Loukkaantuisitko, jos lapseton ystäväpariskunta ei suostuisi lastenhoitoavuksi?

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:04"]

Tämä menee jo sinänsä vähän ohi aiheen, mutta todettakoon, että itse en tosiaankaan haluaisi ystävieni joutuvan kärsivän epämukavuutta tai kohtuutonta vaivaa minun kiireideni takia. Tuollaisen odottaminen ei minusta kuulu ystävyyteen lainkaan.Jos pyydän ystävältäni jotakin, varmistan aina, ettei siitä ole liikaa vaivaa, ja usein tarjoan työstä myös korvausta. -ap

[/quote]

Eli sinun mielestäsi ystävyys sopii vain niille, joilla on varaa joko olla tarvitsematta toisten apua tai sitten maksaa siitä? Mutta kun meitä muitakin on. On köyhiä ja on tarvitsevia. Itse kuulun siihen porukkaan, joka on valmis menemään vaikka solmuun ystävän takia, ja odotan myös ystävältä jotain valmiutta tehdä asioita takiani. Sellainen runsauden periaate, että kaikki hyötyvät siitä, ettei eletä häpeillen eikä erityisemmin annostellen.

Kyllähän se ymmärretään, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene venymään paljon mihinkään. Heitä ei sitten oteta ihan täydestä ystävinä, vaan pysytään tuttavina, jotta ei tule tarpeetonta surua puolin eikä toisin. Tuttavankin eteen voi tehdä asioita, mutta sillä oletuksella, että ei voida pelata ihan koko tunneakselilla, eikä takaisin välttämättä saa sitä, mitä ystävältä odottaisi. Tai sitten ystävän statuksella voi kulkea ihminen, jolla on selkeästi joitain heikkoja kohtia selkeästi enemmän kuin itsellä, mutta ne kuitenkin kompensoituvat joillain hyvillä ominaisuuksilla. Helpointa tämä on silloin, kun toinen on avoin heikkouksiensa suhteen ja ehkä jopa työstää niitä, tai ainakaan ei yritä niitä kieltää.

Suomessa tuollainen aloittajan edustama kitsauden periaate on yleistynyt yleisen porvarillistumisen myötä - ei ymmärretä, mitä todellinen hätä on, eikä osata eläytyä toisen tilanteeseen. Leuhkitaan sillä, että minäpäs en ketään tarvitse enkä halua koskaan olla vaivaksi. Tällaiset ihmiset ovat minun tyyppiselleni ihmiselle suorastaan pelottavia, koska on vaikea tietää, miten äkkiä se itse aiheuttamani vaiva on liiallista, koska toinen sitä tuskin kuitenkaan edes kertoo. Jos ihmiset kokevat pohjattomana nöyryytyksenä jo sen, että pitäisi tuntemattomalta "pyytää anteeksi" bussista noustessa ja ihmisen omat rajat ovat niin hauraat, että vaarana on lopullinen mykkä tuomio, on hyvin vaikea olla odottamatta liikaa.

Edelleen aloittaja yrittää perustella haluttomuuttaan kokemattomuudellaan. Jos tahtoa vain riittäisi, se olisi korjattavissa yhdessä kahdessa illassa, jolloin voisi harjoitella lapsenhoitoa äidin seurassa ja samalla pitää hauskaa yhdessä, ja sitten vasta päätettäisiin, pitäisikö kuitenkin löytää kokeneempi hoitaja. Mutta kun aloittaja oikeasti on haluton, vaikeahan sitä on hänen itsensäkään tietää, ovatko hänen todelliset syynsä miten hyvät, vaikka tekosyyt ontuvatkin. Mutta jos sille itsetutkiskelun alueelle ei halua mennä, ei taida olla kaksinen ystäväkään. No, jotkut eivät ole, ja joistakin ei koskaan edes tule.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:04"]

Tämä menee jo sinänsä vähän ohi aiheen, mutta todettakoon, että itse en tosiaankaan haluaisi ystävieni joutuvan kärsivän epämukavuutta tai kohtuutonta vaivaa minun kiireideni takia. Tuollaisen odottaminen ei minusta kuulu ystävyyteen lainkaan.Jos pyydän ystävältäni jotakin, varmistan aina, ettei siitä ole liikaa vaivaa, ja usein tarjoan työstä myös korvausta. -ap

[/quote]

Eli sinun mielestäsi ystävyys sopii vain niille, joilla on varaa joko olla tarvitsematta toisten apua tai sitten maksaa siitä? Mutta kun meitä muitakin on. On köyhiä ja on tarvitsevia. Itse kuulun siihen porukkaan, joka on valmis menemään vaikka solmuun ystävän takia, ja odotan myös ystävältä jotain valmiutta tehdä asioita takiani. Sellainen runsauden periaate, että kaikki hyötyvät siitä, ettei eletä häpeillen eikä erityisemmin annostellen.

Kyllähän se ymmärretään, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene venymään paljon mihinkään. Heitä ei sitten oteta ihan täydestä ystävinä, vaan pysytään tuttavina, jotta ei tule tarpeetonta surua puolin eikä toisin. Tuttavankin eteen voi tehdä asioita, mutta sillä oletuksella, että ei voida pelata ihan koko tunneakselilla, eikä takaisin välttämättä saa sitä, mitä ystävältä odottaisi. Tai sitten ystävän statuksella voi kulkea ihminen, jolla on selkeästi joitain heikkoja kohtia selkeästi enemmän kuin itsellä, mutta ne kuitenkin kompensoituvat joillain hyvillä ominaisuuksilla. Helpointa tämä on silloin, kun toinen on avoin heikkouksiensa suhteen ja ehkä jopa työstää niitä, tai ainakaan ei yritä niitä kieltää.

Suomessa tuollainen aloittajan edustama kitsauden periaate on yleistynyt yleisen porvarillistumisen myötä - ei ymmärretä, mitä todellinen hätä on, eikä osata eläytyä toisen tilanteeseen. Leuhkitaan sillä, että minäpäs en ketään tarvitse enkä halua koskaan olla vaivaksi. Tällaiset ihmiset ovat minun tyyppiselleni ihmiselle suorastaan pelottavia, koska on vaikea tietää, miten äkkiä se itse aiheuttamani vaiva on liiallista, koska toinen sitä tuskin kuitenkaan edes kertoo. Jos ihmiset kokevat pohjattomana nöyryytyksenä jo sen, että pitäisi tuntemattomalta "pyytää anteeksi" bussista noustessa ja ihmisen omat rajat ovat niin hauraat, että vaarana on lopullinen mykkä tuomio, on hyvin vaikea olla odottamatta liikaa.

Edelleen aloittaja yrittää perustella haluttomuuttaan kokemattomuudellaan. Jos tahtoa vain riittäisi, se olisi korjattavissa yhdessä kahdessa illassa, jolloin voisi harjoitella lapsenhoitoa äidin seurassa ja samalla pitää hauskaa yhdessä, ja sitten vasta päätettäisiin, pitäisikö kuitenkin löytää kokeneempi hoitaja. Mutta kun aloittaja oikeasti on haluton, vaikeahan sitä on hänen itsensäkään tietää, ovatko hänen todelliset syynsä miten hyvät, vaikka tekosyyt ontuvatkin. Mutta jos sille itsetutkiskelun alueelle ei halua mennä, ei taida olla kaksinen ystäväkään. No, jotkut eivät ole, ja joistakin ei koskaan edes tule.

[/quote]

Kyllä jotkut sitten lukevat tätä ketjua kuin piru raamattua. Ap:hän kirjoitti tuossa lainatussa viestissä: "en tosiaankaan haluaisi ystävieni joutuvan kärsivän epämukavuutta tai kohtuutonta vaivaa minun kiireideni takia".

On eri asia pyytää kohtuullisia palveluksia, ja vaikka isompaakin apua, jos sitä oikeasti tarvitaan. Mutta hyvin monet ihmiset odottavat ystäviltään kaikenlaisia palveluksia, kohtuuttoman isojakin sellaisia, ajattelematta yhtään, miten kohtuutonta on olla aina vaatimassa. Isojakin pyyntöjä kohdellaan ihan pikkujuttuina, tajuamatta yhtään, minkä kokoluokan pyynnöstä oikeasti on kyse.

Ihan (aiheeseen täysin liittymättömänä) esimerkkinä voin sanoa vaikka sellaisia ihmisiä, jotka tuovat siskonpoikansa käsikirjoituksen editoitavaksi. Ilmaiseksi, totta kai. Oikolukeakin pitäisi. Ja sitten sitä pitäisi suositella kustantajalle, koska siskonpoika on niin loistava kirjoittaja. Et uskoisi, miten paljon tällaisia ihmisiä riittää. Siis sellaisia ihmisiä, jotka vaativat tuttaviaan tekemään ilmaiseksi töitä, tajuamatta yhtään, että on kyse TYÖSTÄ. Koska kyllähän jokainen nyt mielellään tekee ilmaista työtä tuttavan siskonpoikaa auttaakseen. Ja kun niitä tuttavien siskonpoikia onkin sitten kymmenen, niin mitäs siitä - enempi parempi, eikös niin...

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:30"]

Minulle tulee ihan totta yllätyksenä, että tämä on näin vaikea ymmärtää. Kaikille lastenhoito ei tule kuin luonnostaan. Kaikki eivät osaa luontevasti olla pienten lasten seurassa; kaikilla ei ole pienistä lapsista kokemusta. Kaikki eivät osaa "lukea" lapsia ja kommunikoida niiden kanssa. Kaikilla ei ole vaistoja hoivaamiseen eivätkä kaikki tajua lapsen tarpeita. Joillekin ihmisille lapset ihan totta ovat kuin "vieras eläinlaji", eikä kyse ole mistään lapsivihasta.

Tuntuu jotenkin oudolta, ettei näiden empaattisten äiti-ihmisten empatia riitä sitten kuitenkaan kuvittelemaan ihmistä, joka on lasten kanssa kuin täysin vieraassa kulttuurissa. Hmm.

Joillain ihmisillä on muuten myös niitä edellä naureskeltuja fobioita ja traumoja ja Aspergeria, tai vaikkapa sen verran hitaat refleksit tai huonot polvet, ettei uskalla kaitsea vilkasta taaperoa. Mitä sitten? Eivät tällaiset yhtään sen huonompia ihmisiä ole, vaikka tiedostavatkin, etteivät ole parhaita mahdollisia lastenhoitajia.

[/quote]

Voi vitsit, osaisitko sinä taas mitenkään kuvitella, että ihan jokaiselle ihmiselle ensimmäinen kerta siellä vieraassa kulttuurissa tai oudossa tilanteessa on yleensä epäluonteva?

Oliko se ap:n ystävä laittanut ehdoksi lapsenhoidolle, että sen täytyy olla ap:lle ehdottoman mukavaa ja luontevaa?

Voi vittu sentään ihmiset, kai sitä joskus voi tehdä jotain toisen avuksi, mikä ei itselle ole sitä kaikkein siisteintä ja elämyksellisintä?

Ai mut joo, Velat ei voi. 

[/quote]

Juu ja hoitakaa sinun kaltaisesi mammat vaan ihan itse lapsosenne ja hankkikaa maksullinen lastenhoitaja tarvittaessa. Olet kyllä aika säälittävä vela-vihoinesi, ihmisillä on kyllä ihan oikeus sanoa ei jos kokevat jonkin asian todella epämiellyttäväksi ja sellaista voi tuntea myös niistä pilteistä. Aloittajahan kirjoitti jo ajat sitten, että hän mieluummin maksaisi kaverille lastenhoitajan tarvittaessa, mutta kyllähän aloittaja on kermaperse ja ihan hirviö tapaus joka ei mitenkään muutenkaan auta ystäviään. Miten voi joillekin äideille olla vaikeaa ymmärtää, että kaikkia ei kiinnosta lastenhoito, ei ole kiinnostusta sitä opetella yhtä keikkaa varten kun niitä taitoja ei tarvitse koskaan muutenkaan, saati jos opettelisi hoitamaan sitä muksua niin sittenhän sitä oltaisiin aina tyrkyttämässä hoitoon kun "äidin pitää päästä vähän tuulettumaan".

Muutenkin on jotenkin koomista, miten täällä jaksetaan jauhaa siitä että toisten mielestä on jokin velvollisuus ottaa jonkun lapset hoitoon. Ei ole. Jos joku haluaa ottaa, hienoa, mutta turha siitä on ystäviä syyllistää jos eivät kaikkiin toisten mielitekoihin ja päähänpistoihin lähde mukaan. Aivan kuin minäkään en suuttuisi ystävälle joka ei tulisi muuttoavuksi jos nyt edes sellaista koskaan pyytäisin, osaan muuttaa itsekin tai palkata muuttomiehet. Toki vastavuoroisuus avunannossa on hyvä olla, mutta on se nyt kohtuutonta alkaa ystäviltä mitään vaatimaan. Vai olisiko se kivaa, kun teiltä tultaisiin vaatimaan teidän mielestänne liikaa, asiaa jonka itse koette teille vaikeaksi/epämiellyttäväksi? Täällä tuntuu olevan vallalla monilla ajatus, että äidit eivät halua olla ystäviä sellaisten kanssa jotka eivät halua hoitaa heidän lapsiaan. En yhtään ihmettele miksi monilta katoaa ystävät kun tulevat äidiksi, jos ystävyys on jotain velvoitteita ja vaatimisia.

[/quote]

Täysin samaa mieltä!

[/quote]

Yllätyws että vajukki-veloilta meni taas kirjoituksen koko pointti ohi. 

Ja mä en vihaa muita veloja kuin näitä tämän palstan narsisti-paskoja.

PS. mä en kaipaa yhtäkään velaa hoitamaan lapsiani, kunhan yksikään vela ei vanhuksena kaipaa mun lapsiani hoitamaan itseään. Edes rahasta.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:00"]

Minulla on vähän kahdenlaista kokemusta tästä asiasta. Jäin pienen vauvani yksinhuoltajaksi aika pian lapsen syntymän jälkeen. Mulla ei ollut autoa käytössä, ja lapsi sairastui eikä voinut imeä rintaa, joten oli vailla ruokaa. Lastenvaunut (lahjaksi saadut) hajosivat kun olin lähdössä kauppaan siten,että liikkuminen niiden kanssa osoittautui mahdottomaksi. Lähimpään kauppaan oli matkaa 3km ja soitin lähellä asuvalle ystävälleni että voisiko hän käyttää minua kaupassa että saan vauvalleni korviketta (täys imetin, eikä ollut korviketta sen takia). Ystäväni, tuo ikisinkku lapseton, voivotteli että ei hitsi millään jaksa nyt autoilla. Eikä ole bensaakaan. Anelin että voisitko kiltti oikeasti tulla, mä olen neuvoton ja ex oli tyhjentänyt toistaiseksi yhteisen pankkitilin kostoksi siitä, että muutin hänen luotaan pois (syyt siihen eivät kuulune tähän ketjuun). Olin siis rahaton, lastenvaunut olivat rikki ja autollinen, työssä käyvä ystäväni kieltäytyi auttamasta. Selvisin tilanteesta siten, että 80km päässä asuva äitini ajoi luokseni ja sain haettua korviketta lapselleni.

Silloin päätin, että en missään tilanteessa ajaudu sellaisiin olosuhteisiin missä olen toisista ihmisistä riippuvainen. Opiskelin itselleni hyvän ammatin, ja koska luonnollisesti välit tuohon lapsettomaan ystävääni jäätyivät, voin nyt jälkikäteen todeta että tuollaisissa tilanteissa ystävyys punnitaan. Olen iloinen että huomasin jo varhain millaisia "ystäviä" minulla oli. Itse mä olen vienyt migreenikohtauksen saaneelle ystävälleni särkylääkettä kotiin, ja autan kun  ystävä TARVITSEE apua.

Mutta minun mielestäni sellainen ei ole oikea hätä, että vanhemmat haluavat baariin yms. ja suuttuvat jos lapsi ei saakaan hoitajaa. Ja kun mä menen viettämään iltaan, niin menen niiden ystävieni kanssa joten en minä heille nakita lapsenhoitoa!

Mä ajattelen sen niin, että ystävät turvaa selustan ja ovat paikalla kun heitä TARVITAAN, mutta kyllähän sen huomaa jos ihmiset vain käyttävät hyväksi. Mulla on nyt oma lapsi kasvanut isoksi, ja nykyisellä miehelläni on kaveripariskunta joka yrittää jatkuvasti saada meille hoitoon pientä lastaan, milloin mistäkin syystä. Mulla oli lapsi mukana virastoissa ja pankeissa, ei tullut mieleenkään pyytää lastenhoitajaa! Sellainen on todella ärsyttävää että lapsi pitää saada tieltä pois kun aikuiset hoitavat asioita, miten se lapsi koskaan oppii olemaan kun hänet viedään aina hoitoon kun vanhemmat puuhastelevat?

Eräillä tutuilla on kotia remontoitu vuoden ajan, ja joka toinen vknloppu on lapsi hoidossa että vanhemmat voivat työskennellä. Sen päälle työmatkat viikolla, ja iltaelämässä käyminen. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että itse joutui tappelemaan siitä saako lapsi ruokaa vai ei, ja toiset ihmiset hankkivat hoitajan ihan mitättömiin menoihin. Ja ei,en ole tippaakaan katkera enkä sen vuoksi jätä ottamatta hoitoon lasta "kun en itsekään saanut hoitajaa", vaan oletan että ihmiset ymmärtäisivät että jos on niin onnellisessa asemassa että lapsilla ON joku vakituinen hoitoapu lähellä, että sitä hoitoapua ei kuluteta loppuun joka kissanristiäisten takia. Muuten saattaa käydä niin, että yhtäkkiä hoitajalle ei enää sovikaan. Kannattaa opetella itsenäiseksi ja hyödyntää maksullisia palveluja. Kun sitä MLL:ää käyttää muutaman kerran ja maksaa siitä,ehkä mieleen herää ajatus että hetkinen, kuka tätä nyt ilmaiseksi tekisi???

[/quote]

Mä en oikein tajua tuota sun vuodatusta loppupuolelta. 

Meillä ainakin läheiset ystävät, naapurit ja isovanhemmat hoitavat oikein mielellään lapsiamme, koska ööh (nyt voi tulla iso ylläri) Ne lapset kuuluvat siihen omaan lähipiiriin. 

Kuten meidän lähipiiriin kuuluu ystäväperheet lapsineen, lasten serkut, mummit kummit ja ystävät. Kaikki autamme toinen toisiamme, se joka kulloinkin eniten apua tarvitsee, se sitä silloin eniten saa. Välillä se on lapsiperhe, välillä sairastunut mummo, ja usko tai älä, tällä hetkellä se on lähipiirissämme vela, joka on sairastunut vakavasti. Hän tosin ei ole tyypillinen palsta-vela, vaan on auttanut meitäkin lastenhoidollisissa asioissa aiemmin, joten todella mielelläni nyt autan häntä ja läheisiään kaikin tavoin. Vaikka joku voisi toki kysyä, kuka haluaa katsoa sairaudessaan käytännössä mädäntyvän ihmisen loppuaikojen kärsimyksiä, kun ainahan joku sen voisi rahasta tehdä.

Meillä nuo asiat tehdään rakkaudesta, tai vähintään välittämisestä.

[/quote]

Kertoo aika paljon tämän palstan tämänhetkisestä tilasta ja kävijäkunnasta, kun tällainen viesti saa 6 alapeukkua.

Tai sitten vaan parista todella maanisesta psykopaatti -velasta.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:30"]

Minulle tulee ihan totta yllätyksenä, että tämä on näin vaikea ymmärtää. Kaikille lastenhoito ei tule kuin luonnostaan. Kaikki eivät osaa luontevasti olla pienten lasten seurassa; kaikilla ei ole pienistä lapsista kokemusta. Kaikki eivät osaa "lukea" lapsia ja kommunikoida niiden kanssa. Kaikilla ei ole vaistoja hoivaamiseen eivätkä kaikki tajua lapsen tarpeita. Joillekin ihmisille lapset ihan totta ovat kuin "vieras eläinlaji", eikä kyse ole mistään lapsivihasta.

Tuntuu jotenkin oudolta, ettei näiden empaattisten äiti-ihmisten empatia riitä sitten kuitenkaan kuvittelemaan ihmistä, joka on lasten kanssa kuin täysin vieraassa kulttuurissa. Hmm.

Joillain ihmisillä on muuten myös niitä edellä naureskeltuja fobioita ja traumoja ja Aspergeria, tai vaikkapa sen verran hitaat refleksit tai huonot polvet, ettei uskalla kaitsea vilkasta taaperoa. Mitä sitten? Eivät tällaiset yhtään sen huonompia ihmisiä ole, vaikka tiedostavatkin, etteivät ole parhaita mahdollisia lastenhoitajia.

[/quote]

Voi vitsit, osaisitko sinä taas mitenkään kuvitella, että ihan jokaiselle ihmiselle ensimmäinen kerta siellä vieraassa kulttuurissa tai oudossa tilanteessa on yleensä epäluonteva?

Oliko se ap:n ystävä laittanut ehdoksi lapsenhoidolle, että sen täytyy olla ap:lle ehdottoman mukavaa ja luontevaa?

Voi vittu sentään ihmiset, kai sitä joskus voi tehdä jotain toisen avuksi, mikä ei itselle ole sitä kaikkein siisteintä ja elämyksellisintä?

Ai mut joo, Velat ei voi. 

[/quote]

Juu ja hoitakaa sinun kaltaisesi mammat vaan ihan itse lapsosenne ja hankkikaa maksullinen lastenhoitaja tarvittaessa. Olet kyllä aika säälittävä vela-vihoinesi, ihmisillä on kyllä ihan oikeus sanoa ei jos kokevat jonkin asian todella epämiellyttäväksi ja sellaista voi tuntea myös niistä pilteistä. Aloittajahan kirjoitti jo ajat sitten, että hän mieluummin maksaisi kaverille lastenhoitajan tarvittaessa, mutta kyllähän aloittaja on kermaperse ja ihan hirviö tapaus joka ei mitenkään muutenkaan auta ystäviään. Miten voi joillekin äideille olla vaikeaa ymmärtää, että kaikkia ei kiinnosta lastenhoito, ei ole kiinnostusta sitä opetella yhtä keikkaa varten kun niitä taitoja ei tarvitse koskaan muutenkaan, saati jos opettelisi hoitamaan sitä muksua niin sittenhän sitä oltaisiin aina tyrkyttämässä hoitoon kun "äidin pitää päästä vähän tuulettumaan".

Muutenkin on jotenkin koomista, miten täällä jaksetaan jauhaa siitä että toisten mielestä on jokin velvollisuus ottaa jonkun lapset hoitoon. Ei ole. Jos joku haluaa ottaa, hienoa, mutta turha siitä on ystäviä syyllistää jos eivät kaikkiin toisten mielitekoihin ja päähänpistoihin lähde mukaan. Aivan kuin minäkään en suuttuisi ystävälle joka ei tulisi muuttoavuksi jos nyt edes sellaista koskaan pyytäisin, osaan muuttaa itsekin tai palkata muuttomiehet. Toki vastavuoroisuus avunannossa on hyvä olla, mutta on se nyt kohtuutonta alkaa ystäviltä mitään vaatimaan. Vai olisiko se kivaa, kun teiltä tultaisiin vaatimaan teidän mielestänne liikaa, asiaa jonka itse koette teille vaikeaksi/epämiellyttäväksi? Täällä tuntuu olevan vallalla monilla ajatus, että äidit eivät halua olla ystäviä sellaisten kanssa jotka eivät halua hoitaa heidän lapsiaan. En yhtään ihmettele miksi monilta katoaa ystävät kun tulevat äidiksi, jos ystävyys on jotain velvoitteita ja vaatimisia.

[/quote]

Täysin samaa mieltä!

[/quote]

Yllätyws että vajukki-veloilta meni taas kirjoituksen koko pointti ohi. 

Ja mä en vihaa muita veloja kuin näitä tämän palstan narsisti-paskoja.

PS. mä en kaipaa yhtäkään velaa hoitamaan lapsiani, kunhan yksikään vela ei vanhuksena kaipaa mun lapsiani hoitamaan itseään. Edes rahasta.

[/quote]

Kukahan se on vajukki jos kuvittelet että ystävyys tarkoittaa jotain pakkovelvollisuuksia ja vaatimisia? Minulle ystävät ovat sitä varten elämässä, että he tuovat seuraa elämääni, en ole ruinaamassa apua tai ajattele miten heistä hyötyisin, koska olisin vain niin pihi etten viitsi maksaa tehdystä työstä.

Niin ja eli koska joku ei halua hoitaa lapsiasi ilmaiseksi, pitäisi sitten vanhukset tulevaisuudessa jättää hoitamatta jos heillä ei ole perheenjäseniä siihen hommaan:D Ja väität ettet vihaa kaikkia veloja;) Haluat siis että Suomi on kehitysmaa, jossa lapsia synnytetään sitä varten että he hoitavat vanhana... Tuo jos mikä on pelottava ja taantunut ajattelutapa. Käyppä joskus katsomassa miten ne vanhukset elävät, ei ole kaikilla lapset hoitamassa päivittäin.

Sitäpaitsi, tätä menoa se on kylläkin joku maahanmuuttajahoitaja joka minua aikanaan hoitaa jos sinne asti elän, ei sinun lapsesi. Mutta muistathan opettaa lapsillesi jotain empatiaa elämässä, että terveydenhuoltopalvelut on asia joka kannattaa säilyttää, myös vähemmän varakkaillekin. Kun työ josta maksetaan palkka on vähän eri asia kuin jonkun ystävän jatkuvat kuormittavat vaatimukset ilmaistyöstä. Rahalla saa... Se olisi sinunkin hyvä ymmärtää jo tässä vaiheessa, voit soveltaa ystäviinkin;)

En suostu lapsenvahdiksi. Monet vanhemmat on liian hysteerisiä ja kaikki pyörii lapsen ympärillä ja pitää tehdä tietyllä tavalla. En suostu. Pidän kyllä lapsista ja varmasti tullaan juttuun pari tuntia mutta hulluja vanhempia välttelen.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:40"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:30"]

Minulle tulee ihan totta yllätyksenä, että tämä on näin vaikea ymmärtää. Kaikille lastenhoito ei tule kuin luonnostaan. Kaikki eivät osaa luontevasti olla pienten lasten seurassa; kaikilla ei ole pienistä lapsista kokemusta. Kaikki eivät osaa "lukea" lapsia ja kommunikoida niiden kanssa. Kaikilla ei ole vaistoja hoivaamiseen eivätkä kaikki tajua lapsen tarpeita. Joillekin ihmisille lapset ihan totta ovat kuin "vieras eläinlaji", eikä kyse ole mistään lapsivihasta.

Tuntuu jotenkin oudolta, ettei näiden empaattisten äiti-ihmisten empatia riitä sitten kuitenkaan kuvittelemaan ihmistä, joka on lasten kanssa kuin täysin vieraassa kulttuurissa. Hmm.

Joillain ihmisillä on muuten myös niitä edellä naureskeltuja fobioita ja traumoja ja Aspergeria, tai vaikkapa sen verran hitaat refleksit tai huonot polvet, ettei uskalla kaitsea vilkasta taaperoa. Mitä sitten? Eivät tällaiset yhtään sen huonompia ihmisiä ole, vaikka tiedostavatkin, etteivät ole parhaita mahdollisia lastenhoitajia.

[/quote]

Jaa mutta on kaksi eri asiaa se, että ei oikeasti sairauden tai henkisten rajoitteiden takia ole turvallinen lastenhoitaja ja se, että ei HALUA nähdä vaivaa ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Aika harva äitikään on mikään synnynnäinen hoivaaja. Se opitaan, koska halutaan oppia.

Ei, ei tarvitse kaikkien opetella, voi ihan hyvin kertoa sille kaverille, että ei tykkää lapsista, eikä halua opetella heidän hoitoaan. Se on rehellinen vastaus.

Tasan toinen asia sitten on, haluaako äiti-ihminen jatkaa ystävyyttä sellaisen ihmisen kanssa, koska lapset ovat HÄNEN elämässään tärkein asia.

[/quote]

Tuo viimeinen lauseesi toden totta särähtää korvaan. Siis lapset ovat äidin elämässä tärkein asia, joten... mitä? Lasten pitäisi olla yhtä tärkeitä myös äidin ystäville?

Ihan järkyttävää vastakkainasettelua tässä ketjussa. Minä ainakin TYKKÄÄN ystävieni lapsista. Tykkään ja ostelen heille lahjoja, ja ihan kiinnostuneena seuraan heidän kasvuaan. Mutta ei, en osaa hoitaa lapsia, enkä halua opetellakaan, sen enempää kuin haluan opetella pelaamaan lentopalloa, missä en ole ikinä onnistunut muussa kuin saamaan pallon päähäni niin että silmälasit menivät rikki.

Minä astun mukavuusalueeni ulkopuolelle niissä asioissa, joissa minulla on edes jotain potentiaalia ja joissa siitä on oikeasti hyötyä joko minulle tai muille. Luojan kiitos minulla on sen verran fiksuja ystäviä, että pyytävät minulta palveluksia vain sellaisissa asioissa, joissa osaan ihan oikeasti auttaa ja olla heille hyödyksi.

[/quote]

Ei. Noin en sanonut. Vaan jos joku selkeästi inhoaa lapsia, se voi hyvin olla äideille syy vähentää kanssakäymistä.

Esimerkki: olet henkeen ja vereen intohimoinen vaikkapa nyt eläintensuojelija ja luontoaktivisti. Kuinka läheisesti ystävystyisit jonkun eläinvihaajan ja elintavoiltaan täysin päinvastaisen ökykuluttajan kanssa?

[/quote]

No en tietenkään ystävystyisi. Mutta kun sinä oletat, että ihminen, joka ei halua hoitaa lapsia, "selkeästi inhoaa lapsia". Ei todellakaan ole näin, ainakaan minun kohdallani.

Pienen ihmisen hoito vaatii yleisälykkyyttä ja viitseliäisyyttä, ei sen kummempaa. Aina voi selittää jotain kokemuksesta, mutta eihän sitä kerry jos ei koskaan aloita. Mikset ap vain sano suoraan: En tahdo, en jaksa, en halua. Mä saattaisin loukkaantua, jos kyse olisi mun ystävästä, ja pyyntö perustuisi todelliseen tarpeeseen.  

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:50"]

Opettele  kieltäytymään asioista, joihin et halua ryhtyä.

[/quote]

Ei minulle tuota vaikeuksia kieltäytyä asioista, joita en osaa tai halua tehdä. On selvää, etten ottaisi lasta vastuulleni useammaksi tunniksi ilman mitään aikaisempaa kokemusta lasten hoitamisesta tai taipumusta sellaiseen. Aloitin ketjun selvittääkseni, onko tavallistakin olettaa lapsettomilta ystäviltä lastenhoitoapua ja olettavatko vanhemmat lapsettomien osaavan ilman muuta hoitaa lapsia. Mitään konsensusta ei ole syntynyt, vaan mielipiteet jakautuvat hyvin jyrkästi. -ap

[/quote]

Lapsettomana naisena vastaisin, että perheelliset pitävät itsestään selvänä, että mulla on aikaa hoitaa heidän lapsiaan, jos heillä on tarvetta hoitoapuun.  Eihän mulla omaa elämää olekaan, kun ei ole perhettäkään.

Tämä on minun kokemukseni. Mutta yhtään lasta en ole hoitanut enkä hoida. En ota vastuulleni kenenkään mukuloita.

En

miksi niiden pitäisi suostua?

loisit jo muutenkin monella tapaa heidän lompaikollaan

käyttämällä lukemattomia verorahoilla kustannettuja palveluita?

olet todellinen "ystävä"

eniten huvittaa nämä vela-vitun-vajakki kommentit,

siinäpä pullantuoksuisia herttaisia äityleitä =)

ei kannata ihmetellä miksi ne lapsettomat "ystävät" kaikkoaa =DDDD

En pyydä lastenhoitoapua edes lapsellisilta ystäviltä. Itse voisin hoitaa jos olisi joku pakkorako, mutta vain jos lapsi osaa jo käydä pöntöllä, en tykkää kakkapyllyjen pesusta.

Ottamatta nyt kantaa siihen, kuinka lapsiturvallinen kämpän muka pitäisi olla muutaman tunnin 2veen hoitamista varten...

Mä olin lapsenvahtina 14 vuotiaana koko päivän kun vanhemmat oli töissä. Eka pesti kesti kuukauden. Aika avuton olet jos et kahta tuntia pärjää lapsen kanssa. Mut jos ei haluu niin ei haluu, mutta älä keksi tekosyitä.

No en loukkaantuisi, koska ei kenelläkään ole mikään velvollisuus auttaa. Jos ei ole mitään menoa tai muuta syytä kuin se, että ei ole kokemusta lapsen hoidosta ja kyseessä vain muutama tunti, niin pitäisi tilannetta hieman outona. Siis sitä, että ystävää ei voi auttaa. Ehkä turha sitten sunkaan pyytää muuttoapua tai koiran hoitoa tms.

Jos asuntonne ei ole lapsiturvallinen, voisit varmaan mennä ystävän kotiin lapsen seuraksi. Itse auttaisin ystävää, jos tällä olisi todellinen tarve saada lapselle hoitaja, esim,. joku perusteltu meno, jonne lasta ei voi ottaa mukaan.

Pitäisin epäystävällisinä, jos ystävät eivät yhtä kertaa voisi auttaa. Kaksivuotiaiden kanssa on helppoa. Se ei vaadi muuta osaamista kuin tervettä järkeä. Miksette menneet lapsen kotiin? Siellä on lelut ja tavarat valmiina.

En todellakaan loukkaantuisi. On mielestäni kummallinen pyyntö.

Jos olisi pakkorako, värväisin hoitajan MLL:sta. Ei maksa paljoa.

Mielestäni olet omaan napaan tuijottaja. Juuri tuosta syystä en koskaan pyydä lapsettomia hoitoavuksi, heille kun jokainen sekunti omasta elämästä on niin kullan arvoinen, ettei aikaa mitenkään voi suoda muitten auttamiseen. Muistan myös lapsettomien auttamishalukkuuden, jos heillä joskus on lapsia, silloin minun aikani on yhtä kallisarvoista.

Ei tulisi mieleenkään pyytää lapsettomia ihmisiä vahtimaan noin pientä lasta! Eri juttu sitten joku reilusti isompi lapsi, jonka kanssa voi jo jutella ja puuhastella ja joka osaa pyyhkiä vessassa. 

En pitäisi epäkohteliaana kieltäytymistä, mutta mainetsimiasi syitä pitäisin tekosyinä ja siitä voisin vähän loukkaantuakin.