoriaani mielummin jonkun kirkonpolttajan tai muun mielenkiintoisen tarinan kuin aatelisia.
Mutta olenkin ottolapsi, niin ainakin biologiset juuret jäävät selvittämättä. En halua herättää kenenkään sukuintoilijan mielenkiintoa.Mitä väliä jollain sukuhistorialla on? Ihan sama, vaikka joku olisi polttanut vaikka kaikki Suomen kirkot.
Kaipa näistä sukuhommista vääntävät ne, jotka muun muassa myös pitävät toisia alempiarvoisina ihonvärin takia...
Ihmiset omistavat jopa koko elämänsä löytääkseen syitä, jotka tekevät heistä omasta mielestään muita parempia. Itsekin tummaihoisena (vaikkakin Suomessa syntyneenä ja melkein aina täällä asuneena) olen saanut kokea tätä aivan riittämiin.
Vierailija kirjoitti:
1/4 lapsista on eri isukki kuin virallinen. Sukututkimus on vitsi.
Nykypäivänä arvioidaan niin. Voi olettaa, että menneinä vuosisatoina oltiin jonkun verran siveämpiä ja uskollisempia, kun avioliiton ulkopuolisista rietasteluista saattoi pahimmillaan joutua maksamaan hengellään tai ainakin maineellaan, rahalla tai selkänahallaan. Asumis- ja nukkumisolosuhteet ja sosiaalinen kontrollikin vähensivät mahdollisuuksia touhuta salassa.
Vierailija kirjoitti:
1/4 lapsista on eri isukki kuin virallinen. Sukututkimus on vitsi.
Siksi kannattaakin tutkia äitilinjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/4 lapsista on eri isukki kuin virallinen. Sukututkimus on vitsi.
Siksi kannattaakin tutkia äitilinjaa.
Sitäkin. Mutta harmillista ja outoa kyllä, edelleen siksi "omaksi suvuksi" mielletään usein juuri isälinja.
Äitilinjassakin on tosin aina sellainen pieni mahdollisuus, että joku vaikka vaihtaa vauvan, kun äiti on puolitajuttomana vaikeasta synnytyksestä. En tiedä, miten usein sitä on tarinoiden ja muun fiktion ulkopuolella tapahtunut, mutta aivan pieni mahdollisuus toki on olemassa. 😉
Vakavasti puhuen äitilinja on toki paljon isälinjaa luotettavampi.
Miksi alapeukut? Tosissaanko luulette, että sukua voi luotettavasti tutkia tuhansien vuosien päähän?! Tai että tuollaisia Aatameita ja Eevoja on ollut edes olemassa? Voi jessus...