Tasokeskustelusta inspiroituneena
Tasokeskustelusta inspiroituneena, kerrotko minulle tasoni? Motiivini kyselylle on ihan jokin muu kuin henkilökohtainen tai itseeni liittyvä, vaikka sitä tässä kyselenkin..
Mielestäni ihan jokainen ihminen tässä maailmassa on samanarvoinen.
Nainen, 37 vuotta
Pitkähkö, hoikka ja urheilullinen, vaaleat värjäämättömät hiukset
Rakastan musiikkia ja kirjallisuutta, olen kiinnostunut myös kaikenlaisesta askartelusta, nikkaroinnista ja ruoanlaitosta.
Minua kiehtoo ihmiset ja psykologia yleensä, henkinen ja fyysinen hyvinvointi, terveelliset elämäntavat.
4 parisuhdetta, viimeisin yli 15 vuotta ja jatkuu
1 lapsi
Kymmeniä seksikumppaneita - tämä on yksi elämään nautintoa tuovia asioita, tasavertaisesti kumppanin kanssa. Ei mitään sen kummallisempaa.
Vakituinen työ, tienaan mieheni kanssa suunnilleen saman verran.
1 mielenterveysdiagnoosi, mielialaan liittyvä
En tupakoi, käytän alkoholia harvoin
Luonteeltani positiivinen, ystävällinen ja kohtelias. Kuitenkin tietyllä tavalla kriittinen - sillä tavalla että yhteiskunnallinen vaikuttaminen saattaisi olla mielestäni kiinnostavaa, mutta minkäänlainen julkisuus tai esillä oleminen olisi kuitenkin kauhistus. (tämä vain esimerkin vuoksi)
Kommentit (94)
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minäkään. Hyvältä ja tasapainoiselta henkilöltä vaikutat, mutta ei toista pysty kunnolla arvioimaan vain tämän itse antamien valikoitujen tietojen perusteella.
Minä olen btw sitä mieltä, että kaikki ihmiset syntyvät samanarvoisina, mutta elämässä tehtyjen valintojen perusteella ihmisarvo joko nousee tai laskee. Jos kohtelee muita (muut ihmiset, eläimet, luonto) hyvin ja kunnioittaen, on parempi ihminen kuin sellainen, joka kohtelee muita kaltoin.
Kumarrat yhdelle niin pyllistät toiselle, miksi juuri sinä kuvittelet voivasi tuomita muita? Entäs jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinun mielestä hän ansaitsee sen, mutta tästä tuleekin lumipalloefekti ja kyseinen huono kohtelu palautuu sinulle itsellesi huonona kohteluna, oletko sitä mieltä että ansaitset sen?
Kyse ei ole niinkään siitä, mitä "ansaitsee", vaan kuinka hyvä/huono ihminen on. Mielipiteet siitä, mikä on hyvää, neutraalia tai pahaa totta kai vaihtelevat, mutta luulisin, että suuri osa ihmisistä pitää esimerkiksi siilin sadistista potkimista pahana ja loukkaantuneen eläimen toimittamista eläinhoitolaan hyvänä.
Jos kohtelen jotakuta huonosti, niin ei minua hämmästytä, jos hän kohtelee minua huonosti takaisin. Jokainen on vastuussa omista teoistaan ja minähän valitsin ensiksi käyttäytyä huonosti. Jos toinen ihminen on minua esimerkiksi kohteliaampi ja käyttäytyy edelleen kohteliaasti minua kohtaan vaikka minä olisin haukkunut hänet syyttä suotta pataluhaksi, niin ei minusta ole mitään epäselvää, kumpi meistä on parempi yksilö siinä tilanteessa.
Sinustako sitten siilinpotkijat ja luonnonystävät ovat samanarvoisia? Vai irrotatko ihmisen teot hänen luonteestaan?
En ole koskaan tavannut siilinpotkijaa. Tällaisia ihmisiä lienee aika harvassa.
Jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinusta hän sen ansaitsee, mutta sinun tai hänen läheinen todistaa tapahtumaa ja pitää sinua "siilinpotkijana" ja sinun aivan vastaavalla tavalla ansaitsevan huonoa kohtelua. jne tilanne vyöryy eteenpäin ja maailmasta tulee parempi paikka? Mutta tuleeko?
En minäkään ole tietääkseni kohdannut ketään siilinpotkijaa, mutta lehtijuttujen perusteella se on ikävästi lisääntynyt viime vuosina.
Ole hyvä, äläkä jumita tuossa "ansaitsemisessa". Minä en sellaisesta ole puhunut mitään.
Pieni vastakysymys: jos siilien potkiminen ja siilien pelastaminen saavat yhteisöltä aivan samanlaista palautetta, niin tuleeko sitten maailmasta parempi paikka?
Jos kaikki kohtelevat tosiaan kauniisti eikä ns. pahantahtoisuutta huomioida millään tavalla, se jää huomiotta ja tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin se että on tärkeää kostaa kaikki ilkeydet, tai väärin perustein pahantahtoisuudeksi tulkitut asiat.
'Be the change that you wish to see in the world.'
Väitteesi on ristiriitainen: jos kaikki kohtelevat toisiaan kauniisti, niin silloin ei myöskään ole pahantahtoisuutta.
Mielestäni ihmiskunnan historia on osoittanut sen, että joukkoomme mahtuu aina sellaisia, jotka joko eivät välitä muiden hyvinvoinnista tai jopa aktiivisesti nauttivat siitä, että saavat aiheuttaa muille pahaa oloa.
Mielestäni myös yhteisön velvollisuus on ilmoittaa, että se ei hyväksy tiettyjä asioita - ja jos joku siitä huolimatta tekee niitä, niin siitä ei selviä seuraamuksitta. On yksinkertaistavaa väittää, että kyse olisi vain kostosta. Kyse esimerkiksi vankilassa on siitä, että vapauden menetyksen uhka ennaltaehkäisee tietynlaista toimintaa, ja siitä että sellaiset yksilöt jotka eivät kykene itsehillintään esimerkiksi väkivaltaisuuden suhteen, eristetään muista ihmisistä, jotta he eivät toistaisi tekojaan.
Se että sinä näet pahojen tekojen tuomitsemisen kostona kertoo ehkä eniten sinusta itsestäsi.
Jokaisella toisia huonosti kohtelevalla on todennäköisesti sama motiivi kuin sinulla. Vaikka se ei sellaisena juuri sinulle näyttäytyisi.
Muille pahaa oloa aiheuttavat väistyvät jos heille ei anna jalansijaa. Tilanne ei ainakaan siitä parane jos sinäkin alat aiheuttamaan muille pahaa oloa.
Ole hyvä ja sano, missä olen ilmoittanut pyrkiväni rankaisemaan tai kostamaan muille sellaisen käytöksen, jota en pidä hyväksyttävänä.
Minä olen omasta puolestani puhunut vain siitä, etten pidä toisia huonosti kohtelevia ihmisiä yhtä arvokkaina yksilöinä kuin sellaisia, jotka kohtelevat muita hyvin tai neutraalisti. Sinä aloit puhumaan lumipalloefekteistä ja seuraamuksista.
On kuitenkin täysin mahdollista ajatella jostakusta, että tuo ei ole hyvä ihminen ja silti kohdella häntä asiallisesti.
Kuulostaa että haluat rankaista muita, sellaisia ihmisiä joita juuri sinä et hyväksy.
Kokemukseni mukaan sellaiset ihmiset eivät oikein hallitse itseään ja aiheuttavat vain lisää vahinkoa.
Siinä tapauksessa tulkitset vahvasti. Ole hyvä ja lue viestini ajatuksella äläkä täytä aukkopaikkoja omien ennakkoluulojesi mukaisesti. En itse ole ottanut mitään rangaistuksia tai rankaisemista puheeksi, vaan sinä niitä jatkuvasti tuot esille ja lisäksi vaikutat olettavan ajatusmaailmastani (sellaisena kuin se sinulle näyttäytyy) seuraavan väistämättä tietynlaisen käyttäytymisen.
Minä olen puhunut siitä, onko muita kaltoin kohteleva ihminen yhtä hyvä ja arvokas luonteeltaan, persoonaltaan, sielultaan (miten sen nyt haluaa ilmaista) kuin sellainen, joka kohtelee muita hyvin tai neutraalisti.
Jos itse "rankaisisin" (mitä nyt oletatkaan sen tarkoittavan) huonosti käyttäytyviä ihmisiä huonolla käytöksellä, niin silloinhan minä laskeutuisin alas heidän tasolleen. En pyri kehittymään huonommaksi vaan paremmaksi ihmiseksi. Minä jätän rankaisun oikeusvaltion systeemeille silloin kun on kyse rikoksista. Silloin kun kyse on omasta henkilökohtaisesta elämästäni, niin "rankaisen" minusta huonosti käyttäytyvää ja ikävää ihmistä sillä, että en uhraa hänelle aikaani tai huomiotani.
Kerropa muuten se, uskotko lainkaan lakiin ja järjestyssääntöihin vai onko ihanneyhteiskuntasi sellainen, missä jokaisen ihmisen käytöstä kontrolloi ainoastaan hänen omat käsityksensä sopivasta käytöksestä?
Kas vain, ajattelin juuri samaa. Uskon kyllä lakiin ja sääntöihin.
Mutta kyllä ihmisten tulisi osata myös käyttäytyä ilman lakia.
Lähistöllämme on varakkaalla alueella "jengi" ja kyseisten nuorten vanhemmat ovat sitä mieltä, että nuorten aiheuttamat ongelmat kuuluvat puhtaasti poliisille.
Kun todellisuus on että näin vanhempien tulisi kasvattaa ja antaa lapsille aikaansa.
Mukavaa, että löysimme jotain yhteistä ajattelupintaa.
Kertomasi jengiesimerkin kohdalla sanoisin, että totta kai vanhempien tulisi kasvattaa ja huomioida lapsiaan. Ja totta kai ihmisten tulisi osata käyttäytyä ilman lakia ja rangaistuksen uhkaa.
Mutta ihmiskunnan historia ikävä kyllä osoittaa, että näin ei ole. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita vahingoittamaan tai aiheuttamaan haittaa muille oman mielihyvänsä tai välinpitämättömyytensä takia. Siksi on hyvä, että meillä on poliisin ja tuomioistuinten & vankiloiden kaltaiset instituutiot, jotka ottavat asiakseen kontrolloida yhteisesti sovittujen sääntöjen puitteissa sellaisia ihmisiä, joiden luonne tai itsekontrollin puute aiheuttaa muille vahinkoa.
Mutta tämä menee jo vähän sivuraiteille ihmisarvosta.
Ehkä suhtautumistani siihen kuvaisi tällainen hypoteettinen esimerkki:
Lääkärillä 1 on potilaat 2 ja 3. Kummatkin ovat vakavasti sairastuneita koronapotilaita. He ovat samaa sukupuolta, saman ikäisiä, saman kokoisia ja fyysisesti samassa kunnossa. Tauti puhkesi heissä samaan aikaan ja heillä on ollut samanlaiset oireet. Molemmat tarvitsisivat tehohoitoa, mutta osastolla on vain yksi paikka vapaana. Oletusarvoisesti molempien ennuste on sama: kumpikin selviäisisi hoidosta ja paranisi taudistaan. Lääkäri 1 on yksin vuorossa eikä voi konsultoida muuta hoitohenkilökuntaa millään tavalla tai luovuttaa päätöstä kenellekään muulle. Jos hän ei valitse jompaakumpaa, molemmat kuolevat.
Potilas 2 on juuri päässyt vankilasta, jossa on hän on ollut moneen kertaan tuomittuna väkivaltarikoksista, murhista ja raiskauksista. Vankilapsykologin mukaan on suuri riski, että hän toistaa niitä myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä häntä ei kuitenkaan epäillä mistään rikoksesta.
Potilas 3 on tehnyt pitkään hyväntekeväisyystyötä ja omistanut elämänsä uhanalaisten eläinten suojelulle. Hänellä ei ole edes pysäköintisakkoa.
Millä perusteella lääkärin 1 pitäisi tehdä valinnan, kumpi saa tehohoitopaikan? Lääketieteellisesti huomioitavat seikat ovat potilaiden 2 ja 3 tapauksessa täsmälleen samat.
Todellisessa elämässähän ei näin ehdottomia tilanteita tule vastaan enkä todellisessa elämässä haluaisi edes joutua tilanteeseen, jossa minun pitäisi tehdä valinta, mutta näin ajatusleikkinä.
Minä sanoisin, että lääkärin pitäisi valita potilas 3. Koska en pidä potilasta 2 yhtä arvokkaana ihmisenä kuin häntä.
Sinä taas uskot siihen, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Miten ratkaisisit tilanteen?
Hmm, yleensä joku on kuitenkin aina ensin.
Olen lukenut yhden Etiikan kirjan jota hoitajatkin käyttävät opinnoissaan. Uskon että lääkäreillä tämä alue on vielä paljon laajempi ja luotan siihen että lääkäri osaa tehdä oikean, eettisen ratkaisun.
En lähde itse edes yrittämään.
Ei esimerkin ole pakko olla hoitoalaan liittyvä, jos se tuntuu ikävältä. Aika tunnettua eettistä ongelmaa soveltaen tilanne voisi olla myös sellainen, että olet junaradan vieressä vaihdekepin luona ja huomaat junan lähestyvän täyttä höyryä. Hieman edempänä toisella raiteella on edellisen esimerkin potilas 2 ja toisella raiteella potilas 3. Kumpikaan ei huomaa lähestyvää junaa etkä ehdi hätyyttämään kumpaakaan liikkeelle. Juna ei ehdi pysähtymään ajoissa. Kummalle raiteelle ohjaat junan? Jos et tee mitään, juna syöksyy pois raiteelta ja kaikki kyydissä olevat menehtyvät.
Luulen että tämä on poliisin/palastushenkilöstön eettinen ongelma ja heillä taas on näihin oma koulutuksensa.
Tuo on muotoilultaan kenen tahansa satunnaisen ohikulkijan ongelma. Eivät poliisit päivystä jokaisen vaihdekepin luona 24/7.
Ja vaikka eettinen kysymys liittyisikin tietyn ammattiryhmän toimenkuvaan, niin ei se estä ketä tahansa etiikasta yleisesti kiinnostunutta pohtimasta niitä.
Sinullahan on kuitenkin vahva mielipide siitä, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Joku voisi sanoa, että ihmisarvokysymykset kuuluvat vain papiston tai moraalifilosofien toimenkuvaan.
Mutta olen nyt kommenteistasi saanut sellaisen vaikutelman, että sinulle ihmisarvo on kyseenalaistamaton ja tarkemmin määrittelemätön luonnonlainkaltainen fakta etkä pidä tarpeellisena miettiä sitä sen enempää, kunhan vain otat sen annettuna. Eipä siinä mitään, kukin ajatelkoon niitä asioita siihen tyyliin kuin mitä itselle tuntuu luontevalta :)
En vain halua esittää asiantuntijaa asiassa mistä en mitään tiedä. Etiikka on aika mutkikasta.
Aivan samoin kuin en pidä juoruilusta tai muiden henkilökohtaisten asioiden vatvomisesta, koska niissäkin oletan sen parhaan asiantuntijan olevan kyseinen henkilö itse.
Tässä on osittain kyse myös vastuusta.
En usko, että kukaan uskoo vauvapalstalle kirjoitetun kommentin olevan mitään muuta kuin yksittäisen ihmisen mielipide :)
Vaikutusvaltaisessa asemassa olevien ja ns. asiantuntijarooleissa esiintyvien ihmisten on syytä toki miettiä tarkasti, mitä sanovat ja miten sen sanovat, koska sillä on oikeasti vaikutusta monien käyttäytymiseen ja ajatteluun.
Mutta mitä mahdollisuuksia meillä taviksilla on kehittää ajatteluamme ellemme keskustele avoimesti toistemme kanssa? Netti mahdollistaa sen, että pystymme vaihtamaan ajatuksia sellaistenkin kanssa, joita muuten emme tapaisi koskaan.
Voit mielestäni sanoa huoletta oman mielipiteesi - oli se sitten kuinka alustava tai kuinka punnittu tahansa - ilman pelkoa siitä, että esiintyisit asiantuntijana tai käyttäytyisit vastuuttomasti.
0han tuo tasosi on varattuna. Tasot koskevat vain sinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minäkään. Hyvältä ja tasapainoiselta henkilöltä vaikutat, mutta ei toista pysty kunnolla arvioimaan vain tämän itse antamien valikoitujen tietojen perusteella.
Minä olen btw sitä mieltä, että kaikki ihmiset syntyvät samanarvoisina, mutta elämässä tehtyjen valintojen perusteella ihmisarvo joko nousee tai laskee. Jos kohtelee muita (muut ihmiset, eläimet, luonto) hyvin ja kunnioittaen, on parempi ihminen kuin sellainen, joka kohtelee muita kaltoin.
Kumarrat yhdelle niin pyllistät toiselle, miksi juuri sinä kuvittelet voivasi tuomita muita? Entäs jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinun mielestä hän ansaitsee sen, mutta tästä tuleekin lumipalloefekti ja kyseinen huono kohtelu palautuu sinulle itsellesi huonona kohteluna, oletko sitä mieltä että ansaitset sen?
Kyse ei ole niinkään siitä, mitä "ansaitsee", vaan kuinka hyvä/huono ihminen on. Mielipiteet siitä, mikä on hyvää, neutraalia tai pahaa totta kai vaihtelevat, mutta luulisin, että suuri osa ihmisistä pitää esimerkiksi siilin sadistista potkimista pahana ja loukkaantuneen eläimen toimittamista eläinhoitolaan hyvänä.
Jos kohtelen jotakuta huonosti, niin ei minua hämmästytä, jos hän kohtelee minua huonosti takaisin. Jokainen on vastuussa omista teoistaan ja minähän valitsin ensiksi käyttäytyä huonosti. Jos toinen ihminen on minua esimerkiksi kohteliaampi ja käyttäytyy edelleen kohteliaasti minua kohtaan vaikka minä olisin haukkunut hänet syyttä suotta pataluhaksi, niin ei minusta ole mitään epäselvää, kumpi meistä on parempi yksilö siinä tilanteessa.
Sinustako sitten siilinpotkijat ja luonnonystävät ovat samanarvoisia? Vai irrotatko ihmisen teot hänen luonteestaan?
En ole koskaan tavannut siilinpotkijaa. Tällaisia ihmisiä lienee aika harvassa.
Jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinusta hän sen ansaitsee, mutta sinun tai hänen läheinen todistaa tapahtumaa ja pitää sinua "siilinpotkijana" ja sinun aivan vastaavalla tavalla ansaitsevan huonoa kohtelua. jne tilanne vyöryy eteenpäin ja maailmasta tulee parempi paikka? Mutta tuleeko?
En minäkään ole tietääkseni kohdannut ketään siilinpotkijaa, mutta lehtijuttujen perusteella se on ikävästi lisääntynyt viime vuosina.
Ole hyvä, äläkä jumita tuossa "ansaitsemisessa". Minä en sellaisesta ole puhunut mitään.
Pieni vastakysymys: jos siilien potkiminen ja siilien pelastaminen saavat yhteisöltä aivan samanlaista palautetta, niin tuleeko sitten maailmasta parempi paikka?
Jos kaikki kohtelevat tosiaan kauniisti eikä ns. pahantahtoisuutta huomioida millään tavalla, se jää huomiotta ja tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin se että on tärkeää kostaa kaikki ilkeydet, tai väärin perustein pahantahtoisuudeksi tulkitut asiat.
'Be the change that you wish to see in the world.'
Väitteesi on ristiriitainen: jos kaikki kohtelevat toisiaan kauniisti, niin silloin ei myöskään ole pahantahtoisuutta.
Mielestäni ihmiskunnan historia on osoittanut sen, että joukkoomme mahtuu aina sellaisia, jotka joko eivät välitä muiden hyvinvoinnista tai jopa aktiivisesti nauttivat siitä, että saavat aiheuttaa muille pahaa oloa.
Mielestäni myös yhteisön velvollisuus on ilmoittaa, että se ei hyväksy tiettyjä asioita - ja jos joku siitä huolimatta tekee niitä, niin siitä ei selviä seuraamuksitta. On yksinkertaistavaa väittää, että kyse olisi vain kostosta. Kyse esimerkiksi vankilassa on siitä, että vapauden menetyksen uhka ennaltaehkäisee tietynlaista toimintaa, ja siitä että sellaiset yksilöt jotka eivät kykene itsehillintään esimerkiksi väkivaltaisuuden suhteen, eristetään muista ihmisistä, jotta he eivät toistaisi tekojaan.
Se että sinä näet pahojen tekojen tuomitsemisen kostona kertoo ehkä eniten sinusta itsestäsi.
Jokaisella toisia huonosti kohtelevalla on todennäköisesti sama motiivi kuin sinulla. Vaikka se ei sellaisena juuri sinulle näyttäytyisi.
Muille pahaa oloa aiheuttavat väistyvät jos heille ei anna jalansijaa. Tilanne ei ainakaan siitä parane jos sinäkin alat aiheuttamaan muille pahaa oloa.
Ole hyvä ja sano, missä olen ilmoittanut pyrkiväni rankaisemaan tai kostamaan muille sellaisen käytöksen, jota en pidä hyväksyttävänä.
Minä olen omasta puolestani puhunut vain siitä, etten pidä toisia huonosti kohtelevia ihmisiä yhtä arvokkaina yksilöinä kuin sellaisia, jotka kohtelevat muita hyvin tai neutraalisti. Sinä aloit puhumaan lumipalloefekteistä ja seuraamuksista.
On kuitenkin täysin mahdollista ajatella jostakusta, että tuo ei ole hyvä ihminen ja silti kohdella häntä asiallisesti.
Kuulostaa että haluat rankaista muita, sellaisia ihmisiä joita juuri sinä et hyväksy.
Kokemukseni mukaan sellaiset ihmiset eivät oikein hallitse itseään ja aiheuttavat vain lisää vahinkoa.
Siinä tapauksessa tulkitset vahvasti. Ole hyvä ja lue viestini ajatuksella äläkä täytä aukkopaikkoja omien ennakkoluulojesi mukaisesti. En itse ole ottanut mitään rangaistuksia tai rankaisemista puheeksi, vaan sinä niitä jatkuvasti tuot esille ja lisäksi vaikutat olettavan ajatusmaailmastani (sellaisena kuin se sinulle näyttäytyy) seuraavan väistämättä tietynlaisen käyttäytymisen.
Minä olen puhunut siitä, onko muita kaltoin kohteleva ihminen yhtä hyvä ja arvokas luonteeltaan, persoonaltaan, sielultaan (miten sen nyt haluaa ilmaista) kuin sellainen, joka kohtelee muita hyvin tai neutraalisti.
Jos itse "rankaisisin" (mitä nyt oletatkaan sen tarkoittavan) huonosti käyttäytyviä ihmisiä huonolla käytöksellä, niin silloinhan minä laskeutuisin alas heidän tasolleen. En pyri kehittymään huonommaksi vaan paremmaksi ihmiseksi. Minä jätän rankaisun oikeusvaltion systeemeille silloin kun on kyse rikoksista. Silloin kun kyse on omasta henkilökohtaisesta elämästäni, niin "rankaisen" minusta huonosti käyttäytyvää ja ikävää ihmistä sillä, että en uhraa hänelle aikaani tai huomiotani.
Kerropa muuten se, uskotko lainkaan lakiin ja järjestyssääntöihin vai onko ihanneyhteiskuntasi sellainen, missä jokaisen ihmisen käytöstä kontrolloi ainoastaan hänen omat käsityksensä sopivasta käytöksestä?
Kas vain, ajattelin juuri samaa. Uskon kyllä lakiin ja sääntöihin.
Mutta kyllä ihmisten tulisi osata myös käyttäytyä ilman lakia.
Lähistöllämme on varakkaalla alueella "jengi" ja kyseisten nuorten vanhemmat ovat sitä mieltä, että nuorten aiheuttamat ongelmat kuuluvat puhtaasti poliisille.
Kun todellisuus on että näin vanhempien tulisi kasvattaa ja antaa lapsille aikaansa.
Mukavaa, että löysimme jotain yhteistä ajattelupintaa.
Kertomasi jengiesimerkin kohdalla sanoisin, että totta kai vanhempien tulisi kasvattaa ja huomioida lapsiaan. Ja totta kai ihmisten tulisi osata käyttäytyä ilman lakia ja rangaistuksen uhkaa.
Mutta ihmiskunnan historia ikävä kyllä osoittaa, että näin ei ole. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita vahingoittamaan tai aiheuttamaan haittaa muille oman mielihyvänsä tai välinpitämättömyytensä takia. Siksi on hyvä, että meillä on poliisin ja tuomioistuinten & vankiloiden kaltaiset instituutiot, jotka ottavat asiakseen kontrolloida yhteisesti sovittujen sääntöjen puitteissa sellaisia ihmisiä, joiden luonne tai itsekontrollin puute aiheuttaa muille vahinkoa.
Mutta tämä menee jo vähän sivuraiteille ihmisarvosta.
Ehkä suhtautumistani siihen kuvaisi tällainen hypoteettinen esimerkki:
Lääkärillä 1 on potilaat 2 ja 3. Kummatkin ovat vakavasti sairastuneita koronapotilaita. He ovat samaa sukupuolta, saman ikäisiä, saman kokoisia ja fyysisesti samassa kunnossa. Tauti puhkesi heissä samaan aikaan ja heillä on ollut samanlaiset oireet. Molemmat tarvitsisivat tehohoitoa, mutta osastolla on vain yksi paikka vapaana. Oletusarvoisesti molempien ennuste on sama: kumpikin selviäisisi hoidosta ja paranisi taudistaan. Lääkäri 1 on yksin vuorossa eikä voi konsultoida muuta hoitohenkilökuntaa millään tavalla tai luovuttaa päätöstä kenellekään muulle. Jos hän ei valitse jompaakumpaa, molemmat kuolevat.
Potilas 2 on juuri päässyt vankilasta, jossa on hän on ollut moneen kertaan tuomittuna väkivaltarikoksista, murhista ja raiskauksista. Vankilapsykologin mukaan on suuri riski, että hän toistaa niitä myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä häntä ei kuitenkaan epäillä mistään rikoksesta.
Potilas 3 on tehnyt pitkään hyväntekeväisyystyötä ja omistanut elämänsä uhanalaisten eläinten suojelulle. Hänellä ei ole edes pysäköintisakkoa.
Millä perusteella lääkärin 1 pitäisi tehdä valinnan, kumpi saa tehohoitopaikan? Lääketieteellisesti huomioitavat seikat ovat potilaiden 2 ja 3 tapauksessa täsmälleen samat.
Todellisessa elämässähän ei näin ehdottomia tilanteita tule vastaan enkä todellisessa elämässä haluaisi edes joutua tilanteeseen, jossa minun pitäisi tehdä valinta, mutta näin ajatusleikkinä.
Minä sanoisin, että lääkärin pitäisi valita potilas 3. Koska en pidä potilasta 2 yhtä arvokkaana ihmisenä kuin häntä.
Sinä taas uskot siihen, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Miten ratkaisisit tilanteen?
Hmm, yleensä joku on kuitenkin aina ensin.
Olen lukenut yhden Etiikan kirjan jota hoitajatkin käyttävät opinnoissaan. Uskon että lääkäreillä tämä alue on vielä paljon laajempi ja luotan siihen että lääkäri osaa tehdä oikean, eettisen ratkaisun.
En lähde itse edes yrittämään.
Ei esimerkin ole pakko olla hoitoalaan liittyvä, jos se tuntuu ikävältä. Aika tunnettua eettistä ongelmaa soveltaen tilanne voisi olla myös sellainen, että olet junaradan vieressä vaihdekepin luona ja huomaat junan lähestyvän täyttä höyryä. Hieman edempänä toisella raiteella on edellisen esimerkin potilas 2 ja toisella raiteella potilas 3. Kumpikaan ei huomaa lähestyvää junaa etkä ehdi hätyyttämään kumpaakaan liikkeelle. Juna ei ehdi pysähtymään ajoissa. Kummalle raiteelle ohjaat junan? Jos et tee mitään, juna syöksyy pois raiteelta ja kaikki kyydissä olevat menehtyvät.
Luulen että tämä on poliisin/palastushenkilöstön eettinen ongelma ja heillä taas on näihin oma koulutuksensa.
Tuo on muotoilultaan kenen tahansa satunnaisen ohikulkijan ongelma. Eivät poliisit päivystä jokaisen vaihdekepin luona 24/7.
Ja vaikka eettinen kysymys liittyisikin tietyn ammattiryhmän toimenkuvaan, niin ei se estä ketä tahansa etiikasta yleisesti kiinnostunutta pohtimasta niitä.
Sinullahan on kuitenkin vahva mielipide siitä, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Joku voisi sanoa, että ihmisarvokysymykset kuuluvat vain papiston tai moraalifilosofien toimenkuvaan.
Mutta olen nyt kommenteistasi saanut sellaisen vaikutelman, että sinulle ihmisarvo on kyseenalaistamaton ja tarkemmin määrittelemätön luonnonlainkaltainen fakta etkä pidä tarpeellisena miettiä sitä sen enempää, kunhan vain otat sen annettuna. Eipä siinä mitään, kukin ajatelkoon niitä asioita siihen tyyliin kuin mitä itselle tuntuu luontevalta :)
En vain halua esittää asiantuntijaa asiassa mistä en mitään tiedä. Etiikka on aika mutkikasta.
Aivan samoin kuin en pidä juoruilusta tai muiden henkilökohtaisten asioiden vatvomisesta, koska niissäkin oletan sen parhaan asiantuntijan olevan kyseinen henkilö itse.
Tässä on osittain kyse myös vastuusta.
En usko, että kukaan uskoo vauvapalstalle kirjoitetun kommentin olevan mitään muuta kuin yksittäisen ihmisen mielipide :)
Vaikutusvaltaisessa asemassa olevien ja ns. asiantuntijarooleissa esiintyvien ihmisten on syytä toki miettiä tarkasti, mitä sanovat ja miten sen sanovat, koska sillä on oikeasti vaikutusta monien käyttäytymiseen ja ajatteluun.
Mutta mitä mahdollisuuksia meillä taviksilla on kehittää ajatteluamme ellemme keskustele avoimesti toistemme kanssa? Netti mahdollistaa sen, että pystymme vaihtamaan ajatuksia sellaistenkin kanssa, joita muuten emme tapaisi koskaan.
Voit mielestäni sanoa huoletta oman mielipiteesi - oli se sitten kuinka alustava tai kuinka punnittu tahansa - ilman pelkoa siitä, että esiintyisit asiantuntijana tai käyttäytyisit vastuuttomasti.
Päässäni on vain erilaisia skenaarioita, tai oikeastaan tässä asiassa ei edes niitä, koska en halua edes ajatella mahdollisesti menehtyviä ihmisiä.
Muodostan mielipiteeni vasta faktojen valossa, kun olen aiheesta lukenut tai oppinut. Sitä ennen minulla ei sellaista ole, pidän vain mieleni avoimena.
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minäkään. Hyvältä ja tasapainoiselta henkilöltä vaikutat, mutta ei toista pysty kunnolla arvioimaan vain tämän itse antamien valikoitujen tietojen perusteella.
Minä olen btw sitä mieltä, että kaikki ihmiset syntyvät samanarvoisina, mutta elämässä tehtyjen valintojen perusteella ihmisarvo joko nousee tai laskee. Jos kohtelee muita (muut ihmiset, eläimet, luonto) hyvin ja kunnioittaen, on parempi ihminen kuin sellainen, joka kohtelee muita kaltoin.
Kumarrat yhdelle niin pyllistät toiselle, miksi juuri sinä kuvittelet voivasi tuomita muita? Entäs jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinun mielestä hän ansaitsee sen, mutta tästä tuleekin lumipalloefekti ja kyseinen huono kohtelu palautuu sinulle itsellesi huonona kohteluna, oletko sitä mieltä että ansaitset sen?
Kyse ei ole niinkään siitä, mitä "ansaitsee", vaan kuinka hyvä/huono ihminen on. Mielipiteet siitä, mikä on hyvää, neutraalia tai pahaa totta kai vaihtelevat, mutta luulisin, että suuri osa ihmisistä pitää esimerkiksi siilin sadistista potkimista pahana ja loukkaantuneen eläimen toimittamista eläinhoitolaan hyvänä.
Jos kohtelen jotakuta huonosti, niin ei minua hämmästytä, jos hän kohtelee minua huonosti takaisin. Jokainen on vastuussa omista teoistaan ja minähän valitsin ensiksi käyttäytyä huonosti. Jos toinen ihminen on minua esimerkiksi kohteliaampi ja käyttäytyy edelleen kohteliaasti minua kohtaan vaikka minä olisin haukkunut hänet syyttä suotta pataluhaksi, niin ei minusta ole mitään epäselvää, kumpi meistä on parempi yksilö siinä tilanteessa.
Sinustako sitten siilinpotkijat ja luonnonystävät ovat samanarvoisia? Vai irrotatko ihmisen teot hänen luonteestaan?
En ole koskaan tavannut siilinpotkijaa. Tällaisia ihmisiä lienee aika harvassa.
Jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinusta hän sen ansaitsee, mutta sinun tai hänen läheinen todistaa tapahtumaa ja pitää sinua "siilinpotkijana" ja sinun aivan vastaavalla tavalla ansaitsevan huonoa kohtelua. jne tilanne vyöryy eteenpäin ja maailmasta tulee parempi paikka? Mutta tuleeko?
En minäkään ole tietääkseni kohdannut ketään siilinpotkijaa, mutta lehtijuttujen perusteella se on ikävästi lisääntynyt viime vuosina.
Ole hyvä, äläkä jumita tuossa "ansaitsemisessa". Minä en sellaisesta ole puhunut mitään.
Pieni vastakysymys: jos siilien potkiminen ja siilien pelastaminen saavat yhteisöltä aivan samanlaista palautetta, niin tuleeko sitten maailmasta parempi paikka?
Jos kaikki kohtelevat tosiaan kauniisti eikä ns. pahantahtoisuutta huomioida millään tavalla, se jää huomiotta ja tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin se että on tärkeää kostaa kaikki ilkeydet, tai väärin perustein pahantahtoisuudeksi tulkitut asiat.
'Be the change that you wish to see in the world.'
Väitteesi on ristiriitainen: jos kaikki kohtelevat toisiaan kauniisti, niin silloin ei myöskään ole pahantahtoisuutta.
Mielestäni ihmiskunnan historia on osoittanut sen, että joukkoomme mahtuu aina sellaisia, jotka joko eivät välitä muiden hyvinvoinnista tai jopa aktiivisesti nauttivat siitä, että saavat aiheuttaa muille pahaa oloa.
Mielestäni myös yhteisön velvollisuus on ilmoittaa, että se ei hyväksy tiettyjä asioita - ja jos joku siitä huolimatta tekee niitä, niin siitä ei selviä seuraamuksitta. On yksinkertaistavaa väittää, että kyse olisi vain kostosta. Kyse esimerkiksi vankilassa on siitä, että vapauden menetyksen uhka ennaltaehkäisee tietynlaista toimintaa, ja siitä että sellaiset yksilöt jotka eivät kykene itsehillintään esimerkiksi väkivaltaisuuden suhteen, eristetään muista ihmisistä, jotta he eivät toistaisi tekojaan.
Se että sinä näet pahojen tekojen tuomitsemisen kostona kertoo ehkä eniten sinusta itsestäsi.
Jokaisella toisia huonosti kohtelevalla on todennäköisesti sama motiivi kuin sinulla. Vaikka se ei sellaisena juuri sinulle näyttäytyisi.
Muille pahaa oloa aiheuttavat väistyvät jos heille ei anna jalansijaa. Tilanne ei ainakaan siitä parane jos sinäkin alat aiheuttamaan muille pahaa oloa.
Ole hyvä ja sano, missä olen ilmoittanut pyrkiväni rankaisemaan tai kostamaan muille sellaisen käytöksen, jota en pidä hyväksyttävänä.
Minä olen omasta puolestani puhunut vain siitä, etten pidä toisia huonosti kohtelevia ihmisiä yhtä arvokkaina yksilöinä kuin sellaisia, jotka kohtelevat muita hyvin tai neutraalisti. Sinä aloit puhumaan lumipalloefekteistä ja seuraamuksista.
On kuitenkin täysin mahdollista ajatella jostakusta, että tuo ei ole hyvä ihminen ja silti kohdella häntä asiallisesti.
Kuulostaa että haluat rankaista muita, sellaisia ihmisiä joita juuri sinä et hyväksy.
Kokemukseni mukaan sellaiset ihmiset eivät oikein hallitse itseään ja aiheuttavat vain lisää vahinkoa.
Siinä tapauksessa tulkitset vahvasti. Ole hyvä ja lue viestini ajatuksella äläkä täytä aukkopaikkoja omien ennakkoluulojesi mukaisesti. En itse ole ottanut mitään rangaistuksia tai rankaisemista puheeksi, vaan sinä niitä jatkuvasti tuot esille ja lisäksi vaikutat olettavan ajatusmaailmastani (sellaisena kuin se sinulle näyttäytyy) seuraavan väistämättä tietynlaisen käyttäytymisen.
Minä olen puhunut siitä, onko muita kaltoin kohteleva ihminen yhtä hyvä ja arvokas luonteeltaan, persoonaltaan, sielultaan (miten sen nyt haluaa ilmaista) kuin sellainen, joka kohtelee muita hyvin tai neutraalisti.
Jos itse "rankaisisin" (mitä nyt oletatkaan sen tarkoittavan) huonosti käyttäytyviä ihmisiä huonolla käytöksellä, niin silloinhan minä laskeutuisin alas heidän tasolleen. En pyri kehittymään huonommaksi vaan paremmaksi ihmiseksi. Minä jätän rankaisun oikeusvaltion systeemeille silloin kun on kyse rikoksista. Silloin kun kyse on omasta henkilökohtaisesta elämästäni, niin "rankaisen" minusta huonosti käyttäytyvää ja ikävää ihmistä sillä, että en uhraa hänelle aikaani tai huomiotani.
Kerropa muuten se, uskotko lainkaan lakiin ja järjestyssääntöihin vai onko ihanneyhteiskuntasi sellainen, missä jokaisen ihmisen käytöstä kontrolloi ainoastaan hänen omat käsityksensä sopivasta käytöksestä?
Kas vain, ajattelin juuri samaa. Uskon kyllä lakiin ja sääntöihin.
Mutta kyllä ihmisten tulisi osata myös käyttäytyä ilman lakia.
Lähistöllämme on varakkaalla alueella "jengi" ja kyseisten nuorten vanhemmat ovat sitä mieltä, että nuorten aiheuttamat ongelmat kuuluvat puhtaasti poliisille.
Kun todellisuus on että näin vanhempien tulisi kasvattaa ja antaa lapsille aikaansa.
Mukavaa, että löysimme jotain yhteistä ajattelupintaa.
Kertomasi jengiesimerkin kohdalla sanoisin, että totta kai vanhempien tulisi kasvattaa ja huomioida lapsiaan. Ja totta kai ihmisten tulisi osata käyttäytyä ilman lakia ja rangaistuksen uhkaa.
Mutta ihmiskunnan historia ikävä kyllä osoittaa, että näin ei ole. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita vahingoittamaan tai aiheuttamaan haittaa muille oman mielihyvänsä tai välinpitämättömyytensä takia. Siksi on hyvä, että meillä on poliisin ja tuomioistuinten & vankiloiden kaltaiset instituutiot, jotka ottavat asiakseen kontrolloida yhteisesti sovittujen sääntöjen puitteissa sellaisia ihmisiä, joiden luonne tai itsekontrollin puute aiheuttaa muille vahinkoa.
Mutta tämä menee jo vähän sivuraiteille ihmisarvosta.
Ehkä suhtautumistani siihen kuvaisi tällainen hypoteettinen esimerkki:
Lääkärillä 1 on potilaat 2 ja 3. Kummatkin ovat vakavasti sairastuneita koronapotilaita. He ovat samaa sukupuolta, saman ikäisiä, saman kokoisia ja fyysisesti samassa kunnossa. Tauti puhkesi heissä samaan aikaan ja heillä on ollut samanlaiset oireet. Molemmat tarvitsisivat tehohoitoa, mutta osastolla on vain yksi paikka vapaana. Oletusarvoisesti molempien ennuste on sama: kumpikin selviäisisi hoidosta ja paranisi taudistaan. Lääkäri 1 on yksin vuorossa eikä voi konsultoida muuta hoitohenkilökuntaa millään tavalla tai luovuttaa päätöstä kenellekään muulle. Jos hän ei valitse jompaakumpaa, molemmat kuolevat.
Potilas 2 on juuri päässyt vankilasta, jossa on hän on ollut moneen kertaan tuomittuna väkivaltarikoksista, murhista ja raiskauksista. Vankilapsykologin mukaan on suuri riski, että hän toistaa niitä myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä häntä ei kuitenkaan epäillä mistään rikoksesta.
Potilas 3 on tehnyt pitkään hyväntekeväisyystyötä ja omistanut elämänsä uhanalaisten eläinten suojelulle. Hänellä ei ole edes pysäköintisakkoa.
Millä perusteella lääkärin 1 pitäisi tehdä valinnan, kumpi saa tehohoitopaikan? Lääketieteellisesti huomioitavat seikat ovat potilaiden 2 ja 3 tapauksessa täsmälleen samat.
Todellisessa elämässähän ei näin ehdottomia tilanteita tule vastaan enkä todellisessa elämässä haluaisi edes joutua tilanteeseen, jossa minun pitäisi tehdä valinta, mutta näin ajatusleikkinä.
Minä sanoisin, että lääkärin pitäisi valita potilas 3. Koska en pidä potilasta 2 yhtä arvokkaana ihmisenä kuin häntä.
Sinä taas uskot siihen, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Miten ratkaisisit tilanteen?
Hmm, yleensä joku on kuitenkin aina ensin.
Olen lukenut yhden Etiikan kirjan jota hoitajatkin käyttävät opinnoissaan. Uskon että lääkäreillä tämä alue on vielä paljon laajempi ja luotan siihen että lääkäri osaa tehdä oikean, eettisen ratkaisun.
En lähde itse edes yrittämään.
Ei esimerkin ole pakko olla hoitoalaan liittyvä, jos se tuntuu ikävältä. Aika tunnettua eettistä ongelmaa soveltaen tilanne voisi olla myös sellainen, että olet junaradan vieressä vaihdekepin luona ja huomaat junan lähestyvän täyttä höyryä. Hieman edempänä toisella raiteella on edellisen esimerkin potilas 2 ja toisella raiteella potilas 3. Kumpikaan ei huomaa lähestyvää junaa etkä ehdi hätyyttämään kumpaakaan liikkeelle. Juna ei ehdi pysähtymään ajoissa. Kummalle raiteelle ohjaat junan? Jos et tee mitään, juna syöksyy pois raiteelta ja kaikki kyydissä olevat menehtyvät.
Luulen että tämä on poliisin/palastushenkilöstön eettinen ongelma ja heillä taas on näihin oma koulutuksensa.
Tuo on muotoilultaan kenen tahansa satunnaisen ohikulkijan ongelma. Eivät poliisit päivystä jokaisen vaihdekepin luona 24/7.
Ja vaikka eettinen kysymys liittyisikin tietyn ammattiryhmän toimenkuvaan, niin ei se estä ketä tahansa etiikasta yleisesti kiinnostunutta pohtimasta niitä.
Sinullahan on kuitenkin vahva mielipide siitä, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Joku voisi sanoa, että ihmisarvokysymykset kuuluvat vain papiston tai moraalifilosofien toimenkuvaan.
Mutta olen nyt kommenteistasi saanut sellaisen vaikutelman, että sinulle ihmisarvo on kyseenalaistamaton ja tarkemmin määrittelemätön luonnonlainkaltainen fakta etkä pidä tarpeellisena miettiä sitä sen enempää, kunhan vain otat sen annettuna. Eipä siinä mitään, kukin ajatelkoon niitä asioita siihen tyyliin kuin mitä itselle tuntuu luontevalta :)
En vain halua esittää asiantuntijaa asiassa mistä en mitään tiedä. Etiikka on aika mutkikasta.
Aivan samoin kuin en pidä juoruilusta tai muiden henkilökohtaisten asioiden vatvomisesta, koska niissäkin oletan sen parhaan asiantuntijan olevan kyseinen henkilö itse.
Tässä on osittain kyse myös vastuusta.
En usko, että kukaan uskoo vauvapalstalle kirjoitetun kommentin olevan mitään muuta kuin yksittäisen ihmisen mielipide :)
Vaikutusvaltaisessa asemassa olevien ja ns. asiantuntijarooleissa esiintyvien ihmisten on syytä toki miettiä tarkasti, mitä sanovat ja miten sen sanovat, koska sillä on oikeasti vaikutusta monien käyttäytymiseen ja ajatteluun.
Mutta mitä mahdollisuuksia meillä taviksilla on kehittää ajatteluamme ellemme keskustele avoimesti toistemme kanssa? Netti mahdollistaa sen, että pystymme vaihtamaan ajatuksia sellaistenkin kanssa, joita muuten emme tapaisi koskaan.
Voit mielestäni sanoa huoletta oman mielipiteesi - oli se sitten kuinka alustava tai kuinka punnittu tahansa - ilman pelkoa siitä, että esiintyisit asiantuntijana tai käyttäytyisit vastuuttomasti.
Päässäni on vain erilaisia skenaarioita, tai oikeastaan tässä asiassa ei edes niitä, koska en halua edes ajatella mahdollisesti menehtyviä ihmisiä.
Muodostan mielipiteeni vasta faktojen valossa, kun olen aiheesta lukenut tai oppinut. Sitä ennen minulla ei sellaista ole, pidän vain mieleni avoimena.
Haluaisitko sitten avata, miksi ajattelet kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia?
Ap: "Mielestäni ihan jokainen ihminen tässä maailmassa on samanarvoinen."
Ap: "Mikä on tasoni?"
mies ja 40 kirjoitti:
En pysty jäsentämään maailmaa ja ihmisiä minkään tasohömpän kautta, mutta avauksen suppean kuvauksen perusteella olisit selvästi minun henkilökohtaisen kiinnostukseni kohteena kategoriassa "jatkoon". Jos sen haluaa kääntää johonkin arvosteluasteikkoon, niin sanoisin, että alle 5% kaikista kuviteltavissa olevista naisista mahtuu tuohon joukkoon. Lineaarisella asteikolla kouluarvosanoin siis vähintään yhdeksän ja puoli.
"En pysty jäsentämään maailmaa ja ihmisiä minkään tasohömpän kautta, mutta tasosi on ysi puoli. Mutta en siis osallistu hömppään mitenkään."
Mielenterveysongelma laskee tasoa merkittävästi
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minäkään. Hyvältä ja tasapainoiselta henkilöltä vaikutat, mutta ei toista pysty kunnolla arvioimaan vain tämän itse antamien valikoitujen tietojen perusteella.
Minä olen btw sitä mieltä, että kaikki ihmiset syntyvät samanarvoisina, mutta elämässä tehtyjen valintojen perusteella ihmisarvo joko nousee tai laskee. Jos kohtelee muita (muut ihmiset, eläimet, luonto) hyvin ja kunnioittaen, on parempi ihminen kuin sellainen, joka kohtelee muita kaltoin.
Kumarrat yhdelle niin pyllistät toiselle, miksi juuri sinä kuvittelet voivasi tuomita muita? Entäs jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinun mielestä hän ansaitsee sen, mutta tästä tuleekin lumipalloefekti ja kyseinen huono kohtelu palautuu sinulle itsellesi huonona kohteluna, oletko sitä mieltä että ansaitset sen?
Kyse ei ole niinkään siitä, mitä "ansaitsee", vaan kuinka hyvä/huono ihminen on. Mielipiteet siitä, mikä on hyvää, neutraalia tai pahaa totta kai vaihtelevat, mutta luulisin, että suuri osa ihmisistä pitää esimerkiksi siilin sadistista potkimista pahana ja loukkaantuneen eläimen toimittamista eläinhoitolaan hyvänä.
Jos kohtelen jotakuta huonosti, niin ei minua hämmästytä, jos hän kohtelee minua huonosti takaisin. Jokainen on vastuussa omista teoistaan ja minähän valitsin ensiksi käyttäytyä huonosti. Jos toinen ihminen on minua esimerkiksi kohteliaampi ja käyttäytyy edelleen kohteliaasti minua kohtaan vaikka minä olisin haukkunut hänet syyttä suotta pataluhaksi, niin ei minusta ole mitään epäselvää, kumpi meistä on parempi yksilö siinä tilanteessa.
Sinustako sitten siilinpotkijat ja luonnonystävät ovat samanarvoisia? Vai irrotatko ihmisen teot hänen luonteestaan?
En ole koskaan tavannut siilinpotkijaa. Tällaisia ihmisiä lienee aika harvassa.
Jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinusta hän sen ansaitsee, mutta sinun tai hänen läheinen todistaa tapahtumaa ja pitää sinua "siilinpotkijana" ja sinun aivan vastaavalla tavalla ansaitsevan huonoa kohtelua. jne tilanne vyöryy eteenpäin ja maailmasta tulee parempi paikka? Mutta tuleeko?
En minäkään ole tietääkseni kohdannut ketään siilinpotkijaa, mutta lehtijuttujen perusteella se on ikävästi lisääntynyt viime vuosina.
Ole hyvä, äläkä jumita tuossa "ansaitsemisessa". Minä en sellaisesta ole puhunut mitään.
Pieni vastakysymys: jos siilien potkiminen ja siilien pelastaminen saavat yhteisöltä aivan samanlaista palautetta, niin tuleeko sitten maailmasta parempi paikka?
Jos kaikki kohtelevat tosiaan kauniisti eikä ns. pahantahtoisuutta huomioida millään tavalla, se jää huomiotta ja tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin se että on tärkeää kostaa kaikki ilkeydet, tai väärin perustein pahantahtoisuudeksi tulkitut asiat.
'Be the change that you wish to see in the world.'
Väitteesi on ristiriitainen: jos kaikki kohtelevat toisiaan kauniisti, niin silloin ei myöskään ole pahantahtoisuutta.
Mielestäni ihmiskunnan historia on osoittanut sen, että joukkoomme mahtuu aina sellaisia, jotka joko eivät välitä muiden hyvinvoinnista tai jopa aktiivisesti nauttivat siitä, että saavat aiheuttaa muille pahaa oloa.
Mielestäni myös yhteisön velvollisuus on ilmoittaa, että se ei hyväksy tiettyjä asioita - ja jos joku siitä huolimatta tekee niitä, niin siitä ei selviä seuraamuksitta. On yksinkertaistavaa väittää, että kyse olisi vain kostosta. Kyse esimerkiksi vankilassa on siitä, että vapauden menetyksen uhka ennaltaehkäisee tietynlaista toimintaa, ja siitä että sellaiset yksilöt jotka eivät kykene itsehillintään esimerkiksi väkivaltaisuuden suhteen, eristetään muista ihmisistä, jotta he eivät toistaisi tekojaan.
Se että sinä näet pahojen tekojen tuomitsemisen kostona kertoo ehkä eniten sinusta itsestäsi.
Jokaisella toisia huonosti kohtelevalla on todennäköisesti sama motiivi kuin sinulla. Vaikka se ei sellaisena juuri sinulle näyttäytyisi.
Muille pahaa oloa aiheuttavat väistyvät jos heille ei anna jalansijaa. Tilanne ei ainakaan siitä parane jos sinäkin alat aiheuttamaan muille pahaa oloa.
Ole hyvä ja sano, missä olen ilmoittanut pyrkiväni rankaisemaan tai kostamaan muille sellaisen käytöksen, jota en pidä hyväksyttävänä.
Minä olen omasta puolestani puhunut vain siitä, etten pidä toisia huonosti kohtelevia ihmisiä yhtä arvokkaina yksilöinä kuin sellaisia, jotka kohtelevat muita hyvin tai neutraalisti. Sinä aloit puhumaan lumipalloefekteistä ja seuraamuksista.
On kuitenkin täysin mahdollista ajatella jostakusta, että tuo ei ole hyvä ihminen ja silti kohdella häntä asiallisesti.
Kuulostaa että haluat rankaista muita, sellaisia ihmisiä joita juuri sinä et hyväksy.
Kokemukseni mukaan sellaiset ihmiset eivät oikein hallitse itseään ja aiheuttavat vain lisää vahinkoa.
Siinä tapauksessa tulkitset vahvasti. Ole hyvä ja lue viestini ajatuksella äläkä täytä aukkopaikkoja omien ennakkoluulojesi mukaisesti. En itse ole ottanut mitään rangaistuksia tai rankaisemista puheeksi, vaan sinä niitä jatkuvasti tuot esille ja lisäksi vaikutat olettavan ajatusmaailmastani (sellaisena kuin se sinulle näyttäytyy) seuraavan väistämättä tietynlaisen käyttäytymisen.
Minä olen puhunut siitä, onko muita kaltoin kohteleva ihminen yhtä hyvä ja arvokas luonteeltaan, persoonaltaan, sielultaan (miten sen nyt haluaa ilmaista) kuin sellainen, joka kohtelee muita hyvin tai neutraalisti.
Jos itse "rankaisisin" (mitä nyt oletatkaan sen tarkoittavan) huonosti käyttäytyviä ihmisiä huonolla käytöksellä, niin silloinhan minä laskeutuisin alas heidän tasolleen. En pyri kehittymään huonommaksi vaan paremmaksi ihmiseksi. Minä jätän rankaisun oikeusvaltion systeemeille silloin kun on kyse rikoksista. Silloin kun kyse on omasta henkilökohtaisesta elämästäni, niin "rankaisen" minusta huonosti käyttäytyvää ja ikävää ihmistä sillä, että en uhraa hänelle aikaani tai huomiotani.
Kerropa muuten se, uskotko lainkaan lakiin ja järjestyssääntöihin vai onko ihanneyhteiskuntasi sellainen, missä jokaisen ihmisen käytöstä kontrolloi ainoastaan hänen omat käsityksensä sopivasta käytöksestä?
Kas vain, ajattelin juuri samaa. Uskon kyllä lakiin ja sääntöihin.
Mutta kyllä ihmisten tulisi osata myös käyttäytyä ilman lakia.
Lähistöllämme on varakkaalla alueella "jengi" ja kyseisten nuorten vanhemmat ovat sitä mieltä, että nuorten aiheuttamat ongelmat kuuluvat puhtaasti poliisille.
Kun todellisuus on että näin vanhempien tulisi kasvattaa ja antaa lapsille aikaansa.
Mukavaa, että löysimme jotain yhteistä ajattelupintaa.
Kertomasi jengiesimerkin kohdalla sanoisin, että totta kai vanhempien tulisi kasvattaa ja huomioida lapsiaan. Ja totta kai ihmisten tulisi osata käyttäytyä ilman lakia ja rangaistuksen uhkaa.
Mutta ihmiskunnan historia ikävä kyllä osoittaa, että näin ei ole. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita vahingoittamaan tai aiheuttamaan haittaa muille oman mielihyvänsä tai välinpitämättömyytensä takia. Siksi on hyvä, että meillä on poliisin ja tuomioistuinten & vankiloiden kaltaiset instituutiot, jotka ottavat asiakseen kontrolloida yhteisesti sovittujen sääntöjen puitteissa sellaisia ihmisiä, joiden luonne tai itsekontrollin puute aiheuttaa muille vahinkoa.
Mutta tämä menee jo vähän sivuraiteille ihmisarvosta.
Ehkä suhtautumistani siihen kuvaisi tällainen hypoteettinen esimerkki:
Lääkärillä 1 on potilaat 2 ja 3. Kummatkin ovat vakavasti sairastuneita koronapotilaita. He ovat samaa sukupuolta, saman ikäisiä, saman kokoisia ja fyysisesti samassa kunnossa. Tauti puhkesi heissä samaan aikaan ja heillä on ollut samanlaiset oireet. Molemmat tarvitsisivat tehohoitoa, mutta osastolla on vain yksi paikka vapaana. Oletusarvoisesti molempien ennuste on sama: kumpikin selviäisisi hoidosta ja paranisi taudistaan. Lääkäri 1 on yksin vuorossa eikä voi konsultoida muuta hoitohenkilökuntaa millään tavalla tai luovuttaa päätöstä kenellekään muulle. Jos hän ei valitse jompaakumpaa, molemmat kuolevat.
Potilas 2 on juuri päässyt vankilasta, jossa on hän on ollut moneen kertaan tuomittuna väkivaltarikoksista, murhista ja raiskauksista. Vankilapsykologin mukaan on suuri riski, että hän toistaa niitä myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä häntä ei kuitenkaan epäillä mistään rikoksesta.
Potilas 3 on tehnyt pitkään hyväntekeväisyystyötä ja omistanut elämänsä uhanalaisten eläinten suojelulle. Hänellä ei ole edes pysäköintisakkoa.
Millä perusteella lääkärin 1 pitäisi tehdä valinnan, kumpi saa tehohoitopaikan? Lääketieteellisesti huomioitavat seikat ovat potilaiden 2 ja 3 tapauksessa täsmälleen samat.
Todellisessa elämässähän ei näin ehdottomia tilanteita tule vastaan enkä todellisessa elämässä haluaisi edes joutua tilanteeseen, jossa minun pitäisi tehdä valinta, mutta näin ajatusleikkinä.
Minä sanoisin, että lääkärin pitäisi valita potilas 3. Koska en pidä potilasta 2 yhtä arvokkaana ihmisenä kuin häntä.
Sinä taas uskot siihen, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Miten ratkaisisit tilanteen?
Hmm, yleensä joku on kuitenkin aina ensin.
Olen lukenut yhden Etiikan kirjan jota hoitajatkin käyttävät opinnoissaan. Uskon että lääkäreillä tämä alue on vielä paljon laajempi ja luotan siihen että lääkäri osaa tehdä oikean, eettisen ratkaisun.
En lähde itse edes yrittämään.
Ei esimerkin ole pakko olla hoitoalaan liittyvä, jos se tuntuu ikävältä. Aika tunnettua eettistä ongelmaa soveltaen tilanne voisi olla myös sellainen, että olet junaradan vieressä vaihdekepin luona ja huomaat junan lähestyvän täyttä höyryä. Hieman edempänä toisella raiteella on edellisen esimerkin potilas 2 ja toisella raiteella potilas 3. Kumpikaan ei huomaa lähestyvää junaa etkä ehdi hätyyttämään kumpaakaan liikkeelle. Juna ei ehdi pysähtymään ajoissa. Kummalle raiteelle ohjaat junan? Jos et tee mitään, juna syöksyy pois raiteelta ja kaikki kyydissä olevat menehtyvät.
Luulen että tämä on poliisin/palastushenkilöstön eettinen ongelma ja heillä taas on näihin oma koulutuksensa.
Tuo on muotoilultaan kenen tahansa satunnaisen ohikulkijan ongelma. Eivät poliisit päivystä jokaisen vaihdekepin luona 24/7.
Ja vaikka eettinen kysymys liittyisikin tietyn ammattiryhmän toimenkuvaan, niin ei se estä ketä tahansa etiikasta yleisesti kiinnostunutta pohtimasta niitä.
Sinullahan on kuitenkin vahva mielipide siitä, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Joku voisi sanoa, että ihmisarvokysymykset kuuluvat vain papiston tai moraalifilosofien toimenkuvaan.
Mutta olen nyt kommenteistasi saanut sellaisen vaikutelman, että sinulle ihmisarvo on kyseenalaistamaton ja tarkemmin määrittelemätön luonnonlainkaltainen fakta etkä pidä tarpeellisena miettiä sitä sen enempää, kunhan vain otat sen annettuna. Eipä siinä mitään, kukin ajatelkoon niitä asioita siihen tyyliin kuin mitä itselle tuntuu luontevalta :)
En vain halua esittää asiantuntijaa asiassa mistä en mitään tiedä. Etiikka on aika mutkikasta.
Aivan samoin kuin en pidä juoruilusta tai muiden henkilökohtaisten asioiden vatvomisesta, koska niissäkin oletan sen parhaan asiantuntijan olevan kyseinen henkilö itse.
Tässä on osittain kyse myös vastuusta.
En usko, että kukaan uskoo vauvapalstalle kirjoitetun kommentin olevan mitään muuta kuin yksittäisen ihmisen mielipide :)
Vaikutusvaltaisessa asemassa olevien ja ns. asiantuntijarooleissa esiintyvien ihmisten on syytä toki miettiä tarkasti, mitä sanovat ja miten sen sanovat, koska sillä on oikeasti vaikutusta monien käyttäytymiseen ja ajatteluun.
Mutta mitä mahdollisuuksia meillä taviksilla on kehittää ajatteluamme ellemme keskustele avoimesti toistemme kanssa? Netti mahdollistaa sen, että pystymme vaihtamaan ajatuksia sellaistenkin kanssa, joita muuten emme tapaisi koskaan.
Voit mielestäni sanoa huoletta oman mielipiteesi - oli se sitten kuinka alustava tai kuinka punnittu tahansa - ilman pelkoa siitä, että esiintyisit asiantuntijana tai käyttäytyisit vastuuttomasti.
Päässäni on vain erilaisia skenaarioita, tai oikeastaan tässä asiassa ei edes niitä, koska en halua edes ajatella mahdollisesti menehtyviä ihmisiä.
Muodostan mielipiteeni vasta faktojen valossa, kun olen aiheesta lukenut tai oppinut. Sitä ennen minulla ei sellaista ole, pidän vain mieleni avoimena.
Haluaisitko sitten avata, miksi ajattelet kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia?
Minusta he ovatkin samanarvoisia, mutta maailmassa on myös kaikenlaisia asiantuntijoita joiden tulee tehdä ratkaisuja lain ja opitun tiedon valossa.
En kuvittele tietäväni paremmin kuin he tietävät. Minä elän elämääni avoimin mielin ja lähtökohtaisesti pidän kaikkia samanarvoisina.
Vierailija kirjoitti:
Ap: "Mielestäni ihan jokainen ihminen tässä maailmassa on samanarvoinen."
Ap: "Mikä on tasoni?"
Selitin jo miksi kysyin, siitä oli jo aloituksessani viittaus.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma laskee tasoa merkittävästi
Niinkö, miten se vaikuttaa elämääni?
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: "Mielestäni ihan jokainen ihminen tässä maailmassa on samanarvoinen."
Ap: "Mikä on tasoni?"
Selitin jo miksi kysyin, siitä oli jo aloituksessani viittaus.
Ei sillä ole väliä mitä selität. Väität että kaikki ovat samanarvoisia ja heti perään kärtät itsellesi arvosanaa. Selittele ihan niin paljon kuin haluat, vain toinen noista voi olla totta. Ja koska teit tämän aloituksen, olet se arvosanaihminen.
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma laskee tasoa merkittävästi
Niinkö, miten se vaikuttaa elämääni?
Tasosi laskee 4 pykälää.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: "Mielestäni ihan jokainen ihminen tässä maailmassa on samanarvoinen."
Ap: "Mikä on tasoni?"
Selitin jo miksi kysyin, siitä oli jo aloituksessani viittaus.
Ei sillä ole väliä mitä selität. Väität että kaikki ovat samanarvoisia ja heti perään kärtät itsellesi arvosanaa. Selittele ihan niin paljon kuin haluat, vain toinen noista voi olla totta. Ja koska teit tämän aloituksen, olet se arvosanaihminen.
Halusin nähdä miten paljon kritiikkiä saan tietyistä asioista vaikka listallani on myös muita, aivan toisenlaisia asioita listattuna. Halusin nähdä mihin ihmiset kiinnittävät huomiota.
Ei minua kiinnosta arvosanat, tai pinta, vaan aivan muut asiat. Kysyin MUIDEN mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma laskee tasoa merkittävästi
Niinkö, miten se vaikuttaa elämääni?
Tasosi laskee 4 pykälää.
Silloin sinun pitäisi tietää miten ko diagnoosi vaikuttaa elämääni, eikö vain?
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: "Mielestäni ihan jokainen ihminen tässä maailmassa on samanarvoinen."
Ap: "Mikä on tasoni?"
Selitin jo miksi kysyin, siitä oli jo aloituksessani viittaus.
Ei sillä ole väliä mitä selität. Väität että kaikki ovat samanarvoisia ja heti perään kärtät itsellesi arvosanaa. Selittele ihan niin paljon kuin haluat, vain toinen noista voi olla totta. Ja koska teit tämän aloituksen, olet se arvosanaihminen.
Halusin nähdä miten paljon kritiikkiä saan tietyistä asioista vaikka listallani on myös muita, aivan toisenlaisia asioita listattuna. Halusin nähdä mihin ihmiset kiinnittävät huomiota.
Ei minua kiinnosta arvosanat, tai pinta, vaan aivan muut asiat. Kysyin MUIDEN mielipidettä.
Eli sinua kiinnostaa se, mitä muut ajattelevat sinusta. Onkohan sekään nyt mitenkään hyvä asia...
-eri
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma laskee tasoa merkittävästi
Niinkö, miten se vaikuttaa elämääni?
Tasosi laskee 4 pykälää.
Silloin sinun pitäisi tietää miten ko diagnoosi vaikuttaa elämääni, eikö vain?
Ei pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: "Mielestäni ihan jokainen ihminen tässä maailmassa on samanarvoinen."
Ap: "Mikä on tasoni?"
Selitin jo miksi kysyin, siitä oli jo aloituksessani viittaus.
Ei sillä ole väliä mitä selität. Väität että kaikki ovat samanarvoisia ja heti perään kärtät itsellesi arvosanaa. Selittele ihan niin paljon kuin haluat, vain toinen noista voi olla totta. Ja koska teit tämän aloituksen, olet se arvosanaihminen.
Halusin nähdä miten paljon kritiikkiä saan tietyistä asioista vaikka listallani on myös muita, aivan toisenlaisia asioita listattuna. Halusin nähdä mihin ihmiset kiinnittävät huomiota.
Ei minua kiinnosta arvosanat, tai pinta, vaan aivan muut asiat. Kysyin MUIDEN mielipidettä.
Eli sinua kiinnostaa se, mitä muut ajattelevat sinusta. Onkohan sekään nyt mitenkään hyvä asia...
-eri
Te ette tunne minua henkilökohtaisesti eikö vain. Kiinnostaako sinua mitä minä sinusta ajattelen?
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minäkään. Hyvältä ja tasapainoiselta henkilöltä vaikutat, mutta ei toista pysty kunnolla arvioimaan vain tämän itse antamien valikoitujen tietojen perusteella.
Minä olen btw sitä mieltä, että kaikki ihmiset syntyvät samanarvoisina, mutta elämässä tehtyjen valintojen perusteella ihmisarvo joko nousee tai laskee. Jos kohtelee muita (muut ihmiset, eläimet, luonto) hyvin ja kunnioittaen, on parempi ihminen kuin sellainen, joka kohtelee muita kaltoin.
Kumarrat yhdelle niin pyllistät toiselle, miksi juuri sinä kuvittelet voivasi tuomita muita? Entäs jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinun mielestä hän ansaitsee sen, mutta tästä tuleekin lumipalloefekti ja kyseinen huono kohtelu palautuu sinulle itsellesi huonona kohteluna, oletko sitä mieltä että ansaitset sen?
Kyse ei ole niinkään siitä, mitä "ansaitsee", vaan kuinka hyvä/huono ihminen on. Mielipiteet siitä, mikä on hyvää, neutraalia tai pahaa totta kai vaihtelevat, mutta luulisin, että suuri osa ihmisistä pitää esimerkiksi siilin sadistista potkimista pahana ja loukkaantuneen eläimen toimittamista eläinhoitolaan hyvänä.
Jos kohtelen jotakuta huonosti, niin ei minua hämmästytä, jos hän kohtelee minua huonosti takaisin. Jokainen on vastuussa omista teoistaan ja minähän valitsin ensiksi käyttäytyä huonosti. Jos toinen ihminen on minua esimerkiksi kohteliaampi ja käyttäytyy edelleen kohteliaasti minua kohtaan vaikka minä olisin haukkunut hänet syyttä suotta pataluhaksi, niin ei minusta ole mitään epäselvää, kumpi meistä on parempi yksilö siinä tilanteessa.
Sinustako sitten siilinpotkijat ja luonnonystävät ovat samanarvoisia? Vai irrotatko ihmisen teot hänen luonteestaan?
En ole koskaan tavannut siilinpotkijaa. Tällaisia ihmisiä lienee aika harvassa.
Jos kohtelet toista ihmistä huonosti koska sinusta hän sen ansaitsee, mutta sinun tai hänen läheinen todistaa tapahtumaa ja pitää sinua "siilinpotkijana" ja sinun aivan vastaavalla tavalla ansaitsevan huonoa kohtelua. jne tilanne vyöryy eteenpäin ja maailmasta tulee parempi paikka? Mutta tuleeko?
En minäkään ole tietääkseni kohdannut ketään siilinpotkijaa, mutta lehtijuttujen perusteella se on ikävästi lisääntynyt viime vuosina.
Ole hyvä, äläkä jumita tuossa "ansaitsemisessa". Minä en sellaisesta ole puhunut mitään.
Pieni vastakysymys: jos siilien potkiminen ja siilien pelastaminen saavat yhteisöltä aivan samanlaista palautetta, niin tuleeko sitten maailmasta parempi paikka?
Jos kaikki kohtelevat tosiaan kauniisti eikä ns. pahantahtoisuutta huomioida millään tavalla, se jää huomiotta ja tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin se että on tärkeää kostaa kaikki ilkeydet, tai väärin perustein pahantahtoisuudeksi tulkitut asiat.
'Be the change that you wish to see in the world.'
Väitteesi on ristiriitainen: jos kaikki kohtelevat toisiaan kauniisti, niin silloin ei myöskään ole pahantahtoisuutta.
Mielestäni ihmiskunnan historia on osoittanut sen, että joukkoomme mahtuu aina sellaisia, jotka joko eivät välitä muiden hyvinvoinnista tai jopa aktiivisesti nauttivat siitä, että saavat aiheuttaa muille pahaa oloa.
Mielestäni myös yhteisön velvollisuus on ilmoittaa, että se ei hyväksy tiettyjä asioita - ja jos joku siitä huolimatta tekee niitä, niin siitä ei selviä seuraamuksitta. On yksinkertaistavaa väittää, että kyse olisi vain kostosta. Kyse esimerkiksi vankilassa on siitä, että vapauden menetyksen uhka ennaltaehkäisee tietynlaista toimintaa, ja siitä että sellaiset yksilöt jotka eivät kykene itsehillintään esimerkiksi väkivaltaisuuden suhteen, eristetään muista ihmisistä, jotta he eivät toistaisi tekojaan.
Se että sinä näet pahojen tekojen tuomitsemisen kostona kertoo ehkä eniten sinusta itsestäsi.
Jokaisella toisia huonosti kohtelevalla on todennäköisesti sama motiivi kuin sinulla. Vaikka se ei sellaisena juuri sinulle näyttäytyisi.
Muille pahaa oloa aiheuttavat väistyvät jos heille ei anna jalansijaa. Tilanne ei ainakaan siitä parane jos sinäkin alat aiheuttamaan muille pahaa oloa.
Ole hyvä ja sano, missä olen ilmoittanut pyrkiväni rankaisemaan tai kostamaan muille sellaisen käytöksen, jota en pidä hyväksyttävänä.
Minä olen omasta puolestani puhunut vain siitä, etten pidä toisia huonosti kohtelevia ihmisiä yhtä arvokkaina yksilöinä kuin sellaisia, jotka kohtelevat muita hyvin tai neutraalisti. Sinä aloit puhumaan lumipalloefekteistä ja seuraamuksista.
On kuitenkin täysin mahdollista ajatella jostakusta, että tuo ei ole hyvä ihminen ja silti kohdella häntä asiallisesti.
Kuulostaa että haluat rankaista muita, sellaisia ihmisiä joita juuri sinä et hyväksy.
Kokemukseni mukaan sellaiset ihmiset eivät oikein hallitse itseään ja aiheuttavat vain lisää vahinkoa.
Siinä tapauksessa tulkitset vahvasti. Ole hyvä ja lue viestini ajatuksella äläkä täytä aukkopaikkoja omien ennakkoluulojesi mukaisesti. En itse ole ottanut mitään rangaistuksia tai rankaisemista puheeksi, vaan sinä niitä jatkuvasti tuot esille ja lisäksi vaikutat olettavan ajatusmaailmastani (sellaisena kuin se sinulle näyttäytyy) seuraavan väistämättä tietynlaisen käyttäytymisen.
Minä olen puhunut siitä, onko muita kaltoin kohteleva ihminen yhtä hyvä ja arvokas luonteeltaan, persoonaltaan, sielultaan (miten sen nyt haluaa ilmaista) kuin sellainen, joka kohtelee muita hyvin tai neutraalisti.
Jos itse "rankaisisin" (mitä nyt oletatkaan sen tarkoittavan) huonosti käyttäytyviä ihmisiä huonolla käytöksellä, niin silloinhan minä laskeutuisin alas heidän tasolleen. En pyri kehittymään huonommaksi vaan paremmaksi ihmiseksi. Minä jätän rankaisun oikeusvaltion systeemeille silloin kun on kyse rikoksista. Silloin kun kyse on omasta henkilökohtaisesta elämästäni, niin "rankaisen" minusta huonosti käyttäytyvää ja ikävää ihmistä sillä, että en uhraa hänelle aikaani tai huomiotani.
Kerropa muuten se, uskotko lainkaan lakiin ja järjestyssääntöihin vai onko ihanneyhteiskuntasi sellainen, missä jokaisen ihmisen käytöstä kontrolloi ainoastaan hänen omat käsityksensä sopivasta käytöksestä?
Kas vain, ajattelin juuri samaa. Uskon kyllä lakiin ja sääntöihin.
Mutta kyllä ihmisten tulisi osata myös käyttäytyä ilman lakia.
Lähistöllämme on varakkaalla alueella "jengi" ja kyseisten nuorten vanhemmat ovat sitä mieltä, että nuorten aiheuttamat ongelmat kuuluvat puhtaasti poliisille.
Kun todellisuus on että näin vanhempien tulisi kasvattaa ja antaa lapsille aikaansa.
Mukavaa, että löysimme jotain yhteistä ajattelupintaa.
Kertomasi jengiesimerkin kohdalla sanoisin, että totta kai vanhempien tulisi kasvattaa ja huomioida lapsiaan. Ja totta kai ihmisten tulisi osata käyttäytyä ilman lakia ja rangaistuksen uhkaa.
Mutta ihmiskunnan historia ikävä kyllä osoittaa, että näin ei ole. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita vahingoittamaan tai aiheuttamaan haittaa muille oman mielihyvänsä tai välinpitämättömyytensä takia. Siksi on hyvä, että meillä on poliisin ja tuomioistuinten & vankiloiden kaltaiset instituutiot, jotka ottavat asiakseen kontrolloida yhteisesti sovittujen sääntöjen puitteissa sellaisia ihmisiä, joiden luonne tai itsekontrollin puute aiheuttaa muille vahinkoa.
Mutta tämä menee jo vähän sivuraiteille ihmisarvosta.
Ehkä suhtautumistani siihen kuvaisi tällainen hypoteettinen esimerkki:
Lääkärillä 1 on potilaat 2 ja 3. Kummatkin ovat vakavasti sairastuneita koronapotilaita. He ovat samaa sukupuolta, saman ikäisiä, saman kokoisia ja fyysisesti samassa kunnossa. Tauti puhkesi heissä samaan aikaan ja heillä on ollut samanlaiset oireet. Molemmat tarvitsisivat tehohoitoa, mutta osastolla on vain yksi paikka vapaana. Oletusarvoisesti molempien ennuste on sama: kumpikin selviäisisi hoidosta ja paranisi taudistaan. Lääkäri 1 on yksin vuorossa eikä voi konsultoida muuta hoitohenkilökuntaa millään tavalla tai luovuttaa päätöstä kenellekään muulle. Jos hän ei valitse jompaakumpaa, molemmat kuolevat.
Potilas 2 on juuri päässyt vankilasta, jossa on hän on ollut moneen kertaan tuomittuna väkivaltarikoksista, murhista ja raiskauksista. Vankilapsykologin mukaan on suuri riski, että hän toistaa niitä myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä häntä ei kuitenkaan epäillä mistään rikoksesta.
Potilas 3 on tehnyt pitkään hyväntekeväisyystyötä ja omistanut elämänsä uhanalaisten eläinten suojelulle. Hänellä ei ole edes pysäköintisakkoa.
Millä perusteella lääkärin 1 pitäisi tehdä valinnan, kumpi saa tehohoitopaikan? Lääketieteellisesti huomioitavat seikat ovat potilaiden 2 ja 3 tapauksessa täsmälleen samat.
Todellisessa elämässähän ei näin ehdottomia tilanteita tule vastaan enkä todellisessa elämässä haluaisi edes joutua tilanteeseen, jossa minun pitäisi tehdä valinta, mutta näin ajatusleikkinä.
Minä sanoisin, että lääkärin pitäisi valita potilas 3. Koska en pidä potilasta 2 yhtä arvokkaana ihmisenä kuin häntä.
Sinä taas uskot siihen, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Miten ratkaisisit tilanteen?
Hmm, yleensä joku on kuitenkin aina ensin.
Olen lukenut yhden Etiikan kirjan jota hoitajatkin käyttävät opinnoissaan. Uskon että lääkäreillä tämä alue on vielä paljon laajempi ja luotan siihen että lääkäri osaa tehdä oikean, eettisen ratkaisun.
En lähde itse edes yrittämään.
Ei esimerkin ole pakko olla hoitoalaan liittyvä, jos se tuntuu ikävältä. Aika tunnettua eettistä ongelmaa soveltaen tilanne voisi olla myös sellainen, että olet junaradan vieressä vaihdekepin luona ja huomaat junan lähestyvän täyttä höyryä. Hieman edempänä toisella raiteella on edellisen esimerkin potilas 2 ja toisella raiteella potilas 3. Kumpikaan ei huomaa lähestyvää junaa etkä ehdi hätyyttämään kumpaakaan liikkeelle. Juna ei ehdi pysähtymään ajoissa. Kummalle raiteelle ohjaat junan? Jos et tee mitään, juna syöksyy pois raiteelta ja kaikki kyydissä olevat menehtyvät.
Luulen että tämä on poliisin/palastushenkilöstön eettinen ongelma ja heillä taas on näihin oma koulutuksensa.
Tuo on muotoilultaan kenen tahansa satunnaisen ohikulkijan ongelma. Eivät poliisit päivystä jokaisen vaihdekepin luona 24/7.
Ja vaikka eettinen kysymys liittyisikin tietyn ammattiryhmän toimenkuvaan, niin ei se estä ketä tahansa etiikasta yleisesti kiinnostunutta pohtimasta niitä.
Sinullahan on kuitenkin vahva mielipide siitä, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Joku voisi sanoa, että ihmisarvokysymykset kuuluvat vain papiston tai moraalifilosofien toimenkuvaan.
Mutta olen nyt kommenteistasi saanut sellaisen vaikutelman, että sinulle ihmisarvo on kyseenalaistamaton ja tarkemmin määrittelemätön luonnonlainkaltainen fakta etkä pidä tarpeellisena miettiä sitä sen enempää, kunhan vain otat sen annettuna. Eipä siinä mitään, kukin ajatelkoon niitä asioita siihen tyyliin kuin mitä itselle tuntuu luontevalta :)
En vain halua esittää asiantuntijaa asiassa mistä en mitään tiedä. Etiikka on aika mutkikasta.
Aivan samoin kuin en pidä juoruilusta tai muiden henkilökohtaisten asioiden vatvomisesta, koska niissäkin oletan sen parhaan asiantuntijan olevan kyseinen henkilö itse.
Tässä on osittain kyse myös vastuusta.
En usko, että kukaan uskoo vauvapalstalle kirjoitetun kommentin olevan mitään muuta kuin yksittäisen ihmisen mielipide :)
Vaikutusvaltaisessa asemassa olevien ja ns. asiantuntijarooleissa esiintyvien ihmisten on syytä toki miettiä tarkasti, mitä sanovat ja miten sen sanovat, koska sillä on oikeasti vaikutusta monien käyttäytymiseen ja ajatteluun.
Mutta mitä mahdollisuuksia meillä taviksilla on kehittää ajatteluamme ellemme keskustele avoimesti toistemme kanssa? Netti mahdollistaa sen, että pystymme vaihtamaan ajatuksia sellaistenkin kanssa, joita muuten emme tapaisi koskaan.
Voit mielestäni sanoa huoletta oman mielipiteesi - oli se sitten kuinka alustava tai kuinka punnittu tahansa - ilman pelkoa siitä, että esiintyisit asiantuntijana tai käyttäytyisit vastuuttomasti.
Päässäni on vain erilaisia skenaarioita, tai oikeastaan tässä asiassa ei edes niitä, koska en halua edes ajatella mahdollisesti menehtyviä ihmisiä.
Muodostan mielipiteeni vasta faktojen valossa, kun olen aiheesta lukenut tai oppinut. Sitä ennen minulla ei sellaista ole, pidän vain mieleni avoimena.
Haluaisitko sitten avata, miksi ajattelet kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia?
Minusta he ovatkin samanarvoisia, mutta maailmassa on myös kaikenlaisia asiantuntijoita joiden tulee tehdä ratkaisuja lain ja opitun tiedon valossa.
En kuvittele tietäväni paremmin kuin he tietävät. Minä elän elämääni avoimin mielin ja lähtökohtaisesti pidän kaikkia samanarvoisina.
Muotoilin kysymykseni ehkä hiukan epäselvästi. Aiemmin sanoit, että muodostat mielipiteesi faktojen valossa. Yksi mielipiteesi on se, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.
Mitkä ovat nämä faktat, joiden perusteella pidät ihmisiä samanarvoisina?
Voin vertailun vuoksi sanoa, että tavallaan minäkin pidän ihmisiä nimenomaan *lähtökohtaisesti* samanarvoisina. Jokainen tähän maailmaan syntynyt vauva on mielestäni ihmisarvoltaan samanarvoinen. Koska olemme kaikki biologialtamme samaa lajia, hengitämme samaa ilmaa, osaamme kaikki nauraa ja itkeä, tunnemme tuskaa ja iloa, mielipahaa ja mielihyvää. Ne erot, joita meissä on, ovat vain pinnallisia, kuten ihonväri tai pituus tai ikä tai sukupuoli. Meissä kaikissa on periaatteessa sama ihmisyyden kapasiteetti eikä siksi pidä ajatella, että joku on lähtökohtaisesti ali-ihminen ja toinen yli-ihminen.
Mutta koska olemme kaikki yksilöitä ja kykeneväisiä tekemään omat valintamme, niin saatamme elää elämämme hyvin erilaisia polkuja pitkin. Toki synnymme erilaisiin olosuhteisiin ja saamme aivan erilaiset eväät elämään, mutta aina on kuitenkin ihmisiä, jotka huomioivat toisia valinnoissaan ja sellaisia, jotka eivät välitä muille aiheuttamastaan vahingosta. Kaikissa olosuhteissa. Kuten on jo moneen kertaan tullut todettua, niin minä pidän tärkeämpänä sellaista ihmistä joka tekee hyvää kuin sellaista joka tekee pahaa (näin yksinkertaistettuna). Minusta hyvällä ihmisellä on enemmän ihmisarvoa.
Tiedän, että hyvin monet tänä päivänä puhuvat jakamattomasta ihmisarvosta ja itsekin tosiaan kannatan lämpimästi sitä, että esimerkiksi eri ihmisryhmiä ei arvoteta lähtökohtaisesti eri leireihin. Mutta en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi ihmisen itse ja vapaaehtoisesti tekemiä käyttäytymisvalintoja ja tekoja ei saisi huomioida siinä, miten hyvänä ja arvokkaana ihmisenä häntä pitää.
Ja tämä on vain yhden tavallisen vauvapalstalaisen näkemys. En ole etiikan asiantuntija, ainoastaan aihepiiristä kiinnostunut, josta on hauska aina välillä yrittää muotoilla enemmän tai vähemmän epämääräisiä tunnelmia hieman tarkemmin rajattujen ajatusten suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma laskee tasoa merkittävästi
Niinkö, miten se vaikuttaa elämääni?
Tasosi laskee 4 pykälää.
Silloin sinun pitäisi tietää miten ko diagnoosi vaikuttaa elämääni, eikö vain?
Ei pitäisi.
Mikä sinusta tekee ihmisestä mielenkiintoisen?
En vain halua esittää asiantuntijaa asiassa mistä en mitään tiedä. Etiikka on aika mutkikasta.
Aivan samoin kuin en pidä juoruilusta tai muiden henkilökohtaisten asioiden vatvomisesta, koska niissäkin oletan sen parhaan asiantuntijan olevan kyseinen henkilö itse.
Tässä on osittain kyse myös vastuusta.