Te joilla kumppani lihoinut paljon, oletteko luopuneet toivosta, että laihtuu vielä?

Kumppani on lihonut kolmessa vuodessa yli 30kg. Tarkalleen en tiedä painoaan, mutta siis tosi paljon. Oli minua hoikempi kun tapasimme, ja nyt on sellainen kunnon kaljamaha. Näyttää oikeasti kuin ois 9kk raskaana, mutta on mies.

Kyllä harmittaa, ensinnäkin siksi että seksi, hän painaa tosi paljon jo ja mulla on tukala olla alla. Erektio ei ole yhtä voimakas kuin aiemmin. Tuo ylipaino tuo paljon terveysongelmia, kun ei ole ihan nuori mies niin sydän- ja verisuonisairaudet. Diabetesriski kasvaa. 

Ulkonäkö on vain yksi asia, kun toista rakastaa niin ei sen lihomisen takia erotakaan halua. Mutta mielelläni ottaisin sen urheilullisemman version tästä samasta miehestä. Ollaan käyty lenkillä yhdessä, aikaisemmin on harrastanut itse liikuntaa mutta nyt ei muuta kuin istuu sohvalla ja syö kaiken jääkaapista. 

Vierailija kirjoitti:

Miten MINULLA voi kumppani lihoa?! Ja mikä víțuń lihoiminen?? En jaksa enää tätä kirjoitustaitonne tasoa, aikuiset ihmiset!

Äänestä vihreitä kaikissa seuraavissa vaaleissa niin kirjoitustaito laskee edelleen koska rahat lahjoitetaan ulkomaille... eiku...

Parempi idea. Älä äänestä. Met äänestetään sun puolesta ❤

En ole luopunut toivosta, mies kerrytti muutama vuosi sitten sairastuttuaan 30kg ylimääräistä. Nyt mies alkaa olla taas terve ja ajatusprosessi painosta selvästi käynnissä. Raasu tallustaa joka ikinen päivä peilin eteen ja ihmettelee ääneen miten näin pääsi käymään ja ettei ikinä olisi uskonut millainen pallomaha hänestä tulisi. Syynä on yksinkertaisesti muutaman vuoden kestänyt masennus, liikkumattomuus ja väärä määrä ruokaa. Olen jutellut painosta hänen kanssaan ja ilmaissut olevani huolissani, kannustanut hienotunteisesti pitämään itsestään huolta ja ryhtynyt hoitamaan päiväruuat itse. Mies ei vaikuta yhtään aralta painonsa suhteen, ainoastaan epäuskoiselta.

Tuntuu välillä hassulta kun mies tietää paljon ravinnosta, hyvien elämäntapojen tärkeydestä ja liikunnasta, mutta mikään ei näytä pätevän häneen itseensä. Kun mies pohdiskelee laihdutusta, ensimmäinen ajatus on aina joku hullu ja aggressiivinen pikakuuri, joka tekisi elämästä hetkeksi mahdollisimman kurjaa - ja sen jälkeen paluu entiseen. Näyttää siltä ettei mies millään ymmärrä sitä että nykyinen elämäntapa ylläpitää nykyistä painoa ja muutoksen tulisi olla kokonaisvaltainen. Näen kyllä että hän pohtii asiaa kovasti. Tajuamista odotellessa en oikein kai voi muuta kuin johtaa omalla esimerkillä, pitää huolen ettei kotiin kantaudu roskaruokaa ja olla tukena kun sitä tarvitsee. Uskon kyllä että se tajuaminen vielä tulee, tämä vuosi on ollut ensimmäinen jolloin mies on selvästi prosessoinut painoaan. Etenkin vallitseva pandemia on avannut silmiä terveyden tärkeydelle.

Vierailija kirjoitti:

En ole luopunut toivosta, mies kerrytti muutama vuosi sitten sairastuttuaan 30kg ylimääräistä. Nyt mies alkaa olla taas terve ja ajatusprosessi painosta selvästi käynnissä. Raasu tallustaa joka ikinen päivä peilin eteen ja ihmettelee ääneen miten näin pääsi käymään ja ettei ikinä olisi uskonut millainen pallomaha hänestä tulisi. Syynä on yksinkertaisesti muutaman vuoden kestänyt masennus, liikkumattomuus ja väärä määrä ruokaa. Olen jutellut painosta hänen kanssaan ja ilmaissut olevani huolissani, kannustanut hienotunteisesti pitämään itsestään huolta ja ryhtynyt hoitamaan päiväruuat itse. Mies ei vaikuta yhtään aralta painonsa suhteen, ainoastaan epäuskoiselta.

Tuntuu välillä hassulta kun mies tietää paljon ravinnosta, hyvien elämäntapojen tärkeydestä ja liikunnasta, mutta mikään ei näytä pätevän häneen itseensä. Kun mies pohdiskelee laihdutusta, ensimmäinen ajatus on aina joku hullu ja aggressiivinen pikakuuri, joka tekisi elämästä hetkeksi mahdollisimman kurjaa - ja sen jälkeen paluu entiseen. Näyttää siltä ettei mies millään ymmärrä sitä että nykyinen elämäntapa ylläpitää nykyistä painoa ja muutoksen tulisi olla kokonaisvaltainen. Näen kyllä että hän pohtii asiaa kovasti. Tajuamista odotellessa en oikein kai voi muuta kuin johtaa omalla esimerkillä, pitää huolen ettei kotiin kantaudu roskaruokaa ja olla tukena kun sitä tarvitsee. Uskon kyllä että se tajuaminen vielä tulee, tämä vuosi on ollut ensimmäinen jolloin mies on selvästi prosessoinut painoaan. Etenkin vallitseva pandemia on avannut silmiä terveyden tärkeydelle.

Tämä mun puoliso on siis nainen.

Tietää miten laihtua, ennen pitäny painon siinä BMI 26-27. Nyt mennään jo siinä yli 37 BMI.

Ketään ei tietenkään voi pakottaa laihtumaan, en painosta, yritän itse elää normaalisti, inhottaa kun toinen on vain kotona ja syö. Töitä hakee kerran kuussa. Ap

Kiinnostaisi kuulla muilta mitä teillä miehet vetävät? Joka päivä karkkia ja pizzaa vai ihan normaalia ruokaa? Meillä mies lihonut reilu parissa vuodessa 20kg. Itse olen pysynyt samoissa mitoissa ja samoja ruokia syömme. Määrät miehellä ovat vain ihan hulluja mielestäni. Mäkkäriin kun mennään ottaa big macin extrana ja siihen pari tuplajuustojamppatia kylkeen. Jos teen olevinaan ison annoksen ruokaa, vaikkapa vuokallisen lasagnea että siitä riittäisi seuraavaksi päiväksi niin ei riitä. Mies syö kaiken. Kun ollaan sukuloimassa huomaan että lappaa vaikka kattilan tyhjäksi lautaselleen vaikka pari ihmistä olisi vielä ottamatta ruokaa ollenkaan.

Olen sanonut että ei ole kiva kun vetää ruokaa sellaisia määriä. Ihan siks että en jaksa kantaa kaupasta ja olla vääntämässä koko ajan ruokaa. Maksetaan vielä kaikki puoliksi vaikka itse syön 1/5 osaa kaikesta mitä mies. Varsinaista sipsiä tai karkkia syödään viikonloppuisin 1-2 päivänä. Mies vetää edelleen lähinnä kaiken ja syyttää minua kun olen ostanut jotain herkkuja kun ”hänen on sitten pakko syödä ne”. Muutenkin syyttää minua ruuan laitosta, normaalia kotiruokaa teen eikä muut perheessä liho, mies vain. Mutta hänen mielestään teen epäterveellistä ruokaa, lapset kun nyt syö mieluummin naudan paistijauhelihan kastikkeena pastan kanssa kuin kuivaksi pannutettuna kikkareena. Minulle on myös tårkeää nauttia ruuasta ja kokeilla uusia reseptejä. Esim tein ensimmäistä lertaa 4 vuoteen naudan suikalepataa uunissa ja siihen tuli purkki maustettu kermaa. Miehen mielestä teen epäterveellistä paskaa kun joka asiaan täytyy tunkea kermaa. Vaikka en siis todellakaa työnnä ja syöfään kasviksia yms, ehkä kerran kk ostan makkaraperunoita tai käydään pizzaa/hampparia. Puhutaan siis ihan tämän tason (kotiruoka) asioista. Miehen mielestä minun pitäisi perehtyä terveelliseen ruokaan ja laittaa niitä koska minulla on ongelma, ei hänellä. Miltä kuulostaa, mistä saisin apua? Lähinnä itseä ottaa päähän minun syyllistäminen ja se ettei näe hänellä sen syömishäiriön olevan ja ääneen jauhaa jatkuvasti ruuasta niin sairastuttaa lapsetkin tuohon touhuun. Ja siis minä en ole hänen lihomisestaan maininnut koskaan, hänelle se on ongelma mutta mielestään minä olen siihen syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla muilta mitä teillä miehet vetävät? Joka päivä karkkia ja pizzaa vai ihan normaalia ruokaa? Meillä mies lihonut reilu parissa vuodessa 20kg. Itse olen pysynyt samoissa mitoissa ja samoja ruokia syömme. Määrät miehellä ovat vain ihan hulluja mielestäni. Mäkkäriin kun mennään ottaa big macin extrana ja siihen pari tuplajuustojamppatia kylkeen. Jos teen olevinaan ison annoksen ruokaa, vaikkapa vuokallisen lasagnea että siitä riittäisi seuraavaksi päiväksi niin ei riitä. Mies syö kaiken. Kun ollaan sukuloimassa huomaan että lappaa vaikka kattilan tyhjäksi lautaselleen vaikka pari ihmistä olisi vielä ottamatta ruokaa ollenkaan.

Olen sanonut että ei ole kiva kun vetää ruokaa sellaisia määriä. Ihan siks että en jaksa kantaa kaupasta ja olla vääntämässä koko ajan ruokaa. Maksetaan vielä kaikki puoliksi vaikka itse syön 1/5 osaa kaikesta mitä mies. Varsinaista sipsiä tai karkkia syödään viikonloppuisin 1-2 päivänä. Mies vetää edelleen lähinnä kaiken ja syyttää minua kun olen ostanut jotain herkkuja kun ”hänen on sitten pakko syödä ne”. Muutenkin syyttää minua ruuan laitosta, normaalia kotiruokaa teen eikä muut perheessä liho, mies vain. Mutta hänen mielestään teen epäterveellistä ruokaa, lapset kun nyt syö mieluummin naudan paistijauhelihan kastikkeena pastan kanssa kuin kuivaksi pannutettuna kikkareena. Minulle on myös tårkeää nauttia ruuasta ja kokeilla uusia reseptejä. Esim tein ensimmäistä lertaa 4 vuoteen naudan suikalepataa uunissa ja siihen tuli purkki maustettu kermaa. Miehen mielestä teen epäterveellistä paskaa kun joka asiaan täytyy tunkea kermaa. Vaikka en siis todellakaa työnnä ja syöfään kasviksia yms, ehkä kerran kk ostan makkaraperunoita tai käydään pizzaa/hampparia. Puhutaan siis ihan tämän tason (kotiruoka) asioista. Miehen mielestä minun pitäisi perehtyä terveelliseen ruokaan ja laittaa niitä koska minulla on ongelma, ei hänellä. Miltä kuulostaa, mistä saisin apua? Lähinnä itseä ottaa päähän minun syyllistäminen ja se ettei näe hänellä sen syömishäiriön olevan ja ääneen jauhaa jatkuvasti ruuasta niin sairastuttaa lapsetkin tuohon touhuun. Ja siis minä en ole hänen lihomisestaan maininnut koskaan, hänelle se on ongelma mutta mielestään minä olen siihen syyllinen.

Tämä on helppo ratkaista. Koska miehen mielestä teet ruuat väärin niin mies voi tästä lähtien valmistaa ja maksaa omat ruokansa. Pidä huoli, että osallistuu puoliksi lasten ruokakuluihin. Sinä voit maksaa omat ruokasi. Vaatii aluksi vähän laskemista, mutta viikon parin jälkeen homma helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole luopunut toivosta, mies kerrytti muutama vuosi sitten sairastuttuaan 30kg ylimääräistä. Nyt mies alkaa olla taas terve ja ajatusprosessi painosta selvästi käynnissä. Raasu tallustaa joka ikinen päivä peilin eteen ja ihmettelee ääneen miten näin pääsi käymään ja ettei ikinä olisi uskonut millainen pallomaha hänestä tulisi. Syynä on yksinkertaisesti muutaman vuoden kestänyt masennus, liikkumattomuus ja väärä määrä ruokaa. Olen jutellut painosta hänen kanssaan ja ilmaissut olevani huolissani, kannustanut hienotunteisesti pitämään itsestään huolta ja ryhtynyt hoitamaan päiväruuat itse. Mies ei vaikuta yhtään aralta painonsa suhteen, ainoastaan epäuskoiselta.

Tuntuu välillä hassulta kun mies tietää paljon ravinnosta, hyvien elämäntapojen tärkeydestä ja liikunnasta, mutta mikään ei näytä pätevän häneen itseensä. Kun mies pohdiskelee laihdutusta, ensimmäinen ajatus on aina joku hullu ja aggressiivinen pikakuuri, joka tekisi elämästä hetkeksi mahdollisimman kurjaa - ja sen jälkeen paluu entiseen. Näyttää siltä ettei mies millään ymmärrä sitä että nykyinen elämäntapa ylläpitää nykyistä painoa ja muutoksen tulisi olla kokonaisvaltainen. Näen kyllä että hän pohtii asiaa kovasti. Tajuamista odotellessa en oikein kai voi muuta kuin johtaa omalla esimerkillä, pitää huolen ettei kotiin kantaudu roskaruokaa ja olla tukena kun sitä tarvitsee. Uskon kyllä että se tajuaminen vielä tulee, tämä vuosi on ollut ensimmäinen jolloin mies on selvästi prosessoinut painoaan. Etenkin vallitseva pandemia on avannut silmiä terveyden tärkeydelle.

Tämä mun puoliso on siis nainen.

Tietää miten laihtua, ennen pitäny painon siinä BMI 26-27. Nyt mennään jo siinä yli 37 BMI.

Ketään ei tietenkään voi pakottaa laihtumaan, en painosta, yritän itse elää normaalisti, inhottaa kun toinen on vain kotona ja syö. Töitä hakee kerran kuussa. Ap

Etkö voisi puhua puolisosi kanssa suoraan asiasta? Varmaan loukkaantuu aluksi, mutta kai sinullakin on sananvaltaa yhteisessä suhteessa? Jos sinulle tulee mässäämisestä kurja olo niin minusta voisit ottaa asian puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ei ole onnellinen, jotain on päässä/mielessä vialla joka syömishäiriössä. Oletko kysynyt mikä häntä vaivaa, siis mikä painaa mieltä?

Samaa olin tulossa kysymään. Kaksin käsin mättäminen on aika usein merkki siitä että on onneton. Voi tosiaan johtua vaikka ap:n asenteesta, 70% viestinnästä kun on sanatonta.

Aika moni laihtuu erottuaan kun voi keskittyä huolehtimaan vaan omista tarpeistaan. Mahdollisesti eron myötä kumppani laihtuukin mutta silloin on ap:n suhteen liian myöhäistä.

Laihtuu kun on pakko että saa seuraavan. Että voi taas lihota.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat varmaankin ex-kumppani. Niin kuin jatkaisin seurustelua läskiintyneen naisen kanssa. Huutonaurua 🤣

Sinulla on varmasti paha olla. Noin huonolla itsetunnolla varustettu ihminen ei ole terve.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla muilta mitä teillä miehet vetävät? Joka päivä karkkia ja pizzaa vai ihan normaalia ruokaa? Meillä mies lihonut reilu parissa vuodessa 20kg. Itse olen pysynyt samoissa mitoissa ja samoja ruokia syömme. Määrät miehellä ovat vain ihan hulluja mielestäni. Mäkkäriin kun mennään ottaa big macin extrana ja siihen pari tuplajuustojamppatia kylkeen. Jos teen olevinaan ison annoksen ruokaa, vaikkapa vuokallisen lasagnea että siitä riittäisi seuraavaksi päiväksi niin ei riitä. Mies syö kaiken. Kun ollaan sukuloimassa huomaan että lappaa vaikka kattilan tyhjäksi lautaselleen vaikka pari ihmistä olisi vielä ottamatta ruokaa ollenkaan.

Olen sanonut että ei ole kiva kun vetää ruokaa sellaisia määriä. Ihan siks että en jaksa kantaa kaupasta ja olla vääntämässä koko ajan ruokaa. Maksetaan vielä kaikki puoliksi vaikka itse syön 1/5 osaa kaikesta mitä mies. Varsinaista sipsiä tai karkkia syödään viikonloppuisin 1-2 päivänä. Mies vetää edelleen lähinnä kaiken ja syyttää minua kun olen ostanut jotain herkkuja kun ”hänen on sitten pakko syödä ne”. Muutenkin syyttää minua ruuan laitosta, normaalia kotiruokaa teen eikä muut perheessä liho, mies vain. Mutta hänen mielestään teen epäterveellistä ruokaa, lapset kun nyt syö mieluummin naudan paistijauhelihan kastikkeena pastan kanssa kuin kuivaksi pannutettuna kikkareena. Minulle on myös tårkeää nauttia ruuasta ja kokeilla uusia reseptejä. Esim tein ensimmäistä lertaa 4 vuoteen naudan suikalepataa uunissa ja siihen tuli purkki maustettu kermaa. Miehen mielestä teen epäterveellistä paskaa kun joka asiaan täytyy tunkea kermaa. Vaikka en siis todellakaa työnnä ja syöfään kasviksia yms, ehkä kerran kk ostan makkaraperunoita tai käydään pizzaa/hampparia. Puhutaan siis ihan tämän tason (kotiruoka) asioista. Miehen mielestä minun pitäisi perehtyä terveelliseen ruokaan ja laittaa niitä koska minulla on ongelma, ei hänellä. Miltä kuulostaa, mistä saisin apua? Lähinnä itseä ottaa päähän minun syyllistäminen ja se ettei näe hänellä sen syömishäiriön olevan ja ääneen jauhaa jatkuvasti ruuasta niin sairastuttaa lapsetkin tuohon touhuun. Ja siis minä en ole hänen lihomisestaan maininnut koskaan, hänelle se on ongelma mutta mielestään minä olen siihen syyllinen.

Teetkö sinä kaiken ruoan teillä, eikö mies laita ollenkaan ruokaa itse? Jos ei ruoka kelpaa, niin tehköön itse ruokaa. En ikinä kehtaisi valittaa tuolla tavoin, jos toinen yksin rehkisi keittiössä ja laittaisi koko perheen sapuskat. 

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla muilta mitä teillä miehet vetävät? Joka päivä karkkia ja pizzaa vai ihan normaalia ruokaa? Meillä mies lihonut reilu parissa vuodessa 20kg. Itse olen pysynyt samoissa mitoissa ja samoja ruokia syömme. Määrät miehellä ovat vain ihan hulluja mielestäni. Mäkkäriin kun mennään ottaa big macin extrana ja siihen pari tuplajuustojamppatia kylkeen. Jos teen olevinaan ison annoksen ruokaa, vaikkapa vuokallisen lasagnea että siitä riittäisi seuraavaksi päiväksi niin ei riitä. Mies syö kaiken. Kun ollaan sukuloimassa huomaan että lappaa vaikka kattilan tyhjäksi lautaselleen vaikka pari ihmistä olisi vielä ottamatta ruokaa ollenkaan.

Olen sanonut että ei ole kiva kun vetää ruokaa sellaisia määriä. Ihan siks että en jaksa kantaa kaupasta ja olla vääntämässä koko ajan ruokaa. Maksetaan vielä kaikki puoliksi vaikka itse syön 1/5 osaa kaikesta mitä mies. Varsinaista sipsiä tai karkkia syödään viikonloppuisin 1-2 päivänä. Mies vetää edelleen lähinnä kaiken ja syyttää minua kun olen ostanut jotain herkkuja kun ”hänen on sitten pakko syödä ne”. Muutenkin syyttää minua ruuan laitosta, normaalia kotiruokaa teen eikä muut perheessä liho, mies vain. Mutta hänen mielestään teen epäterveellistä ruokaa, lapset kun nyt syö mieluummin naudan paistijauhelihan kastikkeena pastan kanssa kuin kuivaksi pannutettuna kikkareena. Minulle on myös tårkeää nauttia ruuasta ja kokeilla uusia reseptejä. Esim tein ensimmäistä lertaa 4 vuoteen naudan suikalepataa uunissa ja siihen tuli purkki maustettu kermaa. Miehen mielestä teen epäterveellistä paskaa kun joka asiaan täytyy tunkea kermaa. Vaikka en siis todellakaa työnnä ja syöfään kasviksia yms, ehkä kerran kk ostan makkaraperunoita tai käydään pizzaa/hampparia. Puhutaan siis ihan tämän tason (kotiruoka) asioista. Miehen mielestä minun pitäisi perehtyä terveelliseen ruokaan ja laittaa niitä koska minulla on ongelma, ei hänellä. Miltä kuulostaa, mistä saisin apua? Lähinnä itseä ottaa päähän minun syyllistäminen ja se ettei näe hänellä sen syömishäiriön olevan ja ääneen jauhaa jatkuvasti ruuasta niin sairastuttaa lapsetkin tuohon touhuun. Ja siis minä en ole hänen lihomisestaan maininnut koskaan, hänelle se on ongelma mutta mielestään minä olen siihen syyllinen.

Ei minulla ole mitään neuvoa. Kun joku päästää tilanteen tuollaiseksi ja suostuu tuollaiseen kohteluun, en näe mitään keinoa ottaa tilannetta haltuun. En kerta kaikkiaan usko. Jotkut eivät vain pysty.

En tykkää, kun haukutaan puolison painoa. Jos ei tee mieli seksiä pullukan kanssa mmieti, olisiko sinussa itsessäsi vikaa. Jos on puutteessa, niin varmasti tekee mieli. Jätä kumppanisi rauhaan.

Paljo ko on ylipainoa, bmi?

Meillä molemmat on lihoneet. Syynä pääasiallisesti herkut, liian isot annoskoot ja liikkumattomuus.

Omalta osaltani voin sanoa, että ongelma on luonteessa. Laihduttaminen vaatisi pitkäjänteisyyttä ja kykyä sietää hetkellistä epämukavuutta. Minulle tuo hetkellinen epämukavuus kilojen karistamiseksi kestää aivan liian pitkään: hyvästä syötävästä saa mielihyvää välittömästi. Lisäksi olen luonteeltani mukavuudenhaluinen ja laiska, enkä palaudu työstä liikunnalla. Pelkkä rauhallinen kävelykin tuntuu minusta raskaalta työltä, vaikka kunnon puolesta ongelmia ei olisi. Ainut "toimiva" tapa rentoutua on maata sohvalla ja katsoa telkkaria. Vastaus kysymykseen: olen luovuttanut itseni suhteen.

Puolison tapauksessa kyse on enemmän pitkistä työpäivistä, joiden jälkeen hän ei vaan jaksa enää tehdä muuta kuin syödä ja maata. Mutta meissä on se ero, että hän nauttii ja voimaantuu liikunnasta silloin, kun sitä harrastaa.

Olen luovuttanut, ollaan miehen kanssa molemmat lihavia. Laihduttaminen on edelleen suurin syy lihomiseen tutkitusti ja mekin normaalipainoisina laihduguksen myötä päädyttiin lihomaan. Sovittiin yhdessä että kiloista viis, koitetaan panostaa hyvinvointiin: opeteltiin syömään kasviksia reippaasti yhdessä ja löydettiin mielekäs liikuntaharrastus. Painoa ei ole paljoa pudonnut kummallakaan, mutta mies sai lopettaa diabetes lääkityksen ja veri arvot ovat parantuneet merkittävästi molemmilla. Jaksaminen parempaa ja elämä maistuu taas, ollaan tähän tyytyväisiä ja jatketaan tällä tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla muilta mitä teillä miehet vetävät? Joka päivä karkkia ja pizzaa vai ihan normaalia ruokaa? Meillä mies lihonut reilu parissa vuodessa 20kg. Itse olen pysynyt samoissa mitoissa ja samoja ruokia syömme. Määrät miehellä ovat vain ihan hulluja mielestäni. Mäkkäriin kun mennään ottaa big macin extrana ja siihen pari tuplajuustojamppatia kylkeen. Jos teen olevinaan ison annoksen ruokaa, vaikkapa vuokallisen lasagnea että siitä riittäisi seuraavaksi päiväksi niin ei riitä. Mies syö kaiken. Kun ollaan sukuloimassa huomaan että lappaa vaikka kattilan tyhjäksi lautaselleen vaikka pari ihmistä olisi vielä ottamatta ruokaa ollenkaan.

Olen sanonut että ei ole kiva kun vetää ruokaa sellaisia määriä. Ihan siks että en jaksa kantaa kaupasta ja olla vääntämässä koko ajan ruokaa. Maksetaan vielä kaikki puoliksi vaikka itse syön 1/5 osaa kaikesta mitä mies. Varsinaista sipsiä tai karkkia syödään viikonloppuisin 1-2 päivänä. Mies vetää edelleen lähinnä kaiken ja syyttää minua kun olen ostanut jotain herkkuja kun ”hänen on sitten pakko syödä ne”. Muutenkin syyttää minua ruuan laitosta, normaalia kotiruokaa teen eikä muut perheessä liho, mies vain. Mutta hänen mielestään teen epäterveellistä ruokaa, lapset kun nyt syö mieluummin naudan paistijauhelihan kastikkeena pastan kanssa kuin kuivaksi pannutettuna kikkareena. Minulle on myös tårkeää nauttia ruuasta ja kokeilla uusia reseptejä. Esim tein ensimmäistä lertaa 4 vuoteen naudan suikalepataa uunissa ja siihen tuli purkki maustettu kermaa. Miehen mielestä teen epäterveellistä paskaa kun joka asiaan täytyy tunkea kermaa. Vaikka en siis todellakaa työnnä ja syöfään kasviksia yms, ehkä kerran kk ostan makkaraperunoita tai käydään pizzaa/hampparia. Puhutaan siis ihan tämän tason (kotiruoka) asioista. Miehen mielestä minun pitäisi perehtyä terveelliseen ruokaan ja laittaa niitä koska minulla on ongelma, ei hänellä. Miltä kuulostaa, mistä saisin apua? Lähinnä itseä ottaa päähän minun syyllistäminen ja se ettei näe hänellä sen syömishäiriön olevan ja ääneen jauhaa jatkuvasti ruuasta niin sairastuttaa lapsetkin tuohon touhuun. Ja siis minä en ole hänen lihomisestaan maininnut koskaan, hänelle se on ongelma mutta mielestään minä olen siihen syyllinen.

"Teen olevinaan ison annoksen"? "Vuokallisen"? "Käydään pizzaa/hampparia"? 

Minä lihoin edellisessä parisuhteessani (yli 10v suhde), jossa kärsin puolison alkoholismista sekä lapsettomuudesta (ei hoitoja voinut edes kuvitella). Olin surullinen, masentunut ja ahdistunut ja uskon tämän kombon aiheuttaneen sen etten jaksanut liikkua enkä huolehtia itsestäni.

Kun olin päättänyt erota ja aloin nähdä valoa tunnelin päässä, aloin samantien laihtua. En mitenkään laihduttanut, mutta 15kg lähti painoa lyhyessä ajassa ja aloin tehdä asioita jotka tuo hyvää oloa (joogaa, ulkoilua).

Usein taustalla on henkistä huonovointisuutta kun ihminen ei halua huolehtia itsestään. Kaikkihan me kyllä tiedämme, mitä se on ja miten pitäisi tehdä. Mutta se ei ole helppoa kun energia menee kaikkeen muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Paljo ko on ylipainoa, bmi?

Pituus 162cm ja paino 100kg tai 98kiloa.

Ero laihduttaa.