Miehen menot ja naisen menot eriarvoisia

Ei pienten lasten vanhemmat pyöri baareissa tai bilettämässä. Sitte, jos pitää lähtee niin samaan aikaan ja hankki siksi harvaksi kerraksi hoitajan. Jos perustaa perheen niin pitää olla tietoinen, että muutamaan vuoteen ei elämä ole samanlaista, kuin ennen.

m39

Hienoja vastauksia täällä.. onko ihmiset oikeesti noin ahdasmielisiä.. nojoo. Mut ite asiaan. Itse käyttäydyn vähän saman tyylisesti omaa miestä kohtaan. Ymmärrän ja haluankin että mies pääsee menoilleen ja viihtymään, mutta aina kun tulee se lähdön hetki niin alan kiukuttelemaan ja keksimään tekosyitä yms. Tuo "lapsenvahtina" kommentti voisi olla ehkä enemmänkin tekosyy johon turvautua? Mun kohdalla kyse on omasta epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta. Luotan mieheeni mutta ajattelen itse olevani niin huono etten riitä. Tästä johtuen yritän sitten kontrolloida miehen tekemisiä etten menettäisi häntä.. mutta päinvastoinhan tuollainen vaikuttaa. :)

Voisiko olla kyse jostain tällaisesta? Ehkä mies ei kehtaa myöntää olevansa epävarma itsestään..?

Dier m39 lueppa kaikki kommentit :)
en pääse ilman lapsia kuin kauppaan mutta mies pääsee ja minusta vanhemmilla on oikeus mennä välillä ihan yksinään kahvitteleen kavereille tai leffaan. kaiken ei tarvitse oletettavasti pyöriä alkoholin ympärillä

ap

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:30"]

Hienoja vastauksia täällä.. onko ihmiset oikeesti noin ahdasmielisiä.. nojoo. Mut ite asiaan. Itse käyttäydyn vähän saman tyylisesti omaa miestä kohtaan. Ymmärrän ja haluankin että mies pääsee menoilleen ja viihtymään, mutta aina kun tulee se lähdön hetki niin alan kiukuttelemaan ja keksimään tekosyitä yms. Tuo "lapsenvahtina" kommentti voisi olla ehkä enemmänkin tekosyy johon turvautua? Mun kohdalla kyse on omasta epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta. Luotan mieheeni mutta ajattelen itse olevani niin huono etten riitä. Tästä johtuen yritän sitten kontrolloida miehen tekemisiä etten menettäisi häntä.. mutta päinvastoinhan tuollainen vaikuttaa. :)

Voisiko olla kyse jostain tällaisesta? Ehkä mies ei kehtaa myöntää olevansa epävarma itsestään..?

[/quote]

Hei, juuri tuota olen miettinyt kun on tosiaan joskus maininnut sen että saan hänenkin läsnäollessa kuulemma liikaa katseita miehiltä. Mutta ei hän myönnä sitä enään kun olen ottanut esille :/

ap

Sen kun menet. Mitä mies voi tehdä? Estää sinua lähtemästä -> väkivaltaa, otat eron ja saat lapset. Tai ei hoida lapsia, kun olet poissa -> lasten laiminlyönti, otat eron ja saat lapset.

No lähde "kauppaan". Hittojako se miehelle kuuluu että oot istunut kaverin kanssa syömässä dallaspullaa ikean kahviossa 3 tuntia.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:38"]

No lähde "kauppaan". Hittojako se miehelle kuuluu että oot istunut kaverin kanssa syömässä dallaspullaa ikean kahviossa 3 tuntia.

[/quote]

Että valehdella tai salata pitäisi?


ap

Itse jankutin joskus miehelle että moni nainen vilkuilee esim baarissa ja on tullut iskemään. Nyt sitten lapsen syntymän jälkeen olen ajatellut että hitto ei uskalla enää mainostaa kuinka naiset sitä katselee.. lähtee vielä timmimmän emännän mukaan. :D en oikeastaan usko että näin kävisi mutta alitajunta on oikukas. Hankala sanoa miehestäsikään kun ei voi pään sisälle nähdä..

Minuun tepsii itsetunnon kohottajaksi esim. jos mies lähtiessään sanoo tulevansa 22.00 kotiin ja haluaa minut sänkypuuhiin heti tultuaan :D. Tulee sellainen fiilis että mies ajattelee minua myös ollessaan muualla.. :)

Mä niin tiedän ton tilanteen! Sun mies on vaan mustis. Ja tiiän et hirvee syyllisyys tulee sit jos meetkin, mut sun on vaan mentävä. Sanot että älä laita nyt kiukkusena viestiä, jutellaan huomenna, vai etkö oo sitä mieltä että sä oot ansainnut sen. Kyl se sit seuraavana päivänä on jo loppunut kun tajuu ettei se niin hirveetä ollutkaan.

Mä niin tiedän ton tilanteen! Sun mies on vaan mustis. Ja tiiän et hirvee syyllisyys tulee sit jos meetkin, mut sun on vaan mentävä. Sanot että älä laita nyt kiukkusena viestiä, jutellaan huomenna, vai etkö oo sitä mieltä että sä oot ansainnut sen. Kyl se sit seuraavana päivänä on jo loppunut kun tajuu ettei se niin hirveetä ollutkaan.

Mun elämä oli just sitä että mies meni itsestäänselvästi ja mä hoidin kodin ja lapset. Menot vaan lisääntyivät koko ajan ja jos pyysin niitä jättämään väliin joskus, oli seurauksena suuttuminen - ja meno ei tietenkään jäänyt koskaan väliin. Lasten kasvaessa yritin "vääntää" mys itselleni aikaa kuntoiluun, kaupoilla käyntiin jne, mutta mies ei koskaan joustanut omista meonistaan. Niitä oli melkeinpä pivittäin, ja ei mitään parin tunnin treenejä vaan typäivän mittaisia, siihen typäivän päälle siis. Tiuskaisi kyllä pari kertaa että sen kun menet, en estä. Jätti vain ääneen sanomatta sen, että kunhan ei vaikuta hänen menoihin eikä hän joudu olemaan lasten kanssa. Enää en aio joutua tuollaiseen tilanteeseen koskaan.

Okei, kokeillaampa :) Huomenna se on pois 7-18. Kun hän tulee lähen ovesta ja sanon mun vuoro :) Ja sit jutellaan lauantaina asiasta.
Täytyy vaan uhmata sitä. Inhoon vaan niin paljon riitelyä ja varsinkin riitoja jossa ei saa kunnon päteviä perusteltuja väitteitä vaan kiertelyä ja ärhentelyä.

ap

Voi olla osittain kyse sellaisestakin että kun on pienet lapset ja alkuunhan äiti on kodissa/lapsissa kiinni tiiviisti. Niin mun mies ainakin tavallaan tottui siihen että oli automattista että minä olin kotona lapsen kanssa. Nyt kun lapsi on vanhempi niin on pitänyt jokusen kerran sanoa aika topakasti että hei sä olet yhtä lailla vastuussa lapsestasi. Tässä on ollut kyse ennemminkin miehen putkiaivoista, ettei ajattele asioita niin syvällisesti. Nyt kun on tarpeeksi monesti selvittänyt asian niin mies jää jo mielellään kotiin kun pyydän. :)

Jos ajattelisin omalle kohdalle tuollaista että puoliso vain lähtisi varoittamatta ja tulisi vasta seuraavana päivänä takaisin niin kyllä olisin pettynyt surullinen ja vihainen. En usko että tuo edesauttaa miehesi asennetta ainakaan parempaan suuntaan. Jos mies on vielä mustasukkainen niin mitähän hän mahtaa miettiä koko illan ja yön?

Ei ongelmia ratkota uhmalla ja näpäytyksillä vaan keskustelulla ja ymmärryksellä. Keksi mieluummin keino jolla saat miehen ymmärtämään oman kantasi.

Oletko sä 2 v? Uhmaat miestäsi ja lähdet kahville!? Kuulostaa tosi terveeltä parisuhteelta.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:31"]

Dier m39 lueppa kaikki kommentit :)
en pääse ilman lapsia kuin kauppaan mutta mies pääsee ja minusta vanhemmilla on oikeus mennä välillä ihan yksinään kahvitteleen kavereille tai leffaan. kaiken ei tarvitse oletettavasti pyöriä alkoholin ympärillä

ap

[/quote]

No miksi et sitten mene? Kyllä se epätasa-arvo on sinun omien korviesi välissä. Suomalaiset naiset ovat tehneet oman päänsä mukaan jo aika pitkään, mutta näköjään vielä riittää sinun kaltaisiasi. Minusta on vähintään outoa, että eräät pitävät jopa kahvilla käyntiä "miehen uhmaamisena", onkohan 48 se sinun miehesi?

Mutta ei siinä mitään, senkun uhmaat! Se uhmaaminen on aika olennainen osa aikuiseksi kasvamista, ja monilla se alkaa jo noin 3-vuotiaana, uhman kohteena omat vanhemmat ja jatkuu kiihkeämpänä noin 13-vuotiaana. Onkohan sinulla ja muutamalla muulla jäänyt se kehitysvaihe väliin.

Tuliko tämä asia vasta nyt sinulle yllätyksenä? Vai vasta nytkö sinä olet keksinyt, että sinunkin pitäisi päästä muualle kuin kauppaan?

Joo, olen minäkin tavannut sellaisen miehen, jonka mielestä minun ei olisi saanut käydä missään ainakaan yksin. Työpaikan bileistäkin antoi kotiintuloajan ja sitten murjotti, kun en hänen määräystään noudattanut. Meni nukkumaan sohvalle ja minä harmittelin kovasti, kun tulin kotiin, jos olisin jäänyt työkavereitten mukaan koko yöksi, ehkä olisin saanut jonkun miehen vieressä nukkua.

Siitä miehestä tuli entinen muista syistä.

Et sitten vastaa yhteenkään kysymykseen siitä, miksi sinä itse eriarvoisuuden hyväksyt.  Mitä sitten valitat?

Kerrohan miten meni :-)

Ap, miten tässä kävi?

Tää on niin yleistä vielä suomessaki ja tätä vastaan me feministit taistellaan ! Ei sitä et naiset valtaan lässytilää vaa et tasa-arvo ja eros lapset jää paremmalle vanhemmalle oli se sitte mies tai nainen kunhan on paras valinta