Jos lapsi huutaa _täysillä_ bussissa tai junassa eikä lopeta niin mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus matkustaa, vaikka hän huutaisi.  Jos minä jaksan päiväkodissa kiljuvia, karjuvia, potkivia ja lyöviä muksuja, niin oletan, että bussikuski jaksaa myös huutavia lapsia. Jos ei jaksa, niin hankkikoon kuulokkeet, korvatulpat yms. Muut matkustajat jääkööt pois, jos lapsen itku/huuto haittaa niin paljon. 

Kyllä, kiroan tuuriani, kun töistä lähtiessä bussissa on karjuva lapsi. Lapsella on kuitenkin oikeus matkustaa. Jos minua haittaa, niin minä jään bussista pois.

Omat muksuni ovat jo teini-ikäisiä, mutta jos eivät kaikesta mahdollisesta viihdytyksestä huolimatta lopettaneet taaperona esim. väsymys/nälkäitkuaan, niin sitten piti vain kestää. Niin minun, lapsen kuin muiden matkustajien. Ei se hauskaa ollut, mutta aika aikaansa kutakin.

Tämän postauksen perusteella kyllä (jos olisin bussikuski) en päästäisi kyytiin sinuakaan.

Kerrotko miksi?

Jonotan vuoroani päästäkseni bussiin. Annan istumapaikan vanhemmille, raskaanaoleville yms.  Jos vieras lapsi huutaa, voin pyrkiä lapsen kanssa olevan aikuisen luvalla viihdyttämään lasta. Lapsen itsensä tähden. Yleensä kassistani löytyy ihan työni takia kirja, loruja yms. Miksi bussikuski ei päästäisi minua kyytiin? Siksikö, että en pidä lapsen huudosta?

Siksikö, että kaipaan erityisesti työpäivän jälkeen hiljaista bussimatkaa? 

Vai siksi, että mielestäni aikuinen ihminen kyllä kestää lapsen huutoa, vaikka ei siitä pidä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.

Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?

Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.

No pieni tukkapölly opettaa sitä lastakin käyttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa, että riippuu ihan siitä, mitä haluaa. Jos haluaa opettaa lapsiakin ratkaisemaan ristiriidat fyysisesti, niin toki, sitä tukkapöllyä voi suosia (toki se on laitonta). Jos taas toivoo, että lapsi oppii ratkaisemaan ristiriitoja muutoin, niin sitten muut tavat.

Ei ole ollut ongelmaa auktoriteetin luomisessa, vaikka en olekaan pahoinpidellyt lapsiani.

Jos ihminen saa sakon, niin opettaako se ihmistä itsekin ottamaan toisilta rahaa väkisin (=varastamaan)? Vai olisiko kenties niin, että normaali ihminen (myös lapsi) osaa erottaa esivallan (kuten vanhemman) määräämän rangaistuksen mielivallasta?

Eihän kukaan saarnaa sitäkään, että jos rangaistuksena ottaa lapselta lelun pois, niin siitä se lapsi sitten oppisi ottamaan myös toisilta lapsilta lelun pois.

Mun mielestä nuo mainitsemasi esimerkit ovat kummallisia.

Ensinnäkin: lapsille ei anneta sakkoja. Vasta 15-vuotiaat ovat rikosoikeudellisessa vastuussa, ja heidän sopii jo olettaa ymmärtävän sekä vastuun että yhteiskunnallisten instituutioiden merkitystä.

Jos nyt puhutaan lapsista, jotka ovat siinä iässä, että he itkevät bussissa, niin kenen mielestä on hedelmällistä rankaista taaperoa ottamalla häneltä lelu pois? Mitä sen ikäinen lapsi oppii siitä rangaistuksesta? Joo, jos taapero lyö toista ihmistä jollain lelulla, niin lelu otetaan pois ja sanotaan, että ei saa lyödä, mutta millaisia rangaistuksia taaperoikäisille lapsille ylipäätään annetaan? Ja tosiaan, jos lapselta otetaan leluja pois, niin kyllä hän oppii ottamaan niitä pois toisiltakin lapsilta.

Kyllä, se on ihan oikeasti niin, että jos väkivalta on lapsen elämässä mukana, vaikka sitä perusteltaisiin auktoriteetillä ja esivallalla, niin se opettaa lasta itseäänkin ratkaisemaan asioita väkivallalla.

Tuolla sinun logiikallasi lasta ei voi rangaista mitenkään, koska kaikesta rankaisemisesta se kuitenkin oppii sen, että samalla tavalla on ok tehdä itsekin vaikka sisarukselle.

Sinulle ilmeisesti rangaistus tarkoittaa fyysistä rangaistusta tai nöyryytystä. Sellaisia rangaistuksia ei pidäkään käyttää.

Kannattaa myös miettiä missä tilanteissa ja millaisiin asioihin liittyen jakelee rangaistuksia.

Lapseni itki pienenä autossa, ihan sina. En rangaissut häntä siitä. Kun hän vähän kasvoi, vastusteli hän kovasti automatkoja. En rangaissut siitäkään. Mm. anopin mielestä lapsi kiukutteli, yritti hyppyyttää vanhempia, käyttäytyi huonosti ja olisi ansainnut rangaistuksen. Eihän noin voi elää, hän päivitteli tuohtuneena.

Myöhemmin selvisi että lapselle tulee aitossa maha kipeäksi. Joissakin autoissa enemmän kuin toisissa. Kivun taso riippui auton jousituksesta ja moottorista. Jotkut autot täristävät enemmän kuin toiset.

Jos joku lapsi huutaa aina bussissa, voi se johtua siitä että bussissa joku asia aiheuttaa lapselle kipua tai epämiellyttävää oloa. Tärinä, äänet, hajut, valaistus, liike ...

Itse kärsin lapsena bussissa pahoinvoinnista. En silloin kuitenkaan huutanut. Yritin vain keskittyä hengittämiseen. Huonoa käytöstä toki sekin,kun en osallistunut koskaan keskusteluun.

Esimerkki sellaisesta rangaistuksesta jonka sinä hyväksyt? Onko sellaisia edes? Ja jos on, niin millä perustelet, että voit hyväksyä sen vaikka lapsi kertomasi mukaan alkaa kohdella toisia ihmisiä niin kuin häntä itseään on rangaistu.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä moni vanhempi ei usko, että pienikin lapsi pystyy suunnitelmallisesti painostamaan ja manipuloimaan vanhempiaan. Mm. sillä huutamisella. Sen sijaan ajattelevat, että lapsi on syyntakeeton ja "vain ilmaisee tunteitaan".

Moni nykyvanhempi on täysin lapsensa vietävissä. Sääli, sillä se on lapselle haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pyytää jotain

ulkopuolista matkustajaa bussista sähähtämään huutavalle kersalle, joka luulee itsestään liikoja. Ja johon äitinsä maissinaksu/pskanpuhumislahjonta ei enää tehoa.

Olen käytettävissä. Ja seuraavan kerran teen pyytämättäkin.

Eli kun lapsi itkee, lapsi luulee itsestään liikoja. Ja siihen auttaa sähähtäminen. Onpa mielenkiintoinen ajattelutapa. Pystytkö avaamaan lisää?

Ap:han sanoi että kyse on huvikseen huutamisesta tai turhan rageamisesta.

Mitä on tämä "huvikseen huutaminen" ja "turha rageaminen"? Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?

Aloituksessa sanoin että 2-3, mutta joskus ehkä hiukan isompi.

Huvikseen huutaminen on sitä kun se huuto ei ole itkun tapaistakaan, vaan se lapsi saattaa olla naama ihan pokerilla tai jopa naureskella välillä.

Turhan rageaminen on vaikka karkin tai tabletin perään huutamista, kun niitä ei ole saatavilla.

Mitä isompi huutava lapsi on, sitä todennäköisempää on, ettei huutaminen ole mistään ns. ymmärrettävästä syystä johtuvaa. Lapsi huutaa usein siksi, että on turhautunut ja haluaa jotain, mitä ei sillä hetkellä voi saada. Lapsi voi myös käyttäytyä julkisella paikalla huonommin kuin kotona, koska on oppinut, ettei äiti tai isä kehtaa siellä niin todennäköisesti kieltää tai ainakaan korottaa ääntään. Vielä jos on välillä saanut huutamalla tahtonsa läpi, niin tietenkin hän kokeilee sitä uudestaan. Tämän osaa jo alle 1-vuotias. Jotkut on vaan ihan uskomattoman voimakastahtoisia ja jaksavat vääntää, vaikka toiveen toteutuminen tällä tavoin olisi todennäköisyydeltään hyvin mitätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän ap hakee tällä keksityllä aloituksella? Aina vaan "täpöä" matkustettaessa yhdellä kulkuvälineellä. 

Mulla ei ole (vielä) lapsia. Mieheni kanssa välillä törmätään bussissa näihin , jotka eivät siis itke, mutta huutavat ja aiheena voi olla just joku ”anna karkkia!!”. Oli pieni keskustelu että mitä tehtäisiin jos oma lapsi, jos meille sellainen suodaan, nostaisi metelin bussissa. Siksi tein aloituksen.

Ap

Näistä vaatimuksista ei silti ulkopuolinen tiedä, että onko lapsi huutamassa, koska tunnesäätely on huonommassa jamassa esim. jännityksen, väsymyksen yms. vuoksi. Lapsi saattaa jännittää neuvolaan/hammashoitoon/lääkäriin menoa. Lapsi saattaa haluta jäädä kotiin eikä mennä päiväkotiin. Lapsella on ollut ikävä päiväkodissa, ja siksi mieliteko tuntuu suurelta. Lapsi saattaa tulla etävanhemman luota, ja ikävät tunteet purkautuvat karkin vaatimiseen.

Sitten lapsi voi ihan haluta sitä karkkia. Lapsella ei ole muuta tapaa saada karkkia kuin pyytää. Jos pyytäminen ei auta, niin lapsi turhautuu, ja riippuen luonteesta osoittaa protestinsa/ei osoita protestia.

Toki on lapsia, jotka ovat oppineet, että kunnon huudolla voi saada mitä haluaa. Sitä ei varmaankaan haluta opettaa, vai halutaanko?

Tääkin on varmasti totta, itse en omaa lapsista kovin suurta ymmärrystä kun niitä ei itselläni ole.

Siksi kysyinkin että mitä vanhemmat tuossa tilanteessa tekee, mikä on teidän mielestä kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän ap hakee tällä keksityllä aloituksella? Aina vaan "täpöä" matkustettaessa yhdellä kulkuvälineellä. 

Mulla ei ole (vielä) lapsia. Mieheni kanssa välillä törmätään bussissa näihin , jotka eivät siis itke, mutta huutavat ja aiheena voi olla just joku ”anna karkkia!!”. Oli pieni keskustelu että mitä tehtäisiin jos oma lapsi, jos meille sellainen suodaan, nostaisi metelin bussissa. Siksi tein aloituksen.

Ap

Näistä vaatimuksista ei silti ulkopuolinen tiedä, että onko lapsi huutamassa, koska tunnesäätely on huonommassa jamassa esim. jännityksen, väsymyksen yms. vuoksi. Lapsi saattaa jännittää neuvolaan/hammashoitoon/lääkäriin menoa. Lapsi saattaa haluta jäädä kotiin eikä mennä päiväkotiin. Lapsella on ollut ikävä päiväkodissa, ja siksi mieliteko tuntuu suurelta. Lapsi saattaa tulla etävanhemman luota, ja ikävät tunteet purkautuvat karkin vaatimiseen.

Sitten lapsi voi ihan haluta sitä karkkia. Lapsella ei ole muuta tapaa saada karkkia kuin pyytää. Jos pyytäminen ei auta, niin lapsi turhautuu, ja riippuen luonteesta osoittaa protestinsa/ei osoita protestia.

Toki on lapsia, jotka ovat oppineet, että kunnon huudolla voi saada mitä haluaa. Sitä ei varmaankaan haluta opettaa, vai halutaanko?

Tääkin on varmasti totta, itse en omaa lapsista kovin suurta ymmärrystä kun niitä ei itselläni ole.

Siksi kysyinkin että mitä vanhemmat tuossa tilanteessa tekee, mikä on teidän mielestä kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Ap

Paras ratkaisu on ennakointi. Alkaa opettaa lapselle jo varhaisessa vaiheessa, ettei huutamalla saa tahtoaan lävitse.

Vierailija kirjoitti:

No itse kaivaisin ensin repusta dB-mittarin ja varmistaisin, että lapsi huutaa täysillä. Olishan se noloa hiljentää lapsi, joka on vielä vaikka 5-10 desibelin päässä maksimiäänenvoimakkuudesta.

Kyllä sen kuulee ilman desibelimittariakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän ap hakee tällä keksityllä aloituksella? Aina vaan "täpöä" matkustettaessa yhdellä kulkuvälineellä. 

Mulla ei ole (vielä) lapsia. Mieheni kanssa välillä törmätään bussissa näihin , jotka eivät siis itke, mutta huutavat ja aiheena voi olla just joku ”anna karkkia!!”. Oli pieni keskustelu että mitä tehtäisiin jos oma lapsi, jos meille sellainen suodaan, nostaisi metelin bussissa. Siksi tein aloituksen.

Ap

Näistä vaatimuksista ei silti ulkopuolinen tiedä, että onko lapsi huutamassa, koska tunnesäätely on huonommassa jamassa esim. jännityksen, väsymyksen yms. vuoksi. Lapsi saattaa jännittää neuvolaan/hammashoitoon/lääkäriin menoa. Lapsi saattaa haluta jäädä kotiin eikä mennä päiväkotiin. Lapsella on ollut ikävä päiväkodissa, ja siksi mieliteko tuntuu suurelta. Lapsi saattaa tulla etävanhemman luota, ja ikävät tunteet purkautuvat karkin vaatimiseen.

Sitten lapsi voi ihan haluta sitä karkkia. Lapsella ei ole muuta tapaa saada karkkia kuin pyytää. Jos pyytäminen ei auta, niin lapsi turhautuu, ja riippuen luonteesta osoittaa protestinsa/ei osoita protestia.

Toki on lapsia, jotka ovat oppineet, että kunnon huudolla voi saada mitä haluaa. Sitä ei varmaankaan haluta opettaa, vai halutaanko?

Tääkin on varmasti totta, itse en omaa lapsista kovin suurta ymmärrystä kun niitä ei itselläni ole.

Siksi kysyinkin että mitä vanhemmat tuossa tilanteessa tekee, mikä on teidän mielestä kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Ap

Kenen kaikkien kannalta?

Jos on kyseessä omasta lapsestani, ja olemme menneet bussiin niin meidän kannalta paras ratkaisu on päästä paikkaan, johon olemme menossa.

Jotkut pikkuiset hiljenevät, jos heille hymyilee ja esim. vilkuttaa kädellä. Osa taas ei hiljene millään.

Huudon syy voi olla myös epämukavuus. Pieni ei välttämättä osaa kertoa esim., että päätä särkee tai housujen kuminauha kiristää mahaa tai että hänellä on inhittavan kuuma paksuissa vaatteissaan.

Istuin joskus täpötäydessä bussissa, takanani kännykkää näpyttelevä äiti ja noin 4v poika, joka huusi ja karjui suoraa huutoa. Sellaista tekoitkun ja raivokarjunnan välimallia. Äiti ei edes vilkaissut pentua. Meitä oli siinä kymmeniä ihmisiä täydessä tuskassa, se huuto oli niin karmeaa, että ihan oksetti liikkuvassa autossa. Noin 10 min kestettyäni nousin ylös ja työnsin naamani noin 30cm pojasta. Karjuin niin kovaa kuin osasin, että "nyt se turpa kiinni!". Poika vaikeni kuin salamaniskusta ja istui hipihiljaa loppumatkan, noin puoli tuntia. Ihmisiä hiukan hymyilytti, äitiä ei. Kuului sössöttävän siihen puhelimeensa jotain negatiivista minusta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän ap hakee tällä keksityllä aloituksella? Aina vaan "täpöä" matkustettaessa yhdellä kulkuvälineellä. 

Mulla ei ole (vielä) lapsia. Mieheni kanssa välillä törmätään bussissa näihin , jotka eivät siis itke, mutta huutavat ja aiheena voi olla just joku ”anna karkkia!!”. Oli pieni keskustelu että mitä tehtäisiin jos oma lapsi, jos meille sellainen suodaan, nostaisi metelin bussissa. Siksi tein aloituksen.

Ap

Näistä vaatimuksista ei silti ulkopuolinen tiedä, että onko lapsi huutamassa, koska tunnesäätely on huonommassa jamassa esim. jännityksen, väsymyksen yms. vuoksi. Lapsi saattaa jännittää neuvolaan/hammashoitoon/lääkäriin menoa. Lapsi saattaa haluta jäädä kotiin eikä mennä päiväkotiin. Lapsella on ollut ikävä päiväkodissa, ja siksi mieliteko tuntuu suurelta. Lapsi saattaa tulla etävanhemman luota, ja ikävät tunteet purkautuvat karkin vaatimiseen.

Sitten lapsi voi ihan haluta sitä karkkia. Lapsella ei ole muuta tapaa saada karkkia kuin pyytää. Jos pyytäminen ei auta, niin lapsi turhautuu, ja riippuen luonteesta osoittaa protestinsa/ei osoita protestia.

Toki on lapsia, jotka ovat oppineet, että kunnon huudolla voi saada mitä haluaa. Sitä ei varmaankaan haluta opettaa, vai halutaanko?

Tääkin on varmasti totta, itse en omaa lapsista kovin suurta ymmärrystä kun niitä ei itselläni ole.

Siksi kysyinkin että mitä vanhemmat tuossa tilanteessa tekee, mikä on teidän mielestä kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Ap

Kenen kaikkien kannalta?

Jos on kyseessä omasta lapsestani, ja olemme menneet bussiin niin meidän kannalta paras ratkaisu on päästä paikkaan, johon olemme menossa.

Huutajan mamma ilmoittautui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä moni vanhempi ei usko, että pienikin lapsi pystyy suunnitelmallisesti painostamaan ja manipuloimaan vanhempiaan. Mm. sillä huutamisella. Sen sijaan ajattelevat, että lapsi on syyntakeeton ja "vain ilmaisee tunteitaan".

Moni nykyvanhempi on täysin lapsensa vietävissä. Sääli, sillä se on lapselle haitallista.

Eikö lapselle voisi antaa sellaisen rangaistuksen, että aina kun järjestää raivokohtauksen julkisella paikalla, siitä seuraa ruutukieltoa? Eli ei tv:ta, pelejä yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä moni vanhempi ei usko, että pienikin lapsi pystyy suunnitelmallisesti painostamaan ja manipuloimaan vanhempiaan. Mm. sillä huutamisella. Sen sijaan ajattelevat, että lapsi on syyntakeeton ja "vain ilmaisee tunteitaan".

Moni nykyvanhempi on täysin lapsensa vietävissä. Sääli, sillä se on lapselle haitallista.

Eikö lapselle voisi antaa sellaisen rangaistuksen, että aina kun järjestää raivokohtauksen julkisella paikalla, siitä seuraa ruutukieltoa? Eli ei tv:ta, pelejä yms.

Ei tuollainen toimi pienillä. Sen rangaistuksen pitää tulla heti eikä vasta kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä siinä olisi muuta vaihtoehtoa kuin vain jatkaa matkustamista ja yrittää saada huutoa loppumaan. Tuskin se tilanne sillä raukeaa, että pidennetään matkaa poistumalla kulkuneuvosta ja odottamalla seuraavaa.

kyllä se muita matkustajia helpottaa, jos poistutte kulkuneuvosta ja vaikka konttaatte perille, mutta eihän muiden kärsimys nykyisiä itsekkäitä vanhempia kiinnosta

Jos ollaan työmatkalla ja viemässä lasta aamulla tarhaan, niin pitäisi jäädä pois bussista, odottaa seuraavaa ja ehkä myöhästyä töistä?

Miksi teillä ei ole autoa, jos kerran käytte töissä ja olette hankkineet lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän ap hakee tällä keksityllä aloituksella? Aina vaan "täpöä" matkustettaessa yhdellä kulkuvälineellä. 

Mulla ei ole (vielä) lapsia. Mieheni kanssa välillä törmätään bussissa näihin , jotka eivät siis itke, mutta huutavat ja aiheena voi olla just joku ”anna karkkia!!”. Oli pieni keskustelu että mitä tehtäisiin jos oma lapsi, jos meille sellainen suodaan, nostaisi metelin bussissa. Siksi tein aloituksen.

Ap

Näistä vaatimuksista ei silti ulkopuolinen tiedä, että onko lapsi huutamassa, koska tunnesäätely on huonommassa jamassa esim. jännityksen, väsymyksen yms. vuoksi. Lapsi saattaa jännittää neuvolaan/hammashoitoon/lääkäriin menoa. Lapsi saattaa haluta jäädä kotiin eikä mennä päiväkotiin. Lapsella on ollut ikävä päiväkodissa, ja siksi mieliteko tuntuu suurelta. Lapsi saattaa tulla etävanhemman luota, ja ikävät tunteet purkautuvat karkin vaatimiseen.

Sitten lapsi voi ihan haluta sitä karkkia. Lapsella ei ole muuta tapaa saada karkkia kuin pyytää. Jos pyytäminen ei auta, niin lapsi turhautuu, ja riippuen luonteesta osoittaa protestinsa/ei osoita protestia.

Toki on lapsia, jotka ovat oppineet, että kunnon huudolla voi saada mitä haluaa. Sitä ei varmaankaan haluta opettaa, vai halutaanko?

Tääkin on varmasti totta, itse en omaa lapsista kovin suurta ymmärrystä kun niitä ei itselläni ole.

Siksi kysyinkin että mitä vanhemmat tuossa tilanteessa tekee, mikä on teidän mielestä kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Ap

Kenen kaikkien kannalta?

Jos on kyseessä omasta lapsestani, ja olemme menneet bussiin niin meidän kannalta paras ratkaisu on päästä paikkaan, johon olemme menossa.

Huutajan mamma ilmoittautui.

Oikeassa olet. Niin ilmoittautui. Voin ilmoittautua myös ihan samaisesta lapsesta, jos kysytään, että kenen lapset ovat saaneet koulussa vain hyvää palautetta opettajilta niin käytöksestä kuin koulumenestyksestä; kenen lapsi  on saanut  vain lähinnä kymppejä;  kenen lapset ovat saanet stipendejä niin kivan kaveruuden, hyväköytöksisyyden kuin koulumenestyksenkin  tähden; kenen lapset ovat saaneet Hymypoika -patsaita; jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä siinä olisi muuta vaihtoehtoa kuin vain jatkaa matkustamista ja yrittää saada huutoa loppumaan. Tuskin se tilanne sillä raukeaa, että pidennetään matkaa poistumalla kulkuneuvosta ja odottamalla seuraavaa.

kyllä se muita matkustajia helpottaa, jos poistutte kulkuneuvosta ja vaikka konttaatte perille, mutta eihän muiden kärsimys nykyisiä itsekkäitä vanhempia kiinnosta

Eikös julkisia kulkuneuvoja yleensä käytetä siitä syystä, että päästään paikasta toiseen? Jos matka on sellainen, että sen voi vaikka kontata perille, niin kaipa se sitten liikutaan jalan? Että mieti nyt ihan oikeasti, mitä ehdotat muille ihmisille. 

Sinäkin olet joskus ollut vauva ja olet itkenyt ja huutanut, ja joku on saattanut siitä silloin kärsiä.

miten se on muiden ongelma, pääsetkö perille konttaamalla vai kuoletko johonkin ojan pohjalle. ei se ole silti mikään syy tuoda rääkyvää kakaraa muiden kiusaksi julkiseen kulkuneuvoon.

Oletko sä sellainen ihminen joka ei pysähdy auttamaan jos joku makaa maassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä siinä olisi muuta vaihtoehtoa kuin vain jatkaa matkustamista ja yrittää saada huutoa loppumaan. Tuskin se tilanne sillä raukeaa, että pidennetään matkaa poistumalla kulkuneuvosta ja odottamalla seuraavaa.

kyllä se muita matkustajia helpottaa, jos poistutte kulkuneuvosta ja vaikka konttaatte perille, mutta eihän muiden kärsimys nykyisiä itsekkäitä vanhempia kiinnosta

Eikös julkisia kulkuneuvoja yleensä käytetä siitä syystä, että päästään paikasta toiseen? Jos matka on sellainen, että sen voi vaikka kontata perille, niin kaipa se sitten liikutaan jalan? Että mieti nyt ihan oikeasti, mitä ehdotat muille ihmisille. 

Sinäkin olet joskus ollut vauva ja olet itkenyt ja huutanut, ja joku on saattanut siitä silloin kärsiä.

miten se on muiden ongelma, pääsetkö perille konttaamalla vai kuoletko johonkin ojan pohjalle. ei se ole silti mikään syy tuoda rääkyvää kakaraa muiden kiusaksi julkiseen kulkuneuvoon.

Oletko sä sellainen ihminen joka ei pysähdy auttamaan jos joku makaa maassa?

Taitaa olla ja yläpeukkujen mukaan näitä ihmishirviöitä on palstalla kymmenittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä moni vanhempi ei usko, että pienikin lapsi pystyy suunnitelmallisesti painostamaan ja manipuloimaan vanhempiaan. Mm. sillä huutamisella. Sen sijaan ajattelevat, että lapsi on syyntakeeton ja "vain ilmaisee tunteitaan".

Moni nykyvanhempi on täysin lapsensa vietävissä. Sääli, sillä se on lapselle haitallista.

Eikö lapselle voisi antaa sellaisen rangaistuksen, että aina kun järjestää raivokohtauksen julkisella paikalla, siitä seuraa ruutukieltoa? Eli ei tv:ta, pelejä yms.

En ole se, jolle kirjoitit, mutta toki voi antaa tuollaisen rangaistuksen. Toki se myös vaatisi sen, että lapsella ylipäätänsä olisi ruutuaikaa. 2-3 -vuotiailla ei ruutuaikaa yleensä ole päivittäin. Varsinkaan joitain pelejä. 2-3 -vuotias ei myöskään ymmärrä rangaistusta, joka tulee vasta muutaman tunnin päästä. 2-3 -vuotias ei ylipäätänsä ymmärrä rangaistusta. 2-3 -vuotias ei välttämättä ymmärrä edes sitä, että hänet siirretään pois tekemästä jotain, mitä ei ole suotavaa tehdä. Esimerkiksi ottamasta kaverin lapiota kaverin kädestä, koska haluaa  lapion. Silti lapsen ei tietenkään anneta ottaa sitä lapiota toisen kädestä, mutta lapsi ei välttämättä sitä ymmärrä, että miksi. Tuon ikäinen on hyvin itsekeskeinen, eikä vielä osaa välttämättä ottaa toisia huomioon.

Missään tapauksella 2-3 -vuotias ei ymmärrä sitä että hän ei sais katsoa Teletappejaan, koska huusi bussisssa sen tähden, että hänellä oli kuuma, häntä pelotti, joku haisi pahalta, oli nälkä tms.

Karjaise kovaa, että nyt turpa tukkoon!

Moni hiljenee pöyristyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä moni vanhempi ei usko, että pienikin lapsi pystyy suunnitelmallisesti painostamaan ja manipuloimaan vanhempiaan. Mm. sillä huutamisella. Sen sijaan ajattelevat, että lapsi on syyntakeeton ja "vain ilmaisee tunteitaan".

Moni nykyvanhempi on täysin lapsensa vietävissä. Sääli, sillä se on lapselle haitallista.

Eikö lapselle voisi antaa sellaisen rangaistuksen, että aina kun järjestää raivokohtauksen julkisella paikalla, siitä seuraa ruutukieltoa? Eli ei tv:ta, pelejä yms.

Kenen lapsella ylipäätänsä on peliaikaa 2-3 vuotiaana? Ruutuaikakin on toivottavasti hyvin minimissä.