Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi huutaa _täysillä_ bussissa tai junassa eikä lopeta niin mitä tehdä?
02.01.2021 |
Jos lapsi, vaikka pari-kolmevuotias alkaa karjua täpöllä vaikkapa bussissa tai lähijunassa eikä suostu lopettamaan, niin mitä vanhempina teette? Kanssamatkustajilta ja joskus kuskillakin palaa hermo, mutta jos hyppäät pois odottamaan seuraavaa niin odottelua on tiedossa 15-20 min.
Mitä teet?
Kommentit (218)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ironisinta näissä "keskusteluissa" on se, että nämä lapsia vihaavat ja heidän epäkypsästä käytöksestään suuttuvat käyttäytyvät ja reagoivat loppuviimein samalla tavalla kuin nuo vihaamansa lapset. Mikä on siis heidän kasvatuksessaan mennyt pieleen?
Vierailija kirjoitti:
Istuin joskus täpötäydessä bussissa, takanani kännykkää näpyttelevä äiti ja noin 4v poika, joka huusi ja karjui suoraa huutoa. Sellaista tekoitkun ja raivokarjunnan välimallia. Äiti ei edes vilkaissut pentua. Meitä oli siinä kymmeniä ihmisiä täydessä tuskassa, se huuto oli niin karmeaa, että ihan oksetti liikkuvassa autossa. Noin 10 min kestettyäni nousin ylös ja työnsin naamani noin 30cm pojasta. Karjuin niin kovaa kuin osasin, että "nyt se turpa kiinni!". Poika vaikeni kuin salamaniskusta ja istui hipihiljaa loppumatkan, noin puoli tuntia. Ihmisiä hiukan hymyilytti, äitiä ei. Kuului sössöttävän siihen puhelimeensa jotain negatiivista minusta....
Muut matkustajat puhuvat sinusta ylisanoja varmasti vieläkin. Jokainen toivoo, että joku tekisi noin, mutta kukaan ei uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus matkustaa, vaikka hän huutaisi. Jos minä jaksan päiväkodissa kiljuvia, karjuvia, potkivia ja lyöviä muksuja, niin oletan, että bussikuski jaksaa myös huutavia lapsia. Jos ei jaksa, niin hankkikoon kuulokkeet, korvatulpat yms. Muut matkustajat jääkööt pois, jos lapsen itku/huuto haittaa niin paljon.
Kyllä, kiroan tuuriani, kun töistä lähtiessä bussissa on karjuva lapsi. Lapsella on kuitenkin oikeus matkustaa. Jos minua haittaa, niin minä jään bussista pois.
Omat muksuni ovat jo teini-ikäisiä, mutta jos eivät kaikesta mahdollisesta viihdytyksestä huolimatta lopettaneet taaperona esim. väsymys/nälkäitkuaan, niin sitten piti vain kestää. Niin minun, lapsen kuin muiden matkustajien. Ei se hauskaa ollut, mutta aika aikaansa kutakin.
Tämän postauksen perusteella kyllä (jos olisin bussikuski) en päästäisi kyytiin sinuakaan.
Kerrotko miksi?
Jonotan vuoroani päästäkseni bussiin. Annan istumapaikan vanhemmille, raskaanaoleville yms. Jos vieras lapsi huutaa, voin pyrkiä lapsen kanssa olevan aikuisen luvalla viihdyttämään lasta. Lapsen itsensä tähden. Yleensä kassistani löytyy ihan työni takia kirja, loruja yms. Miksi bussikuski ei päästäisi minua kyytiin? Siksikö, että en pidä lapsen huudosta?
Siksikö, että kaipaan erityisesti työpäivän jälkeen hiljaista bussimatkaa?
Vai siksi, että mielestäni aikuinen ihminen kyllä kestää lapsen huutoa, vaikka ei siitä pidä?
Jep. Minua kiinnostaa kanssa. Miksi ihminen joka ei pidä huudosta, mutta hyväksyy sen, ei pitäisi päästä bussiin?
Vierailija kirjoitti:
Ironisinta näissä "keskusteluissa" on se, että nämä lapsia vihaavat ja heidän epäkypsästä käytöksestään suuttuvat käyttäytyvät ja reagoivat loppuviimein samalla tavalla kuin nuo vihaamansa lapset. Mikä on siis heidän kasvatuksessaan mennyt pieleen?
Empatiakyvyn puute aiheuttaa tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuin joskus täpötäydessä bussissa, takanani kännykkää näpyttelevä äiti ja noin 4v poika, joka huusi ja karjui suoraa huutoa. Sellaista tekoitkun ja raivokarjunnan välimallia. Äiti ei edes vilkaissut pentua. Meitä oli siinä kymmeniä ihmisiä täydessä tuskassa, se huuto oli niin karmeaa, että ihan oksetti liikkuvassa autossa. Noin 10 min kestettyäni nousin ylös ja työnsin naamani noin 30cm pojasta. Karjuin niin kovaa kuin osasin, että "nyt se turpa kiinni!". Poika vaikeni kuin salamaniskusta ja istui hipihiljaa loppumatkan, noin puoli tuntia. Ihmisiä hiukan hymyilytti, äitiä ei. Kuului sössöttävän siihen puhelimeensa jotain negatiivista minusta....
Muut matkustajat puhuvat sinusta ylisanoja varmasti vieläkin. Jokainen toivoo, että joku tekisi noin, mutta kukaan ei uskalla.
Eivät taatusti puhu. Tällainen nainen tuli 1,5- vuotiaalleni räyhäämään kun palattiin lääkäristä korvatulehduksen takia ja lapsi itki, koska häntä sattui. Huuto paheni kiitos vaan siitä. Nainen oli selvästi mielenterveysongelmainen ja haisi voimakkaasti alkoholille. Normaalit ihmiset pitävät sinua ihan sekona. Mutta elä toki vain harhoissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä moni vanhempi ei usko, että pienikin lapsi pystyy suunnitelmallisesti painostamaan ja manipuloimaan vanhempiaan. Mm. sillä huutamisella. Sen sijaan ajattelevat, että lapsi on syyntakeeton ja "vain ilmaisee tunteitaan".
Moni nykyvanhempi on täysin lapsensa vietävissä. Sääli, sillä se on lapselle haitallista.
Eikö lapselle voisi antaa sellaisen rangaistuksen, että aina kun järjestää raivokohtauksen julkisella paikalla, siitä seuraa ruutukieltoa? Eli ei tv:ta, pelejä yms.
En ole se, jolle kirjoitit, mutta toki voi antaa tuollaisen rangaistuksen. Toki se myös vaatisi sen, että lapsella ylipäätänsä olisi ruutuaikaa. 2-3 -vuotiailla ei ruutuaikaa yleensä ole päivittäin. Varsinkaan joitain pelejä. 2-3 -vuotias ei myöskään ymmärrä rangaistusta, joka tulee vasta muutaman tunnin päästä. 2-3 -vuotias ei ylipäätänsä ymmärrä rangaistusta. 2-3 -vuotias ei välttämättä ymmärrä edes sitä, että hänet siirretään pois tekemästä jotain, mitä ei ole suotavaa tehdä. Esimerkiksi ottamasta kaverin lapiota kaverin kädestä, koska haluaa lapion. Silti lapsen ei tietenkään anneta ottaa sitä lapiota toisen kädestä, mutta lapsi ei välttämättä sitä ymmärrä, että miksi. Tuon ikäinen on hyvin itsekeskeinen, eikä vielä osaa välttämättä ottaa toisia huomioon.
Missään tapauksella 2-3 -vuotias ei ymmärrä sitä että hän ei sais katsoa Teletappejaan, koska huusi bussisssa sen tähden, että hänellä oli kuuma, häntä pelotti, joku haisi pahalta, oli nälkä tms.
Ymppäät aika suorilta kaikki 2-3 -vuotiaat lapset kehitykseltään samaan kastiin. On todellakin eroa, onko lapsi esim. juuri täyttänyt kaksi kuin että on täyttämässä pian neljä vuotta. Normaaliälyinen 2-3 -vuotias ymmärtää syy-seuraussuhteen, jos se on välitön ja se kerrotaan hänelle tekojen lisäksi myös sanallisesti. Jos hän ottaa lapion toisen kädestä, lapio palautetaan kaverille ja samalla sanotaan tiukasti "et voi ottaa toiselta" tms. Kyllä ymmärtää, ja ellei ymmärrä ekalla kerralla, niin toistojen kautta oppii kyllä ymmärtämään. Ymmärtäminen on vielä eri asia kuin totteleminen. Tuon ikäinen on vielä impulsiivinen ja itsekäs, ja toimii omien halujensa mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveitä vastauksia tässä ketjussa. Hävetkää aikuiset.
Vauvat ja taaperot itkevät ja huutavat, koska he eivät osaa ilmaista negatiivisia tunteitaan muulla tavalla. He eivät osaa vielä säädellä tunteitaan, vaan harmitus voi kasvaa niin isonksi, että sitä kerta kaikkiaan ei saa heti pois vaikka mitä tekisi.
Jokainen meistä on ollut lapsi ja on opetellut vähitellen säätelemään tunteitaan ja käytöstään. Jokainen meistä on varmasti pienenä itkenyt julkisella paikalla.
Ihan hirveää minä-minä-ajattelua, että vain minua häiritsemättömät, täydellisesti itsensä hallitsevat yksilöt saavat matkustaa julkisissa, silloin kun MINÄ olen siellä. Osoittaa myös käsittämättömän itsekeskeistä asennetta kuvitella, että vauva/taapero itkee ilkeyttään tai häiritäkseen muita. Onko tämä nyt vieläkin sitä samaa asenneilmastoa, kun takavuosina vauvat jätettiin yksin toiseen huoneeseen itkemään, ”siinä vain keuhkot vahvistuu” (kuten 40-luvun lopulla syntynyt äitini, joka oli ollut koliikkivauva. Ja voin sanoa, tuon kylmän kasvatustavan seuraukset näkyvät hänessä vieläkin.)?
Oon varmaan paska mutsi, mut laittaisin pipsa possut pyörii kännykästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä itse haluaisi huutaa kenenkään lapselle että pitäisi turpansa kiinni. Todella lapsellista ja epäkypsää käytöstä aikuiselta.
Ja joo, se puhelinta tuijottava äitikin teki väärin. Paitsi jos hän tiesi ettei mitään ole tehtävissä vaan touvoi vaan pääsevänsä nopeasti perille.
Vierailija kirjoitti:
Oon varmaan paska mutsi, mut laittaisin pipsa possut pyörii kännykästä
Et ole. Sulle tulee hyvä mieli, lapselle tulee ja myös niille muille bussissa oleville.
Paitsi sille etupenkin martalle joka paheksuu nykyajan menoa kun "kaikilla lapsilla on aina puhelimet kädessä". Teet aina heidän mielestään väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä moni vanhempi ei usko, että pienikin lapsi pystyy suunnitelmallisesti painostamaan ja manipuloimaan vanhempiaan. Mm. sillä huutamisella. Sen sijaan ajattelevat, että lapsi on syyntakeeton ja "vain ilmaisee tunteitaan".
Moni nykyvanhempi on täysin lapsensa vietävissä. Sääli, sillä se on lapselle haitallista.
Eikö lapselle voisi antaa sellaisen rangaistuksen, että aina kun järjestää raivokohtauksen julkisella paikalla, siitä seuraa ruutukieltoa? Eli ei tv:ta, pelejä yms.
En ole se, jolle kirjoitit, mutta toki voi antaa tuollaisen rangaistuksen. Toki se myös vaatisi sen, että lapsella ylipäätänsä olisi ruutuaikaa. 2-3 -vuotiailla ei ruutuaikaa yleensä ole päivittäin. Varsinkaan joitain pelejä. 2-3 -vuotias ei myöskään ymmärrä rangaistusta, joka tulee vasta muutaman tunnin päästä. 2-3 -vuotias ei ylipäätänsä ymmärrä rangaistusta. 2-3 -vuotias ei välttämättä ymmärrä edes sitä, että hänet siirretään pois tekemästä jotain, mitä ei ole suotavaa tehdä. Esimerkiksi ottamasta kaverin lapiota kaverin kädestä, koska haluaa lapion. Silti lapsen ei tietenkään anneta ottaa sitä lapiota toisen kädestä, mutta lapsi ei välttämättä sitä ymmärrä, että miksi. Tuon ikäinen on hyvin itsekeskeinen, eikä vielä osaa välttämättä ottaa toisia huomioon.
Missään tapauksella 2-3 -vuotias ei ymmärrä sitä että hän ei sais katsoa Teletappejaan, koska huusi bussisssa sen tähden, että hänellä oli kuuma, häntä pelotti, joku haisi pahalta, oli nälkä tms.
Ymppäät aika suorilta kaikki 2-3 -vuotiaat lapset kehitykseltään samaan kastiin. On todellakin eroa, onko lapsi esim. juuri täyttänyt kaksi kuin että on täyttämässä pian neljä vuotta. Normaaliälyinen 2-3 -vuotias ymmärtää syy-seuraussuhteen, jos se on välitön ja se kerrotaan hänelle tekojen lisäksi myös sanallisesti. Jos hän ottaa lapion toisen kädestä, lapio palautetaan kaverille ja samalla sanotaan tiukasti "et voi ottaa toiselta" tms. Kyllä ymmärtää, ja ellei ymmärrä ekalla kerralla, niin toistojen kautta oppii kyllä ymmärtämään. Ymmärtäminen on vielä eri asia kuin totteleminen. Tuon ikäinen on vielä impulsiivinen ja itsekäs, ja toimii omien halujensa mukaisesti.
Luitko sanan välttämättä?
Lisäksi viesti oli tarkoitettu henkilölle, joka ehdotti rangaistukseksi ruutuajan kieltämistä. Kenellä 2-vuotiaalla tai edes 3-vuotiaalla on ruutuaikaa? Kenen 2-vuotias ymmärtää ruutuajan kieltämisen uhmakohtauksen vuoksi? Tai 3-vuotias? Siitä oli kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä vastauksia tässä ketjussa. Hävetkää aikuiset.
Vauvat ja taaperot itkevät ja huutavat, koska he eivät osaa ilmaista negatiivisia tunteitaan muulla tavalla. He eivät osaa vielä säädellä tunteitaan, vaan harmitus voi kasvaa niin isonksi, että sitä kerta kaikkiaan ei saa heti pois vaikka mitä tekisi.
Jokainen meistä on ollut lapsi ja on opetellut vähitellen säätelemään tunteitaan ja käytöstään. Jokainen meistä on varmasti pienenä itkenyt julkisella paikalla.
Ihan hirveää minä-minä-ajattelua, että vain minua häiritsemättömät, täydellisesti itsensä hallitsevat yksilöt saavat matkustaa julkisissa, silloin kun MINÄ olen siellä. Osoittaa myös käsittämättömän itsekeskeistä asennetta kuvitella, että vauva/taapero itkee ilkeyttään tai häiritäkseen muita. Onko tämä nyt vieläkin sitä samaa asenneilmastoa, kun takavuosina vauvat jätettiin yksin toiseen huoneeseen itkemään, ”siinä vain keuhkot vahvistuu” (kuten 40-luvun lopulla syntynyt äitini, joka oli ollut koliikkivauva. Ja voin sanoa, tuon kylmän kasvatustavan seuraukset näkyvät hänessä vieläkin.)?
Ei minua kiinnosta miksi mölisijä mölisee. Minä kuitenkin maksan matkastani toisin kuin vahinkovankkureiden kanssa liikkuva. Mölytoosan vanhempi on tässä itsekeskeinen, kun aiheuttaa kaikille meluhaittaa vain siksi, että HÄNELLÄ on oikeus matkustaa (ilmaiseksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä vastauksia tässä ketjussa. Hävetkää aikuiset.
Vauvat ja taaperot itkevät ja huutavat, koska he eivät osaa ilmaista negatiivisia tunteitaan muulla tavalla. He eivät osaa vielä säädellä tunteitaan, vaan harmitus voi kasvaa niin isonksi, että sitä kerta kaikkiaan ei saa heti pois vaikka mitä tekisi.
Jokainen meistä on ollut lapsi ja on opetellut vähitellen säätelemään tunteitaan ja käytöstään. Jokainen meistä on varmasti pienenä itkenyt julkisella paikalla.
Ihan hirveää minä-minä-ajattelua, että vain minua häiritsemättömät, täydellisesti itsensä hallitsevat yksilöt saavat matkustaa julkisissa, silloin kun MINÄ olen siellä. Osoittaa myös käsittämättömän itsekeskeistä asennetta kuvitella, että vauva/taapero itkee ilkeyttään tai häiritäkseen muita. Onko tämä nyt vieläkin sitä samaa asenneilmastoa, kun takavuosina vauvat jätettiin yksin toiseen huoneeseen itkemään, ”siinä vain keuhkot vahvistuu” (kuten 40-luvun lopulla syntynyt äitini, joka oli ollut koliikkivauva. Ja voin sanoa, tuon kylmän kasvatustavan seuraukset näkyvät hänessä vieläkin.)?
Eihän täällä vauvoista puhuttukaan, vaan vähän isommista lapsista, jotka tajuavatkin jo jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä vastauksia tässä ketjussa. Hävetkää aikuiset.
Vauvat ja taaperot itkevät ja huutavat, koska he eivät osaa ilmaista negatiivisia tunteitaan muulla tavalla. He eivät osaa vielä säädellä tunteitaan, vaan harmitus voi kasvaa niin isonksi, että sitä kerta kaikkiaan ei saa heti pois vaikka mitä tekisi.
Jokainen meistä on ollut lapsi ja on opetellut vähitellen säätelemään tunteitaan ja käytöstään. Jokainen meistä on varmasti pienenä itkenyt julkisella paikalla.
Ihan hirveää minä-minä-ajattelua, että vain minua häiritsemättömät, täydellisesti itsensä hallitsevat yksilöt saavat matkustaa julkisissa, silloin kun MINÄ olen siellä. Osoittaa myös käsittämättömän itsekeskeistä asennetta kuvitella, että vauva/taapero itkee ilkeyttään tai häiritäkseen muita. Onko tämä nyt vieläkin sitä samaa asenneilmastoa, kun takavuosina vauvat jätettiin yksin toiseen huoneeseen itkemään, ”siinä vain keuhkot vahvistuu” (kuten 40-luvun lopulla syntynyt äitini, joka oli ollut koliikkivauva. Ja voin sanoa, tuon kylmän kasvatustavan seuraukset näkyvät hänessä vieläkin.)?
Älä välitä tai ota noita viestejä tosissaan. Oletko uusi täällä? Monet ovat oudon katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä. Tulevat tänne trollaamaan ja purkamaan pahaa oloaan.
Oikeassa elämässä he eivät uskalla sanoa tai tehdä yhtään mitään "normista poikkeavaa". Heidän suurin vihan kohteensa ovat juurikin ne kaikkein viattomimmat eli lapset. Toisena kohteena räksyttävät koirat. Kolmantena miehen pöytäkone. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse haluaisi huutaa kenenkään lapselle että pitäisi turpansa kiinni. Todella lapsellista ja epäkypsää käytöstä aikuiselta.
Ja joo, se puhelinta tuijottava äitikin teki väärin. Paitsi jos hän tiesi ettei mitään ole tehtävissä vaan touvoi vaan pääsevänsä nopeasti perille.
Tuo karjaisu kyllä hämmentää lasta ja saa hänet luultavasti lopettamaan, mutta karjuminen ei tosiaan ole aikuisen ihmisen käytöstä. Huutavan lapsen huomion voi saada harhautettua helpomminkin, ja juuri vieraan aikuisen toimesta, kun äiti on ne kaikki temput jo kokeillut eikä ole tehonnut.
Kerran oma muksuni heittäytyi taas kaupan lattialle huutamaan, niin joku vieras ihminen kävi juttelemaan lapselleni ihan rauhallisesti jotain että "mites sulle nyt noin kävi, nousehan ylös sieltä" tjsp. ja muksu hämmentyi niin, että huuto loppui. Sellaisen kännykkäänsä uppoutuneen äidin lapselle voisi näyttää vaikka kieltä tai pistää silmiä kieroon (niin ettei äiti näe), tämäkin voi hämmentää lasta niin, että huuto unohtuu. Lapsi saattaa lopettaa, kun jotain yllättävää tapahtuu, mutta sen ei tarvitse olla mikään "turpa tukkoon" -karjaisu.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse haluaisi huutaa kenenkään lapselle että pitäisi turpansa kiinni. Todella lapsellista ja epäkypsää käytöstä aikuiselta.
Ja joo, se puhelinta tuijottava äitikin teki väärin. Paitsi jos hän tiesi ettei mitään ole tehtävissä vaan touvoi vaan pääsevänsä nopeasti perille.
Se puhelintaan tuijottava äiti saattoi tehdä ihan oikein. Riippuen siitä mitä lapsi huusi, niin äiti ehkä jätti huomioimatta turhan huonon käytöksen. Tuo äiti saattaa antaa hurjasti palautetta hyvästä käytöksestä. Joillekin lapsille on kovin turha kertoa huonosta käytöksestä, heitä kasvatetaan juurikin lähinnä sen hyvän palautteen avulla.
Ulkopuolinen ei voi tietää yhdestä kerrasta, että minkälaiset ovat lapsen tarpeet, mikä on lapsen kehitystaso, mikä on lapsen mahdollinen diagnoosi. Jos jokainen perustaa kaikki muiden kasvatustilanteet vain siihen, mikä on omalla lapsella yleensä toiminut, niin suurin osa meistä on vain huonoja kasvattajia.
yhdestä tilanteesta ei myöskään tiedä, että mikä tilanne on tuollakin äidillä ollut takana. Onko tullut huonoja uutisia, on tullut suruviesti... Monilla, ehkä ei kaikilla, on tilanteita, joissa on lopen uupunut, suruissaan, peloissaan, tuskissaan. Silloin parasta mitä voi tehdä, on yrittää vain kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä moni vanhempi ei usko, että pienikin lapsi pystyy suunnitelmallisesti painostamaan ja manipuloimaan vanhempiaan. Mm. sillä huutamisella. Sen sijaan ajattelevat, että lapsi on syyntakeeton ja "vain ilmaisee tunteitaan".
Moni nykyvanhempi on täysin lapsensa vietävissä. Sääli, sillä se on lapselle haitallista.
Eikö lapselle voisi antaa sellaisen rangaistuksen, että aina kun järjestää raivokohtauksen julkisella paikalla, siitä seuraa ruutukieltoa? Eli ei tv:ta, pelejä yms.
En ole se, jolle kirjoitit, mutta toki voi antaa tuollaisen rangaistuksen. Toki se myös vaatisi sen, että lapsella ylipäätänsä olisi ruutuaikaa. 2-3 -vuotiailla ei ruutuaikaa yleensä ole päivittäin. Varsinkaan joitain pelejä. 2-3 -vuotias ei myöskään ymmärrä rangaistusta, joka tulee vasta muutaman tunnin päästä. 2-3 -vuotias ei ylipäätänsä ymmärrä rangaistusta. 2-3 -vuotias ei välttämättä ymmärrä edes sitä, että hänet siirretään pois tekemästä jotain, mitä ei ole suotavaa tehdä. Esimerkiksi ottamasta kaverin lapiota kaverin kädestä, koska haluaa lapion. Silti lapsen ei tietenkään anneta ottaa sitä lapiota toisen kädestä, mutta lapsi ei välttämättä sitä ymmärrä, että miksi. Tuon ikäinen on hyvin itsekeskeinen, eikä vielä osaa välttämättä ottaa toisia huomioon.
Missään tapauksella 2-3 -vuotias ei ymmärrä sitä että hän ei sais katsoa Teletappejaan, koska huusi bussisssa sen tähden, että hänellä oli kuuma, häntä pelotti, joku haisi pahalta, oli nälkä tms.
Ymppäät aika suorilta kaikki 2-3 -vuotiaat lapset kehitykseltään samaan kastiin. On todellakin eroa, onko lapsi esim. juuri täyttänyt kaksi kuin että on täyttämässä pian neljä vuotta. Normaaliälyinen 2-3 -vuotias ymmärtää syy-seuraussuhteen, jos se on välitön ja se kerrotaan hänelle tekojen lisäksi myös sanallisesti. Jos hän ottaa lapion toisen kädestä, lapio palautetaan kaverille ja samalla sanotaan tiukasti "et voi ottaa toiselta" tms. Kyllä ymmärtää, ja ellei ymmärrä ekalla kerralla, niin toistojen kautta oppii kyllä ymmärtämään. Ymmärtäminen on vielä eri asia kuin totteleminen. Tuon ikäinen on vielä impulsiivinen ja itsekäs, ja toimii omien halujensa mukaisesti.
Luitko sanan välttämättä?
Lisäksi viesti oli tarkoitettu henkilölle, joka ehdotti rangaistukseksi ruutuajan kieltämistä. Kenellä 2-vuotiaalla tai edes 3-vuotiaalla on ruutuaikaa? Kenen 2-vuotias ymmärtää ruutuajan kieltämisen uhmakohtauksen vuoksi? Tai 3-vuotias? Siitä oli kysymys.
Maailma muuttuu. Nyt syntyvät lapset ovat datanatiiveja, jotka oppivat kännykän tai padin käytön ennen kuin oppivat tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä vastauksia tässä ketjussa. Hävetkää aikuiset.
Vauvat ja taaperot itkevät ja huutavat, koska he eivät osaa ilmaista negatiivisia tunteitaan muulla tavalla. He eivät osaa vielä säädellä tunteitaan, vaan harmitus voi kasvaa niin isonksi, että sitä kerta kaikkiaan ei saa heti pois vaikka mitä tekisi.
Jokainen meistä on ollut lapsi ja on opetellut vähitellen säätelemään tunteitaan ja käytöstään. Jokainen meistä on varmasti pienenä itkenyt julkisella paikalla.
Ihan hirveää minä-minä-ajattelua, että vain minua häiritsemättömät, täydellisesti itsensä hallitsevat yksilöt saavat matkustaa julkisissa, silloin kun MINÄ olen siellä. Osoittaa myös käsittämättömän itsekeskeistä asennetta kuvitella, että vauva/taapero itkee ilkeyttään tai häiritäkseen muita. Onko tämä nyt vieläkin sitä samaa asenneilmastoa, kun takavuosina vauvat jätettiin yksin toiseen huoneeseen itkemään, ”siinä vain keuhkot vahvistuu” (kuten 40-luvun lopulla syntynyt äitini, joka oli ollut koliikkivauva. Ja voin sanoa, tuon kylmän kasvatustavan seuraukset näkyvät hänessä vieläkin.)?
Ei minua kiinnosta miksi mölisijä mölisee. Minä kuitenkin maksan matkastani toisin kuin vahinkovankkureiden kanssa liikkuva. Mölytoosan vanhempi on tässä itsekeskeinen, kun aiheuttaa kaikille meluhaittaa vain siksi, että HÄNELLÄ on oikeus matkustaa (ilmaiseksi).
Se itsekäs olet juurikin sinä ja muut täyttä hiljaisuutta ylistävät minäminät. Jos Aikuinen ihminen ei kestä lyhyttä bussimatkaa metelissä niin otan osaa. Hermosi taitaa olla olemattomat.
No jos on joku erityislapsi niin sitten ei aina mikään auta ja on vaan kestettävä. Omalla kohdalla kolme täysin tervettä lasta ja koskaan ei ole kyseistä tilannetta tapahtunut. Joko on aina pakattuna evästä juomaa, virikettä ja lohdutettu lasta nopeasti että itku kestää sen maks 5min. Pari kertaa myös olen jäänyt bussista pois ja odottanut sen 20min kun ei ole ollut kiire minnekään. Varmaan eri jos on joku lääkäri aika tai muu minne heti on päästävä. Tärkeintä on ettei itse ahdistu jotta pystyy tulkitsemaan lapsen huudon syytä.