Jos lapsi huutaa _täysillä_ bussissa tai junassa eikä lopeta niin mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä jaksan päiväkodissa kiljuvia, karjuvia, potkivia ja lyöviä muksuja, niin oletan, että bussikuski jaksaa myös huutavia lapsia. Jos ei jaksa, niin hankkikoon kuulokkeet, korvatulpat yms.

Olet siis päiväkodissa töissä? Hämmentävää, jos annat siellä lasten kiljua, karjua, potkia ja lyödä. Onneksi minun lapseni kävi aikoinaan päiväkotia, jossa tuollainen käytös ei ollut sallittua vaan siihen puututtiin oikopäätä. Lapsille ei huudettu vaan mentiin lapsen viereen sanomaan rauhallisella äänellä asia. Jos lapsi tarvitsi puhuttelua, se tehtiin käytävällä kahden kesken.

Kun minun lapseni oli vielä huutoiässä, minulla oli aina mukana omenansiivuja ja rusinoita. En poistunut mihinkään kotoa ilman välipalapussia. Lapseni ei huutanut koskaan missään, koska hänellä ei ollut nälkä ja koska hänellä oli mukavaa tekemistä näprätessän rusinakoppaa. Jos omassa pihassa tapahtui jokin väsymysitkujuttu, käskin oikopäätä mennä sisälle huutamaan, ettei naapuruston tarvinnut kuunnella kiljumista.

Toki kertomasi neuvot ovat käytössä. Vaikka käytöstä ei hyväksytä, niin nykyään on  lapsiryhmissä täysin rajattomia lapsia. He ovat saaneet kaiken mitä ovat halunneet, heti kun ovat halunneet, heidän väkivaltaisuuttaan ei ole kitketty kotona. Vallalla on joillakin vanhemmilla myös sellainen ajatus, että lasta ei saa kieltää ollenkaan. Oikeastiko luulet, että päiväkodin henkilökunta tällöin kykenee ihmeisiin? Jos luulet, niin ryhdy sinä ammattikasvattajaksi. Voihan olla, että sinun taidoillasi nämä kaikki rajattomat tapaukset saavat samat lähtökohdat kuin kotoaan ns. normaalin käytöskasvatuksen saaneet lapset.

Näillä rajattomilla en tarkoita lapsia, joilla on jokin diagnoosi tai tulevat sellaisen jossain vaiheessa saamaan.  Heitäkin on joukossa. Heidän väkivaltaisuuteensa on vain helpompi puuttua, koska asiat menevät jossain vaiheessa perille. Heillekään ei riitä se, että kerran sanoo asiasta... Mutta tule sinä hoitamaan heidätkin. ehkä se sinun sanomisesi toimii paremmin kuin kenenkään muun.

Ota myös huomioon se, että jotkut lapset kulkevat päivittäin julkisilla. Jotkut aamuisin ja iltaisin. Rusinat ovat hyvä juttu joskus, mutta päivittäin 1-2 annettuna on mielestäni aivan liikaa sokeria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus matkustaa, vaikka hän huutaisi.  Jos minä jaksan päiväkodissa kiljuvia, karjuvia, potkivia ja lyöviä muksuja, niin oletan, että bussikuski jaksaa myös huutavia lapsia. Jos ei jaksa, niin hankkikoon kuulokkeet, korvatulpat yms. Muut matkustajat jääkööt pois, jos lapsen itku/huuto haittaa niin paljon. 

Kyllä, kiroan tuuriani, kun töistä lähtiessä bussissa on karjuva lapsi. Lapsella on kuitenkin oikeus matkustaa. Jos minua haittaa, niin minä jään bussista pois.

Omat muksuni ovat jo teini-ikäisiä, mutta jos eivät kaikesta mahdollisesta viihdytyksestä huolimatta lopettaneet taaperona esim. väsymys/nälkäitkuaan, niin sitten piti vain kestää. Niin minun, lapsen kuin muiden matkustajien. Ei se hauskaa ollut, mutta aika aikaansa kutakin.

Säännöissä on, että häirikkö voidaan poistaa bussista. Huutaminen on häiriköintiä.

No, montako kertaa olet nähnyt, että itkevä lapsi poistetaan julkisesta kulkuneuvosta? 0 kertaa? Niin, koska bussikuskit kyllä ymmärtävät, mitä sillä häiriköinnillä tarkoitetaan. Ei tarkoiteta lapsen itkua.

Tasan kerran olen nähnyt, kun matkustaja poistetaan bussista ja silloin oli kyseessä ehkä 12-vuotias lapsi. Öykkäröivät aikuiset saavat jäädä aina. Kaikki toiminta, jolla viedään muilta matkustajilta on matkustusrauha, on häiriköintiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuossa vaiheessa jo luettu ne kuvakirjat, loruteltu lorukortit, käytetty sorminuket, etsitty yllätyspussista yllätyslelu, jotka on mukana? Joko on kaivettu superhätäapumaissinaksut, jotka ovat mukana? Jos nämä kaikki keinot on jo käytetty, niin sitten pahoittelen muille kulkuneuvossa istuville, että meistä lähtee nyt ääntä, mutta taitaa olla tosi kyseessä. Kotona valmistautuisin siihen, että lapsi sairastuu.

Miten ihmeessä kukaan tarvii tällaisia taikatemppuja 🤔 En minä vaan ole kolmen kanssa koskaan tarvinnut. Jos ei nälästä ole kyse, niin kasvattakaa kärsivällisesti ne lapsenne, niin ei tarvii av:lla kysellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.

Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?

Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.

No pieni tukkapölly opettaa sitä lastakin käyttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa, että riippuu ihan siitä, mitä haluaa. Jos haluaa opettaa lapsiakin ratkaisemaan ristiriidat fyysisesti, niin toki, sitä tukkapöllyä voi suosia (toki se on laitonta). Jos taas toivoo, että lapsi oppii ratkaisemaan ristiriitoja muutoin, niin sitten muut tavat.

Ei ole ollut ongelmaa auktoriteetin luomisessa, vaikka en olekaan pahoinpidellyt lapsiani.

Jos ihminen saa sakon, niin opettaako se ihmistä itsekin ottamaan toisilta rahaa väkisin (=varastamaan)? Vai olisiko kenties niin, että normaali ihminen (myös lapsi) osaa erottaa esivallan (kuten vanhemman) määräämän rangaistuksen mielivallasta?

Eihän kukaan saarnaa sitäkään, että jos rangaistuksena ottaa lapselta lelun pois, niin siitä se lapsi sitten oppisi ottamaan myös toisilta lapsilta lelun pois.

Mun mielestä nuo mainitsemasi esimerkit ovat kummallisia.

Ensinnäkin: lapsille ei anneta sakkoja. Vasta 15-vuotiaat ovat rikosoikeudellisessa vastuussa, ja heidän sopii jo olettaa ymmärtävän sekä vastuun että yhteiskunnallisten instituutioiden merkitystä.

Jos nyt puhutaan lapsista, jotka ovat siinä iässä, että he itkevät bussissa, niin kenen mielestä on hedelmällistä rankaista taaperoa ottamalla häneltä lelu pois? Mitä sen ikäinen lapsi oppii siitä rangaistuksesta? Joo, jos taapero lyö toista ihmistä jollain lelulla, niin lelu otetaan pois ja sanotaan, että ei saa lyödä, mutta millaisia rangaistuksia taaperoikäisille lapsille ylipäätään annetaan? Ja tosiaan, jos lapselta otetaan leluja pois, niin kyllä hän oppii ottamaan niitä pois toisiltakin lapsilta.

Kyllä, se on ihan oikeasti niin, että jos väkivalta on lapsen elämässä mukana, vaikka sitä perusteltaisiin auktoriteetillä ja esivallalla, niin se opettaa lasta itseäänkin ratkaisemaan asioita väkivallalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.

Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?

Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.

No pieni tukkapölly opettaa sitä lastakin käyttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa, että riippuu ihan siitä, mitä haluaa. Jos haluaa opettaa lapsiakin ratkaisemaan ristiriidat fyysisesti, niin toki, sitä tukkapöllyä voi suosia (toki se on laitonta). Jos taas toivoo, että lapsi oppii ratkaisemaan ristiriitoja muutoin, niin sitten muut tavat.

Ei ole ollut ongelmaa auktoriteetin luomisessa, vaikka en olekaan pahoinpidellyt lapsiani.

Sama. Lapseni ovat nyt teinejä (13-18 v) ja vieläkin kuuntelevat minua. Ei ole tarvinnut koskaan karjua heille eikä käyttää ruumiillista kuritusta.

Ehkä johtuu siitä että olen itse osannut kuunnella heitä ja huomioida heidän näkökulmansa.

En usko että tukkapöllyillä ja luunapeilla olisin pystynyt rakentamaan luottamuksellista suhdetta lapsiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.

Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?

Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.

No pieni tukkapölly opettaa sitä lastakin käyttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa, että riippuu ihan siitä, mitä haluaa. Jos haluaa opettaa lapsiakin ratkaisemaan ristiriidat fyysisesti, niin toki, sitä tukkapöllyä voi suosia (toki se on laitonta). Jos taas toivoo, että lapsi oppii ratkaisemaan ristiriitoja muutoin, niin sitten muut tavat.

Ei ole ollut ongelmaa auktoriteetin luomisessa, vaikka en olekaan pahoinpidellyt lapsiani.

Jos ihminen saa sakon, niin opettaako se ihmistä itsekin ottamaan toisilta rahaa väkisin (=varastamaan)? Vai olisiko kenties niin, että normaali ihminen (myös lapsi) osaa erottaa esivallan (kuten vanhemman) määräämän rangaistuksen mielivallasta?

Eihän kukaan saarnaa sitäkään, että jos rangaistuksena ottaa lapselta lelun pois, niin siitä se lapsi sitten oppisi ottamaan myös toisilta lapsilta lelun pois.

Mun mielestä nuo mainitsemasi esimerkit ovat kummallisia.

Ensinnäkin: lapsille ei anneta sakkoja. Vasta 15-vuotiaat ovat rikosoikeudellisessa vastuussa, ja heidän sopii jo olettaa ymmärtävän sekä vastuun että yhteiskunnallisten instituutioiden merkitystä.

Jos nyt puhutaan lapsista, jotka ovat siinä iässä, että he itkevät bussissa, niin kenen mielestä on hedelmällistä rankaista taaperoa ottamalla häneltä lelu pois? Mitä sen ikäinen lapsi oppii siitä rangaistuksesta? Joo, jos taapero lyö toista ihmistä jollain lelulla, niin lelu otetaan pois ja sanotaan, että ei saa lyödä, mutta millaisia rangaistuksia taaperoikäisille lapsille ylipäätään annetaan? Ja tosiaan, jos lapselta otetaan leluja pois, niin kyllä hän oppii ottamaan niitä pois toisiltakin lapsilta.

Kyllä, se on ihan oikeasti niin, että jos väkivalta on lapsen elämässä mukana, vaikka sitä perusteltaisiin auktoriteetillä ja esivallalla, niin se opettaa lasta itseäänkin ratkaisemaan asioita väkivallalla.

Tuolla sinun logiikallasi lasta ei voi rangaista mitenkään, koska kaikesta rankaisemisesta se kuitenkin oppii sen, että samalla tavalla on ok tehdä itsekin vaikka sisarukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.

Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?

Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.

No pieni tukkapölly opettaa sitä lastakin käyttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa, että riippuu ihan siitä, mitä haluaa. Jos haluaa opettaa lapsiakin ratkaisemaan ristiriidat fyysisesti, niin toki, sitä tukkapöllyä voi suosia (toki se on laitonta). Jos taas toivoo, että lapsi oppii ratkaisemaan ristiriitoja muutoin, niin sitten muut tavat.

Ei ole ollut ongelmaa auktoriteetin luomisessa, vaikka en olekaan pahoinpidellyt lapsiani.

Sama. Lapseni ovat nyt teinejä (13-18 v) ja vieläkin kuuntelevat minua. Ei ole tarvinnut koskaan karjua heille eikä käyttää ruumiillista kuritusta.

Ehkä johtuu siitä että olen itse osannut kuunnella heitä ja huomioida heidän näkökulmansa.

En usko että tukkapöllyillä ja luunapeilla olisin pystynyt rakentamaan luottamuksellista suhdetta lapsiini.

Tai sitten lapsesi ovat poikkeuksellisen helppoluonteisia, jos tottelevat, kunhan vaan kuuntelet heitä ja huomioit heidän näkökulmansa.

Mun lapset ei saa tuollaisia raivareita julkisissa joten aim veri sori en osaa auttaa tässä. Kavereiden/tuttujen lapset kyllä saa koska he ei vain osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuossa vaiheessa jo luettu ne kuvakirjat, loruteltu lorukortit, käytetty sorminuket, etsitty yllätyspussista yllätyslelu, jotka on mukana? Joko on kaivettu superhätäapumaissinaksut, jotka ovat mukana? Jos nämä kaikki keinot on jo käytetty, niin sitten pahoittelen muille kulkuneuvossa istuville, että meistä lähtee nyt ääntä, mutta taitaa olla tosi kyseessä. Kotona valmistautuisin siihen, että lapsi sairastuu.

Miten ihmeessä kukaan tarvii tällaisia taikatemppuja 🤔 En minä vaan ole kolmen kanssa koskaan tarvinnut. Jos ei nälästä ole kyse, niin kasvattakaa kärsivällisesti ne lapsenne, niin ei tarvii av:lla kysellä!

Onko muutkin huomanneet, että se on AINA kolme lasta, kun joku mielikuvitusvanhempi kertoo, etteivät häne lapsensa ole koskaan tehneet muuta kuin mitä vanhemmat ovat käskeneet. Syy: kaksi on liian vähän, ei voi osoittaa, että on tarpeeksi kokemusta vanhemmuudesta, mutta neljä alkaa jo lähennellä epäilyttävästi suurperhettä, ja sellaisissahan monet lapset ovat ihan tuuliajolla. Plus joku saattaa näpäyttää, että etkö ole kuullut ehkäisystä. Kolme on siis sopiva.

Mutta siis lapsettomille tiedoksi: on ihan normaalia, että pientä lasta joutuu joskus viihdyttämään vähän epätoivoisestikin. Pienillä lapsilla ei ole kykyä ymmärtää ajan kulumista, ja jos heillä on epämukava olo, he eivät päivitä siitä sosiaaliseen mediaan tai ähkäise vieruskumppanille, että kylläpäs pylly puutuu, vaan he saattavat alkaa itkeä, vääntelehtiä ja pyrkiä pois. Tässä ei ole kysymys kasvatuksesta (vaikka toki joku saattaa kasvattaa jo ihan pientä lasta tosi tyrannimaisesti), vaan ihan kehityksestä. Toki on olemassa erittäin rauhallisia lapsia, tai toisaalta erittäin deprivoituneita lapsia, mutta nuo epätoivoiset viihdytyskeinot ovat ihan normaaleja joissain tiukoissa tilanteessa (vaikkapa tk-päivystyksen odotushuoneessa, junassa tai pitkällä automatkalla, kun pitää jaksaa vielä vähän...).

Onneksi omat lapset ei käyttäytyneet noin, mikä on pieni ihme näin jälkikäteen :O

Mutta yleensä matkatilanteet oli positiivisia, jutustelin mukavia, katsoin ettei ole liian kylmä tai kuuma tai nälkä, katsottiin maisemia ikkunasta, rupateltiin kaikenlaista. Oli mukana esim. niitä pahvinmakuisia naksuja, sellainen käteen jos tuntui että kärsivällisyys alkaa mennä. Jos mikään ei auttaisi ja kaikkien korvat menis, niin sitten ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.

Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?

Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.

No pieni tukkapölly opettaa sitä lastakin käyttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa, että riippuu ihan siitä, mitä haluaa. Jos haluaa opettaa lapsiakin ratkaisemaan ristiriidat fyysisesti, niin toki, sitä tukkapöllyä voi suosia (toki se on laitonta). Jos taas toivoo, että lapsi oppii ratkaisemaan ristiriitoja muutoin, niin sitten muut tavat.

Ei ole ollut ongelmaa auktoriteetin luomisessa, vaikka en olekaan pahoinpidellyt lapsiani.

Sama. Lapseni ovat nyt teinejä (13-18 v) ja vieläkin kuuntelevat minua. Ei ole tarvinnut koskaan karjua heille eikä käyttää ruumiillista kuritusta.

Ehkä johtuu siitä että olen itse osannut kuunnella heitä ja huomioida heidän näkökulmansa.

En usko että tukkapöllyillä ja luunapeilla olisin pystynyt rakentamaan luottamuksellista suhdetta lapsiini.

Tai sitten lapsesi ovat poikkeuksellisen helppoluonteisia, jos tottelevat, kunhan vaan kuuntelet heitä ja huomioit heidän näkökulmansa.

Tai, mikä todennäköisintä, ne lapset ovat mielikuvitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuossa vaiheessa jo luettu ne kuvakirjat, loruteltu lorukortit, käytetty sorminuket, etsitty yllätyspussista yllätyslelu, jotka on mukana? Joko on kaivettu superhätäapumaissinaksut, jotka ovat mukana? Jos nämä kaikki keinot on jo käytetty, niin sitten pahoittelen muille kulkuneuvossa istuville, että meistä lähtee nyt ääntä, mutta taitaa olla tosi kyseessä. Kotona valmistautuisin siihen, että lapsi sairastuu.

Miten ihmeessä kukaan tarvii tällaisia taikatemppuja 🤔 En minä vaan ole kolmen kanssa koskaan tarvinnut. Jos ei nälästä ole kyse, niin kasvattakaa kärsivällisesti ne lapsenne, niin ei tarvii av:lla kysellä!

Kuinka usein kuljitte julkisilla? Minä kuljin lasteni kanssa päivittäin. Menopaluumatkaan meni yhteensä tunnin verran. Tunti päivässä istumista ilman, että se sisältäisi vain sitä istumista olisi minun mielestäni ollut hukkaan heitettyä aikaa. Kun käytimme tuon mm. mainitsemiini toimintoihin, niin lapsen sanavarasto kertyi, kertyi pääomaa kuunnellessa kirjoitettua tekstiä, lapsella oli leikkiaikaa yms.

Toki on eri asia silloin, jos kulkeminen ei ole päivittäistä/kulkeminen vie vain muutaman minuutin. Silloin se julkisilla kulkeminen on yleensä itsessään lapsen mielestä superhienoa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus matkustaa, vaikka hän huutaisi.  Jos minä jaksan päiväkodissa kiljuvia, karjuvia, potkivia ja lyöviä muksuja, niin oletan, että bussikuski jaksaa myös huutavia lapsia. Jos ei jaksa, niin hankkikoon kuulokkeet, korvatulpat yms. Muut matkustajat jääkööt pois, jos lapsen itku/huuto haittaa niin paljon. 

Kyllä, kiroan tuuriani, kun töistä lähtiessä bussissa on karjuva lapsi. Lapsella on kuitenkin oikeus matkustaa. Jos minua haittaa, niin minä jään bussista pois.

Omat muksuni ovat jo teini-ikäisiä, mutta jos eivät kaikesta mahdollisesta viihdytyksestä huolimatta lopettaneet taaperona esim. väsymys/nälkäitkuaan, niin sitten piti vain kestää. Niin minun, lapsen kuin muiden matkustajien. Ei se hauskaa ollut, mutta aika aikaansa kutakin.

Kuski joutuu jaksamaan huutavien muksujen lisäksi bilettäjiä ja muita ördääjiä, nistejä, teiniporukoiden räkätystä, pummeja ja kaikenlaisia ikäviä ihmisryhmiä, eli ei nyt ihan uppoa tuo ”jos minä jaksan huutavia lapsia niin bussikuskinkin täytyy”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.

Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?

Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.

No pieni tukkapölly opettaa sitä lastakin käyttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa, että riippuu ihan siitä, mitä haluaa. Jos haluaa opettaa lapsiakin ratkaisemaan ristiriidat fyysisesti, niin toki, sitä tukkapöllyä voi suosia (toki se on laitonta). Jos taas toivoo, että lapsi oppii ratkaisemaan ristiriitoja muutoin, niin sitten muut tavat.

Ei ole ollut ongelmaa auktoriteetin luomisessa, vaikka en olekaan pahoinpidellyt lapsiani.

Jos ihminen saa sakon, niin opettaako se ihmistä itsekin ottamaan toisilta rahaa väkisin (=varastamaan)? Vai olisiko kenties niin, että normaali ihminen (myös lapsi) osaa erottaa esivallan (kuten vanhemman) määräämän rangaistuksen mielivallasta?

Eihän kukaan saarnaa sitäkään, että jos rangaistuksena ottaa lapselta lelun pois, niin siitä se lapsi sitten oppisi ottamaan myös toisilta lapsilta lelun pois.

Mun mielestä nuo mainitsemasi esimerkit ovat kummallisia.

Ensinnäkin: lapsille ei anneta sakkoja. Vasta 15-vuotiaat ovat rikosoikeudellisessa vastuussa, ja heidän sopii jo olettaa ymmärtävän sekä vastuun että yhteiskunnallisten instituutioiden merkitystä.

Jos nyt puhutaan lapsista, jotka ovat siinä iässä, että he itkevät bussissa, niin kenen mielestä on hedelmällistä rankaista taaperoa ottamalla häneltä lelu pois? Mitä sen ikäinen lapsi oppii siitä rangaistuksesta? Joo, jos taapero lyö toista ihmistä jollain lelulla, niin lelu otetaan pois ja sanotaan, että ei saa lyödä, mutta millaisia rangaistuksia taaperoikäisille lapsille ylipäätään annetaan? Ja tosiaan, jos lapselta otetaan leluja pois, niin kyllä hän oppii ottamaan niitä pois toisiltakin lapsilta.

Kyllä, se on ihan oikeasti niin, että jos väkivalta on lapsen elämässä mukana, vaikka sitä perusteltaisiin auktoriteetillä ja esivallalla, niin se opettaa lasta itseäänkin ratkaisemaan asioita väkivallalla.

Tuolla sinun logiikallasi lasta ei voi rangaista mitenkään, koska kaikesta rankaisemisesta se kuitenkin oppii sen, että samalla tavalla on ok tehdä itsekin vaikka sisarukselle.

Millaisista rangaistuksista sä nyt oikein mahdat puhua? Millaisista tilanteista, minkä ikäisistä lapsista?

Ja muuten kyllä, lapset omaksuvat sisaruksiaan kohtaan juuri niitä käytösmalleja, joita he vanhemmilta saavat. Esim. mun esikoinen puhuu (huutaa) kuopukselle just sillä tavalla kuin minä, kun mulla menee hermot, eikä se ole mitenkään kivaa kuunneltavaa.

Paras keino on mielestäni saada huomio kiinnittymään johonkin muuhun. Kun saa lapsen vastaamaan johonkin kysymykseen, joka keskeyttää huudon, ollaan jo voiton puolella.  Kysymys vaikkapa lapsen lempi harrastuksesta tai mistä vaan, varsinkin joku mikä saa lapsen hämmästelemään ja rattaat raksuttamaan päässä niin itku unohtuu.  

Tietty siinä kohtaa jos lapsi ei raivoltansa näe eikä kuule enää mitään, ei sanat paljon tehoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.

Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?

Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.

No pieni tukkapölly opettaa sitä lastakin käyttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa, että riippuu ihan siitä, mitä haluaa. Jos haluaa opettaa lapsiakin ratkaisemaan ristiriidat fyysisesti, niin toki, sitä tukkapöllyä voi suosia (toki se on laitonta). Jos taas toivoo, että lapsi oppii ratkaisemaan ristiriitoja muutoin, niin sitten muut tavat.

Ei ole ollut ongelmaa auktoriteetin luomisessa, vaikka en olekaan pahoinpidellyt lapsiani.

Sama. Lapseni ovat nyt teinejä (13-18 v) ja vieläkin kuuntelevat minua. Ei ole tarvinnut koskaan karjua heille eikä käyttää ruumiillista kuritusta.

Ehkä johtuu siitä että olen itse osannut kuunnella heitä ja huomioida heidän näkökulmansa.

En usko että tukkapöllyillä ja luunapeilla olisin pystynyt rakentamaan luottamuksellista suhdetta lapsiini.

Omat lapset on 10-19. Muuman kerran isoimmat on saaneet pientä tukistusta, mut sit tajusin että ei ole oikea tie. Tosi läheiset välit on. 

Itse olen saanut lapsuudessa tukkapöllyjä, en usein mutta joskus. Se oli 70-lukua, ja oli ihan vastuullisten vanhempien toimintaa, ajatuksena hätä, että tuleeko tästä lapsesta kunnon kansalainen. Ei ole vaikuttanut meidänkään väleihimme, olen vanhempieni kanssa läheinen <3 Koskaan en saanut rangaistusta mielivaltaisesti vaan tiesin tehneeni väärin (olin isompi kuin taapero), eli oikeudentajuni ei hämärtynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pyytää jotain

ulkopuolista matkustajaa bussista sähähtämään huutavalle kersalle, joka luulee itsestään liikoja. Ja johon äitinsä maissinaksu/pskanpuhumislahjonta ei enää tehoa.

Olen käytettävissä. Ja seuraavan kerran teen pyytämättäkin.

Eli kun lapsi itkee, lapsi luulee itsestään liikoja. Ja siihen auttaa sähähtäminen. Onpa mielenkiintoinen ajattelutapa. Pystytkö avaamaan lisää?

Ap:han sanoi että kyse on huvikseen huutamisesta tai turhan rageamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä jaksan päiväkodissa kiljuvia, karjuvia, potkivia ja lyöviä muksuja, niin oletan, että bussikuski jaksaa myös huutavia lapsia. Jos ei jaksa, niin hankkikoon kuulokkeet, korvatulpat yms.

Olet siis päiväkodissa töissä? Hämmentävää, jos annat siellä lasten kiljua, karjua, potkia ja lyödä. Onneksi minun lapseni kävi aikoinaan päiväkotia, jossa tuollainen käytös ei ollut sallittua vaan siihen puututtiin oikopäätä. Lapsille ei huudettu vaan mentiin lapsen viereen sanomaan rauhallisella äänellä asia. Jos lapsi tarvitsi puhuttelua, se tehtiin käytävällä kahden kesken.

Kun minun lapseni oli vielä huutoiässä, minulla oli aina mukana omenansiivuja ja rusinoita. En poistunut mihinkään kotoa ilman välipalapussia. Lapseni ei huutanut koskaan missään, koska hänellä ei ollut nälkä ja koska hänellä oli mukavaa tekemistä näprätessän rusinakoppaa. Jos omassa pihassa tapahtui jokin väsymysitkujuttu, käskin oikopäätä mennä sisälle huutamaan, ettei naapuruston tarvinnut kuunnella kiljumista.

Mun pitäisi antaa lapselle rusinoita 14 kertaa viikossa!

 Ma-pe päivähoitomatkoilla, lauantaina kauppamatkalla ja sunnuntaina matkalla isovanhemmille. Yleensä lapsi on rauhallinen, mutta joskus jokin asia harmittaa. Lapsi on pieni, eikä osaa vielä monisanaisin lausein ja virkkein kertoa, mikä on huonosti. Sekin aika tulee. Nyt hän joskus viihdyttämisestä huolimatta kertoo äänekkäin ilmaisuin, jos kokee jonkin asian olevan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pyytää jotain

ulkopuolista matkustajaa bussista sähähtämään huutavalle kersalle, joka luulee itsestään liikoja. Ja johon äitinsä maissinaksu/pskanpuhumislahjonta ei enää tehoa.

Olen käytettävissä. Ja seuraavan kerran teen pyytämättäkin.

Eli kun lapsi itkee, lapsi luulee itsestään liikoja. Ja siihen auttaa sähähtäminen. Onpa mielenkiintoinen ajattelutapa. Pystytkö avaamaan lisää?

Ap:han sanoi että kyse on huvikseen huutamisesta tai turhan rageamisesta.

Mitä on tämä "huvikseen huutaminen" ja "turha rageaminen"? Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?

Jostain syystä moni vanhempi ei usko, että pienikin lapsi pystyy suunnitelmallisesti painostamaan ja manipuloimaan vanhempiaan. Mm. sillä huutamisella. Sen sijaan ajattelevat, että lapsi on syyntakeeton ja "vain ilmaisee tunteitaan".