Lue keskustelun säännöt.
Poika lähti armeijaan selvästi ahdistuneena
04.01.2021 |
On täällä näköjään muutkin kirjoittaneet aiheesta, niin miksipä en minäkin. Poikamme lähti tänään armeijaan. Olen hieman huolissani, koska poika oli selvästi ahdistuneen oloinen, eikä halunnut puhua aiheesta oikeastaan mitään sen jälkeen kun kävi kutsunnoissa. Hän ei vaikuta innostuneelta. Mieheni sen sijaan on jauhanut asiasta kyllästymiseen saakka. On ihan innoissaan ja odottaa, että poika tulee sieltä jonkin ylennyksen kanssa. Muutenkin asia tuntuu olevan hänelle jotenkin erityisen tärkeä.
Suoraan sanottuna pelkään, että poika keskeyttää armeijan. Ja pahinta siinä tulisi olemaan mieheni reaktio. Poika on jo valmiiksi arka, jos vielä mitätöi päälle niin hän saa traumat. Muilla vastaavia tuntemuksia?
Kommentit (117)
Sellainen paikka, missä ei ole omaa rauhaa, on painajainen monelle introvertille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti ahdistaa. Intissä kokee paljon negatiivisiä kokemuksia mutta aina jotain hyvääkin. Kuriin ja ohjattuun elämäntyyliin on mahdollista sopeutua.
Tietenkin tollanen täysin uusi kokemus jännittää.
Olin lukioaikana kaveripiirissä jossa oli kaksi ujoa ja hiljaista poikaa. Armeijasta tultuaan heistä oli muuttunut sosiaalisempia ja jotenkin rohkeamman oloisia. Saivat varmaan itseluottamusta. Voi se vissiin ihan hyväkin kokemus olla?
Useinkin nuorta ahdistaa outoon, uuteen ympäristöön lähteminen.
Monelle 1. kerta pidempään poissa kotoa, nyt paikkaan, jossa ei yksityisyyttä eikä juuri yksilönvapauksia.
Ennen oli ihan normaalia, että työpaikalla tai koulussa esimies/opettaja huusi ja vittuili, armeija ei muuttanut paljon asetelmaa.
Työnjohtajan koppiin meno ei paljon poikennut vääpelin toimistoon astumisesta, molemmista voitiin päin naamaa tiuskaista: ULOS!
No, ei sinne armeijaan kuole, ei siellä enää edes simputeta. Tsemppaa vain poikaasi kohtaamaan epämiellyttävät ja pelottavatkin asiat elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne kukaan ilolla mielin lähde riemua hypellen! Jos, niin on kyllä pahasti päätohtorin paikka! Itse sen kävin mutta täytyy sanoa, että enempi mies minusta kasvoi armeijan jälkeen kuin siellä. Kaikki pikku ipanoita ja kapiaiset leikki mengeleä. Niin, että Puppelispuu vaan kaikille jotka sinne menee. Itse ottasin nyt ennemmin vapautuksen kun sinne menisin kun nyt tieäd millainen paikka oli. No, hyviämuistoja sieltä sai. Ei siinä mitään. Pari tyyppiä vain olisi pitänyt vapauttaa ja sotkea suohon nyky laatujen mukaan. Olisi ollut paljo parempi paikka. Ei haittaa muuten yhtään vaikka tuleekin maitojunalla takaisin. Luultavasti silloin paljon viisaampi. Oma poikani EI LÄHDE armeijaan. Siitä pidän huolen!
Kun sen peruskauden kestää päivä kerrallaan, niin kyllä se siitä. Pitää kestää käskytettävänä oleminen. Helppoa on kun tekee käskyjen mukaan, ei tarvitse miettiä ja pärjää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, tekeekö Muraset. Saadaan lööppejä.
Oletko sä ihan sekaisin?
Aapee puhuu lapsen ahdistuksesta ja sä lauot mauttomuuksia.
Ehkä sä voisit aapee puhua sekä pojalle että isälleen. Tuossa näyttää olevan iso ristiriita.
Avaa sinä se aihe ja lukko. Ensin erikseen ja sitten yhdessä.
Tuo on tuollainen olettamusten möykky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
....
No, ei sinne armeijaan kuole, ei siellä enää edes simputeta. Tsemppaa vain poikaasi kohtaamaan epämiellyttävät ja pelottavatkin asiat elämässä.
No, valitettavasti on kuoltu... Lukuisi tapahtumia eri vuosien ajalta. Hiljakkoinkin oli uusitia siitä risteysalueen onnettomuudesta ja sen oikeuprosessista. Velipoikani oli kuolla myös. Ihan nippanappa tapaus että selvisi hengissä! Eli ei todellakaan ole turvallinen paikka. Aina löytyy hulluja joille ei parane ainakaan kovapanosammunnassa antaa "kovia". Meilläkin "eräälle" ei annettu. Komennettiin vain sivummalle istumaan kun muut asettui makuulle ampumaan...
Yllättävän hyvin siellä armeijassa hiljaisetkin kaverit pärjää, kunhan vaan hoitaa hommansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti jännittää, eikä varmasti jännitystä vähennä, jos isänsä asettaa hänelle kovasti paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele miehesi kanssa siitä millaisia huomioita olet itse pojastanne tehnyt. Avaisiko tämä hänen silmiä ja osaisi olla sitten hehkuttamatta ja painostamatta liikaa? Voi olla ettei ole tajunnut mille pojastanne tuntuu.
Me ollaan erilaisia ja reagoidaan erilailla kaikkeen. kyllä se siitä. Ei se elämä ole armeijasta onneksi kiinni.
Kaikkia se ahdistaa,mutta jos ahdistaa liikaa niin tulee pois vain.
Se ei todellakaan mikään maailmanloppu ole.Ihan turha koko armeija anyway!
En tiedä miten nykyään, mutta -70 luvun alussa armeijan käyneenä sanoisin, että kun alikessujen puheesta jättää vittuilun pois, ei jää kuin avonaiset suut.
Alokasaikaan ei ollut sekunttiakaan omaa aikaa, paitsi silloin kun oli nukkuma-aika. Kyllä se siitä vähitellen muuttui nippa nappa siedettäväksi, mutta en kaipaamaankaan jäänyt. 11 kuukautta siellä meni.
Kyllä on. Näitä auktoriteetti kammoisia luusereita on jo ihan riittävästi.
Armeija on nykyään ihan inhimillinen paikka.
Sitten keskeyttää. Se on ihan ok. Ne miehet tehdään vasta kun pitää lapsi kasvattaa ja perhe elättää, kunnioittaa omaa vaimoaan ja olla sen tukena. Siinä tehdään MIES. Nämä miesten leikkikoulut on jäänne mitkä voisi hävittää ja on yksi ja se sama miten sen kanssa käy.
Ongelmana tuossa on miehesi. Poika elää omaa elämäänsä, ei hänen.