Kokemuksia kirkon keskusteluavusta?

Eikö kukaan täällä ole käynyt juttelemassa kirkon työntekijän kanssa?

Älä hyvä ihminen murheistasi papille puhu, mikäli on olemassa jokin muu vaihtoehto. Papeissa on tutkimusten mukaan runsaasti psykopaatteja ja niiltä on turha odottaa aidosti inhimillistä kohtaamista.

Pikemminkin olet näille psykoille kuin koe-eläin sairaissa eläinkokeissa, pahimillaan saavat nautintonsa sinun kärsimyksistäsi.

Itselleni pappi on vihonviimeinen vaihtoehto ongelmissa, tämä taas johtuu siitä että olen ollut aivan liikaa heidän kanssaan tekemisissä. Hyvin vastenmielisiä, jopa pahoja ja sielultaan sysimustia, on kohdalleni osunut liian usein ollakseen sattumaa.

Kavahda pappeja!

Kahdessa eri seurakunnassa ollaan käyty parisuhdeterapiassa. Asiallisia, työnsä osaavia ammattilaisia, eikä mistään uskonnollisista aiheista keskusteltu.

Ota mielummin yhteyttä kaupungin sosiaalityöntekijään. 

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta saa maksutonta terapiaa. Sinne voi hakeutua yksin tai yhdessä. Itse olen saanut sieltä todella apua kahdessa eri elämän tilanteessa. Ovat ammattilaisia eivätkä kirjaa tietoja mihinkään järjestelmään.

Vierailija kirjoitti:

Älä hyvä ihminen murheistasi papille puhu, mikäli on olemassa jokin muu vaihtoehto. Papeissa on tutkimusten mukaan runsaasti psykopaatteja ja niiltä on turha odottaa aidosti inhimillistä kohtaamista.

Pikemminkin olet näille psykoille kuin koe-eläin sairaissa eläinkokeissa, pahimillaan saavat nautintonsa sinun kärsimyksistäsi.

Itselleni pappi on vihonviimeinen vaihtoehto ongelmissa, tämä taas johtuu siitä että olen ollut aivan liikaa heidän kanssaan tekemisissä. Hyvin vastenmielisiä, jopa pahoja ja sielultaan sysimustia, on kohdalleni osunut liian usein ollakseen sattumaa.

Kavahda pappeja!

Jo pelkästään se seikka, että papit eivät ymmärrä tavallisen ihmisen elämästä mitään kuuluessaan itse elitistiseen ja kaikkien muiden palveltavana olevaan yhteiskuntaluokkaan pappis-säätyyn tekee keskustelusta lähtökohdiltaan hedelmätöntä. Ei pappi voi ymmärtää rahvasta, ei koskaan. Liian suuri kuilu on näiden luokkien välillä. Lisäksi he eivät todellakaan aidosti välitä muista kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta saa maksutonta terapiaa. Sinne voi hakeutua yksin tai yhdessä. Itse olen saanut sieltä todella apua kahdessa eri elämän tilanteessa. Ovat ammattilaisia eivätkä kirjaa tietoja mihinkään järjestelmään.

Tuo taitaa olla vain perheellisille? Ei siis sinkuille, joilla on ongelmia perheen ulkopuolisten ihmissuhteiden kanssa.

Millä vuosisadalla nyt oikein elät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta saa maksutonta terapiaa. Sinne voi hakeutua yksin tai yhdessä. Itse olen saanut sieltä todella apua kahdessa eri elämän tilanteessa. Ovat ammattilaisia eivätkä kirjaa tietoja mihinkään järjestelmään.

Tuo taitaa olla vain perheellisille? Ei siis sinkuille, joilla on ongelmia perheen ulkopuolisten ihmissuhteiden kanssa.

No ainakin itse olen saanut apua ja tukea myös sinkkuna. - Ensimmäinen käynti vähän jännitti ja sen jälkeen tuntui oudolta kun ei sen eikä myöhemminkään puhuttu tai mainittu kertaakaan Jeesusta tai mitään muutakaan uskontoon liittyvää. Olisnn jotenkin ehkä paino sanalla ehkä odotettavana, etttä uskon asioitakin olisi saatettu ainakin vähän sivuta niin, että oltaisiin tuotu, jollain tavoin kristinuskoa Ev.Lut, seurakunnan ylläpitämässä paikassa.  

Eri

Aikamoista arpapeliä, ihan niinkuin terapeuttienkin kanssa. Varaa aika ja katso millaisen tyypin saat. Amatöörin tietoisuus ongelmistasi voi pahentaa asioita, mutta hyvällä tuurilla saat kokeneen ja varman hahmon johon voit oikeasti tukeutua

Leipäpappia on kyllä todella vaikea mieltää "elitistiseen ja kaikkien muiden palveltavana olevaan yhteiskuntaluokkaan pappis-säätyyn" kuuluvaksi. Miltäköhän vuosisadalta tämä käsitys on peräisin, että olisivat perusduunarin yläpuolella?

Olen kokeillut. Eipä siitä hyötyä ollut, mutta ei haittaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ota mielummin yhteyttä kaupungin sosiaalityöntekijään. 

No heillä vasta onkin aikaa rupatella asiakkaiden kanssa niitä näitä.  Voi taivas!

Vierailija kirjoitti:

Leipäpappia on kyllä todella vaikea mieltää "elitistiseen ja kaikkien muiden palveltavana olevaan yhteiskuntaluokkaan pappis-säätyyn" kuuluvaksi. Miltäköhän vuosisadalta tämä käsitys on peräisin, että olisivat perusduunarin yläpuolella?

No kyllä he ainakin itse näkevät ja kokevat olevansa perusduunarin yläpuolella, ja muidenkin. Ylivertaisuusvinouma suorastaan hyökkää silmille heistä. Kyllähän he kokevat pappeina kuuluvansa ei pelkästään yhteiskunnalliseen eliittiin vaan myös olevansa jumalanvalittuja, mikä luonnollisesti on silkkaa harhaa. Todella ikävät vibat lähtee kyllä papeista.

Joskus shokkieron jälkeen oli jotain vapaaehtois henkilöitä netissä...minua helpotti.Ihminenhän siellä on.

Olen käynyt juttelemasaa 3 eri papin kanssa eri elämänvaiheissa. Ensimmäinen oli sympaattinen kuuntelija ja tärkeä henkinen tuki psykologille pääsyä odotellessa, kun opinnot takkusi ja tuntui ettei mistään tule mitään. Toisen kanssa oltiin eri aaltopituuksilla eikä siitä ollut muuta hyötyä kuin tieto siitä, että sillä on aikaa mulle jos haluan jutella jatkossa. Kolmas oli sinänsä ihan sympaattinen nainen, mutta tuntui ettei se ymmärtänyt mua. Oli silti mukavaa kun se jaksoi kuunnella ja olisi selvästi halunnut auttaa.

Kun tapahtuu jokin isompi onnettomuus tai murhenäytelmä, niin olen lukenut lehdistä, että siellä on ensimmäisenä haaskalla joku seurakunnan piruntorjuntapäällikkö tarjoamassa keskusteluapua. Onko niillä edes koulutusta siihen hommaan?

Ovat omineet itselleen tuon homman ja saavat siinä sivussa kiillotettua kilpeään.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt juttelemasaa 3 eri papin kanssa eri elämänvaiheissa. Ensimmäinen oli sympaattinen kuuntelija ja tärkeä henkinen tuki psykologille pääsyä odotellessa, kun opinnot takkusi ja tuntui ettei mistään tule mitään. Toisen kanssa oltiin eri aaltopituuksilla eikä siitä ollut muuta hyötyä kuin tieto siitä, että sillä on aikaa mulle jos haluan jutella jatkossa. Kolmas oli sinänsä ihan sympaattinen nainen, mutta tuntui ettei se ymmärtänyt mua. Oli silti mukavaa kun se jaksoi kuunnella ja olisi selvästi halunnut auttaa.

Oletko miettinyt vaihtoehtoa, että ainoastaan juksuttivat sinua? Näyttelivät välittävänsä vaikka todellisuudessa paskat nakkasivat sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Kun tapahtuu jokin isompi onnettomuus tai murhenäytelmä, niin olen lukenut lehdistä, että siellä on ensimmäisenä haaskalla joku seurakunnan piruntorjuntapäällikkö tarjoamassa keskusteluapua. Onko niillä edes koulutusta siihen hommaan?

Ovat omineet itselleen tuon homman ja saavat siinä sivussa kiillotettua kilpeään.

Korppikotkat saapuvat haaskalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt juttelemasaa 3 eri papin kanssa eri elämänvaiheissa. Ensimmäinen oli sympaattinen kuuntelija ja tärkeä henkinen tuki psykologille pääsyä odotellessa, kun opinnot takkusi ja tuntui ettei mistään tule mitään. Toisen kanssa oltiin eri aaltopituuksilla eikä siitä ollut muuta hyötyä kuin tieto siitä, että sillä on aikaa mulle jos haluan jutella jatkossa. Kolmas oli sinänsä ihan sympaattinen nainen, mutta tuntui ettei se ymmärtänyt mua. Oli silti mukavaa kun se jaksoi kuunnella ja olisi selvästi halunnut auttaa.

Oletko miettinyt vaihtoehtoa, että ainoastaan juksuttivat sinua? Näyttelivät välittävänsä vaikka todellisuudessa paskat nakkasivat sinusta?

Oletko aatellut, että ihminen joka toimii työssään henkisenä tukena joutuu toisinaan teeskentelemään ihan vain siksi, että työ on tai voi ola toisinaan hyvin kuormittava ja raskasta. On kaunis ajatus ja tavoite, että kaiksita pitäisi välittää yhtä paljon mutta ei se, etttä toimi kirkon jai seurakunnan toimessa kuuntelijana ja tukena jne kuitenkaan itsestä yli-inhimillstä Juamalaa tai edes enkeliä. Joskus joutuu vähän teeskentelemäänkin ja tai esittämääm. Se on osa ammattitaitoa, että osaa esittää niin hyvin, että voi siitä huolimatta toimia vakuuttavastii ja tuomitsematta; myös silloin kun avun tai tuen tarvitsija on tehnyt jotain sellaista, jonka teko on vaikea käsittää tai mitä tekoa ei itse henkilökohtaisesti voisi hyväksyä (esimerkiksi lapsien raiskaaminen) . Kyse ei ole siitä, että haluaisi muuttua kovaksi vaan siitä, että jaksaisi olla lujana toisen rinnalla silloin kun toinen tarvitsee ja haluaa saada apua tai tukea.