Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naisnäkökulmaa kaivataan; miksi vain "vääränlaiset" naiset kiinnostuvat?
07.01.2021 |
Ikää on pian 40 ja olisi hienoa joskus löytää elämänkumppani. Lapsia en haluaisi, enkä myöskään haluaisi isän roolia uusperheessä.
Minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet pääasiassa minua nuorempia, jopa huomattavasti (ikäeroa suurin piirtein 15v). Tämän ikäisillä olettaisin että haaveissa olisi perhe. Sellaisia tulevia pullantuoksuisia perheenäitejä; lyhyitä ja vartaloltaan tanakoita, hyvästä ruuasta suuresti nauttivia, naisia joille koti on tärkeä ja he osaavat pitää sen viihtyisänä. Mies hoitaisi sitten käytännöllisen ja suoraviivaisen puoliskon. Mies rakentaa jotain, ja sitten pääsee soppapatojen ääreen, jne.
Käsitykset miehistä ovat minusta olleet melko konservatiivisia; joskus tämä on ilmaistu suoremmin ja toisinaan vähemmän suoraan. Joskus enemmmän positiiviseen ja toisinaan "miehen kuuluu olla X ja osata Y"-tyyliin.
Yhdessäolo tuntuisi mieluiten olevan sellaista nainen miehen kainalossa-tyyppistä. Ollaan turvassa, mies osaa ja taitaa kun nainen on pieni ja söpö (tässä tapauksessa siis lyhyt).
Minusta ei ole koskaan kiinnostunut:
- vela-nainen (tunnen useitakin)
- normaalipainoinen nainen (tunnen monia)
- liikunnallinen nainen (ttunnen moniakin)
- harrastuskaveri (on useita naispuoleisia harrastuskavereita)
- nainen jonka kanssa riittää puhuttavaa tieteistä, taiteista, tai muista ei käytännön arkeen liittyvistä aiheista (moniakin kavereina)
- nainen joka ei kaipaa selkeää mies/nainen-roolijakoa (tuntuu olevan harvinaisempaa, mutta näitäkin tunnen kyllä)
Olen kuin vastakohta sille mitä he hakevat. Lyhyehkö ja hoikka, nörttimäinen, en hallitse miesten töitä enkä välitä perinteisistä äijäjutuista. En halua voimakasta sukupuoliroolijakoa, en halua leikkiä isoa miestä koska en ole iso, en ole kiinnostunut talon rakentamisesta vaa henkisistä asioista joita nämä kiinnostunee naiset pitävät ufojuttuina ja turhuuksina.
Ihan kuin minuun ei ihastuttaisi sellaisena kuin olen, vaan kehityskelposena (luotettavana ja turvallisena) potentiaalisena Äijänä tai Ukkona jollainen en ole enkä sellaiseksi tule muuttumaan. Mutta kyllä sinä ap sellainen olet, usko vain, kyllä se Äijä ja Ukko sieltä löytyy. Ei löydy, uskokaa jo :/
Mikä neuvoksi? Alanko ryyppäämään holtittomasti ja soittamaan sosiaalitoimiston tuilla rokkia vai mitä?
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap vaikutat ihan hyvältä tyypiltä, ja kiva kun viitsit vastailla tähän ketjuun. Itselle tuli mieleen, että ehkä jotain vaikutusta tilanteeseen voi olla niillä syillä MIKSI et halua lapsia, tai olla "suojelijan" roolissa. (Ulkonäkömieltymykset ovat tietenkin yksilöllisiä ja niihin jokaisella on oikeus, mutta niidenkin syntymiseen vaikuttaneita syitä voi miettiä joskus halutessaan.)
Ajattelisin, että jokainen ihminen joka haaveilee rakastumisesta tai parisuhteesta, kaipaa ennen muuta sitä tunnetta jonka itse kuvittelee kokevansa sitten kun on löytänyt unelmiensa naisen/miehen. Todella suuri osa naisista ihan oikeasti toivoo miehen tuovan turvallisuuden tunnetta, oli se tietoista tai ei. Vaikka ei sinänsä tarvitsisi suojelua ulkomaailmaa vastaan, niin vähintään sitä että miehen itsensä seurassa voi olla varma siitä ettei tarvitse pelätä (häntä). Sinulla voi hyvin olla jotenkin turvallinen ulkoinen olemus, minkä takia varsinkin nuoremmat ja ehkä epävarmemmat naiset kiinnostuvat. Koetko toiveen suojelusta liiallisena vaatimisena, avuttomuutena, takertumisena, tms? Ahdistaako siinä juuri se, että joutuisi venymään toisen takia omien rajojensa yli, pakottaa itsensä olemaan "miehekäs" vaikka ei sellaista halua? Olisiko lasten saaminen mahdollisesti jatkoa siihen samaan, vastuuta ja velvollisuuksia, pakko jaksaa? Kaipaisitko ehkä itse enemmän naista jonka kanssa sinulla on turvallinen olo ja omat emotionaaliset tarpeesi tulevat täytetyiksi?
Voi olla että meni ihan metsään. Toivottavasti en mitenkään loukannut tai ymmärtänyt väärin.
Moikka!
Hyviä kysymyksiä, kiitos näistä :)
Jossain tuossa on kuitenkin taustalla sellainen ajatus että no miksi se mies ei halua suojella ja hankkia lapsia, onko siinä jotain vikaa kun se ei täytä naisten toivomaa rooliaan miehenä? Tai kenties tulkitsin väärin...?
Todella suuri osa naisista ihan oikeasti toivoo miehen tuovan turvallisuuden tunnetta, oli se tietoista tai ei. Vaikka ei sinänsä tarvitsisi suojelua ulkomaailmaa vastaan, niin vähintään sitä että miehen itsensä seurassa voi olla varma siitä ettei tarvitse pelätä (häntä). Sinulla voi hyvin olla jotenkin turvallinen ulkoinen olemus, minkä takia varsinkin nuoremmat ja ehkä epävarmemmat naiset kiinnostuvat.
Tämä pitänee paikkansa. Olen rauhallinen ja harkitseva, enkä suutu helposti. Minusta hyvin arvioitu. Ulkomaailmalta suojelijana en olisi vakuuttava; en ole valpas leijona joka hyökkää pelastamaan heti kun jotain tapahtuu.
Koetko toiveen suojelusta liiallisena vaatimisena, avuttomuutena, takertumisena, tms? Ahdistaako siinä juuri se, että joutuisi venymään toisen takia omien rajojensa yli, pakottaa itsensä olemaan "miehekäs" vaikka ei sellaista halua?
Tuossa on useitakin ulottuvuuksia. Olennaista on etten saa positiivisia kiksejä suojelijana toimimisesta enkä tunne vetoa suojeltavana oleviin "avuttomiin" naisiin. Kyse ei siis ole siitä etten laiskuuttani tai pelkuruuttani haluaisi venya siihen mitä miehen kuuluu tehdä, vaan siitä ettei se ole sitä mitä haluan tehdä. Minussakin on kyllä jonkin verran johtajaominaisuuksia, mutta en haluaisi johtaa parisuhdetta.
Olisiko lasten saaminen mahdollisesti jatkoa siihen samaan, vastuuta ja velvollisuuksia, pakko jaksaa?
Sama vastaus. Olennaisinta on että halu hankkia lapsia puuttuu.
Kaipaisitko ehkä itse enemmän naista jonka kanssa sinulla on turvallinen olo ja omat emotionaaliset tarpeesi tulevat täytetyiksi?
En välttämättä niinkään turvallisuutta. Mutta tokihan kyse on emotionaalisista tarpeista minullakin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kommentoi yhtä asiaa.
Minua hämmästyttää se kuinka vähän sillä millaisia ketjuun vastanneet naiset ovat, on vaikutusta siihen millaista miestä he etsivät?
En siis tarkoita niinkään ulkonäkökriteerejä vaan myös luonnetta ja miehen roolia parisuhteessa.
Esimerkiksi minulla naispuolinen ystävä joka edustaa kaikkea sitä mitä yleisesti pidetään haluttuna. Missitason ulkonäkö, huoliteltu, sosiaalinen, iloinen, ystävällinen ja empaattinen luonne. Mutta en voisi itse kuvitella parisuhdetta hänen kanssaan, vaan ihastun helpommin naisiin joita "miehekkäät miehet" pitävät turhan epänaisellisina ja jopa pelottavina koska he eivät tarvitse pitkää ja raamikasta Prinssi Rohkeaa rinnalle.
Mutta kun näiltä naisilta kysyy että millainen mies olisi kiva...niin sehän olisi se pitkä ja raamikas Prinssi Rohkea kuitenkin. Joko siksi koska kutenkin haluttaisiin "tuntea olevansa nainen", tai koska muuten dynamiikka alkaa kääntymään väärin päin, ja kyllähän miehen kuuluu olla isompi/rohkeampi/assertiivisempi/yms.
Onko se biologiaa että miehet haluavat monenlaisia ja monipuolisia naisia, kun taas naisten miesmaku on paljon kapeampi?
Voisi kuvitella etä vela-naisten joukossa on enemmän erilaisia naisia jotka poikkeavat valtavirrasta. Ja niin varmasti onkin, mutta miesmaussa se näkyy hämmästyttävän vähän.
-ap
Luin tätä ketjua sivulle kuusi saakka, ja siihen mennessä löytyi jo neljä eri naisvastaajaa, joille fyysiset ominaisuutesi olisivat ok, ja näistä vain yksi toivoi miehiltä sitä, mitä tasoteorianhajuisesti kutsut assertiivisuudeksi.
Paljonko oikein haluat? Ja pitäisikö sinun hellittää otteesi insseli-setien teorioista? Niiden luuranko paistaa nyt läpi, kun ketju alkaa kulahtaa.
Kaikki neljä ylipainoisia naisia...? ;)
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kommentoi yhtä asiaa.
Minua hämmästyttää se kuinka vähän sillä millaisia ketjuun vastanneet naiset ovat, on vaikutusta siihen millaista miestä he etsivät?
En siis tarkoita niinkään ulkonäkökriteerejä vaan myös luonnetta ja miehen roolia parisuhteessa.
Esimerkiksi minulla naispuolinen ystävä joka edustaa kaikkea sitä mitä yleisesti pidetään haluttuna. Missitason ulkonäkö, huoliteltu, sosiaalinen, iloinen, ystävällinen ja empaattinen luonne. Mutta en voisi itse kuvitella parisuhdetta hänen kanssaan, vaan ihastun helpommin naisiin joita "miehekkäät miehet" pitävät turhan epänaisellisina ja jopa pelottavina koska he eivät tarvitse pitkää ja raamikasta Prinssi Rohkeaa rinnalle.
Mutta kun näiltä naisilta kysyy että millainen mies olisi kiva...niin sehän olisi se pitkä ja raamikas Prinssi Rohkea kuitenkin. Joko siksi koska kutenkin haluttaisiin "tuntea olevansa nainen", tai koska muuten dynamiikka alkaa kääntymään väärin päin, ja kyllähän miehen kuuluu olla isompi/rohkeampi/assertiivisempi/yms.
Onko se biologiaa että miehet haluavat monenlaisia ja monipuolisia naisia, kun taas naisten miesmaku on paljon kapeampi?
Voisi kuvitella etä vela-naisten joukossa on enemmän erilaisia naisia jotka poikkeavat valtavirrasta. Ja niin varmasti onkin, mutta miesmaussa se näkyy hämmästyttävän vähän.
-ap
Luin tätä ketjua sivulle kuusi saakka, ja siihen mennessä löytyi jo neljä eri naisvastaajaa, joille fyysiset ominaisuutesi olisivat ok, ja näistä vain yksi toivoi miehiltä sitä, mitä tasoteorianhajuisesti kutsut assertiivisuudeksi.
Paljonko oikein haluat? Ja pitäisikö sinun hellittää otteesi insseli-setien teorioista? Niiden luuranko paistaa nyt läpi, kun ketju alkaa kulahtaa.
Kaikki neljä ylipainoisia naisia...? ;)
-ohis
No ei, arvoisa ”ohis” :)
Huomaisit tämän, jos itsekin lukisit. Yksi yli normaalipainon, liikunnallinen. Muut normaalipainossa/hoikkia. Myöhemmiltä sivuilta löytyy muutama lisää.
Mun mielestä ap vaikuttaa oikein kivalta.
On pysynyt asiallisena vaikka joka sivu on pelkkää hiillostamista vastaajien taholta. Ihan jokainen lause luetaa kuin piru lukisi raamattua,
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap vaikuttaa oikein kivalta.
On pysynyt asiallisena vaikka joka sivu on pelkkää hiillostamista vastaajien taholta. Ihan jokainen lause luetaa kuin piru lukisi raamattua,
Ai on asiallista kutsua naisia tanakoiksi ja lyhyiksi kotiäitityypeiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin ihmetyttää tuo vartalon analysointi. Se on turhaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. "Lyhyt ja tanakka" kuulostaa ikävältä.
Minä tuollaisena miehenä hyppisin riemusta, jos joku kuvailisi ulkonäköäni noin neutraalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs samanikäiset tai muutaman vuoden vanhemmat naiset? Kolmekymppisillä on pieniä lapsia, joten jos et halua isäpuoleksi, niin teinit lähtevät kotoa muutaman vuoden kuluttua viettämään omaa elämäänsä. Itsekin muutin kotoa 16-vuotiaana.
Ilman muuta kävisi.
Kyse ei siis ole siitä että minä olisin etsimässä nuorempaa, vaan minusta kiinnostuneet ovat olleet nuorempia (perheenperustamisiässä).
-ap
Missä tapaat nuorempia naisia? Lyhyys on luontevaa, jos olet itsekin lyhyehkö. Hoikat ja nuoret naiset taas toivat etsiä muunlaista miesseuraa tai kartoittaa vielä tarjontaa.
Oletko elämäntavoiltasi nuoremman oloinen? Ympäripyöreä "en ole kovin miehekäs mutta olen vanhempi" voi vedota "kunhan mies olisi ihan mukava ja hoitaisi miesten jutut, olen lyhyt" -naisiin. Jos naiset ovat viehättäviä ja kiinnostuneita henkisistä asioista, he voivat etsiä alan ammattilaista tai päinvastoin tarpeeksi komeaa ja muuten kiinnostavaa, kunhan herättää muutakin kuin ystävätunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs samanikäiset tai muutaman vuoden vanhemmat naiset? Kolmekymppisillä on pieniä lapsia, joten jos et halua isäpuoleksi, niin teinit lähtevät kotoa muutaman vuoden kuluttua viettämään omaa elämäänsä. Itsekin muutin kotoa 16-vuotiaana.
Ilman muuta kävisi.
Kyse ei siis ole siitä että minä olisin etsimässä nuorempaa, vaan minusta kiinnostuneet ovat olleet nuorempia (perheenperustamisiässä).
-ap
Missä tapaat nuorempia naisia? Lyhyys on luontevaa, jos olet itsekin lyhyehkö. Hoikat ja nuoret naiset taas toivat etsiä muunlaista miesseuraa tai kartoittaa vielä tarjontaa.
Oletko elämäntavoiltasi nuoremman oloinen? Ympäripyöreä "en ole kovin miehekäs mutta olen vanhempi" voi vedota "kunhan mies olisi ihan mukava ja hoitaisi miesten jutut, olen lyhyt" -naisiin. Jos naiset ovat viehättäviä ja kiinnostuneita henkisistä asioista, he voivat etsiä alan ammattilaista tai päinvastoin tarpeeksi komeaa ja muuten kiinnostavaa, kunhan herättää muutakin kuin ystävätunteita.
Kaveripiirien, työn ja harrastusten kautta. Ehkä olen elämäntavoiltani hieman nuoremman oloinen, jo siksikin etten ole perheellinen? Tai kenties elämänasenne vaikuttaa enemmän.
Noin se vaikuttaa olevan, naiset ovat hyvin tietoisia ulkonäkönsä merkityksestä. Ja tuo on yksi asia mikä myös klikkaa, fiilis siitä että "no ethän sinä mikään huipputason uros ole mutta koska en pidä itseäni kedon kauneimpana kukkana niin kelpaat koska olet luotettava ja mukava". (Ja toki päälle se lapsikuume...)
Minusta tuo menisi väärin päin molemmille. Ei siten synny ainakaan itselleni hyvää parisuhdetta että otetaan vain joku ettei jäädä yksin, ja sitten toivotaan että jospa se kumppani muuttuisi lähemmäksi omia toiveita. Tiedän kyllä että jotkut ovat löytäneet näin onnen ja elävät turvallisessa mutta erittäin arkisessa parisuhteessa tyytyväisinä. Itse en siihen kykenisi.
Toistetaan vielä kerran etten erityisesti etsi nuorempaa naista.
-ap
"Lyhyys on luontevaa, jos olet itsekin lyhyehkö."
Tähän vielä kommentti. Tässä siis klikkaa se pituuserojuttu ja syy miksi sitä halutaan. Kuten tarkasti kirjoitit, lyhyelle naiselle käy lyhyehkö mies, eli pituuseroa on reippaasti.
Nainen haluaa tuntea olevansa pieni ja isomman miehen kainalossa turvassa. Tulee sellainen fiilis että haetaan isähahmoa. Tässä ei edes vaikuta se ettei nainen varsinaisesti ole pieni vaikka onkin lyhyt, tämä olisi yhtä lailla turn-off vaikka nainen olisi hoikka. Samaiset naiset myös selkeästi halusivat seurata perässä kun minä kuljin edellä ja hoidin miehekkäällä tavalla sosiaaliset tilanteet, vaikka ovat muuten ihan rohkeita ja reippaita ihmisiä.
Jos naiselle ei ole väliä miehen pituudella, sitten on minulla melko lailla sama onko tämä 150cm vai 180cm.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap vaikuttaa oikein kivalta.
On pysynyt asiallisena vaikka joka sivu on pelkkää hiillostamista vastaajien taholta. Ihan jokainen lause luetaa kuin piru lukisi raamattua,
Kiitos.
Avausviestistä saa olla monta mieltä.
Mutta lopputuloksena olen saanut rehellisiä ja suoria vastauksia. Monia asioita joita tässä ketjussa on kerrottu, ei koskaan sanota livenä ääneen eikä yleensä edes keskustelupalstalla anonyyminä. Olen kuullut hyväntahtoista "olisit kiva mies jollekin naiselle, se on vain sattumaa"-soopaa koko ikäni, se riittää jo.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap vaikutat ihan hyvältä tyypiltä, ja kiva kun viitsit vastailla tähän ketjuun. Itselle tuli mieleen, että ehkä jotain vaikutusta tilanteeseen voi olla niillä syillä MIKSI et halua lapsia, tai olla "suojelijan" roolissa. (Ulkonäkömieltymykset ovat tietenkin yksilöllisiä ja niihin jokaisella on oikeus, mutta niidenkin syntymiseen vaikuttaneita syitä voi miettiä joskus halutessaan.)
Ajattelisin, että jokainen ihminen joka haaveilee rakastumisesta tai parisuhteesta, kaipaa ennen muuta sitä tunnetta jonka itse kuvittelee kokevansa sitten kun on löytänyt unelmiensa naisen/miehen. Todella suuri osa naisista ihan oikeasti toivoo miehen tuovan turvallisuuden tunnetta, oli se tietoista tai ei. Vaikka ei sinänsä tarvitsisi suojelua ulkomaailmaa vastaan, niin vähintään sitä että miehen itsensä seurassa voi olla varma siitä ettei tarvitse pelätä (häntä). Sinulla voi hyvin olla jotenkin turvallinen ulkoinen olemus, minkä takia varsinkin nuoremmat ja ehkä epävarmemmat naiset kiinnostuvat. Koetko toiveen suojelusta liiallisena vaatimisena, avuttomuutena, takertumisena, tms? Ahdistaako siinä juuri se, että joutuisi venymään toisen takia omien rajojensa yli, pakottaa itsensä olemaan "miehekäs" vaikka ei sellaista halua? Olisiko lasten saaminen mahdollisesti jatkoa siihen samaan, vastuuta ja velvollisuuksia, pakko jaksaa? Kaipaisitko ehkä itse enemmän naista jonka kanssa sinulla on turvallinen olo ja omat emotionaaliset tarpeesi tulevat täytetyiksi?
Voi olla että meni ihan metsään. Toivottavasti en mitenkään loukannut tai ymmärtänyt väärin.
Moikka!
Hyviä kysymyksiä, kiitos näistä :)
Jossain tuossa on kuitenkin taustalla sellainen ajatus että no miksi se mies ei halua suojella ja hankkia lapsia, onko siinä jotain vikaa kun se ei täytä naisten toivomaa rooliaan miehenä? Tai kenties tulkitsin väärin...?
Todella suuri osa naisista ihan oikeasti toivoo miehen tuovan turvallisuuden tunnetta, oli se tietoista tai ei. Vaikka ei sinänsä tarvitsisi suojelua ulkomaailmaa vastaan, niin vähintään sitä että miehen itsensä seurassa voi olla varma siitä ettei tarvitse pelätä (häntä). Sinulla voi hyvin olla jotenkin turvallinen ulkoinen olemus, minkä takia varsinkin nuoremmat ja ehkä epävarmemmat naiset kiinnostuvat.
Tämä pitänee paikkansa. Olen rauhallinen ja harkitseva, enkä suutu helposti. Minusta hyvin arvioitu. Ulkomaailmalta suojelijana en olisi vakuuttava; en ole valpas leijona joka hyökkää pelastamaan heti kun jotain tapahtuu.
Koetko toiveen suojelusta liiallisena vaatimisena, avuttomuutena, takertumisena, tms? Ahdistaako siinä juuri se, että joutuisi venymään toisen takia omien rajojensa yli, pakottaa itsensä olemaan "miehekäs" vaikka ei sellaista halua?
Tuossa on useitakin ulottuvuuksia. Olennaista on etten saa positiivisia kiksejä suojelijana toimimisesta enkä tunne vetoa suojeltavana oleviin "avuttomiin" naisiin. Kyse ei siis ole siitä etten laiskuuttani tai pelkuruuttani haluaisi venya siihen mitä miehen kuuluu tehdä, vaan siitä ettei se ole sitä mitä haluan tehdä. Minussakin on kyllä jonkin verran johtajaominaisuuksia, mutta en haluaisi johtaa parisuhdetta.
Olisiko lasten saaminen mahdollisesti jatkoa siihen samaan, vastuuta ja velvollisuuksia, pakko jaksaa?
Sama vastaus. Olennaisinta on että halu hankkia lapsia puuttuu.
Kaipaisitko ehkä itse enemmän naista jonka kanssa sinulla on turvallinen olo ja omat emotionaaliset tarpeesi tulevat täytetyiksi?
En välttämättä niinkään turvallisuutta. Mutta tokihan kyse on emotionaalisista tarpeista minullakin.
-ap
Sinusta saa hieman perässä vedettävän vaikutelman. En ihmettele yhtään, että nämä innokkaimmat perheenperustajat näkisivät sinussa muokattavaksi sopivaa potentiaalia.
En voisi enää olla miehen kanssa, joka ei pysty johtamaan parisuhdetta siinä missä minäkin. En jaksa toimia yksipuolisesti tunteiden tulkkina ja kannattelijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap vaikutat ihan hyvältä tyypiltä, ja kiva kun viitsit vastailla tähän ketjuun. Itselle tuli mieleen, että ehkä jotain vaikutusta tilanteeseen voi olla niillä syillä MIKSI et halua lapsia, tai olla "suojelijan" roolissa. (Ulkonäkömieltymykset ovat tietenkin yksilöllisiä ja niihin jokaisella on oikeus, mutta niidenkin syntymiseen vaikuttaneita syitä voi miettiä joskus halutessaan.)
Ajattelisin, että jokainen ihminen joka haaveilee rakastumisesta tai parisuhteesta, kaipaa ennen muuta sitä tunnetta jonka itse kuvittelee kokevansa sitten kun on löytänyt unelmiensa naisen/miehen. Todella suuri osa naisista ihan oikeasti toivoo miehen tuovan turvallisuuden tunnetta, oli se tietoista tai ei. Vaikka ei sinänsä tarvitsisi suojelua ulkomaailmaa vastaan, niin vähintään sitä että miehen itsensä seurassa voi olla varma siitä ettei tarvitse pelätä (häntä). Sinulla voi hyvin olla jotenkin turvallinen ulkoinen olemus, minkä takia varsinkin nuoremmat ja ehkä epävarmemmat naiset kiinnostuvat. Koetko toiveen suojelusta liiallisena vaatimisena, avuttomuutena, takertumisena, tms? Ahdistaako siinä juuri se, että joutuisi venymään toisen takia omien rajojensa yli, pakottaa itsensä olemaan "miehekäs" vaikka ei sellaista halua? Olisiko lasten saaminen mahdollisesti jatkoa siihen samaan, vastuuta ja velvollisuuksia, pakko jaksaa? Kaipaisitko ehkä itse enemmän naista jonka kanssa sinulla on turvallinen olo ja omat emotionaaliset tarpeesi tulevat täytetyiksi?
Voi olla että meni ihan metsään. Toivottavasti en mitenkään loukannut tai ymmärtänyt väärin.
Moikka!
Hyviä kysymyksiä, kiitos näistä :)
Jossain tuossa on kuitenkin taustalla sellainen ajatus että no miksi se mies ei halua suojella ja hankkia lapsia, onko siinä jotain vikaa kun se ei täytä naisten toivomaa rooliaan miehenä? Tai kenties tulkitsin väärin...?
Todella suuri osa naisista ihan oikeasti toivoo miehen tuovan turvallisuuden tunnetta, oli se tietoista tai ei. Vaikka ei sinänsä tarvitsisi suojelua ulkomaailmaa vastaan, niin vähintään sitä että miehen itsensä seurassa voi olla varma siitä ettei tarvitse pelätä (häntä). Sinulla voi hyvin olla jotenkin turvallinen ulkoinen olemus, minkä takia varsinkin nuoremmat ja ehkä epävarmemmat naiset kiinnostuvat.
Tämä pitänee paikkansa. Olen rauhallinen ja harkitseva, enkä suutu helposti. Minusta hyvin arvioitu. Ulkomaailmalta suojelijana en olisi vakuuttava; en ole valpas leijona joka hyökkää pelastamaan heti kun jotain tapahtuu.
Koetko toiveen suojelusta liiallisena vaatimisena, avuttomuutena, takertumisena, tms? Ahdistaako siinä juuri se, että joutuisi venymään toisen takia omien rajojensa yli, pakottaa itsensä olemaan "miehekäs" vaikka ei sellaista halua?
Tuossa on useitakin ulottuvuuksia. Olennaista on etten saa positiivisia kiksejä suojelijana toimimisesta enkä tunne vetoa suojeltavana oleviin "avuttomiin" naisiin. Kyse ei siis ole siitä etten laiskuuttani tai pelkuruuttani haluaisi venya siihen mitä miehen kuuluu tehdä, vaan siitä ettei se ole sitä mitä haluan tehdä. Minussakin on kyllä jonkin verran johtajaominaisuuksia, mutta en haluaisi johtaa parisuhdetta.
Olisiko lasten saaminen mahdollisesti jatkoa siihen samaan, vastuuta ja velvollisuuksia, pakko jaksaa?
Sama vastaus. Olennaisinta on että halu hankkia lapsia puuttuu.
Kaipaisitko ehkä itse enemmän naista jonka kanssa sinulla on turvallinen olo ja omat emotionaaliset tarpeesi tulevat täytetyiksi?
En välttämättä niinkään turvallisuutta. Mutta tokihan kyse on emotionaalisista tarpeista minullakin.-ap
Sinusta saa hieman perässä vedettävän vaikutelman. En ihmettele yhtään, että nämä innokkaimmat perheenperustajat näkisivät sinussa muokattavaksi sopivaa potentiaalia.
En voisi enää olla miehen kanssa, joka ei pysty johtamaan parisuhdetta siinä missä minäkin. En jaksa toimia yksipuolisesti tunteiden tulkkina ja kannattelijana.
Se vaikutelma on väärä. En ole sitä alkuunkaan mitä tulee yhteisiin päätöksiin ja muuhun. Jos haluaa miehen jota muokata halutunlaiseksi, olen täysin väärä valinta. Siihen se pätee kyllä että kun ollaan yhdessä, en halua olla yksin vetovastuussa tai ylipäätään enempää vetovastuussa kuin nainenkaan.
Olen kuitenkin huomannut sellaisen asian että ellei mies ole selkeästi se joka johtaa, on hän perässävedettävä. Aito tasa-arvo on sellaista josta mielellään puhutaan, mutta jota harva oikeasti haluaa tai johon harva kykenee.
Pidän myös erikoisena sitä että perheenperustajanaisia kiinnostaa helposti muokattavissa oleva mies, mutta kuitenkin treffit menivät niin että minun piti koko ajan viedä tai mitään ei tapahtunut. En ollenkaan saanut sellaista vaikutelmaa että nämä naiset olisivat olleet täysin hiljaisia hissukoita, mutta siinä vaiheessa kun siirryttiin tuttavuudesta treffeihin, he ottivat välittömästi sen roolin.
Onko tässä sitten erilainen "asteikko" miehillä ja naisilla? Vasta kun mies on selkeästi viejän roolissa, alkaa naisesta tuntumaan tasa-arvoiselta?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap vaikutat ihan hyvältä tyypiltä, ja kiva kun viitsit vastailla tähän ketjuun. Itselle tuli mieleen, että ehkä jotain vaikutusta tilanteeseen voi olla niillä syillä MIKSI et halua lapsia, tai olla "suojelijan" roolissa. (Ulkonäkömieltymykset ovat tietenkin yksilöllisiä ja niihin jokaisella on oikeus, mutta niidenkin syntymiseen vaikuttaneita syitä voi miettiä joskus halutessaan.)
Ajattelisin, että jokainen ihminen joka haaveilee rakastumisesta tai parisuhteesta, kaipaa ennen muuta sitä tunnetta jonka itse kuvittelee kokevansa sitten kun on löytänyt unelmiensa naisen/miehen. Todella suuri osa naisista ihan oikeasti toivoo miehen tuovan turvallisuuden tunnetta, oli se tietoista tai ei. Vaikka ei sinänsä tarvitsisi suojelua ulkomaailmaa vastaan, niin vähintään sitä että miehen itsensä seurassa voi olla varma siitä ettei tarvitse pelätä (häntä). Sinulla voi hyvin olla jotenkin turvallinen ulkoinen olemus, minkä takia varsinkin nuoremmat ja ehkä epävarmemmat naiset kiinnostuvat. Koetko toiveen suojelusta liiallisena vaatimisena, avuttomuutena, takertumisena, tms? Ahdistaako siinä juuri se, että joutuisi venymään toisen takia omien rajojensa yli, pakottaa itsensä olemaan "miehekäs" vaikka ei sellaista halua? Olisiko lasten saaminen mahdollisesti jatkoa siihen samaan, vastuuta ja velvollisuuksia, pakko jaksaa? Kaipaisitko ehkä itse enemmän naista jonka kanssa sinulla on turvallinen olo ja omat emotionaaliset tarpeesi tulevat täytetyiksi?
Voi olla että meni ihan metsään. Toivottavasti en mitenkään loukannut tai ymmärtänyt väärin.
Moikka!
Hyviä kysymyksiä, kiitos näistä :)
Jossain tuossa on kuitenkin taustalla sellainen ajatus että no miksi se mies ei halua suojella ja hankkia lapsia, onko siinä jotain vikaa kun se ei täytä naisten toivomaa rooliaan miehenä? Tai kenties tulkitsin väärin...?
Todella suuri osa naisista ihan oikeasti toivoo miehen tuovan turvallisuuden tunnetta, oli se tietoista tai ei. Vaikka ei sinänsä tarvitsisi suojelua ulkomaailmaa vastaan, niin vähintään sitä että miehen itsensä seurassa voi olla varma siitä ettei tarvitse pelätä (häntä). Sinulla voi hyvin olla jotenkin turvallinen ulkoinen olemus, minkä takia varsinkin nuoremmat ja ehkä epävarmemmat naiset kiinnostuvat.
Tämä pitänee paikkansa. Olen rauhallinen ja harkitseva, enkä suutu helposti. Minusta hyvin arvioitu. Ulkomaailmalta suojelijana en olisi vakuuttava; en ole valpas leijona joka hyökkää pelastamaan heti kun jotain tapahtuu.
Koetko toiveen suojelusta liiallisena vaatimisena, avuttomuutena, takertumisena, tms? Ahdistaako siinä juuri se, että joutuisi venymään toisen takia omien rajojensa yli, pakottaa itsensä olemaan "miehekäs" vaikka ei sellaista halua?
Tuossa on useitakin ulottuvuuksia. Olennaista on etten saa positiivisia kiksejä suojelijana toimimisesta enkä tunne vetoa suojeltavana oleviin "avuttomiin" naisiin. Kyse ei siis ole siitä etten laiskuuttani tai pelkuruuttani haluaisi venya siihen mitä miehen kuuluu tehdä, vaan siitä ettei se ole sitä mitä haluan tehdä. Minussakin on kyllä jonkin verran johtajaominaisuuksia, mutta en haluaisi johtaa parisuhdetta.
Olisiko lasten saaminen mahdollisesti jatkoa siihen samaan, vastuuta ja velvollisuuksia, pakko jaksaa?
Sama vastaus. Olennaisinta on että halu hankkia lapsia puuttuu.
Kaipaisitko ehkä itse enemmän naista jonka kanssa sinulla on turvallinen olo ja omat emotionaaliset tarpeesi tulevat täytetyiksi?
En välttämättä niinkään turvallisuutta. Mutta tokihan kyse on emotionaalisista tarpeista minullakin.-ap
Sinusta saa hieman perässä vedettävän vaikutelman. En ihmettele yhtään, että nämä innokkaimmat perheenperustajat näkisivät sinussa muokattavaksi sopivaa potentiaalia.
En voisi enää olla miehen kanssa, joka ei pysty johtamaan parisuhdetta siinä missä minäkin. En jaksa toimia yksipuolisesti tunteiden tulkkina ja kannattelijana.
Se vaikutelma on väärä. En ole sitä alkuunkaan mitä tulee yhteisiin päätöksiin ja muuhun. Jos haluaa miehen jota muokata halutunlaiseksi, olen täysin väärä valinta. Siihen se pätee kyllä että kun ollaan yhdessä, en halua olla yksin vetovastuussa tai ylipäätään enempää vetovastuussa kuin nainenkaan.
Olen kuitenkin huomannut sellaisen asian että ellei mies ole selkeästi se joka johtaa, on hän perässävedettävä. Aito tasa-arvo on sellaista josta mielellään puhutaan, mutta jota harva oikeasti haluaa tai johon harva kykenee.
Pidän myös erikoisena sitä että perheenperustajanaisia kiinnostaa helposti muokattavissa oleva mies, mutta kuitenkin treffit menivät niin että minun piti koko ajan viedä tai mitään ei tapahtunut. En ollenkaan saanut sellaista vaikutelmaa että nämä naiset olisivat olleet täysin hiljaisia hissukoita, mutta siinä vaiheessa kun siirryttiin tuttavuudesta treffeihin, he ottivat välittömästi sen roolin.
Onko tässä sitten erilainen "asteikko" miehillä ja naisilla? Vasta kun mies on selkeästi viejän roolissa, alkaa naisesta tuntumaan tasa-arvoiselta?
-ap
Hyvä huomio, ja aivan totta.
Mun kokemuksieni mukaan naiset ei tule toimeen sen tasapainon kanssa. Siinä käy niin että joko mies päättää että okei hän on se johtaja, tai nainen alkaa laittamaan miestä tossun alle ja sitten katoaa romantiikka.
Naiselle se tasapaino on kait epäselvä ja turvaton olotila tai jotain. Naisilla on muutenkin vahvemmin sisäänrakennettuna se millainen parisuhteen pitää olla, millainen on Mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lyhyys on luontevaa, jos olet itsekin lyhyehkö."
Tähän vielä kommentti. Tässä siis klikkaa se pituuserojuttu ja syy miksi sitä halutaan. Kuten tarkasti kirjoitit, lyhyelle naiselle käy lyhyehkö mies, eli pituuseroa on reippaasti.
Nainen haluaa tuntea olevansa pieni ja isomman miehen kainalossa turvassa. Tulee sellainen fiilis että haetaan isähahmoa. Tässä ei edes vaikuta se ettei nainen varsinaisesti ole pieni vaikka onkin lyhyt, tämä olisi yhtä lailla turn-off vaikka nainen olisi hoikka. Samaiset naiset myös selkeästi halusivat seurata perässä kun minä kuljin edellä ja hoidin miehekkäällä tavalla sosiaaliset tilanteet, vaikka ovat muuten ihan rohkeita ja reippaita ihmisiä.
Jos naiselle ei ole väliä miehen pituudella, sitten on minulla melko lailla sama onko tämä 150cm vai 180cm.
-ap
Olet sivuuttanut jokaisen kommentin, jossa nainen on kertonut sinulle toista.
Vastaisitkohan näihin?
– oletko koskaan ollut parisuhteessa?
– oletko koskaan ollut onnellinen parisuhteessa?
– olisiko suhde bi-naisen kanssa ok sinulle? Sitä on tainnut ehdottaa sinulle useampi kommentoija.
– voisitko kuvitella olevasi onnellinen tapailusuhteessa, jossa muuten kriteerisi täyttävällä naisella olisi lapsia? Sinun ei tarvitsisi osallistua lasten elämään.
– olisitko valmis psykoterapiaan? Tämä ei tarkoita, että olisit mitenkään häiriintynyt.
– millaista läheisyyttä toivot? Kerrot perusteellisesti, millaisesta läheisyydestä et pidä. Millaisesta siis pidät? Onko läheisyys ylipäätään asia, jota toivot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lyhyys on luontevaa, jos olet itsekin lyhyehkö."
Tähän vielä kommentti. Tässä siis klikkaa se pituuserojuttu ja syy miksi sitä halutaan. Kuten tarkasti kirjoitit, lyhyelle naiselle käy lyhyehkö mies, eli pituuseroa on reippaasti.
Nainen haluaa tuntea olevansa pieni ja isomman miehen kainalossa turvassa. Tulee sellainen fiilis että haetaan isähahmoa. Tässä ei edes vaikuta se ettei nainen varsinaisesti ole pieni vaikka onkin lyhyt, tämä olisi yhtä lailla turn-off vaikka nainen olisi hoikka. Samaiset naiset myös selkeästi halusivat seurata perässä kun minä kuljin edellä ja hoidin miehekkäällä tavalla sosiaaliset tilanteet, vaikka ovat muuten ihan rohkeita ja reippaita ihmisiä.
Jos naiselle ei ole väliä miehen pituudella, sitten on minulla melko lailla sama onko tämä 150cm vai 180cm.
-ap
Olet sivuuttanut jokaisen kommentin, jossa nainen on kertonut sinulle toista.
Vastaisitkohan näihin?
– oletko koskaan ollut parisuhteessa?
– oletko koskaan ollut onnellinen parisuhteessa?
– olisiko suhde bi-naisen kanssa ok sinulle? Sitä on tainnut ehdottaa sinulle useampi kommentoija.
– voisitko kuvitella olevasi onnellinen tapailusuhteessa, jossa muuten kriteerisi täyttävällä naisella olisi lapsia? Sinun ei tarvitsisi osallistua lasten elämään.
– olisitko valmis psykoterapiaan? Tämä ei tarkoita, että olisit mitenkään häiriintynyt.
– millaista läheisyyttä toivot? Kerrot perusteellisesti, millaisesta läheisyydestä et pidä. Millaisesta siis pidät? Onko läheisyys ylipäätään asia, jota toivot?
Eli jos mies kutsuu naista tanakaksi, niin mies tarvitsee psykoterapiaa. Sel-vä. Se on sitten niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lyhyys on luontevaa, jos olet itsekin lyhyehkö."
Tähän vielä kommentti. Tässä siis klikkaa se pituuserojuttu ja syy miksi sitä halutaan. Kuten tarkasti kirjoitit, lyhyelle naiselle käy lyhyehkö mies, eli pituuseroa on reippaasti.
Nainen haluaa tuntea olevansa pieni ja isomman miehen kainalossa turvassa. Tulee sellainen fiilis että haetaan isähahmoa. Tässä ei edes vaikuta se ettei nainen varsinaisesti ole pieni vaikka onkin lyhyt, tämä olisi yhtä lailla turn-off vaikka nainen olisi hoikka. Samaiset naiset myös selkeästi halusivat seurata perässä kun minä kuljin edellä ja hoidin miehekkäällä tavalla sosiaaliset tilanteet, vaikka ovat muuten ihan rohkeita ja reippaita ihmisiä.
Jos naiselle ei ole väliä miehen pituudella, sitten on minulla melko lailla sama onko tämä 150cm vai 180cm.
-ap
Olet sivuuttanut jokaisen kommentin, jossa nainen on kertonut sinulle toista.
Vastaisitkohan näihin?
– oletko koskaan ollut parisuhteessa?
– oletko koskaan ollut onnellinen parisuhteessa?
– olisiko suhde bi-naisen kanssa ok sinulle? Sitä on tainnut ehdottaa sinulle useampi kommentoija.
– voisitko kuvitella olevasi onnellinen tapailusuhteessa, jossa muuten kriteerisi täyttävällä naisella olisi lapsia? Sinun ei tarvitsisi osallistua lasten elämään.
– olisitko valmis psykoterapiaan? Tämä ei tarkoita, että olisit mitenkään häiriintynyt.
– millaista läheisyyttä toivot? Kerrot perusteellisesti, millaisesta läheisyydestä et pidä. Millaisesta siis pidät? Onko läheisyys ylipäätään asia, jota toivot?
Eli jos mies kutsuu naista tanakaksi, niin mies tarvitsee psykoterapiaa. Sel-vä. Se on sitten niin.
Missä mainitsin tanakkuuden?
Miksi päättelet, että ajattelen näin?
Olen itse käynyt psykoterapian, ja koen saaneeni siitä paljon apua nimenomaan rakkauselämäni suhteen. Olen paljon mieluummin seksuaalisesti tyydyttävässä rakkaussuhteessa kuin yksin. Siksi kysyn. Tanakkuus ei vaikuta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lyhyys on luontevaa, jos olet itsekin lyhyehkö."
Tähän vielä kommentti. Tässä siis klikkaa se pituuserojuttu ja syy miksi sitä halutaan. Kuten tarkasti kirjoitit, lyhyelle naiselle käy lyhyehkö mies, eli pituuseroa on reippaasti.
Nainen haluaa tuntea olevansa pieni ja isomman miehen kainalossa turvassa. Tulee sellainen fiilis että haetaan isähahmoa. Tässä ei edes vaikuta se ettei nainen varsinaisesti ole pieni vaikka onkin lyhyt, tämä olisi yhtä lailla turn-off vaikka nainen olisi hoikka. Samaiset naiset myös selkeästi halusivat seurata perässä kun minä kuljin edellä ja hoidin miehekkäällä tavalla sosiaaliset tilanteet, vaikka ovat muuten ihan rohkeita ja reippaita ihmisiä.
Jos naiselle ei ole väliä miehen pituudella, sitten on minulla melko lailla sama onko tämä 150cm vai 180cm.
-ap
Olet sivuuttanut jokaisen kommentin, jossa nainen on kertonut sinulle toista.
Vastaisitkohan näihin?
– oletko koskaan ollut parisuhteessa?
– oletko koskaan ollut onnellinen parisuhteessa?
– olisiko suhde bi-naisen kanssa ok sinulle? Sitä on tainnut ehdottaa sinulle useampi kommentoija.
– voisitko kuvitella olevasi onnellinen tapailusuhteessa, jossa muuten kriteerisi täyttävällä naisella olisi lapsia? Sinun ei tarvitsisi osallistua lasten elämään.
– olisitko valmis psykoterapiaan? Tämä ei tarkoita, että olisit mitenkään häiriintynyt.
– millaista läheisyyttä toivot? Kerrot perusteellisesti, millaisesta läheisyydestä et pidä. Millaisesta siis pidät? Onko läheisyys ylipäätään asia, jota toivot?
– oletko koskaan ollut parisuhteessa?
Tulkinnanvaraista. Vastaan että en ole ollut.
– oletko koskaan ollut onnellinen parisuhteessa?
kts. yllä.
– olisiko suhde bi-naisen kanssa ok sinulle? Sitä on tainnut ehdottaa sinulle useampi kommentoija.
Miksipä ei olisi?
– voisitko kuvitella olevasi onnellinen tapailusuhteessa, jossa muuten kriteerisi täyttävällä naisella olisi lapsia? Sinun ei tarvitsisi osallistua lasten elämään.
Voisin kuvitella. Eikä minua jonkinlainen osallistuminenkaan haittaisi, tosiasia nyt on ettei miesystävää yleensä pidetä salassakaan kun kyse olisi muustakin kuin FWB-tyylisestä järjestelystä. Mutta osallistuminen olisi sitä että tutustuisin naisen lapsiin jotta he tietäisivät millaisen miehen kanssa se äiti seurustelee, eli kenties jokunen yhteinen reissu joskus. Ei sitä että alkaisin toimimaan koulukyytinä tai tekemään perheen kauppaostoksia. Siitä en ole varma kuinka tämä onnistuisi, tietysti tajuan että yksinhuoltajan arki on yleensä kiireistä ja totta kai lapset ovat etusijalla.
– olisitko valmis psykoterapiaan? Tämä ei tarkoita, että olisit mitenkään häiriintynyt.
Mennäänkö yhdessä? Otetaan vartalokommenteista jankkaava palstailija mukaan.
– millaista läheisyyttä toivot? Kerrot perusteellisesti, millaisesta läheisyydestä et pidä. Millaisesta siis pidät? Onko läheisyys ylipäätään asia, jota toivot?
Henkilökohtainen kysymys. Mutta vastaus tuskin poikkeaisi siitä tavallisesta. Kovin erikoisia toiveita tai rajoitteita ei ole, pl. se etten halua vetää kapteenin ja suojelijan roolia, vaan molemmat tukisivat toisiaan silloin kun tarvetta olisi. Läheisyys kyllä olisi hyvin tärkeää. Mitään käytännöllistä arjen liittoa en ole etsimässä vaan jotain itselleni merkityksellisempää.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap vaikuttaa oikein kivalta.
On pysynyt asiallisena vaikka joka sivu on pelkkää hiillostamista vastaajien taholta. Ihan jokainen lause luetaa kuin piru lukisi raamattua,
Ai on asiallista kutsua naisia tanakoiksi ja lyhyiksi kotiäitityypeiksi?
Jos he ovat lyhyitä ja tanakoita, ja itse ilmoittavat haluavansa kotiäideiksi, niin tottakai! Miten muuten heitä sitten tulisi kuvailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
No jopa on mielenkiintoinen näkemys hoikkuudesta ja ylipainosta. Itse olen ylipainoinen (+25 kg), ja todellakin näkyvät naiselliset muodot, koska minulla on kapea vyötärö, leveä lantio ja reidet. Hoikasta olen kaukana. Monet hoikat voivat olla täysin muodottomia. Koittakaa miehet päättä mitä haluatte... Hoikkuus itsessään ei ole se, mitä haluat. Taidat haluta tiimalasivartaloisen naisen. Ja näitä tulee sitten erikokoisina.
Mistähän johtuu, että suomalaisilla usein näyttää käyvän niin, että lihominen on ikään kuin vastakkaiselle sukupuolelle tyypillistä, ts. että naisille tulee valtavat pallomahat mutta rinnat jäävät pieniksi, kun taas miehillä takapuoli leviää? On todella luotaantyöntävän näköistä molemmilla. Välimeren maissa lihavat on usein kuitenkin vartaloltaan oman sukupuolensa tyyppisiä.
Kyllä. Olen asunut Kroatiassa ja vietin paljon aikaa muissa Etelä-Euroopan maissa, ja siellä monet naiset on ihan suoraan sanoneet, että suomalaiset miehet on aivan liian naismaisia heidän makuunsa. Joku hormonijuttu siinä varmaan on.
Alue: Aihe vapaa
Juurikin näin.
En muista väittäneeni että tukeva vartalo olisi synonyymi sille että nainen on "pullantuoksuinen äitityyppi". Minua lähestyneissä naisissa on yhdistynyt molemmat ominaisuudet, mutta kuten jokainen tajuaa niin perheenäideissä kuin sinkkunaisissakin on kaikennäköisiä ja kokoisia naisia.
Sekin on hauskaa kuinka tuo ilmaisu on käännetty negatiiviseksi - ei siis minun vaan naisten itsensä toimesta. Muissa ketjuissahan naiset valittavat siitä kun miehet ovat vaatimassa pullantuoksuista avaimomatskua eikä käy itsenäinen ja tasa-arvoinen nainen.
On siis yksi ja sama miten asian ilmaisee tai mistä pitää, kun kehuu yhtä, samalla ilmaisee ettei pidä toisesta.
Tietysti voisi toimia niin kuin naistenmies ja ketoa rakastavansa kaikkia naisia (vaikka oikeasti seurusteleekin vain erittäin hoikkien ja trimmattujen kanssa, eikä ole uskollinen niillekään).
No, minä en rakasta kaikkia naisia. Pitää olla minulle erityinen, etenkin sisäpuolelta. Ketjussa on korostunut se ulkokuori koska siihenkin liittyen on muutama toivomus, ja jostain syystä juuri se yksi vartalotyyppi joka ei ole makuuni on se jota kaikki kiinnostuneet ovat edustaneet. Itse olen pitänyt hyvännäköisinä lyhyitä, pitkiä, hoikkia, rotevia, jne.
-ap