Asunnon osto vain miehen nimiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itse tiedät miten haluat tehdä eikä kukaan ulkopuolinen sitä osaa sanoa. Minä olen laittanut oman työpanokseni miehen uran eteen tavalla joka on nykyään harvinainen, meillä kaikki ostetaan yhteiseksi. Me ollaan tosin naimisissakin ja mulla on tarkoitus jatkaa omaa uraa kun perhetilanne sen sallii. Sitten minunkin palkka menee yhteiseen hyvään.

Kun lukee vauvapalstaa niin tuntuu että nykyään olisi harvinaista sitoutua täysillä ja kokonaan ja osa varmaan suuttuu mullekin tästä kommentista kun vien miesparan rahat, mutta hei, tällaisen perheen se on itse halunnut. Minä jos olisin mennyt täysin itsekkäästi niin panostaisin tälläkin hetkellä omaan uraan.

Harvoin sitä kuulee jonkun nostavan itsensä epäitsekkyyden malliesimerkiksi sen perusteella, että elää toisen rahoilla.

Tiesin että joku alkaa vänisemään.

1) ei ole sinun rahoja niin mitäs kiukuttelet, vai juuriko sen takia?

2) mistä tiedät mitä teen siitä edestä ja mitä voisin tehdä sen sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Elllu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.

En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.

Nyt järki käteen! Sulla on vielä ainakin 25 vuotta työelmää jäljellä! Opiske itsellesi ammatti, jos nykyinen ei työllistä!

Tuokin käsittämätön ajatus, että mielummin asuisit sossun rahoilla lapsesi kanssa, kuin niin, että lapsesi isä on mukana arkielämässä. Taidat olla trolli.

Ai mielestäsi kaikkien kannattaa muuttaa yhteen vain ettei joudu olemaan asumistuen varassa? Asuisitko itse jonkun muun omistamassa asunnossa ilman mitään omaa? Vaikka saakin asumistukea, on asunnon vuokrasoppari silti ihan oma... Ei voi kukaan sanoa että häivy täältä.

"Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta myydä kiinteää omaisuutta tai asuinhuoneistoa, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Kun arvioidaan suostumuksen tarpeellisuutta, ratkaisevaa on asunnon käyttötarkoitus, ei sen tosiasiallinen käyttö."

Ostettiin talo mieheltä jonka vaimolta tarvittiin suostumus talon myyntiin, koska oli myös hänen kotinsa. Vaimo ei omistanut taloa vaan mies yksin. Tässä siis oli kyseessä avioliitto.

Avoliitossa:

jos toinen puolisoista omistaa asunnon yksin, hän saa myös yksin päättää asunnon myynnistä. Avoliitto ei siis vaikuta puolisoiden omistussuhteisiin: kumpikin puoliso omistaa avoliiton aikana oman omaisuutensa sekä avoliiton purkauduttua myös lähtökohtaisesti pitää oman omaisuutensa itsellään.

Tuo ero ei ehkä ollut paras ratkaisu, mutta toisaalta jos taloudellisten seikkojen takia olette eronneet, eli vahvaa yhteistä sidettä ei näytä olevan oikein (kun et itsekään halua miehen asuntoon muuttaa), niin oisko parempi jo tehdä lopullinen ratkaisu.

Mitä sun ikään tulee, työvuosia on jäljellä paljon. Jos ammattia ei vielä ole, opiskele sellainen. Eniten muuttaisin sinuna asenteeni työtä ja työelämää kohtaan.

Minut on palkattu 43 vuotiaana pitkään määräaikaiseen työsuhteeseen ja sen päätyttyä 47 vuotiaana sain vakituisen työpaikan ja mulla on vielä 17 vuotta työelämää jäljellä. Ammattiakin ehtisin vaihtaa jos haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verottaja ilahtuu, jos avoliitossa vain toinen tienaa ja asunto ostetaan yhteiseksi, laina on vain toisella. Tuo katsotaan lahjaksi ja siitä pitää maksaa vero.

No ei tietenkään lasketa lahjaksi omaan asumiseen käytetyn asunnon hankkimista.

Kyllä verottaja sen lahjaksi katsoo, jos toinen ei sitä kykene maksamaan ja lainakin on vain toisella.

Ei katso. Verottaja ei ryhdy tutkimaan omaan asumiseen käytetyn yhteisesti omistetun asunnon jälkirahoitusta.

Miksi olet jo luovuttanut työnhaun suhteen? Sinulla on vielä 25 vuotta hyvää työikää jäljellä, tottakai voit saada töitä.

Me olemme naimisissa, joten sen puolesta tilanne on erilainen. Mutta asunnon olemme ostaneet aina 50/50 vaikka olisin ollut työtön, ja yhteinen, yhteisvastuullinen laina. Avioehtoa meillä ei ole, joten joka tapauksessa pystyisimme siirtämään omaisuutta keskenämme ilman veroseuraamuksia osituksen kautta. Verottajaa ei tämän vuoksi kiinnosta, kuka sen asuntolainan varsinaisesti maksaa. Meillä on yksi, yhteinen lapsi, joten senkään puolesta tämä yhteisomistus ei ole ongelma. Meidän omaisuus menee lopulta meidän yhteiselle lapselle eikä ole niin väliä kenen nimissä se ennen meidän kuolemaamme on.

Vierailija kirjoitti:

En hakisi asuntolainaa, jos ainoa tiedossa oleva tulo olisi ansiosidonnainen. Antaisin miehen ostaa asuntonsa 100 %. Mutta tää on vaan mun mielipiteeni.

Asuntolainasta joutuu lyhennysten lisäksi maksamaan korkoja, joista ei nykyään kuitenkaan juuri saa verovähennystä.

Yhteinen laina on yhteisvastuullinen. Se maksaa, joka pystyy. Tässä tapauksessa mies. Jos molemmille on ok, että asunto ostetaan 50/50 vaikka mies sitä enimmäkseen maksaa, niin mikä ongelma siinä on? Ei sen työttömän tietenkään tarvitse edes kuvitella, että pystyy maksamaan puolet. Maksaa sen mitä pystyy ja mies maksaa loput.

Toki tuo, että ollaan vain avoliitossa eikä olla sitouduttu, hieman mutkistaa tilannetta. Pankissakin katsovat paremmaksi, että ollaan naimisissa. Siis kun lainaa haetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verottaja ilahtuu, jos avoliitossa vain toinen tienaa ja asunto ostetaan yhteiseksi, laina on vain toisella. Tuo katsotaan lahjaksi ja siitä pitää maksaa vero.

No ei tietenkään lasketa lahjaksi omaan asumiseen käytetyn asunnon hankkimista.

Kyllä verottaja sen lahjaksi katsoo, jos toinen ei sitä kykene maksamaan ja lainakin on vain toisella.

Ei katso. Verottaja ei ryhdy tutkimaan omaan asumiseen käytetyn yhteisesti omistetun asunnon jälkirahoitusta.

Ei vai?

https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/verollinen-vai-vero…

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitossakaan voi lahjoittaa isos omaisuutta ilman lahjaveron maksamista. Käytännössä verottaja ei näitä niin syynää.

Ei voi lahjoittaa omaisuutta ilman lahjaveroseuraamuksia, mutta osituksen kautta omaisuus siirtyy näpsäkästi. Ja paremmissa piireissä tällaistakin harrastetaan. Ei kun avioerohakemus vetämään ja siitä syntyy ositusperuste. Omaisuus puoliksi ja kas, eipä mennyt veroja! Ositus jää voimaan, vaikka avioeroprosessia ei vietäisi loppuun asti.

Toki tämä kuvio kannattaa hoitaa niin, ettei aiheuta epäilystä verottajan taholla. Mutta jos miljoonia halutaan siirrellä, niin kyllä siinä ollaan valmiita näkemään vähän vaivaakin.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme naimisissa, joten sen puolesta tilanne on erilainen. Mutta asunnon olemme ostaneet aina 50/50 vaikka olisin ollut työtön, ja yhteinen, yhteisvastuullinen laina. Avioehtoa meillä ei ole, joten joka tapauksessa pystyisimme siirtämään omaisuutta keskenämme ilman veroseuraamuksia osituksen kautta. Verottajaa ei tämän vuoksi kiinnosta, kuka sen asuntolainan varsinaisesti maksaa. Meillä on yksi, yhteinen lapsi, joten senkään puolesta tämä yhteisomistus ei ole ongelma. Meidän omaisuus menee lopulta meidän yhteiselle lapselle eikä ole niin väliä kenen nimissä se ennen meidän kuolemaamme on.

Kerro lisää tästä, miten avioliiton aikana voi siirtää osituksen kautta omaisuutta toiselle. Verottajaa kiinnostaa, kuka asuntolainan maksaa, jos yhdessä omistetaan, mutta toisella ei ole tuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannaltasi ihan lottovoitto.   Jos mies haluaa käyttää omia rahojaa asunnon ostoon, niin sehän on hyvä.  Ja jos maksat puolet vastikkeesta, niin asumisesi on todella halpaa.

No saisin asumistukea kaksioon lapsen kanssa joten ei se vuokra paljoa enempää olisi... Minä en hyödy järjestelystä mitään.

Ap

Mitä siis tavoittelet?

En mitään tavoittele, nyt en ymmärrä? Tarkoitin kommentilla sitä etten tarvitse miehen rahoja tai hyödy hänen asuntokaupoistaan.

Ok. Lapsi siis ei ole ilmeisesti yhteinen.

Ja ajattelet nyt tulevaisuutta melko puhtaasti taloudelliselta kannalta?

Siinä tapauksessa kannattaa ehdottomasti jatkaa avomiehesi kanssa tekee hän lähes millaisen ratkaisun vain.

On yhteinen lapsi ja olimme naimisissakin. Erosimme ja palasimme yhteen avoliittoon. Eron syy oli osittain miehen saama perintö, ettei joutunut maksamaan ositusta siitä. Meillä on aina ollut huomattavat tuloerot, mies on DI ja tohtori ja minä vain lukion käynyt. Jotenkin epäilyttää muuttaa toisen kotiin, ei se omalta tunnu kun on toisen nimissä.

Siis mitä ihmettä tässä nyt houritaan? Mitä ihmeen ositusta mies olisi joutunut maksamaan perinnöstään ja kenelle , jos olisitte pysyneet aviossa?

Minä sain perintöä, kun isäni kuoli ja tuolla se perintö on ihan minun omalla tilillä, en minä siitä mitään  "osinkoja" ole miehelle maksanut.

Mies peri omat vanhempansa ja vielä enemmän rahaa ja metsää. Rahat on miehen omassa käytössä ja metsä myös.

Kun toinen meistä kuolee, toinen  saa meidän yhteisestä omaisuudesta puolet ja lapset sen toisen puolen. 

Jos erotaan, omaisuus lasketaan yhteen ja laitetaan puoliksi. 

Ei avioparin tarvitse jakaa saamiaan perintöjä toiselle "osinkoina". 

Ja jos ei halua, että avoipuoliso saa erossa sen perinnön, voi tehdä avioehdon. Ei sen takia erota tarvii.

Nyt sanakirja käteen ja tarkista mitä osinko edes tarkoittaa.

Meillä sellainen tilanne, ettei minulla  ollut luottotietoja eikä vakituista työtä kun talon osto tuli ajankohtaiseksi. Mies otti lainan yksin nimiinsä ja minä maksan puolet lainasta. Maksamme myös sähkön, puut ja ihan kaiken puoliksi. Tulotasomme on suunnilleen sama. Nykyisin minulla on luottotiedot sekä säännölliset tulot. AInahan asumisesta pitää maksaa, ei haittaa vaikka "kartutan miehen omaisuutta". Naimisissa ollaan eikä olla eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme naimisissa, joten sen puolesta tilanne on erilainen. Mutta asunnon olemme ostaneet aina 50/50 vaikka olisin ollut työtön, ja yhteinen, yhteisvastuullinen laina. Avioehtoa meillä ei ole, joten joka tapauksessa pystyisimme siirtämään omaisuutta keskenämme ilman veroseuraamuksia osituksen kautta. Verottajaa ei tämän vuoksi kiinnosta, kuka sen asuntolainan varsinaisesti maksaa. Meillä on yksi, yhteinen lapsi, joten senkään puolesta tämä yhteisomistus ei ole ongelma. Meidän omaisuus menee lopulta meidän yhteiselle lapselle eikä ole niin väliä kenen nimissä se ennen meidän kuolemaamme on.

Viikon harhat taas täällä, "verottajaa ei kiinnosta koska meillä ei ole avioehtoa". Haloo, verottajaa ei kiinnosta onko teillä avioehtoa vai ei. Verottaja ei vaan kustannussyistä lähde puuttumaan pienimuotoiseen veronkiertoon, mutta kyllä se silti on veronkiertoa ja aina riski.

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää tästä, miten avioliiton aikana voi siirtää osituksen kautta omaisuutta toiselle. Verottajaa kiinnostaa, kuka asuntolainan maksaa, jos yhdessä omistetaan, mutta toisella ei ole tuloja.

Ositusperuste syntyy, kun haetaan avioeroa. Siinä tilanteessa siis siirtyy omaisuus ilman veroseuraamuksia. Tämä omaisuuden jako jää voimaan, vaikka ei erottaisikaan. 

Meiltä ei verottaja ole kertaakaan kysellyt, kuka tämän asuntolainan maksaa. Vaikka pitkiä aikoja olen ollut hoitovapaalla ja työttömänäkin pitkään sellaisena aikana, etten saanut euroakaan tukia. Menee ihan perheen elatuksen piikkiin tällaiset. Kun itse sain perintöä, siirsin siitä puolet miehelle elatuksen kautta. Maksoin siis kaikki laskut, kunnes mies sai palkastaan säästettyä samat 40000€ joka minullekin tämän operaation jälkeen jäi. Ei tämä lähellekään korvaa sitä, että mies on maksanut pitkään valtaosan laskuista.

Nytkin kun olen vihdoin viimein töissä, tienaan vain 2000€/kk ja mies tienaa 5000€/kk (nettona). En edelleenkään pysty maksamaan puolia kaikista menoista. Mökki ostettiin 20/80 tämän tuloeron vuoksi. Asuntolainaa meillä on vieläkin, mutta laina huomioiden minulle on tässä 20 vuoden aikana kertynyt 170000€ asuntovarallisuutta. Toki olen matkan varrella jotain maksanutkin, mutta mies on maksanut valtaosan.

Nytkin säästän pienestä palkasta eläkkeeseen 5000€ vuodessa, vaikka se tarkoittaa, että mies maksaa sitten reilumman osan yhteisistä menoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitossakaan voi lahjoittaa isos omaisuutta ilman lahjaveron maksamista. Käytännössä verottaja ei näitä niin syynää.

Ei voi lahjoittaa omaisuutta ilman lahjaveroseuraamuksia, mutta osituksen kautta omaisuus siirtyy näpsäkästi. Ja paremmissa piireissä tällaistakin harrastetaan. Ei kun avioerohakemus vetämään ja siitä syntyy ositusperuste. Omaisuus puoliksi ja kas, eipä mennyt veroja! Ositus jää voimaan, vaikka avioeroprosessia ei vietäisi loppuun asti.

Toki tämä kuvio kannattaa hoitaa niin, ettei aiheuta epäilystä verottajan taholla. Mutta jos miljoonia halutaan siirrellä, niin kyllä siinä ollaan valmiita näkemään vähän vaivaakin.

No miten tämä nyt edes liittyy tähän keskusteluun? Yksi henkilö jankuttaa täällä, ettei puolikkaan asunnon lahjoittamisesta puolisolle tarvitse maksaa lahjaveroa, mikäli sen lahjoittaa lainan lyhentämisen muodossa. Tämähän ei pidä paikkaansa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elllu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.

En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.

Nyt järki käteen! Sulla on vielä ainakin 25 vuotta työelmää jäljellä! Opiske itsellesi ammatti, jos nykyinen ei työllistä!

Tuokin käsittämätön ajatus, että mielummin asuisit sossun rahoilla lapsesi kanssa, kuin niin, että lapsesi isä on mukana arkielämässä. Taidat olla trolli.

Ai mielestäsi kaikkien kannattaa muuttaa yhteen vain ettei joudu olemaan asumistuen varassa? Asuisitko itse jonkun muun omistamassa asunnossa ilman mitään omaa? Vaikka saakin asumistukea, on asunnon vuokrasoppari silti ihan oma... Ei voi kukaan sanoa että häivy täältä.

Ootko noin yksinkertainen? Ensinnäkin: eronne oli turha, olisitte voineet tehdä avioehdon. Toiseksi: mies olisi tyhmä, jos ei sijoittaisi rahojaan asuntoon. Hän jo nyt makselee ilmeisesti koko elämänne, asumiskulut saattaisivat siis hänen osaltaan jopa pienentyä. Käsittämätöntä on, jos et halua asua samassa osoitteessa lapsesi isän kanssa, jos kuitenkin olette yhdessä. Ja asuthan nytkin vuokralla, ilman mitään omaa.

Vuokrasopimuksessa on molempien nimi, kyseessä ei ole yksityisen omistama asunto. Ihan eri asia asua puolison omistamassa asunnossa, hänellä on määräysvalta asuntoon. Nyt asun omassa kodissa vaikka vuokra asunto onkin. Ei voi kukaan voi tästä häätää noin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elllu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.

En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.

Nyt järki käteen! Sulla on vielä ainakin 25 vuotta työelmää jäljellä! Opiske itsellesi ammatti, jos nykyinen ei työllistä!

Tuokin käsittämätön ajatus, että mielummin asuisit sossun rahoilla lapsesi kanssa, kuin niin, että lapsesi isä on mukana arkielämässä. Taidat olla trolli.

Ai mielestäsi kaikkien kannattaa muuttaa yhteen vain ettei joudu olemaan asumistuen varassa? Asuisitko itse jonkun muun omistamassa asunnossa ilman mitään omaa? Vaikka saakin asumistukea, on asunnon vuokrasoppari silti ihan oma... Ei voi kukaan sanoa että häivy täältä.

Ootko noin yksinkertainen? Ensinnäkin: eronne oli turha, olisitte voineet tehdä avioehdon. Toiseksi: mies olisi tyhmä, jos ei sijoittaisi rahojaan asuntoon. Hän jo nyt makselee ilmeisesti koko elämänne, asumiskulut saattaisivat siis hänen osaltaan jopa pienentyä. Käsittämätöntä on, jos et halua asua samassa osoitteessa lapsesi isän kanssa, jos kuitenkin olette yhdessä. Ja asuthan nytkin vuokralla, ilman mitään omaa.

Vuokrasopimuksessa on molempien nimi, kyseessä ei ole yksityisen omistama asunto. Ihan eri asia asua puolison omistamassa asunnossa, hänellä on määräysvalta asuntoon. Nyt asun omassa kodissa vaikka vuokra asunto onkin. Ei voi kukaan voi tästä häätää noin vain.

Asuin 10 vuotta nyt entisen miehen asunnossa ilman mitään ongelmia. Paljon paremmin minä siellä viihdyin kuin entisessä vuokra-asunnossa. Ja jos on kirjoilla, niin ei sieltä niin vain heitetä ulos vaan. Kyllä siinä jää aikaa etsiä uusi asunto ihan rauhassa, jos ero tulee, ihan samalla tavalla, jos vuokra-asuntokin irtisanotaan. Toisaalta ei kyllä kannata muuttaa yhteen, jos tuolla tavalla ajattelee, että puoliso alkaa määräillä jne. Mulla ainakaan ei ollut tuollaista tunnetta laisinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hommatkaa naiset kunnon koulutus ja oma omaisuus. En voi muuta sanoa. Käsittämätöntä, että vielä kannustetaan asumaan toisen siivellä. ”Loistava järjestely.” Ap hakeudu kouluun sinua kiinnostavalle ja ns. vetävälle alalle, sitten töihin ja olet oman elämäsi rouva.

En kysynyt neuvoa tähän. Olisin hslunnut opiskella mutta ei vain järki riitä, en pärjää missään opinnoissa. Olen tehnyt satunnaisia avustajan töitä. Ja ihan puoliksi maksamme vuokran nyt, samoin muut kulut. Ei minulle ole ikinä säästöön jäänyt, olen kustantanut jopa enemmän lapsen menoja kuin mieheni. Minä haluaisin mielummin asua vuokralla ja jatkaa näin mutta miehen mielestä vuokranmaksu on järjetöntä. No onhan se jos on hyvä palkka ja rahaa tilillä käsirahaan mutta en itse haluaisi kenenkään siivellä muuttaa asumaan mihinkään. En varmasti ole ainoa joka saa asumistukea eron jälkeen? Valittakaa Kelalle ettei eronneille enää asumistukea maksettaisi kun kerran ovat eronneet.