Lue keskustelun säännöt.
Poika lähti armeijaan selvästi ahdistuneena
04.01.2021 |
On täällä näköjään muutkin kirjoittaneet aiheesta, niin miksipä en minäkin. Poikamme lähti tänään armeijaan. Olen hieman huolissani, koska poika oli selvästi ahdistuneen oloinen, eikä halunnut puhua aiheesta oikeastaan mitään sen jälkeen kun kävi kutsunnoissa. Hän ei vaikuta innostuneelta. Mieheni sen sijaan on jauhanut asiasta kyllästymiseen saakka. On ihan innoissaan ja odottaa, että poika tulee sieltä jonkin ylennyksen kanssa. Muutenkin asia tuntuu olevan hänelle jotenkin erityisen tärkeä.
Suoraan sanottuna pelkään, että poika keskeyttää armeijan. Ja pahinta siinä tulisi olemaan mieheni reaktio. Poika on jo valmiiksi arka, jos vielä mitätöi päälle niin hän saa traumat. Muilla vastaavia tuntemuksia?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana tuossa on miehesi. Poika elää omaa elämäänsä, ei hänen.
Taitaa todellinen syyllinen olla äiti, joka on kasvattanut mammanpojan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusataanko armeijassa? Siis toisten varusmiesten toimesta?
Kiusataanko elämässä? Siis toisten ihmisten toimesta? Ei se ole normi elämästä poikkeavaa tuon osalta. Kusipäät kiusaa, jos niillä on siihen mahdollisuus. Porukalla on helpompi vastustaa kiusaajaa, vaikka se olisikin vaikka esimies. Mutta eiköhän tuo kiusaaminen ole vähentynyt vuosien varrella armeijastakin?
Mies odottaa, että poika tulee kotiin ylennyksen kanssa? Miksi? Onko hän itse joku kersantti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinne kukaan ilolla mielin lähde riemua hypellen! Jos, niin on kyllä pahasti päätohtorin paikka! Itse sen kävin mutta täytyy sanoa, että enempi mies minusta kasvoi armeijan jälkeen kuin siellä. Kaikki pikku ipanoita ja kapiaiset leikki mengeleä. Niin, että Puppelispuu vaan kaikille jotka sinne menee. Itse ottasin nyt ennemmin vapautuksen kun sinne menisin kun nyt tieäd millainen paikka oli. No, hyviämuistoja sieltä sai. Ei siinä mitään. Pari tyyppiä vain olisi pitänyt vapauttaa ja sotkea suohon nyky laatujen mukaan. Olisi ollut paljo parempi paikka. Ei haittaa muuten yhtään vaikka tuleekin maitojunalla takaisin. Luultavasti silloin paljon viisaampi. Oma poikani EI LÄHDE armeijaan. Siitä pidän huolen!
Maailman yksinkertaisin paikka jossa tehtävänä on ainoastaan noudattaa käskyjä. Jos sitä ei pää kestä niin ei ole elämä muuallakaan auvoisaa.
Vieroittakaa ne lapsenne tissiltä ennen kouluikää.
Sitten jampat ovat ihan hukassa siviilissä, kun kukaan ei ole antamassa käskyjä. Ei ihme, että yliopistot naisistuvat.
eri, c-mies
Vierailija kirjoitti:
Kiusataanko armeijassa? Siis toisten varusmiesten toimesta?
Kiusataanko koulussa, siis toisten oppilaiden toimesta?
Kiusataanko työelämässä, siis toisten työntekijöiden toimesta?
Samanlaisia ihmisiä on paikasta riippumatta. Toki alokkaat kokevat sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota on vaikea selittää. Siinä ovat kaikki samassa sopassa titteleistä tai perhetaustasta välittämättä.
Enemmän se on ehkä sellaista hyvätahtoista v ttuilua ja naljailua, kuin muualla yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusataanko armeijassa? Siis toisten varusmiesten toimesta?
Kiusataanko koulussa, siis toisten oppilaiden toimesta?
Kiusataanko työelämässä, siis toisten työntekijöiden toimesta?
Samanlaisia ihmisiä on paikasta riippumatta. Toki alokkaat kokevat sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota on vaikea selittää. Siinä ovat kaikki samassa sopassa titteleistä tai perhetaustasta välittämättä.
Enemmän se on ehkä sellaista hyvätahtoista v ttuilua ja naljailua, kuin muualla yhteiskunnassa.
Esimiesten tai ylemmässä asemassa olevien varusmiesten käytöksestä puhutaan mutta harvoin että tasa-arvoisten varusmiesten kesken kiusaamisesta puhuttaisi. Ilmeisesti kuitenkin niin lyhyt aika ja kaikki uudessa tilanteessa ja harvemmin paljon tuttuja niin kiusaaminen ei ole niin päällimmäisenä mielessä plus valmis hierarkia niin pahimmat koulukiusaajatkin on aluksi alokkaita.
Joskus intti voi tehdä hyvääkin. Mieheni lähti inttiin poikana ja tuli takaisin miehenä. Kasvoi sen vuoden aikana henkisesti ja fyysisesti. Oma poika lähti myös inttiin eilen. Oli hermostuneen oloinen. Ei se varmasti mitään herkkua ole mutta toivottavasti kaikki menee ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies odottaa, että poika tulee kotiin ylennyksen kanssa? Miksi? Onko hän itse joku kersantti?
Pakkohan sen on olla. Inttiaikana kun käytiin iltalomilla, niin pöytään ilmestyi aina joku ”reservin kersantti” vuoroin uhoamaan, vuoroin kehumaan ja tarjoamaan juotavaa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus intti voi tehdä hyvääkin. Mieheni lähti inttiin poikana ja tuli takaisin miehenä. Kasvoi sen vuoden aikana henkisesti ja fyysisesti. Oma poika lähti myös inttiin eilen. Oli hermostuneen oloinen. Ei se varmasti mitään herkkua ole mutta toivottavasti kaikki menee ihan ok.
Sehän on intin funktio. Eli pojista tulee miehiä. Oppii perus taistelukelpoisuuden ja lisäksi särmyyden työelämän vaatimuksiin.
m39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinne kukaan ilolla mielin lähde riemua hypellen! Jos, niin on kyllä pahasti päätohtorin paikka! Itse sen kävin mutta täytyy sanoa, että enempi mies minusta kasvoi armeijan jälkeen kuin siellä. Kaikki pikku ipanoita ja kapiaiset leikki mengeleä. Niin, että Puppelispuu vaan kaikille jotka sinne menee. Itse ottasin nyt ennemmin vapautuksen kun sinne menisin kun nyt tieäd millainen paikka oli. No, hyviämuistoja sieltä sai. Ei siinä mitään. Pari tyyppiä vain olisi pitänyt vapauttaa ja sotkea suohon nyky laatujen mukaan. Olisi ollut paljo parempi paikka. Ei haittaa muuten yhtään vaikka tuleekin maitojunalla takaisin. Luultavasti silloin paljon viisaampi. Oma poikani EI LÄHDE armeijaan. Siitä pidän huolen!
kukas tätä maata puolustaa? Tyttäres? Niinpä niin. Tähän on SUomi mennyt. Pojat on kasvatettu tietokoneiden edessä istuviksi läskikasoiksi jotka ei saa 100 m juostua, eikä kestä pää minkäänlaista fyysistä harjoitusta. Tyttäret sen sijaan ilolla menee armeijaan, se on nähty tv-sarjassa. Lesbojan ne on...
Kotona paapotut vellihousut tulee sieltä melko nopeasti vellit housussa takaisin äitin huomaan. Eipä siinä sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin moni sanoi, kun selvästi jännitin inttiä(1993), että eihän mikään ole helpompaa, sen kuin tekee, mitä käsketään.
Syömäänkin käsketään.
Tyhmiä nuo "tupapillu" puheet.
Ei Suomessa mitään homoraiskauskulttuuria ole ikinä ollut.
Jos intti olisikin noin yksinkertainen juttu, niin hyvä. Mutta jos käy huono tuuri tupalaisten kanssa, se on 6kk pään aukomisen kuuntelemista. Meillä oli ainakin useampi vähän hiljaisempi ns. reppana siellä, ja joutuivat sitten ääliöamisten silmätikuiksi kun oli tylsää heillä. Aina sai olla puolustamassa ja oli tosi väsyttävää. Itsellä ei tuon takia ole intistä mitään positiivisia muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Kiusataanko armeijassa? Siis toisten varusmiesten toimesta?
Kyllä kiusataan valitettavasti. Jos sattuu sellainen epätasapaino että on samassa tuvassa vahvempia persoonia ja hiljaisia hiirulaisia, niin voit olla varma että siellä tulee nokkimisjärjestys esiin nopeasti.
Toisaalta jos sattuu hyvä tuuri, niin tuvassa voi myös olla tosi hyvä henki ja fiksuja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin armeijan, ahdisti välillä. Olen korpraali
No ei se armeija ole mikään siperian rangaistuslaitos. (ei ainakaan 90-luvulla)
Ennemminkin pidempi partion leiri vaan . Hyvä kunto ja normaali psyykkinen kunto niin pärjää oikein hyvin, tykkääkin varmasti myös. Se on kokemus jota ikävöi pitkään .
Se kärsiminen ja ahdistus loppuu jo ekan viikon aikana kun tottuu menoon, sitte voi pitää jo hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuvasta lähti kolme vaiko neljä jätkää jo P-kaudella, muut sivariin, minä C-luokkaan eli rauhan aikana vapautettuihin. Jos voisin kelata elämää taaksepäin, menisin suosiolla sivariin. Ei ole sen arvoista se touhu. Kyseinen organisaatio on yhtä vanha ja ummehtunut kuin ev.lut kirkko, täysin omissa maailmoissaan. Kapiaiset saavat nautintoa siitä että pakottavat joukkueen syömään maastoruokaa takapihalla, vaikka muonituskeskus olisi 150 metrin päässä. Ja se ruoka on muuten _pahaa_, olen aika monessa koulussa ja laitoksessa syönyt, enkä niin pahaa ole syönyt missään.
Ainoa toimiva varuste on rynkky (jos sait hyvän yksilön missä ei heilu mikään osa), esim. se vanha tst-vyö on aivan hirveä remmihässäkkä. Kaikki varusteet ovat enemmän tai vähemmän huonoja. Äitiä tulisi ikävä jos pitäisi sotaan lähteä. Sillä simputuksen määrällä tosin voisi olla että kääntäisin aseen piipun 180 astetta ympäri ja ampuisin "omia".
Onko Pietarissa jo kova pakkanen?
Armeijan tarkoitus ei ole tuottaa yksilölle huikesti hyötyä ja elämystä vaan varmistaa isänmaan koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ja sitä kautta suojata koko nykyistä ja tulevaa yhteiskuntaamme ja urvata demokraattinen ja rauhanomainen kehitys. Sikäli sama mitä mieltä joku on tetsarin laadusta. Sinänsä tuo kommentti kertoo enemmänkin jälkeenjääneestä tietotasosta. Varusteet ovat mallillaan ja täyttävät tarkoituksensa vallan hyvin. Varusteillahan ei sotia ratkaista, ihmisistä se on kiinni.
Turvan tuottaminen onnistuu "hieman" paremmin motivoituneiden taistelijoiden kera kuin niiden, joiden ainoa tavoite on lusmuta/päästä helpolla. Ja niitä lusmuja on enemmistö varusmiehistä.
Ihan referenssinä omilta ajoiltani: ainoan taistelulykyisen pataljoonan jossa saattoi luottaa siihen että jokainen hoitaa hommansa, oli RUK, eli noin 700 taistelijaa. Jo AUKissa ns "ei nappaa"-osuus oli huomattava (puolet) puhumattakaan perusyksiköstä.
Jos erän suuruus oli 13000 alokasta, aika helvetin huono saantiprosentti jos saadaan 700 varmasti hommansa hoitavaa ja loput enemmän tai vähemmän lusmuja.
Motivaatio löytyy kummasti siinä ylimääräisten harjoitusten ja liikekannallepanon välimaastossa. Suotta huolehdit motivaatiosta sotia rauhan aikana, kun koko ajatus on absurdin teoreettinen eli siis humpuukia.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen paikka, missä ei ole omaa rauhaa, on painajainen monelle introvertille.
Pahinta itselleni oli kroonistuva univelka. Jostain syystä osalla ihmisistä on harhainen käsitys, että nuorena ei tarvitsisi niin paljoa unta ja että univajetta kestäisi nuorena erityisen hyvin. Itse olin koko puolivuotisen kidutuksen zombina, koska sain nukkua n. ~ 5,5 tupalaisten supinan sekä muiden syiden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuvasta lähti kolme vaiko neljä jätkää jo P-kaudella, muut sivariin, minä C-luokkaan eli rauhan aikana vapautettuihin. Jos voisin kelata elämää taaksepäin, menisin suosiolla sivariin. Ei ole sen arvoista se touhu. Kyseinen organisaatio on yhtä vanha ja ummehtunut kuin ev.lut kirkko, täysin omissa maailmoissaan. Kapiaiset saavat nautintoa siitä että pakottavat joukkueen syömään maastoruokaa takapihalla, vaikka muonituskeskus olisi 150 metrin päässä. Ja se ruoka on muuten _pahaa_, olen aika monessa koulussa ja laitoksessa syönyt, enkä niin pahaa ole syönyt missään.
Ainoa toimiva varuste on rynkky (jos sait hyvän yksilön missä ei heilu mikään osa), esim. se vanha tst-vyö on aivan hirveä remmihässäkkä. Kaikki varusteet ovat enemmän tai vähemmän huonoja. Äitiä tulisi ikävä jos pitäisi sotaan lähteä. Sillä simputuksen määrällä tosin voisi olla että kääntäisin aseen piipun 180 astetta ympäri ja ampuisin "omia".
Onko Pietarissa jo kova pakkanen?
Armeijan tarkoitus ei ole tuottaa yksilölle huikesti hyötyä ja elämystä vaan varmistaa isänmaan koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ja sitä kautta suojata koko nykyistä ja tulevaa yhteiskuntaamme ja urvata demokraattinen ja rauhanomainen kehitys. Sikäli sama mitä mieltä joku on tetsarin laadusta. Sinänsä tuo kommentti kertoo enemmänkin jälkeenjääneestä tietotasosta. Varusteet ovat mallillaan ja täyttävät tarkoituksensa vallan hyvin. Varusteillahan ei sotia ratkaista, ihmisistä se on kiinni.
Turvan tuottaminen onnistuu "hieman" paremmin motivoituneiden taistelijoiden kera kuin niiden, joiden ainoa tavoite on lusmuta/päästä helpolla. Ja niitä lusmuja on enemmistö varusmiehistä.
Ihan referenssinä omilta ajoiltani: ainoan taistelulykyisen pataljoonan jossa saattoi luottaa siihen että jokainen hoitaa hommansa, oli RUK, eli noin 700 taistelijaa. Jo AUKissa ns "ei nappaa"-osuus oli huomattava (puolet) puhumattakaan perusyksiköstä.
Jos erän suuruus oli 13000 alokasta, aika helvetin huono saantiprosentti jos saadaan 700 varmasti hommansa hoitavaa ja loput enemmän tai vähemmän lusmuja.
Noh, onpa hieman yksi silmäisesti kirjoitettu. Vaikka ne perus sotamiehet eivät ehkä olekkaan aina heijari navassa ryntäilemässäkään mihin sinä satutkaan osoittamaan, ei se tarkoita etteikö he hommaansa hoitaisi. Ei se johtamiskoulutus tee kenestäkään vielä yhtään pätevämpää taistelijaa. Ja se on johtajan tehtävä johtaa ja opastaa alaisiaan. Kaikki me olimme siellä opettelemassa asioita.
Kyse ei ole pätevyydestä vaan luotettavuudesta ja oma-aloitteisuudesta - ja niillä ei ole _mitään_ tekemistä sotilaskoulutuksen kanssa. Se tulee kaverilta itseltään ja sitä on tai sitten sitä on.
Oli suorastaan hämmentävää huomata RUK:ssa jonkun tapahtuvan kertasanomisella/ilman (jatkuvaa) peräänkyttäämistä.
Hyvin se menee, alku jännittää varmasti, mutta kyllä siitä selviää. Tekee mitä käsketään, muttei mitään ylimääräistä, on "huomaamaton", niin sieltä pääsee aikanaan poiskin, eikä tarvitse jäädä vuoden pässiksi.
Meillä ainakaan ei ollut kiusaamista, siitä tuli sanomista jos joku kiusas. Varusmies 2004/2
Kiusataanko armeijassa? Siis toisten varusmiesten toimesta?