Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset haluavat multa seksiä, mutteivät muuta. Mitä voin tehdä?
07.01.2021 |
Tätä jatkuu vuodesta toiseen. Ulkoisesti kaikki on ihan ok. Moni nainen hehkuttaa seksiämme ja kehuu minua muutenkin, mutta sitten ei mitään. Ihastun ja en saa vastakaikua. Minuun ihastuvat usein varsin epävakaat naiset, joiden kanssa en halua yhtään mitään.
Löytyy duunit, koulutukset, urheilulliset elämäntavat, paljon kavereita, hyvät käytöstavat ja huomaavaisuutta. Kaveri sanoo että pitäisi olla vähän kusipää niin sitten ne kiinnostuu. En haluaisi tuohonkaan lähteä mukaan. Turhaan kai täällä kyselen, koska ei kukaan kaveri tai fwb:kään ole osannut sanoa että mistä kiikastaa.
Olkaa onnellisia jos ylipäätään löydätte mitään. Se ei ole itsestäänselvää.
Kommentit (402)
Kun juttu vähän on, että paskasta äitisuhteesta huolimatta mulla ei ole mitään isompia ongelmia ihmissuhteissa. Kyse ei ole siitä että mulla olisi oleminen jotenkin riitaisaa tai epäluuloista näiden naisten kanssa, vaan siitä että vaikka kaikki on riidatonta ja ongelmatonta, niin nämä eivät silti ihastu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ei ole vielä kysytty: Ap horoskooppisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kiertopalkinto ja se ei kiinnosta naisia. Mitä et valikoi, kenen kanssa harrastat seksiä?
Tämä saattaa osua aika lähelle oikeaan. Olen itse parisuhdetta (mahdollisesti koko loppuelämän kestävää sellaista) hakeva nainen enkä ole kiinnostunut miehistä, jotka harrastavat kevyesti irtosuheita - edes sinkkuna. En harrasta itsekään. Haluan yhden naisen miehen, vähempään en tyydy.
Nää naiset joista oon ollu kiinnostunu ei oo itekään ollu mitään nunnia. En usko että on ollu mikään ongelma.
Ehkä ne naiset eivät edes halua parisuhdetta, eivät ole sellaista tyyppiä. Johan tuo seksisuhteilu viittaa siihen. Paljon on ihmisiä jotka eivät kiinnostu syvemmin kenestäkään ja joita sitoutuminen ei vaan kiinnosta, riittää että se fyysinen puoli tulee hoidettua.
Niin kliseinen ja täysin ajasta pudonnut ”kunnon naiset ei harrasta seksiä” selitelmä. Oman kokemuksen mukaan nuorena avoimet, sosiaaliset ja häpeilemättömät naiset on niitä joilla on myöhemmin mies, usempi lapsi, lähiöarki, ok työ ja koira.
Useampi lapsi useamman eri miehen kanssa? Okei, vitsi vitsi. Käsitit nyt jotenkin hassusti kommenttini. En puhunut mistään "kunnon naisista" sanallakaan, mistä sen vedit?
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet sosiaalinen tapaus, mutta ethän vaan ole liian flirtti/naistenmiehen oloinen? Jos naiset aistivat tämän, eivät halua sua parisuhteeseen koska pelkäävät että petät ennemmin tai myöhemmin.
Mitä pahaa tuos on. Jos mies käy vieraissa eikä ole tunteita kuitenkaan mukana. Rakastaa omaa naistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaat seksiin, muttet muuhun. Tyydy ja nauti pelkästä irtoseksistä, tai nosta kokonaistasoasi taikka ole yksin.
Miehen pitäisi oikeastaan laskea tasoaan tuossa tapauksessa.
Joo vie alttarille tupakoiva läsk öh kehopositiivinen yh jolla on lapsia 5 miehen kanssa ja ulosotto päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet sosiaalinen tapaus, mutta ethän vaan ole liian flirtti/naistenmiehen oloinen? Jos naiset aistivat tämän, eivät halua sua parisuhteeseen koska pelkäävät että petät ennemmin tai myöhemmin.
En tiedä. Vaikea sitä on niinkään ajatella, että menis treffeille murjottamaan. En mä mitenkään tietoisesti anna itsestäni sellaista vibaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi uskottavaa: epävakaat naiset haluavat parisuhteeseen ja mieleltään vakaat taas pelkkiä yhden illan juttuja.
Loogista tuo on nykyään. Epävakaat löytää tarttumapintaa ja välttelyys toimii osana muuta häslinkiä. Vakaita viehättää ulkonäkö tai lähes koko mutta vakavaan suhteeseen osaksi elämää etsitään sellainen jonka psyyke kestäisi talolainat, lapset ja muun. Aapeekin etsii itselleen tuota tasapainoista talolainatyyppiä koska ei ole tyhmä ja näkee niissä epävakaissa saman kun naiset näkee hänessä.
Toisaalta ei mulla ole ollut ongelmaa päihteidenkäytön, rahankäytön tai impulssikontrollin suhteen. Ainakaan en näkisi että mulla on sellaisia ongelmia kuin näillä musta kiinnostuneilla. Huonoa itsetuntoa toki ollut, mutta se saa lähinnä soimaamaan itseäni.
Viesteistäsi näkee sen että et pidä omia ongelmiasi yhtä pahoina kun noiden naisten. Ilmeisesti koska ei ole sitä selkeää paheksuttua helposti osoitettavaa ongelmaa kuten fyysinen väkivalta tai päihteet. Mutta mikä idea on verrata naisiin joita et kelpuuta. Sinun pitäisi verrata itseäsi niihin mukaviin tasapainoisiin naisiin jotka löytävät haluamansa samalla kun eivät jää sinun luoksesi.
Ehkä ongelmasi ei yhtä paha kuin pahimmilla tapaamillasi naisilla mutta usko kun sinulle on täällä sanottu että sellainen ongelma on että naiset eivät jää syystä luoksesi. Ehkä he eivät tietoisesti tiedä mikä hiertää tai tietävät mutta eivät sitä sinulle kerro. Täysin varmaa kuitenkin on että jokin hiertää jos vakavaa kumppania etsitään samaan aikaan kuin kanssasi ollaan kevyesti.
No ainakaan millään objektiivisella kriteerillä ne eivät ole kovin pahoja. Koskaan ei ole tarvinnut olla töistä pois, ihmissuhteita mennyt katki tai muuta ongelmieni takia. Mä syyllistyisin aikamoiseen itseruoskintaan jos sanoisin, että mun ongelmat on yhtä pahoja kuin jonkun joka yrittää yhtäkkiä huonona hetkenä itsemurhaa lääkeövereillä.
Joo joo, uskotaan jo että kieltäydyt pitämästä ongelmiasi sellaisina että ne voisi olla kenellekään ongelma. Naiset ei vaan tajuu että kannattais jäädä. Mutta silti ihmettelet av:lla omassa topicissasi miksi sun ihmissuhteet ei toimi ja harrastat kuitenkin tunteetonta seksiä sekavana pitämiesi naisten kanssa.
En mä oo mitenkään naisia syyllistänyt tästä vaan ihan pohtinut että mikä mussa on ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sano niille neitosille, että mä en ole helppo nakki vaan piilotan vasta, kun tiedän, että sua kiinnostaa muukin ja sitten etenet hitaasti. Jos pysyy kolme viikkoa mukana niin kyllä se varmaan muustakin on kiinnostunut ja eikös se seksi silloin tunnu jo aika palkitsevalta?
Ongelma on vähän, että oon ihastunu lähinnä seksikumppaneihin. Kun käyn normaalisti treffeillä, niin en juurikaan löydä naisia jotka kiinnostaisivat mua. Tai ainakaan aiheuttaisivat ihastumisen tunteita.
Ihastutko seksin jälkeen vai ennen seksiä? Jos seksin jälkeen, niin kyse on ihan seksin vapauttamista hormoneista. Sillä ei ole mitään tekemistä sen naisen kanssa.
Naiset taas näkevät sinussa jotakin, joka tekee sinusta ei-halutun. Yksi voi olla se, että olet panomiehen maineessa. Tai se, että olet heidän mielestään liian tossu - syndrooma, joka vaivaa todella montaa nykyajan miestä, jotka itse kokevat vain olevansa kilttejä ja kohteliaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko ottaa vähän ot:nä kantaa tuohon epävakaisuuteen, kun se tuntuu olevan termi, jota heitellään nykyään lähes yhtä heppoisesti kuin narsisti-termiä jokin aika sitten. Tai joo, ehkä ongelma on siinä, että epävakaa on sekä arkikielinen termi että ihan oikea diagnoosi. Itselläni on siis epävakaa persoonallisuushäiriö ja tiedostettuna/hoidettuna se saattaa jopa johtaa suurempaan vakauteen kuin ns. "normaalin" ihmisen elämä. Toki epävakaalla voi olla hankalia hetkiä; epävarmuutta, hylätyksi tulemisen pelkoa ja raivokkuutta, mutta hei -kenellä joskus ei? Lähinnä siis ottaa välillä päähän tuo monen heittämä "en halua mitään epävakaata ihmistä". Toki kumppaninsa saa vapaasti valita, mutta joskus pieni avoimuus muitakin kun oman kriteeristön täyttäviä ihmisiä kohtaan auttaa. Ei tietenkään tarkolta, että alkoholistin tai raivohullun kanssa tarvitsisi alkaa rakentaa mitään, mutta nuokin piirteet voivat ennemmin olla seurausta jostain häiriöstä tai traumasta kuin varsinaisesti luonteenpiirteitä. Ja toisaalta (diag.)epävakailla voi olla jopa liiallista itsekontrollia, jolloin suurta henkilökohtaista tuskaa aiheuttaa se, että tunne-elämä menee vuoristorataa tai on kuin voimistuva ja heikentyvä hurrikaani, mutta ulkoisesti ja elämäni on kuin tasainen viilipytty, joten ristiriita ja kaiken pitäminen kontrollossa on uuvuttavaa. Muille epävakaille vielä lohdutukseksi, että itselläni ei koskaan ole ollut vaikeuksia löytää miestä tai parisuhdetta, koska minussa on muutakin kuin epävakauteni, ja esimerkiksi pystyn hallitsemaan vaikkapa epävarmuuttani miehen hylkäämisen suhteen 99% ajasta, ja moni mies on myös sanonut, että olen tasapainoisempi kuin suurin osa naisista. Johtuuko sitten siitä, että tiedostan ongelmani ja teen niille jotain. Tosin minua vaivaa tuo, josta joku puhuikin, että saatan itse sabotoida/lopettaa lupaavatkin suhteeni, jotta minua ei (enää lapsuuteni jälkeen) pystyttäisi satuttamaan esimerkiksi laiminlyömällä tai hylkäämällä.
Aloittajalle antaisin yksinkertaisesti ohjeeksi sen, ettei ryhdy edes seksisuhteeseen naisen kanssa joka ei ole potentiaalisesti kiinnostava parisuhdemielessä. Näin saisit pidettyä seksisuhteet elämässäsi, mutta "vaara", jos kumppani ihastuukin sinuun onkin vain positiivinen juttu. Kyllä niistäkin suhteista voi ihan oikea parisuhde tulla, ja uskon, että moni seksin pariinkin hakeutuva nainen toivoo myös parisuhdetta -ei toki kaikki. Näin karsiutuu ainakin ne epätoivotut ihastujat pois ja tulee (ehkä) enemmän potentiaalisia naisia elämänpiiriin. Sinällään en nyt näe väliä etsitkö niitä baarista, tinderistä vai kirjastosta. Kaikissa niissä käy normaaleja ihmisiä, vapaita ja varattuja, parisuhdetta etsiviä ja etsimättömiä.Ymmärrän että tuntuu että epävakautta heitellään liian kevyesti. Sinusta vakaamman epäilemättä tekee juuri se että tiedostat ongelmasi ja olet käsitellyt sitä perusteellisesti.
Tässä keskustelussa kuitenkin epävakaus on mielestäni ollut perustellusti esillä. Keskustelu lähti siitä että mikäköhän siinä on ettei sopivat naiset jää, ei tule mitään mieleen, kaverit ei tiedä eikä naiset kerro. Lopulta selviää että käydään terapiassa äitisuhteen vuoksi mutta se ei yhdisty mielessä siihen ettei itse saa ylläpidettyä tervettä parisuhdetta. Eli kyse ei ole siitä että kaikkia meitä ahdistaa elämä välillä.
Ja juuri tuon takia naiset jatkaa kohteliaasti matkaa silloin kun edes etäisesti tuntuu siltä että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Diagnoosia tai ei niin liian riskialtista hypätä kelkkaan mistä ohjaksissa olija ei itsekään tiedä mihin se on menossa.
Kyllä mä ymmärrän että se voi liittyä äitiin, mutta se on asia jonka eteen olen tehnyt paljon ja... en mä tule sen suhteen koskaan varmaan täysin valmiiksi kuten ei kukaan itsensä. Mä en voi äitiäni muuttaa. Se on sellainen kuin on ja mä en voi tehdä muuta kuin vältellä sitä. Puhuminen ei auta. Mä elän omaa ihan hyvää elämää kaukana äidistäni. Mä en haluaisi määritellä itseäni sitä kautta, että kun mulla on paska äitisuhde, niin mussa on oltava joku pysyvä vika etten kelpaa parisuhteeseen.
Alan pikkasen epäillä että oletko käynyt oikeanlaisessa terapiassa kaikki nuo vuodet.. Ei ongelma TIETENKÄÄN jeesus sentään ole se millainen äitisi on tai millaiset välit häneen nyt on. Ellet sitten kerro valaista perheistä tuleville naisille noita asioita ensitreffeillä. Ongelma on tietysti se että ennen kuin olet käsitellyt pohjamutia myöten sen suhteen, päästänyt siitä irti ja itsenäistynyt kokonaiseksi omilla jaloilla vakaasti seisovaksi ihmiseksi niin naiset jotka etsii vakaata miestä jatkaa vaan matkaa.
Ei siis oo kyse siitä että pitäisi äitisuhdetta loputtomasti nyyhkiä vaan siitä että se pitäisi hyväksyä ja hyväksyä myös se että sun koko psyyke on rakentunut suhteessa tähän ihmiseen. Vaikka et enää ikinä näkisi vilaustakaan hänestä niin SUN psyyke on silti sun lapsuuden tulosta. Ja tottakai kaiken sen jälkeen koetun, terapiassa työstetty jne, kaikki me pystytään kehittymään. Mutta jo se että olet tuonut esiin että välttelet aktiivisesti äitiäsi kertoo siitä että asia on kesken. Jos olisit löytänyt myötätunnon ja rajat itsestäsi niin osaisit olla aikuisena ihmisenä suhteessa häneenkin.
Terapeuttisi aikeet on varmasti hyvät ja koittaa kannustaa sinua olemaan oma itsesi. Mutta saattaa olla että on hieman liian optimistinen tai naiivi sen suhteen että kaikki me otetaan kaikki ihmiset kaikkine ongelmineen avosylin perhettä kanssamme perustamaan. Näethän sä itsekin että on sulle ollut tarjokkaita jotka ei ole salannut ongelmiaan mutta et säkään ymmärrettävästi ole ollut täysin avoimin mielin suhteeseen heidän kanssa menossa. Tottakai jos haluat sellaisen naisen jolla on muitakin ottajia sun pitää olla mahdollisimman hyvä versio itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä36906 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sano niille neitosille, että mä en ole helppo nakki vaan piilotan vasta, kun tiedän, että sua kiinnostaa muukin ja sitten etenet hitaasti. Jos pysyy kolme viikkoa mukana niin kyllä se varmaan muustakin on kiinnostunut ja eikös se seksi silloin tunnu jo aika palkitsevalta?
Ongelma on vähän, että oon ihastunu lähinnä seksikumppaneihin. Kun käyn normaalisti treffeillä, niin en juurikaan löydä naisia jotka kiinnostaisivat mua. Tai ainakaan aiheuttaisivat ihastumisen tunteita.
Ihastutko seksin jälkeen vai ennen seksiä? Jos seksin jälkeen, niin kyse on ihan seksin vapauttamista hormoneista. Sillä ei ole mitään tekemistä sen naisen kanssa.
Naiset taas näkevät sinussa jotakin, joka tekee sinusta ei-halutun. Yksi voi olla se, että olet panomiehen maineessa. Tai se, että olet heidän mielestään liian tossu - syndrooma, joka vaivaa todella montaa nykyajan miestä, jotka itse kokevat vain olevansa kilttejä ja kohteliaita.
Ihastun yleensä ennen seksiä jo. Mutta varmaan ollut poikkeuksiaksin.
Yritän kyllä pitää puoleni. Sehän on vähän sellaista tasapainottelua, että olet ystävällinen ja kohtelias olematta ovimatto. Mutta sitä on usein vaikea sanoa, että missä pitäisi pitää rajansa ja missä ei. Helposti sitä vetää rajat myös liian pitkälle ja onkin vain täysi itsekäs törppö.
Jos nainen ei halua suhdetta seksistä huolimatta niin, olit huono sängyssä, nainen on varattu tai nainen ei usko sinun sitoutuvan häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ihan hyvin olla niin, että et oo vaan tavannu oikeeta ihmistä! Toinen voi olla, että vaikutat epätoivoiselta kun ihastut.
Mulla on yks kaverimies, jonka on vaikea löytää parisuhdetta. Se on kyllä ollu kerran naimisissa, mutta vaimo paljastu todelliseks sekopääks. Eron jälkeen tää kaveri ei oo tavannu oikeestaan ketään joka olis halunnu suhteeseen sen kanssa.
Se kaveri on ihan super kiltti ja ystävällinen ihminen, mutta sanoisin että itsellä siinä ihmisessä tökkii liiallinen intensiivisyys, jonka voi tulkita myös epätoivona. Se kyselee ihmisiltä hirveesti asioita ja tulkitsee niitä (sekä ihmisiä että asioita) mielellään. Se on myös jotenkin vähän feminiinisen oloinen, mikä varmaan rajottaa kiinnostuneiden naisten määrää. Tässä ihan lähiaikoina sillä oli nainen, jonka kanssa ne oli kuukauden yhdessä, ja sinä aikana se kaveri neulo naiselle hiuspannan johon se kirjo myös niiden molempien nimikirjaimet, ja halus puhua parisuhteen tilasta yms. Nainen paljastu lopulta vähän epävakaaks tapaukseks. Niin ja on tää kaveri myös ehkä liian kiltti, eli joku terä siitä puuttuu.
En sano että tää olis sun keissi, mutta tässä näkökulmaa miks mun ystävällinen, hyvätuloinen, hyväkäytöksinen ja ihan komea ystävä ei ehkä saa haluamaansa parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet sosiaalinen tapaus, mutta ethän vaan ole liian flirtti/naistenmiehen oloinen? Jos naiset aistivat tämän, eivät halua sua parisuhteeseen koska pelkäävät että petät ennemmin tai myöhemmin.
Mitä pahaa tuos on. Jos mies käy vieraissa eikä ole tunteita kuitenkaan mukana. Rakastaa omaa naistaan.
AP ilmaisia haluavansa tasapainoisen naisen. Tasapainoiset naiset ei suurimmaksi osaksi halua pettävää miestä. He toteaa, että jos pettää niin ei rakasta, ihan sama mitä huulet sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä voit tehdä? Nauttia siitä mitä saat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko ottaa vähän ot:nä kantaa tuohon epävakaisuuteen, kun se tuntuu olevan termi, jota heitellään nykyään lähes yhtä heppoisesti kuin narsisti-termiä jokin aika sitten. Tai joo, ehkä ongelma on siinä, että epävakaa on sekä arkikielinen termi että ihan oikea diagnoosi. Itselläni on siis epävakaa persoonallisuushäiriö ja tiedostettuna/hoidettuna se saattaa jopa johtaa suurempaan vakauteen kuin ns. "normaalin" ihmisen elämä. Toki epävakaalla voi olla hankalia hetkiä; epävarmuutta, hylätyksi tulemisen pelkoa ja raivokkuutta, mutta hei -kenellä joskus ei? Lähinnä siis ottaa välillä päähän tuo monen heittämä "en halua mitään epävakaata ihmistä". Toki kumppaninsa saa vapaasti valita, mutta joskus pieni avoimuus muitakin kun oman kriteeristön täyttäviä ihmisiä kohtaan auttaa. Ei tietenkään tarkolta, että alkoholistin tai raivohullun kanssa tarvitsisi alkaa rakentaa mitään, mutta nuokin piirteet voivat ennemmin olla seurausta jostain häiriöstä tai traumasta kuin varsinaisesti luonteenpiirteitä. Ja toisaalta (diag.)epävakailla voi olla jopa liiallista itsekontrollia, jolloin suurta henkilökohtaista tuskaa aiheuttaa se, että tunne-elämä menee vuoristorataa tai on kuin voimistuva ja heikentyvä hurrikaani, mutta ulkoisesti ja elämäni on kuin tasainen viilipytty, joten ristiriita ja kaiken pitäminen kontrollossa on uuvuttavaa. Muille epävakaille vielä lohdutukseksi, että itselläni ei koskaan ole ollut vaikeuksia löytää miestä tai parisuhdetta, koska minussa on muutakin kuin epävakauteni, ja esimerkiksi pystyn hallitsemaan vaikkapa epävarmuuttani miehen hylkäämisen suhteen 99% ajasta, ja moni mies on myös sanonut, että olen tasapainoisempi kuin suurin osa naisista. Johtuuko sitten siitä, että tiedostan ongelmani ja teen niille jotain. Tosin minua vaivaa tuo, josta joku puhuikin, että saatan itse sabotoida/lopettaa lupaavatkin suhteeni, jotta minua ei (enää lapsuuteni jälkeen) pystyttäisi satuttamaan esimerkiksi laiminlyömällä tai hylkäämällä.
Aloittajalle antaisin yksinkertaisesti ohjeeksi sen, ettei ryhdy edes seksisuhteeseen naisen kanssa joka ei ole potentiaalisesti kiinnostava parisuhdemielessä. Näin saisit pidettyä seksisuhteet elämässäsi, mutta "vaara", jos kumppani ihastuukin sinuun onkin vain positiivinen juttu. Kyllä niistäkin suhteista voi ihan oikea parisuhde tulla, ja uskon, että moni seksin pariinkin hakeutuva nainen toivoo myös parisuhdetta -ei toki kaikki. Näin karsiutuu ainakin ne epätoivotut ihastujat pois ja tulee (ehkä) enemmän potentiaalisia naisia elämänpiiriin. Sinällään en nyt näe väliä etsitkö niitä baarista, tinderistä vai kirjastosta. Kaikissa niissä käy normaaleja ihmisiä, vapaita ja varattuja, parisuhdetta etsiviä ja etsimättömiä.Ymmärrän että tuntuu että epävakautta heitellään liian kevyesti. Sinusta vakaamman epäilemättä tekee juuri se että tiedostat ongelmasi ja olet käsitellyt sitä perusteellisesti.
Tässä keskustelussa kuitenkin epävakaus on mielestäni ollut perustellusti esillä. Keskustelu lähti siitä että mikäköhän siinä on ettei sopivat naiset jää, ei tule mitään mieleen, kaverit ei tiedä eikä naiset kerro. Lopulta selviää että käydään terapiassa äitisuhteen vuoksi mutta se ei yhdisty mielessä siihen ettei itse saa ylläpidettyä tervettä parisuhdetta. Eli kyse ei ole siitä että kaikkia meitä ahdistaa elämä välillä.
Ja juuri tuon takia naiset jatkaa kohteliaasti matkaa silloin kun edes etäisesti tuntuu siltä että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Diagnoosia tai ei niin liian riskialtista hypätä kelkkaan mistä ohjaksissa olija ei itsekään tiedä mihin se on menossa.
Kyllä mä ymmärrän että se voi liittyä äitiin, mutta se on asia jonka eteen olen tehnyt paljon ja... en mä tule sen suhteen koskaan varmaan täysin valmiiksi kuten ei kukaan itsensä. Mä en voi äitiäni muuttaa. Se on sellainen kuin on ja mä en voi tehdä muuta kuin vältellä sitä. Puhuminen ei auta. Mä elän omaa ihan hyvää elämää kaukana äidistäni. Mä en haluaisi määritellä itseäni sitä kautta, että kun mulla on paska äitisuhde, niin mussa on oltava joku pysyvä vika etten kelpaa parisuhteeseen.
Alan pikkasen epäillä että oletko käynyt oikeanlaisessa terapiassa kaikki nuo vuodet.. Ei ongelma TIETENKÄÄN jeesus sentään ole se millainen äitisi on tai millaiset välit häneen nyt on. Ellet sitten kerro valaista perheistä tuleville naisille noita asioita ensitreffeillä. Ongelma on tietysti se että ennen kuin olet käsitellyt pohjamutia myöten sen suhteen, päästänyt siitä irti ja itsenäistynyt kokonaiseksi omilla jaloilla vakaasti seisovaksi ihmiseksi niin naiset jotka etsii vakaata miestä jatkaa vaan matkaa.
Ei siis oo kyse siitä että pitäisi äitisuhdetta loputtomasti nyyhkiä vaan siitä että se pitäisi hyväksyä ja hyväksyä myös se että sun koko psyyke on rakentunut suhteessa tähän ihmiseen. Vaikka et enää ikinä näkisi vilaustakaan hänestä niin SUN psyyke on silti sun lapsuuden tulosta. Ja tottakai kaiken sen jälkeen koetun, terapiassa työstetty jne, kaikki me pystytään kehittymään. Mutta jo se että olet tuonut esiin että välttelet aktiivisesti äitiäsi kertoo siitä että asia on kesken. Jos olisit löytänyt myötätunnon ja rajat itsestäsi niin osaisit olla aikuisena ihmisenä suhteessa häneenkin.
Terapeuttisi aikeet on varmasti hyvät ja koittaa kannustaa sinua olemaan oma itsesi. Mutta saattaa olla että on hieman liian optimistinen tai naiivi sen suhteen että kaikki me otetaan kaikki ihmiset kaikkine ongelmineen avosylin perhettä kanssamme perustamaan. Näethän sä itsekin että on sulle ollut tarjokkaita jotka ei ole salannut ongelmiaan mutta et säkään ymmärrettävästi ole ollut täysin avoimin mielin suhteeseen heidän kanssa menossa. Tottakai jos haluat sellaisen naisen jolla on muitakin ottajia sun pitää olla mahdollisimman hyvä versio itsestäsi.
Mun äiti on hyvin narsistinen. En mä saavuta mitään sillä että olen hänen lähellään. Terapeuttikin on tästä ihan samaa mieltä. Hän on sanonut että se on kamppailu joka kannattaa luovuttaa. Niin mä olen tehnytkin. Pysyn äidistä kaukana ja etsin elämääni tärkeät asiat muualta. Kyllä mä koen että mun terapeutti on varsin asiansa osaava.
Vierailija kirjoitti:
Voi ihan hyvin olla niin, että et oo vaan tavannu oikeeta ihmistä! Toinen voi olla, että vaikutat epätoivoiselta kun ihastut.
Mulla on yks kaverimies, jonka on vaikea löytää parisuhdetta. Se on kyllä ollu kerran naimisissa, mutta vaimo paljastu todelliseks sekopääks. Eron jälkeen tää kaveri ei oo tavannu oikeestaan ketään joka olis halunnu suhteeseen sen kanssa.
Se kaveri on ihan super kiltti ja ystävällinen ihminen, mutta sanoisin että itsellä siinä ihmisessä tökkii liiallinen intensiivisyys, jonka voi tulkita myös epätoivona. Se kyselee ihmisiltä hirveesti asioita ja tulkitsee niitä (sekä ihmisiä että asioita) mielellään. Se on myös jotenkin vähän feminiinisen oloinen, mikä varmaan rajottaa kiinnostuneiden naisten määrää. Tässä ihan lähiaikoina sillä oli nainen, jonka kanssa ne oli kuukauden yhdessä, ja sinä aikana se kaveri neulo naiselle hiuspannan johon se kirjo myös niiden molempien nimikirjaimet, ja halus puhua parisuhteen tilasta yms. Nainen paljastu lopulta vähän epävakaaks tapaukseks. Niin ja on tää kaveri myös ehkä liian kiltti, eli joku terä siitä puuttuu.
En sano että tää olis sun keissi, mutta tässä näkökulmaa miks mun ystävällinen, hyvätuloinen, hyväkäytöksinen ja ihan komea ystävä ei ehkä saa haluamaansa parisuhdetta.
Joo ei mulla mitään ihan tollasia ongelmia oo :D Korkeintaan heitän vähän paskaa läppää kun oon ihastunu, mut ei mitään outoa roikkumista tai överieleitä
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei halua suhdetta seksistä huolimatta niin, olit huono sängyssä, nainen on varattu tai nainen ei usko sinun sitoutuvan häneen.
Ei oo mikään noista. Tää nykynenkin on hehkuttanu meidän seksiä todella paljon. Jos nainen ei usko mun sitoutuvan häneen, niin en tiedä mitä voin sille asialle tehdä. Jos sanon että oon kiinnostunu ja sekään ei riitä, niin vähän on kädet sidottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sano niille neitosille, että mä en ole helppo nakki vaan piilotan vasta, kun tiedän, että sua kiinnostaa muukin ja sitten etenet hitaasti. Jos pysyy kolme viikkoa mukana niin kyllä se varmaan muustakin on kiinnostunut ja eikös se seksi silloin tunnu jo aika palkitsevalta?
Ongelma on vähän, että oon ihastunu lähinnä seksikumppaneihin. Kun käyn normaalisti treffeillä, niin en juurikaan löydä naisia jotka kiinnostaisivat mua. Tai ainakaan aiheuttaisivat ihastumisen tunteita.
No, jos sä haluat muuttaa tilannetta niin sitten pitää kokeilla luopua jostain olemassa olevasta, eli sellainen muikkeli jonka kanssa tekee mieli mennä sänkyyn niin jätät menemättä ja tutustut paremmin. Voi olla, että jää panot saamatta ja ei etene tälläkään kertaa mihinkään tai sitten käy niin, että juttu toimii. Jos tarjontaa riittää niin tossa ei häviä paljon?
Siinä on se ongelma, että jos oon etsiny seksiseuraa, käydään kahvilla ja alankin vetää takaisinpäin sanoen "voitais ihan vaan treffailla vähän aikaa", niin luultavasti jää saamatta sekä jatkotreffit että seksi.
Jos olet hakenut seksiseuraa niin ethän sä sellaisesta naisesta saa parisuhdeseuraa. Nainen on jo kategorisoinut sinut seksiseuraksi, eikä vakavasti otettavaksi. Olet vaan liian seksikeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36906 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sano niille neitosille, että mä en ole helppo nakki vaan piilotan vasta, kun tiedän, että sua kiinnostaa muukin ja sitten etenet hitaasti. Jos pysyy kolme viikkoa mukana niin kyllä se varmaan muustakin on kiinnostunut ja eikös se seksi silloin tunnu jo aika palkitsevalta?
Ongelma on vähän, että oon ihastunu lähinnä seksikumppaneihin. Kun käyn normaalisti treffeillä, niin en juurikaan löydä naisia jotka kiinnostaisivat mua. Tai ainakaan aiheuttaisivat ihastumisen tunteita.
Ihastutko seksin jälkeen vai ennen seksiä? Jos seksin jälkeen, niin kyse on ihan seksin vapauttamista hormoneista. Sillä ei ole mitään tekemistä sen naisen kanssa.
Naiset taas näkevät sinussa jotakin, joka tekee sinusta ei-halutun. Yksi voi olla se, että olet panomiehen maineessa. Tai se, että olet heidän mielestään liian tossu - syndrooma, joka vaivaa todella montaa nykyajan miestä, jotka itse kokevat vain olevansa kilttejä ja kohteliaita.
Ihastun yleensä ennen seksiä jo. Mutta varmaan ollut poikkeuksiaksin.
Yritän kyllä pitää puoleni. Sehän on vähän sellaista tasapainottelua, että olet ystävällinen ja kohtelias olematta ovimatto. Mutta sitä on usein vaikea sanoa, että missä pitäisi pitää rajansa ja missä ei. Helposti sitä vetää rajat myös liian pitkälle ja onkin vain täysi itsekäs törppö.
Oletko kysynyt niiltä naisilta (useammalta kuin yhdeltä) että kertoisivat rehellisesti miksi juuri he ei halunneet alkaa seurustelemaan kanssasi? Voi olla pelottavaa kysyä mutta sitä kautta saisit ainakin rehellisen vastauksen.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä mä ymmärrän että se voi liittyä äitiin, mutta se on asia jonka eteen olen tehnyt paljon ja... en mä tule sen suhteen koskaan varmaan täysin valmiiksi kuten ei kukaan itsensä. Mä en voi äitiäni muuttaa. Se on sellainen kuin on ja mä en voi tehdä muuta kuin vältellä sitä. Puhuminen ei auta. Mä elän omaa ihan hyvää elämää kaukana äidistäni. Mä en haluaisi määritellä itseäni sitä kautta, että kun mulla on paska äitisuhde, niin mussa on oltava joku pysyvä vika etten kelpaa parisuhteeseen.