Neuvoja? Lapsi vuoroviikolla "väärässä" kodissa
Olisiko mitään neuvoja tilanteessa, jossa lapsi lähes päivittäin menee minun viikolla koulusta toisen vanhemman kotiin. Meillä siis viikko-viikko järjestely. Lapsi menee lähes aina koulusta toiseen kotiin.
Syyt tähän on aika selkeät. Meillä on toistaiseksi kielletty erään pelin pelaaminen, siihen liittyneen valehtelun vuoksi. Toisessa kodissa sitä annetaan pelata. Samoin siellä on vuorotyötä, eli lapsi saa vapaasti syödä kaikki herkut kaapista, sotkea ja syödä ruuaksi pelkkää leipää, kun vanhempi ei ole kotona. Ja olla ruudulla koko illan.
Rasittaa toistakin vanhempaa, kun lapsi syö sitten iltapäivällä siellä ja tekee tuhojaan, jos on yksin. Eikä tietenkään voi siellä kotonaan vaikka välillä bilettää, kun ei voi tietää pamahtaako lapsi paikalle. Vuorotyössä kuitenkin välillä on pakko vaihtaa vapaalle outoihin aikoihin. Samoin hän ottaa työvuoroja vähemmän ja aamuja lapsen viikolla ja enemmän silloin kun lapsi on meillä.
Eikä tietenkään se toinen vanhempi voi tietää meillä sovituista asioista, että jos on joku meno tai on sovittu yhdessä luettavan kokeisiin tai vastaavaa.
Kuitenkin molemmat paikat on lapsen koteja eikä haluta, että lapsesta tuntuu, ettei ole tervetullut omaan kotiinsa.
Kommentit (153)
Mitäs jos te vanhemmat toimisitten yhteistyössä ja ilmoittaisitte lapselle, että mennään siihen kotiin missä sillä viikolla asuu. Toinen vanhempi voi kieltää lasta syömästä herkkuja. Mikäli muu ei auta, voitte siirtyä toistaiseksi sellaiseen järjestelyyn, että lapsella on mukana aina vain yhden kodin avain.
Mä antaisin mennä, jos lapsi on jo iso ja puhutte säännöt selviksi. Jos osaa olla fiksusti, voi mennä kumpaan tahansa kotiin. Lapsella on eron takia jo muutenkin varmasti rankkaa. Kaappiin voi varata parempaakin ruokaa kuin herkut ja leipä. Itse erolapsena arvostin sitä, että olin aina tervetullut kummankin vanhemman luo.
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin mennä, jos lapsi on jo iso ja puhutte säännöt selviksi. Jos osaa olla fiksusti, voi mennä kumpaan tahansa kotiin. Lapsella on eron takia jo muutenkin varmasti rankkaa. Kaappiin voi varata parempaakin ruokaa kuin herkut ja leipä. Itse erolapsena arvostin sitä, että olin aina tervetullut kummankin vanhemman luo.
No näyttää, että tämä ei osaa.
Kyllä ne kuulkaa hoksaa, mistä aita on matalin, ja pääsee helpoimmalla.
Vastaava tilanne voi syntyä myös niin, että lapsi alkaa luuhata koulun jälkeen tuntikausia niillä kavereillaan, joiden luona saa vapaasti pelata ja syödä herkkuja kaapeista.
Puhuisin lapsen toisen vanhemman kanssa.
Ero tapahtunut yli yhdeksän vuotta sitten, lapsi on 12. Juuri sitä halutaan, että lapsi on tervetullut molempiin koteihin, mutta tyttö käyttää tätä vaan hyväksi. On puhuttu yhdessä ja erikseen. Avaimia ei haluta ottaa poiskaan, sen takia, että toisesta kodista voi tarvita jotain ja ettei lapsi tunne, ettei häntä sinne haluta.
Meillä esimerkiksi on hyvin tulisia ja eksoottisia ruokia silloin kun lapsi ei ole täällä, lapsen aikana lähinnä perusruokia, mistä lapsikin pitää. En itsekään haluaisi varata nakkikeittoa roskiin heitettäväksi, jos lapsi sattuukin tänne tulemaan. Tai jos vuorotyön päätteeksi haluaa vetää mikropitsaa, niin lapsi on syönyt sen ainoan ruuan kaapista, 12h työvuoron jälkeen voi vähän ketuttaa. Nykyään kuitenkin pyritään käymään kaupassa harvemmin, niin kyllä pitäisi pystyä ostamaan kotiin viikonlopuksi vaikka sipsejä, ilman, että lapsi, jonka pitäisi olla toisella vanhemmalla syö ne. Ja toisaalta täällä menee sitten ruokaa roskiin, kun sitä on kuitenkin kolmelle varattu.
Ja tietysti toinen vanhempi ihmettelee miksi lapsi ei halua minun luona olla. No varmaan siksi, että täällä pitää tehdä läksyt, syödä vihannekset, keskustella päivästä ja toisaalla voi yksin omassa huoneessa vetää sipsiä youtuben ääressä. En haluaisi myöskään ruveta lahjomaan lasta täällä olemaan, vaikka se onnistuisi luopumalla noista edellämainituista "ankarista säännöistä".
Hankalaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ero tapahtunut yli yhdeksän vuotta sitten, lapsi on 12. Juuri sitä halutaan, että lapsi on tervetullut molempiin koteihin, mutta tyttö käyttää tätä vaan hyväksi. On puhuttu yhdessä ja erikseen. Avaimia ei haluta ottaa poiskaan, sen takia, että toisesta kodista voi tarvita jotain ja ettei lapsi tunne, ettei häntä sinne haluta.
Meillä esimerkiksi on hyvin tulisia ja eksoottisia ruokia silloin kun lapsi ei ole täällä, lapsen aikana lähinnä perusruokia, mistä lapsikin pitää. En itsekään haluaisi varata nakkikeittoa roskiin heitettäväksi, jos lapsi sattuukin tänne tulemaan. Tai jos vuorotyön päätteeksi haluaa vetää mikropitsaa, niin lapsi on syönyt sen ainoan ruuan kaapista, 12h työvuoron jälkeen voi vähän ketuttaa. Nykyään kuitenkin pyritään käymään kaupassa harvemmin, niin kyllä pitäisi pystyä ostamaan kotiin viikonlopuksi vaikka sipsejä, ilman, että lapsi, jonka pitäisi olla toisella vanhemmalla syö ne. Ja toisaalta täällä menee sitten ruokaa roskiin, kun sitä on kuitenkin kolmelle varattu.
Ja tietysti toinen vanhempi ihmettelee miksi lapsi ei halua minun luona olla. No varmaan siksi, että täällä pitää tehdä läksyt, syödä vihannekset, keskustella päivästä ja toisaalla voi yksin omassa huoneessa vetää sipsiä youtuben ääressä. En haluaisi myöskään ruveta lahjomaan lasta täällä olemaan, vaikka se onnistuisi luopumalla noista edellämainituista "ankarista säännöistä".
Hankalaa.
Ap
Onko teillä sellaiset välit exän kanssa, että voitte sopia yhteisistä säännöistä? Jonkinlainen kompromissi, että molempien luona olisi suunnilleen samat säännöt, voisi nyt auttaa.
Kun lapsi menee isälleen hae se kotiin sieltä. Niin kauan että menee jakeluun.
Jos ei mene, ottakaa avain pois.
Mikä ihmeen aloitus tämä edes on? Miksi annatte 12-vuotiaan tehdä mitä huvittaa? Lapsi tarvitsee selkeät säännöt ja rajat. Päätätte nyt ensi tilassa milloin lapsi on missäkin ja pysytte siinä. Ei se ole sen kummempaa.
Ootas niin kohta se haluaa muuttaa sinne 'kivaan' kotiin kokonaan kun vuosi pari menee. Vuoroviikkoilu ei toimi jos kotien säännöt on kuin yö ja päivä.
Ehkä niitä sääntöjä tosiaan kannattaisi yrittää saada vähän lähemmäs toisiaan. Olisikohan mahdollista keskustella kolmestaan asiasta, eli niin että mukana olisi lapsi ja molemmat vanhemmat, ja löytäisitte jonkun kaikille sopivan kompromissin, josta myös pidettäisiin kiinni? Se edellyttäisi, että kaikki, myös AP itse on valmis kuuntelemaan muiden näkemyksiä ja taipumaan omistaan.
Eikös 12v saa päättää kumman kotona haluaa olla? Ainakin kuullaan jos asiaa puidaan oikeudessa.
Meillä lapset meni koulun jälkeen aina lähivanhemman kotiin, mikäli etävanhempi ei ollut kotona lasten päästyä töistä ja yleensä ei ollut. Harvoin tästä etälle kyllä kertoivat ja harvoin jäivät kiinnikään. Vaikka lähillä oli tiukemmat säännöt.
Tuon ikäisen luulisi puhettakin ymmärtävän. Toinen vanhempi mukaan keskusteluun. Meillä on myös vuoroviikot, mutta lapset vähän pienempiä vielä. Mutta tulevaisuudessa on kyllä ilmoitus velvollisuus jos onkin toiseen kotiin tulossa. Vaikka lapset onkin aina tervetulleita tänne, olisi siitä hyvä ilmoittaa ennen tuloa. En välttämättä ole kotona tai jos olen, en yksin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset meni koulun jälkeen aina lähivanhemman kotiin, mikäli etävanhempi ei ollut kotona lasten päästyä töistä ja yleensä ei ollut. Harvoin tästä etälle kyllä kertoivat ja harvoin jäivät kiinnikään. Vaikka lähillä oli tiukemmat säännöt.
lasten päästyä koulusta siis :D
Lapsi jättää kodin avaimen huoneensa pöydälle kotia vaihtaessaan.
Jos tarvetta käydä välissä niin sopii vanhemman kanssa milloin tämä on kotona ja sopisi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi jättää kodin avaimen huoneensa pöydälle kotia vaihtaessaan.
Jos tarvetta käydä välissä niin sopii vanhemman kanssa milloin tämä on kotona ja sopisi.
Tämä. Periaatteessa julmaa kieltää lasta menemästä kotiinsa, mutta kun lapsi aivan tietoisesti tekee tällaista, vaikka asiasta on puhuttu, myös kasvatuskeinojen on syytä olla vähän voimakkaampia.
Voisikohan toisessa kodissa laittaa sen pelin myös toistaiseksi kokonaan jäähylly, tai sallia pelaamisen vain kun vanhempi on kotona?
Säännöt ovat suhteellisen samanlaiset, toisella vanhemmalla voi joissain asioissa olla vähän "kivempaa", mutta vaikeahan niitä on valvoa, jos ei ole itse kotona. Muilta osin sujuu hyvin. Aiemmin asti lasta haettu koulusta autolla, koska oli työmatkan varrella ja lapsi iltapäiväkerhossa, mutta nyt isompana pitäisi itsekseen kulkea, toisen vanhemman koti on myös lähempänä koulua.
Ei kai tässä muu auta kuin ottaa avain pois kouluviikolla, jos toinen vanhempi suostuu.
Jos aletaan pakottaa johonkin siitä ei tule seuraamaan hyvää kenenkään kannalta. Murrosiän kuohunta alkamassa vielä. Malttia, malttia.
Vierailija kirjoitti:
Säännöt ovat suhteellisen samanlaiset, toisella vanhemmalla voi joissain asioissa olla vähän "kivempaa", mutta vaikeahan niitä on valvoa, jos ei ole itse kotona. Muilta osin sujuu hyvin. Aiemmin asti lasta haettu koulusta autolla, koska oli työmatkan varrella ja lapsi iltapäiväkerhossa, mutta nyt isompana pitäisi itsekseen kulkea, toisen vanhemman koti on myös lähempänä koulua.
Ei kai tässä muu auta kuin ottaa avain pois kouluviikolla, jos toinen vanhempi suostuu.
Toinen vanhempi ottaa avaimen itse pois, et sinä. Ja vastavuoroisesti sinä otat oman kotisi avaimen, kun lapsi menee toiseen kotiin.
Tuo järjestelmä ei toimi, ota itse vastuuta lapsen koulunkäynnistä, eli ehdotat että lapsi on viikot sinulla, viikonloput toisessa kodissa.