Oletko sinäkin tipattomalla? Ja ei, ei tarvitse tulla ilmoittamaan, että olet aina tipattomalla. Ketju on tarkoitettu muuten alkoholia enemm...

up

Kuinkas menee?

Olenkohan mä ainoa, joka täällä kirjoittele? Mites ap sulla on mennyt?

Toivomaani helpotusta nukkumiseen ei ole tullut, nukun ihan yhtä huonosti nyt lähes 3vkon tipattoman jälkeen kuin silloin, kun join enemmän.

Lisäksi mulla on iho mennyt ihan kamalaan kuntoon.

Mutta: krapulaa ei ole ikävä eikä morkkiksia, kun on tullut juotua, joten hyvällä fiiliksellä neljänteen selvään viikonloppuun 😊

Haistavittu!

Olen ollut ihan vahingossa tipattomalla. Aloitin kuun alusta pienen hoikistumisprojektin, yritän pudottaa 1,5kg normaalipainon sisällä. Yazion ehdottama kalorimäärä on 1340 päivässä. Siihen ei oikein mahdu mitään ylimääräistä, kuten alkoholia, niin olen huomaamattani ollut tipattomalla. Oikeastaan, en ole juonut yhtään kaloreita, pois sulkien kahvi rasvattomalla maidolla,missä taitaa olla alle 5 kaloria/kuppi.

Hyvin menee, ei ole hirveästi tehnyt mieli edes. Olen juonut aiemmin viikonloppuisin, mutta haluaisin vähentää siitä esim. kerran kuussa. Kuukausi nyt pitäisi kaikilla mennä tai sitten on jo ongelma. Mietin vielä pidennänkö tipatonta tammikuun jälkeen. Viikonloppuisin ollut ainakin enemmän energiaa.

Hyvin menee. Aloitin samalla ruokavalion ja salitreenejä lisäsin, 2.7kg on painosta pois ja vyötäröltä 8cm. Ajatus kulkee ihan eri tavalla, koska ei ole nuutunut olo

Joo täälläkin messissä. Kolme viikkoa jo takana, yllättävän helppoa. Hirveän hyvin tullut nukuttua, liikuntaa jaksaa päivittäin ja pöhötys lähtenyt.

Kyllä toki välillä mielitekoja, mutta eihän sille voi antaa periksi. Vähän vielä kahden vaiheilla että kuinka pitkään tätä jatkan, ehkei sitä 100 päivää kuitenkaan. Tavoite olisi että juominen vähentyisi huomattavasti, että ei joka viikko viiniä ja silloin kun ottaa niin vain parina iltana viikossa. Huomattavasti mukavampaa olisi jos mies olisi myös tipattomalla, vaatii hieman enemmän itsekuria nyt kun toinen tissuttelee...

En varsinaisesti, mutta...

ajattelin vähän keventää joulupötsiä.

Olen tarkoituksella jättänyt käymättä Alkossa, on ollut talvella tapana n. joka toinen viikko joku pullo ostaa ja naukkailla useampana iltana.

Nyt on mennyt tammikuu ilman.

Syömistä ja napostelua olen vähentänyt, vesilasin tai vichypullon olen välipalan sijaan usein ottanut, välillä lounaankin jättänyt pois.

Tammikuu on muutenkin niin hiton ankea, etten vietä tipatonta tammikuussa. Aika usein tulee kesällä oltua ilman.

Juon niin vähän, että en edes huomaa näitä systeemeitä, mutta juon siis vähän enkä ole - enää - absolutisti.

Helposti on mennyt ja pohdin kuinka pitkään tätä jatkaisi. Tavoitteena on saada painoa tippumaan ja sen vuoksi olisi hyvä jatkaa tipatonta toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Helposti on mennyt ja pohdin kuinka pitkään tätä jatkaisi. Tavoitteena on saada painoa tippumaan ja sen vuoksi olisi hyvä jatkaa tipatonta toistaiseksi.

Joo sama, lisäksi rahan säästyminen motivoi. Aattelin jatkaa EKK (=ei koskaan kotona) koska se viinin tissuttelu useana iltana viikossa ollut se ongelma. Baareihin ei nyt tietysti juurikaan huvita mennä, mutta jos on esim mökkireissuja tai jotain työporukan illanviettoja tuossa kevään aikana niin sitten vois juoda. Mutta ei siis kotona.

Oon vähän vahingossa ollut tipattomalla ja huomasin, että tammikuuhan on kohta mennyt! Viimeksi otin skumppaa uutenavuotena ja tammikuussa ei ole tullut vinkkupulloa ostettua. Lähinnä kai on ollut tarkoitus säästää perheen ruokakuluissa ja ensimmäisenä on tippuneet pois alkoholijuomat.

Tässähän tää on mennyt kun ei baareissakaan käy koronan takia.

Neljäntenä päivänä en kestänyt enää. Hirveitä painajaisia joka yö. Rupesin ottamaan taas, nyt saa nukuttua.

Jostain syystä satuin tähän ketjuun ja aloin pohtimaan omaa suhdettani alkoholiin ja sen muuttumiseen vuosien aikana. Ajattelin jakaa sitä täällä, koska siitä voi olla jollekin tipattomuutta kokeilevalle ehkä jotain hyötyä tai näkökulmaa. 

Itse join runsaasti nuorena; alkoholi kuului normaalina ajanviettotapana nuoruudessa (18-25), ja vielä lasten synnyttyäkin vapaa-aikaan kuului n. kerran kuussa tai kahdessa käyminen tyttöjen kanssa bilettämässä. Tätä jatkui ehkä n. kolmekympppiseen asti, jolloin puolestaan lasten myötä rilluttelu jäi vähemmälle ja kotona olo tuntui paremmalta. Silti alkoholi hiipi sinne viikonloppuiltoihin tissuttelulinjalla, esim. viikonloppuisin saatoin juoda pienet humalat miehen kanssa tv:tä katsellessa (n. 4-5 annosta). Useampia olivat ne viikonloput, jolloin otin ne muutamat kuin olin ottamatta. 

Alkoholi ei tavallaan ollut minkäänlainen ongelma, mutta se kuului melkein itsestäänselvästi minun ja mieheni viikonloppukaavaan; siitä ei ollut mitään haittaa, muttei sillä ollut mitään erityistä merkitystäkään. 

Elämässäni tapahtui paljon menetyksiä ja muutoksia vuosina 30-38, jolloin jouduin kohtaamaan itseäni, menneisyyttäni ja kasvamaan henkisesti. Ajoittain oli hetkiä, jolloin join suruun humalat, mutta pääosin olin siinä vaiheessa jo löytänyt "oman elämäni" (lastenkasvatusvastuun vähän hellittäessä ja omaa aikaa saadessani), että minulla oli muitakin purkukanavia tunteilleni. Harrastelin liikuntaa (hyvin pienimuotoisesti kävelylenkein), opettelin juttelemaan omista asioistani ystävilleni, kun olin niin vaikeissa tilanteissa, että oli pakko (siihen mennessä olin oppinut sulkemaan vaikeimmat asiat sisään ja salaamaan ne muilta), ja minulla oli kiva työ, jossa sain onnistumisen kokemuksia. Uskon, että nämä kriisit, jotka pääsin äsken mainittujen asioiden kanssa läpi, tuottivat minulle jonkinlaisen vapautumisen ja kasvun kokemuksen, että alkoholi ja humala alkoivat tuntumaan asioilta, jotka haittavaat "todellista" minää, enkä enää viihtynyt siinä olotilassa. 

Vasta näin nelikymppisenä olen oivaltanut, että alkoholi oli tuollaisena suhteellisen harmittomanakin asiana toiminut jonkinlaisena todellisuuspakona, tarpeellisena nollata, päästä johonkin olotilaan ja saada arkeen jokin "muutos". Nykypäivänä juominen ei tunnu kovin houkuttelevalta; vaikka saatan juoda pari-kolme kertaa vuodessa, jos on jokin erityinen tilanne , kuten vaikka vanhojen ystävien tapaaminen tms. En voi enää kuvitellakaan, että joisin joka viikonloppu, se tuntuisi oman elämän heittämiseltä ihan hukkaan. (No, myös herkistyin krapuloille niin, että pienikin määrä vaikutti siihen, että olin kauheassa morkkiksessa). 

Tämä muutos tapahtui siis hitaasti, mutta jollakin tavalla myös olen aktiivisesti pohtinut alkoholisuhdettani aina. Kannustan teitä kaikkia tipattomalla olevia jatkamaan suhteen miettimistä. Kannustan myös lisäämään elämään jotain, joka vastaa ehkä siihen tarpeeseen, josta sitä alkoholiakin kaipaa; onko se vapautusta arjesta, onko se pakoa stressistä, ahdistuksesta; mieti keinoja miten hoidat itseäsi näiltä osin ilman alkoholia. 

Puhu ystävälle, avaudu. Ole oma itsesi. Alkoholi on jollain tavalla kipukynnyksenä todella monille suomalaisille, joten ainakaan sen "tissutteluongelman" salaaminen ei ole mitenkään tarpeen, on vaan hienoa, jos ihmiset puhuu siitä ääneen. Puhukaa myös murheistanne. Ulkoilkaa, ottakaa kokemuksia mitä ette ole ennen tehneet.

Ja silti, en tarkoita jeesustella. Jokainen saa juoda, jos se tekee itsensä aidosti tyytyväiseksi elämäänsä. Mutta se myös kieputtaa meidät ihmiset niin helposti pikkurillinsä ympärille, että siksi halusin tämän kertoa:)

Tämä oli inspiroivaa luettavaa, siis koko ketju.

Minun piti olla tammikuu tipattomalla, mutta heti alkukuusta mokasin oikein kunnolla töissä, tein ison virheen. Se v***tti niin pahasti että vedin lärvit seuraavana vapaapäivänä. Sitten kuukausi jatkui kuten muulloinkin, eli viiniä kului.

Alkoholia kuluu liikaa, se häiritsee unta ja aiheuttaa alakuloa. Haluaisin myös laihtua ja urheilla enemmän, olla energisempi.

Siksi aion nyt yrittää tipatonta helmikuuta.

Tammikuun viimeiset päivät käsillä ja tällä kertaa tipaton kuukausi (kohta) on mennyt kuin huomaamatta. En pidä itseäni suurkuluttajana, mutta turhan usein tulee viinilasillisia kallisteltua. Lähes viikottain menee 1-2 pulloa pääasiassa valkoviiniä ja viikonloppuun painottuen. Yritän nyt jatkaa tipatonta niin pitkään, kun tuntuu helpolta ja ainakin pitää välillä vähintään parin viikon taukoa.

Uudenvuodennjuhlien jälkeen en ole juonut alkoholia. Sitä ennenkin oli pitkiä viikkojen taukoja, koska viime keväänä huomasin tissuttelun karkaavan käsistä etätöiden ja tylsyyden takia.

Ymmärsin, etten voi jatkaa viinin juomista sitä tahtia, 2-3 lasia monta kertaa viikossa. Alkoholi vaikutti yöuniin ja olin koko ajan nuutunut, aamulla väsytti ja masensi. Viikonloppuna jos join enemmän niin aloin olla normaali vasta keskiviikkona.

Kesällä tein ryhtiliikkeen ja jätin alkon melkein kokonaan pois. Perjantaisin suu nappasi, mutta korvasin viinin makuvissyillä mitä teen edelleen. Join alkoa vaan muutamissa erikoistilanteissa ja noudatin EKK-sääntöä.

Vasta kolme-neljä viikkoa kokonaan ilman alkoa on tuonut keskeytymättömät yöunet ja mieliala on parantunut parissa viikossa. Kai ne alkoholin haittavaikutukset sitten kestävät elimistössä pitempään kuin pari päivää?

Yritän nyt olla 100 päivää ilman alkoa. Koronan takia ei mitään juhliakaan ole tiedossa niin uskon onnistuvani.

Vierailija kirjoitti:

Tammikuun viimeiset päivät käsillä ja tällä kertaa tipaton kuukausi (kohta) on mennyt kuin huomaamatta. En pidä itseäni suurkuluttajana, mutta turhan usein tulee viinilasillisia kallisteltua. Lähes viikottain menee 1-2 pulloa pääasiassa valkoviiniä ja viikonloppuun painottuen. Yritän nyt jatkaa tipatonta niin pitkään, kun tuntuu helpolta ja ainakin pitää välillä vähintään parin viikon taukoa.

Mulla ollut tämä sama viinin kulutuksessa. Tipaton on sinänsä mennyt hyvin, eikä viiniä sen maun vuoksi enää tee mieli. Normaalisti rakastan viinin makua ja viinittely viikonloppuisin on rentouttanut ja tehnyt mukavan eron arkeen. Muuten taas olo on ollut kurja. Olin viikon kipeänä ja vieläkin vaivaa väsymys. Mitään huomattavaa kohentunutta oloa en ole huomannut. Ajattelin jatkaa tipattomalla pidempään ja katsoa kun tämä ilmeisesti flunssasta jäänyt väsymys kaikkoaa.

Olen ehkä lopettamassa kokonaan, en pelkästään tipattomalla. Parina edeltävänä vuonna olen pitänyt vain sen tipattoman tammikuun, joskin viime vuonna mielessä vilahti ajatus, josko jatkaisin helmikuulle. Kuitenkin, aina kun sen korkin avaa, päätös pitää tehdä uudestaan. Muuten vanhat rutiinit palaavat huomaamatta.

Enkä siis ole mikään isojen määrien ongelmakäyttäjä edes, ainoastaan sellainen varmaankin suomalaisessa mittapuussa melko tavallinen alkoholin kuluttaja, joka juo ne parit lasilliset viiniä lauantai-iltana, ehkä jonkun saunalonkeron perjantaina. Mutta käyttöni on ollut säännöllistä ja viikoittaista.

En ole huomannut esimerkiksi nukkuvani paremmin tai enemmän, mutta olevani kylläkin virkeämpi ja herääväni luonnostaan ennen kellon soittoa - viikonloppunakin ihan pirteänä aikaisin. On ollut ihana juoda aamu kuudelta teetä vuoteessa kirjaa lukien, kun ei ole se sama "pöhöolo" seurana, joka tulee jo parin lasillisen jälkeen.

Paino ei ole pudonnut kuin ehkä 500g, koska olen korvannut alkoholin herkuilla. Mutta sekin on oikeastaan ihanaa, vähän saa syödäkin suklaata kun on päivän työt ja treenit tehty. Olen tietysti normaalipainoinen, eli siitä ei ole huolta. Mutta kyllä rooibos-teemukillisesta ja mokkapalasta nauttii enemmän kuin siitä karvaasta turruttajalitkusta.

Erikoinen havainto on ollut myös se, että vapaa-aikaa tuntuu nyt olevan melkein jopa liikaa esimerkiksi viikonloppuisin. Siinä viinipöhnässä ilta meni aina ihan huomaamatta ja viikonlopun jälkeen maanantaina oli vähän väsähtänyt olo. Nyt on ihan pitänyt alkaa katsella ympärille: pitäisiköhän aloittaa joku uusi käsityö? Taas pitää kohta lähteä kirjastoon kun nämäkin alkaa olla jo luettu. Ihanaa!

Eniten kuitenkin tällä holittomuudella toivon olevan vaikutusta urheilusuorituksiin ja palautumiseen. Eroa on jo nyt havaittavissa, mutta aion jatkaa edelleen, sillä haluan nähdä myös pitkän aikavälin vaikutukset - paraneeko juoksukuntoni, nopeutuuko palautuminen.

Alkoholista ei ole kuin harmia! Se on se koukku, joka saa palaamaan käyttöön tauon jälkeen, ei mikään oikea syy mikä tekisi alkoholista hyödyllisen ja tarpeellisen aineen. Tämän olen ainakin oppinut, ja nyt haluan siitä koukusta ihan oikeasti eroon.