Miehen menot ja naisen menot eriarvoisia
Mieheni on menossa huomenna ja ylihuomenna kavereidensa kanssa ja siis ilmoitti tästä minulle vain. Mutta minulle ok tai oli tähän asti.
Tänään kysyin (huomenna vapaa päivä) voisinko mennä siskoni kanssa terassille tai jotain. "ET"
"Mä en ala täälä vahtiin lapsia kun sä meet tuola ja siitähän tuli kunnon keskustelu sitten ja mitään kunnon perusteluja en saanut mutta kun sanoin että hän siis voi mennä mutta minä en? Niin juu !
Sitten kun vaatimalla vaadin perusteluja niin hän sanoi ettei jaksa enään tapella kanssani ja soitti kaverilleen ja LÄHTI TÄNÄÄNKIN!
Eli minä nyt voin olla täälä 3 päivää "lapsenvahtina" (ilmaus jota inhoon mieheltä kun kumminkin yhteisiä lapsiamme) ja hän voi mennä. En jaksa ymmärtää!
Ja hän siis aina ilmoittaa vain minulle menonsa ja minä joudun aina anomaan omani, usein saamatta poistumis lupaa.
Eikä me siis usein mennä mutta sillon joskus kun mennään mun menot (työpaikan risteily, kahvittelut kavereiden kanssa ym.. ) on arvottomia mutta hänen harrastukset, kaveriden kanssa keskustassa hengailu ym on niin tärkeitä.
Mua ärsyttää !
Onko tää ihan yleistä? Siis exäkin oli joskus kauan sit ihan samanlainen.
Kommentit (87)
Naisten paikka on kotona hoitamassa lasta.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:57"]
Okei, kokeillaampa :) Huomenna se on pois 7-18. Kun hän tulee lähen ovesta ja sanon mun vuoro :) Ja sit jutellaan lauantaina asiasta.
Täytyy vaan uhmata sitä. Inhoon vaan niin paljon riitelyä ja varsinkin riitoja jossa ei saa kunnon päteviä perusteltuja väitteitä vaan kiertelyä ja ärhentelyä.
ap
[/quote]
Sä saat kiertelyä ja ärhentelyä, koska miehellä ei ole mitään oikeita perusteita.
Oikea syy ei siis ole se, ettei tahtoisi jäädä lasten kanssa keskenään tai että teillä on liian vähän yhteistä aikaa (koska eihän häntä tällöin pitäisi kiinnostaa laittaa omiakaan menojaan yhteisen ajan edelle), vaan mustasukkaisuus. Mies ei sitä välttämättä itse tunnusta tai edes tiedosta. Hänelle vaan tulee tosi inhottava olo ja ikävät epäilykset alkavat jyllätä kun olet poissa, kun saa sut takaisin kotiin kontrolliin, ikävä olo väistyy ja tulee taas hyvä olo. Mustasukkaisella vielä on semmoinen vika päässä, että sensijaan että hän alkaisi miettiä että onko näissä mun ajatuksissa nyt kauheasti järkeä se mustasukkaisuuspeikko lietsoo näkemään vian vain toisesta osapuolessa ja tämän epäilyttävässä käytöksessä ja epäilemään vaan enemmän.
Jos suostut alistumaan elämään miehen rähjäämistä vältellen, on tosi iso riski, että piiri vaan pienenee. Kohta se levoton inhottava tunne ja pelko alkaa herätä jo niistä sun kauppareissuistakin, siellä ikeassakin voi joku mies katsoa sinua. Mun exälle alkoi jossain vaiheessa olla ongelma mun työssäkäyntikin kodin ulkopuolella koska töissä tuli juteltua myös miespuolisten ihmisten kanssa - työpaikan yhteisistä illanvietoistahan (joita siis oli ehkä kerran vuodessa) tuli kiukuttelua jo aika alkuvaiheessa suhdetta.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:38"]
No lähde "kauppaan". Hittojako se miehelle kuuluu että oot istunut kaverin kanssa syömässä dallaspullaa ikean kahviossa 3 tuntia.
[/quote]
Että valehdella tai salata pitäisi?
ap
[/quote]
No istu sitten kotona, mutta älä valita.
No just joo, samaan hengenvetoon vakuuttelee, et "muuten mies on tosi ihana, hieroo ja hellii..." Hieno mies, kyllä on, muuten vaan pitää pyytää LUPA kun haluaa jonnekin?! Joo ei kuulosta kyllä kovin hienolta mieheltä... Herää!
Ymmärrän sua, ap. Meillä ratkaisuna oli se, että yksinkertaisesti ilmoitin miehelle, että "tänään on mun vuoro, tulen klo x". Ei sen kummemmin tarvitse asiasta vääntää ja mies kyllä hoitaa lapset ja kodin sen aikaa. Sun tapauksessa kyllä mies kuulostaa mustasukkaiselta, joten voi olla, ettei teillä onnistu yhtä yksinkertaisesti. Mutta suosittelen silti, että lähdet vain, koska muuten tilanne luultavasti pahenee entisestään, kuten joku aiemmin kirjoittikin. Äläkä anna miehen syyllistää sinua, olet ansainnut vapaaillan!
Vau miten kovasti kommentteja.
Tuo mustasukkaisuus voisi selittää käytöksen, hän vain peittää sen niin pirun hyvin kysellessä. Eli ehkä hän ei luota minuun? Ikinä en ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta useat hänen exänsä ovat siis tehneet typeryyksiä, pettäneet ja kadonneet reissuilleen päiviksi.
Minä eräänä vappuna jäin yöksi äidilleni enkä halunnut enään keskellä yötä halunnut soittaa ja laitoin vain viestin. Heräsin siihen kun äitini vakuutteli miehelleni minun olevan heillä. Ja jos pitäs johkin lähtee on myös yksi kommenteista eksytkö taas muualle yöks?
Mustasukkaisuuteen ja luottamuspulaan ei vissiin auta kuin siedätys?
Tänään aamulla sanoin miehelle että jahka tulee kotiin niin lähden siskoni kanssa terassille ! Hän sanoi vain "kattoo ny moneen meillä menee, voidaan tulla tosi myöhään"
Katsotaanpa siis
-ap
Kuulostaa siltä, ettei luota ja ehkä tuntee huonommuutta rinnallasi (näkee miesten katsovan sinua ja ajattelee, että saisit jonkun paremmankin?) Kokemukset exien kanssa selittävät kyllä paljon tuota mustasukkaisuutta, ehkä hän ajattelee että "tilaisuus tekee varkaan" sinustakin? Varmaan ainoa mitä voit tehdä on osoittaa olevasi luottamuksen arvoinen niillä reissuilla joilla käyt.
Toisaalta tulee mieleen, että onkohan miehellä huono omatunto jostain mitä on itse tehnyt eikä siksi uskalla "päästää" sua mihinkään. Toi suuttuminen on monesti sellanen "paljastava" reaktio. Mut toivottavasti kyse ihan vaan menneistä huonoista kokemuksista!
Voi hitto ap:n teksti on kuin omasta suustani! Kattelin miehen käytöstä tosi pitkään ja kun aloin itse järjestämään itselleni menoja ja ikävä kyllä pakotin miehen hoitamaan omaa lastaan niin meidän suhde meni siinä vaiheessa karille.. Mies oli valtavan mustasukkainen ja vastasi mun toimintaan samoin eli jos ilmoitin että lauantai-iltana lähden sinne ja sinne, niin mies sanoi vastaavasti että lähtee sunnuntai iltana jonnekkin. Kyse ei ollut siitä että miehellä olisi oikeasti ollut menoa, kyse oli vallasta ja kiristämisestä.. Usein myös jos mies oli menoillaan ja sanoin, että haluaisin käydä kaverin kanssa kahvilla kun tulet kotiin, niin sitä kotiintuloa sitten tahallaan venytettiin etten päässyt mihinkään. Ja meillä oli just tilanne se että mies vain ilmoitti omista menoistaan ja minä jouduin anomaan lupaa omille menoilleni ja jos en ilmoittanut tarpeeksi ajoissa niin en päässyt koska siitä tuli valtava riita!
Erosimme maaliskuussa ja täytyy sanoa että kun luin tämän tekstin, tiesin itse tehneeni oikean päätöksen, vaikka elämä yksinhuoltajana onkin eri tavalla rankkaa. Olimme yhdessä kuusi vuotta ja ero oli vaikea molemmille mutta en aio tuhlata elämääni suhteessa jossa minulle ei annetta lainkaan arvoa ja kohdellaan kuin kynnysmattoa
-s
Kyllä tuo on sun ongelmasi, meillä ei ole tuollaista. Kumpikin saa mennä haluamansa menot.
Jotenkin vaikea olisi erota vain syystä että hän on mustis mun menoista. Kun oikeesti muuten kaikki hyvin ja muissa asioissa ottaa mut huomioon ja kysyy aina mun mielipidettä. Jos muutenkin kohtelisi kuin mattoa niin toki ero olisi varmaan ratkaisu mut nyt tunnen olevani häkissä. Hyvin voivana ja hyvin hoidettuna mutta häkissä.
Enkä ymmärrä miksi joidenkin täälä täytyy selkeesti ilkeillä?
Oletko sanonut selkeästi miehellesi että tunnet olevasi "häkissä"? Kerro ettet halua pois kotoa päästäksesi pois miehesi luota vaan siksi että olisit näin rentoutuneempi ja rakastaisit miestäsi yhä enemmän jos hän ymmärtäisi sinun tarpeesi omaan aikaan. Tee selväksi ettet ole menossa mitään sutinaa etsimään vaan yksinkertaisesti nauttimaan nimenomaan -omasta ajasta-
Mustasukkaisuuteen ja luottamuspulaan auttaa ainakin minun kohdallani, että saa toisen tuntemaan itsensä halutuksi ja hyväksi. Ei pääse tuntumaan siltä ettei riitä. Kokeileppa kehua miestäsi esim seksikkääksi. Purista takapuolesta. Laita esim viesti kun olet sitten muualla, että ajattelet miestäsi.
Posiitiivisempaa konstia ongelmaan :)
Meillä oli myös asiat ok lukuunottamatta tuota yhtä suurta ongelmaa. Se alkoi vaikuttamaan kaikin tavoin meidän suhteeseen. Meiltä ei myöskään loppunut rakkaus, sitä on vieläkin vaikka ollaan erossa. Mä vaan koen että mies ei ollu tarpeeksi kypsä ymmärtämään sitä minkälainen isän rooli on kaikenkaikkiaan: hän on hyvä isä silloin kuin itse haluaa. Siksi olen mieluummin yksin ja pidän tulevaisuuden avoinna :)
En mitenkään ennustele teidän tilannetta ja toivon että miehesi tajuaa mikä teillä mättää ennen kuin on liian myöhäistä! Puoli vuotta sitten olisin sanonut samaa kuin sinä, ja kestin tilannetta koska mies oli "muuten hyvä".
Älä kysy lupaa vaan ilmoita menostasi. Niinhän miehesikin tekee.
Jep, mun ex-mies oli justiinsa tuommoinen; omat menot tärkeämpiä ja hirvee nilitys tai mykkäkoulu jos minä harrastuksiini lähdin. Viimeisinä vuosina en jaksanut välittää, vaan mentiin omia polkujamme tyyliin joka ensin ehtii ilmoittaa tai sitten minä hankin lapsenvahdin.
Erottiin tossa noin kolme vuotta sitten (muutti uuden tyttöystävänsä luokse, lapset jäivät mun kanssa ja tapaavat isäänsä sen kaksi vkoloppua kuussa), ja se vieläkin jaksaa muistella ja nillittää mulle mun menoistani avioliiton aikana. Muutenkin sillä on ollut vaikeuksia päästää irti; on edelleen mustasukkainen, viestittelee ja kyselee mun seksielämästä (huhhuh!!).
Meillä on juuri noin. Mies menee tosin joka päivä ja minä kahdesti vuodessa kun saan YHTEISEN LAPSEMME mummolaan. Reilukerho kokoontuu.
Meillä on juuri noin. Mies menee tosin joka päivä ja minä kahdesti vuodessa kun saan YHTEISEN LAPSEMME mummolaan. Reilukerho kokoontuu.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 12:19"]Meillä on juuri noin. Mies menee tosin joka päivä ja minä kahdesti vuodessa kun saan YHTEISEN LAPSEMME mummolaan. Reilukerho kokoontuu.
[/quote]
Ja jatkan, silloinkin mies kontrolloi menojani ja joudun tyyliin valehtelemaan että menen töihin viikonlopuksi, vaikka oikeasti pidän sen viikonlopun kavereiden kanssa hauskaa. Välttelen vain baareja joissa tiedän mieheni olevan
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 12:19"]Meillä on juuri noin. Mies menee tosin joka päivä ja minä kahdesti vuodessa kun saan YHTEISEN LAPSEMME mummolaan. Reilukerho kokoontuu.
[/quote]
Ja jatkan, silloinkin mies kontrolloi menojani ja joudun tyyliin valehtelemaan että menen töihin viikonlopuksi, vaikka oikeasti pidän sen viikonlopun kavereiden kanssa hauskaa. Välttelen vain baareja joissa tiedän mieheni olevan
49lle
Joo uhmaaminen on osa aikuiseksi kasvamista. Mutta käsittääkseni tässä ollaan jo aikuisia, jolloin asiat käsitellään toisella tavalla. Sinä ilmeisesti oler jäänyt teinin tasolle :)
Ja minäkään en pidä kahvilla käyntiä miehen uhmaamisena. Mutta tuollainen tapa toimia on mielestäni huono. Ei puolison pitäisi olla mikään vastustaja vaan kumppani. Ja kuten ap:n kirjoituksista voi lukea niin mies on muuten huomaavainen ja kunnollinen. Tässä on kyse varmasti vain jostain mikä painaa miehen mieltä ja mies kun on niin ei osaa puhua tunteistaan.
Omia puoliaan täytyy pitää. Mutta on eriasia tekeekö sen aikuismaisesti ja kumppania kunnioittaen vai kuten sinä tekisit. Teinimäisesti niskottelemalla :)