Asunnon osto vain miehen nimiin

Vierailija kirjoitti:

Miehellesi loistava järjestely. Hän pystyy kartuttamaan omaisuutta osittain sinun avullasi, eikä sinulle jää mitään käteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti väärin. Olkoonkin niin, että omatkin asumiskustannukset tulisivat halvemmaksi. En suostuisi järjestelyyn, ellen saisi osuutta asunnosta jollain tapaa. Ehdottaisin, että maksan osan lainasta ja saan sopivan osuuden omaisuudesta.

Siis tuohan on ihan täydellinen järjestely ap:n osalta, että maksaa vain puolikkaan vastikkeen. Minä tarttuisin tuohon järjestestelyyn ihan samantien. 

Jos saa asua puolikkaalla vastikkeella puolikkaan vuokran sijaan niin itse tarttuisin ilolla moiseen tilaisuuteen.

Asunnon omistus taas tietty menee siinä suhteessa kuin ostohinnan maksaminenkin. Tässä ei minulle ainakaan ole mitään epäselvää - en missään nimessä haluaisi mitään armolahjoja puolisolta.

Vierailija kirjoitti:

Elllu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.

En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.

Nyt järki käteen! Sulla on vielä ainakin 25 vuotta työelmää jäljellä! Opiske itsellesi ammatti, jos nykyinen ei työllistä!

Tuokin käsittämätön ajatus, että mielummin asuisit sossun rahoilla lapsesi kanssa, kuin niin, että lapsesi isä on mukana arkielämässä. Taidat olla trolli.

Ai mielestäsi kaikkien kannattaa muuttaa yhteen vain ettei joudu olemaan asumistuen varassa? Asuisitko itse jonkun muun omistamassa asunnossa ilman mitään omaa? Vaikka saakin asumistukea, on asunnon vuokrasoppari silti ihan oma... Ei voi kukaan sanoa että häivy täältä.

Ootko noin yksinkertainen? Ensinnäkin: eronne oli turha, olisitte voineet tehdä avioehdon. Toiseksi: mies olisi tyhmä, jos ei sijoittaisi rahojaan asuntoon. Hän jo nyt makselee ilmeisesti koko elämänne, asumiskulut saattaisivat siis hänen osaltaan jopa pienentyä. Käsittämätöntä on, jos et halua asua samassa osoitteessa lapsesi isän kanssa, jos kuitenkin olette yhdessä. Ja asuthan nytkin vuokralla, ilman mitään omaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellesi loistava järjestely. Hän pystyy kartuttamaan omaisuutta osittain sinun avullasi, eikä sinulle jää mitään käteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti väärin. Olkoonkin niin, että omatkin asumiskustannukset tulisivat halvemmaksi. En suostuisi järjestelyyn, ellen saisi osuutta asunnosta jollain tapaa. Ehdottaisin, että maksan osan lainasta ja saan sopivan osuuden omaisuudesta.

Miten niin? Ei se mies saa ap:sta mitään sellaista hyötyä, joka edesauttaa työssäkäyntiään. Joku puoliskas vastikkeesta on todella pieni summa silloin, kun mies maksaa kaikki muut elämiskulut.

Jos ap on valmis sijoittamaan asuntoon omia rahojaan, tilanne muuttuu, muttaei sen miehen palkka ole muita parempi siksi, että ap on kotona.

Puolikas vastikkeesta on jo rahallinen hyöty. Lisäksi voi pitää toista löysässä hirressä aina tilaisuuden tullen jos tulee jotakin riitaa. ”Jos et tee niin ja näin, niin häivy asunnostani”.

Oikeus tulkitsee sen ap:n osuudeksi elatuskuluista ja katsoo, että suhteessa miehen saamaan hyötyyn summa on äärettömän pieni. Mieshän joutuu elättämään avovaimonsa kokonaan ja vain siksi, että tämä ei halua töihin. Tilanne muuttuu, jos muuttavat vaikka Kiinaan, jossa vain mies saisi työluvan. Silloin voidaan katsoa, että vaimo on edesauttanut työssäkäyntiä ja siten ansaitsee ruhtinaallisen 1700 euron vuosikorvauksen uhraksestaan.

Elllu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.

En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.

Nyt järki käteen! Sulla on vielä ainakin 25 vuotta työelmää jäljellä! Opiske itsellesi ammatti, jos nykyinen ei työllistä!

Tuokin käsittämätön ajatus, että mielummin asuisit sossun rahoilla lapsesi kanssa, kuin niin, että lapsesi isä on mukana arkielämässä. Taidat olla trolli.

Ei ap halua uutta ammattia, eikä halua kouluttautua(ei ilmeisesti ole ollenkaan ammattia, koska tuolla luki, että on vain ylioppilaaksi opiskellut) koska mies on DI ja tohtori.  Kyllähän ap haluaakin elellä vain miehen siivellä ja  se hänelle suotakoon. Mieluummin niin, kuin, että asuu vuokralla ja maksattaa asumiskulunsa meillä muilla veroja maksavilla.

Ihmetyttää kyllä, että  ei DI ja tohtorin palkoilla olla aiemmin pystytty asuntoa ostamaan, ennen kuin nyt, kun on saatu pieni perintö. 

Ap seloileen jutuissaan niin, että on varmasti trolli.

Työtäkään ei muka  iän takia saa, kun on 42v :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verottaja ilahtuu, jos avoliitossa vain toinen tienaa ja asunto ostetaan yhteiseksi, laina on vain toisella. Tuo katsotaan lahjaksi ja siitä pitää maksaa vero.

No ei tietenkään lasketa lahjaksi omaan asumiseen käytetyn asunnon hankkimista.

Kyllä verottaja sen lahjaksi katsoo, jos toinen ei sitä kykene maksamaan ja lainakin on vain toisella.

Jos mies olisi jo maksanut asunnon ja sitten tehtäisiin muutos omistukseen, se olisi lahja. Mutta jos nyt yhdessä ostavat tietyillä omistusprosenteilla ja sitä lyhennetään 15 vuotta, niin ei voida katsoa lahjaksi.

Ostakaa ihmeessä asunto avomiehesi nimiin. Jos maksat nyt puolet vuokrasta, kuten hyvä tapa vaatii, niin säästät huomattavasti miehesi asunnon vastikkeen puolikasta maksaessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellesi loistava järjestely. Hän pystyy kartuttamaan omaisuutta osittain sinun avullasi, eikä sinulle jää mitään käteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti väärin. Olkoonkin niin, että omatkin asumiskustannukset tulisivat halvemmaksi. En suostuisi järjestelyyn, ellen saisi osuutta asunnosta jollain tapaa. Ehdottaisin, että maksan osan lainasta ja saan sopivan osuuden omaisuudesta.

Miten niin? Ei se mies saa ap:sta mitään sellaista hyötyä, joka edesauttaa työssäkäyntiään. Joku puoliskas vastikkeesta on todella pieni summa silloin, kun mies maksaa kaikki muut elämiskulut.

Jos ap on valmis sijoittamaan asuntoon omia rahojaan, tilanne muuttuu, muttaei sen miehen palkka ole muita parempi siksi, että ap on kotona.

Puolikas vastikkeesta on jo rahallinen hyöty. Lisäksi voi pitää toista löysässä hirressä aina tilaisuuden tullen jos tulee jotakin riitaa. ”Jos et tee niin ja näin, niin häivy asunnostani”.

Puolikas vastikkeesta on kyllä lähinnä ryöstöä ap:n puolelta eikä todellakaan mitään miehen omaisuuden kartuttamista. Ihan käsittämätön tämä joidenkin ihmisten ajatus, ettei omasta asumisesta ja elämisestä saisi joutua maksamaan yhtään mitään tai se on heti sitä kamalaa toisen hyötymistä.

Onko sinulle mitään tunteita miestä kohtaan vai katseletko teidän yhteiseloa vain rahan kannalta?

Ap n ongelma on siis pelo, että lapset isä suuttuessaan heittää heidät pihalle. Jos mies haluaa teidät taloon, niin tee ap kirjallinen sopimus, että mikäli näin käy, lapsen isä maksaa sinulle 5000euroa uuden elämän aloitustukea.

Hommatkaa naiset kunnon koulutus ja oma omaisuus. En voi muuta sanoa. Käsittämätöntä, että vielä kannustetaan asumaan toisen siivellä. ”Loistava järjestely.” Ap hakeudu kouluun sinua kiinnostavalle ja ns. vetävälle alalle, sitten töihin ja olet oman elämäsi rouva.

Vierailija kirjoitti:

Miehellesi loistava järjestely. Hän pystyy kartuttamaan omaisuutta osittain sinun avullasi, eikä sinulle jää mitään käteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti väärin. Olkoonkin niin, että omatkin asumiskustannukset tulisivat halvemmaksi. En suostuisi järjestelyyn, ellen saisi osuutta asunnosta jollain tapaa. Ehdottaisin, että maksan osan lainasta ja saan sopivan osuuden omaisuudesta.

Höpö höpö, miehelle olisi loistava järjestely etsiä uusi kumppani joka viitsii käydä töissä ja osallistuu yhteisen elämän kustannuksiin. Puolikas vastikehan on täysin naurettava hinta asumisesta.

Mies pistää kämpän vuokralle ja jatkatte asumista nykyisessä vuokra-asunnossa, problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä tämä aloitus on.... Sinä ap olet ihan tyhjätasku ja miehellä on rahaa ja ostaa asunnon ja sinun mielestäsi asunto pitäisi osittain kirjata myös sinulle? Vai? Mitä ihmettä. Onko sinusta ap pankkiryöstökin ihan ok asia?

Halloo palstalaiset. Teidän tyhjätaskuisuus ei anna oikeutta toisten omaisuuteen vaikka se tuntuu houkuttelevalta asialta. Hyi hitto.

Kyselin kokemuksia kun en haluaisi muuttaa toisen kotiin asumaan...juuri tuollaisen ajattelutavan takia kuin sinulla. Voisin jäädä lapsen kanssa nykyiseen vuokra asuntoon enkä muuttaa toisen nurkkiin.

Sinulle ei ole ongelma maksattaa kelalla, eli meillä veronmaksajilla, vuokrasi, mutta on ongelma asua lapsesi isän omistamassa asunnossa?

Eli mielestäsi kaikkien täytyy pysyä yhdessä ettei joudu hakemaan asumistukea? Olkoonkin millainen suhde vain? Tunnen useita eronneita jotka sasvat asumistukea.

Vierailija kirjoitti:

Hommatkaa naiset kunnon koulutus ja oma omaisuus. En voi muuta sanoa. Käsittämätöntä, että vielä kannustetaan asumaan toisen siivellä. ”Loistava järjestely.” Ap hakeudu kouluun sinua kiinnostavalle ja ns. vetävälle alalle, sitten töihin ja olet oman elämäsi rouva.

Jos mies on tuollaista ehdottanut, niin onhan se hyvä järjestely ap:n kannalta. Kai se mies tietää mitä tarjoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle se on ihan sama taloudellisesti, jos eroamme saan asumistukea jne joten en joka tapauksessa joudu maksamaan vuokraa yksin. Nyt saan ansiosidonnaista jolla tulen toimeen hyvin.

Ap

Voithan sä ottaa eron ja muuttaa sinne asumistuki kaksioon. Mutta varo kun /jos saat duunia niin tuki lakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verottaja ilahtuu, jos avoliitossa vain toinen tienaa ja asunto ostetaan yhteiseksi, laina on vain toisella. Tuo katsotaan lahjaksi ja siitä pitää maksaa vero.

No ei tietenkään lasketa lahjaksi omaan asumiseen käytetyn asunnon hankkimista.

Kyllä verottaja sen lahjaksi katsoo, jos toinen ei sitä kykene maksamaan ja lainakin on vain toisella.

Jos mies olisi jo maksanut asunnon ja sitten tehtäisiin muutos omistukseen, se olisi lahja. Mutta jos nyt yhdessä ostavat tietyillä omistusprosenteilla ja sitä lyhennetään 15 vuotta, niin ei voida katsoa lahjaksi.

Verottaja katsoo sen lahjaksi, koska ap:lla ei ole tuloja. Näin vero.fi:

"Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja."

Joten ap:n pitää pystyä osoittamaan, että myös hän rahoittaa hankinnan, jos haluaa välttää lahjaveron.

Jos puolet vastikkeesta olisi esim 200 euroa, niin 20 vuodessa itse saisin hankittua sillä summalla noin 50 000 euron hyödyn. Eikä tarvitsisi sijoittaa kuin indeksiin. Opiskelkaa naiset hyvät ja kouluttautukaa. Tosin voihan ap:kin sijoittaa kaikki ne asumiskuluissa säästyvät rahat. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannaltasi ihan lottovoitto.   Jos mies haluaa käyttää omia rahojaa asunnon ostoon, niin sehän on hyvä.  Ja jos maksat puolet vastikkeesta, niin asumisesi on todella halpaa.

No saisin asumistukea kaksioon lapsen kanssa joten ei se vuokra paljoa enempää olisi... Minä en hyödy järjestelystä mitään.

Ap

Mitä siis tavoittelet?

En mitään tavoittele, nyt en ymmärrä? Tarkoitin kommentilla sitä etten tarvitse miehen rahoja tai hyödy hänen asuntokaupoistaan.

Ok. Lapsi siis ei ole ilmeisesti yhteinen.

Ja ajattelet nyt tulevaisuutta melko puhtaasti taloudelliselta kannalta?

Siinä tapauksessa kannattaa ehdottomasti jatkaa avomiehesi kanssa tekee hän lähes millaisen ratkaisun vain.

On yhteinen lapsi ja olimme naimisissakin. Erosimme ja palasimme yhteen avoliittoon. Eron syy oli osittain miehen saama perintö, ettei joutunut maksamaan ositusta siitä. Meillä on aina ollut huomattavat tuloerot, mies on DI ja tohtori ja minä vain lukion käynyt. Jotenkin epäilyttää muuttaa toisen kotiin, ei se omalta tunnu kun on toisen nimissä.

Siis mitä ihmettä tässä nyt houritaan? Mitä ihmeen ositusta mies olisi joutunut maksamaan perinnöstään ja kenelle , jos olisitte pysyneet aviossa?

Minä sain perintöä, kun isäni kuoli ja tuolla se perintö on ihan minun omalla tilillä, en minä siitä mitään  "osinkoja" ole miehelle maksanut.

Mies peri omat vanhempansa ja vielä enemmän rahaa ja metsää. Rahat on miehen omassa käytössä ja metsä myös.

Kun toinen meistä kuolee, toinen  saa meidän yhteisestä omaisuudesta puolet ja lapset sen toisen puolen. 

Jos erotaan, omaisuus lasketaan yhteen ja laitetaan puoliksi. 

Ei avioparin tarvitse jakaa saamiaan perintöjä toiselle "osinkoina". 

Ja jos ei halua, että avoipuoliso saa erossa sen perinnön, voi tehdä avioehdon. Ei sen takia erota tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Jos puolet vastikkeesta olisi esim 200 euroa, niin 20 vuodessa itse saisin hankittua sillä summalla noin 50 000 euron hyödyn. Eikä tarvitsisi sijoittaa kuin indeksiin. Opiskelkaa naiset hyvät ja kouluttautukaa. Tosin voihan ap:kin sijoittaa kaikki ne asumiskuluissa säästyvät rahat. Suosittelen!

Siis naisethan ne nykyään opiskelee ja kouluttautuukin. Yliopistot on olleet jo vuosikausia naisvoittoisia. 

Naisten suosimille aloille ei vaan valitettavasti haluta maksaa kunnon palkkoja. Miehet kun ovat aikoinaan päättäneet, että naisille ei tarvitse maksaa, kun eihän heidän tarvitse elättää, kuin itsensä, ennen kuin löytävät miehen ja menevät naimisiin. Miehille täytyy maksaa vaikka nojailisivat täysin kouluttamattomina lapioon, koska miehen kuului elättää perhe. Ja tällä mennää edelleenkin.

Toki tänä ei päde tämän ketjun ap:hen joka ei ole hankkinut ammattia.