Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
40 vuotta yksin. Kysy mitä vain.
Kommentit (155)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä odottele vinkkejä, tee tikusta asiaa, jatka sitten moikkailemalla ja muutamalla sanalla vaikka sitten ilimoista, tiiä mitä siitä kehkeytyy.
Ole kiinnostunut ihmisistä mut älä kuitenkaan liian utelias.
Koska kuitenkin kaipaat.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen odottaa selkeää merkkiä, että mies on kiinnostunut. Olisko joku treffipalsta kuitenkin parempi kuin Tinder🤔 ei naisille ulkonäkö ole ykkösasia, ei ainakaan niin tärkeä kuin miehille.
Treffipalstatkin on koettu.
ap
Neuvoni on katkasta yhteydenpito äitiisi. Mies löytää sisäisen sankarinsa vasta sitten kun äitisuhde jää taka-alalle. Tällä hetkellä sinut määritellään pojaksi. Jos äitiä ei ole määrittelemässä, niin itse löydät potentiaalisi parissa vuodessa. Carl Jung mm. opasti näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä on onneksi parempaakin tekemistä kuin sosiaalinen kanssakäyminen toisten apinoiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla vanhemmat elossa ja mahdollisia sisaruksia? Oletko tekemisissä heidän kanssaan?
On.
On.
Olen tekemisissä.
ap
^ongelmasi ydin. Jätä lapsuuden perheesi muutamaksi vuodeksi. Kerro heille että et ole tekemässä itsaria tms. Teillä "man child" -tyypeillä ongelma on se että ainoat vuorovaikutussuhteet, joissa teidät määritellään, ovat niitä joissa teidät määritellään lapseksi. Lievempi muutos täyshylkäämiseen on ottaa isä tai veli pääyhteyshenkilöksi perheen suuntaan. Äiti tai sisko se ei missään tapauksessa sa olla, tai tervehtymistä ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ylipainoa --> laihduta.
Olen ollut alipainoinen, normaalipainoinen ja hieman lihava.
Ikinä ei ole natsannut.
ap
Rupea mulkuksi pelimieheksi, joka haluaa vain seksiä. Toimii varmasti, jos haluaa jotain pysyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on mielenkiintoinen ketju. Tajusin vähän aikaa sitten, että oman lapsen sosiaaliset taidot vastakkaisen sukupuolen kanssa on jo nyt paremmalla tasolla kuin itsellä nyt aikuisena.
Itse elin lapsuuteni eristyksissä pienellä paikkakunnalla eikä lapsena ollut juuri kavereita. En kyllä tuntenut itseäni yksinäiseksi. Minulla oli omat yksin leikittävät leikkini ja puuhani. Nyt aikuisena en myöskään kaipaa oikeastaan muita ihmisiä. Lapsena jo oppi elämään omissa oloissaan.
Lapseni taas on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja oikein loistaa suhteissa muihin ihmisiin ja myös vastakkaiseen sukupuoleen. Osaa puhua hyvin ja valita sanansa ja tajuaa äänenpainoja ja muuta puheen hienosäätöä. Lähtökohdat parisuhteeseen ja kommunikointiin on ihan eri tasolla kuin itsellä, kun hän aloittaa seurustelukumppanin etsinnän. On myös jo olemassa ihmissuhdeverkostot aikuisuuteen, joita ei itsellä ollut, kun muutti yksin tuntematta ketään opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
Hänellä on jo omat vakiintuneet piirinsä, johon ulkopuolisen voisi olla vaikea päästä, minkä itsekin olen kuullut olevan tavallista isoissa kaupungeissa. Ilmeisesti tavallinen kuvio, että kumppani löytyy tutun tutun tms. suhteiden kautta.
En edes etsi seuraa tai olisi edes aikaa tai halua seurustella, samoin kuin jokunen muukin n.40v. Joten minuakin kohden on yksi mies, jolle ei vaan löydy paria, kun yhtenä monista naisista olen poissa sinkkumarkkinoilta. Meitä käy myös ravintoloissa ja tulisi kaikille miehille automaattisesti pakit, jos minulle juttelisi. Kun meitä on tarpeeksi monta, niin se tarkoittaa yhä suurempaa määrää parittomia miehiä myös.
Kun lapset kasvaa, niin moni nainen on vapaa taas elämään parisuhteessa. Silloin on enemmän mahdollisuuksia.
Tämän pitkän kirjoituksen taustalla on ajatus, että syytä sinkkuuteen voi olla turha hakea itsestä, vaan kyse voi olla monen asian summasta ja olosuhteista. Vastaukset menevät pian henkilökohtaisuuksiin, kuten lähes aina näissä nettikeskusteluissa. Ei pidä pahastua. Se on vain joidenkin ihmisten tapa keskustella.
Onnea hyvän naisen löytämiseen ap:lle!
Mua ärsyttää miten ihmiset ajattelevat että ihmisessä pitäisi olla jotain erityistä vikaa kun ei ole parisuhteessa. Kyllähän onnettomaan parisuhteeseen varmasti pääsee, jos vain sillä on väliä, että pitää olla parisuhde.
Arvostat teitä, jotka ette sorru tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaiset luonteenpiirteet erottavat sinut muista ihmisistä?
Mä en oleta olevani poikkeava. Tai mitenkään eroava.
Ehkä normimieheen verrattuna olen arka, vähemmän maskuliininen ja olen kiinnostunut jutuista joista normimies ei ole kiinnostunut. Nämäkään eivät olisi ongelma, jos osaisin ilmaista itseäni ja etsiä naisia, jotka olisivat samalla kiinnostuksen tasolla.
ap
Ap ei näemmä vastaa enää kysymyksiin.
40v mennessä monen elämä on mennyt jo niin eri teitä, jos on perheellinen tai perheetön, että sitä eroa voi olla vaikea ylittää. Kaikki on niin erilaista ajankäytöstä lähtien, että vaatisi hurjaa sopeutumista puolin ja toisin.
Lapseton miespuolinen n.40v sinkkuystävä kuvaili hyvin yritystä tutustua perheelliseen naiseen. Hän oli sohvan jalasta seuraava. Edelle meni tietty lapset, lemmikit, ex-puoliso, ja muut sukulaiset, ja jopa huonekalut olivat tärkeämpiä. Jos aikaa jäi kodilta, niin häneen oltiin yhteydessä.
Eipä kovin mukava tilanne tuokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on mielenkiintoinen ketju. Tajusin vähän aikaa sitten, että oman lapsen sosiaaliset taidot vastakkaisen sukupuolen kanssa on jo nyt paremmalla tasolla kuin itsellä nyt aikuisena.
Itse elin lapsuuteni eristyksissä pienellä paikkakunnalla eikä lapsena ollut juuri kavereita. En kyllä tuntenut itseäni yksinäiseksi. Minulla oli omat yksin leikittävät leikkini ja puuhani. Nyt aikuisena en myöskään kaipaa oikeastaan muita ihmisiä. Lapsena jo oppi elämään omissa oloissaan.
Lapseni taas on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja oikein loistaa suhteissa muihin ihmisiin ja myös vastakkaiseen sukupuoleen. Osaa puhua hyvin ja valita sanansa ja tajuaa äänenpainoja ja muuta puheen hienosäätöä. Lähtökohdat parisuhteeseen ja kommunikointiin on ihan eri tasolla kuin itsellä, kun hän aloittaa seurustelukumppanin etsinnän. On myös jo olemassa ihmissuhdeverkostot aikuisuuteen, joita ei itsellä ollut, kun muutti yksin tuntematta ketään opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
Hänellä on jo omat vakiintuneet piirinsä, johon ulkopuolisen voisi olla vaikea päästä, minkä itsekin olen kuullut olevan tavallista isoissa kaupungeissa. Ilmeisesti tavallinen kuvio, että kumppani löytyy tutun tutun tms. suhteiden kautta.
En edes etsi seuraa tai olisi edes aikaa tai halua seurustella, samoin kuin jokunen muukin n.40v. Joten minuakin kohden on yksi mies, jolle ei vaan löydy paria, kun yhtenä monista naisista olen poissa sinkkumarkkinoilta. Meitä käy myös ravintoloissa ja tulisi kaikille miehille automaattisesti pakit, jos minulle juttelisi. Kun meitä on tarpeeksi monta, niin se tarkoittaa yhä suurempaa määrää parittomia miehiä myös.
Kun lapset kasvaa, niin moni nainen on vapaa taas elämään parisuhteessa. Silloin on enemmän mahdollisuuksia.
Tämän pitkän kirjoituksen taustalla on ajatus, että syytä sinkkuuteen voi olla turha hakea itsestä, vaan kyse voi olla monen asian summasta ja olosuhteista. Vastaukset menevät pian henkilökohtaisuuksiin, kuten lähes aina näissä nettikeskusteluissa. Ei pidä pahastua. Se on vain joidenkin ihmisten tapa keskustella.
Onnea hyvän naisen löytämiseen ap:lle!
Kiitos.
Kyllä mä varmaan silti haen sitä syytä itsestäni. Ei se syy ole mussa 100 %, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Muut onnistuvat siinä missä minä en. Joten vika on kai mussa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap ei näemmä vastaa enää kysymyksiin.
40v mennessä monen elämä on mennyt jo niin eri teitä, jos on perheellinen tai perheetön, että sitä eroa voi olla vaikea ylittää. Kaikki on niin erilaista ajankäytöstä lähtien, että vaatisi hurjaa sopeutumista puolin ja toisin.
Lapseton miespuolinen n.40v sinkkuystävä kuvaili hyvin yritystä tutustua perheelliseen naiseen. Hän oli sohvan jalasta seuraava. Edelle meni tietty lapset, lemmikit, ex-puoliso, ja muut sukulaiset, ja jopa huonekalut olivat tärkeämpiä. Jos aikaa jäi kodilta, niin häneen oltiin yhteydessä.
Eipä kovin mukava tilanne tuokaan.
Mä en ole kokenut ihan tuollaista, mutta ymmärrän toki, että tietyn iän tai perhetason saavutettuaan ihminen arvostaa eri asioita kuin nuorena. Mä en edes yritä olla tapaamieni naisten lapsille uusi isä tai mitään muuta mitä nainen ei halua. Ymmärrän myös, jos nainen ei halua kumppanikseen miestä, joka on aina ollut yksin. Semmoinen vähemmän intensiivinen kumppanuuskin olisi mulle sopiva, mutta siihenkin pitäisi olla sopiva nainen kumppaniksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on mielenkiintoinen ketju. Tajusin vähän aikaa sitten, että oman lapsen sosiaaliset taidot vastakkaisen sukupuolen kanssa on jo nyt paremmalla tasolla kuin itsellä nyt aikuisena.
Itse elin lapsuuteni eristyksissä pienellä paikkakunnalla eikä lapsena ollut juuri kavereita. En kyllä tuntenut itseäni yksinäiseksi. Minulla oli omat yksin leikittävät leikkini ja puuhani. Nyt aikuisena en myöskään kaipaa oikeastaan muita ihmisiä. Lapsena jo oppi elämään omissa oloissaan.
Lapseni taas on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja oikein loistaa suhteissa muihin ihmisiin ja myös vastakkaiseen sukupuoleen. Osaa puhua hyvin ja valita sanansa ja tajuaa äänenpainoja ja muuta puheen hienosäätöä. Lähtökohdat parisuhteeseen ja kommunikointiin on ihan eri tasolla kuin itsellä, kun hän aloittaa seurustelukumppanin etsinnän. On myös jo olemassa ihmissuhdeverkostot aikuisuuteen, joita ei itsellä ollut, kun muutti yksin tuntematta ketään opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
Hänellä on jo omat vakiintuneet piirinsä, johon ulkopuolisen voisi olla vaikea päästä, minkä itsekin olen kuullut olevan tavallista isoissa kaupungeissa. Ilmeisesti tavallinen kuvio, että kumppani löytyy tutun tutun tms. suhteiden kautta.
En edes etsi seuraa tai olisi edes aikaa tai halua seurustella, samoin kuin jokunen muukin n.40v. Joten minuakin kohden on yksi mies, jolle ei vaan löydy paria, kun yhtenä monista naisista olen poissa sinkkumarkkinoilta. Meitä käy myös ravintoloissa ja tulisi kaikille miehille automaattisesti pakit, jos minulle juttelisi. Kun meitä on tarpeeksi monta, niin se tarkoittaa yhä suurempaa määrää parittomia miehiä myös.
Kun lapset kasvaa, niin moni nainen on vapaa taas elämään parisuhteessa. Silloin on enemmän mahdollisuuksia.
Tämän pitkän kirjoituksen taustalla on ajatus, että syytä sinkkuuteen voi olla turha hakea itsestä, vaan kyse voi olla monen asian summasta ja olosuhteista. Vastaukset menevät pian henkilökohtaisuuksiin, kuten lähes aina näissä nettikeskusteluissa. Ei pidä pahastua. Se on vain joidenkin ihmisten tapa keskustella.
Onnea hyvän naisen löytämiseen ap:lle!
Kiitos.
Kyllä mä varmaan silti haen sitä syytä itsestäni. Ei se syy ole mussa 100 %, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Muut onnistuvat siinä missä minä en. Joten vika on kai mussa.
ap
Jos naiset on itsekkäitä, niin eipä siihen voi mies vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on mielenkiintoinen ketju. Tajusin vähän aikaa sitten, että oman lapsen sosiaaliset taidot vastakkaisen sukupuolen kanssa on jo nyt paremmalla tasolla kuin itsellä nyt aikuisena.
Itse elin lapsuuteni eristyksissä pienellä paikkakunnalla eikä lapsena ollut juuri kavereita. En kyllä tuntenut itseäni yksinäiseksi. Minulla oli omat yksin leikittävät leikkini ja puuhani. Nyt aikuisena en myöskään kaipaa oikeastaan muita ihmisiä. Lapsena jo oppi elämään omissa oloissaan.
Lapseni taas on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja oikein loistaa suhteissa muihin ihmisiin ja myös vastakkaiseen sukupuoleen. Osaa puhua hyvin ja valita sanansa ja tajuaa äänenpainoja ja muuta puheen hienosäätöä. Lähtökohdat parisuhteeseen ja kommunikointiin on ihan eri tasolla kuin itsellä, kun hän aloittaa seurustelukumppanin etsinnän. On myös jo olemassa ihmissuhdeverkostot aikuisuuteen, joita ei itsellä ollut, kun muutti yksin tuntematta ketään opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
Hänellä on jo omat vakiintuneet piirinsä, johon ulkopuolisen voisi olla vaikea päästä, minkä itsekin olen kuullut olevan tavallista isoissa kaupungeissa. Ilmeisesti tavallinen kuvio, että kumppani löytyy tutun tutun tms. suhteiden kautta.
En edes etsi seuraa tai olisi edes aikaa tai halua seurustella, samoin kuin jokunen muukin n.40v. Joten minuakin kohden on yksi mies, jolle ei vaan löydy paria, kun yhtenä monista naisista olen poissa sinkkumarkkinoilta. Meitä käy myös ravintoloissa ja tulisi kaikille miehille automaattisesti pakit, jos minulle juttelisi. Kun meitä on tarpeeksi monta, niin se tarkoittaa yhä suurempaa määrää parittomia miehiä myös.
Kun lapset kasvaa, niin moni nainen on vapaa taas elämään parisuhteessa. Silloin on enemmän mahdollisuuksia.
Tämän pitkän kirjoituksen taustalla on ajatus, että syytä sinkkuuteen voi olla turha hakea itsestä, vaan kyse voi olla monen asian summasta ja olosuhteista. Vastaukset menevät pian henkilökohtaisuuksiin, kuten lähes aina näissä nettikeskusteluissa. Ei pidä pahastua. Se on vain joidenkin ihmisten tapa keskustella.
Onnea hyvän naisen löytämiseen ap:lle!
Kiitos.
Kyllä mä varmaan silti haen sitä syytä itsestäni. Ei se syy ole mussa 100 %, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Muut onnistuvat siinä missä minä en. Joten vika on kai mussa.
ap
Jos naiset on itsekkäitä, niin eipä siihen voi mies vaikuttaa.
Väärä tulkinta. Kyllä syy on mussa.
Tiedän että voisin olla parempi mies. Voisin olla kiinnostavampi.
Ei se ole naisten vika, että eivät musta kiinnostu.
ap
Toivotko, että olisit nainen ja sinulla olisi vaihtoehtona tehdä lapsi yksin? Tekisitkö?
T. N39, joka myös eli koko aikusikänsä yksin, kunnes teki lapsen yksin (eikä ole koskaan ollut päivääkään parisuhteessa)
Vierailija kirjoitti:
Toivotko, että olisit nainen ja sinulla olisi vaihtoehtona tehdä lapsi yksin? Tekisitkö?
T. N39, joka myös eli koko aikusikänsä yksin, kunnes teki lapsen yksin (eikä ole koskaan ollut päivääkään parisuhteessa)
(Tai ehkä tarkoitin ennemmin, että toivotko voivasi naisten tavoin toimia näin. Ei niinkään että haluaisitko muuttua naiseksi. :D)
Alue: Aihe vapaa
Kerro toki, millainen merkki?