Poika lähti armeijaan selvästi ahdistuneena
On täällä näköjään muutkin kirjoittaneet aiheesta, niin miksipä en minäkin. Poikamme lähti tänään armeijaan. Olen hieman huolissani, koska poika oli selvästi ahdistuneen oloinen, eikä halunnut puhua aiheesta oikeastaan mitään sen jälkeen kun kävi kutsunnoissa. Hän ei vaikuta innostuneelta. Mieheni sen sijaan on jauhanut asiasta kyllästymiseen saakka. On ihan innoissaan ja odottaa, että poika tulee sieltä jonkin ylennyksen kanssa. Muutenkin asia tuntuu olevan hänelle jotenkin erityisen tärkeä.
Suoraan sanottuna pelkään, että poika keskeyttää armeijan. Ja pahinta siinä tulisi olemaan mieheni reaktio. Poika on jo valmiiksi arka, jos vielä mitätöi päälle niin hän saa traumat. Muilla vastaavia tuntemuksia?
Kommentit (117)
Aika kultaa muistot.
Enemmistölle porukasta armeija oli täyttä p*skaa. Aika harva siitä piti.
Hassua kuinka naiset kannattavat vanhanaikaista mieskulttuuria.
Mene armeijaan kuin mies, älä valita, kuri tekee hyvää.
Samat naiset kitisevät sovinismista ja tasa-arvon puutteesta.
Kyllä minuakin ahdisti. Olin ihan luuranko, komppanian nuorin, yliherkkä. Kyllä nuoruus jotenkin suojelee ja antaa voimaa. Itseluottamus kasvoi, oli rytmi ja liikuntaa se kaikki teki hyvää ja kasvatti, vaikka ahdisti, pelotti ja sinnittelyä.
Mutta sotaan en todellakaan menisi enää tässä iässä aseellisena. Mieluummin kuolen kuin satutan aivopestynä toista ihmistä.
Noniin. Olen pahoillani eilisistä kommenteista jotka olivat ehkä asiattomia. Kadun sitä syvästi ja olen tälläkin hetkellä nurkassa häpeämässä.
Hyvä kun pisti roolin päälle jo kotona. On sitten helpompi esittää ahdistunutta paikan päällä.
Kyllä sieltä laitetaan pihalle, jos ei pääkoppa kestä. Ja hyvä niin, ihan henkilön itsensä kuin muidenkin turvallisuuden kannalta.
Se sun "miehes" elää elämäänsä poikansa kautta, näin valitettavasti toimii vanhemmat, jotka ei ite saavuttanu haluamaansa asiaa (tai ylipäätään mitään) ja lataa sen takia liian suuret odotukset lapselleen.
Nykykakarat ahdistuu ihan kaikesta auktoriteetista kun eivät oo semmoseen tottuneet. Paha mieli ja ahdistus tulee jos vaaditaan tekemään mitään
Miksi täällä ei muuten kukaan muu uskalla olla omalla nimimerkillä?
Toivottavasti et oo se itkua vääntäny äiti, joka kirjotti samasta aiheesta. Ei ihmekään, että lapseen tarttuu ahdistus, jos äitikin on asian tiimoilta ylihysteerinen.
Jos huomasit ettei ole innostunut, niin miksi ette käyneet läpi vaihtoehtoisia tapoja suorittaa?
Eipä tuollainen mukavaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos huomasit ettei ole innostunut, niin miksi ette käyneet läpi
vaihtoehtoisia tapoja suorittaa?Eipä tuollainen mukavaa ole.
Sivari on suurin häpeä koskaan.
Poika lähti armeijaan jännittyneenä.
Aivan normaalia nuorelle miehelle, uuden, täysin tuntemattoman asian edessä.
Poika varmaan ole milloinkaan aikaisemmin edes ollut pitkiä aikoja pois kotoa.
On sinne armeijaan moni muukin poika lähtenyt pikkasen peläten, että mikähän siellä oikein edessä on, ja mitenkähän siellä oikein pärjäilen.
Ja loppuun ovat käyneet, siellä ovat kaikki uudet alokkaat ihan samassa tilanteessa.
Turha dramitisoida tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Aika kultaa muistot.
Enemmistölle porukasta armeija oli täyttä p*skaa. Aika harva siitä piti.
No ei se mulle kyllä ollut mikään paskareissu.
Oppihan siellä perusasioita maanpuolustuksesta, elämästäkin.
Saattaisin olla vähän tyhmempi kaveri joissakin asioissa ja mielipiteissä, ellen ois armeijaa aikoinaan käynyt.
Harvoin pakoitettua pakoitetun kannalta kivaan pakoitetaan. Valtaosa herroista on mxxxxuja.
Kyllä minuakin jännitti, kuten valtaosaa saapumiserästä. Suunnittelin sotilasuraa ennen astumista palvelukseen, ne suunnitelmat lensi romukoppaan kun kolme tuntia kaiveltiin vänrikin ohjeistuksella erilaisia varusteita sellaisesta kuution kokoisesta säkistä.
Intin voisi tiivistää siten, että aina on helvetillinen kiire odottamaan.
Hyviä tyyppejä tuli tavattua.
Vierailija kirjoitti:
Sinne kukaan ilolla mielin lähde riemua hypellen! Jos, niin on kyllä pahasti päätohtorin paikka! Itse sen kävin mutta täytyy sanoa, että enempi mies minusta kasvoi armeijan jälkeen kuin siellä. Kaikki pikku ipanoita ja kapiaiset leikki mengeleä. Niin, että Puppelispuu vaan kaikille jotka sinne menee. Itse ottasin nyt ennemmin vapautuksen kun sinne menisin kun nyt tieäd millainen paikka oli. No, hyviämuistoja sieltä sai. Ei siinä mitään. Pari tyyppiä vain olisi pitänyt vapauttaa ja sotkea suohon nyky laatujen mukaan. Olisi ollut paljo parempi paikka. Ei haittaa muuten yhtään vaikka tuleekin maitojunalla takaisin. Luultavasti silloin paljon viisaampi. Oma poikani EI LÄHDE armeijaan. Siitä pidän huolen!
Maailman yksinkertaisin paikka jossa tehtävänä on ainoastaan noudattaa käskyjä. Jos sitä ei pää kestä niin ei ole elämä muuallakaan auvoisaa.
Vieroittakaa ne lapsenne tissiltä ennen kouluikää.
Miksi jonkun uuden asian tai tilanteen jännittämistä kutsutaan nykyään aina ahdistumiseksi ja koitetaan esittää että koska asia jännittää niin se pitäisi jättää tekemättä? Tuolla periaatteellahan kasvatetaan nuoria aikuisia jotka vetäytyy jokaisen uuden ja oudon asian edessä pois kun eivät osaa haastaa omia rajojaan ja ennakkoluulojaan mitenkään ja opi että oudossakin tilanteessa voi pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinne kukaan ilolla mielin lähde riemua hypellen! Jos, niin on kyllä pahasti päätohtorin paikka! Itse sen kävin mutta täytyy sanoa, että enempi mies minusta kasvoi armeijan jälkeen kuin siellä. Kaikki pikku ipanoita ja kapiaiset leikki mengeleä. Niin, että Puppelispuu vaan kaikille jotka sinne menee. Itse ottasin nyt ennemmin vapautuksen kun sinne menisin kun nyt tieäd millainen paikka oli. No, hyviämuistoja sieltä sai. Ei siinä mitään. Pari tyyppiä vain olisi pitänyt vapauttaa ja sotkea suohon nyky laatujen mukaan. Olisi ollut paljo parempi paikka. Ei haittaa muuten yhtään vaikka tuleekin maitojunalla takaisin. Luultavasti silloin paljon viisaampi. Oma poikani EI LÄHDE armeijaan. Siitä pidän huolen!
Maailman yksinkertaisin paikka jossa tehtävänä on ainoastaan noudattaa käskyjä. Jos sitä ei pää kestä niin ei ole elämä muuallakaan auvoisaa.
Vieroittakaa ne lapsenne tissiltä ennen kouluikää.
Jotkut näyttää olevan tississä kiinni vielä kolmekymppisenä kun kaikki mahdollinen tulee vanhemmilta.
Niin moni sanoi, kun selvästi jännitin inttiä(1993), että eihän mikään ole helpompaa, sen kuin tekee, mitä käsketään.
Syömäänkin käsketään.
Tyhmiä nuo "tupapillu" puheet.
Ei Suomessa mitään homoraiskauskulttuuria ole ikinä ollut.