Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko mies olla naisen kanssa oikeasti vaan kaveri?
01.01.2021 |
Mulla on paljon miehiä kavereina. Tai siis itse pidän heitä vaan kaverina, mutta olenko liian sinisilmäinen? Jotkut jutut ihmetyttää, että onko heillä sittenkin enemmän mielessä, kun pelkkä kaveruus..
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla jos on ruma nainen.
Kummasti rumalle naiselle ei ole niitä mieskavereita tarjolla.
Kyllä on jos oot jännänainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki. Nuoruuden porukassa oltiin tyttöjen ja poikien kanssa samaa pataa ja käytiin esim. festareilla. Nyt ne on sitten naimisissa niiden kanssa ketkä menestyi parhaiten ja yhteydenpito jämäporukkaan loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla jos on ruma nainen.
Kummasti rumalle naiselle ei ole niitä mieskavereita tarjolla.
On niitä. Se pitää vaan kestää kerta toisensa jälkeen tulla torjutuksi kaverina koska et ole pantava, että niitä löytää.
Olen nainen. Minulla on ollut ja on miehiä kavereina ja ystävinä. Ne, joiden kanssa on oltu tekemisissä vain osana isompaa kaveriporukkaa eikä kahdestaan, ovat pysyneet kavereina. Mutta kaikki ne kaverimiehet, joiden kanssa on oltu tekemisissä kahden kesken, ovat jossakin vaiheessa tuoneet esille ajatelleensa/ajattelevansa minua romanttisessa mielessä. Minulle ei siis tähän mennessä ole tapahtunut sellaista, että ei-sukulainen heteromies pyrkisi samaan kahdenkeskistä aikaani vain kaverimielessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen. Minulla on ollut ja on miehiä kavereina ja ystävinä. Ne, joiden kanssa on oltu tekemisissä vain osana isompaa kaveriporukkaa eikä kahdestaan, ovat pysyneet kavereina. Mutta kaikki ne kaverimiehet, joiden kanssa on oltu tekemisissä kahden kesken, ovat jossakin vaiheessa tuoneet esille ajatelleensa/ajattelevansa minua romanttisessa mielessä. Minulle ei siis tähän mennessä ole tapahtunut sellaista, että ei-sukulainen heteromies pyrkisi samaan kahdenkeskistä aikaani vain kaverimielessä.
samaan=saamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ainoastaan yksi kaveri tai ystävä ja se on nainen. Niin ja olen hetero eikä ikinä ole ollut mitään mielenkiintoa häntä kohtaan. Ajatuskin olisi jo jotenkin ällöttävä koska olemme tunteneet mukulasta asti ja oikeastaan pidän ystävääni toisena siskona.
Mä oon nuori sinkku heteromies. Sillon kun mä vapaaehtoisesti soittelen tai viestittelen naiselle joka ei oo mun äiti eikä sisko, kyllä mä teen sen siksi koska oon kiinnostunu siitä naisesta seurustelukumppanina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen. Minulla on ollut ja on miehiä kavereina ja ystävinä. Ne, joiden kanssa on oltu tekemisissä vain osana isompaa kaveriporukkaa eikä kahdestaan, ovat pysyneet kavereina. Mutta kaikki ne kaverimiehet, joiden kanssa on oltu tekemisissä kahden kesken, ovat jossakin vaiheessa tuoneet esille ajatelleensa/ajattelevansa minua romanttisessa mielessä. Minulle ei siis tähän mennessä ole tapahtunut sellaista, että ei-sukulainen heteromies pyrkisi samaan kahdenkeskistä aikaani vain kaverimielessä.
Mä EN ymmärrä, miten tämä on mahdollista. Mulla on elämän varrella ollut useita miespuolisia ystäviä, joiden kanssa on vietetty tuntikausia aikaa kahdestaan, juotu kännit, nukuttu vierekkäin, aamulla syöty aamupalaa yhdessä jne jne. YKSIKÄÄN heistä ei ole tunnustanut ihastusta tai panetusta. Ei kertaakaan. Ja ne joihin ihastuin itse torjuivat minut. Olen koko elämäni toivonut että edes yksi kaverimies olisi tykännyt musta. Nada. Mä en tajua miten se on jonkun elämää että kaikki ihastuu suhun... Olen ihan pirun kateellinen. T. Nätti mutta ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin voi olla. Minun paras kaveri on mies. Ja mieheni paras kaveri on nainen. Meillä on mieheni kanssa lapsi eikä kummallakaan ole ongelmaa toisen parhaan kaverin kanssa. Mies käy parhaan kaverinsa luona juomassa ja välillä myös jeesamassa asioissa, koska hänen kaverinsa on sinkku ja tarvii apua esim. taulujen laittamiseen. Miehelleni ei myöskään ole ongelma, jos minä menen juomaan kaksin parhaan kaverini kanssa.
Ja et ole liian sinisilmäinen. Toisaalta kun on paljon miespuolisia kavereita niin aina välillä osa niistä voi ihastua yms. mutta ei se todellakaan tarkoita että kaikkien kohdalla kävisi niin.Vai että taulujen laittamiseen. Mutta tämä taisikin olla vitsi.
Kyllä mun luona on käynyt hetero, parisuhteessa oleva mieskaveri laittamassa verhotangot ja hyllyt seinään. Ja siis porasi vain ja ainoastaan seinää. Katsos kun en elä maailmassa joka on pelkkää seksiä aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla. Mulla on lapsesta saakka ollut miespuolisia ystäviä. Tämä on mun miehelle ok ja myös hänellä on naispuolisia ystäviä. Olemme jo yli 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen. Minulla on ollut ja on miehiä kavereina ja ystävinä. Ne, joiden kanssa on oltu tekemisissä vain osana isompaa kaveriporukkaa eikä kahdestaan, ovat pysyneet kavereina. Mutta kaikki ne kaverimiehet, joiden kanssa on oltu tekemisissä kahden kesken, ovat jossakin vaiheessa tuoneet esille ajatelleensa/ajattelevansa minua romanttisessa mielessä. Minulle ei siis tähän mennessä ole tapahtunut sellaista, että ei-sukulainen heteromies pyrkisi samaan kahdenkeskistä aikaani vain kaverimielessä.
90 päivää morsiamena sarjassa amerikkalaismies yritti väkisin iskeä ranskalaisnaisen, joka etsi ohjelmassa vain ystävää. Siitä ei tullut mitään ja molemmat pettyivät.
Voi, mutta kuka mies muka tuollaista haluaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerä kysymys. Eihän miehetkään nyt mitään apinoita ole, jotka haluavat panna jokaikistä vastaan tulijaa, sama kysymys.
Minulla oli joskus miespuoleisia kavereita.
Tai niin luulin silloin.
He kaikki katosivat yhtäkkiä elämästäni kuin taikaiskusta, kun aloin seurustelemaan.
Mikä erikoisinta, niin vähän eroni jälkeen yksi näistä kavereista (josta en ollut kuulunut vuosikausiin yhtään mitään) kyseli että lähdenkö kahville joku kerta, kun hän on paikkakunnalla käymässä.
En ihan oikeasti kertaakaan silloin aikoinaan saanut vihiä mistään muusta kuin kaveruudesta.
Sen pari kertaa mitä olen vuosien varrella häntä tavannut sattumalta,
niin tuntui, että hän aina piikitteli jostain, siis keskustelun ohessa aina jollain tavalla v*ttuili minulle.
Ihmettelin, että miksi ihmeessä hän nyt tekee tuota, kun ei silloin aikoinaan piikitellyt koskaan mistään, en ainakaan muista sellaista koskaan tapahtuneen.
Vasta tuon kahvikutsun jälkeen ymmärsin, mistä se piikittely niiden satunnaisten törmäämisten yhteydessä taisi kummuta.
Ei minulla ole mitään estettä ettäkö en voisi olla edelleen kaveri tai olla tekemisissä,
mutta minulla on nyt tunne, että kahvikutsun taustalla oli muuta kuin platoninen kaveruus.
En ole koskaan ollut romanttisesti ihastunut tähän kaveriin, niin nyt on korkea kynnys lähteä edes kahville, kun epäilen, että kutsu sisälsi toiveen muustakin kuin kaveruudesta.
Sikäli tämä on harmillista, kun olisi ihan kiva kun olisi sellaisia mukavia kavereita elämässä,
joiden kanssa olisi kiva silloin tällöin viettää aikaa*.
Minulla on nykyisin vain pari (naispuolista perheellistä) kaveria ja näemme aika harvoin.
*En ole vielä omaksunut fwb-elämäntapaa, joten minulle kaveri on vain platoninen kaveri. Ehkä joskus vielä sellainenkin fwb:n onnistuu, mutta juuri nyt ei tunnu luontevalta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus miespuoleisia kavereita.
Tai niin luulin silloin.
He kaikki katosivat yhtäkkiä elämästäni kuin taikaiskusta, kun aloin seurustelemaan.
Mikä erikoisinta, niin vähän eroni jälkeen yksi näistä kavereista (josta en ollut kuulunut vuosikausiin yhtään mitään) kyseli että lähdenkö kahville joku kerta, kun hän on paikkakunnalla käymässä.
En ihan oikeasti kertaakaan silloin aikoinaan saanut vihiä mistään muusta kuin kaveruudesta.
Sen pari kertaa mitä olen vuosien varrella häntä tavannut sattumalta,
niin tuntui, että hän aina piikitteli jostain, siis keskustelun ohessa aina jollain tavalla v*ttuili minulle.
Ihmettelin, että miksi ihmeessä hän nyt tekee tuota, kun ei silloin aikoinaan piikitellyt koskaan mistään, en ainakaan muista sellaista koskaan tapahtuneen.
Vasta tuon kahvikutsun jälkeen ymmärsin, mistä se piikittely niiden satunnaisten törmäämisten yhteydessä taisi kummuta.
Ei minulla ole mitään estettä ettäkö en voisi olla edelleen kaveri tai olla tekemisissä,
mutta minulla on nyt tunne, että kahvikutsun taustalla oli muuta kuin platoninen kaveruus.
En ole koskaan ollut romanttisesti ihastunut tähän kaveriin, niin nyt on korkea kynnys lähteä edes kahville, kun epäilen, että kutsu sisälsi toiveen muustakin kuin kaveruudesta.
Sikäli tämä on harmillista, kun olisi ihan kiva kun olisi sellaisia mukavia kavereita elämässä,
joiden kanssa olisi kiva silloin tällöin viettää aikaa*.
Minulla on nykyisin vain pari (naispuolista perheellistä) kaveria ja näemme aika harvoin.
*En ole vielä omaksunut fwb-elämäntapaa, joten minulle kaveri on vain platoninen kaveri. Ehkä joskus vielä sellainenkin fwb:n onnistuu, mutta juuri nyt ei tunnu luontevalta.
Miehet olivat ihastuneet sinuun ja toivoivat suhteen muuttuvan romanttiseksi. Kun aloit seurustelemaan niin miehet ajattelivat, että nyt ei ole enää mitään mahdollisuutta ja katosivat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus miespuoleisia kavereita.
Tai niin luulin silloin.
He kaikki katosivat yhtäkkiä elämästäni kuin taikaiskusta, kun aloin seurustelemaan.
Mikä erikoisinta, niin vähän eroni jälkeen yksi näistä kavereista (josta en ollut kuulunut vuosikausiin yhtään mitään) kyseli että lähdenkö kahville joku kerta, kun hän on paikkakunnalla käymässä.
En ihan oikeasti kertaakaan silloin aikoinaan saanut vihiä mistään muusta kuin kaveruudesta.
Sen pari kertaa mitä olen vuosien varrella häntä tavannut sattumalta,
niin tuntui, että hän aina piikitteli jostain, siis keskustelun ohessa aina jollain tavalla v*ttuili minulle.
Ihmettelin, että miksi ihmeessä hän nyt tekee tuota, kun ei silloin aikoinaan piikitellyt koskaan mistään, en ainakaan muista sellaista koskaan tapahtuneen.
Vasta tuon kahvikutsun jälkeen ymmärsin, mistä se piikittely niiden satunnaisten törmäämisten yhteydessä taisi kummuta.
Ei minulla ole mitään estettä ettäkö en voisi olla edelleen kaveri tai olla tekemisissä,
mutta minulla on nyt tunne, että kahvikutsun taustalla oli muuta kuin platoninen kaveruus.
En ole koskaan ollut romanttisesti ihastunut tähän kaveriin, niin nyt on korkea kynnys lähteä edes kahville, kun epäilen, että kutsu sisälsi toiveen muustakin kuin kaveruudesta.
Sikäli tämä on harmillista, kun olisi ihan kiva kun olisi sellaisia mukavia kavereita elämässä,
joiden kanssa olisi kiva silloin tällöin viettää aikaa*.
Minulla on nykyisin vain pari (naispuolista perheellistä) kaveria ja näemme aika harvoin.
*En ole vielä omaksunut fwb-elämäntapaa, joten minulle kaveri on vain platoninen kaveri. Ehkä joskus vielä sellainenkin fwb:n onnistuu, mutta juuri nyt ei tunnu luontevalta.
Erittäin tyypillinen tarina. Sinänsä miesten kannalta surullista kun ovat niin paskahousuja että roikkuvat vuosia tuollaisessa toivotaan toivotaan kaveruussuhteessa. Olisi heidänkin kannalta paljon parempi ottaa ne mahdolliset pakit ja sitten siirtyä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen. Minulla on ollut ja on miehiä kavereina ja ystävinä. Ne, joiden kanssa on oltu tekemisissä vain osana isompaa kaveriporukkaa eikä kahdestaan, ovat pysyneet kavereina. Mutta kaikki ne kaverimiehet, joiden kanssa on oltu tekemisissä kahden kesken, ovat jossakin vaiheessa tuoneet esille ajatelleensa/ajattelevansa minua romanttisessa mielessä. Minulle ei siis tähän mennessä ole tapahtunut sellaista, että ei-sukulainen heteromies pyrkisi samaan kahdenkeskistä aikaani vain kaverimielessä.
Mä EN ymmärrä, miten tämä on mahdollista. Mulla on elämän varrella ollut useita miespuolisia ystäviä, joiden kanssa on vietetty tuntikausia aikaa kahdestaan, juotu kännit, nukuttu vierekkäin, aamulla syöty aamupalaa yhdessä jne jne. YKSIKÄÄN heistä ei ole tunnustanut ihastusta tai panetusta. Ei kertaakaan. Ja ne joihin ihastuin itse torjuivat minut. Olen koko elämäni toivonut että edes yksi kaverimies olisi tykännyt musta. Nada. Mä en tajua miten se on jonkun elämää että kaikki ihastuu suhun... Olen ihan pirun kateellinen. T. Nätti mutta ikisinkku
Minulla on samanlaiset kokemukset kuin edellisellä kelle vastasit. Miehet pysyvät kavereina jos jo seurustelevat tai ollaan isommassa porukassa. Jos vietän kahdenkeskeistä aikaa kaverimiehen kanssa tämä jossain vaiheessa pyrkii viemään asiaa seurustelutasolle. Voin minä uskoa että joillakin onnistuu pelkkä platooninen kaverisuhde mutta itselläni on tällaiset kokemukset. Ala-asteella minulla on viimeksi ollut oikeasti poikia kavereina. Harmillista mutta totta.
Alue: Aihe vapaa
Vai että taulujen laittamiseen. Mutta tämä taisikin olla vitsi.