Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen menot ja naisen menot eriarvoisia
05.06.2014 |
Mieheni on menossa huomenna ja ylihuomenna kavereidensa kanssa ja siis ilmoitti tästä minulle vain. Mutta minulle ok tai oli tähän asti.
Tänään kysyin (huomenna vapaa päivä) voisinko mennä siskoni kanssa terassille tai jotain. "ET"
"Mä en ala täälä vahtiin lapsia kun sä meet tuola ja siitähän tuli kunnon keskustelu sitten ja mitään kunnon perusteluja en saanut mutta kun sanoin että hän siis voi mennä mutta minä en? Niin juu !
Sitten kun vaatimalla vaadin perusteluja niin hän sanoi ettei jaksa enään tapella kanssani ja soitti kaverilleen ja LÄHTI TÄNÄÄNKIN!
Eli minä nyt voin olla täälä 3 päivää "lapsenvahtina" (ilmaus jota inhoon mieheltä kun kumminkin yhteisiä lapsiamme) ja hän voi mennä. En jaksa ymmärtää!
Ja hän siis aina ilmoittaa vain minulle menonsa ja minä joudun aina anomaan omani, usein saamatta poistumis lupaa.
Eikä me siis usein mennä mutta sillon joskus kun mennään mun menot (työpaikan risteily, kahvittelut kavereiden kanssa ym.. ) on arvottomia mutta hänen harrastukset, kaveriden kanssa keskustassa hengailu ym on niin tärkeitä.
Mua ärsyttää !
Onko tää ihan yleistä? Siis exäkin oli joskus kauan sit ihan samanlainen.
Kommentit (87)
Kuulostaa aika ankealta tuo miehesi käytös. Itse en pidä tuontyyppisistä miehistä.
En kyllä keksi muuta tähän hätään kuin vakavan keskustelun hänen kanssaan. Jos miehelläsi on yhtään empatiakykyä, pyydä häntä yrittämään asettumaan hetkeksi sinun asemaasi. Keskustelu kannattaa hoitaa varmaan silloin, kun olette kahdestaan ja teillä on hyvin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun sinä et ollenkaan halua ymmärtää, että ei tässä ole kyse siitä, että mies on mustis menoistasi vaan siitä, että kohta sinua itseäsi ei ole "olemassa". Olet vain lastesi äiti ja miehesi vaimo. Entä sitten, kun lapsesi aikuistuvat ja mies poistuu elämästäsi syystä tai toisesta?
Et edes huomaa mitään outoa siinä, että mies kyllä kyselee sinun mielipiteitäsi - paitsi silloin, kun on kyse ihan sinusta itsestäsi ja sinun ajankäytöstäsi.
Itselläni oli edellisessä suhteessa aivan sama ongelma. Jos kerran kahdessa kuukaudessa pyysin vapaa-aikaa itselleni yhden illan, oli mies niin kyrpiintynyt menostani, että edes moikkaa ei voinut, kun lähdin. Lapsellekin puhui "siinä se äiti lähtee". Ei ollut mukava lähteä ei. Siksikin 1,5 vuoden aikana vaadin itselleni aikaa vain 3 kertaa - ja yhden kerran lapsi oli mummolassa hoidossa.
Lopulta, kun en enää jaksanut koko touhua, vaan ilmoitin, että lähden silloin ja silloin, kun mies ei ollut niihin ajankohtiin mitään omia menojansa ilmoittanut, alkoi kauheat riidat milloin mistäkin pienestä asiasta.
Jätin miehen lopulta ihan suunnattoman ahdistuksen vuoksi.
Sanottakoon vielä, että mies oli joka päivä menossa jossain (milloin vieraili kavereillansa, naapurissa), jne ja yhteistä aikaa ei ollut tippaakaan. Kun mies suvaitsi lopulta tulla kotiin, alkoi hän marmattaa siitä, kun ei yhteistä aikaa ollut, kun MINÄ istun aina koneella, kun hän tulee kotiin.
Sika mikä sika.
Nyt on omaa aikaa silloin, kun lapsi on isällänsä ja silloinkin yrittää nipistää itselleen vapaa-aikaa ehdottamalla, että hakisi myöhemmin/toisi aikaisemmin, kuin sovittu, koska HÄNELLÄ on menoja.
Ei siinä mitään. Suostun siihen helposti, mutta jos minä pyydän, että voisi tuoda lapsen puolituntia myöhemmin (kuten oli viimeksi), mies veti herneen nenäänsä.
Onneksi pääsin eroon koko luuserista, eikä tarvitse enää häntä katsella. Hyvissä väleissä olemme kuitenkin lapsen takia ja hyvä isä onkin - silloin,kun on paikalla.
59: Ihan kuin itse olisin kirjoittanut tuon tekstin! Meilläkin suhdetta kesti kuusi vuotta ;) Vaikka yksin lapsen kanssa on rankkaa, on se nyt tuhat kertaa helpompaa, kun ei tarvitse itse katsella toisen menemistä, kun itse "joutuu jäämään kotiin" ja anella omia menojansa. On paljon vapaampi olo nyt.
- 74 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:03"]
49lle
Joo uhmaaminen on osa aikuiseksi kasvamista. Mutta käsittääkseni tässä ollaan jo aikuisia, jolloin asiat käsitellään toisella tavalla. Sinä ilmeisesti oler jäänyt teinin tasolle :)
Ja minäkään en pidä kahvilla käyntiä miehen uhmaamisena. Mutta tuollainen tapa toimia on mielestäni huono. Ei puolison pitäisi olla mikään vastustaja vaan kumppani. Ja kuten ap:n kirjoituksista voi lukea niin mies on muuten huomaavainen ja kunnollinen. Tässä on kyse varmasti vain jostain mikä painaa miehen mieltä ja mies kun on niin ei osaa puhua tunteistaan.
Omia puoliaan täytyy pitää. Mutta on eriasia tekeekö sen aikuismaisesti ja kumppania kunnioittaen vai kuten sinä tekisit. Teinimäisesti niskottelemalla :)
[/quote]
Minäkö "uhmasin" miestäni, kun en tullut työpaikan bileistä kotiin hänen määräämänään aikana? Niskottelin teinimäisesti ... en nyt ole ihan varma, pitäiskö minun itkeä vai nauraa sinun kirjoitustasi. Kun en tiedä, kirjoitatko tosissasi niin parempi sitten nauraa.
Oletko sinä mies, joka kohtelee vaimoa samalla tavalla kuin tyttäriään? Mikähän olisi sitten ollut oikea ja aikuismainen tapa toimia? Alla muistin virkistämiseksi se alkuperäinen viestini.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 07:43"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:31"]
Dier m39 lueppa kaikki kommentit :)
en pääse ilman lapsia kuin kauppaan mutta mies pääsee ja minusta vanhemmilla on oikeus mennä välillä ihan yksinään kahvitteleen kavereille tai leffaan. kaiken ei tarvitse oletettavasti pyöriä alkoholin ympärillä
ap
[/quote]
No miksi et sitten mene? Kyllä se epätasa-arvo on sinun omien korviesi välissä. Suomalaiset naiset ovat tehneet oman päänsä mukaan jo aika pitkään, mutta näköjään vielä riittää sinun kaltaisiasi. Minusta on vähintään outoa, että eräät pitävät jopa kahvilla käyntiä "miehen uhmaamisena", onkohan 48 se sinun miehesi?
Mutta ei siinä mitään, senkun uhmaat! Se uhmaaminen on aika olennainen osa aikuiseksi kasvamista, ja monilla se alkaa jo noin 3-vuotiaana, uhman kohteena omat vanhemmat ja jatkuu kiihkeämpänä noin 13-vuotiaana. Onkohan sinulla ja muutamalla muulla jäänyt se kehitysvaihe väliin.
Tuliko tämä asia vasta nyt sinulle yllätyksenä? Vai vasta nytkö sinä olet keksinyt, että sinunkin pitäisi päästä muualle kuin kauppaan?
Joo, olen minäkin tavannut sellaisen miehen, jonka mielestä minun ei olisi saanut käydä missään ainakaan yksin. Työpaikan bileistäkin antoi kotiintuloajan ja sitten murjotti, kun en hänen määräystään noudattanut. Meni nukkumaan sohvalle ja minä harmittelin kovasti, kun tulin kotiin, jos olisin jäänyt työkavereitten mukaan koko yöksi, ehkä olisin saanut jonkun miehen vieressä nukkua.
Siitä miehestä tuli entinen muista syistä.
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 12:19"]Meillä on juuri noin. Mies menee tosin joka päivä ja minä kahdesti vuodessa kun saan YHTEISEN LAPSEMME mummolaan. Reilukerho kokoontuu.
[/quote]
Ja jatkan, silloinkin mies kontrolloi menojani ja joudun tyyliin valehtelemaan että menen töihin viikonlopuksi, vaikka oikeasti pidän sen viikonlopun kavereiden kanssa hauskaa. Välttelen vain baareja joissa tiedän mieheni olevan
[/quote]
Kuulostaa jo todella pahalle :(
Minä hommasin nuorimman siskoni illalla katsomaan lapsia siihen asti kun mies tulee. Eli nyt ei haittaa vaikka viivyttelisi. Saattaa olla ilme näkemisen arvoinen kun en olekkaan kiltisti kotona. Joku aiemmin sanoi että taidan olla läheisriippuvainen kun en osaa laittaa puhelinta pois kun olen jossain (koskien siis miehen illanpilaamista tekstiviestein). Osaan pistää puhelimen pois mutta pelkään sen pahentavan miehen epäluuloisuutta. Mutta katsotaan. Tänään voin vastata kerran missä olen ja koska mahdollisesti tulen.
Ap