Millainen persoona miellyttää sinua eniten?

Sellainen jonka kanssa synkkaa. Ja siihen kenen kanssa synkkaa, vaikuttaa monet, usein varmasti tiedostamattomatkin, tekijät. Pelkästään tietynlainen persoonallisuus ei sitä takaa. 

Silti voisin yleistäen sanoa, että jollakin tavalla oudot ihmiset inspiroivat minua. Heillä saattaa esim. olla outoja pakkomielteenomaisia harrastuksia, vaikkapa retkikeittimien keräilyä tms. He eivät tunnu piittaavan siitä, pitääkö ympäristö heitä outoina. He ovat omat tiensä kulkijoita.

Vierailija kirjoitti:

Aidosti mukava ja empaattinen, osaa ottaa muut huomioon. Aidosti kiinnostunut toisista ja heidän mielipiteistään, ei siis juoruilumielessä. Hauskuus ja puheliaisuus ovat ehdottomasti plussaa, monessa tuntemassani ihmisessä nämä vain eivät korreloi empaattisuuden kanssa (tuntemani "hauskat" ja puheliaat ihmiset ovat enemmänkin minäminä-tyyppejä). Uteliaisuus maailmaa ja ilmiöitä kohtaan, hyvät keskustelutaidot.

Tämä! Vauva-palstalla on näköjään mahtavia tyyppejä! Miksi en ole löytänyt näitä hyviä tyyppejä ystäviksi arkielämässä? Monilla vastaajilla on ilahduttavan hyvät arvot. Missä te olette, kun arjessa tällaiset ihmiset tuntuu olevan aika harvassa?

Vierailija kirjoitti:

Pidän vahvoista, älykkäistä ja luovista persoonista, ns. aryantyypeistä. Pidin jopa Trumpista ja pidän edelleenkin. En jaksa pönöttäjiä, pyrkyreitä, tyhmiä, älyllisesti tai muutenkaan epärehellisiä, kaikesta loukkaantujia, seksuaalisesta suuntautumisestaan numeroa tekeviä..

Vahvat ihmiset ovat kaikkein kauheinta seuraa mielestäni. 

Tiedätkö sellainen myyntimiestyyppi, joka haluaa tehdä vaikutusta koko ajan. Miksi hitossa sellaista arvostetaan? Jokainen joka haluaa olla minkä tahansa tilanteen pomo pitäisi sulkea pois porukasta. 

Vierailija kirjoitti:

Rauhallinen, asioita puntaroiva, älykäs. Ja sitten kun hän sanoo mielipiteensä, se on tarkkanäköinen ja usein ehkä epätavallinenkin. Näkökulma asioihin ei ole suuren massan näkökulma. Ei toistele muiden mielipiteitä, vaan on itse miettinyt mielipiteensä.

Sellainen miellyttää, joka kuuntelee loppuun saakka minunkin mielipiteeni. Näkee humoristisia asioita tavallisissa tilanteissa. Osaa nauraa myös itselleen.

Mutta valitettavasti erittäin monet eivät kuuntele loppuun saakka. Puhuvat päälle kesken lauseen, eivätkä näe asioita omaa nenäänsä pidemmälle.

Juuri näin. Kuvailit juuri sellaisen ihmisen, joka on eniten myös minun mieleeni. Tosin minun makuuni ovat myös vilkkaat ihmiset, eli rauhallinen ei tarvitse olla. Vilkas kun olen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän vahvoista, älykkäistä ja luovista persoonista, ns. aryantyypeistä. Pidin jopa Trumpista ja pidän edelleenkin. En jaksa pönöttäjiä, pyrkyreitä, tyhmiä, älyllisesti tai muutenkaan epärehellisiä, kaikesta loukkaantujia, seksuaalisesta suuntautumisestaan numeroa tekeviä..

Vahvat ihmiset ovat kaikkein kauheinta seuraa mielestäni. 

Tiedätkö sellainen myyntimiestyyppi, joka haluaa tehdä vaikutusta koko ajan. Miksi hitossa sellaista arvostetaan? Jokainen joka haluaa olla minkä tahansa tilanteen pomo pitäisi sulkea pois porukasta. 

Totta muuten, mutta tässäkin näkee miten dominoivuutta erehdytään usein pitämään vahvuutena. Tuollainen myyntimiestyyppi ei ole vahva, sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikka voikin viedä ilman koko huoneesta. Pakottava tarve olla kukkulan kuningas on enemmänkin heikkoutta.

Ihmisestä, joka tykkää kiduttaa kiusaajiaan päivästä toiseen syrjäisellä mökillä.

Paitsi jos olet mieleltäsi terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aidosti mukava ja empaattinen, osaa ottaa muut huomioon. Aidosti kiinnostunut toisista ja heidän mielipiteistään, ei siis juoruilumielessä. Hauskuus ja puheliaisuus ovat ehdottomasti plussaa, monessa tuntemassani ihmisessä nämä vain eivät korreloi empaattisuuden kanssa (tuntemani "hauskat" ja puheliaat ihmiset ovat enemmänkin minäminä-tyyppejä). Uteliaisuus maailmaa ja ilmiöitä kohtaan, hyvät keskustelutaidot.

Miten erottaa aidon ja epäaidon? Ja mikä arvo sillä aitoudella on, jos ihminen kuitenkin on niin halutessaan kiinnostunut muista ihmisistä? 

Aitouden arvo on siinä, että aito hyväntahtoisuus on ja pysyy, tilanteesta riippumatta. Eli on kiinnostunut toisista ihan lähtökohtaisesti, eikä vain "niin halutessaan". Aito ihminen ei siis juorua selän takana tai käytä saamiaan tietoja muuten väärin omiin tarkoituksiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Hyväntahtoinen ja teeskentelemätön heikkolahjainen.

Terveisin: aidoille, hyväntahtoisille ihmisille kateellinen narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että täällä moni luettelee sellaisia piirteitä, minkälainen minä olen: ujo, rauhallinen, pohdiskelija, on kiinnostunut enemmän asioista kuin ihmisistä. Olen kyllä kiinnostunut ihmisistäkin, olen tarkkailijaluonne, mutta en tykkää juoruilla selän takana. Luulin, että täällä luetellaan päinvastaisia ominaisuuksia, kuten reipas, iloinen, sosiaalinen, puhelias jne, kun ainakin nuorempana sain aina kuulla olevani liian hiljainen jne, ja porukka kerääntyi juttelemaan puheliaampien ihmisten ympärille ja minä jäin yksin. Itse viihdyn parhaiten kaltaisteni introverttien kanssa. Ä

Olen ihmetellyt samaa tätä ketjua lukiessani, mutta ajattelin että olenko vain tekopyhä ja täynnä itseäni jos tulen ketjun kesken siitä kaikille ilmoittamaan (vaikka en kuitenkaan nyt sinusta ajattele sillä tavalla, kun teit niin). Täällä tullut siis pitkälti sellaisia asioita ja ominaisuuksia, joita joko itse yhdistän itseeni ja paljon olen saanut kuulla myös muilta. Minulle on myös suoraan sanottu, että kanssani on helppo olla, kehuttu rauhallisuutta ja läsnäolon taitoa.

Silti ajaudun jotenkin helposti yksinäisyyteen, varmaan siksi että olen niin ikään introvertti ja nautin yksinolosta. Kääntöpuolena siinä on kyllä se, että tuntee joskus itsensä "liian" yksinäiseksi, kun ystävät ovat kaukana eikä näe ihmisiä, koska jollain tavalla sosiaalisuuskin on minulle tärkeää. En myöskään aina ole aloitteellinen, koska pelkään olevani tylsää seuraa, vaikka iän myötä olenkin rohkaistunut lähestymään ihmisiä myös itse. Niin, ja olen siis 20-vuotias nainen, mikäli se nyt jotakuta kiinnostaa.

Tykkään kohdata kaikenlaisia ihmisiä sellaisina kuin ovat, mutta sellainen syvempi kunnioitus ja kiinnostus tutustua lähemmin syntyy tietynlaisesta karismasta. Avainasemassa läsnäolo, keskustelutaito, itsensä ja toisten ihmisten arvostaminen, niillä pääsee pitkälle. Viehättävää on myös huumorintaju ja tilannekomiikan taju, sanoisinko lyhyesti että iloisuus. En tarkoita tällä iloisuudella sellaista tekopositiivisuutta, vaan enemmänkin rentoa asennetta ettei ota elämää lopulta liian vakavasti. Toki puolin ja toisin on tärkeää kuunnella ja sanoa silloin kun aivan oikeasti v*tuttaa tai on huolia, mutta perusnegatiivisen elämänasenteen omaavan ihmisen kanssa on kuluttavaa olla. Ja huumorintajuisen ihmisen tulee kyllä osata lukea taitavasti tilanteita ja ihmisiä, että milloin ei kaivata jonninjoutavaa huulenheittoa vaan osaa vakavoitua tarpeen tullen.

Ku ei valita mistään ja hoitaa velvollisuudet auttaa muita jos on tarve ei rahalla vaan teoilla . Eikä varastele .

Rehellinen ja vaatimaton. Älykkyys ja kuuntelemisen taito isoa plussaa.

Eli vastakohta itseään täynnä olevalle leuhkalle.

Vilkas ja puhelias saa olla, muttei sellainen jonka persoona "täyttää koko tilan". You know.

Myös hiljaiset ihmiset ovat yleensä tosi mukavia kun tutustutaan paremmin.

Suulas on pahempi kuin hiljainen.

Iloinen, mutta ei vahingoniloinen.

Älykäs, mutta ei itse täysin tajua miten älykäs.

Lapsenmielinen, muttei lapsellinen.

Helposti innostuva, muttei helposti suuttuva.

Pippurinen, mutta ei mauton,  :)

Tykkään rauhallisesta luoneesta, johon yhdistyy äly ja hyvä huumorintaju.

Ihminen joka osaa nauraa itselleen on super!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aidosti mukava ja empaattinen, osaa ottaa muut huomioon. Aidosti kiinnostunut toisista ja heidän mielipiteistään, ei siis juoruilumielessä. Hauskuus ja puheliaisuus ovat ehdottomasti plussaa, monessa tuntemassani ihmisessä nämä vain eivät korreloi empaattisuuden kanssa (tuntemani "hauskat" ja puheliaat ihmiset ovat enemmänkin minäminä-tyyppejä). Uteliaisuus maailmaa ja ilmiöitä kohtaan, hyvät keskustelutaidot.

Miten erottaa aidon ja epäaidon? Ja mikä arvo sillä aitoudella on, jos ihminen kuitenkin on niin halutessaan kiinnostunut muista ihmisistä? 

Aitouden arvo on siinä, että aito hyväntahtoisuus on ja pysyy, tilanteesta riippumatta. Eli on kiinnostunut toisista ihan lähtökohtaisesti, eikä vain "niin halutessaan". Aito ihminen ei siis juorua selän takana tai käytä saamiaan tietoja muuten väärin omiin tarkoituksiinsa.

Entä jos on aidosti juoruajaluonne eikä ole aidosti pätkääkään kiinnostunut muista, ja on tällainen tilanteesta riippumatta? Silloinhan hän olisi epäaito nimenomaan yrittäessään olla määrittelemäsi "aito", ei suinkaan ollessaan sellainen kuin syntyjään on.

Itse ajatteleva ehkä erakko tai oman tien kulkija

Sopivasti vinksahtanut.

- lempeä

- huumorintajuinen (mutta ei ilkeällä tavalla, esim. vahingonilo, pisteliäisyys, pilkallisuus)

- rento ja avaramielinen eli sellainen joka ei paheksu kohtaamaansa epäsovinnaisuutta, outoutta yms., vaan suhtautuu myönteisen uteliaasti harmittomiin outouksiin

- on kiinnostunut ja keskustelee mielellään suurista asioista, kuten elämän tarkoitus, oikea ja väärä, ihmiskunnan kohtalo, jumalan olemassaolo

- älykkyydeltään suunnilleen samanlainen kuin minä tai älykkäämpi

Sellanen hyvännäköinen, hyvät perät omaava persoona miellyttää eniten. Siitä niinkun paistaa se sisäinen kauneus läpi.

Sellainen henkilö, jonka sydämen sivistys on korkea.