Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asunnon osto vain miehen nimiin
02.01.2021 |
Olen työtön ja sen ikäinen jo etten välttämättä enää saa vakituista työtä. Mies on hyväpalkkainen ja nuorempi, sai perinnön 70 000 e ja haluaisi ostaa omistusasunnon. Olemme avoliitossa, yksi lapsi. En itse saa lainaa työttömyyden takia joten ainoa tapa hankkia asunto on ottaa laina miehen nimiin. Minä maksaisin vastikkeesta puolet. Miltä tämä järjestely teistä kuullostaa? Miten olette itse ostaneet asunnon jos toinen on työtön? Olen itse aina asunut vuokralla, nyt vuokra 1245 e joten mies ymmärrettävästi haluaisi ostaa oman asunnon.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannaltasi ihan lottovoitto. Jos mies haluaa käyttää omia rahojaa asunnon ostoon, niin sehän on hyvä. Ja jos maksat puolet vastikkeesta, niin asumisesi on todella halpaa.
No saisin asumistukea kaksioon lapsen kanssa joten ei se vuokra paljoa enempää olisi... Minä en hyödy järjestelystä mitään.
Ap
Mitä siis tavoittelet?
En mitään tavoittele, nyt en ymmärrä? Tarkoitin kommentilla sitä etten tarvitse miehen rahoja tai hyödy hänen asuntokaupoistaan.
Ok. Lapsi siis ei ole ilmeisesti yhteinen.
Ja ajattelet nyt tulevaisuutta melko puhtaasti taloudelliselta kannalta?
Siinä tapauksessa kannattaa ehdottomasti jatkaa avomiehesi kanssa tekee hän lähes millaisen ratkaisun vain.
On yhteinen lapsi ja olimme naimisissakin. Erosimme ja palasimme yhteen avoliittoon. Eron syy oli osittain miehen saama perintö, ettei joutunut maksamaan ositusta siitä. Meillä on aina ollut huomattavat tuloerot, mies on DI ja tohtori ja minä vain lukion käynyt. Jotenkin epäilyttää muuttaa toisen kotiin, ei se omalta tunnu kun on toisen nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä nyt jotenkin mies viilaa linssiin. Jos olette eronneetkin jo paperilla rahan takia (hänen aloitteesta). Olisin varuillani ja kysyisin neuvoa juristilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.
En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.
Nyt järki käteen! Sulla on vielä ainakin 25 vuotta työelmää jäljellä! Opiske itsellesi ammatti, jos nykyinen ei työllistä!
Tuokin käsittämätön ajatus, että mielummin asuisit sossun rahoilla lapsesi kanssa, kuin niin, että lapsesi isä on mukana arkielämässä. Taidat olla trolli.
Miksi luulet, että et saisi työtä 42-vuotiaana, ap? Ikä nyt ainakaan ei ole este, koska et ole vanha.
Miehellesi loistava järjestely. Hän pystyy kartuttamaan omaisuutta osittain sinun avullasi, eikä sinulle jää mitään käteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti väärin. Olkoonkin niin, että omatkin asumiskustannukset tulisivat halvemmaksi. En suostuisi järjestelyyn, ellen saisi osuutta asunnosta jollain tapaa. Ehdottaisin, että maksan osan lainasta ja saan sopivan osuuden omaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannaltasi ihan lottovoitto. Jos mies haluaa käyttää omia rahojaa asunnon ostoon, niin sehän on hyvä. Ja jos maksat puolet vastikkeesta, niin asumisesi on todella halpaa.
No saisin asumistukea kaksioon lapsen kanssa joten ei se vuokra paljoa enempää olisi... Minä en hyödy järjestelystä mitään.
Ap
Mitä siis tavoittelet?
En mitään tavoittele, nyt en ymmärrä? Tarkoitin kommentilla sitä etten tarvitse miehen rahoja tai hyödy hänen asuntokaupoistaan.
Ok. Lapsi siis ei ole ilmeisesti yhteinen.
Ja ajattelet nyt tulevaisuutta melko puhtaasti taloudelliselta kannalta?
Siinä tapauksessa kannattaa ehdottomasti jatkaa avomiehesi kanssa tekee hän lähes millaisen ratkaisun vain.
On yhteinen lapsi ja olimme naimisissakin. Erosimme ja palasimme yhteen avoliittoon. Eron syy oli osittain miehen saama perintö, ettei joutunut maksamaan ositusta siitä. Meillä on aina ollut huomattavat tuloerot, mies on DI ja tohtori ja minä vain lukion käynyt. Jotenkin epäilyttää muuttaa toisen kotiin, ei se omalta tunnu kun on toisen nimissä.
Juridisesti olitte molemmat väärässä. Perintö nimittäin realisoituu kuolinhetkellä - ei siis perunkirjoituksessa tai perinnönjaossa. Eli siis olisit siis ollut oikeutettu miehen saamaan perintöön. Et kuolinhetkellä, etkä perinnönjaosa. Avioliitossa molemmat omistavat oman omaisuutensa. Omaisuus jaetaan - ja olisi pitänyt jakaa vasta erotessa. Toivottavasti tämä ei tullut pahasti yllätyksenä. Joka tapauksessa kyllä teidän perheessä asioita tehdään kovasti raha-asiat edellä.
Elllu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.
En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.
Nyt järki käteen! Sulla on vielä ainakin 25 vuotta työelmää jäljellä! Opiske itsellesi ammatti, jos nykyinen ei työllistä!
Tuokin käsittämätön ajatus, että mielummin asuisit sossun rahoilla lapsesi kanssa, kuin niin, että lapsesi isä on mukana arkielämässä. Taidat olla trolli.
Ai mielestäsi kaikkien kannattaa muuttaa yhteen vain ettei joudu olemaan asumistuen varassa? Asuisitko itse jonkun muun omistamassa asunnossa ilman mitään omaa? Vaikka saakin asumistukea, on asunnon vuokrasoppari silti ihan oma... Ei voi kukaan sanoa että häivy täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.
En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.
Voi taivas! Ihmisellä on työuraa 23vuotta jäljellä ja väittää, ettei voi enää työllistyä, eikä ainakaan vakituisesti. Nyt on kyllä asenne pahasti pielessä.
luulin, että ap on lähempänä 60v, kun kertoi olevansa sen ikäinen, ettei enää työllisty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verottaja ilahtuu, jos avoliitossa vain toinen tienaa ja asunto ostetaan yhteiseksi, laina on vain toisella. Tuo katsotaan lahjaksi ja siitä pitää maksaa vero.
No ei tietenkään lasketa lahjaksi omaan asumiseen käytetyn asunnon hankkimista.
Kyllä verottaja sen lahjaksi katsoo, jos toinen ei sitä kykene maksamaan ja lainakin on vain toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellesi loistava järjestely. Hän pystyy kartuttamaan omaisuutta osittain sinun avullasi, eikä sinulle jää mitään käteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti väärin. Olkoonkin niin, että omatkin asumiskustannukset tulisivat halvemmaksi. En suostuisi järjestelyyn, ellen saisi osuutta asunnosta jollain tapaa. Ehdottaisin, että maksan osan lainasta ja saan sopivan osuuden omaisuudesta.
Lainasta ja totta kai myös asunnon käsirahasta.
Vierailija kirjoitti:
Miehellesi loistava järjestely. Hän pystyy kartuttamaan omaisuutta osittain sinun avullasi, eikä sinulle jää mitään käteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti väärin. Olkoonkin niin, että omatkin asumiskustannukset tulisivat halvemmaksi. En suostuisi järjestelyyn, ellen saisi osuutta asunnosta jollain tapaa. Ehdottaisin, että maksan osan lainasta ja saan sopivan osuuden omaisuudesta.
Miten niin? Ei se mies saa ap:sta mitään sellaista hyötyä, joka edesauttaa työssäkäyntiään. Joku puoliskas vastikkeesta on todella pieni summa silloin, kun mies maksaa kaikki muut elämiskulut.
Jos ap on valmis sijoittamaan asuntoon omia rahojaan, tilanne muuttuu, muttaei sen miehen palkka ole muita parempi siksi, että ap on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitan loppiaisen jälkeen aivan uuden alan opinnot 38-vuotiaana. Kestää pari vuotta. Olet ap vain 4 vuotta vanhempi. Älä nyt ihmeessä tuon ikäisenä ripustaudu kokonaan toiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tämä aloitus on.... Sinä ap olet ihan tyhjätasku ja miehellä on rahaa ja ostaa asunnon ja sinun mielestäsi asunto pitäisi osittain kirjata myös sinulle? Vai? Mitä ihmettä. Onko sinusta ap pankkiryöstökin ihan ok asia?
Halloo palstalaiset. Teidän tyhjätaskuisuus ei anna oikeutta toisten omaisuuteen vaikka se tuntuu houkuttelevalta asialta. Hyi hitto.
Kyselin kokemuksia kun en haluaisi muuttaa toisen kotiin asumaan...juuri tuollaisen ajattelutavan takia kuin sinulla. Voisin jäädä lapsen kanssa nykyiseen vuokra asuntoon enkä muuttaa toisen nurkkiin.
Et saa tukia nykyiseen asuntoon. Se on liian kallis, eli joutuisit kuitenkin muuttamaan halvempaa/pienempään asuntoon. Lisäksi joutuisit yksin vastaamaan teidän elämästänne. Jos se on oikeasti ainut syy, ettet halua toisen nurkkiin, niin olet kyllä itsekäs luuseri. Mene opiskelemaan ja töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.
En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.
Onko sulla jokin fyysinen este työnteolle? Itse otin 20 vuoden asuntolainan 43-vuotiaana ja olen kilpailuttanutkin sen jo pariin otteeseen uudelleen.
Ei ole estettä muuta kuin ikä. Kerro sinä työnantajille etten ole vielä liian vanha töihin. Se ei nyt liity tähän asiaan, en aio edes harkita lainan hakua työttömänä ja miea haluaa asunnon mahd nopeasti.
Ei sun ikä ole este vaan sun asenne. Sun eläkeikä on jtn 68 vuotta joten kerkeet vielä paiskimaan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Elllu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ette hae lainaa yhdessä? Kyllä moni pariskunta on hakenut lainaa yhdessä vaikka vain toisella on töitä. Niin mekin teimme. Omistajuus ei ole pakko olla 50/50 vaan mies voi omistaa enemmän koska siihen käytetään hänen rahojaan myös.
En halua enkä uskalla sitoutua mihinkään yhteislainaan miehen kanssa eikä hän siihen suostuisikaan. Ikääntyvänä työttömänä 42 v en tosiaan lainaa uskalla ottaa.
Nyt järki käteen! Sulla on vielä ainakin 25 vuotta työelmää jäljellä! Opiske itsellesi ammatti, jos nykyinen ei työllistä!
Tuokin käsittämätön ajatus, että mielummin asuisit sossun rahoilla lapsesi kanssa, kuin niin, että lapsesi isä on mukana arkielämässä. Taidat olla trolli.
Ai mielestäsi kaikkien kannattaa muuttaa yhteen vain ettei joudu olemaan asumistuen varassa? Asuisitko itse jonkun muun omistamassa asunnossa ilman mitään omaa? Vaikka saakin asumistukea, on asunnon vuokrasoppari silti ihan oma... Ei voi kukaan sanoa että häivy täältä.
Ei siellä vuokra-asunnossakaan ole mitään omaa ja kyllä sieltäkin voi joutua lähtemään.
Ja vaikka se asunto olisi omakin oman aviopuolison kanssa, jompi kunpi sieltä yleensä joutuu lähtemään jos ero tulee. hyvässä lykyssä joutuu kunpikin lähtemään, kun kummallakaan ei ole varaa maksaa yhteistä asuntoa.
Jos ap kerran asuu miehen kanssa nytkin yhdessä, niin ei tilanne juurikaan muutu, vaikka mies sitten asunnon omistaakin, missä asutaan. Tosin ap joutuu eron sattuessa muuttamaan, mutta eihän se ole sanottua, että ap:llä olisi varaa jäädä niin isoon vuokra-asuntoonkaan, missä nyt miehen kanssa asuu. Vaikka kuinka yhteiskunta, eli me veronmaksajat maksetaan osa ap:n vuokrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellesi loistava järjestely. Hän pystyy kartuttamaan omaisuutta osittain sinun avullasi, eikä sinulle jää mitään käteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti väärin. Olkoonkin niin, että omatkin asumiskustannukset tulisivat halvemmaksi. En suostuisi järjestelyyn, ellen saisi osuutta asunnosta jollain tapaa. Ehdottaisin, että maksan osan lainasta ja saan sopivan osuuden omaisuudesta.
Miten niin? Ei se mies saa ap:sta mitään sellaista hyötyä, joka edesauttaa työssäkäyntiään. Joku puoliskas vastikkeesta on todella pieni summa silloin, kun mies maksaa kaikki muut elämiskulut.
Jos ap on valmis sijoittamaan asuntoon omia rahojaan, tilanne muuttuu, muttaei sen miehen palkka ole muita parempi siksi, että ap on kotona.
Puolikas vastikkeesta on jo rahallinen hyöty. Lisäksi voi pitää toista löysässä hirressä aina tilaisuuden tullen jos tulee jotakin riitaa. ”Jos et tee niin ja näin, niin häivy asunnostani”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannaltasi ihan lottovoitto. Jos mies haluaa käyttää omia rahojaa asunnon ostoon, niin sehän on hyvä. Ja jos maksat puolet vastikkeesta, niin asumisesi on todella halpaa.
No saisin asumistukea kaksioon lapsen kanssa joten ei se vuokra paljoa enempää olisi... Minä en hyödy järjestelystä mitään.
Ap
Mitä siis tavoittelet?
En mitään tavoittele, nyt en ymmärrä? Tarkoitin kommentilla sitä etten tarvitse miehen rahoja tai hyödy hänen asuntokaupoistaan.
Ok. Lapsi siis ei ole ilmeisesti yhteinen.
Ja ajattelet nyt tulevaisuutta melko puhtaasti taloudelliselta kannalta?
Siinä tapauksessa kannattaa ehdottomasti jatkaa avomiehesi kanssa tekee hän lähes millaisen ratkaisun vain.
On yhteinen lapsi ja olimme naimisissakin. Erosimme ja palasimme yhteen avoliittoon. Eron syy oli osittain miehen saama perintö, ettei joutunut maksamaan ositusta siitä. Meillä on aina ollut huomattavat tuloerot, mies on DI ja tohtori ja minä vain lukion käynyt. Jotenkin epäilyttää muuttaa toisen kotiin, ei se omalta tunnu kun on toisen nimissä.
Mikä sua on estänyt opiskelemasta? Pakko olla trolli, ei ihminen voi olla noin pöljä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tämä aloitus on.... Sinä ap olet ihan tyhjätasku ja miehellä on rahaa ja ostaa asunnon ja sinun mielestäsi asunto pitäisi osittain kirjata myös sinulle? Vai? Mitä ihmettä. Onko sinusta ap pankkiryöstökin ihan ok asia?
Halloo palstalaiset. Teidän tyhjätaskuisuus ei anna oikeutta toisten omaisuuteen vaikka se tuntuu houkuttelevalta asialta. Hyi hitto.
Kyselin kokemuksia kun en haluaisi muuttaa toisen kotiin asumaan...juuri tuollaisen ajattelutavan takia kuin sinulla. Voisin jäädä lapsen kanssa nykyiseen vuokra asuntoon enkä muuttaa toisen nurkkiin.
Sinulle ei ole ongelma maksattaa kelalla, eli meillä veronmaksajilla, vuokrasi, mutta on ongelma asua lapsesi isän omistamassa asunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Miehellesi loistava järjestely. Hän pystyy kartuttamaan omaisuutta osittain sinun avullasi, eikä sinulle jää mitään käteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti väärin. Olkoonkin niin, että omatkin asumiskustannukset tulisivat halvemmaksi. En suostuisi järjestelyyn, ellen saisi osuutta asunnosta jollain tapaa. Ehdottaisin, että maksan osan lainasta ja saan sopivan osuuden omaisuudesta.
Puolisolle vielä parempi järjestely. (Ja itsestäänselvää että myös yhteiselle lapselle).
Jos tuloerot ovat todella suuret ei pienituloisempi puoliso voi odottaa saavansa mahdollisen lopullisen eron toteutuessa kovin kummoista omaisuutta itselleen.
Lapsi on oletettavasti jo kouluikäinen eikä hänen hoivaansa voi laskea juurikaan enää tulonmenetyksenä.
AP:n kannattaa nyt jahdata vain halpoja asuinkustannuksia itselleen ja sen mies voi tarjota.
En ota mitään kantaa tunnepuoleen nyt. Pariskunta vaikuttaa hiukan outoja valintoja tekevältä joka tapauksessa johon en halua uhrata sen enempää pohdintaa.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä idea, mutta mene naimisiin, jotta saat asua asunnossa miehen kuoleman jälkeen.