Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
Vierailija kirjoitti:
Se ero tulee ennemmin tai myöhemmin, vaikka olisit kuinka hyvä mies. Naisen ei tarvitse katsoa kun yksi elokuva missä nainen voimaantuu ja jättää miehensä ja lähtee etsimään todellista rakkautta ja elämän merkitystä. Todellisuudessa nää on sitten tinderissä tissit levällään etsimässä miestä jonka joku toinen nainen on jättänyt.
Kuule kyllä se exäsäi jätti sinut ihan siksi että sinä olet tuollainen. Turha yrittää hädissään hakea syytä jostain elokuvista :D Mitä vain kunhan ei MINUN syyni! Kyllä se ero johtui sinusta. EI naisen kavereista, äidistä, elokuvista tai naapurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten oman avioliiton käy kun tuntuu, että ollaan umpikujassa. Toivoisin, että voisin kertoa huolistani tai että mies lohduttaisi kun on murhetta, mutta kun alan kertoa, mies hermostuu että olen kiittämätön. (?) Kun sanon, että haluaisin hänen kuuntelevan, mies keskeyttää jo kesken lauseen ja sanoo että aina tätä sama, aina sä sanot että hän ei kuuntele. No niinpä!
Hän sanoo että haastan riitaa ja luulen olevani täydellinen ja hän on vikapää kaikkeen. En tajua, miten hän ottaa kaiken hyökkäyksenä. Enkä todellakaan nalkuta, viimeksi yritin puhua asiasta kaksi vuotta sitten! Luulen, että hän ei ole oppinut puhumaan asioista vaan joko riitelemään ja vaikenemaan. Minä taas en helpolla puhu vaan pohdin asioita itsekseni ja todellakin loukkaa, että sen kerran kun haluaisi avautua, sekin on liikaa.
Olen luopunut toiveesta, että mieheni ymmärtäisi ja ehkä olen odottanut liikoja. Hyvä mies hän muuten on, mutta huono juttu on, että meillä ei ole enää mitään tunneyhteyttä eikä siksi enää läheisyyttäkään. Miten ihmeessä voisin tuntea läheisyyttä mieheen, joka suuttuu kun tarvitsen tukea ja lohtua.
Ootteko käyneet pariterapiassa? Toi suuttuminen voi olla sitä että mies ei osaa ratkaista sun ongelmia ja sitten turhautuu siitä ja purkaa sen suhun. Jossain pariterapiassa mies saattais tajuta itse miksi se suuttuu ja mitä suuttumisen sijaan vois tehdä...Parisuhteessa pitäis olla yhdessä ja toinen toistaan tukien, mutta tollanen tilanne tekee taatusti uskomattoman yksinäiseksi. Mieshän viestii et sä et sais olla heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ex vaimolle taas tuli ero ihan puskista vaikka kuinka monta kertaa sanoin hänelle että haluan seksiä, haluan että hän olisi laihempi, haluan että hän ei tuhlailisi niin paljon, haluan että joskus viitsisi siivota kotona, haluan että lähtisi kanssani kävelylle tai johonkin muuhun harrastukseen. Mikkään näistä ei toteutunut ja sitten eräänä kauniina päivänä sanoin että tämä oli nyt sitten tässä ja ex vaimo oli hyvin hämmästynyt että miksi näin kävi. Eli ei se ole pelkästään naisten oikeus lähteä yllättäen kalppimaan suhteesta.
Semmonen 'voimaantumissatu'.
Ja mikähän sinut saa luulemaan että tämä oli joku satu? Voin kertoa myös että kun pistimme ex vaimon kanssa yhteisen velattoman asunnon myyntiin niin hänellä ei ollut niistä rahoista jäljellä 5 vuoden päästä Euroakaan. Kaik män niin kuin avioliittomme aikanakin hän sai kaikki yhteiset rahamme menemään kaikkeen turhuuteen. Älä kysy minne mutta aina tilipäivänä rahat olivat loppu. Minulla on nyt 16 vuoden jälkeen erosta nykyinen asunto jossa asun, sijoitusasunto ja yhteensä yli 200 k€ arvoiset osake ja rahastosalkut, vuoden 2020 mallinen BMW sekä melkein 50 000€ käteistä tilillä. Ja voit pitää tätä juttua satuna jos haluat minua se ei kiinnosta. Minulle kuitenkin lähteminen oli elämäni paras ratkaisu niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
No kun ei ole. Vai miten selität olevasi rikas ja hyvissä naisissa, ja SILTI vauvapalstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ero tulee ennemmin tai myöhemmin, vaikka olisit kuinka hyvä mies. Naisen ei tarvitse katsoa kun yksi elokuva missä nainen voimaantuu ja jättää miehensä ja lähtee etsimään todellista rakkautta ja elämän merkitystä. Todellisuudessa nää on sitten tinderissä tissit levällään etsimässä miestä jonka joku toinen nainen on jättänyt.
Kuule kyllä se exäsäi jätti sinut ihan siksi että sinä olet tuollainen. Turha yrittää hädissään hakea syytä jostain elokuvista :D Mitä vain kunhan ei MINUN syyni! Kyllä se ero johtui sinusta. EI naisen kavereista, äidistä, elokuvista tai naapurista.
:D Tuossa taas yksi mies kelle ero tuli ihan puskista :D Eikä vieläkään ymmärrä mistä se johtui, varmaan jostain Sinkkuelämää-leffasta sitten kun ei heidän suhteessaan koskaan ollut mitään vikaa... :D
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten oman avioliiton käy kun tuntuu, että ollaan umpikujassa. Toivoisin, että voisin kertoa huolistani tai että mies lohduttaisi kun on murhetta, mutta kun alan kertoa, mies hermostuu että olen kiittämätön. (?) Kun sanon, että haluaisin hänen kuuntelevan, mies keskeyttää jo kesken lauseen ja sanoo että aina tätä sama, aina sä sanot että hän ei kuuntele. No niinpä!
Hän sanoo että haastan riitaa ja luulen olevani täydellinen ja hän on vikapää kaikkeen. En tajua, miten hän ottaa kaiken hyökkäyksenä. Enkä todellakaan nalkuta, viimeksi yritin puhua asiasta kaksi vuotta sitten! Luulen, että hän ei ole oppinut puhumaan asioista vaan joko riitelemään ja vaikenemaan. Minä taas en helpolla puhu vaan pohdin asioita itsekseni ja todellakin loukkaa, että sen kerran kun haluaisi avautua, sekin on liikaa.
Olen luopunut toiveesta, että mieheni ymmärtäisi ja ehkä olen odottanut liikoja. Hyvä mies hän muuten on, mutta huono juttu on, että meillä ei ole enää mitään tunneyhteyttä eikä siksi enää läheisyyttäkään. Miten ihmeessä voisin tuntea läheisyyttä mieheen, joka suuttuu kun tarvitsen tukea ja lohtua.
Näytä tää kirjoituksesi sille miehelles.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ex vaimolle taas tuli ero ihan puskista vaikka kuinka monta kertaa sanoin hänelle että haluan seksiä, haluan että hän olisi laihempi, haluan että hän ei tuhlailisi niin paljon, haluan että joskus viitsisi siivota kotona, haluan että lähtisi kanssani kävelylle tai johonkin muuhun harrastukseen. Mikkään näistä ei toteutunut ja sitten eräänä kauniina päivänä sanoin että tämä oli nyt sitten tässä ja ex vaimo oli hyvin hämmästynyt että miksi näin kävi. Eli ei se ole pelkästään naisten oikeus lähteä yllättäen kalppimaan suhteesta.
Semmonen 'voimaantumissatu'.
Ja mikähän sinut saa luulemaan että tämä oli joku satu? Voin kertoa myös että kun pistimme ex vaimon kanssa yhteisen velattoman asunnon myyntiin niin hänellä ei ollut niistä rahoista jäljellä 5 vuoden päästä Euroakaan. Kaik män niin kuin avioliittomme aikanakin hän sai kaikki yhteiset rahamme menemään kaikkeen turhuuteen. Älä kysy minne mutta aina tilipäivänä rahat olivat loppu. Minulla on nyt 16 vuoden jälkeen erosta nykyinen asunto jossa asun, sijoitusasunto ja yhteensä yli 200 k€ arvoiset osake ja rahastosalkut, vuoden 2020 mallinen BMW sekä melkein 50 000€ käteistä tilillä. Ja voit pitää tätä juttua satuna jos haluat minua se ei kiinnosta. Minulle kuitenkin lähteminen oli elämäni paras ratkaisu niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Kun edellistä satua ei uskota niin hän kertoo uuden. Pistää mukaan oikein omaisuusluettelonkin, ilmeisesti se jotenkin todistaa tarinan paikkansapitävyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat tärkeysjärjestykseen. Jokaisella meillä on vaan tämä yksi elämä. Jos suhteen pahin ongelma on se, että sukat on lattialla ja sen vuoksi haluaa erota (ja mahdollisesti rikkoa lastensa perheen) niin sitten kai se täytyy tehdä. Mutta jos suhteessa on aidosti rakkautta, niin miksi vaihtaa toiseen ihmiseen, josta löytyy myös niitä ärsyttäviä puolia kun alkuhuuma on ohi?
Miten vaikea on laittaa ne sukat pyykkikoriin, jos tietää, että toinen ärsyyntyy likaisista sukista lattialla? Eikö toista voi ottaa huomioon edes tuon vertaa?
Itse olen joutunut uuden suhteen myötä tätä oikeasti pohtimaan, kun olenkin, naisena, se sotkuisempi osapuoli. On iso juttu opetella täysin erilainen tapa elää. Minun tapani on ollut vaikka esimerkiksi ensin kokata, keittiö päätyy sotkuun, ruoka syödään ja sulatellaankin, ja sitten reipastun ja siivoan. Mutta uusi kumppani onkin sellainen, että kokatessa koko ajan siivoaakin, ja keittiön pitää olla tip top ennen kuin aletaan syömään. Kumpi on oikeassa? ... Ja lopulta se ei ole se pointti, vaan se, että miten päädymme kompromissiin. Minua ahdistaa usein se, etten saavuta hänen haluaamansa siisteystasoa. mutta en vaan Jaksa koko ajan häärätä :D niin sama noissa sukissa. Miksi ne sukat on niin demoniset, ja miksi se on toisen määräysvalta niissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovulaatiolaskuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ex vaimolle taas tuli ero ihan puskista vaikka kuinka monta kertaa sanoin hänelle että haluan seksiä, haluan että hän olisi laihempi, haluan että hän ei tuhlailisi niin paljon, haluan että joskus viitsisi siivota kotona, haluan että lähtisi kanssani kävelylle tai johonkin muuhun harrastukseen. Mikkään näistä ei toteutunut ja sitten eräänä kauniina päivänä sanoin että tämä oli nyt sitten tässä ja ex vaimo oli hyvin hämmästynyt että miksi näin kävi. Eli ei se ole pelkästään naisten oikeus lähteä yllättäen kalppimaan suhteesta.
Semmonen 'voimaantumissatu'.
Ja mikähän sinut saa luulemaan että tämä oli joku satu? Voin kertoa myös että kun pistimme ex vaimon kanssa yhteisen velattoman asunnon myyntiin niin hänellä ei ollut niistä rahoista jäljellä 5 vuoden päästä Euroakaan. Kaik män niin kuin avioliittomme aikanakin hän sai kaikki yhteiset rahamme menemään kaikkeen turhuuteen. Älä kysy minne mutta aina tilipäivänä rahat olivat loppu. Minulla on nyt 16 vuoden jälkeen erosta nykyinen asunto jossa asun, sijoitusasunto ja yhteensä yli 200 k€ arvoiset osake ja rahastosalkut, vuoden 2020 mallinen BMW sekä melkein 50 000€ käteistä tilillä. Ja voit pitää tätä juttua satuna jos haluat minua se ei kiinnosta. Minulle kuitenkin lähteminen oli elämäni paras ratkaisu niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Kun edellistä satua ei uskota niin hän kertoo uuden. Pistää mukaan oikein omaisuusluettelonkin, ilmeisesti se jotenkin todistaa tarinan paikkansapitävyyden.
JEP, sama neitsytjonne yrittää monenlaista tarinaa. Vaikka selvästi näkyy, että ei sillä mitään naista koskaan ole ollutkaan, kun ei sen uskallus riitä kun vauva-palstaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä, aivan. Naiset tietysti eroaa vaan sen takia, että se on nyt muotia ja naistenlehdet ja sinkkuelämää-sarja ja feminismi ja voimaantuminen. Missään nimessä ei voi olla miehissä koskaan mitään vikoja.
Mitään voimaantumista ei olisi koskaan tarvittukaan ellei siihen olisi annettu syytä. Tässäkin keskustelussa miesten ainoa anti on ollut tyyliin: "sheivaa, laihduta, älä ikäänny, oo hiljaa."
Jos kerran mies ei tuo parisuhteessa naiselle mitään muuta kuin taakkaa, mitä järkeä naisena on olla parisuhteessa? Järkevämpää on päästää se mies juoksemaan vapaasti nuorten naisten perässä ja elää itse vihdoinkin onnellista elämää yksin.
Olet käsittänyt väärin, miehissä on kaikki vika aina ja iankaikkisesti, aamen. Naiset vain joutuvat sietämään miehiä jotka ei vaan niinku tajuu miten naista kuuluisi oikeaoppisesti palvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se miehiä hermostuttaa kun nämä epäkohdat tuodaan läpinäkyviksi ja päivänvaloon. He eivät saakaan laiskoina keisareina nauttia ilmaisesta palvelusta ja ylläpidosta. Olla yksin ja itsekkäästi saavana osapuolena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä, aivan. Naiset tietysti eroaa vaan sen takia, että se on nyt muotia ja naistenlehdet ja sinkkuelämää-sarja ja feminismi ja voimaantuminen. Missään nimessä ei voi olla miehissä koskaan mitään vikoja.
Mitään voimaantumista ei olisi koskaan tarvittukaan ellei siihen olisi annettu syytä. Tässäkin keskustelussa miesten ainoa anti on ollut tyyliin: "sheivaa, laihduta, älä ikäänny, oo hiljaa."
Jos kerran mies ei tuo parisuhteessa naiselle mitään muuta kuin taakkaa, mitä järkeä naisena on olla parisuhteessa? Järkevämpää on päästää se mies juoksemaan vapaasti nuorten naisten perässä ja elää itse vihdoinkin onnellista elämää yksin.
Olet käsittänyt väärin, miehissä on kaikki vika aina ja iankaikkisesti, aamen. Naiset vain joutuvat sietämään miehiä jotka ei vaan niinku tajuu miten naista kuuluisi oikeaoppisesti palvella.
Joo, sama uhriutuja on. Ihan syystä yksin.
Kun jää henkisesti lapseksi, tuo on se lopputulos: itkupotkuraivari, kun nainen ei olekaan äiti muuta kun niille oikeille lapsille, eikä hänelle, voi nyyh ja jalanpolkaisu!
Onneksi on niitä aikuisiakin miehiä, jotka tajuaa ihan itse siivota jälkensä. Se että omat sotkunsa siivoaa ja oman osuutensa omien lastensakin sotkusta ei ole mitään naisen palvelemista.
Mutta kun ainoa nainen josta kokemusta on äiti, niin meneehän siinä pieni sekaisin. Että ihan omat sukat pitäisi saada pyykkikoriin asti, voihan haaste ja vaikeus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat tärkeysjärjestykseen. Jokaisella meillä on vaan tämä yksi elämä. Jos suhteen pahin ongelma on se, että sukat on lattialla ja sen vuoksi haluaa erota (ja mahdollisesti rikkoa lastensa perheen) niin sitten kai se täytyy tehdä. Mutta jos suhteessa on aidosti rakkautta, niin miksi vaihtaa toiseen ihmiseen, josta löytyy myös niitä ärsyttäviä puolia kun alkuhuuma on ohi?
Miten vaikea on laittaa ne sukat pyykkikoriin, jos tietää, että toinen ärsyyntyy likaisista sukista lattialla? Eikö toista voi ottaa huomioon edes tuon vertaa?
Itse olen joutunut uuden suhteen myötä tätä oikeasti pohtimaan, kun olenkin, naisena, se sotkuisempi osapuoli. On iso juttu opetella täysin erilainen tapa elää. Minun tapani on ollut vaikka esimerkiksi ensin kokata, keittiö päätyy sotkuun, ruoka syödään ja sulatellaankin, ja sitten reipastun ja siivoan. Mutta uusi kumppani onkin sellainen, että kokatessa koko ajan siivoaakin, ja keittiön pitää olla tip top ennen kuin aletaan syömään. Kumpi on oikeassa? ... Ja lopulta se ei ole se pointti, vaan se, että miten päädymme kompromissiin. Minua ahdistaa usein se, etten saavuta hänen haluaamansa siisteystasoa. mutta en vaan Jaksa koko ajan häärätä :D niin sama noissa sukissa. Miksi ne sukat on niin demoniset, ja miksi se on toisen määräysvalta niissä?
Kyse ei ole siitä, ettei keittiötä saisi siivota ruoanlaiton lomassa vai sen jälkeen, ihan oman mieltymyksen mukaan, kunhan sen siivoaa. Mutta jos sen jättää kokonaan siivoamatta, ja sen toisen täytyy siivota se sun puolesta, niin se on se ongelma. Jotkut vaan on niin röyhkeitä vielä aikuisenakin, että ovat valmiita kaatamaan omat sotkunsa toisen niskaan sumeilematta ja vielä syyttävät nalkutuksesta, ellei nöyränä siivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat tärkeysjärjestykseen. Jokaisella meillä on vaan tämä yksi elämä. Jos suhteen pahin ongelma on se, että sukat on lattialla ja sen vuoksi haluaa erota (ja mahdollisesti rikkoa lastensa perheen) niin sitten kai se täytyy tehdä. Mutta jos suhteessa on aidosti rakkautta, niin miksi vaihtaa toiseen ihmiseen, josta löytyy myös niitä ärsyttäviä puolia kun alkuhuuma on ohi?
Miten vaikea on laittaa ne sukat pyykkikoriin, jos tietää, että toinen ärsyyntyy likaisista sukista lattialla? Eikö toista voi ottaa huomioon edes tuon vertaa?
Itse olen joutunut uuden suhteen myötä tätä oikeasti pohtimaan, kun olenkin, naisena, se sotkuisempi osapuoli. On iso juttu opetella täysin erilainen tapa elää. Minun tapani on ollut vaikka esimerkiksi ensin kokata, keittiö päätyy sotkuun, ruoka syödään ja sulatellaankin, ja sitten reipastun ja siivoan. Mutta uusi kumppani onkin sellainen, että kokatessa koko ajan siivoaakin, ja keittiön pitää olla tip top ennen kuin aletaan syömään. Kumpi on oikeassa? ... Ja lopulta se ei ole se pointti, vaan se, että miten päädymme kompromissiin. Minua ahdistaa usein se, etten saavuta hänen haluaamansa siisteystasoa. mutta en vaan Jaksa koko ajan häärätä :D niin sama noissa sukissa. Miksi ne sukat on niin demoniset, ja miksi se on toisen määräysvalta niissä?
:D Mun tuttu ennen eroaan lopetti mm. miehen sukkien poimimisen ja alkoi pitää kirjaa niistä sukista. Se joka päivä kertoi sukkien seikkailuista, missä sukat tänään ovat ja minne on ilmestynyt uusia. Ei ne kahdessa kuukaudessa löytäneet tietään pyykkiin, varmaan ovat edelleen siellä eteisen lattialla josta välillä pyörivät ihmettelemään olohuoneeseen. Sitten kun mieheltä loppui puhtaat sukat, se oli ostanut uusia :D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen mieheni valitti minulle kuinka olen hänen vaatteensa viikannut kaappiin väärin, olisi pitänyt olla näin ja noin. No, lopulta jätin hänen vaatteensa telineelle ja viikkasin vain omat ja lapsen vaatteet pois. Monta päivää se kuivausteline oli siinä, minulle huudettiin ja kysyttiin missä on se ja se paita, ilman että edes katsottiin sitä telinettä. Lopulta meni hermo kun ei edes kehoituksesta viikannut itse niitä vaatteita sinne kaappiin, että kun vaatteet olivat kuivuneet, kumosin ne hänen puolelle sänkyä kasaan ja lopputulos ;miksi et ole voinut laittaa hänen vaatteita kaappiin..
Tämä oli vain yksi monista asioista joista miehen mielestä "skitsoan turhaan"
Kyllä se ero voi tulla puskista miehelle. On olemassa ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Aina löytyy lukuisia valituksen aiheita, pieniä ja suuria, erilaiset elämän ongelmat ja niistä valittaminen ovat joillekin perusluonteessa. Kun sitä kuuntelee esim. 15-20v niin siihen turtuu. Ei oikeasti enää näe mikä on todellinen ongelma ja mikä on taas vaan jokin epämääräinen syy valittaa jostain ja johtuu vaan siitä, että halutaan joku kuuntelija. Minun exäni heitti välillä ainakin 10 vuoden ajan, että pitäisikö vaan erota, silloin kun hänellä oli jokin suurempi ongelmakausi. Ei sitä enää osannut ottaa tosissaan. Nyt voisi tietysti sanoa minulle, että miksi olet tuollaisen naisen ottanut ja mikset vaan lähtenyt. Ei minulla muuta syytä ole kuin se, etten koskaan pystyisi itse rikkomaan omaa perhettäni. No, hän löysi sitten omaa eroprosessiaan läpikäyvän miehen töistä keskustelukumppaniksi( ja vähän muuksikin kaveriksi) ja erottiin.
Voin kyllä itse ihan rehellisesti sanoa, että kaikista niistä vuosien aikoina heitetyistä eropuheista huolimatta tuli minulle ihan puskista. Kliseisesti meillä oli kaikki oikein hyvin, mitään ns. oikeita eroon johtavia ongelmia ei ollut. Kun koko asia purkautui, olin henkisesti ihan pihalla ainakin puoli vuotta. Olin sijoittanut kaiken perheeseeni ja exääni, ihan liikaa jälkikäteen ajatellen. Olin mielestäni monella tapaa hyvä mies, tein suurimman osa kotihommistakin ja hoidin lasten asioita, jotta hän pystyi edistämään omaa uraansa. Jotain tuosta kuitenkin oppi, en enää koskaan sijoita itsestäni kaikkea kehenkään toiseen ihmiseen. Sijoitan itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ero voi tulla puskista miehelle. On olemassa ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Aina löytyy lukuisia valituksen aiheita, pieniä ja suuria, erilaiset elämän ongelmat ja niistä valittaminen ovat joillekin perusluonteessa. Kun sitä kuuntelee esim. 15-20v niin siihen turtuu. Ei oikeasti enää näe mikä on todellinen ongelma ja mikä on taas vaan jokin epämääräinen syy valittaa jostain ja johtuu vaan siitä, että halutaan joku kuuntelija. Minun exäni heitti välillä ainakin 10 vuoden ajan, että pitäisikö vaan erota, silloin kun hänellä oli jokin suurempi ongelmakausi. Ei sitä enää osannut ottaa tosissaan. Nyt voisi tietysti sanoa minulle, että miksi olet tuollaisen naisen ottanut ja mikset vaan lähtenyt. Ei minulla muuta syytä ole kuin se, etten koskaan pystyisi itse rikkomaan omaa perhettäni. No, hän löysi sitten omaa eroprosessiaan läpikäyvän miehen töistä keskustelukumppaniksi( ja vähän muuksikin kaveriksi) ja erottiin.
Voin kyllä itse ihan rehellisesti sanoa, että kaikista niistä vuosien aikoina heitetyistä eropuheista huolimatta tuli minulle ihan puskista. Kliseisesti meillä oli kaikki oikein hyvin, mitään ns. oikeita eroon johtavia ongelmia ei ollut. Kun koko asia purkautui, olin henkisesti ihan pihalla ainakin puoli vuotta. Olin sijoittanut kaiken perheeseeni ja exääni, ihan liikaa jälkikäteen ajatellen. Olin mielestäni monella tapaa hyvä mies, tein suurimman osa kotihommistakin ja hoidin lasten asioita, jotta hän pystyi edistämään omaa uraansa. Jotain tuosta kuitenkin oppi, en enää koskaan sijoita itsestäni kaikkea kehenkään toiseen ihmiseen. Sijoitan itseeni.
Tämä on hyvä kirjoitus. Minä olen nainen ja eksäni oli tällainen valittaja. Täydellisyydentavoittelijana, perfektionistina ja vaativana ihmisenä oli koko ajan jotain huomautettavaa. Kun tähän lisätään kontrollinhalu ja luonne, että on vain yksi tapa tehdä asioita, niin sitä valittavaa tekstiä riitti.
Siihen valitukseen turtuu. Oli pakko oppia elämään niin, että yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Niinhän se tuli ero Niemisen Tonillekin ihan puskista ekan vaimon kanssa. Yhtään ei Toni arvannut mitä oli tapahtumassa. Exä kyllä kertoi, että asiasta oli keskusteltu jo pitkään ja että eropaperitkin oli täytetty jo pari kuukautta ennen eroa, ilmeisesti vieläpä yhdessä. Silti ero tuli Tonille ihan yllätyksenä. Jotenkin nää miehet ei vaan ymmärrä kun nainen sanoo, että edessä on nyt avioero.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ero voi tulla puskista miehelle. On olemassa ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Aina löytyy lukuisia valituksen aiheita, pieniä ja suuria, erilaiset elämän ongelmat ja niistä valittaminen ovat joillekin perusluonteessa. Kun sitä kuuntelee esim. 15-20v niin siihen turtuu. Ei oikeasti enää näe mikä on todellinen ongelma ja mikä on taas vaan jokin epämääräinen syy valittaa jostain ja johtuu vaan siitä, että halutaan joku kuuntelija. Minun exäni heitti välillä ainakin 10 vuoden ajan, että pitäisikö vaan erota, silloin kun hänellä oli jokin suurempi ongelmakausi. Ei sitä enää osannut ottaa tosissaan. Nyt voisi tietysti sanoa minulle, että miksi olet tuollaisen naisen ottanut ja mikset vaan lähtenyt. Ei minulla muuta syytä ole kuin se, etten koskaan pystyisi itse rikkomaan omaa perhettäni. No, hän löysi sitten omaa eroprosessiaan läpikäyvän miehen töistä keskustelukumppaniksi( ja vähän muuksikin kaveriksi) ja erottiin.
Voin kyllä itse ihan rehellisesti sanoa, että kaikista niistä vuosien aikoina heitetyistä eropuheista huolimatta tuli minulle ihan puskista. Kliseisesti meillä oli kaikki oikein hyvin, mitään ns. oikeita eroon johtavia ongelmia ei ollut. Kun koko asia purkautui, olin henkisesti ihan pihalla ainakin puoli vuotta. Olin sijoittanut kaiken perheeseeni ja exääni, ihan liikaa jälkikäteen ajatellen. Olin mielestäni monella tapaa hyvä mies, tein suurimman osa kotihommistakin ja hoidin lasten asioita, jotta hän pystyi edistämään omaa uraansa. Jotain tuosta kuitenkin oppi, en enää koskaan sijoita itsestäni kaikkea kehenkään toiseen ihmiseen. Sijoitan itseeni.
Niin nämä kun on näitä puolia ja toisia. Et tullut koskaan puhuneeksi, kuunnelleeksi ja selvittäneeksi exvaimosi kanssa näitä asioita, vaan ilmeisesti istuit sohvalla korvat ja suu kiinni. En usko että exäsi on onneton valittaja nyt tuossa uudessa suhteessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ero voi tulla puskista miehelle. On olemassa ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Aina löytyy lukuisia valituksen aiheita, pieniä ja suuria, erilaiset elämän ongelmat ja niistä valittaminen ovat joillekin perusluonteessa. Kun sitä kuuntelee esim. 15-20v niin siihen turtuu. Ei oikeasti enää näe mikä on todellinen ongelma ja mikä on taas vaan jokin epämääräinen syy valittaa jostain ja johtuu vaan siitä, että halutaan joku kuuntelija. Minun exäni heitti välillä ainakin 10 vuoden ajan, että pitäisikö vaan erota, silloin kun hänellä oli jokin suurempi ongelmakausi. Ei sitä enää osannut ottaa tosissaan. Nyt voisi tietysti sanoa minulle, että miksi olet tuollaisen naisen ottanut ja mikset vaan lähtenyt. Ei minulla muuta syytä ole kuin se, etten koskaan pystyisi itse rikkomaan omaa perhettäni. No, hän löysi sitten omaa eroprosessiaan läpikäyvän miehen töistä keskustelukumppaniksi( ja vähän muuksikin kaveriksi) ja erottiin.
Voin kyllä itse ihan rehellisesti sanoa, että kaikista niistä vuosien aikoina heitetyistä eropuheista huolimatta tuli minulle ihan puskista. Kliseisesti meillä oli kaikki oikein hyvin, mitään ns. oikeita eroon johtavia ongelmia ei ollut. Kun koko asia purkautui, olin henkisesti ihan pihalla ainakin puoli vuotta. Olin sijoittanut kaiken perheeseeni ja exääni, ihan liikaa jälkikäteen ajatellen. Olin mielestäni monella tapaa hyvä mies, tein suurimman osa kotihommistakin ja hoidin lasten asioita, jotta hän pystyi edistämään omaa uraansa. Jotain tuosta kuitenkin oppi, en enää koskaan sijoita itsestäni kaikkea kehenkään toiseen ihmiseen. Sijoitan itseeni.
Niin nämä kun on näitä puolia ja toisia. Et tullut koskaan puhuneeksi, kuunnelleeksi ja selvittäneeksi exvaimosi kanssa näitä asioita, vaan ilmeisesti istuit sohvalla korvat ja suu kiinni. En usko että exäsi on onneton valittaja nyt tuossa uudessa suhteessaan.
Olen nainen, enkä käsitä näitä valittavia naisia. Jos noinkin kauan pitää vaan valittaa niin ota jo se ero äläkä vuosia kärnää, tai sitten katso peiliin. On aivan kamalaa katsella kun oma isovanhempi tylyttää toista isovanhempaa aivan kaikesta koko ajan. On niin kultainen varsinkin meille lapsenlapsille mutta sitä valittamista joka asiasta todella omistautuneelle miehelle seuranneena en minäkään jaksa enää, tuntuu todella pahalta pappani puolesta. Molemmat käytökseen niin tottuneita etten usko että tajuavat, miltä tuo ulkopuolelle näyttää. Valittajat voisivat seurata tällaista ja rehellisesti miettiä haluavatko omasta tulevaisuudestaan sellaisen.
Aaa, ehdotat siis perinteistä jojoilusuhdetta, jossa erolla uhkaamalla, ja on-offeilulla pyritään hallitsemaan tilannetta. Asia selvä! Luulin että kytkimen nostaminen tarkoitti eroamista oikeasti :D